"Synnytyssairaaloiden määrää ei pidä enää vähentää", mutta muutakin tehtävä

Yllä lainausmerkkien sisällä olevalla otsikolla HS:n mielipidesivulla 8.11.2022 Jussi Hänninen, Mika Gissler ja Anna Heino kertovat, miten synnytyssairaaloiden vähentyminen on vaikuttanut synnytyksiin. "Suunnittelemattomat sairaalan ulkopuoliset synnytykset ovat lisääntyneet kahden viime vuosikymmenen aikana. Tien päällä tai muualla synnytyssairaalan ulkopuolella syntyy Suomessa vauva joka toinen päivä. Näiden synnytysten määrä on kolminkertaistunut kahden viime vuosikymmenen aikana. Vaikka tavoitteena on synnytyksen turvallinen hoitaminen, on terveydenhuollon ammattilaisen osaaminen koetuksella. Rutiini puuttuu, ympäristö on riskialtis ja toimitaan suuren paineen alla. Syntyvyys on alhaisissa lukemissa. Vuonna 2021 suunnittelemattomia sairaalan ulkopuolisia synnytyksiä oli 207 kaikista noin 49 000 synnytyksestä. Synnytysten keskittäminen on murtanut suomalaista synnytyskulttuuria ja lisännyt suunnittelemattomia synnytystapahtumia. Vuonna 2022 Suomessa on enää 23 synnytyssairaalaa. Tulevaisuudessa määrä saattaa edelleen vähentyä, vaikka sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt poikkeuslupia pienille synnytysyksiköille. Tutkimusten mukaan vauvan menettämisen tai komplikaatioiden riskit ovat suunnittelemattomissa sairaalan ulkopuolisissa synnytyksissä moninkertaiset. Suunnittelematonta sairaalan ulkopuolista synnytystä pidetään turvallisuus- ja komplikaatioriskinä myös äidille, ja se saattaa tuottaa traumaattisen synnytyskokemuksen." https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009175504.html

Muutakin on otettava huomioon. Oheinen kuva on HS:n selvityksestä 26.3.2018 eli hiukan vanha verrattuna yllä siteeraamaani mielipidekirjoitukseen. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005618048.html Vuosikymmeniä on viitattu pitkiin matkoihin, joihin liittyy riski matkasynnytyksistä. Tilanne on ollut realiteetti erityisesti alueilla, joilta on puuttunut aluesairaalatason palvelut. Toisaalta Uusimaa on myös kokenut synnytysyksiköiden karsimisen. Matkat ovat olleet ennen ja jälkeen karsimisen varsin lyhyet, mutta myös matkasynnytysten määrä on kasvanut. Pitäisikin selvittää, onko tähän kasvuun muitakin selityksiä kuin etäisyys.  Synnytysyksiköiden lakkauttaminen on ollut vuosikymmenet valtiovallan agendalla ja miksei myös alueellisten päättäjien agendalla. Omat musitikuvani ovat Pirkanmaalta 1980-90-luvuilta. (ks. viite). Oleellista on, että synnytysyksiköt ovat lähes poikkeuksetta osa sairaalan erikoissairaanhoitoa. Synnytysten ylläpito vaatii tiettyä päivystysvalmiutta mukaan lukien myös anestesiavalmiutta. Tämä kaikki on sitä turvallisuutta. Vähäinen määrä synnytyksiä synnytysyksikössä on myös uhka turvallisuudelle. Siksi synnytyssairaaloita on lakkautettu. Tämän toinen puoli on se, että erikoissairaanhoidon yksiköistä tehostamisen myötä sitten poistuu myös sellaista toimintaa (anestesiavalmiudet), joka on välttämätöntä mm. kirurgisen toiminnan harjoittamiselle. Siksi pienet sairaalat myös vastustavat synnytysten poistamista palveluistaan. Pienet sairaalat (siis aluesairaalat) ovat olleet myös paikkakuntien silmäterä päätöksentekijöille ja kuntalaisille.

Muutakin tehtävä. Mielestäni keskustelu synnytyssairaaloista ja matkasynnytyksistä pitäisi asettaa hieman laajempiin yhteyksiin. Nyt kannattaa hyödyntää hyvinvointialueilla uutta "ylärakennetta" ja tutkia, miten synnytykset kannattaa järjestää alueella. Kuntarajat eivät enää ole ratkaisevaa, vaan palvelut ja niiden saavutettavuus yleensä. Kysymys on myös palveluketjusta, jossa äitiyshuollon palvelut ja synnytyspalvelut linkitetään yhteen.

Viite

Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan. Tuumailijan elämäkerta 1950-luvulta 2020-luvulle, BOD 2022, s. 93