Yhteiskunnalliset indikaattorit eivät elä laboratorio-oloissa

Sairastavuusindeksi kuvaa kuntien välisiä eroja kansalaisten sairastavuudessa. Siitä ei voi kuitenkaan päätellä, mistä erot johtuvat. Keskusteltuani indeksin laatijoiden kanssa, totesimme yhdessä, että vaikutukset ovat moniulotteisia (muna-kanailmiö). Vaikutusketjujen selvittäminen vaatisi erillistä tutkimustyötä, johon THL:n indeksin kehittäjillä ei ole resursseja. Sairastavuus on monimutkainen ilmiö, johon vaikuttaminenkin on haasteensa. Keskustelun pontimena oli edellinen blogikirjoitukseni.  http://www.blogger.com/blogger.g?blogID=8223853117829555222#editor/target=post;postID=877018125483382534.

THL:n tiedotteessa kerrotaan indikaattorista seuraavaa:  


"Indeksi kokoaa yhteen useiden kansallisten rekistereiden sisältämää tietoa keskeisten kansansairauksien yleisyydestä. Siinä on otettu huomioon eri sairauksien merkitys niiden aiheuttaman kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun vajeen ja terveydenhuollon suorien kustannusten näkökulmasta. Yleisindeksin antamaa kuvaa on mahdollista syventää tarkastelemalla yksittäisiä sairausryhmiä, kuten syöpäsairauksia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia, tai valitsemalla lähtökohdaksi vain yhden edellä mainituista neljästä näkökulmasta."http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=30038

Jatkan pohdintaani tästä muna-kanailmiöstä. Sairastavuus voi olla syy heikkoon sosiaaliseen asemaan, työttömyyteen ja toimeentuloturvan tarpeeseen. Toisaalta heikko sosiaalinen asema voi aikaansaada sairastuvuutta. (x) Heikko sosiaalinen asema on riski sairastuvuudelle. Terveyspalvelujen tarjonta puolestaan antaa paremmat käyttömahdollisuudet hyväosaisille kuin huono-osaisille. Myös ennalta ehkäisevä työ tavoittaa paremmin hyväosaiset kuin huono-osaiset. Niin tästä päädytään mieliaiheeseeni indikaattorimaailmassa. Indikaattoreita ei ole "valmistettu" laboratorio-oloissa. Eikä niitä myöskään käytetä laboratorio-oloissa. Kuitenkin indikaattoreita halutaan käyttää yhteiskunnassa politiikan tai toiminnan ohjauksen välineinä. Mielenkiintoinen ristiriita!

Valtion ohjausotteen hävitessä on yritetty eräänä tekijänä käyttää indikaattoreita ohjauksessa.Valtion ohjausvälineistä ja asiakirjoista olen kirjoittanut lajemman artikkelin "Kasten paikka". (http://ollinarkisto.files.wordpress.com/2012/04/kasten-paikka-juttu-on1.pdf ). Ns. Kaste-ohjelma (Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma 2012-2015) sisältää indikaattoreita, joiden avulla asetetut poliittiset tavoitteet yritetään muuttaa mitattavaan muotoon. Ohessa on kopioitu Kaste-ohjelmasta keskeiset tavoitteet ja 1-tavoitteen indikaattorit.

" Kaste-ohjelman tavoitteena on, että:
I. Hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat
- Riskiryhmien osallisuus, hyvinvointi ja terveys lisääntyvät
- Ehkäisevä työ ja varhainen tuki ovat vaikuttavia
- Lähisuhde- ja perheväkivalta on vähentynyt
II. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut on järjestetty
asiakaslähtöisesti
- Asiakkaat luottavat palveluiden laatuun ja vaikuttavuuteen
- Johtamisella turvataan toimivat palvelut sekä osaava ja hyvinvoiva
henkilöstö
- Palvelurakenteet ovat taloudellisesti kestävät ja toimivat
Painopistettä siirretään ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen
hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen koko
väestössä."
1-tavoitteen seurantaindikaattorit:
-Väestön koettu terveydentila ja elämänlaatu: nuoret, työikäiset, ikääntyneet, sukupuolittain
-25-vuotiaan elinajanodote koulutuksen mukaan.
- syrjäytyneiden nuorten osuus- pienituloisten osuus- tuloerot (Gini-kerroin) 
- yli vuoden työttömänä olleiden määrä- pitkäaikaisasunnottomien määrä
- kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuus- toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien määrä
http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5197397&name=DLFE-18303.pdf

Tavoitteen 1 seurantaindikaattorit ovat luonteeltaan juuri samantyyppisiä kuin sairastavuusindikaattori. Syy-seuraussuhteet ovat monimutkaisia. Vaikea on myös paikantaa, minkälaisella kuntapolitiikalla, valtakunnallisella politiikalla voidaan saada positiivisia vaikutuksia. Vaikea on myös arvioida, millä aikavälillä muutoksia voidaan saada aikaan. Haasteet kasvavat, kun tutkitaan, mitä tietoa indikaattorit ovat "syöneet". Miten tieto on kerätty, kuinka ajankohtaista se on ja miten on tiedon laadun laita. Kun käytettävistä tiedoista rakennetaan matemaattisten mallien avulla indikaattoreita - erityisesti indeksejä, saadaan ne matemaattisesti paikkansa pitäviksi. Haasteena on se, että yhteiskunta ja sen vaikutusmekanismit eivät ole matemaattisen kaavan toteuttamista. Osa näistä indikaattoreista on luonteeltaan yksinkertaisia jakolaskuja (esim. työttymyyttä koskevat indikaattorit). Niihin voidaan etsiä yksinkertaisia suoria vaikutuskeinoja kuten työllisyystyöt tai työvoimakoulutus. Toimeentulotuen saajien määrää voidaan vähentää lopettamalla toimeentulotuen antaminen. Ei tämäkään kuulosta järin viisaalta politiikalta. 


Indikaattorit pitäisi nähdä hälytyssignaaleina, joista seuraa jatkotoimia. Hälytys voi olla aiheeton esimerkiksi indikaattorin sisältämien tietojen laatuongelmien vuoksi. Hälytys voi olla relevantti, mutta hälytyksen havaitsijalla ei ole vaikutusmahdollisuuksia. Hälytys voi olla relevantti, mutta maailmassa on paljon tärkeämpiä asioita, jotka pitää saada kuntoon.  Esimerkiksi taloudellisuus - ja tuottavuusindikaattorit voivat olla poliittisessa päätöksenteossa ristiriidassa erilaisten laatua koskevien indikaattorien kanssa. (vrt. esim. vanhustenhuoltoon liittyvät tavoitteet ja reaalimaailma). Niin ja hälytys voi olla relevantti ja siihen on kyky ja halu vastata. Indikaattori on yksinkertaisesti vallankäytön väline, koska sen avulla voidaan oikeuttaa monenlaisia poliittisia, toimintapoliittisia päätöksiä tai päättämättömyyttä.

(x) sairastuvuus = sairastumistapausten määrä, sairastumis-, esiintymistiheys (insidenssi); sairastavuus = tapausten määrä, yleisyys, esiintyvyys (prevalenssi)