Hyvinvointivaltion vastaiskijät

Vastaiskijät. HYVA:n (hyvinvointivaltion vaalijat ry: http://www.hyvinvointivaltio.fi/) järjestämässä tilaisuudessa 21.11.2018 alustajina olivat kaksi luokanopettajaa Antti Jauhiainen ja Joona Hermanni Mäkinen. Kaverukset olivat saaneet aikaan kirjan nimeltä "Hyvinvointivaltion vastaisku". (1) Tähän asti se on mennyt ohi korvieni, vaikka teos on julkaistu jo vuosi sitten. Kirjan idea on menetelmällisesti mielenkiintoinen. Herrat menivät haastattelemaan paikanpäälle USAan keskeisiä tutkijoita ja vaikuttajia, joiden mielenkiinto kohdistui hyvinvointivaltioon. Kyse oli myös eräänlaisesta kahden maan vertailusta eli hyvinvointivaltiota koskevasta maaottelusta Suomi vastaan USA. No lopputulos oli ennalta aavistettavissa. Suomi voitti mennen tullen. (2) Haastateltavana oli Noam Chomsky, joka on kuulemma usein nimitetty maailman tunnetuimmaksi intellektuelliksi. On minullekin tuttu tyyppi. Muut haastateltavat olivat alansa guruja mutta minulle vähemmän tuttuja: Robin Hahnel, Matt Bruenik, Gar Alperovitz, Juliet Schor, Stephen Shalom, Michael Albert. Kirjan perusteella kyllä ovat tunnettuja ja sanavalmiita vaikuttajia.

Vapauden monet kasvot. Noam Chomskyn mukaan on harhaanjohtavaa vastustaa hyvinvointivaltiota vapauteen vetoamalla.  Hyvinvointivaltion (kuten Suomen) laadukkaat palvelut, lapsiköyhyyden menestyksekäs vähentäminen ja maksuton koulutus ovat lisänneet ennennäkemättömästi hyvinvointia ja mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Hyvinvointivaltio on Chomskyn mukaan kiistaton menestys. Ainoa kritiikki hänellä on työelämän liikaa käskyttämistä kohtaan. Tarvittaisiin työelämän demokratiaa. Valtiotakin syyllistyy johtamisessa vahvoihin käskytyssuhteisiin. On myös naiivia ajatella, että höllentämällä markkinoiden pelisääntöjä saataisiin aikaan tasavertaisuutta ja hyvinvointia kaikille. "Markkinatalouden yksilön vapaus on yksityistämistä kannattaville demokratiaa, jossa kaikki voivat vapaasti valita. Todellisuus on jotain aivan muuta." Chomsky synkistelee lisää: "Markkinatalous ruokkii ihmisten synkimpiä puolia. Se palkitsee yksilön, joka omistautuu oman edun tavoitteluun.Yhteinen hyvä on vain sivujuonne, toiset ihmiset keino omien etujemme saavuttamiseen."

"Suomi on parasta kapitalismia: "Robin Hahnel ja Matt Bruenig ovat tutkineet ja vertailleet erilaisin tilastoin Suomea USA.han. Suomi on heidän tilastohavaintojensa perusteella maailman kärkeä mm. hallinnon laadussa, peruskoulun oppimistuloksissa, terveydenhuollon kustannustehokkuudessa, köyhyyden torjumisessa sekä yrittäjyydessä. Siksi heidän mielestään Suomi on parasta kapitalismia. Huolenahan on nyt hyvinvointivaltion heikentäminen Hahnel toteaa: "On selvää, että perinteistä hyvinvointivaltiota on korvattu uusliberaaleilla ideoilla. Ruotsissa tämä on edennyt pidemmälle kuin Suomessa." ... Hitaan vähittäisen rakentamisen jälkeen on usko hyvinvointivaltion rakentamiseen loppunut kesken. Hahnel on myös pohtinut argumenttia rahojen puutteesta eikä löydä sille perusteita. (vrt. kestävyysvaje).  Hahnel piirtää pitkän kehityskaaren vuodelta 1960 2010-luvulle ja toteaa, että tuottavuuden muutoksen vuoksi julkiset palvelut voisivat olla kolminkertaiset verrattuna 1960-lukuun. Jauhiaisen ja Mäkisen kirja ei tarjoa tähän tarkempia perusteluja. Hahnel haluaisi kehittää hyvinvointivaltiota eteenpäin Chomskyn tavoin lisäämällä demokratiaa työelämään - yritysten omistusrakenteen muuttamista edistämällä työntekijöiden omistajuutta. Gar Alberovitz haluaisi perustaa yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteisiä yrityksiä, joiden voittoja sitten voitaisiin ohjata lähialueen kehittämiseen. Juliet Schor arvioi kulutusyhteiskuntaa ja toteaa, että USAssa ihmisillä on kulutuksen ja työnteon kierre. Työtuntien määrä on kasvanut, kun taas Suomessa työtuntien määrä on laskenut vahvan AY-liikkeen vuoksi.

Osallistavaa demokratiaa vaatii Stephen Shalom, jolla on haastattelijoiden mukaan kovaa kritiikkiä USAn poliittista järjestelmää kohtaan. Edustuksellinen demokratia ei toimi. Oleellista on, että demokratia ei ulotu kansalaisiin ja talouteen. Edustuksellisen demokratian ongelmat toistuvat lievemmässä muodossa myös Suomessa. Shalom ehdottaa osallistavaa päätöksentekoa, joka lähtee liikkeelle alhaalta ja sanansaattaja (edustaja) tuo viestin astetta ylemmälle osallistumisen tasolle jne. Tällä periaatteella voitaisiin osallistaa noin 30 hengen ryhmissä koko kansa. Näin saataisiin kansan erilaiset näkemykset esille. En löytänyt kirjasta esimerkkiä toteutuksesta tai kokeiluista. Matemaattisena mallina se kyllä mitä ilmeisimmin toimisi. Vaikuttamisen, aktivismin veteraani Michael Albert puolestaan on huolissaan nykymaailman menosta, jossa tietoa saadaan vaikka mistä ja mikään ei ole enää uutta ja ihmeellistä, huolestuttavaa. Somemaailmassa vielä ajaudutaan omiin "kupliin". Ihmiset hänen mukaansa yleensäkin ajattelevat, että elämme synkkää aikaa emmekä sille mitään mahda. Tässäkin mielessä tarvitaan uutta aktivismia - vastaisku synkkyydelle.

Toiveikkuus ja synkkyys. Antin ja Joona-Hermannin kirja on yllä esitettyä moni-ilmeisempi kokonaisuus, johon kannattaa kyllä tutustua. Ehdotukset ovat osittain tuoreita ja soveltamiskelpoisia, mutta osa ehdotuksista menee toteuttamismahdollisuuksien osalta synkkyyden puolelle. Ehkä voisi vielä maakunta-soteuudistukseen peilata muutamaa kommenttia ja ehdotusta:

• Maakunta-soteuudistuksessa on piirteitä hyvinvointivaltion alasajosta - erityisesti valinnanvapautta koskeva osio on sellainen (vrt. Chomskyn haastattelu): voisiko ajatella, että valinnanvapauslainsäädäntö saatettaisiin aluksi voimaan kokeilulainsäädäntönä (mallia Paras-lainsäädäntö); silloin halukkaat maakunnat voisivat aloittaa kokeilut välittömästi, jotkut muut viiveellä ja kokeilujakson jälkeen korjattaisiin ja muokattaisiin lakia kelvolliseksi 
• Maakuntahallinto on mitä ilmeisimmin edustuksellisen demokratia variantti. Ongelmahan on kaikkien alueiden ja näkökulmien esiin saaminen. Vastaava ongelma on ollut kuntayhtymän hallinnossa, mutta sitä on voitu jossain määrin paikata eri kuntien minimi- ja maksimiedustajilla. Uudessa mallissa taitaa olla niin, että osa kunnista saattaa jäädä ilman edustajaansa maakuntavaltuustossa. Olisiko tähän avuksi jonkin sortin muunnelma Stephen Shalomin kehittämistä osallistavasta demokratiasta. Saataisiin kiinteä yhteys kuntien (ja suurien kuntien osalta kunnan osien) sekä maakunnan välillä. 
• Käskyttävä johtaminen ja demokratia näyttää olevan uudistuksen perusilme. Valtio käskyttää maakuntia (budjettiohjaus) ja ne puolestaan palveluntuottajia. Käskytyksen rinnalle tuodaan sitten tämä valinnanvapaus julkisine ja yksityisine palveluineen. Se on mallina vaikeasti ennustettava kansalaisen kannalta ja miksei myös käskyttäjien kannalta. 

Päivitys 25.11.2018: Markku Mölläri kommentoi Linkedinin puolella seuraavasti:

Kiitos arviosta, mielenkiintoista, varsinkin Chomskyn osuus. En olisi maku-soten demokratiapuolesta niin huolissani, kun nykyiset kuntayhtymät eivät tässä suhteessa ole malliesimerkkejä. Maakunnillehan on tulossa kuntalain hengessä demokratiaa niin paljon kuin jaksetaan kantaa- ja vähän ylikin. Pykälät ovat joustavat ja asukasraadeilla voi aukkoja täydentää.

Viitteet

(1) Antti Jauhiainen, Joona-Hermanni Mäkinen: Hyvinvointivaltion vastaisku - keskusteluja tulevaisuuden yhteiskunnasta, LIKE 2017

(2) Ennen hyvinvointivaltion vastaiskun ilmestymistä  suomalainen Anu Partanen julkisti haastatteluihin perustuvan kirjan: The Nordic Theory of Everything. In Search of a Better Life. New York 2016
Tein siitä arvion blogiini. Myöhemmin se käännettiin myös suomeksi. Anu tekee myös vertailua USAn ja pohjoismaiden kesken päätyen samantapaiseen tulokseen kuin tämän kirjan kirjoittajat ja haastateltava. 
http://ollintuumailut.blogspot.com/2016/09/amerikkalainen-unelma-pohjoismaisessa.html