 |
| STM: sosiaalihuollon palvelut uudistuu |
- talous: Luottamus siihen, että STtaloudelliset resurssit, joko omat tai yhteiskunnan pärjäämistä tukevat toimet riittävät ihmisarvoiseen elämään. Taloustaidot: Ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, arjen taitoja tarjotaan mm. Marttojen ja Takuusäätiön toimesta.
- turvallisuus: Luottamus siihen, että kun omat voimat loppuvat, on saatavissa apua pärjäämiseen eikä turvallisuuteen kohdistu uhkia. Turvallisuustaidot: "verkon" kutomistaidot kehittyvät sellaisiksi, ettei ihmisen pärjääminen petä voimien uupuessakaan. Ne luovat "uusyhteisöllisyyttä".
- Tekeminen: Luottamus siihen, että ihminen löytää itselleen mielekästä tekemistä, jossa voi käyttää osaamistaan ja kokemustaan yhteiseksi hyväksi. Tekemisen taidot: taitoja, joissa voi käyttää omaksi yheiseksi hyväksi.
- Toverit: Luottamus siihen, että kukaan ei jää yksin. Toveri-/toveruustaidot: luottamuksen rakentaminen sellaisin taidoin, missä kaikki pidetään mukana.
Tästä neljän T:n mallista voidaan havaita, että sosiaalihuolto todella kytkeytyy sosiaaliseen ympäristöön. Kun ihmisen luottamus horjuu ja pärjäämisen taidot ehtyvät, tarvitaan ulkoista apua ja jopa ulkoista kontrollia. Haastattelin taannoin vanhaa työkaveriani emeritusprofessori Tom-Erik Arnkilia. Tomin mielestä pitää käyttää termiä ”huoli” eikä ”ongelma”. On oleellista, että kartoitetaan ensin kunkin osallisen subjektiiviset huolet tilanteeseen liittyen. Huoli on mahdollista jaotella kolmeen tasoon: pieni huoli, harmaan vyöhykkeen huoli ja suuri huoli. Mutta voi olla myös niin, ettei loppujen lopuksi ole huolta lainkaan. Pienet huolet voidaan selättää omin toimin. Harmaalla vyöhykkeellä huoli kasvaa ja luottamus omiin mahdollisuuksiin heikkenee. Suuri huoli näkyy selkeästi monenlaisina vaaratilanteina. Omat keinot ovat lopussa.(https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/06/dialogi-ennakointidialogista-myos.html). On siis ennakolta illman perehtymistä huoleen vaikea todeta ja määritellä, voidaanko jokin interventio (apu, kontrolli, puuttuminen) jättää tekemättä. Tässä se Nobel-tason vaikeus on!
STM:n perusteilla olevan työryhmän työsta rajataan pois vammaisten palvelut ja lastensuojelu lähinnä siksi, että näilla toimilla on omat lakinsa. Edellä hahmoltetujen pärjäämisen vaikeuksien huolten kannalta en voi ymmärtää tätä rajausta. Ehkä kannattaa vielä avata vammaisuuden merkitystä osana sosiaalihuoltoa. Haen nyt apua Englannista saakka. Vammaistutkimuksen professori Tom Shakespeare tiivistää Lancet-lehden heinäkuun 2025 numerossa seuraavasti: ”Jokaisella on lyhytaikaisia tai pitkäaikaisia kehon tai aivojen vammoja”, hän sanoo. ”Se on erottamaton osa ihmisyyttä. Se ei ole harvinaista eikä poikkeuksellista... Joten jos me kaikki olemme hieman vammaisia, miksi jotkut meistä ovat ’vammaisia’ ja toiset eivät? Itse asiassa me kaikki olemme jossain samalla viivalla.”
Samaan aiheeseen keskittyvät puolestaan Sofia Tawast ja Riikka Leinonen kirjassaan "Suuri valhe vammaisuudesta" (1). Tiivistän heidän sanomansa seuraavasti: vammaisuus voidaan määritellä kolmella tapaa. Lääketieteellisessä mallissa on ihmisen kehossa oleva vika. Lääkärit tai muut ammattilaiset voivat yrittää korjata vammaisuutta leikkauksilla tai lääkityksellä. Lääkärin antamalla diagnoosilla on tässä määritelmässä keskeinen sija. Sosiaalisessa mallissa vammaisuus on yhdistelmä kehon ja ympäristön piirteitä. Kolmas näkökulma vammaisuuteen ovat ihmisoikeudet, jotka turvaavat kaikille arvokkaan elämän. Vammaisten asema ja kohtelu yhteiskunnassa on kuitenkin syvällinen kulttuurikysymys. Sofia Tawast ja Riikka Leinonen nostavat esille kirjassaan käsitteen ableismi. Se on rakenteellista syrjintää tuottava hierarkiajärjestelmä, joka arvottaa ihmisiä heidän oletetun kyvykkyytensä perusteella. Toisaalta vammaisuus on kuin veteen piirretty viiva. Missä kulkee vammaisuuden ja ei-vammaisuuden raja. Lainsäädäntö määrittelee omat rajansa. Meidän kolmen konkarin mielestä vammaisuus eri muodoissaan ja kunkin ihmisen omassa mielessä liittyy pärjäämiseen. Pärjäämme itsenäisesti ilman tai kera avun ja apuneuvojen. Saatamme tarvita apua ja apuneuvoja ajoittain tai jatkuvasti. Silti oma käsityksemme pärjäämisestämme on henkilökohtainen kokemus ja tunnetila. Näitä tunnetiloja on vaikea sanoittaa lainsäädännöllä.
Miksi ihmeessä lastensuojelu suljetaan pois STM:n työryhmän agendalta. Vammaispalveluiden tavoin lasensuojelulla on oma lainsäädäntönsä. Se on tämä byrokraattinen perustelu. Kun lähdetään asiaa pohtimaan yleisestä sosiaalihuollon näkökulmasta, kyse on aivan samasta perusasiasta pärjäämisen huolesta sosiaalisessa ympäristössä. Avasimme kolmen konkarin kirjassa lastensuojelua dramaattisten tapausten avulla. (s.90-91). Peruskysymys on, milloin sosiaalitoimen on puututtava (tehtävä interventio) perheen todellisuuteen. Jos interventio on liian aikainen, saa sosiaalityö syytoksen turhasta puuttumisesta. Kannattaisiko näissä tapauksissa leikata turhan innokkaita palveluresursseja? Jos interventio on myöhässä, saa sosiaalityö viime kädessä poliisit kimppuunsa. Pahimmillaan tilanne on jo ohi, kun kuolema kohtaa. Sosiaalihuolto on oikea-aikaista ennakointia ja se liittyy oleellisesti kaikenlaiseen ehkäisevään toimintaan yhteiskunnassa.
Kannattaa myös ottaa esille tämä tällä hetkellä akuuttina pyörivä ongelma liiasta diagnosoinnista.(2) Väitetään, että lääkäreitä kehotetaan tekemään mahdollisimman paljon diagnooseja potilaille. Näin voitaisiin saada kansallisesta yhteisestä rahapotista parempi osuus omalle hyvinvointialueelle. Miksi sitten diagnoosi kohtaa myös sosiaalihuollon. Vammaispalveluista löytyy oma vastauksensa - lääketieteellinen malli vammaisuuteen. Mutta kyllä löydämme myös muualta. Mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat kietoutuvat monesti yhteen. Kun yksilötasolla nämä huolet huomataan, yksilö voi saada kaksi diagnoosia tai sanotaanko kaksi erillistä "hälytystä". Parhaimmillaan ne tunnistetaan ammattiauttajien yhteisin toimin. Paihimmillaan "hälytyksiä" käsitellään omissa siiloissaan eli mielenterveyspalvelujen ja päihdepalvelujen siiloissa. Ja siitähän ei seuraa mitään hyvää.
Diagnoosinäkökulmaa voidaan viedä vielä pidemmälle. Avaamme kolmen konkarin kirjassamme aihetta otsikolla moniongelmaiset ja monisairaat asiakkaat. Toteamme mm. seuraavaa: Pahimmillaan yhteiskunnallinen palvelujärjestelmä näkee henkilön vain oman palvelunsa kautta "atomina" maailmassa ilman yhteyksiä henkilön sosiaaliseen ympäristöön ja omaan elämäntilanteeseensa. Tästä on puhuttu vuosikausia. On myös tehty tutkimuksia, joiden perusteella voidaan todeta tällaisten asiakkuuksien kuormittavuuden kustannusvaikutukset todella merkittäviksi. Moniongelmaisuus tai Tomin termein monien huolten kombinaatio tuottaa kustannuksia: 20% asiakkaista aiheuttaa 80% kustannuksista. Olisiko tässä mahdollisuus leikkaussaksien käyttöön? No ei kyllä kovin helposti leikkuu onnistu. Tarvitaan aivan uudenlainen palvelukulttuuri, jonka aikaansaaminen on kulttuurin muutoksena vuosien tehtävä. Pelkkä ongelmien ja huolien medikalisaatio ei auta. (3)
Ikääntyneiden hoivapalvelut ovat osa sosiaalihuoltoa. Tunnetusti keskeinen huoli on sovittaa yhteen kasvava palvelutarve ja säästötarpeet. Ikääntymisellä ja pärjäämisvajeiden kasvulla on korrelaatio keskenään. Samoin on osoitettu, että dementia-oireyhtymän ilmaantuvuus on yhteydessä vanhenemiseen. Näitä "väistämättömiksi tai jopa välttämättömiksi" osoitettuja huolia pyritään vähentämään digisalisaation ja tekoälyn hyödyntämisellä. Vastavoimana on konkreettinen hoivan tarve. Voimme olla fyysisesti, psyykkisesti tai sosiaalisesti hoivan tarpeessa. Digi ja tekoäly eivät kuitenkaan ratkaise näiden tarpeiden kasvua. Ja tässäkin asiakasryhmässä vaanii medikalisaatio.
Mennään nyt vielä sosiaalisten ongelmien kanssa syvälle yhteiskunnan statusrakenteeseen. Juho Saari on kirjoittanut perusteellisen kirjan "Ihmisiä yhteiskunnan portailla" (2). Juho rakentaa neljä statusryhmää: korkean ja melko korkean statuksen kaksi ryhmää sekä melko matalan ja matalan statuksen kaksi ryhmää. Soiaalihuollossa kohdataan erityisesti nämä matalan statuksen ihmisryhmät. Tiivistin Saaren määrittelyt seuraavasti:
- melko matalan statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 4-5): 2012-2025 kolmanneksi suurin (toiseksi pienin) ryhmä; statusaseman perusteita: taloudessa selvitään nippa nappa, aikuisten työllisyys vaihtelee samoin kuin työkyky, loppuunpalaminenkin uhkaa; riittämätön sosiaalinen status, huono-osaisuus, ulkopuolisuus ja eristäytyneistyys, elämän onnettomuus, tylsyys, kovuus ja kuormittavuus suurta, kielteinen suhtautuminen elämän kolhuihin, tyytymättömyys yhteiskuntaan.
- matalan statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 1-3): 2012-2015 ryhmistä pienin, mutta vuonna 2023 ja 2025 kasvata ryhmä; statusaseman perusteita: elämä näköalatonta, työelämän ulkopuolella, ei valoa tunnelissa, riittämätön sosiaalinen status, köyhyys, kodittomuus, huono-osaisuus, ulkopuolisuus ja eristäytyneisyys, elämän onnettomuus, tylsyys, kovuus ja kuormittavuus suurinta, kielteinen suhtautuminen elämän kolhuihin, kaikki suomalaiset eivät ole samassa veneessä, hyvinvointivaltion alasajossa yhtenäinen näkemys, tyytymättömyys yhteiskuntaan.
Huono-osaisuutta (kaksi matalinta ryhmää) Saari kuvaa monin tavoin (ss. 278-279): huono-osaisten kaksoiskärsimys. Matalimmillaan tällaiset henkilöt ovat toimeentulotuen varassa. Heillä on alhainen itsekunnioitus, osattomuus ja häpeä. Elämässä selviytyminen aiheuttaa erityistä elintapojen kuormittuneisuutta, elintason alhaisuutta. Mutta Saari nostaa esille myös merkittävän huono-osaisten kuormittuvuutta lisäävän tekijän - hyväosaisten moitteet, jopa painostuksen. Taustalla hyväosaisten ajatusmaailmassa on uusliberalismin yksilökäsitys: Yksilön menestyksen määrää ensisijaisesti henkilön oma toiminta ja tahtotila, ei yhteiskunta eikä olosuhteet.
STM:n työryhmällä on melkoinen urakka tehtävänä, jos päämääränä vielä on saada aikaan ehdotus, mistä leikataan ja millä aikavälillä sekä millä keinoin 100 miljoonaa euroa. Toivottavasti ryhmä myös tekee vaikuttavuusarvionnin, joka perustuisi useisiin kilpaileviin ratkaisumalleihin. Yllä olevan STM:n kuvan perusteella uudistus lienee hauska "harjoitus", johon riittää tietokone-tabletti työkaluksi. https://stm.fi/-/sosiaalihuollon-palvelu-uudistus-etenee
Päivitys 22.7.2025: muutama kommentti - jätän mainitsematta kommentoijien nimet.
- Tekoälyn avulla saadaan esim. kirjaamista nopeutettua - > tämä paitsi säästää aikaa ja lisää tekokkuutta niin monen mielestä tekee myös työstä mielekkäämpää. Vastasin, että säästö on minimaalinen. Toinen kommentoija totesi, että ei se nyt ihan niinkään ole. Annoin periksi, mutta totesin seuraavaa: Kyllä siitä on hyötyä, mutta odotetaan nyt sitä nobeltyyppistä ratkaisua sosiaalihuollon säästöihin. Tähän asti hyötyä on ollut kirjaamisen tehostamiseen. Varsinaisen hoivan ja palvelun sekä asiakkaan ja ammattihenkilön väliseen vuorovaikutukseen odotan vielä läpimurtoa.
- Kirpeä, ehkä "naljaileva" kommentti tuli sosiaalihuollon säästämiseen yleensä: Säästöt löytyy varmasti, jos työryhmään valitaan jäsenet KKV:stä, VM:stä ja VATT:sta. Heillä työaikaakin vapautui juuri, kun saivat lääkesäästöjä (=lue apteekkitoiminnan kaatamista) koskevat ehdotuksensa lausunnolle. Asiantuntijoita sen sijaan ei työryhmään kannata nimetä, ne haittaavat vaan tarpeettomasti työn etenemistä.
Viitteet
(1) Sofia Tawast, Riikka Leinonen: Suuri valhe vammaisuudesta, Tammi 2024; https://kirjasaatio.fi/finlandia/tietokirjallisuuden-finlandia
(2) Diagnosointi on eräs osa hyvinvointialueiden rahoitusmallia. Kirjoitin siitä blogiini heinäkuussa 2025: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/07/hyvinvointialueiden-rahoitusperiaatetta.html
(3) Medikalisaatio eli lääketieteellistyminen. "Medikalisaatiolla
(lääketieellistyminen) tarkoitetaan ilmiötä, jossa lääketieteen
toiminta-alue laajenee. Aikaisemmin lääketieteeseen liittymättömiä
asioita aletaan määritellä lääketietellisesti ja niistä puhutaan
terveyteen ja sairauteen liittyvillä käsitteillä." Lääkäriliitto: Medikalisaatiotyöryhmän loppuraportti 18.11.2019
https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5287/medikalisaatio_loppuraportti_final.pdf
(4) Juho Saari: Ihmisiä yhteiskunnan portailla, 2025; https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/06/yhteiskunnan-portaat-juho-saaren.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti