sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Vanhusten kohtelu - pelkkä laki ei auta, päivitys 15.3.2016

Kuva napattu YLE- A-Plus ohjelmasta 25.2.2016
Vanhusten palvelut puhuttavat edelleen. Ajankohtaisin tapaus on Turun Kupittaan sairaalassa havaitut potilasturvallisuutta vaarantaneet hoitotavat. Tästä oli myös YLE:n A-Plus- ohjelmassa keskustelu 25.2.2016 (ks. oheinen kuva). Ylilääkitys, pakkolääkitys ja yöhoitajien tapa nukkua yövuorossa olivat hätkähdyttävimmät havainnot. Käsittely on vielä tätä kirjoitettaessa käsittääkseni kesken.
Päivitys 15.3.2016: Aiheesta on tehty Youtube-video:  Mitä suljetulla osastolla vanhuksille tapahtui? https://www.youtube.com/watch?v=2x20Rqrd8KE&feature=youtu.be

Laitoshoitoa kritisoidaan työkulttuurista, joka on rutiininomaista ja perustuu pitkälle työntekijöiden töiden organisointiin -ei niinkään vanhusten palvelutarpeisiin. Näin päivärytmi ja toiminta perustuu päivätyöperinteelle. Kun työntekijöiden määrä on rajallinen, ääripäässä helpotetaan työtä ylilääkityksellä, jopa pakkolääkityksellä. Äärimmillään on uhattuna asiakas/potilasturvallisuus. Laitoshoitoon liittyy myös oleellisesti yötyöhön liittyvät haasteet. Erään tutkimuksen mukaan on yleensä vanhusten kohtelusta, jossa yksilöllisyys ei ole avainkysymys. Toisaalta työntekijät kertovat myös, että laitoshoidossa osa vanhuksista on erittäin vaikeahoitoisia, jopa agressiivisia ja pahansuopaisia työntekijöitä kohtaan.

Kotihoito. Kotona asuvat vanhukset jätetään yksin. Kotipalveluhenkilöstö ei ehdi kuin piipahtaa paikalla. Suurimman osan aikaan jopa laitoshoitoa vaativat vanhukset ovat yksin eivätkä kykene itse hoitamaan edes perushygieniaansa.  Iltasanomien uutisissa tiivistetään asiantuntijoita kuunnellen kotihoidon 14 haastetta:
 "Alla olevaa listaa varten on haastateltu eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinia, Lapin aluehallintoviraston sosiaalihuollon ylitarkastaja Marjut Eskelistä, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon ylitarkastaja Lea Liukkua ja Valviran ylitarkastaja Elina Uusitaloa. 

1. Lääkäri-, fysioterapia- ja hammaslääkäripalvelujen toimivuus tai olemassaolo
2.  Hoitohenkilökunnan ajanpuute ja jatkuva kiire. Hoitajilla on jatkuva riittämättömyyden tunne, kun asiakkaita on enemmän ja he ovat entistä huonommassa kunnossa. 
3. Työntekijät kokevat, etteivät he pysty tekemään työtään hyvin. 
4. Palvelut ovat pirstoutuneita ja hajaantuneet monelle taholle, mikä tarkoittaa vanhuksen kannalta sitä, että hänen luonaan käy iso määrä erilaisia ihmisiä. 
5. Vanhuksella voi olla lisäksi erilaisia turvapuhelimia ja -rannekkeita, eikä kukaan huolehdi kokonaisuudesta. 
6. Kotihoidossa olevan vanhuksen hammashuolto ja -hygienia on monissa kunnissa todella huonolla tolalla. Jos vanhus tarvitsisi saattajan mukaan, hänet saatetaan vain ohjata menemään hammaslääkärille yksin taksilla. Jotkut ovat niin huonossa kunnossa, etteivät pysty enää istumaan edes hammaslääkärin tuolissa. Toisille päivittäinen hampaiden harjaaminenkin on vaikeaa. 
7. Yksin asuvat, pelkästään palveluiden varassa elävät vanhukset ovat kotiinsa eristäytyneitä. Nämä vanhukset pääsevät pois kotoaan hyvin harvoin, koska kotihoito ei järjestä vanhuksille ulkoilua tai virkistystä. Jos sairaanhoitaja käy kotona, voi olla, että vanhus ei pääse käymään edes lääkärillä. 
8. Muistisairaiden ihmisten asuminen yksin kotona ei ole aina turvallista. Jos muistisairas lähtee kotoaan, hän ei välttämättä osaa enää takaisin tai ei välttämättä pukeudu riittävän lämpimästi. 
9. Kaikki yksin kotona asuvat eivät pysty käymään edes yksin vessassa. Silloin herää kysymys, kuinka pitkään on inhimillistä antaa hänen odottaa, jotta hän pääsee vessaan
10.   Muistisairaat eivät välttämättä muista syödä. Vaikka ateriapalvelu tuo heille ruoat valmiina, ruoat eivät pysy tuoreina, jos niitä ei muista syödä ajoissa. 
11. Huonokuntoisia vanhuksia kotiutetaan sairaalahoidosta esimerkiksi sellaisella ohjeistuksella, että liikunnasta täytyy huolehtia veritulppavaaran vuoksi. Todellisuudessa kotona ei välttämättä ole ketään, joka huolehtisi siitä, että vanhus saa liikuntaa. 
12. Esimerkiksi Lapissa, missä etäisyydet ovat pitkiä, kotihoidon järjestäminen on tavallista vaikeampaa ja vanhusten yksinäisyys korostuu. 
13. Lääkehuollon järjestäminen voi olla sekavaa ja vaikeaa, kun aina ei ole selvää, kenellä vastuu on – vanhuksella itsellään, omaisella vai kotona käyvällä sairaanhoitajalla? 
14. Kun omaisille tulee huoli siitä, että pärjääkö vanhus enää yksin kotona, esimerkiksi tehostettuun palveluasumiseen siirtyminen voi olla hyvin vaikeaa. 
15. Tieto ei aina kulje eri viranomaisten välillä, kun iäkäs ihminen siirtyy esimerkiksi sairaalasta kotihoitoon. Silloin vanhus voi jäädä joksikin aikaa täysin ilman hoitoa. 
16. Kotihoitajat ehtivät käymään vain pikaisesti vanhuksen luona." 
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001125609.html?utm_content=buffer4291f&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

Hallitukselta positiivista ja huolestuttavaa viestiä. Kotihoidon ongelmiin on kiinnitetty huomiota ja yhtenä kärkihankkeena hallitus pitää iäkkäiden kotihoidon kehittämistä. Laatuongelmiin pyritään vaikuttamaan hankkeen avulla.(http://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito;  http://linkis.com/savonsanomat.fi/mHyJ1)
Mutta huolestuttavaa viestiä tulee puolestaan laitoshoidon osalta. MTV:n uutisvirrasta poimin seuraavan sitaatin:  Hoiva-alalla ollaan huolestuneita vanhuustyön laadun huononemisesta. Hallitus haluaa vähentää hoitajien määrää vanhusta kohden. Tämän pelätään johtavan työntekijöiden uupumukseen, työn laadun heikkenemiseen ja ihmisten korvaamiseen tekniikalla. Hallitus aikoo heikentää hoitajamitoituksen laatusuositusta 0,5 hoitotyöntekijästä 0,4:ään. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että yhtä vanhusta kohden riitää 0,4 hoitajaa. Nykyisin esimerkiksi kymmentä vanhusta hoitamaan tarvitaan viisi hoitajaa, jatkossa riittäisi neljä. 0,4 jää alle OECD-maiden keskiarvon, joka on 0,5. Tanskassa ja Norjassa mitoitus on 0,7-0,8.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vanhusten-hoitajien-maaraa-vahennetaan-pahimmillaan-otetaan-vain-vuorolistasta-tyontekijoita-pois/5348350#.VsYPmcdJD8_.facebook

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin vanhuspalvelulaki on voimassa, mutta sen valvonta on haastava asia. Kotihoidon osalta normien rakentaminen on tosi vaikeaa. Laitoshoidon osalta voidaan kunnolla mitattavissa olevin keinoin puuttua vain hoitohenkilöstön määrään. Muilta osin valvonnan kenttä on haastava eikä ylhäältä alas valvonnalla voida saada tilannetta hallintaan. Tarvitaan alhaalta lähtevää hallintaa, joka siis lähtee työntekijöiden ammatillisesta vastuusta, työyhteisön omavalvonnasta sekä toimivasta johtamisjärjestelmästä. Epäkohtiin tulee puuttua nopeasti.  Iso haaste on myös hoivan tarpeen tyydyttäminen tasapuolisesti - myös johtamisen haaste. Epävarmuutta lisää soteuudistuksen keskeneräisyys ja keskittyminen poliittiseen valtapeliin. Hallinnon ylärakenteet kiinnostavat poliitikkoja liiaksi. Pelkka vanhuspalvelulaki ei auta. Tarvitaan kattava kulttuurimuutos ja monia muita samanaikaisia toimia, mutta ei voimavarojen vähentämistä. Niin kaikki ovat periaatteessa samaa mieltä - kummallinen yhtälö.

Päivitys 13.3.2016: Matti Rimpelä kommentoi FB:n puolella: 
"Palaan runsaan kahden vuoden taakse, jolloin Joulun alla aloin toimia iäkkään anoppini omaishoitajana hänen omakotitalossaan maalaiskirkonkylässä. Aika haastavan elämän eläneen ja hyvin itsenäisesti itsestään ja läheistä huolehtineen anopin silmistä katosi pilke, uni ja muisti pätkivät, kaikenlaisia oireita yhä enemmän ja jutut alkoivat kierää luuppeja. Yöllä piti muutaman kerran varmistaa, että omaishoitaja oli läsnä. Diagnoosejakin saatiin, rytmihäiriöitä, mikroinfarkteja aivoissa,alkavaa alzheimeria, yms. Kunto heikkeni edelleen muutaman kuukauden aikana terveyskeskuksen vuodeosastolla. Vasta runsaan vuoden kuluttua, kun hän oli ollut muutaman kuukauden Tampereella hyvässä hoivakodissa, aloin ymmärtää mistä oli pohjimmiltaan kysymys. Toki ikääntymisestä, mutta erityisesti itsenäiseen selviytymiseen tottuneen ihmisen KOKEMASTA TURVATTOMUUDESTA, TULEVAISUUDEN EPÄVARMUUDESTA, johon ei auttanut vävy omaishoitajana , ei psyyken lääkeet eikä kodinhoitajien käynnit eikä terveyskeskuksen vuodeosasto. Kun tulevaisuudelle saatiin kestävä ratkaisu, huolehtivaa hoitoa hyvässä hoivajodissa ja ainoa tytär kymmenen minuutin matkan päässä, 88 vuotiaan vointi parantui parissa kuukaudessa olennaisesti. Pilke palasi silmiin, uni maistui ja luupit puheessa olivat aika ajoin kokonaan poissa. Unilääkkeet jäivät ja oireet vähenivät. Myös elämänkulun loppusuoralla ihmisillä tulee olla oikeus TURVALLISUUTEEN nimenomaan kokemuksena, ei vain ulkoisesti arvioituna."

Linkkejä ajankohtaisiin kommentteihin:


  • Tanja Kuronen: Hoivapommin purkajat. 2015: http://www.gaudeamuskirja.fi/hoivapommin-purkajat/ Kuka huolehtii vanhuksista, joilla ei ole omaisia? Miten huolehditaan vanhusten arkisista tarpeista, jotka eivät vaadi ammattiosaamista? Onko vanhusten hoivaaminen naisten työtä? Onko hoiva edes oikeaa työtä?
9789524953689Hoivapommin purkajat kertoo puolivirallisesta hoivatyöstä, joka on organisoitua mutta vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja jonka tekijät ovat pääasiassa naisia. Nämä naiset auttavat kotonaan asuvia vanhuksia pientä korvausta vastaan. Hoivatyön pitäisi tarkoittaa ihmisläheistä ja järkevää työtä, toimeentulon paranemista lisäansioilla sekä mahdollisuuksia jakaa elämänkokemuksia ja sukupolvien viisautta, mutta useimmiten se tarkoittaa vain epämääräistä työmarkkina-asemaa, toimeentuloon riittämätöntä kulukorvausta, liiallista vastuuta sekä hurjia odotuksia yhteiskunnalta ja hoivantarpeisilta vanhuksilta.

http://www.hs.fi/elama/a1447743629874?jako=bf6cf850610d79aa671f593723a05875&ref=fb-share


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti