Seitsemän sairasta syntiä. (1) EVAn pamfletti nostaa esille seitsemän syytä sairauteen, miksi suomalainen terveydenhuolto ei toimi. Paul Lillrank kumppaneineen ovat rakentaneet satasivuisen pamfletin, jossa avaimena on markkinamekanismin rakentaminen ongelmien ratkaisuksi. Pamfletissa rekonstruoidaan "paha sairaus", jonka "hyvä" markkinatalous pelastaa. Sote-uudistus voi kirjoittajien mukaan jäädä torsoksi. "Rakenteita rassataan, mutta ratkaisevaa olisi saada aikaan todellisia muutoksia terveyseroihin, kustannusvaikuttavuuteen ja saavutettavuuteen. Uudistuksessa tärkein on järjestämisvastuun ja tuotannon erottaminen toisistaan sekä palvelutuotannon hallittu avaaminen kilpailulle. Jos tätä ei tehdä, tavoitteet miljardisäästöistä voi unohtaa." (s. 109-110). Pamfletissa on seitsemän "...." sisään kirjoitettua väittämää, joiden lähde tai lähteet jäävät epäselviksi.1. "Julkinen tuotanto takaa tasa-arvon". Lillrank kumppaneineen perustelee, miksi markkinat ratkaisevat ongelmat sen sijaan, että "julkinen tuotanto" ratkaisisi sen. Ongelmia on nykyjärjestelmässä rutkasti. Muuten ei uudistukseen oltaisi lähdetty - se on selvä. Terveysmarkkinat sopivat rajallisesti ratkaisuksi ongelmiin eikä missään ole saavutettu täydellisiä terveysmarkkinoita. Pahimmillaan voi käydä juuri niin, että syntyy epätervettä kilpailua ja päällekkäisiä palvelurakenteita. Saavutettavuus lisääntyy niissä palveluissa, joissa on hyvin toimeentulevat kansanryhmät asialla. Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakaskunta ei ole homogeeninen kuluttajaryhmä vaan jotain aivan muuta. Yksityinen palvelutuotantokaan ei ole vailla ongelmia. Keskittyminen ja ulkomaisten toimijoiden mukaan tulo tekee kilpailutilanteeseen kansallisia häiriöitä - sekin on jo nähty. Tämä on sitä kapitalismin nurjaa puolta. Valinnanvapaus on monin tavoin rajallinen vapaus eikä sitä "lääkettä" voi käyttää kaikkeen.
2. "Yrityksen voitto on kansan tappio". Tällä sitaatilla ilmeisesti halutaan vastaväittää, että voitto sinänsä tuo tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Voittojen liukuminen ulkomaille ei kuulu pamfletin argumentteihin. Tuottavuuden kasvun rajat eivät kaikilta osin ole pelkästään linjalla yksityinen - julkinen. Kun laatumittarit ja yhteiset standardit puuttuvat, jää silloin ainoiksi laadun takeiksi ammattitaito ja henkilöstön määrä. Ammattitaitovaatimukset perustuvat lakeihin, jotka pätevät yhtä lailla yksityiseen kuin julkiseen palvelutuotantoon. En ole nähnyt kattavaa tutkimusta siitä, miten tuottavuus, tehokkuus, taloudellisuus ja vaikuttavuus olisi yksityisellä sektorilla julkista edellä. Hyviä, onnistuneita palvelukonsepteja löytyy molemmilta puolelta. Esim. Lean-ajattelua on edistetty niin julkisella kuin yksityisellä puolella, mutta ei kattavasti.
3. "Terveyspalvelujen kysyntä on rajaton". Tämä väittämä perustuu ajatukseen, että terveysmarkkinoilla on vain olemassa kysyntä ja tarjonta. Tässä on oleellinen ero muihin palvelu- ja tavaramarkkinoihin. Terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut perustuvat palvelujen tarpeeseen. Voi siis olla tarpeetonta kysyntää tai tarpeet alittavaa kysyntää. Voi olla myös tarpeetonta tarjontaa tai tarpeet alittavaa tarjontaa. Sekä yksityinen että julkinen palvelutuotanto perustuvat tähän kolmijakoon ja siinä ilmeneviin ongelmiin. Siksi palvelujen tarjonta ja käyttö vaihtelevat alueittain ja palveluittain. Siksi esiintyy jonoja sielläkin, missä tarjontaa on riittämiin. Inhimillinen sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntä liittyy yksilöllisiin tarvearvioihin. Ammattilainen (erityisesti lääkäri) toimii potilaan agenttina tarpeen määrittelyssä.
4. "Potilaan aika on ilmaista." Tämän väittämän osalta olen samaa mieltä. Yksityisellä sektorilla - erityisesti työterveydenhuollossa järjestelmä toimii, koska palvelujen tuottaja ja työnantaja ovat keskinäisellä sopimuksella (lainsäädäntöön perustuen) turvanneet nopean palvelujen saatavuuden. Kun potilas ei suoraan maksa, voidaan myös luoda ylimääräistä tarvetta vaikkapa monenlaisilla tutkimuksilla ja tarpeettomilla käynneillä. Merkittävä osa suoritteista on yhden palvelujen tuottajan sisällä olevia suoritteita (käyntejä, hoitojaksoja), jotka siis voidaan optimoida myös potilaan kannalta. On kuitenkin olemassa kalliita moniongelmaisia potilasryhmiä, joiden ajan optimointi edellyttää yhteistyötä yli organisaatiorajojen (myös yli julkisen ja yksityisen). (Pamfletissa otetaan tämä asia esille kohdan 6. pohdinnassa).
5. "Ennaltaehkäisy on aina kannattava investointi". Väittämästä on käyty keskustelua vuosikausia ennen Lillrankin ja kumppanienkin pohdintaa. Kyse on mittaamisesta. Kyse on syy-seuraus-ketjusta. Kyse on todennäköisyyksistä. En usko, että ennaltaehkäisyn tuominen markkinoille ratkaisisi asian. Kyse on pitkälti edelleen ajatusmallista "terveys kaikissa politiikoissa". Ennaltaehkäisy vaatii jatkuvaa tutkimusta ja sen pohjalta sosiaali- ja terveyspoliittista päätöksentekoa, joilla vaikutetaan väestöön. Tietysti valistus, mainonta jne. ovat myös osa tätä työtä.
6. "Integraatio toteutetaan yhdistämällä organisaatioita". Tämä väittämä on tosi, mikäli sote-uudistus toteutetaan hallituksen linjausten mukaan. Kaikkiin asiakas/potilasryhmiin ei integraatiolla ole keskeistä merkitystä. Osaan ja siis kalleimpaan osaan asiakasryhmistä integraatiolla on merkitystä. Tähän myös pamfletistit päätyvät. Kannatan pamfletissa esitettyjä pohdintoja. "Integraatio tarkoittaa, että joukko osia yhdistetään niin, että ne muodostavat uuden kokonaisuuden." Niin kyllä esimerkiksi vanhuksia voidaan pomputtaa paikasta toiseen kalliilla ja tehottomalla tavalla. Integraation aikaan saaminen on palvelukulttuurin muuttamista, joka koskee niin yksityistä kuin julkista palvelutuotantoa sekä niiden välistä yhteistyötä.
7. "Muualta kopiointi ei sovi meille." Niin oletettavasti pamfletistit viittaavat suomalaiseen soten nykyiseen organisointiin ja myös soteuudistuksen suomalaisiin ratkaisuihin. Terveyskeskus on muuten kopioitu DDR:stä muistaakseni. Ei ole siis suomalainen keksintö, kuten pamfletistit väittävät. Toisaalta kopiointiväittämä perustuu ajatukseen, että toiminnan organisointia tai toimintatapoja voitaisiin kopioida suoraan muualta. Ei sekään nyt ole aivan viisasta, mutta kannatan "ristipölytystä". Ideoita muiden maiden ja muun palvelutuotannon järjestämisestä kannattaa siirtää sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Kannattaa lukea pamfletti läpi. Kirjanen sisältää paljon markkinapohjaisia tuotantotalouden teorioihin perustuvia pohdintoja ja myös ideoita. Ärsyttämään jäi kuitenkin lähteiden veltto käyttö tai käyttämättä jättäminen. Tekijät ovat kuitenkin arvostettuja tutkijoita.
Niin jätin myös pois omat lähteeni. Osaa lähdeluettelossa mainituista kirjoituksista olen myös kommentoinut blogiteksteissäni aikaisemmin (kuten Kinnulan ja kumppanien tutkimukset).
Viite
(1) Paul Lillrank, Karita Reijonsaari, Petri Heikkilä, Katariina Silander: Seitsemän syytä sairauteen - Miksi terveydenhuolto ei toimi. EVA-pamfletti 2016
http://www.eva.fi/blog/2016/02/11/terveydenhuollon-ajatusvirheista-on-paastava-eroon-eva-pamfletti/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti