Tilastoja kannattaa lukea - ei kaikki ole valetta

Tilastot ovat alikäytettyjä. Mieluummin tyydytään käyttämään omaa intuitiota, "mututuntumaa" kuin tilastoja. Näin näyttää olevan muotia myös poliitikkojen kesken. Kuka poliitikoista on vedonnut tarkistettuihin tilastotietoihin? Samoin helposti arjessa tiedetään, miten maailma makaa vaikka tarjolla olisi käypää pohjatietoa. Tilastovale on myös yleinen tokaisu - jopa emävale. Tähän pulmaan voidaan puolestaan pureutua kriittisellä otteella. Jokaisen numeron takana on jokin ennakko-oletus. Tilasto onkin aina näkymä todellisuuteen, useimmiten rajallinen kuvaus todellisuudesta. Sain käteeni sosiaali- ja terveysalan tilastollisen vuosikirjan 2012. On mahtava tietopaketti - sosiaali- ja terveyspolitiikan tukipaketti!  Tilastopaketista voidaan poimia monia mielenkiintoisia lukusarjoja - tässä muutama havainto:

• kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut jatkuvasti vuodesta 1991 lähtien: 2011: 17400, kasvu edelliseen vuoteen 1,4%; kiireellisesti sijoitettuja 13% enemmän kuin edellisenä vuonna - tunnettua on myös se, että tällainen hoito on kalleinta hoitoa sosiaali- ja terveydenhuollossa
• vanhainkodeissa hoidettujen määrä on jatkuvasti viimeisen kymmenen vuoden aikana laskenut ja vastaavasti muut vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat kasvaneet; silti edelleen on tiedossa se, että Suomessa on varsin laitosvaltainen vanhustenhuolto ja tällä palvelurakenteella tulevaisuuden haasteet on vaikea niellä ilman suuria uusinvestointeja
• terveyskeskusten lääkärikäynnit ovat laskeneet vuodesta 1997 vuoteen 2011 3593362 eli 33,5%;  terveyskeskusten lääkäripalvelujen saatavuus on siis dramaattisesti laskenut viimeisten 14 vuoden aikana; siitähän on seurannut terveyskeskusten ydintoimintojen rapautuminen ja suoranainen kriisi terveyskeskuksissa
• lääkärien määrä on kasvanut vuodesta 2000 13360 vuoteen 2009 15710 eli 15%;  lääkärilisäyksestä merkittävä osa on sijoittunut muualle kuin terveyskeskuksiin ja virta terveyskeskuksistakin on muualle - niin tämä on todella rakenteellinen huoli, joka koskettaa niin pieniä kuin suuriakin kuntia - kuntarakenteen muutos ei tätä ongelmaa ratkaise
• alla oleva kuva puolestaan kuvaa terveydenhuollon kalleimman osion - perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon laitoshoidon muutosta vuodesta 1988 vuoteen 2011: käyrät osoittavat merkittävää palvelujen  tehostumista, tuottavuuden kasvua; toisaalta kustannukset ovat 1990-luvun alun lamaa lukuunottamatta kasvaneet jatkuvasti; asiakkaat -potilaat saavat tehokasta hoitoa, mutta hoitoajat ovat jatkuvasti lyhentyneet - meidän kansalaisten kannalta kysymys on positiivisesta ilmiöstä;  kuntien kannalta kyse on jatkuvasta haasteesta, jossa erityisesti erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat koko ajan.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/1043/Sosiaali-%20ja%20terveysalan%20tilastollinen%20vuosikirja%202012_verkkoversio_korj%20%20%20.pdf?sequence=1