ATK-päivät 2025: kaksi paneelia: talouden tietojohtaminen ja digi

Sote-ATK-päivät 2025 Jyväskylässä olivat tiedon runsauden sarvi. Kiitos järjestäjille. Oli taas myös seminaariasiakkaalle verkostuitumisen kova koettelemus. Oheinen kuva on talouden tietojohtamisen paneelista 7.5. Tästä paneelista jäi mieleeni seuraavia asioita:

• Taloustiedon laatu ja kattavuus vaatii usean vuoden vuorovaikutuksellisen käyttämisen VM:n ja alueiden kesken. Samalla on luotava tähän uutta yhteistyön kulttuuria.
  
•  Taloustietojen hyödyntäminen oli kimurantti kysymys. Puheet alijäämistä johtivat pohtimaan, miten nollasummapeliä voidaan taloudella käydä eri alueiden välillä. Samalla pitäisi siis säästää ja toisaalta turvata perustuslain mukaiset palvelut tasavertaisesti kansalaisille. 
• Kaikki panelistit olivat samoilla linjoilla, että pelkästään taloudesta ei voi puhua, vaan toiminta on se ydin. No tulihan sekin sieltä esille, että nykyinen rahoitusratkaisu ei sisällä kannustavia elementtejä. Joitain pohdintoja kannuste-elementeistä tuli esille. Esimerkiksi korvamerkityt rahat olisivat jotain tällaistä, mutta nykysysteemi ei siihen anna mahdollisuutta. Nykyinen rahoitusmalli perustuu tarpeeseen, ei niinkään vaikuttavilla ratkaisuilla palkitsemiseen. 
• Vertailutietojen kaipuu oli panelisteilla mielessä. On kuulemma tämäkin resurssikysymys. Mikä taho ottaa tehtäväkseen ajankohtaisen, kattavan ja syvällisen vertailutiedon rakentamisen, tuottamisen ja analysoinnin. Tulee mieleeni näin jälkikäteen, miten suuria vaikeuksia on vuosikausia ollut talous-toimintatietojen vertailujen rakentaminen. Toimintolaskenta on avainsana, mutta vertailun aikaansaanti edellyttää yhteistä käsitteistöä. 
• Asiakaslähtöisyys myös kiinnosti lopulta kaikkia panelisteja. No nythän talouden tietojohtamisessa ollaan tosi kaukana asiakaslähtöisyydestä. Tarkoittaisiko tämä kustannusten kohdentamista asiakkaaseen. Kyllä sitä se tarkoittaa. Joskus aikanaan pohdittiin, että asiakasmaksuun voitaisiin laittaa mukaan kokonaiskustannus. Auttaisiko se systeemiä vai kansalaista, en oikein vielä usko tuohon. Kyllä systeemissä voidaan hyödyntää asiakaskohtaista kustannusta ja tehdäänkin esimerkiksi kalliicden hoitojen ja lääkkeiden osalta. Sen sijaan kalliit, monisairaat asiakkuudet ovat vain erillisten tutkimushankkeiden varassa. Kaikki tietävät, että tässä pätee tutkimustulosten perusteella periaate 20/80. Siis pieni ryhmä asiakkaita käyttää 80 prosenttia voimavaroista. Hennamari Mikkolan alustus ennen paneelia kuvasi aihetta oikein hyvin. 
• Loppupäätelmänä paneelista oli moderaattorin sanoin:"tietoa pitää johtaa!". 

Digipaneeli oli 6.5. eli ennen tätä talouden paneelia. Panelisteilta kysyttiin,  mikä sana kuvaa digin tilannetta: riippumattomuus, potentiaali, välttämättömyys, toivo, mahdollisuus, nykyaika. Ja sitten mentiin suoraan talouden asioihin eli saataisiinko digillä kustannussäästöjä. Kyllä. Manuaalisia prosesseja voidaan digitoida. Työprosesseja voidaan tehostaa. Voidaan rakentaa sähköisiä palvelukanavia, mutta niiden käyttö voi myös generoida lisää palvelujen kysyntää. Suurimmat hyödyt pitäisi saada aikaan varsinaisesta palvelutuotannosta. Siksi digitalisointi edellyttää varsinaisen palvelutuotannon muutosta. Sen jälkeen voitaisiin miettiä digitoinnin mahdollisuuksia. Milloin sitten on oikea aika digitointiin? Ennen suurta muutosta voisi olla paikallaan tehdä kokeiluja, pilotteja. No niiden tuotantoon saattaminen on sitten melkoinen haaste. No samaan aikaan toiminnan muutos ja digitointi saattaisivat olla jossain ratkaisu. Tulee vain mieleen, että kaikkeen ei tuo digitointi tuo ratkaisua. Yksinkertaisesti osa palveluista on ihmisten palvelua, ei sähköistä tai robottien aikaan saamaa palvelua. Jälkeenpäin voisi olla oikea aika ottaa käyttöön. Ehkä. Eräs panelisti tiivisti näkemyksensä: eriaikaisesti olisi paras ratkaisu. Ei kuitenkaan ollut mitenkään itsestään selvää, että digillä voitaisiin pelastaa talouden ongelmat. Niin panelistit kuitenkin luottavat siihen, että tekoälyllä saadaan aikaan muutoksia ja säästöjä. Tulkiten panelisteja on hieman epäselvyyttä eri osapuolten rooleissa - siis VM, STM, hyvinvointialueet, kunnat. Jotkut olivat sitä mieltä, että keskitettyjä ratkaisuja pitäisi olla nykyistä enemmän. Toiset taas vannoivat paikallisten ratkaisujen puolesta. Olipa myös voimakkaasti lohkaistu sieltä suurelta kirkolta: " Kyllä tarvitaan paikallinen hyväksyttävyys, ei kasvoton Kruununhaan pelle". 

Jälkipohdos yli- ja alijäämistä. Luin tänä aamuna tiistain 7.5. Hesaria. Toimittaja Veera Paanasen otsikko oli seuraava: "Myös kokoomuslaiset kritisoivat hallituksen leikkausaikeita". No tässä tapauksessa kyse oli Helsingin ylijäämien leikkaamisesta. Kuntaministeri Anna-Kaisa Ikonen  perusteli leikkauksia, koska Helsinki on soteuudistuksen alkuvaiheessa sitä hyödyttänyt. Ei tarvittu organisaatiomuutosta. Ja toisaalta muut kunnat tekivät kaikkensa, että mahdollisimman vähän resursseja siirtyisi hyvinvointialueille. Siinä oli eräs syy alueiden alijäämiin ja Helsingin ylijäämään. Kyllä mekin kolme konkaria (Olli, Kauko Koivuniemi ja Mikko Nenonen) pohdimme aihetta kirjassamme "SOTE 3.0 - kohti soten uutta kulttuuria". (BOD 2025). Päädyimme samoihin päätelmiin kuin Anna-Kaisa Ikonen Helsingin osalta. Kirjamme julkistettiin tammikuun lopulla.