"Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö" on tuore prof. Heikki Hiilamon kuvaus sotevalmistelujen vaiheista sisältä käsin. (1) Heikki oli usean keskeisen valmistelutoimikunnan jäsen ja pyrki myös omalta osaltaan vaikuttamaan uudistukseen. Lisäksi Hiilamo rakentaa oman ehdotuksensa soteuudistukseen vertaamalla sotekokonaisuutta vakuutusyhtiöön (erityisesti auton vakuuttamiseen). Kirja tempaa mukaansa. Luin sen kuin parhaankin dekkarin ns. yhdellä istumalla. No minut kirja tempasi mukaan siksi, että olen itse ulkopuolisena tarkkailijana seurannut soteuudistusta. Hiilamo ei käytä uudistuksesta termiä "pirullinen ongelma". Soteuudistus ei Heikin mielestä ole monimutkaisen poliittisen haasteen vertauskuva. Kyse on näköharhasta. Pitää löytää oikea näkökulma - se on vakuutus. Mielestäni kuitenkin tuo näkäkulmakin joudutaan ratkaisemaan "pirullisena ongelmana". (2)Valmistelun "kammarit" auki. Hiilamo kertoo varsin yksityiskohtaisesti yli 30 sivulla, miten valmistelu eteni erilaisissa työryhmissä. Tiivistäen voi todeta, että todella mentiin "kunta" edellä soteuudistukseen. Tätä ulkoisena tarkkailijanakin olen monen muun tarkkailijan tavoin todennut. (3). Kunta-edellä ajattelu oli varsin jääräpäistä. Monta työryhmää pistettiin samalle asialle ja vetäjiä vaihdettiin. Hallituksen projektilla oli siis myös valmistelun kammareissa ristiriitaiset tavoitteet. Ja eihän siitä mitään hyvää seuraa. Valmistelun kammareissa näkyivät myös eri intressipiirien väliset ristiriidat kuten kuntien edun ajajat tai sairaanhoitopiirien edun ajajat. Hiilamon mielestä kukaan ei oikein kyennyt katsomaan kokonaisuutta silmiin avoimin katsein. Jopa asiantuntijatkin vetivät eri suuntiin. Lopputulos oli kuitenkin Heikin mielestä lupaava. Viittä sote-aluetta voidaan Heikin ajatusmallissa käsitellä vakuutusyhtiöinä (tai olisiko kyse vakuutuspiireistä?). Myös perustuslain haasteet olivat Heikinkin tiedossa, mutta silti tuo sotealueratkaisu oli hänen mielestään uuden alku. Kirjan kannet menivät kiinni eikä Heikki päässyt jatkamaan tarinaansa.
Vakuutus on hyvä näkökulma. Kirjassa kuvataan laajasti, miksi sotekin on ymmärrettävä kansalaisen hyvinvointivakuutuksena ja koko sote-järjestelmä vakuutuslaitoksena. Hoidon, hoivan tarvetta on vaikea yksilötasolla ennakoida. Siksi tarvitaan yhteiskunnallinen vakuutus. Nytkin on olemassa vakuutusjärjestelmä, mutta se on rinnakkainen ja päällekkäinen ja näin myös kaikkien osapuolten kannalta epätarkoituksenmukainen. Hiilamon mielestä sotemaailma on kuitenkin joiltain osin erilainen kuin autovakuutus. Kyse on palvelusta ja informaation epäsymmetriasta asiakkaan ja palvelujen tarjoajan välillä. Nykyinen pirstaleinen järjestelmä on tunnistettu myös nimellä "monikanavainen rahoitusjärjestelmä".(4) Yksikanavaisuuteen meno vakuutusajattelulla on Hiilamon malli. Kunta ei ole tässä oikea vakuutustoimija, vaan sen on oltava väestöpohjaltaan riittävän suuri järjestäjätaho. Nämä 5 sotealuetta olisivat olleet oivallinen lähtökohta. "Kapitaatiopohjainen" (väestö, ikärakenne, sairastavuus) olisi eräs ratkaisumalli, mutta Hiilamo näkee siinä kompastuskiveksi juuri kuntapohjaisuuden. Erityisesti pienet kunnat joutuvat eriarvoiseen, kohtuuttomaan asemaan. Hiilamon mielestä suora verotusoikeus on oivallinen ratkaisu tai väestöpohjainen vakuutusmaksu. Näin organisaatiomallina pitäisi olla kepulaisten pitkään markkinoima maakuntamalli. Hiilamo oli työryhmissä myös osittain vihreiden mandaatilla mukana. Niin ja vihreiden keskeinen vaikuttaja Osmo Soininvaarakin lienee tämän maakuntamallin kannattaja. (5)
Pirullisia ongelmia vai näköharhoja. Hyvinvoinnin vakuutusyhtiössä ei pureuduta sosiaali- ja terveydenhuollon merkittävään ominaisuuteen eli tarpeeseen kuin sivulauseissa. Nykyisen järjestelmän ominaisuus on kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Tarve tulee esille Hiilamon ajattelussa, kun hän pohtii jatkuvaa piilopriorisointia. Vakuutusmallissa on keskeistä, että annetaan systemaattinen (myös mitattavissa oleva) palvelulupaus. Nyt palvelulupaus on ulos kirjoitettu perustulakiin, mutta epäselvästi. Tästä olen samaa mieltä, kunhan palvelulupaukseen arvioidaan mukaan myös "todellinen tarve". Se on suuri haaste, koska nykyinen palvelujen erilainen käyttö perustuu vuosikausien kysynnän ja tarjonnan väliseen palvelukulttuuriin. Alueelliset käyttöerot eivät heijasta tarpeen mukaisia eroja. Tässä on vakuutusmallin pirullinen ongelma. Myös terveyserot ovat Hiilamon listalla esillä, mutta vakuutusmalli ei tuo tähän myöskään lopullista ratkaisua - siis pirullinen ongelma. (6)
Päivitys 16.3.2015: Pirullinen ongelma puhuttaa.
 |
| Kuvakaappaus CYNEFIN-mallista |
Viitteet
(1) Heikki Hiilamo: Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö. Mistä SOTE-uudistuksessa on kysymys?, Into-kustannus oy, Riika 2015; Tässä teoksen esittelytekstiä:
"Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa on kyse ehkä kaikkein tärkeimmästä julkisesta tehtävästä: miten turvata väestön hyvinvointi ja terveys. Uudistuksesta on kuitenkin tullut monimutkaisen poliittisen haasteen vertauskuva. Keskustelu on vaikeaa tai jopa mahdotonta, koska edes asiantuntijat eivät kykene puhumaan edes keskenään ilman tahattomia tai tahallisia väärinymmärryksiä. Sote-uudistus uhkaakin jäädä valheelliseksi toroksi: vain rakenteita uudistamalla uskotellaan, että palvelut voisivat parantua ja samaan aikaan säästettäisiin miljardeja euroja.Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö avaa sote-uudistusta vertaamalla sitä autovakuutukseen. Kirja analysoi sote-uudistuksen sudenkuopat ja hahmottaa mallia, joka lisäisi sote-palveluiden tasa-arvoa. Mallissa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat alueen asukkaiden omistama vakuutusyhtiö, joka pyrkii pitämään maksut edullisina ja korvauspalvelun kunnossa."
Kirjan julkistamistilaisuuden perusteella toisaalla FB:ssa Matti Rimpelä (14.3.2015) kommentoi kirjaa seuraavasti:
"Olin muutama päivä Heikki Hiilamon kirjan "Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö" julkistamistilaisuudessa. Eilen lueskelin opetusministerin tuoretta raporttia peruskoulun tulevaisuudesta. Molempia kuvaa mielestäni kaksi sanaa: "Liian lähellä".
Hiilamo kirjoittaa mainion aikalaistarinan sote-prosessista sisäpiiriläisen näkökulmasta. Toisena osana hän esittää vakuutustulkinnan soten rahoituksesta ja maustaa sitä valinnanvapaudella. Parin lukemisen jälkeen jään kuitenkin kysymään, mitä tämä helppolukuinen tarina käytännössä tarkoittaa. Olisivatko konnat ja sankarit samoja, jos saisimme lukea muidenkin sisäpiiriläisten tarinoita soteprosessista? Ovatko vakuutustulkinta ja valinnanvapaus juuri ne kultaiset luodit, jotka ratkaisevat sotepulmat?"
(2) "Pirullinen ongelma" on ollut pohdinnassani perustuen Pirkko Vartiaisen, Seija Ollilan, Harri Raision ja Juha Lindellin hienosta johtamiseen liittyvästä kirjasta "Johtajana kaaoksen reunalla. Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista?" Gaudeamus 2013.teokseen: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html
(3) Hallituksen sote-uudistus oli epäonnistunut projekti: tavoitteet, aikataulu ja resurssit sekä niiden keskinäinen yhteen sopivuus jäivät toteutumatta.
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/sote-projektin-haaksirikko-ja-uuden-alku.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/02/sote-tarina-jatkuu-projekti-ajopuuksi.html
(4) Monikanavainen rahoitusmalli:
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/03/soten-rahoitusuudistus-monta-nakokulmaa.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/09/soten-monikanavainen-rahoitus.html
(5) Soininvaaran ehkä kuukauden takaisessa blogikirjoituksessa on otettu kantaa maakuntamallin puolesta. Sen sijaan vakuutusmallin osalta Soininvaara esittää pohjoismaisiin kokemuksiin perustuen epäilyjä.
http://www.soininvaara.fi/2015/03/14/terveydenhuollon-kannustimilla-on-valia/
(6) Terveyserot. Hiilamo analysoi asiaa sivuilla 22-25, 141-143 ; Omaa pohdintaani asiasta on blogikirjoitusessani: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/09/terveyserot-pirullinen-poliittinen.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti