Yleisellä vointimittarilla pitkä historia - olisiko aika läpimurrolle?

STM:n kuva tiedotteesta 11.5.2025

STM:n lehdistötiedotteesta 11.65.2025 ote:  

Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt päätöksen terveydenhuollossa käyttöön otettavasta yleisestä vointimittarista. Vointimittarin avulla potilas arvioi itse omaa terveydentilaansa ja toimintakykyään ennen ja jälkeen annetun palvelun. Vointimittarin tuottamasta tiedosta hyötyvät sekä asiakas että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä vastaavat. Tämä on yksi askel kohti aiempaa vahvempaa asiakaslähtöisyyttä julkisessa terveydenhuollossa.  Aiemmin asiakkaan itsearviointia omasta voinnista ja koetusta terveydentilasta ei ole riittävästi hyödynnetty päätöksenteossa.  (1)

Mittarin käyttöönotto eri potilasryhmille etenee vaiheittain kansallisten seurantatavoitteiden mukaisesti. Ensimmäisessä vaiheessa vointimittaria voisivat käyttää esimerkiksi potilaat, joilla on yleisimpiä kansansairauksia tai jokin muu merkittävä toimintakyvyn ongelma. Näin vointimittarilla koottu tieto auttaa ajan myötä suuntaamaan vaikuttavimpia menetelmiä ja toimintamalleja isolle joukolle ihmisiä. Jotta mittarin tuoma hyöty saadaan osaksi hyvinvointialueiden päätöksentekoa, tarvitaan muutosta potilaan ja sote-ammattilaisen väliseen toimintakulttuuriin. Tämä tarkoittaa yhä tiiviimpää yhteistyötä ja yhteistä päätöksentekoa tietoon perustuen potilaan ja ammattilaisen välillä.  Erilaisten vointimittareiden ominaisuuksia selvitettiin THL: Geneerisen PROMin valinta ja käyttöönotto terveydenhuollossa -projektissa. Sosiaali- ja terveysministeriö valitsi vertailussa olevista mittareista ns. EQ-5D-5L (European Quality of Life 5 Dimensions 5 Level version) -mittarin. Sen avulla on mahdollista laskea muun muassa henkilön laatupainotetut elinvuodet (Quality Adjusted Life Years, QALY). (1)

EQ-5D-SL  on sinänsä yllättävän yksinkertainen mittari. ICF-luokitusta noudattaen henkilö vastaa viiteen kysymykseen asteikolla 1-5. (2). Kysymykset koskevat liikkumista, itsestä huolehtimisesta, tavanomaisista toiminnoista, kivuista/vaivoista, ahdistuneisuudesta/masennuksesta. 

• liikkuminen: ICF/ suoritukset ja toiminnot, pääluokka 4; asento, kantaminen, käveleminen, liikkuminen kulkuneuvolla (20 eri koodia) 
• Itsensä huolehtiminen: ICF /suoritukset ja toiminnot, pääluokka 5; peseytyminen, WC, pukeutuminen, ruokailu, jouminen ym. itsestä huolehtimisen toimintoja (yhteensä 9 kpl)
• tavanomaiset toiminnat tarkoittanee ICF:n suoritukset ja toiminnot pääluokkaa kotielämä: hyödykkeiden hankkiminen, kotitaloustehtävät, kodin huolenpito ja muiden henkilöiden avustaminen, (yhteensä 11 toimintoa); tähän kokonaisuuteen  kuuluvat vielä pääluokat 8 (keskeiset elämänalueet) ja 9 yhteisöllinen , sosiaalinen ja kansalaiselämä ( yhteensä 8 ja 9 17+7 eli 24 toimintoa) 
• kivut/ vaivat: ICF/ ruumiin/kehon toiminnot; pääluokka 2: aistitoiminnot ja kipu: näkö, kuulo, muut aistit, kipu (yhteensä 24 toimintoa)
• ahdistus / masennus:  ICF/ ruumiin, kehon toiminnot; pääluokka 1 mielentoiminnot; kokonaisvaltaiset ja erityiset (yhteensä 22 toimintoa) 

Kuhunkin kysymykseen  vastataan 5-portaisella asteikolla seuraavasti:

•  ei vaikeuksia/oireita = 1
•  lieviä vaikeuksia/oireita = 2
•  kohtalaisia vaikeuksia/oireita = 3
•  vakavia vai suuria vaikeuksia/oireita = 4
•  ei pysty tekemään/äärimmäisiä oireita = 5

Mittarin reliabiliteettia ja validiteettia on arvioitu kansainvälisten ja kansallisten tutkimustulosten pohjalta.  EQ-5D-5L kattaa nimensä mukaisesti viisi ulottuvuutta (dimensiota) eikä kykene siten kattamaan kaikkia ihmisille tärkeitä terveyteen tai toimintakykyyn liittyviä aiheita. Tämä tulisi huomioida mittaria käytettäessä siten, ettei tuloksen edes oleteta heijastavan muuta. Kolmen katsausartikkelin perusteella EQ-5D-5L:n toistettavuuden voidaan todeta olevan hyväksyttävällä tasolla, mutta tutkimusnäytön yhteneväisyys vaihtelee tutkittavan muuttujan mukaan (indeksi, kuvaileva profiili tai VAS).

Nyt aletaan olla ehkä kartalla, mistä tässä on kyse. Mittari keskittyy terveydenhuoltoon. Mitään viitteitä sosiaalihuoltoon ei suoraan ole. Puhutaan kyllä toimintakyvystä, mutta sovellusta sosiaalihuollon tapauksiin ei ole dokumentissa. Edelleen mittari ei myöskään korvaa sairaus- ja potilasryhmäkohtaisia mittareita. Dokumentista jää epäselväksi, pitääkö kuhunkin kysymykseen vastata käymällä läpi ICF:n pääluokan toiminnot. Jos tämä on vaatimus, niin pitää olla selvillä toimintojen välinen painoarvo tai toiminnoittain arviointi 5-portaisella asteikolla. Jos taas näin on ajateltu, tulee arvioitaviksi toiminnoiksi viiden sijaan 110 kappaletta jakautuen tosin viiteen ryhmään (keskimäärin 22 toimintoa per ryhmä). Se on sula mahdottomuus toteuttaa. Dokumentista ei käy ilmi, onko olemassa käyttöohje, manuaali, jonka avulla kukin toiminnallisuus on mahdollista arvioida yhden luvun avulla. Siis minä voisin arvioida oman vointini näin yhden luvun periaatteella: liikkuminen=1, itsensä huolehtiminen =1, kotielämästä  huolehtiminen =1, kivut ja vaivat =1 (tai pitäisikö tässä ottaa huomioon krooninen sepelvaltimisairaus ja sen jatkuva lääkitys; silloin voisi olla 2), ahdistus, masennus = 1. On tätä mittaria avattava, muuten lopputulos reliabiliteetin ja validiteetin osalta kyllä ontuu. Oma esimerkkitapaukseni on suhteellisen stabiilista elämäntilanteesta. Mutta sekä yksittäisten sairauksien akutisoituminen että monisairaudet aiheuttavat kyllä oman vaikeutensa. Samoin vaikeuksia tulee, kun on kyse pysyvästä muistisairaudesta tai vammaisuudesta. Ja lopuksi, miten yksittäinen hyvinvointialue voi rakentaa oman vointimittauksen siten, että vertailukelpoisuus muiden hyvinvointialueiden kanssa turvataan. Pallon heittäminen hyvinvointialueille ei ole kovin järkevää.

Löysin EQ-mittarista USA.n sovelluksen, joka mielestäni ratkaisee tuon ICF-ongelman. (3). Oheinen kuva ratkaisee asian. Ei tarvita erikseen ICF-koodeja eikä yhtä 5-luokkaista asteikkoa. Jokaisessa toiminnossa on siihen sopiva asteikko, jota tavallinen kansalainen voi helposti käyttää. Tässä on vapaasti käännettynä tuo kokonaisuus. On myös helppo laskea pistemäärä lukujen perusteella:

•  Liikkuvuus
•  1. minulla ei ole ongelmia liikkumisessa
•  2. minulla on jonkin verran ongelmia liikkumisessani
•  3. olen sidottu sänkyyn (sänkypotilas)
•  itsensä huolehtinen
•  1. tulen toimeen itsenäisesti
•  2. minulla on vaikeuksia peseytymisessä ja pukeutumisessa
•  3. en kykene itse pukeutumaan ja peseytymään
•  tavanomaiset toiminnat: työssä, opiskelussa, kotitöissä, perheessä ja vapaa-ajalla
•  1. minulla ei ole ongelmia suoriutumisessa tavanomaisista toiminnoista
•  2. minulla on jonkin verran ongelmia tavanomaisissa toiminnoissa
•  3. en pysty suoriutumaan tavanomaisista toiminnoistani
•  kivut/ vaivat
•   1. minulla ei ole kipuja tai vaivoja
•   2. minulla on kohtalaisia kipuja tai vaivoja
•   3. minulla on äärimmäisiä kipuja tai vaivoja
•  Ahdistus/ masennus
•  1. en ole ahdistunut tai masentunut
•  2. olen kohtalaisen ahdistunut tai masentunut
•  3. olen äärimmäisen ahdistunut tai masentunut

ICF-luokituksella voinnin mittarin taustalla on pitkä kehitysprosessi. Kaivoin esille muutaman taustadokumentin. Lähtökohtana on vaurioiden, toiminnan vajavuuksien ja haittojen kansainvälinen luokitus. Sen suomalainen version julkaisi Työterveyslaitos vuonna 1985 eli 40-vuotta sitten. (3) Luokitusta on kehitetty ja yritetty soveltaa käytäntöön vaihtelevalla menestyksellä. Seuraava havaintoni on aiheesta, kun WHOn ICF-luokitus käännettiin ja sovellettiin Suomen oloihin vuonna 2004. ICF tarkoiuttaa toimntakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta. (4). Suuressa mitassa vajaassa 20-vuodessa ei luokitukselle ole suuria muutoksia saatu aikaan eikä sen käyttökään ole kovasti laajentunut. Luokituskirjan alussa määritellään käyttökohteet seuraavasti: tilastointiväline, tutkimusväline, kliinisen työn väline, sosiaalipolitiikan väline, koulutusväline.Potilaisiin viittaa ainoastaan "kliinisen työn väline", mutta sekin koskee ennen muuta ammattihenkilöä (tässä tapauksessa lääkäriä).  Luokitus on sanotaanko kaiken kattava - koko maailman haltuunotto. Pääotsikot ovat seuraavat: ruumiin/kehon toiminnot, ruumiin rakenteet, suoritukset ja osallistuminen, ympäristötekijät. Kunkin otsikon alla on maksimissaan 9 pääluokkaa. Kunkin pääluokan alla on 10-20 toimintoa. Tietääkseni ICF-luokitusta ei ole otettu kattavasti käyttöön potilastietojärjestelmissä. 

ICF:stä erillään  on Suomessa Harri Sintonen kehittänyt ns. 15D-mittarin. Mittarin historia ulottuu 1980-luvun loppupuolelle. (6). Siitä ei ole tullut standardia kentälle, vaikka joissakin artikkeleissa todetaan sen olevan laajasti käytössä kentällä. Saamieni tietojen mukaan ainakin eräs hyvinvointialue on valtuustolla päättänyt ottaa käyttöön sen, mutta käyttöaste on kuitenkin jäänyt pieneksi. 15D-mittarin 15 eri mittausaluetta ja niiden sisällä viisi mittauskohdetta eli yhteensä 75 mittauskohdetta ovat kohtuuttoman suuri määrä mitattavaa. EQ USAn versio on huomattavasti käyttökelpoisempi kuin 15D. Olemme yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa suositelleet tähän kohtaan terveydenhuoltoon ns. PEI-mittaria ja sosiaalihuoltoon Ensi- ja turvakotien liiton vaikuttavuusmittaria (haittakokemus, suoriutuminen, sosiaaliset suhteet, turvallisuus, toiveikkuus). Molemmat mittarit ovat yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä.  (7) Ihanne kuitenkin olisi, että löytyisi yksi yhteinen mittari sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Edelleen huolta kannan siitä, että mittarin pitää olla käyttökelpoinen sekä tulosorientoitunut. On pisteytyksen avulla voitava todentaa, onko annettu palvelu/hoito tuottanut henkilölle hyötyä, vaikuttavuutta, pärjäämislisää sekä oppia uusista pärjäämistaidoista. Yleisen vointimittarin nimi voisi olla pärjäämismittari. 

Vielä jään odottamaan asiakaskekeistä (potilas, kansalainen) mittaria, joka on helppo käyttää, josta saa helposti omaan pärjäämiseen liittyvän tilanteen ja myös tavoitteet sekä eron nykytilan ja tavoitteiden välillä. Se palvelisi samalla palveluorganisaatiota, hyvinvointialuetta ja valtakunnallista ohjausta. Vaatimuksia on paljon - ehkä saamme vielä odottaa läpimurtoa. 

Viitteet

(1)  STM:n tiedote 11.6.2025: STM ja THL ovat yhdessä kehittäneet yleisen vointimittarin hyödyntämällä useita kansainvälisiä mittareita ja luokituksia.: https://stm.fi/-/itsearviointiin-perustuva-vointimittari-otetaan-vaiheittain-kayttoon-hyvinvointialueilla . GenPROM-projektin hankesivut (THL)Linkki toiselle sivustolle
EQ-5D-5L:n soveltuvuus terveydentilan ja toimintakyvyn itsearviointiin terveydenhuollossa ja väestötutkimuksissa : Toimintakyvyn arviointi väestötutkimuksissa -asiantuntijaryhmän hyväksymään TOIMIA-arviointiin pohjautuen (Julkari)Linkki toiselle sivustolle
EuroQolin englanninkielinen EQ-5D-5L-mittarin esittelyvideo

(2) ICF: Toimintakyvyn ,toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus, WHO, Stakes, ohjeita ja luokituksia 2004:4 

(3) National library of medicine: Methods for Analysing and Reporting EQ-5D Data [Internet]. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK565680/ 

(4)  EQ-5D-5L:n soveltuvuus terveydentilan ja toimintakyvyn itsearviointiin terveydenhuollossa ja
väestötutkimuksissa. Toimintakyvyn arviointi väestötutkimuksissa-asiantuntijaryhmän hyväksymään TOIMIA-arviointiin pohjautuen
Liisa Penttinen ja Susanna McLellan (toim.), THL-työpaperi 13/2025  https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-483-3

(5) Työterveyslaitos: Vaurioiden, toiminnanvajavuuksien ja haittojen  kansainvälinen luokitus. käskirja, Helsinki 1985 

(6) Harri Sintonen, Markku Pekurinen: 15D - askeln kohti yleistä terveyteen liittyvän elämänlaadun mittari, Sosiaalilääketieteellinen aikakauskirja nro 2/ 1989, https://doi.org/10.23990/sa.156317; Lääkäriseura Duodecim on hyväksynyt omalta osaltaan mittarin. Tästä raportoi Risto Roine artikkelissaan "Hoidon vaikuttavuuden arviointi 15D-mittarilla"

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2016;132(17):1537-42; https://www.duodecimlehti.fi/duo13286

 

(7) Kauko Koivuniemi, Olli Nylander: 10-osainen sarja pärjäämisestä: 

 https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/06/me-parjaamme-osa-8-parjaaminen.html

PEI-mittari on Elina Tolvasen väitöskirjassaan edelleen kehittämä mittari:  https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/elina-tolvanen-potilaan-parjaamisen-tunnetta-mittaava-pei-mittari-soveltuu. Ensi- ja turvakotien liiton mittari on puolestaan pitkän projektin lopputulos, jossa on käyty läpi kansallisia ja kansainvälisiä mittareita ja tehty niiden pohjalta yksinkertainen ratkaisu. 

Avaamme myös mittarien maailmaa myös kolmen konkarin (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nnenonen) kirjassa SOTE 3.0, BOD 2025 

Yhteiskunnan portaat Juho Saaren tutkimuksen ytimessä

"Yhteiskunnan portaat" kuvaavat yhteiskuntaa hierarkkisena rakenteena, jossa on eri tasoja tai portaita. Ihminen voi nousta tai laskea portailla. Portaat ilmentävät myös sosiaalista statusta eli arvostusta, kunioitusta ja arvovaltaa. Mutta ne kuvaavat myös yhteiskunnallista asemaa ja kulttuurista pääomaa. 

Juho Saari on tehnyt kattavan, monipuolisen tutkimuksen yhteiskunnan portailla olevista henkilöistä. Pohjana on teoreettinen analyysi, mutta varsinainen portaille määrittely perustuu useisiin empiirisiin aineistoihin.  Kirja on ilmestynyt toukokuussa 2025 Gaudeamuksen kustantamana. (1). Juho on sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Tampereen yliopistossa. 

Luin kirjan iltalukemisina 16.5.- 6.6.2025 välisenä aikana. Tein kirjasta muistiinpanot, joihin perustuu tämä tiivistys ja arviointi. Lisäksi lähetin luonnosversion kommentoitavaksi kirjan kirjoittajalle Juho Saarelle. Sain häneltä yhden oleellisen kommentin, jonka perusteella kirjoitin arvioni uusiksi.

Saaren mielestä yhteiskunnallisia portaita voidaan analysoida 10-portaisella asteikolla. Kuitenkin oheinen kuva osoittaa, että paremman kuvan portaista saa, kun niitä yhdistellään 6-portaiseksi. Ylin porras on hyväosaisten askelma ja alin porras huono-osaisten lattiataso. Näin ei kuitenkaan ole Saaren analyysissä. Kuva ei vastaa kirjan keskeistä sanomaa. Se johti minut harhaan. Saari toteaa kirjassaan sivulla 76: "Suuressakin aineistossa yksittäisille portaille - yleensä alimmille ja kaikkein ylimmille - jää usein varsin vähän havaintoja. Empiirisen lisäarvon takaamiseksi portaat on tämän kirjan empiirisessä tarkastelussa yhdistetty neljäksi kerrokseksi tai ryhmäksi." Tiivistän nyt tähän, mitä nuo neljä ryhmää pitävät sisällään. Liitän tähän omavaltaisesti aineksia laatikosta 1 (s.61) statusaseman sanallisia kuvauksia sekä muita havaintoja kirjassa esitetyistä useista graafeista (ss. 76, 128, 131, 134, 155, 166, 193).

•  korkean statuksen ryhmä (statusportaikon askelmat 8-10): se on ollut suurin ryhmä vuodesta 2012 pienellä poikkeuksella vuoteen 2013 saakka; 2023 ja 2025 se on toiseksi suurin ryhmä; statusaseman perusteita: korkean statuksen omaava koulutus ja ammatti, keskitasoa korkeampi tulotaso, omistusasunto, elämän kiinnostavuus, onnellisuus ja helppous suurinta, myönteinen suhtautuminen elämään, keskimäärin tyytyväisyys yhteiskuntaan.
• melko korkean statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 6-7): 2023 ja 2025 suurin ryhmä, tätä ennen toiseksi suurin ryhmä; statusaseman perusteita: tulotasossa talouden liikkumavaraa, omistusasunto, elämän kiinnostavuus, onnellisuus ja helppous korkeaa, mutta alhaisempaa kuin korkean statuksen ryhmässä, myönteinen suhtautuminen elämään, keskimäärin tyytyväisyys yhteiskuntaan.
• melko matalan statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 4-5): 2012-2025 kolmanneksi suurin (toiseksi pienin)  ryhmä; statusaseman perusteita: taloudessa selvitään nippa nappa, aikuisten työllisyys vaihtelee samoin kuin työkyky, loppuunpalaminenkin uhkaa; riittämätön sosiaalinen status, huono-osaisuus, ulkopuolisuus ja eristäytyneistyys, elämän onnettomuus, tylsyys, kovuus ja kuormittavuus suurta, kielteinen suhtautuminen elämän kolhuihin, tyytymättömyys yhteiskuntaan.
• matalan statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 1-3): 2012-2015 ryhmistä pienin, mutta vuonna 2023 ja 2025 kasvata ryhmä; statusaseman perusteita: elämä näköalatonta, työelämän ulkopuolella, ei valoa tunnelissa, riittämätön sosiaalinen status, köyhyys, kodittomuus, huono-osaisuus, ulkopuolisuus ja eristäytyneisyys, elämän onnettomuus, tylsyys, kovuus ja kuormittavuus suurinta, kielteinen suhtautuminen elämän kolhuihin, kaikki suomalaiset eivät ole samassa veneessä, hyvinvointivaltion alasajossa yhtenäinen näkemys, tyytymättömyys yhteiskuntaan

Huono-osaisuutta (kaksi matalinta ryhmää) Saari kuvaa monin tavoin (ss. 278-279: huono-osaisten kaksoiskärsimys). Matalimmillaan tällaiset henkilöt ovat toimeentulotuen varassa. Heillä on alhainen itsekunnioitus, osattomuus ja häpeä. Elämässä selviytyminen aiheuttaa erityistä elintapojen kuormittuneisuutta, elintason alhaisuutta. Mutta Saari nostaa esille myös merkittävän huono-osaisten kuormuttuvuutta lisäävän tekijän - hyväosaisten moitteet, jopa painostuksen. Taustalla hyväosaisten ajatusmaailmassa on uusliberalismin yksilökäsitys: Yksilön menestyksen määrää ensisijaisesti henkilön oma toiminta ja tahtotila, ei yhteiskunta eikä olosuhteet. 

Tutkimusasetelmassa Saari piirtää neljän tekijän kehän, joka kuvaa eriarvoistumisen prosessia. Tuon negatiivisen kierteen muuttamista positiiviseksi pärjäämistaitojen kierteeksi Saari ei kuvaa. (2) Pysyvä yhteiskunnallinen eriarvoisuus välittyy psykososiaaliseksi stressiksi sekä elämäntapa- ja resurssieroiksi. Psykososiaalinen stressi puolestaan aiheuttaa kuormitusta eriarvoistaen elämänlaatua ja muokaten mielipiteitä. Elämäntapa- ja resurssierot (resurssivajeet) aiheuttavat myös eriarvoistavaa elämänlaatua ja mielipiteiden muokkausta. Kullakin yhteiskunnan portaalla ovat omat statusikkunansa. Saari tarkoittaa tällä sitä, että on oma näkökulma yhteiskuntaan - esimerkiksi tyytyväisyys ja tyytymättömyys yhteiskuntaan. Arvostus työelämässä määrittää myös portaikkoa. Lääkärit ja hoivatyöntekijät ovat portaikon huipulla, duunarit puolenvälin alapuolella.(s.205). Kahtiajakoa yhteiskunnan portailla kuvaa Juho Saaren mielestä hyvin Raamatusta "Matteuksen efekti": "Jokaisella, jolla on, annetaan ja hän on saava yltäkyllin, jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on."  

Yhteiskunnan portailla liikkuminen varsinkin ylöspäin olisi toivottavaa. Tavoitteenahan olisi, että sosiaalinen eriarvoisuus statusyhteiskunnassa voisi vähentyä. Tähän on olemassa monia "vastavoimia", jotka omalta osaltaan lisäävät polarisaatiota. Hyväosaisten perintö jälkipolville on omaisuus sekä kulttuuriperintönä mm. koulutustaso. Huono-osaisilla perintönä jälkipolville on mm. ylisukupolvinen työttömyys sekä monesti myös useat hyvinvointi- ja terveysongelmat. Ymmärsin, että liikkuvuutta estäväksi tekijäksi Saari nimeää "statuslammikot". Hyppiminen lammikosta toiseen on vaikeampaa kuin pysyminen lammikossa. Saari toteaakin, että statusaseman periytyvyys on useimmilla suomalaisilla riittävän pysyvä. Tutkimusaineistojen perusteella ei ole merkittävää sosiaalista laskua. Pikemminkin enemmistön osalta on sosiaalinen status kohonnut. (s.130-131). Saari toteaa monessa kohdassa, että portailla olevat ryhmät eivät ole homogeenisiä. Toisaalta siirtymää ylös ja alas portailla on melkoisen vähän. Empiiristen aineistojen avulla ei saada kaikilta osin kattavaa kuvaa statusyhteiskunnasta. Moneen otteeseen Saari toteaa, että statuskilpailussa häviäjiä ovat ne, joilla jatkuva niukkuus ja yksinäisyys ovat elämässä läsnä. Siinä on sosiaalisen eriarvoisuuden ydin.

Omapääoman yhteiskunta on Juho Saaren tulevaisuuden visio, jossa hän näkee myös kielteisiä, jopa synkkiä puolia.Tällä hetkellä kerätään ihmisistä yhteiskunnan portailla tietoa erilliskyselyin. Saarella on kaipuu neutraaliin dataan, joka on dataa kunkin yksilön statuksesta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä. Omapääoma olisi pistelaskusysteemi, jonka perusteella henkilö sijoittuu 10-portaisessa systeemissä omaa pistekertymää vastaavalle tasolle. Uhkana on tietysti ajautuminen kontrolliyhteiskuntaan. Tämänyyppisiä pistelaskujärjestelmiä on jo maailmalla - erityisesti Kiinassa. Ehkä Saari ei avaa riittävästi omapääoman tiedonhallintaa. Omapääomaan kerääntyy kaikki oleellinen statukseen liittyvä data, mutta ongelmana tässäkin keruussa on datan laatu ja mikä data mahtuu mukaan ja miten valinta tehdään. Samoin ongelmana on, miten rakennetaan algoritmi, jonka avulla henkilöt sijoittuvat yhteiskunnan portaille. 

Ja sitten vielä Saaren kirjasta muutama huomio. Ensinnäkin kirjan anti on erittäin runsas - myös sivumäärältään 350 sivua lähteineen. Se vaikeuttaa lukukokemusta.Toiseksi Saari käyttää niukasti havainnollistavia kuvioita lukuunottamatta empiiristen aineistojen pylväsdiagrammeja. Itse asiassa kannen kuva on puhuttelevin, mutta sitäkin pitää yrittää tulkita oikein suhteessa varsinaiseen tutkimukseen. Kolmanneksi kirjassa on runsaasti tekstiä, mutta niukasta alaotsikoita, jaotteluja, nostoja, yhteenvetoja. Siksi tämä minunkin tulkinta kirjan sisällöstä voi olla edelleen vino, jopa virheellinen, vaikka sain kirjoittajalta oivan korjauskommentin. Toivottavasti Saaren kirja kuluu myös päätöksentekijöiden käsissä. 

 Viitteet

(1) Juho Saari: Ihmisiä yhteiskunnan portailla. eriarvoisuus statusyhteiskunnassa, Gaudeamus 2025

(2) Saari 2025, 20: Tutkimusasetelma - kuvakaappaus: Saaren kuvaan voitaisiin tehdä muutos, joka samalla muuttaisi kuvan negatiivisen kierteen positiiviseksi kierteeksi. Keskiöön "vahvistavat toisiaan" voitaisiin määritellä keinot, joilla kansalaisten pärjäämistä (taitoja) konkreettisesti parannetaan. Se olisi siis tavoitetilaan liittyvä kuvan 2-versio, jonka avulla voitaisiin kääntää eriarvoistumiskehitystä positiiviseksi muutokseksi tasa-arvoistumisen suuntaan. Kirjassamme (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 - kohti SOTE uutta kulttuuria, BOD 2025) on kuvattu pärjäämisen käsitettä ja pärjäämistaitojen edistämistä. 

OIkea tieto ja ennakointi päätöksenteossa- teemapäivä 22.5.2025

Kuva: Tuomo Kuosa - 1930- villi kortti

Tietojohtaminen ry. piti teemaseminaarin 22.5.2025 aiheesta "oikea tieto ja ennakointi päätöksenteossa". Ennakoinnista on kirjoitettu muitakin juttuja viimeiseen lähiaikoina ilmestyvään Tietoasiantuntijalehteen 5-6/2025. https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-lehti. Tähän aiheeseen liittyen kirjoitin myös jutun haastattelemalla Tom-Erik Arnkillia aiheesta otsikolla dialogi ennakointidialogista. Ennakointidialogi tuottaa aineistoa erilaisista vaihtoehdoista, joilla ongelmat voitaisiin ratkaista. Lopputuloksena voi olla parempi yhteistyö toimijoiden kesken. Se ilmestyy myös blogissani erikseen osoitteessa: http://ollintuumailut.blogspot.com. 

Tietotukea eduskunnan kirjastolta ja valtioneuvoston kanslialta 

 Eduskunnan kirjaston kirjastonhoitaja Antti Virrankoski avasi meille 153-vuotiaan kirjaston nykytehtäviä sloganilla ”tietotukea demokratian vahvistamiseksi”. Kirjaston pitkä historia mahdollistaa myös laajat, pitkät aineistot periaatteessa kaikkien kansalaisten käyttöön. Avoimuus onkin nykykirjaston avainsana. Toinen avainsana on eduskunnan kirjaston verkostoituminen koko Suomen kirjastolaitoksen kanssa ja myös kattavasti kansainvälisesti. Kolmas alustuksesta esiin noussut periaate on tarjota oikea tieto, oikeassa muodossa ja oikeaan aikaan asiakkaille. Kirjasto palvelee kansalaisten lisäksi erityisesti kansanedustajien ja tutkijoiden tiedontarpeita sekä valtion hallintoa erilaisissa lainsäädäntöhankkeissa. Tutkijat ovat niin tärkeä asiakasryhmä, että heille erillisten sopimusten perusteella on mahdollistettu aineistojen tarkastelu / tutkiminen paikan päällä. Uutena hankkeena on ”demokratiakasvatus”. Yhteistyötä tehdään tämän teeman ympärillä koulujen kanssa. Tavoitteena on myös kirjaston kehittäminen demokratian näyteikkunaksi. Tämä edellyttää myös kirjaston tilojen uudistamista muiden pohjoismaiden tapaan. Nyt ollaan kokeiluvaiheessa. Eduskunnan kirjastokin on joutunut voimavaraleikkausten kohteeksi. Kuitenkin kirjastolla on edelleen oma autonominen asemansa. Antti luottaa tulevaisuuteen: ”hyvin meidän käy”.

Valtioneuvoston kanslian tietopalvelulla on yksikön päällikön Päivi Pirttilän mukaan eduskunnan kirjastosta poikkeava tehtävä ja asiakaskunta. Se ei ole julkista palvelua, vaan keskittyy palvelemaan virkamieskuntaa. Keskeistä on osallistua kunkin hallitusohjelman toteutukseen tarjoten prosessin eri vaiheissa puolueetonta asiantuntijatieto ilmiön avaamiseen. Lisäksi tietopalvelu osallistuu aktiivisesti eri ministeriöiden julkaisujen tuotantoon. Niitä onkin vuosittain noin 600–700! Kansalaisillakin on mahdollisuus tutustua osaan näistä julkaisuista sähköisessä VALTO-julkaisuarkistossa. VN:n kanslialla on pitkät perinteet osallistua tulevaisuustyöhön ja ennakointiin: tulevaisuusselonteko eduskunnalle, ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset, mahdollisuudet Suomelle-raportit. Lisäksi tuoreimpana toimintona on käyttäytymistieteellinen toiminta: kansalaispulssi, tutkimuskatsaus alaan, tutkimus- ja kokeilutoiminta. Päivi tiivisti valtioneuvoston tietoympäristönä presidentti Stubbin tapaan kolmeen pointtiin: 1. iso tiedon kuluttaja ja tuottaja, 2. hajanainen tiedontuottaja: ministeriöillä omat tapansa kerätä ja käyttää tietoa. Sektoritieto yhdistyy heikosti ilmiötiedoksi. 3. Valmistelun tietopohjaa rakennetaan ennakoiden.

Asiakaspersoonat. Päivi Pirttilä kertoi vielä kurkistuksessaan valmistelijan arkeen ajankohtaisia haasteita. Niihin on tartuttu palvelumuotoilun keinoin. Teemahaastattelujen perusteella löydettiin suuri joukko vaikeuksia kuten jatkuvat kiireet ja työpaineet, tiedon suuri määrä ja ajantasaisuuden haasteet, asiakkaiden heikko tietämys olemassa olevista kirjastopalveluista, asiakkaiden vaihtelevat tiedon käsittelyn taidot. Selvitystyössä luotiin neljä eri asiakaspersoonaa. Tällä personoinnilla on varmaan käyttöä yleisemminkin: 

• nopean tiedon asiantuntija: ajankohtaiset säädösvalmistelut ja poliittisen tilanteet,
• ajankohtaisen tiedon peruskäyttäjä: ”nappaan tiedon nopeasti ja jaan sen eteenpäin”. 
• lainvalmistelija: säädösaineistot, oikeuskäytännöt, oikeuskirjallisuus. 
• tutkitun tiedon asiantuntija: tiedon kerääminen vie aikaa.

Tekoäly ja algoritmit – kannattaa käyttäjän olla tarkkana

Luotettavasta tiedosta päätöksenteossa kertoi Mikael Vakkuri perusteellisesti perustaen alustuksensa tietojohtamisen peruskäsitteisiin. Mikael toi pitkin alustustaan esille haastavan vastinparin: tekoäly / algoritmi – ihminen relevantin tiedon tarvitsijana. Algoritmi käyttää dataa. Ihminen tarvitsee informaatiota, josta hän jalostaa tietoa ja tietämystä. Ihmisen kannalta ongelmana on, että ei tiedetä, mitä aineistoa on taustalla. Toisaalta haasteena on jatkuvasti inhimillisen relevanssin subjektiivisuus. Ihmisillä voi olla omista lähtökohdistaan paljon toisistaan poikkeavia käsityksiä tiedon relevanssista. Laajemmin inhimilliseen haasteeseen liittyy tietämyksen rajallisuus, mitä tietoa on tarjolla. Mikael ja myöhemmin päivällä myös Tuomo Kuosa käyttävät tähän samaa ns. Joharin ikkunaa eli nelikenttää (1).

1. avoin alue /known- knowns: me tiedämme mitä me tiedämme: laajan näkymän ymmärrys ja polkuriippuvuudet
2. sokea alue/ known-unknowns: tiedämme, että on asioita, joita emme tiedä. vaihtoehtojen etsiminen
3. kätketty alue/ unknown-knows: Emme tiedä, että voimme tietää: horisontin skannaus ja valppaus muutosten suhteen
4. tuntematon alue / unknown -unknows: emme tiedä mitä emme tiedä, vapaa mielikuvitus; villit kortit

Mikaelin mielestä tiedolla johtamisen prosessin avulla saadaan kohtaamaan relevantti tieto ja algoritmi. Tosin tässä prosessissakin tulee esille vaihe, jossa vastuussa ovat analyytikot. Heidän pitää luottaa algoritmiin ja toisaalta heidän jälkeensä tiedon tarvitsijan pitää luottaa lopputulokseen.

Automaattinen päätöksenteko on Mikaelin mielestä haastava asia. Lainsäädännön mukaan julkisessa hallinnossa viime kädessä vastuu on virkamiehellä. Ja kansalaisella on myös päätökseen valitusoikeus. Siksi tarvitaan automaattisen päätöksenteon tueksi tiedon laatukriteerit ja kansalaisen oikeussuoja. On aina mahdollista, että automatiikka suuntaa päätöksen virheellisesti puutteellisen pohjatiedon vuoksi. Tekoälyn käytöllä on olemassa runsaasti riskejä, jotka pitäisi etukäteen ottaa hallintaan.  Inhimillinen toiminta on se suurin riski. Teknologia tekee sen, mitä sille syötetään.

Onko tekoäly viisauden lähde vai digiajan Pinokkio, kysyy Petteri Järvinen alustuksessaan. Ja nyt tuli suuri määrä konkreettisia esimerkkejä, missä tekoäly on oivallinen apuri ja missä se tekee paljon virheitä. Petterin mukaan oleellista on, että tekoälyllä on vain yksi käsitys asiasta. Se on hyvä teeskentelijä -   melkein kuin yksilö tai kaveri. Siinä roolissaan tekoäly pystyy hämäämään käyttäjänsä. Nykyisissä järjestelmissä on myös mahdollisuus omien tietojen vuotaminen kaikelle kansalle. Toisaalta on jo nyt kokeilukäytössä sellaisia välineitä, jotka voidaan asentaa omalle koneelle ilman nettiyhteyttä. Mutta Petteri näyttää esimerkein, että tekoälyä voidaan hyödyntää monin tavoin – vaikkapa Excelin tehokkaampaan käyttöön tai puheen ja tekstin kääntämiseen eri kielille.  Alustuksen päätteeksi Järvinen antaa meille kaikille toimintaohjeet eli miten toimia – tee näin – älä tee näin. (ohje oheisessa kuvassa).

Tulevaisuuden ennakoinnin tyypit ja erilaiset menetelmät

Seminaarin kaksi viimeistä alustusta keskittyvät tulevaisuuden ennustamiseen erilaisin menetelmin.

Tuomo Kuosa perustaa tulevaisuuden ennustamisen menetelmät kolmeen tietotyyppiin:

1. tieto jatkuvuuksista: jatkuvat, tulevaisuutta muovaavat, uudet, poistuvat
2. tieto epävarmuuksista: varma tieto, epävarma tieto, ei tietoa
3. tieto uskottavista vaihtoehdoista: skenaario (vaiheittain etenevä kehityskertomus), keskeiset epävarmuustekijät kehityssuunniksi

Skenaarioiden päätyypeiksi Timo nimeää seuraavat:

• 2x2 eli kaksi epävarmuustekijää viedään akseleiksi, joilla on kaksi erilaista kehityssuuntaa. Näin saadaan neljä varmasti erilaista skenaariota.
• Tulevaisuustaulukko (morfologinen analyysi), jossa on useita epävarmuustekijöitä, avataan sanalliseen muotoon taulukossa.
• PCA tai FAR-menetelmät, joissa useita epävarmuustekijöitä mallinnetaan algoritmin avulla.(2).

Ja vielä avuksi meille kaikille Kuosa kertoo, miten kuka tahansa voi edistää omaa tulevaisuuden hahmottamistaitoaan: 

• Tulevaisuudesta voidaan tietää ainakin, minkä tyyppisistä asioista se koostuu ja minkälaisia kehitysvaihtoehtoja niihin liittyy.
• Yliarvioimme teknologian vaikutusta lyhyellä ja aliarvioimme pitkällä aikavälillä.
• Ei pidä keskittyä vain uusiin vahvistuviin asioihin ja media-hypessä oleviin aiheisiin.
• Kokonaisuuden hahmottamisen kannalta se mitä poistuu tai heikkenee, on lähes yhtä tärkeää, kuin se mitä uutta on tulossa.

Jo aiemmin Mikael Vakkurin alustuksessa esiteltyä Joharin ikkunaa Timo Kuosa käyttää yhtenä ennusteiden teon välineenä. Hän piirtää kuvan tulevaisuustiedosta sen yhteydestä tulevaisuuden älykkyyteen. Villit kortit ovat Joharin unknown – unknowns mallin ydintä: vapaa mielikuvitus; jokaiselle vuodelle voidaan nimetä villi kortti tai kortteja, joiden tulevaisuutta ei tiedetä. Media nostaa esille hypersyklejä. Ajatellaan, että ne ovat jotenkin totta. Jo esimerkiksi 1930-luvulla rakennettiin tällaisia villejä kortteja. (ks. kuva yllä).

© Kuosa/FP 2025

Kuosan innostus alustuksessa kasvaa, kun hän pääsee esittelemään tunnetun makrohistorioitsijan Kondratioffin syklejä. Tätä ajatustapaa voidaan miettiä eteenpäin vaikkapa, minkälaisen syklin tekoäly muodostaisi Konfratioffin syklimallissa, joka alkaisi noin 2030. (3) 

Strateginen ennakointi oli tavallaan jatkoa Timo Kuosan alustukselle. Pohjana oli alustajilla Nora Kärkkäinen ja Timo Raikaslehto 2024 valmistunut kirja "Nopanheitosta navigointiin".(4)  Alustajat tarkastelevat ennakointia seuraavien osa-alueiden tarkastelun kautta, jossa johtamisen vuosikello linkittää kaikki tekemiset yhteen. Tiedon kokoaminen ja sen hyödyntäminen, jota organisaatio käyttää ennakoinnissaan on merkittävää. Leena Kononen on kirjoittanut tästä tarkemmin Tietoasiantuntijalehdessä 5-6/2025. (5) 

Viitteet

(1) Joharin ikkunasta googlaten löytää useita nelikenttäkuvia ja kirjoituksia:  "Joharin ikkuna on kehitetty Joseph Luft ja Harry Inghamin toimesta 1950-luvulla kogniitiivisen psykologian työkaluksi ja sitä voi hyödyntää kuka tahansa, joka haluaa ymmärtää itseään ja muita paremmin sekä kehittää vuorovaikutustaan muiden kanssa". https://www.elinavaananen.fi/nain-joharin-ikkuna-auttaa-kehittamaan-itsetuntemustasi/

(2)  PCA voi tarkoittaa pääkomponenttianalyysia (Principal Component Analysis). Pääkomponenttianalyysi on tilastollinen menetelmä, jolla dataa voidaan muuntaa ja vähentää sen ulottuvuuksia. FAR-menetelmä on tulevaisuustilojen sektoreittain järjestetty, taulukoitu kokoelma jonkin ilmiön tai tapahtuman ominaisuuksia. Taulukko edustaa yleensä yhtä näkökulmaa ja jotain ennalta määrättyä vuotta.

(3) Tuomo Kuosa:  The Shift in Technological Platforms and Business Ecosystems Over Time. Kondratieff’s Long and Short Cycles and Other Macrohistorical Theories, 5.2025; https://www.futuresplatform.com/blog/kontratieff-cycles-shift-in-technological-platforms-business-ecosystems

(4) Nora Kärkkäinen, Timo Raikaslehto: Nopanheitosta navigointiin. Strateginen ennakointi: teoriat, työkalut ja parhaat käytännöt, Professional Publishing Finland oy

(5) Leena Kononen: Tulevaisuuden ennakointi on faktoja ja mielikuvitusta, artikkeli Tietoasiantuntijalehdessä nro 5-6/2025  - ilmestyy lähiaikoina

Marina Erholan hyvinvointialueiden reformiehdotus 8.5.2025 kaipaa kommentointia - SOTE 3.0 - kirjoitus 7

Marina Erhola (STM-kuva)

Marina Erholan selvitysraportti 8.5.2025: hyvinvointialueuudistusta voidaan vauhdittaa strategisesti yhteen sovitetuin toimenpitein; (1)

 Tiivistän aluksi raportin keskeiset kohdat: ongelmapuun, tavoitepuun ja riskit. Kommentoin sitten näitä asioita. Kommenttieni perusteina ovat kolmen konkarin (Olli, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen) kirja SOTE 3.0. (2)

Ongelmapuu: Riittämätön eteneminen ja pitkäjänteisyyden puute koettelevat luottamusta muuttuneessa toimintaympäristössä

• Reformin eteneminen ja talouden reunaehdot ovat paikoin ristiriidassa, ja alueelliset erot suuria.
  
  

1. päätöksenteko ei ajantasalla
2. kirjavat alueelliset reformisuunnitelmat
3. johtaminen ja yhteistyö hakee vielä muotoaan
4. osaaminen ja kompetenssi puutteellista
5. henkilöstön sitouttaminen ei vielä onnistunut
   

• kansallinen hyvinvointialueiden ohjaus hakee muotoaan ja noperasti muuttunut toimintaympäristö haastaa sitä. 
1. puuttuu kansallinen yhteinen tahtotila
2. strategisen tason ohjaus puuttuu
3. kansallinen ohjaus liian lyhytjänteistä ja talouspainotteista 

 
Tavoitepuu: Reformi etenee johdonmukaisesti, uudistaa palveluja ja vahvistaa luottamusta. 

• reformi etenee kaikilla alueilla talouden reunaehdot huomioiden.

1. päätöksenteko muutosnopeuden tasalla ja aluetason ratkaisujen tekemistä
2. alueelliset reformisuunnitelmat toteuttavat hva-strategiaa
3. johtaminen vakiintunutta
4. osaaminen johtamisessa kehittyy kunnianhimoisesti
5. henkilöstön sitoutuminen onnistunutta

• selkeä kansallinen hyvinvointialueiden ohjaus tukee ja vauhdittaa reformin etenemistä.

1. yhteinen tahtotila kansallisella tasolla
2. ministeriöt ohjaavat hyvinvointialueita strategisesti ja yhdensuuntaisesti
3. kansallinen ohjaus yhteensovittaa toiminnan ja talouden näkökulmat
   

 Kehittämistyön toimeenpanon riskit:

1. ministeriöiden ohut yhteistyö, yhteinen tavoitetila puuttuu
2. toimenpiteistä ei oteta omistajuutta eikä toteuteta aikataulussa
3. ministeriön virkakunnalla ei tarpeeksi resursseja toimenpiteiden edistämiseen
4. ministeriöiden ja niiden alaisten laitosten ja virastojen välinen luottamus ontuu
5. hyvinvointialueiden tilannetta kuvaavan tietopohja viivästyy.

Kommenttini ongelmapuusta.  Ongelman ydin ei ole hyvinvointialueissa,vaan kansallisessa ohjauksessa, sen painottumisena pelkästään talouteen sekä perustavaa laatua oleva unohdus. Ratkaisun avain on perustuslain (19§, 3 mom) mukaisten palveluiden turvaaminen kansalaisille. "Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistettävä väestön terveyttä." (3). Yhteistä kansallista ja alueellista tavoitetilaa on lähestyttävä tältä pohjalta. Yhdistävä työnäky on haettava kansalaisten palvelutarpeiden, kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamisesta talouden raameissa. Keskeinen ongelma on laskusuuntainen kansalaisten luottamus sote-järjestelmän toimivuuteen. Tätä tukee myös THL:n tuore kansalaiskysely. (4) Luottamuksen rapautuminen näkyy myös järjestelmän sisältä: se ei kykene entiseen tapaan pitämään kiinni osaajistaan. Sen seurauksena työntövoima organisaatiosta poispäin lisääntyy. (5) Pitää kysyä: keitä ja mitä varten koko järjestelmä on luotu, miksi se on olemassa? Erholan raportin luoma tilannekuva on vähintäänkin sumea tai vino kansalaisten sosiaalisten ja terveydellisten haasteiden kannalta katsottuna.

Kommenttini tavoitepuusta.  Reformin pitää edetä kansalaislähtöisesti, ei valtio- ja organisaatiolähtöisesti. Me kolme konkaria haluamme vedota perustuslain 19§:n 3 momenttiin. Riittävät ja mahdollisimman yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kansalaisille kautta maan edellyttävät uutta suuntaa, uusia linjauksia, uudenlaista systeemisten kokonaisuuksien johtamista. "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan" sopii tämänkin raportin arviointiin. Ratkaisut löydettyihin ongelmiin (noin 600 kpl) eivät ehkä löydykään heiltä, jotka työkseen johtavat ja tuottavat palveluita. Suomen on haluttava edetä osittaisoptimoinnista kohti huomisen vaatimukset täyttävää kokonaisvaltaista palvelujen ohjausta vuorovaikutuksessa eri osapuolten kesken. Lähtökohtana pitää olla näkemys, miten palvelutoimitusten tulokset toimivat ihmisten arjessa. Tulosten käyttökelpoisuus ratkaisee kaikilla palvelualoilla. 

Tavoitetila ja sen toteuttamisen muutosnopeus on sovittava eri osapuolten kesken. Nyt on edetty hallituksen nopeusvaatimusten mukaisessa taloudellisten välttämättömyyksien aikataulutuksessa. Koko tavoitetilan näkökulma on keikautettava ympäri. Ammattihenkilöt hyvinvointialueella, hyvinvointialueen sisäinen organisaatio ja valtion toimijat palvelevat kansalaisten tarpeita. Siksi tavoitepuukin on rakennettava sopimusmallilla, eikä ylhäältä alas - ohjausmallilla. Yhdentyvien sote-palvelujen avulla on tarkoitus tuottaa pärjäämislisää kaikille suomalaisen sosiaaliturvan piiriin kuuluville ja sen palvelutoimitusten kohteena oleville. Kansalaisten näkökulmasta tämä on avain  yhteiseen tavoitetilaan kaikkien osapuolten kesken. (6).

Kommenttini kehittämistyön riskeistä. On totta, että valtiotasolla on aivan liian paljon rinnakkaisia toimijoita ja niiden välinen yhteistyö ontuu sekä painottuu talouteen ja VM:ään. Koko valtiovallan ohjauskulttuuri on muutettava. Muuten riskit edelleen akutisoituvat. Oleellista on löytää alueille oma tulosvastuullinen työtapa ja resurssiasioissa korostaa sopimuskulttuuria, joka vie pois mikromanageroinnista kohti kokonaislaatua. Hyvinvointialueiden tietopohjaan on mahdollista tehdä nopeita ratkaisuja ja pitkän ajan ratkaisuja. Nopeissa ratkaisuissa haetaan eri osapuolten yhteistyönä talouden mittareiden lisäksi kansalaisen, asiakkaan, potilaan kannalta kokonaislaadun avainindikaattorit. Ilmailualan antaman esimerkin mukaan niitä on kahdenlaisia: tekniset organisaation tehokkuuden ja vaikuttavuuden mittarit sekä kansalaisten omaan arviointiin perustuvat annettujen palvelujen vaikutusmittarit. (7). Pitkän ajan ratkaisuna olisi parasta saada aikaan koko Suomea palveleva pärjäämisen tietovarasto. Sinne koottaisiin kaikki soten tietojohtamisessa tarvittava data, on se sitten rakenteellista tai kirjoitettua (ei-rakenteellista) dataa. Datan on oltava ajantasaista, kattavaa, vertailukelpoista. Siitä on voitava tuottaa perinteisiä määrällisiä mittareita, mutta myös tekoälyn avulla uudenlaista kokoomatietoa. (8).

Jälkikirjoitus: Tämän blogikirjoituksen tekoon on asiaan kuuluvin lisäyksin ja muutoksin osallistunut konkari Kauko Koivuniemi, joka on yksi kolmesta SOTE 3.0- kirjan kirjoittajista. 

Ja vielä SOTE 3.0- kirjoitussarjan edellisten blogikirjoitusten linkit:

-nro 6: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/04/olli-nylander-ja-kauko-koivuniemi-kela.html

-nro 5: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/04/kansalaisen-parjaamisen-tuki-on-vaativa.html

-nro 4: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/03/kuntoutus-osaksi-toimivia-palvelu-ja.html

-nro 3: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/03/sote-kriisi-onko-sita-vai-mika-se-on.html

-nro 2: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/02/sosiaalihuolto-unohdettu-sote-kriisissa.html

-nro 1: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/02/kuljemme-sote-30-kirjallamme-ajassa.html

Viitteet

(1)  Hyvinvointialuereformin etenemisen ja siihen liittyvän ohjauskokonaisuuden kehitystyö. Alivaltiosihteerin toimeksianto, tehtävä 1 loppuraportti, 8.5.2025, Valtioneuvosto Helsinki 2025; https://stm.fi/-/selvitys-hyvinvointialueuudistusta-voidaan-vauhdittaa-strategisesti-yhteen-sovitetuin-toimenpitein; Loppuraporttia on käsitelty myös lehdistössä, mm. Iltasanomissa toukokuussa 2025 toimittaja Olli Wariksen artikkelissa otsikolla: "Nyt tuli karu uutinen sotesta. Alivaltiosihteeri Marina Erhola löysi satoja ongelmakohtia."https://www.is.fi/politiikka/art-2000011232342.html

(2)  Lisäperusteita löytyy kolmen konkarin kirjassamme Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 - kohti SOTEn uutta kulttuuria (BOD 2025)

(3) Perustuslaki;  https://oikeusministerio.fi/perustuslaki; 

(4) THL 15.5.2025:  "Asiakastyytyväisyys sosiaali- ja terveyspalveluissa pysynyt korkealla – luottamus järjestelmän toimivuuteen heikentynyt"; https://thl.fi/-/asiakastyytyvaisyys-sosiaali-ja-terveyspalveluissa-pysynyt-korkealla-luottamus-jarjestelman-toimivuuteen-heikentynyt

(5)  Otamme kirjassamme kantaa myös perustuslain keskeiseen asemaan kuvatessamme kirjan osassa 2 otsikon "suurimmat kuopat tunnistettava ennakolta" (s.31-50)  

(6) Pärjääminen on kolmen konkarin SOTE 3.0-kirjan ydinkäsite, ydintavoitetila. Avaamme tämän kirjamme alkuosassa sivuilla 21- 29. "Pärjääminen on taitoa arvostaa elämän monimuotoisuutta, tulla toimeen omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien (mitattujen/todennettujen/ei-vielä-mitattujen) poikkeamien kanssa sekä taito ohjata elämänsä kulkua joko yksin, yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa." Pärjäämisvaranto muodostuu neljästä tekijästä - neljästä T:stä: talous, turvallisuus, tekeminen, toverit. 

(7) Kehitimme kolmen konkarin kirjassamme mittariston, jonka taustana on ilmailualan käytäntö. Ilmailualaa mukaillen on kaksi laatikkoa: toinen kuvaa orgnisaationäkökulmastaprosessia niin kuin lentokoneen autgomaattinen systeemi, toinen kuvaa asiakkaiden näkemyksiä niin kuin lehtokoneen ohjausmiehistön kommentteja pitkin matkaa. (ks. sivut 100-101). 

(8) Alustavaa kehittelyä on kuvattu blogikirjoituksessa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/04/olli-nylander-ja-kauko-koivuniemi-kela.html