Sähköiset SOsiaalipalvelut - syrjitty agenda, päivitys 24.1.2016

TIVI-lehti, tammikuu 2016: Sovellus hoitaa sinua-artikkelin kuva (3)

"Vaikeat sanat pilaavat kaiken." Näin otsikoi pääkirjoitussivulla 17.1.2016 HS:n toimittaja Tuomas Niskakangas. Hänen mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kuuluu näihin vaikeisiin sanoihin. Lyhenne SOTE on myös tylsä. Parempi olisi puhua "terveysuudistuksesta". Sanoilla on kuitenkin myös tarkoitus. Valitettavasti niin poliitikot, media kuin osa sote-uudistuksen valmistelukoneistosta on unohtanut tyystin sanan sosiaalihuolto tai sosiaalipalvelut. Ei ole kyse terveysuudistuksesta pelkästään.

On se kumma, että sosiaalihuolto on kaikessa se reppana, hiukan syrjään työnnetty, joka käyttää halpiskamaa eikä vaadi pontevasti uutta ja ehtaa. Miksi sosiaalihuolto ei voisi olla tiennäyttäjä digitalisaatioprosessissa? Nyt se on perässähiihtäjä. Kuitenkin Suomi on on digiajan etulinjassa. Verkot toimii, tietokoneita on kaikilla, kännyköitä on tuplamäärin asukasta kohden ja älykännykät alkavat olla kaikkien käsissä.

Kummasteluni jatkuu. Viisi vuotta sitten vietiin läpi kansallinen TIKESOS-hanke v.2012. (1) Seurasin hanketta läheltä. Hankkeen operatiiviset vastuuhenkilöt tekivät aivan loistavaa työtä. Sosiaalihuollon digitalisoinnille luotiin systemaattinen, rakenteellinen perusta. Kun päästiin ns. asiaan, rahat loppuivat. Junassa sosiaalihuolto laitettiin perävaunuun ja terveydenhuolto heti veturin jälkeen. Kun terveydenhuollon valtakunnalliset kuviot ovat venyneet, ei sosiaalihuollossa ole päästy vauhtiin vasta kuin aivan viime vuosina. Valtakunnallisesti on lopultakin edetty eReseptin osalta ja Kantapalveluissa. Sosiaalihuolto on toki herätetty henkiin ja nyt panostusta jatketaan. Lopputulos on näkyvissä vuonna 2024. Jos kaikki menee aikataulussa, voin päästä asiakkaana hyötymään tästä uudistuksesta.

Ja vielä ihmettelyä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa puhutaan jatkuvasti integraatiosta ja hoitoketjuista jne. ikään kuin kaikki sosiaalihuolto olisi ketjutettu ja riippuvainen terveydenhuollosta. Toki integraation tarpeita löytyy hoiva-alalla, erityisesti vanhustenhuollossa. Kuitenkin toiminta-ajatus, toimintamalli sosiaalihuollossa ja terveydenhuollossa on merkittävästi toisistaan poikkeava. Terveydenhuollossa lääkärin rooli päätöksenteossa on keskeinen. (Terveydenhuoltolaki, §57: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 ). Sosiaalihuollossa päätökset tehdään hallinnollisina päätöksinä. (Sosiaalihuoltolaki §45,http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301). Terveydenhuollossa päätöksentekoprosessiin ja koko hoitoprosessiin liittyvät oleellisesti erikseen tehtävät tutkimukset sekä operaatiot. Sosiaalihuollossa ei tällaisia tutkimuksia tehdä, vaan siellä noudatetaan omaa menettelytapaansa.

Sosaialihuollon palvelut erilaisia kuin terveydenhuollossa.Seuraava lista sosiaalihuollosta osoittaa, mistä siinä on kyse. Kyse on etuuksien jaosta (erit. toimeentulotuki), neuvontapalveluista, interventioista (kuten lastensuojelu) ja erilaisista sosiaalipalveluista. Sosiaalihuollon kenttä on asiakaskunnaltaan monelta osin perin juurin erilainen kuin terveydenhuollon kenttä. Toimeentulotuki on siirtymässä kunnilta Kelan vastuulle.Sosiaalihuollon palvelutehtävät ovat seuraavat ( viitteen 2, s. 118):

• adoptioneuvonta
• kasvatus- ja perheneuvonta (ml. perheasioiden sovittelu)
• kotipalvelut
• lastensuojelu
• lastenvalvojen tehtävät
• omaishoidon tuki
• pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tukeminen
• päihdehuolto
• sosiaaliasiamiestoiminta
• sosiaalipäivystys
• sosiaalityö aikuis- ja vanuspalveluissa
• sosiaalinen luototus
• toimeentulotuki
• vammaispalvelut ja kehitysvammaisten erityishuolto
• vanhusten laitos- ja asumispalvelut.

Digipalvelujen kartoitus. (2) Osana ns. Steps-hanketta on kartoitettu sosiaalihuollon digipalvelujen kattavuus. Kyselyn tulokset koskevat vuoden 2014 tilannetta. Kansalaisen kannalta sosiaalihuolto ja sosiaalipalvelut ovat varsin puutteellisesti ja vaihtelevasti esille netissä. Kunnalliset palvelujen tuottajat ovat yksityisiä paremmin esillä. Anonyymiä verkkoneuvontaa on tarjolla vähän. "Eri asiakasryhmille suunnattuja sähköisiä palveluita, kuten sähköistä hakemista palveluun ja videoneuvottelua tai etäpalvelua asiakkaan ja työntekijän välillä tarjoaa alle puolet tai vielä harvempi kuntaorganisaatioista ja yksityisistä organisaatioista vielä tätäkin harvempi. Osa organisaatioista ei järjestä tai tarjoa mitään edellä mainituista sähköisistä palveluista." (s. 6). Kartoituksen perusteella asiakastietojärjestelmien digitalisaation aste on varsin kattava, mutta puuttuvia palasiakin on. Erillisiä järjestelmiä on runsaasti (yli 50 kpl). Mobiilipohjaisia järjestelmiä on vähemmän. Tietojen siirron tekniset mahdollisuudet vaihtelevat. Tosin lainsäädäntökin estää osittain tiedonsiirtoa sosiaali- ja terveydenhuollon sisällä. Olemassa olevia perusrekistereitä (VTJ, verotus jne) käytetään vaihtelevasti. Verotietojen käyttö on vähäistä - kummallista. Rakenteisten tietojen käyttö ei ole kattavaa, vaikka työtä valtakunnallisesti on tehty - eli mahdollisuuksia olisi. Tietojen käyttömahdollisuuksia rajoittaa, jos ne ovat standardoimattomia ja paljolti tekstimuotoista tietoa.

Tarvitaan sosiaalihuollon innovaatioita. Ensimmäinen kuva ja tämä oheinen kuva ovat Tivi-lehden artikkelista "Sovellus hoitaa sinua". (3).  Juttu on innostava terveydenhuollon kannalta. Potilastiedot ovat minun. Mittaan itse terveyttäni kaikenlaisilla APS:eilla, jotka voin ladata älykännykkääni. Voin jopa osittain korvata lääkäripalvelut itsediagnosoinnilla jne. Tällaista innovaatiota tarjoaa lehden artikkeli. Jotenkin tämä on kaukana sosiaalihuollon ytimestä. Kannattaako perässä hiihtää terveydenhuoltoa. Pitäisi pikemminkin rakentaa sosiaalihuollon ytimestä lähteviä digi-innovaatioita. Mitenhän sellainen sovellus hoitaisi minua? Sosiaalihuollossa voitaisiin kiinnittää vaikkapa huomiota seuraaviin juttuihin Sote hyötykäyttöön jaotuksella:

• Kansalainen: kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshoito saman valtakunnallisen palvelujen varaus- ja arviointisysteemiin; nyt palveluvaaka (https://www.palveluvaaka.fi/) hyvä alku, mutta ei kata kaikkia palveluita - tarvitaan kansallinen kattava sotepalvelurekisteri; se voidaan avata avoimeksi dataksi ja houkutella yksityisiä tahoja tekemään sovelluksia; neuvontapalvelut kattaviksi ja anonymisaation mahdollisuus - kriisipalvelut erityisesti (4)
• ammattilainen: kotipalvelun mobiilisovellus (on jo testikäytössä olevia ratkaisuja), ammattilaistiedon standardointi ja sen helppo siirrettävyys asiakastietojärjestelmiin (suurta vaihtelua olemassa), ammattilaisten välinen tiedonvaihto (esim. sosiaalityöntekijä - poliisi; sosiaalityöntekijä - lääkäri tai sairaanhoitaja jne.; osittain hallinnollis-juridisia esteitä); ammattilainen ja asiakas (tiedon avaamisen haastavuus toista luokkaa kuin terveydenhuollossa)
• palvelujärjestelmä: toiminnanohjausjärjestelmä sosiaalihuoltoon mutta tarvitaanko yhtä yhteistä järjestelmää terveydenhuollon kanssa vai riittääkö tiedonvaihto avoimin rajapinnoin; taannoin esitin, että sosiaalihuoltoon tehtäisiin yksi valtakunnallinen ja kunnallinen järjestelmä - rahaa olisi säästynyt runsaasti ja nykytekniikalla olisi saatu hoidettua tiedon vaihto ja toisaalta tiedon rajaamiskysymykset
• infostruktuuri: kokonaisarkkitehtuuri ja standardit sekä määritykset ovat olemassa; tarvitaan tehokas toteutus; siksi hajanainen kuntakohtainen ratkaisu on tiensä päässä; vielä olisi mahdollista rakentaa Kansa-ratkaisun kylkeen sosiaalihuollon kokonaisjärjestelmä. 

Sosiaalihuollon haasteet ovat sen yhteiskunnallisessa roolissa. Sosiaalihuollon ongelmat ovat moninaisia. Niiden rajaaminen johonkin sähköiseen tuotteeseen rajaa aina myös koko ongelman käsittelyä. On myös haasteellista löytää busines-kysyntää johtuen asiakkaan asemasta, roolista ja motivaatiosta. Tein jutun aikanaan lastensuojelusta, joka omalta osaltaan kuvaa komplisoitua tilannetta. (5). 

Päivitys 17.1.2016: Päivi Voutilainen vastaa ja kysyy FB:n puolella: "Ihan näin mustavalkoisena en asiaa näe. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvin erilaisia, myös niiden tietopohja. Sillä on vaikutuksensa. Monesti kaipaan sosiaalihuollon osalta kehiin reippaita avauksia, että miten. Kun niin paljon on juuti tuollaista toteamistyyppistä, että nyt ne tallaa meitin. Vailla niitä ehdotuksia. Miten tulkitsen tuota sähköistä tilannetta kirjoituksessasi - onko kyse vain rahasta?"
Vastasin, että tarvitaan sosiaalihuollon ammattilaisten ja diginörttien innovatiivista yhteistyötä. 

Päivitys 17.1.2016: Mikko Huovila kommentoi FB:n puolella:

"Oikein hyvä, että joku nostaa esiin näitä sosiaalihuollon asioitakin. Kunnissa panostukset sosiaalihuollon tiedonhallintaan on kyllä varsin pientä. Laskeskelin kerran muutaman kunnan osalta, että mitä käyttävät sosiaalihuollon toimintamenoista ICT:hen. Kyseisissä kunnissa panostukset oli luokkaa 0,3-0,7 %. Helsingissä päästään noin 1 %. Vastaavassti koko soten osalta summa on n. 2 % ja yksittäisissä sairaanhoitopiireissä voi olla jopa 4-5 %.
Valtakunnallisessa kehityksessä Tikesoksen jälkeen on jääty silloin tehdyistä aikataulusuunnitelmista jo pari-kolme vuotta. Kantan myöhästyneet käyttöönotot ovat jättäneet Kansan odottamaan omaa aikaansa, vaikka valmius valtakunnalliseen läpivientiin määritysten puolelta olisi ollut jo varsin hyvä. Osittain kyse on myös rahasta, mutta priorisointi on ollut enemmän THL:n sisällä tehtyä.
Yksi mahdollinen selitys kuntien pieniin panostuksiin on kuitenkin se, että Kansaa varten tehty työ on ostettu kentällä kohtuullisen hyvin ja kun tiedetään sen tuovan uudistuksia, niin nyt väliaikaina ei juuri ole mitään uutta kehitetty. 
Yksi asia tuntuu olevan vaikea monen terveydenhuollon ICT-kehittäjän hahmottaa on, se että sosiaalihuoltoon kuuluu olennaisesti hallintomenettely ja palvelut perustuvat viranomaispäätöksiin. Itse palvelun toteuttaminenhan on sitten pitkälti samanlaista "tosiasiallista hallintotoimintaa" mitä terveydenhuoltokin. Kun puhutaan sote-integraation toteuttamisesta ICT:n avulla, niin pitkältihän nuo toiminnalliset integraatioasiat toteutuvat sitten niissä varsinaisissa palveluissa. Siellä on varmasti paikka yhteisille suunnitelmille, kertomuksille jne. Se ei kuitenkaan poista sitä, että sosiaalihuollon palveluissa aina on ensin tuo hallintoasian käsittely. Tässä on varsin olennainen luonne-ero terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä ja kun nyt tehdään sote-uudistusta "täydellisen integraation" idealla, niin keskeisin kysymys on minusta siinä, että miten tämä eroavuus tullaan huomioimaan ja ratkaisemaan ja mikä tulee lopulta olemaan sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain suhde."

Päivitys 18.1.2016: Mikael af Hällström kommentoi LinkedInin puolella seuraavasti: "Kuvittelisin että digitalisaation yksi merkittävimmistä tavoitteista koko julkisella sektorilla on toiminnan optimaalisen automaatiotason saavuttaminen. Sosiaalipuolella ymmärtäisin tämän siten, että ei-harkinnanvaraisten etuuksien myöntäminen olisi täysin automatisoitavissa, kun taas harkinnanvaraisten etuuksien myöntämiseen voitaisiin kehittää harkintaa harjoittavan virkahenkilön tueksi erilaisia automatisoituja tiedon keräämis- ja analysointivälineitä, ehkä jopa päätöksentekoa avustavia sovelluksia (työnimellä "sääntökoneet"). Oli päätöksentekijä sitten kone tai ihminen, yksittäisen päätöksen tueksi pitäisi pystyä keräämään mahdollisimman paljon siihen vaikuttavaa dataa sekä prosessioida se mahdollisimman valmiiksi päätöksentekoa tukevaksi informaatioksi, tästä kai "digitalisaatiossa" pohjimmiltaan tulisi olla kyse. Ei niitä normeja tarvitse edes purkaa, jos ne vain ovat loogisia ja ristiriidattomia :-)"
Vastasin Mikaelille seuraavasti: 
Itse asiassa toimeentulotuen siirto kunnista Kelalle on osittain perusteltavissa tällä mainitsemallasi automatisaatio-argumentilla. Toisaalta odottaisin myös sosiaalihuollon ammattilaisilta uutta otetta oman toiminnan arviointiinsa. Se oli myös yksi pointtini tuossa kirjoituksessani. 

Päivitys 24.1.2016: Heidi Anttila vinkkasi LinkedInin puolella ICF-pohjaisesta käytettävyystutkimuksesta, jota hän vetää THL:ssä. Projektin tavoitteet ovat seuraavat:
1. Suunnitella ja kehittää ketterien menetelmien avulla mICF-arviointityökalun demovaiheen (proof-of concept, PoC) mobiilikäyttöliittymä ICF-pohjaiseen toimintakyvyn arviointiin, eli asiakkaan toimintakyvyn vahvuuksien, ongelmien ja niihin liittyvien tekijöiden kuvaamiseen sekä yhteismitallistamiseen. 
2. Testata ja mitata asiakaslähtöisesti mICF-arviointityökalun käytettävyyttä, esteettömyyttä ja hyväksyttävyyttä tutkimuksen aikaisista eri kehitysversioista, ensin käyttäjillä, joilla on fyysisiä toimintarajoitteita ja kun mICF on riittävän valmis käytettäväksi, osana kuntoutusprosessia vaikeavammaisilla henkilöillä, kuten lyhytkasvuisilla aikuisilla, lapsilla ja heidän vanhemmillaan.
3. Arvioida mICF:n vaikuttavuutta KELAn hoitoonohjauksen prosesseissa, tiedon laatua sekä miten mICF tuottamat asiakaslähtöiset toimintakykyprofiilit tukevat asiakkaiden voimaantumista ja ammattilaisten päätöksentekoa tavoitteiden asettelussa ja palveluiden suunnittelussa.
 https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/hankkeet/33355

Viitteet

(1) Tikesos-hanke: 
"Tikesos-arkistossa on keskeiset sosiaalihuollon valtakunnalliseen tiedonhallintaan liittyvät taustaselvitykset ja muuta merkittävää aineistoa. Ne julkaistiin hankekaudella vuosina 2005-2011 ja Tikesos-viimeistelyt -projektissa vuonna 2012. Näitä aineistoja hyödynnetään kansallisessa kehittämisessä soveltuvin osin. Sivustolta löytyviä aineistoja ei päivitetä."

https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/aineistot/tikesos-arkisto

(2) Jarmo Kärki, Miia Ryhänen: Tieto- ja viestintäteknologian käyttö sosiaalihuollossa vuonna 2014, THL. Raportti 20/2015; http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-593-6 
- Tein aikaisempaan selvitykseen perustuen jutun 2012: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/05/sosiaalihuollolla-suuret-haasteet-tieto.html

(3) Sanna Leskinen: Sovellus hoitaa sinua, TIVI-lehti, tammikuu 2016, ss. 16-23

(4) Vanhuspalvelujen kannalta kirjoitin aiheesta kokemusperäisen jutun v. 2012:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/11/arjen-asiantuntijoille-apua.html

(5) Lastensuojelu:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/lastensuojelu-kasvava-ongelma.html