SOTEn organisointi ja valvonnan rooli

 Lauttasaaresta sotemaailmaan - elämäkerran lopussa kirjoitin 9.10.2022 Soten organisoinnista seuraavaa: (ks. viite).

SOTEN ORGANISOINTI on ollut ennen muuta valtakunnanpoliitikkojen mieliaihe koko 2000-luvun. Kirjoitin 2016 kirjankin aiheesta ”soteuudistus – pirullinen ongelma”. Viimeisin tuotantokausi meni eduskunnassa nurin. Nyt eletään tämän jälkeistä tuotantokautta, joka toteutuu 2023 alusta. Oma ymmärrykseni ja näkemykseni ei ole vastannut poliitikkojen ajatusmaailmoja ja keskinäisiä kompromisseja. Niin on myös tämän toteutetun mallin kanssa. Osa maakunnista on valmiiksi väestöpohjaltaan ja resursseiltaan pieniä. Ja Uusimaa on poliittisten kompromissien kukkanen. Siinä toteutettiin kaikille poliitikoille jotain, mutta eipä juuri mitään kansalaisille. Aikanaan kirjassani moneen otteeseen kannatin / ehdotin ajatusta, että uudistus olisi tehty sairaanhoitopiirijaon pohjalta liittämällä yhteen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon. Olin jopa jonkin puolueen kanssa samaa mieltä, että olisi aluksi riittänyt yhdistää erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto sairaanhoitopiirien alaisuuteen. Sosiaalihuolto olisi ollut kuntien vastuulla. Uusimaa on juuri kompromissien kompromissi. Helsinki vastaa perusterveydenhuollosta ja sosiaalihuollosta. Muut alueet vastaavat alueina samasta kokonaisuudesta. HUS sai pitää oman itsenäisen asemansa omana kuntayhtymänään vastaten koko Uusimaan erikoissairaanhoidosta. Jo nyt olen seurannut organisoinnista johtuvien ongelmien ratkaisemista. Toivon, että kansalaisten kannalta palvelut eivät heikkene. Pelkään, että uudistus vain lisää kustannuksia, muttei palveluja. Uusimaa olisi yksinkertaisesti voinut olla yksi hyvinvointialue sisältäen kaikki sotepalvelut. Veikkaan, että vielä tulee muutoksia hyvinvointialuerakenteeseen. Jos ajatellaan palveluiden tuottamista uudelle tapaa fyysisinä, virtuaalisina sekä fyysisen ja virtuaalisen kombinaatioina, maakuntajako saattaa olla pikemminkin este kuin mahdollisuus.

Soten organisointiin liittyy oleellisesti valvontatehtävien organisointi. Valvira ja aluehallintovirastot vastaavat sotevalvonnasta. Edellisellä tuotantokaudella soteuudistusehdotukseen sisällytettiin Valviran ja aluehallintovirastojen yhdistäminen. Pidin suurena harmina, että yhdistämistä ei toteutettu omana erillislakina. Koimme monin tavoin hankalaksi kahden organisaation mallin. En ole nyt kysynyt, mitä mieltä ovat tästä hajaannuksesta edelleen. Ennakoivan ja reaktiivisen valvonnan tehostaminen sekä uudistaminen suhteessa hyvinvointialueisiin olisi monin verroin helpompaa ja tehokkaampaan kuin nykyisessä organisointitavassa. 

 Hyvinvointialueet aloittavat tosiaan toimintansa 2023. Sille en minä kansalaisenakaan mitään voi. Olin jokin aika sitten Valvirassa eläkeläisten tapaamisessa. Siellä kehuttiin 24.10.22 julkaistua Vieraskynäkirjoitusta "Sote-palvelujen valvonnasta voidaan tehdä entistä parempaa". Kirjoittajina olivat Markus Henriksson (ylijohtaja, Valvira) ja Marja Enqvist (ylijohtaja, Etelä-Suomen AVI). (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009142510.html) Juttu on hyvin kirjoitettu. Sen avainsanoman tiivistäisin seuraavaan:

• Hyvinvointialueilla valvonta on keskeinen osa sote-uudistuksen ydintä ja keskeinen osa palvelujen järjestämistä ja tuottamista. Tämä on jäänyt uudistuksessa vähälle huomiolle.
• Valvonnasta on säädetty soten järjestämislaissa ja hyvinvointialueilla on valvontavastuu kaikkien ostopalveluina hankituista ja itse tuottamista palveluista.
  
• Valvonnan kokonaisuus muodostuu omavalvonnasta ja viranomaisvalvonnasta. Omavalvonnassa on ensisijainen vastuu. Omavalvonnassa on kyse tehtävien lainmukaisesta hoitamisesta. Kohteena on palvelujen saatavuus, jatkuvuus, turvallisuus, laatu ja asiakkaiden yhdenvertaisuus. Omavalvontaohjelma on tässä välineenä. 
• Valvira ja avit ohjaavat hyvinvointialueiden valvontatehtävien toteutumista. 
• Hyvinvointialueet ja viramomaiset painottavat ennaltaehkäiseviä toimintoja valvontatehtävissään.
• Valvonta on vaativaa toimintaa ja edellyttää laaja-alaista osaamista. Huoli artikkelin kirjoittajilla on, että valvontaan ei panosteta riittävästi, se ei saa riittävää sille kuuluvaa huomiota osakseen. Tunnetut haasteet henkilöstöpulasta ja väestön palvelutarpeiden kasvusta ovat myös osa valvonnan maailmaa.

Eläkeläistapaamisessa korostettiin myös viranomaisten merkittävää tehtävää valvonnassa ja yhteistyötä Valviran ja avien kesken. Ymmärsin, että tehtävien hoitamista auttaisivat myös ajankohtaiset ja käyttökelpoiset tietojärjestelmät. Toisaalta tuo IT-haastekin on ymmärretty. Tapaamisessa kerrottiin myös, mitä kehittämistyötä on tehty valvonnan organisoinnissa. Kuitenkaan ei taida lähitulevaisuudessa olla realismia Valviran ja aluevastojen yhdistämisessä. Ymmärsin, että ennakoivassa valvonnassa soten ammattihenkilöiden rekisteröinti toimii hyvin ja perustuu pitkälle uudistettuun tietojärjestelmään. Palvelujen tuottajien osalta edelleen on kahtiajako yksityisten ja julkisten palvelujen lupamenettelyissä / rekisteröinneissä. Uusi soteri-rekisteri on tähän asiaan valmisteilla. Nämäkin asiat olisivat toisella tolalla, jos Sipilän hallituksen uudistuksesta olisi toteutettu irrallaan valvonnan uudistukset. Kuitenkin edelleen meillä kansalaisilla / asiakkailla / potilailla on mahdollisuus tehdä kantelu saamastamme hoidosta, mutta ensisijaisesti edelleen suositellaan muistutuksen tekoa suoraan palveluntuottajalle.

Viite:

Olli Nylander: Lauttasaresta sotemaailmaan. Tuumailijan elämäkerta 1950-luvulta 2020-luvulle, BOD 2022, ss. 490-491; kokonaissivumäärä 516

• kirja on ostettavissa verkkokirjakaupoista kuten BOD:n kirjakauppa, Adlibris, Amazon, Elisa, Googlen kirjakauppa. Kaikista on ostettavissa paperinen versio (kaupasta riippuen 28-30 euroa) ja/tai sähköinen versio (kaupasta riippuen 15-20 euroa).