11 kirjaa - totuuden siemeniä ja ideoiden lähteitä 2017, päivitys 3.1.2018

11 kirjaa löysin tunnisteella "kirja-arviot" blogikirjoitusteni joukosta. Totuus on ollut vuoden 2017 puolella ja ennenkin kova sana. Voidaan puhua myös suhteellisesta totuudesta tai suhteellisesta tiedosta. Voidaan viedä suhteellisuutta vielä eteenpäin puhuttaessa ennusteista. On kuitenkin tullut esille myös valheen tie, jossa syyttelyn kohteena ovat valemediat mutta myös vaikuttajahenkilöt. Selvästi valheen ulkopuolelle sijoittuvat kaikenlaiset tarinat. Tässä 11 kirjan kokonaisuudessa on yksi selkeästi tarinaksi luokiteltava kirja. Ja sitten on nämä kuivat selvitykset, raportit sekä tutkimukset, jotka tähtäävät totuuteen tutkitun tiedon avulla. Niitähän löytyy vaikka ja kuinka -olkoon tämä otos yksi kirja. No Tietoasiantuntija-lehti ei nyt ole kirja, mutta kyllä se on sen väärtti. Tällaisia asioita tulee mieleen 11 kirjasta ajatuksia lainaten, tulkiten ja soveltaen:

Arvioitu 12.2017

"Puhun niin totta kuin osaan" on lainaus poliitikolta. Kuitenkin poliitikon osaaminen voi olla juuri päinvastaista. Voitaisiin sanoa, että puhun sellaista muunneltua totuuttua, kuin syvempien tarkoitusperieni kannalta on tarkoituksenmukaista. Tai ymmärrän totuuden omalta kannaltani. "Politiikka alkaa siitä, mihin  faktat loppuvat". Tässäkin voidaan tulkita, että poliitikot käyttävät faktoja hyväksi politiikassa. Mielestäni ne eivät ole erillään vaan sisällä politiikassa eri tavoin. Koska nämä "faktat" ovat sisällä politiikassa ja niitä tulkitaan monin tavoin, on syntynyt epäluottamus eri osapuolten kesken. Onko tämä nyt sitten luottamuksen jälkeistä aikaa, kuten kirjan kirjoittajat toteavat. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/12/puhun-niin-totta-kuin-osaan-ja-sote.html

Arvioitu 10.2017

"Kriittinen relativismi."Totuuden jälkeinen aika liittyy Antti Hautamäen ajatusmaailmassa totuuden suhteellisuuteen. "Totuuden jälkeisen ajan ongelma on siinä, että niin moni pitää subjektiivisia käsityksiään ("musta tuntuu") yhtä varmoina tai hyödyllisinä kuin niitä käsityksiä, jotka ovat hyvin perusteltuja ja asiantuntijoiden yhteisön hyväksymiä. Määrittelenkin objektiivisen tiedon tietyn yhteisön hyväksymäksi ja perustelemaksi tiedoksi. Tieto on siis yhteisöllinen käsite."  Totuuden Antti puolestaan tiivistää seuraavasti: "Totta on se, mikä on yhtäpitävää objektiivisen tiedon kanssa ja epätotta se, mikä on ristiriidassa objektiivisen tiedon kanssa. Tästä seuraa se, että totuus ei ole absoluuttista, koska objektiivinen tieto muuttuu. Totuuden jälkeisessä ajassa tarvitsemme kriittistä relativismia, joka punnitsee ja vertaa kriittisesti erilaisia näkökulmia." Vaarat vaanivat, vaikka ottaisimme onkeen Hautamäen kriittisestä relativismista. On monia vaaroja edessä. Kaksi ääripäätä ovat usko faktoihin ja usko omiin näkemyksiin. Jos usko faktoihin natsaa vielä yhteen omien näkemysten kanssa, saatetaan harhautua pois kriittisen relativismin polulta. Vaarat vaanivat myös faktojen ja uskomusten "kuplissa". Tällaisia kuplia voivat saada aikaan voimakkaat mielipiteen muodostajat. Mutta kyllä somekin luo kuplia. Monelle tuttu some Facebook toimii tavalla, jossa syntyy samanmielisten kuplia. Tai Twitter luo kuplia, kun sanoman pitää olla tiivis ja sillä pitää olla seuraajien verkosto. Tai suljetut someryhmät luovat kuplia, joihin ulkopuolelta ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/10/fakta-fiilis-fiktio-vakavaa-puhetta.html
3.1.2018: Nyt Tietoasiantuntijalehti on myös netissä luettavissa. Niin tämäkin Antti Hautamäen kirjoitus, jota kommentoin blogissani. http://tietojohtaminen.com/sites/default/files/tietoasiantuntija-lehti_4_17_verkko.pdf

Arvioitu 9.2017

Kiireen anatomia ja lääkkeet.  Ajankäyttö ja kiire liittyy työyhteisössä johtamiseen, mutta myös itse työprosesseihin. Työprosesseja on tutkittu ja kehitetty 1900-luvun alkupuolelta jo taylorismin kulta-ajoilta. Työntutkijat ovat mitanneet ja mallintaneet työprosesseja. Henkilöstö organisaatioissa on suhtautunut monella tapaa työntutkijoihin, koska uhkana on ollut työn kuvan muutos tai jopa töiden loppuminen. Kellokalleista on puhuttu. 1980-luvulta lähtien on löydetty uusia työprosessien kehittämismenetelmiä. Lean-oppi on tuon ajan tuotos, joka lähti liikkeelle autoteollisuudesta (Toyota). Nyt Lean-oppi on levinnyt myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös yleensä asiantuntijatyöhön tätä aatetta on levitetty. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/09/kiireen-anatomia-ja-laakkeet.html

Arvioitu 7.2017

"Solidaarisuuskoneen maailmat." Kodin maailmassa on keskeistä luottamus. Soteen sijoitettuna on kyse kahdenlaisesta luottamuksesta: 1. luottamus siitä, että palvelua, hoitoa saadaan kun tarve on olemassa, 2. palvelu, hoito on luotettavaa - osaavissa käsissä. Mitä pidemmälle on tultu soteuudistuksen eri tuotantokausissa, sitä enemmän ovat kansalaiset ryhtyneet epäilemään uudistuksen luotettavuutta. Usko uudistuksen voimaan on koetuksella.Inspiraation maailmassa sote on ollut kaikki viisi tuotantokautta. Inspiraatiot ovat nousseet esille hallitusten kompromisseista, yön myöhäisistä sopimuksista, mutta vähemmän asiantuntijoiden, tutkijoiden vaihtoehtoisista malleista. Inspiraation lähteenä eivät ole myöskään olleet kokeilut, vaikka vallitseva mantra on kokeilukulttuuri niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.Teollisuuden maailmassa on tehokkuus, mitattavuus ja laskenta valttia. Mutta onko tämäkään maailma kirkkaana johtotähtenä. Tutkijat ovat kyllä tehneet vuosien varrella erilaisia tehokkuuslaskelmia, mutta ne ovat olleet erillisiä, palvelukohtaisia. Ns. kokonaistehokkuutta ei ole tutkittu ja laskettu. Kansainväliset vertailut kertovat kuitenkin, että Suomi sotejärjestelmänä toimii varsin tehokkaasti. Kuten Liukko totesi, tehokkuus ja kilpailu eivät ole          välttämätön parivaljakko. Tätä välttämättömyyttä on kerrottu erityisesti tässä viidennen tuotantokauden sotessa. Myös tietojärjestelmät ovat tilassa, jonka perusteella kokonaisvaltainen tehokkuusmittaus ei ole mahdollista. Kansalaisuuden maailmassa kollektiivinen etu on ytimessä. Tässäkin on kommentoitavaa. Nykyinen sote ja sen edeltäjät eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla tukeneet kollektiivista etua. Hyvinvointi- ja terveyserot ovat suuret samoin kuin palvelujen alueellisen saatavuuden erot. Kollektiivinen etuhan vaatisi yhtäläisiä mahdollisuuksia eri kansalaisille. Nythän näyttää siltä, että tämä viidennen tuotantokaudenkaan soteuudistus ei ratkaise kollektiivista etua. Jos rakennetaan vielä tiukka vastakkainasettelu kansalaisuuden ja markkinoiden välille, siinä helposti on häviäjänä kansalainen. Markkinoiden maailmassa raha on käskijän roolissa. Sotemaailmassa on moneen kertaan yritetty todistaa, että sotemarkkinat ovat korkeintaan kvasimarkkinoita. Sotemaailmassa on kolme tekijää: kysyntä, tarve ja tarjonta. Normaaleilla markkinoilla pelataan yksinkertaisemmalla yhtälöllä: kysyntä ja tarjonta. Kyse on tässä kokonaisuudessa hienosti sanottuna tiedon ja osaamisen asymmetriasta. Me kansalaisina, asiakkaina ja potilaina joudumme ainakin toistaiseksi tukeutumaan ammattilaisiin varsinaisen tarpeen arvioinnissa. Pelkkä kysyntäosaaminen ei riitä. Maineen maailma on ollut nykysotessa kuin kaikkien tuotantokausien uudistushankkeissa lopulta keskeinen. Milloin on ollut kyse poliittisesta maineesta, milloin henkilökohtaisesta sellaisesta. Viimeisin maineen puhdistusoperaatio oli perustuslakivaliokunta pitkinä 80-sivun lausuntoineen melkoisena hallituksen maineen kolhijana. Poliitikkojen maine viidessä soteuudistuksen tuotantokaudessa on ollut tosi kovilla. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/07/nykyisen-ja-tulevan-soten-perusta-on.html

Arvioitu 7.2017

Digimuutos sisältää viisi kategoriaa: 1. strategia, 2. teknologia, 3. markkinat, 4. globaalit megatrendit, 5. paikallinen ja kansainvälinen viranomaisten rajoittava tai mahdollistava sääntely. Digimuutos pitää saada aikaan seuraavilla viidellä keinoilla: 1. tavoita asiakaskokemus, 2. luo uudet tuotteet ja palvelut, 3. aikaan saa kulttuurimuutos, 4. rakenne (liike)toiminnallesi kilpailuetu, 5. rakenne kannattavaa liiketoimintaa. Digimuutos koostuu seuraavista viidestä tehtävästä: 1. yhteinen näkemys, 2. organisoituminen, 3. kyvykkyyksien luominen, 4. asiakaskokemuksen kerääminen ja hyödyntäminen, 5. digitaalisten liiketoimintamallien luominen. Digimuutos edellyttää seuraavat viisi kyvykkyyttä: 1. muutosasennetta, 2. kykyä lukea muutoksen tiekarttaa, 3. kyvykkyyttä varmistaa, että oman organisaation muutosvauhti vastaa toimintaympäristön muutosta, 4. työyhteisön ja sidosryhmien sitoutuminen muutokseen. Digimuutoksen kypsyysarvion voi tehdä kuka tahansa. Kyvykkyysarvion pohjalta muutoksentekijä voi leimautua viidellä tavalla: 1. resistentiksi: digitaalisuus ei ole mahdollisuus, 2. tunnustelijaksi: digitaalisuus on mahdollisuus, mutta käytännön toimintamahdollisuudet ovat vähäiset, 3. pelaajaksi: toimenpiteet johtaneet konkreettisiin tuloksiin, 4. digitalistiksi: synnyttää jatkuvasti uutta ja kehitys on johdettua, 5. distruktiivikoksi: uudistaa toimintaa ja on  uhka kilpailijoille. Ollin leima taitaa jäädä resistentin ja tunnustelijan välimaastoon. Mutta nykyisessä palkkatyössäni koen olevani jotain pelaajan, digitaalisen ja distruptoivan välimaastosta. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/07/digimuutoksen-20-periaatetta-10.html

Arvioitu 6.2017

"Konsulttidemokriassa" kritiikin puute. Epäilyttää myös yksittäisten esimerkkien kritiikitön kuvaaminen. Kritiikittömyys liittyy myös valittujen haastateltavien kritiikittömään tulkintaan. Eniten huolta minulle tuotti Valtiontalouden tarkastusviraston toimien siteeraaminen. Kyseiset siteeratut henkilöt ovat siirtyneet elämässään eteenpäin. Tuona kirjan kirjoittamisen aikoina ja ennen sitä minua ärsytti VTV:n tarkastustapa, joka oli ajatustavaltaan jostain vuosikymmenten takaa. Haetaan esille virheitä, julkistetaan ne suurella mediakohulla ensin lehdistöön ja sitten vasta kohteilleen. Itse olen ymmärtänyt, että yleisesti tarkastustoimi on muodostanut uutta kulttuuria, oppivan organisaation kulttuuria. Yritin pienenä virkamiehenä usein ehdottaa, että VTV kokoaisi tarkastustensa havainnoista ehdotuksia esimerkiksi hankintalainsäädännön ja hankintamenettelyn uudistamiseksi. Sellaisia ehdotuksia en ole nähnyt. Aineistoahan olisi kasa päin. Tietysti virkamiehenä ärsytti VTV:n asenne. Virkamiehet ovat itsekkäitä, osaamattomia tyhmyreitä, jotka käyttävät omaksi edukseen hyväksi kaikkia hankinnan porsaanreikiä. Uusi VTV:n pääjohtaja saattaa tuoda uusia tuulia. Uskon ja toivon niin, kun olen myös ollut tilaisuuksissa kuulemassa hänen ajatuksiaan.
https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/06/konsulttidemokratia-vielakin-voimissaan.html

Arvioitu 5.2017

"Robottien kokoistus." Martin Ford piirtää myös tulevaisuuden visioita - varsin synkkiä sellaisia. Tulkitsisin itse Martinin visioiden lähtökohdiksi ihmisten, organisaatioiden, kansakuntien osa-optimoinnin. Tuottavuus, tehokkuus ja uudet teknologiat nähdään positiivisina utopioina, kun niitä tarkastellaan yksi kerrallaan. Yhdistettäessä nämä utopiat kansakuntien tasolle saadaan aikaan synkkiä tulevaisuuden kuvia. Palkkatyö vähenee, kun työ siirtyy roboteille - älykkäille roboteille. Ensin häviävät kaikki tarkkaan automatisoitavissa olevat työtehtävät. Lopulta muuttuu koko yrityskulttuuri. Uhkana on, että ei ole enää ihmisille edellytyksiä kuluttaa. Eriarvoisuus keskittää varallisuutta harvojen käsiin, mutta tätä kautta ei saada kuluttajia lisää. Uhkana on maailmanlaajuinen taloudellisen toimeliaisuuden loppuminen. Synkkää puhetta. Martin Fordin vastalääke on perustulotakuu. Tässäkin järjestelmässä Martin näkee monia ongelmia. Ehkä noiden ongelmien läpikäynti voisi olla hyödyksi myös suomalaisesta perustulokokeilusta vastaaville tahoille. https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/05/robottien-kukoistus-positiivisia-ja.html

Arvioitu 4.2017

"Uuden maailman katu". Viehätyin Markus Leikolan metodiin, miten hän sovittaa yhteen historian suuret käänteet ja yksilöiden ratkaisut. Markus piirsi historianselityksensä - tietysti fiktiivisen sellaisen - samaistumalla suurhenkilöiden ja kuviteltujen henkilöiden ajatusmaailmaan, päätösten motiiveihin. Uuden maailman kadussa kuljetaan merkkihenkilöiden mukana vuodesta 1912 nykyaikaan ja ehkä hiukan tulevaisuuteenkin. Markuksen metodi voisi ehkä toimia jossain muussakin yhteydessä - tietysti esimerkiksi SOTEssa. Vakavasti ottaen metodi muistuttaa tarinamenetelmää, tapausmenetelmää. Menetelmässä kuvataan jokin tapahtuma tarinana ja saadaan näin todellisuutta animoiva kuva prosessista. Esimerkiksi tietojärjestelmähankkeissa käytetään usein tällaista menetelmää määrittelyvaiheessa. Tavoitteena on aidonoloisten tapausten avulla saada selvillä, mitä tietojärjestelmältä odotetaan sen käyttäjän kannalta. Tätä menetelmää voitaisiin myös soveltaan SOTEuudistukseen. Voitaisiin aidosti mennä johonkin "katkeamattomaan palveluketjuun" sisälle henkilönä ja ryhtyä toimimaan SOTEn ihmeellisessä maailmassa. Voitaisiin vaikkapa sama ketju käydä läpi "surkeassa" nykyratkaisussa ja uutuuttaan hohtavassa "uudessa ratkaisussa".
https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/04/uuden-maailman-katu-voisiko-olla.html

Arvioitu 2.2017

Totuus ja vale. Tammikuussa on julkaistu artikkelikokoelmana kirja "Kaikki Vapaudesta" (Gaudeamus 2017) Tieteiden päivien yhteydessä.  Sami Pihlström analysoi Orwellia artikkelissaan "Valtion vallan rajat: orwellilaisia opetuksia" (ss. 141-154). Artikkelissa kuvataan totaalinen aivopesu eli miten voidaan toinen saada uskomaan epätodet ajatukset tosiksi. Orwellin maailmassa totuuksien tavoitteleminen on käynyt jopa mahdottomaksi. "Vaaliessamme vapautta uskoa siihen, mitä itse vilpittömästi pidämme totena, vaalimme myös totuuden käsitettä itseään, toden ja epätoden välistä erottelua. Samalla oletamme, että totuus on uskomuksestamme riippumatonta ja että voimme erehtyä sen suhteen. Ilman vapauden ja totuuden käsitteitä emme oikeastaan voi lainkaan toimia, emme muodostaa maailmaa koskevia käsityksiä, emme edes ajatella. " (s.153)  Emmi Itäranta nosti myös taannoin esille totuuden haasteen HS:ssä. Emmiä koskevan artikkelin ingressissä todetaan seuraavaa: "Valeuutiset ovat vaarallisia. Mutta niin on myös puhe siitä, ettei tosiasioilla olisi enää merkitystä, kirjoittaa Emmi Itäranta vuoden 2016 kirjailijapuheenvuorossa." Bloggarin totuus. Itse bloggarina pohdin totuuden kysymystä seuraavasti: Lähtökohtana on kriittinen ennakkoasenne yhteiskunnallisissa kysymyisissä erilaisiin teorioihin, väittämiin, ”faktoihin”, ”tosiasioihin”, välttämättömyyksiin. Sen sijaan, että vain kerätään ja varastoidaan tietoa ”ämpäriin”, tiedon taustoja pitäisi aina asettaa kyseenalaiseksi. Vallitseva tiedonkäsitys näkee tiedon välittömänä, suorana, puhtaana informaationa. Ymmärrän puolestani olemassa olevan tiedon vallitsevista teorioista muodostuvana näkymänä todellisuuteen. Kestävimpiä teorioita ovat tutkimustulokset, mutta nekin asetetaan jatkuvasti kritiikille alttiiksi tutkimuksen kentässä. Vähemmän kestäviä teorioita ovat erilaiset uskomukset, ennakkokäsitykset, väittämät. Usein tällaiset kevyemmät teoriat, joita myös kutsutaan ”tosiasioiksi”, vahvistuvat toistojen avulla. Kannattaa siis näinä aikoina ajatella ja haastaa ylhäältä päin annettua todellisuutta vaikkapa Jussin, Samin ja Emmin tapaan. Haastoin itse tammikuun blogikirjoituksissani seuraavia aihekokonaisuuksia.
https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/tammikuun-2017-saldo-totuus-on-kovilla.html

Arvioitu 2.2017

Palveluintegraatioselvitys valmistui Tampereen yliopiston tutkijoiden tekemänä 10.1.2017. Vähän on tätä selvitystä referoitu. Oli muuten aika napakka, kriittinen. Taustalla oli ulkomaisten tutkimusten ja selvitysten ns. meta-analyysi sekä kotimaisia asiantuntijahaastatteluja. Selvityksen avain on asiakkaan - palvelun - tiedon integraatio. Tiedon on kuljettava, mutta nyt se ei kulje riittävästi. STM:n tiedotteen ensimmäiset virkkeet ovat seuraavat: "Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja tietojärjestelmien kokonaisvaltainen yhteensovittaminen on sote-uudistuksen tärkein tavoite. Uudistuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että rakenteellisten uudistusten lisäksi integraatiota edistetään erityisesti asiakkaiden ja työntekijöiden näkökulmasta." Avain on johtaminen ja tahtotila saada aikaan muutos. Toinen avain on asiakaslähtöisyys, joka on tämänkin selvityksen mukaan yleisesti tiedossa, mutta ei riittävästi otettu huomioon. Kolmas avain on kokonaissuunnittelu. Kun kokonaissuunnittelu ontuu, ontuu myös tiedon siirron protokollat. Ajaudutaan sähköisen, paperisen ja muistelumaailman ristisiitokseen. Pahimmillaan tästä voi seurata asiakas / potilasturvallisuusriskejä tai jopa haittatapahtumia. Parhaimmillaan se on jopa hieman koominen osa sinänsä hyvää ja laadukasta palvelua - ns. inhimillinen muistamis/unohtamisosio palvelun vuorovaikutuksessa. Jos jokin asia (tutkimus tai perustieto) puuttuu, se voidaan korvata uudella vastaavalla tiedolla. Onhan se tietysti tehotonta, kun kertakirjaus olisi avainasia. Huoleni on, miten saadaan integroitua terveydenhuollon korkean teknologian mukanaan tuoma tieto asiakastiedon kanssa ajantasaisesti, laadukkaasti ja ilman turhia toistoja. Toinen huoleni liittyy sosiaalihuoltoon, jossa systemaattisen tiedon keruun traditiot ovat heikot terveydenhuoltoon verrattuna. Ja kolmas huoleni on aikataulu. Miten ihmeessä saadaan tiedonhallinta ja sotejärjestelmäuudistus samaan aikaan kotiin?  https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/02/tieto-soteintegraation-avain-tyosarkaa.html

Arvioitu 1.2017

Tutkimustoiminta ei ole aluepolitiikkaa.   Ote STM:n tiedotteesta:

"Soininvaara esittää perustettavaksi maakuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen tutkimuslaitosta (Masote). Masoten tehtävänä olisi tuottaa tietoa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Laitos sijaitsisi viidellä yliopistopaikkakunnalla Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. Laitoksella olisi yksi valtakunnallinen johto. Helsingin toimipisteen tulisi sijaita samassa talossa THL:n kanssa." Aluenäkökulma on eräs osa tutkimustoimintaa ja myös pysyvää tilastointia ja raportointia. (ks. oheinen kuva Ollin hyllystä löytyneistä raporteista). Tärkeätä on, että tällainen raportointi on vertailukelpoista. Alueita on voitava verrata keskenään. Tiedon laadun ja puolueettomuuden on oltava ensisijainen lähtökohta. Sama koskee myös verrattaessa palvelujen tuottajia keskenään. On voitava rakentaa sellaiset mittarit, jotka toimivat yhtä hyvin julkisiin, yksityisiin kuin järjestöpohjaisiin palvelujen tuottajiin. Kansalaisen ja palvelujen tuottajan kannalta kaikki toiminta pitää olla yhdenvertaista. Yhdenvertaisuus ja aluepolitiikka eivät välttämättä ole paras parivaljakko. Organisoinnin kannalta nykyään voidaan rakentaa monenlaisia malleja, koska digitalisaation avulla voidaan saada aikaan ilman alueellistamista läheisyysperiaate. Yhden organisaation sisällä voi olla alueellisia toimipisteitä, etätyömahdollisuuksia jopa ulkomailtakin käsin. Itse asiassa valtakunnallinen tutkimusohjelma mahdollistaa verkottumista niin alueellisesti kuin organisaatioittainkin. Verkottuminen ei vaadi uutta alueellista organisaatiota.

https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/01/maakuntien-omaa-sotetutkimuslaitosta.html

Arvioitu 1.2017

"Parempaa palvelua!" Kirja on mielestäni ajatuksia avaava kuvaus markkina-ajattelun ja valinnanvapauden eri puolista. Norjankielisessä nimessä esiintyy kirjoittajan ns. neljäs tie. Kirjassa esitellään neljä eri tietä: markkinavetoinen, New Public Management, perinteinen sekä hahmotellaan tuota omaa neljättä tietä. Sen avainsuuntaviivat ovat ammattien ja ammattilaisten kunnioitus, täysi avoimuus laadussa, käyttäjien osallistaminen, palvelun nostaminen kaiken perustaksi ja aktiivinen käyttäjäkulttuuri. Neljännen tien ydin on yhteiskehittäminen.
Markkinavetoinen malli kokee vaikeuksia siinä, että terveydenhuoltoa, hoivaa ja koulutusta on vaikea mitata - siis vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Kilpailuttaminen on tämän vuoksi myös hankalaa. Voiton tavoittelu kuitenkin houkuttelee tehokkuuteen. Toisaalta näissä hyvinvointipalveluissa saavutetaan korkeintaan kvasimarkkinat, jotka tukahduttavat todelliset markkinat. Kvasimarkkinoilla on näin myös vapaa valinta pelkkä myytti Stostadin mielestä. Ruotsissahan on meneillään hyvinvointimarkkinoiden läpivalaisu, jossa selvitysmies Ilmar Reepalu on tehnyt laajan raportin. Reepalu piti esityksen MSSosten tilaisuudessa 5.10.2016. Raportti on julkaistu 8.11.2016. Eräs keskeinen tulos Reepalun ennakkomateriaalissa ovat yritysten ylisuuret voitot (50%). Kun Ruotsin mallissa valtio rahoittaa suoraan myös yksityiset valinnanvapauden piirissä olevat palvelut, ajautuvat kaikki ylisuuret voitot valtion kassasta toisiin yksityisiin käsiin. Toinen oleellinen havainto on puhua kvasimarkkinoista Stostadin tapaan. Tämä vastaa myös minun esittämää jakoa tarpeen-kysynnän-tarjonnan välillä. New Public Management - malli perustuu hyvinvointipalveluiden systemaattiseen yksikkötason kustannusanalyysiin. Tämä edellyttää palveluiden hajauttamista pieniin osiin. Seurauksena on myös palveluiden organisoinnissa pirstaloiminen. Malli perustuu markkinavetoisen mallin tavoin mitattavuususkoon. Stostadin mielestä se lisää tosiassa byrokratiaa ja luo ristiriidan ammattikuntien normien ja tällaisten hallintonormien välille. Toisaalta Stostadin kuvaama malli on mitattavuuden osalta kapea ja liian tuomitseva. Erityisesti sairaalamaailmassa on tutkittu ja kehitetty tuotteistamista. Runkona on pidetty ns. DRG-luokittelua, joka on yhdistelmä ICD-10-tautiluokitusta ja pohjoismaista toimenpideluokitusta. THL on pitkään tehnyt sairaaloiden tuottavuusmittausta. Samoin THL:ssä on tehty vaikuttavuuden mittaamista eräissä sairaus- ja toimenpideryhmissä. Lean-ajattelua on hyödynnetty sairaalamaailmassa ympäri maailmaa ja myös Suomessa. Myös hinnoittelussa on muitakin vaihtoehtoja kuin puhdas yksikkötason hinnoittelu. Soteuudistukseen liittyen on pohdittu näitä eri malleja nostamalla esiin kapitaatioperiaatteen sekä erilaisia kombinaatioita. Perinnetie nimensä mukaisesti perustuu 1960-80-luvuilla voimissaan olleeseen budjettipohjaiseen ajattelumalliin, jossa kilpailulla ei ole sijaa. Ohjaus tapahtui yksityiskohtaisten sääntöjen avulla, ei niinkään tulostavoitteiden avulla. Avoin laadun korostaminen ei ollut keskiössä. Käyttäjienkin valinnanmahdollisuudet olivat rajallisia. Näin on ehkä ollut Norjassa, mutta Suomessa valinnanmahdollisuudet ovat olleet laajemmat tuolloinkin niin yksityisten kuin julkisten palveluiden osalta. Sairaalamaailmassa oli erikoisuutena ns. erikoismaksuluokka, joka mahdollisti potilaalle tietyn lääkärin valitsemisen ja käytännössä ohitustien jonossa. Erikoismaksuluokka ja ohitustie menettivät merkityksen, kun 2000-luvulla otettiin käyttöön hoitotakuu.
https://ollintuumailut.blogspot.fi/2017/01/norjalainen-yhteiskehittamisen.html