Yleisen edun nimissä - mihin vaaka kallistuu?, päivitys 18.2.2018

Reijo Aarniolta tuli kommentti 13.2.2018: Hän päätyy neljän kohdan pointtilistan kautta seuraavaan:  "Aina kun tietosuojaan kajotaan, kajotaan useampaan perusoikeuteen. Siksi lainsäätäjältä edellytetään erityistä huolellisuutta." (ks. pointtilista tämän kirjoituksen lopussa päivityksessä 14.2.2018).

Päivitys 18.2.2018: HS:n hyvä raportti tiedustelulakiehdotuskesta: Turvallisuus ja yksityisyys vaakakupissa. (Ks. alla päivitys 18.2.2018).

Yleinen ja yksityinen etu ovat olleet viime aikoina esillä monella tapaa. EU:n tietosuoja-asetus tulee voimaan tänä vuonna ja nyt on valmisteilla hallituksen esitys tietosuojalaiksi. Se tulee täydentämään tätä tietosuoja-asetusta ja korvaamaan nykyisen henkilötietolain. Valmisteilla oleva tiedustelulainsäädäntö tulee avaamaan jopa perustuslakia. Tässäkin on kyse yleisen ja yksityisen edun periaatteista. Vielä yleisemmin on keskusteltu lainsäädäntötyöstä ja eri lakeihin sisältyvistä perusteluista yhteinen etu (tai yleinen etu). Jos mennään vielä yleisempään suuntaan tässä yhteisessä ja yksityisessä edussa, ajaudutaan poliittiseen lobbaukseen eli miten kyetään lobbaamaan yleistä etua edustavia tahoja virkamiehet, poliitikot. Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen puhuu yhteisestä edusta sumuverhona päätöksille. Lakien vaikutukset eri ihmisryhmien kannalta pitäisi ottaa huomioon valmisteluvaiheessa. Ja viime kädessä jokaisessa lakivalmistelussa pitäisi tehdä vaikuttavuusarviointi eri näkökulmista - erityisesti kansalaisten kannalta. https://yle.fi/uutiset/3-7715018

Yleinen etu on sinänsä kannatettava periaate. Periaate suojelee tai turvaa kansalaisille yhdenvertaisesti tietyt oikeudet. Yksityinen etu puolestaan perustuu yksilön, yrityksen tai yhteisön omiin intresseihin turvata omat toimintaedellytykset, olemassa olevat edut.  Sitten tullaan hankalaan harmaaseen alueeseen. Mikä yksityisen kansalaisen etu alistetaan yleiselle edulle? Silloin kun on kyse tavaroista, palveluista, hyödykkeistä, voidaan erottaa julkiset ja yksityiset hyödykkeet toisistaan. Mutta nykyajan tuottoisin ja eksponentiaalisesti kasvavin hyödyke - "tieto" on jo vaikeampi kysymys. Milloin yksityinen tieto voidaan tai on oikeus "kaapata" yleisen edun nimissä. EU:n tietosuoja-asetus sekä nykyinen henkilötietolaki ja mahdollisesti tuleva tietosuojalaki lähtevät liikkeelle yksityisyyden suojasta. Mutta on poikkeuksia, joissa tähän suojaan voidaan kajota. Tiedustelulaki puolestaan lähtee liikkeelle mahdollisesti kansallista yhteistä etua - turvallisuutta uhkaavista tekijöistä, joiden mukaan pitää jopa muuttaa (lieventää) perustuslain kansalaisille suomia oikeuksia. Perustuslain 10§:ssä taataan perusoikeutena luottamuksellinen viestintä, jonka loukkaaminen on rangaistava teko. Ilman lupaa kukaan ei saa käsitellä toisen henkilön viestejä tai viestintään liittyviä välitystietoja. Omia viestejään ja niihin liittyviä välitystietoja voi kuitenkin käsitellä haluamallaan tavalla. 

Kansalaisena olen huolissaan, miten lainvalmistelijat kykenevät kiihkottomasti arvioimaan vaakakupin kumpiakin puolia. Vaarana on heilahdus jompaan kumpaan suuntaan. Vaara on toki olemassa nykylainsäädännössäkin. Heilahduksia voitaisiin kuvata tietoon liittyen seuraavasti:

• Yleinen etu loukkaa yksityisyyden suojaa: tietoja käytetään epämääräisesti niin, että kansalainen joutuu osattomana osaksi yleisen edun vastaisiin toimiin; esimerkiksi suurten tietomassojen käsittelyssä voidaan linkittää yhteen yksityisiä henkilöitä koskevaa dataa, joka voi aiheetta syyllistää henkilöä yleisen edun vastaisiin tekoihin

• Yksityinen etu loukkaa yhteistä etua: yksityinen taho (henkilö, yritys, yhteisö) perustelee esimerkiksi lobbaamalla yhteisen edun edustajia (poliitikot, virkamiehet) omien etujen mukaisiin yhteisiin ratkaisuihin

• Yleinen etu varmistaa yksityisen edun eli edut kohtaavat yleisen edun turvaamisen avulla: kaikkia kansalaisia kohdellaan samoin periaattein, kaikilla on samat oikeudet jne.

• Yksityinen etu toteutuu yleisen edun kautta: voidaan puuttua yksityisyyteen (inverventio) henkilön oman tahdon vastaisesti (vaikkapa poliisin toimesta). 

SOTEmaailmaan voidaan myös nämä vaakakupin haasteet siirtää mm. seuraavasti:

• Kansalaisista kirjataan asiakirjoihin, rekistereihin, tietokantoihin runsaasti arkaluontoista tietoa. Tiedot voivat koskea sosiaalisia ongelmia, sairauksia sekä yleensäkin kielteisiä seikkoja kansalaisten kannalta. Yleinen edun  nimissä tai varjolla on mahdollista käyttää väärin tätä dataa monin tavoin. 
• Yksityinen etu voi loukata yleistä etua myös SOTEssa. Tarkoituksellinen lobbaus on nyt ollut esillä monin tavoin lakivalmisteluissa. SOTEuudistuksessa ongelmia nostettu esille mm. valinnanvapauslainsäädännön valmistelussa.
• Yleinen etu varmistaa yksityisen edun turvaamalla kansalaisille tasavertaiset mahdollisuudet palvelujen saantiin. Tässä turvaamisessa pitäisi ottaa huomioon kansalaisten erilaiset lähtökohdat toimeentulon, osaamisen jne. osalta. Yksityisyyden suojan turvaavin toimin on mahdollista tehdä tutkimusta, tilastointia ja tiedolla johtamista hyödyntäen yksilötasoista dataa.
• Yksityinen etu turvataan interventioilla. Sosiaali- ja terveysviranomaisten pakkotoimet ovat äärimmäisiä intervention muotoja.  

Päivitys 14.2.2018: Reijo Aarnio kommentoi kirjoitustani seuraavasti:

Kirjoitus on erinomaisen hyvä, ajankohtainen ja havainnollinen. Jatkomietelmiäsi varten pari huomiota;

1. EU:n perusoikeuskirjassa erotellaan 7 ja 8 artikloissa yksityiselämän ja henkilötietojen suoja toisistaan. Meidän slangissamme tarkoitettu tietosuoja on laajempi käsite kuin yksityiselämän suoja tai ”yksityisyys”.
2. Henkilötietojen suoja suojaa muitakin perusoikeuksia kuin yksityisyyttä; esimerkiksi tasa-arvo, syrjimättömyys, jne
3. Henkilötietojen suojaa on myös yritetty eri yhteyksissä määritellä. Komission ja meidän käyttämä määritelmä lähenee perinteistä itsemääräämisoikeutta; päätän itse, mitä tiedoilleni tapahtuu.
4. Edellä olevasta päästäänkin varsinaiseen johtopäätökseen. Tietosuojalainsäädäntö oikeastaan kaventaa henkilötietojen suojaa (so. tiedollista itsemääräämisoikeutta), koska se sallii ja joskus jopa velvoittaa käsittelyn myös ilman henkilön omaa myötävaikutusta.
5. ts. ainakin kun tietosuojaan kajotaan, kajotaan useampaan perusoikeuteen. Siksi lainsäätäjältä edellytetään erityistä huolellisuutta. 

Päivitys 15.2.2018: Yleislääkärit omalääkäreinä ja eurooppalaisittain myös ammatinharjoittajina. Jostain syystä Linkedinin puolella käynnistettiin keskustelu omalääkäristä eli yleislääkäreistä, jotka toimivat ammatinharjoittajina. (Mika Helenius ja MInna Buure). Minulta kysyttiin, miksi tätä eurooppalaista mallia ei ole otettu vaihtoehtona käsittelyyn soteuudistuksessa. En osannut kertoa syytä, vaikka tiesin, että aikanaan 80-luvulla oli laaja omalääkärikokeilu seurantatutkimuksineen. Jälkikäteen vielä tuli mieleen, että taisi tuo kokeilu olla kuitenkin kytketty julkiseen terveyskeskukseen. Eivät olleet ammatinharjoittajia vaan virkamiehiä. Ehkä tämä organisatorinen seikka oli syynä, että homma ei saanut tuulta purjeisiin. HS:ssa Hesarin soteasioista kirjoittava toimittaja Jaana Savolainen avasi asiaa kolumnissaan: "Oi jospa saisin valita oman lääkärin. Keski-Euroopassa yleislääkärit ovat ammatinharjoittajia ja potilas saa valita oman lääkärinsä. Mallia kokeiltiin parikymmentä vuotta sitten myös Suomessa ja todettiin hyväksi, mutta sen jälkeen asiasta vaiettiin."  
Niin tässä mallissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen etu - sehän se yhteys tähän juttuuni oli.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005566728.html

Päivitys 18.2.2018: HS: Päivän lehti 18.2.2018/ toimittaja Elina Kervinen

"Turvallisuus ja yksityisyys vaakakupissa – HS kokosi tiedustelulain keskeisemmät kysymykset eduskuntakäsittelyn alkaessa. Suomeen ollaan säätämässä tiedustelulakeja, jotka antaisivat suojelupoliisille ja Puolustusvoimille laajat uudet tiedusteluvaltuudet. Nyt eduskunta alkaa punnita yksityisyyden ja turvallisuuden yhtälöä. Kirjoituksessa avataan ongelmaa massavalvonnasta eli onko sitä lakiesityksessä vai ei. Miten tietojen seulonta pitää yksityisyyden turvassa vai onko massamittainen seulonta myös massavalvontaa. Samoin pohditaan, onko lakien valvonta asiallista ja riittävää.