OIkea tieto ja ennakointi päätöksenteossa- teemapäivä 22.5.2025

Kuva: Tuomo Kuosa - 1930- villi kortti

Tietojohtaminen ry. piti teemaseminaarin 22.5.2025 aiheesta "oikea tieto ja ennakointi päätöksenteossa". Ennakoinnista on kirjoitettu muitakin juttuja viimeiseen lähiaikoina ilmestyvään Tietoasiantuntijalehteen 5-6/2025. https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-lehti. Tähän aiheeseen liittyen kirjoitin myös jutun haastattelemalla Tom-Erik Arnkillia aiheesta otsikolla dialogi ennakointidialogista. Ennakointidialogi tuottaa aineistoa erilaisista vaihtoehdoista, joilla ongelmat voitaisiin ratkaista. Lopputuloksena voi olla parempi yhteistyö toimijoiden kesken. Se ilmestyy myös blogissani erikseen osoitteessa: http://ollintuumailut.blogspot.com. 

Tietotukea eduskunnan kirjastolta ja valtioneuvoston kanslialta 

 Eduskunnan kirjaston kirjastonhoitaja Antti Virrankoski avasi meille 153-vuotiaan kirjaston nykytehtäviä sloganilla ”tietotukea demokratian vahvistamiseksi”. Kirjaston pitkä historia mahdollistaa myös laajat, pitkät aineistot periaatteessa kaikkien kansalaisten käyttöön. Avoimuus onkin nykykirjaston avainsana. Toinen avainsana on eduskunnan kirjaston verkostoituminen koko Suomen kirjastolaitoksen kanssa ja myös kattavasti kansainvälisesti. Kolmas alustuksesta esiin noussut periaate on tarjota oikea tieto, oikeassa muodossa ja oikeaan aikaan asiakkaille. Kirjasto palvelee kansalaisten lisäksi erityisesti kansanedustajien ja tutkijoiden tiedontarpeita sekä valtion hallintoa erilaisissa lainsäädäntöhankkeissa. Tutkijat ovat niin tärkeä asiakasryhmä, että heille erillisten sopimusten perusteella on mahdollistettu aineistojen tarkastelu / tutkiminen paikan päällä. Uutena hankkeena on ”demokratiakasvatus”. Yhteistyötä tehdään tämän teeman ympärillä koulujen kanssa. Tavoitteena on myös kirjaston kehittäminen demokratian näyteikkunaksi. Tämä edellyttää myös kirjaston tilojen uudistamista muiden pohjoismaiden tapaan. Nyt ollaan kokeiluvaiheessa. Eduskunnan kirjastokin on joutunut voimavaraleikkausten kohteeksi. Kuitenkin kirjastolla on edelleen oma autonominen asemansa. Antti luottaa tulevaisuuteen: ”hyvin meidän käy”.

Valtioneuvoston kanslian tietopalvelulla on yksikön päällikön Päivi Pirttilän mukaan eduskunnan kirjastosta poikkeava tehtävä ja asiakaskunta. Se ei ole julkista palvelua, vaan keskittyy palvelemaan virkamieskuntaa. Keskeistä on osallistua kunkin hallitusohjelman toteutukseen tarjoten prosessin eri vaiheissa puolueetonta asiantuntijatieto ilmiön avaamiseen. Lisäksi tietopalvelu osallistuu aktiivisesti eri ministeriöiden julkaisujen tuotantoon. Niitä onkin vuosittain noin 600–700! Kansalaisillakin on mahdollisuus tutustua osaan näistä julkaisuista sähköisessä VALTO-julkaisuarkistossa. VN:n kanslialla on pitkät perinteet osallistua tulevaisuustyöhön ja ennakointiin: tulevaisuusselonteko eduskunnalle, ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset, mahdollisuudet Suomelle-raportit. Lisäksi tuoreimpana toimintona on käyttäytymistieteellinen toiminta: kansalaispulssi, tutkimuskatsaus alaan, tutkimus- ja kokeilutoiminta. Päivi tiivisti valtioneuvoston tietoympäristönä presidentti Stubbin tapaan kolmeen pointtiin: 1. iso tiedon kuluttaja ja tuottaja, 2. hajanainen tiedontuottaja: ministeriöillä omat tapansa kerätä ja käyttää tietoa. Sektoritieto yhdistyy heikosti ilmiötiedoksi. 3. Valmistelun tietopohjaa rakennetaan ennakoiden.

Asiakaspersoonat. Päivi Pirttilä kertoi vielä kurkistuksessaan valmistelijan arkeen ajankohtaisia haasteita. Niihin on tartuttu palvelumuotoilun keinoin. Teemahaastattelujen perusteella löydettiin suuri joukko vaikeuksia kuten jatkuvat kiireet ja työpaineet, tiedon suuri määrä ja ajantasaisuuden haasteet, asiakkaiden heikko tietämys olemassa olevista kirjastopalveluista, asiakkaiden vaihtelevat tiedon käsittelyn taidot. Selvitystyössä luotiin neljä eri asiakaspersoonaa. Tällä personoinnilla on varmaan käyttöä yleisemminkin: 

• nopean tiedon asiantuntija: ajankohtaiset säädösvalmistelut ja poliittisen tilanteet,
• ajankohtaisen tiedon peruskäyttäjä: ”nappaan tiedon nopeasti ja jaan sen eteenpäin”. 
• lainvalmistelija: säädösaineistot, oikeuskäytännöt, oikeuskirjallisuus. 
• tutkitun tiedon asiantuntija: tiedon kerääminen vie aikaa.

Tekoäly ja algoritmit – kannattaa käyttäjän olla tarkkana

Luotettavasta tiedosta päätöksenteossa kertoi Mikael Vakkuri perusteellisesti perustaen alustuksensa tietojohtamisen peruskäsitteisiin. Mikael toi pitkin alustustaan esille haastavan vastinparin: tekoäly / algoritmi – ihminen relevantin tiedon tarvitsijana. Algoritmi käyttää dataa. Ihminen tarvitsee informaatiota, josta hän jalostaa tietoa ja tietämystä. Ihmisen kannalta ongelmana on, että ei tiedetä, mitä aineistoa on taustalla. Toisaalta haasteena on jatkuvasti inhimillisen relevanssin subjektiivisuus. Ihmisillä voi olla omista lähtökohdistaan paljon toisistaan poikkeavia käsityksiä tiedon relevanssista. Laajemmin inhimilliseen haasteeseen liittyy tietämyksen rajallisuus, mitä tietoa on tarjolla. Mikael ja myöhemmin päivällä myös Tuomo Kuosa käyttävät tähän samaa ns. Joharin ikkunaa eli nelikenttää (1).

1. avoin alue /known- knowns: me tiedämme mitä me tiedämme: laajan näkymän ymmärrys ja polkuriippuvuudet
2. sokea alue/ known-unknowns: tiedämme, että on asioita, joita emme tiedä. vaihtoehtojen etsiminen
3. kätketty alue/ unknown-knows: Emme tiedä, että voimme tietää: horisontin skannaus ja valppaus muutosten suhteen
4. tuntematon alue / unknown -unknows: emme tiedä mitä emme tiedä, vapaa mielikuvitus; villit kortit

Mikaelin mielestä tiedolla johtamisen prosessin avulla saadaan kohtaamaan relevantti tieto ja algoritmi. Tosin tässä prosessissakin tulee esille vaihe, jossa vastuussa ovat analyytikot. Heidän pitää luottaa algoritmiin ja toisaalta heidän jälkeensä tiedon tarvitsijan pitää luottaa lopputulokseen.

Automaattinen päätöksenteko on Mikaelin mielestä haastava asia. Lainsäädännön mukaan julkisessa hallinnossa viime kädessä vastuu on virkamiehellä. Ja kansalaisella on myös päätökseen valitusoikeus. Siksi tarvitaan automaattisen päätöksenteon tueksi tiedon laatukriteerit ja kansalaisen oikeussuoja. On aina mahdollista, että automatiikka suuntaa päätöksen virheellisesti puutteellisen pohjatiedon vuoksi. Tekoälyn käytöllä on olemassa runsaasti riskejä, jotka pitäisi etukäteen ottaa hallintaan.  Inhimillinen toiminta on se suurin riski. Teknologia tekee sen, mitä sille syötetään.

Onko tekoäly viisauden lähde vai digiajan Pinokkio, kysyy Petteri Järvinen alustuksessaan. Ja nyt tuli suuri määrä konkreettisia esimerkkejä, missä tekoäly on oivallinen apuri ja missä se tekee paljon virheitä. Petterin mukaan oleellista on, että tekoälyllä on vain yksi käsitys asiasta. Se on hyvä teeskentelijä -   melkein kuin yksilö tai kaveri. Siinä roolissaan tekoäly pystyy hämäämään käyttäjänsä. Nykyisissä järjestelmissä on myös mahdollisuus omien tietojen vuotaminen kaikelle kansalle. Toisaalta on jo nyt kokeilukäytössä sellaisia välineitä, jotka voidaan asentaa omalle koneelle ilman nettiyhteyttä. Mutta Petteri näyttää esimerkein, että tekoälyä voidaan hyödyntää monin tavoin – vaikkapa Excelin tehokkaampaan käyttöön tai puheen ja tekstin kääntämiseen eri kielille.  Alustuksen päätteeksi Järvinen antaa meille kaikille toimintaohjeet eli miten toimia – tee näin – älä tee näin. (ohje oheisessa kuvassa).

Tulevaisuuden ennakoinnin tyypit ja erilaiset menetelmät

Seminaarin kaksi viimeistä alustusta keskittyvät tulevaisuuden ennustamiseen erilaisin menetelmin.

Tuomo Kuosa perustaa tulevaisuuden ennustamisen menetelmät kolmeen tietotyyppiin:

1. tieto jatkuvuuksista: jatkuvat, tulevaisuutta muovaavat, uudet, poistuvat
2. tieto epävarmuuksista: varma tieto, epävarma tieto, ei tietoa
3. tieto uskottavista vaihtoehdoista: skenaario (vaiheittain etenevä kehityskertomus), keskeiset epävarmuustekijät kehityssuunniksi

Skenaarioiden päätyypeiksi Timo nimeää seuraavat:

• 2x2 eli kaksi epävarmuustekijää viedään akseleiksi, joilla on kaksi erilaista kehityssuuntaa. Näin saadaan neljä varmasti erilaista skenaariota.
• Tulevaisuustaulukko (morfologinen analyysi), jossa on useita epävarmuustekijöitä, avataan sanalliseen muotoon taulukossa.
• PCA tai FAR-menetelmät, joissa useita epävarmuustekijöitä mallinnetaan algoritmin avulla.(2).

Ja vielä avuksi meille kaikille Kuosa kertoo, miten kuka tahansa voi edistää omaa tulevaisuuden hahmottamistaitoaan: 

• Tulevaisuudesta voidaan tietää ainakin, minkä tyyppisistä asioista se koostuu ja minkälaisia kehitysvaihtoehtoja niihin liittyy.
• Yliarvioimme teknologian vaikutusta lyhyellä ja aliarvioimme pitkällä aikavälillä.
• Ei pidä keskittyä vain uusiin vahvistuviin asioihin ja media-hypessä oleviin aiheisiin.
• Kokonaisuuden hahmottamisen kannalta se mitä poistuu tai heikkenee, on lähes yhtä tärkeää, kuin se mitä uutta on tulossa.

Jo aiemmin Mikael Vakkurin alustuksessa esiteltyä Joharin ikkunaa Timo Kuosa käyttää yhtenä ennusteiden teon välineenä. Hän piirtää kuvan tulevaisuustiedosta sen yhteydestä tulevaisuuden älykkyyteen. Villit kortit ovat Joharin unknown – unknowns mallin ydintä: vapaa mielikuvitus; jokaiselle vuodelle voidaan nimetä villi kortti tai kortteja, joiden tulevaisuutta ei tiedetä. Media nostaa esille hypersyklejä. Ajatellaan, että ne ovat jotenkin totta. Jo esimerkiksi 1930-luvulla rakennettiin tällaisia villejä kortteja. (ks. kuva yllä).

© Kuosa/FP 2025

Kuosan innostus alustuksessa kasvaa, kun hän pääsee esittelemään tunnetun makrohistorioitsijan Kondratioffin syklejä. Tätä ajatustapaa voidaan miettiä eteenpäin vaikkapa, minkälaisen syklin tekoäly muodostaisi Konfratioffin syklimallissa, joka alkaisi noin 2030. (3) 

Strateginen ennakointi oli tavallaan jatkoa Timo Kuosan alustukselle. Pohjana oli alustajilla Nora Kärkkäinen ja Timo Raikaslehto 2024 valmistunut kirja "Nopanheitosta navigointiin".(4)  Alustajat tarkastelevat ennakointia seuraavien osa-alueiden tarkastelun kautta, jossa johtamisen vuosikello linkittää kaikki tekemiset yhteen. Tiedon kokoaminen ja sen hyödyntäminen, jota organisaatio käyttää ennakoinnissaan on merkittävää. Leena Kononen on kirjoittanut tästä tarkemmin Tietoasiantuntijalehdessä 5-6/2025. (5) 

Viitteet

(1) Joharin ikkunasta googlaten löytää useita nelikenttäkuvia ja kirjoituksia:  "Joharin ikkuna on kehitetty Joseph Luft ja Harry Inghamin toimesta 1950-luvulla kogniitiivisen psykologian työkaluksi ja sitä voi hyödyntää kuka tahansa, joka haluaa ymmärtää itseään ja muita paremmin sekä kehittää vuorovaikutustaan muiden kanssa". https://www.elinavaananen.fi/nain-joharin-ikkuna-auttaa-kehittamaan-itsetuntemustasi/

(2)  PCA voi tarkoittaa pääkomponenttianalyysia (Principal Component Analysis). Pääkomponenttianalyysi on tilastollinen menetelmä, jolla dataa voidaan muuntaa ja vähentää sen ulottuvuuksia. FAR-menetelmä on tulevaisuustilojen sektoreittain järjestetty, taulukoitu kokoelma jonkin ilmiön tai tapahtuman ominaisuuksia. Taulukko edustaa yleensä yhtä näkökulmaa ja jotain ennalta määrättyä vuotta.

(3) Tuomo Kuosa:  The Shift in Technological Platforms and Business Ecosystems Over Time. Kondratieff’s Long and Short Cycles and Other Macrohistorical Theories, 5.2025; https://www.futuresplatform.com/blog/kontratieff-cycles-shift-in-technological-platforms-business-ecosystems

(4) Nora Kärkkäinen, Timo Raikaslehto: Nopanheitosta navigointiin. Strateginen ennakointi: teoriat, työkalut ja parhaat käytännöt, Professional Publishing Finland oy

(5) Leena Kononen: Tulevaisuuden ennakointi on faktoja ja mielikuvitusta, artikkeli Tietoasiantuntijalehdessä nro 5-6/2025  - ilmestyy lähiaikoina

Marina Erholan hyvinvointialueiden reformiehdotus 8.5.2025 kaipaa kommentointia - SOTE 3.0 - kirjoitus 7

Marina Erhola (STM-kuva)

Marina Erholan selvitysraportti 8.5.2025: hyvinvointialueuudistusta voidaan vauhdittaa strategisesti yhteen sovitetuin toimenpitein; (1)

 Tiivistän aluksi raportin keskeiset kohdat: ongelmapuun, tavoitepuun ja riskit. Kommentoin sitten näitä asioita. Kommenttieni perusteina ovat kolmen konkarin (Olli, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen) kirja SOTE 3.0. (2)

Ongelmapuu: Riittämätön eteneminen ja pitkäjänteisyyden puute koettelevat luottamusta muuttuneessa toimintaympäristössä

• Reformin eteneminen ja talouden reunaehdot ovat paikoin ristiriidassa, ja alueelliset erot suuria.
  
  

1. päätöksenteko ei ajantasalla
2. kirjavat alueelliset reformisuunnitelmat
3. johtaminen ja yhteistyö hakee vielä muotoaan
4. osaaminen ja kompetenssi puutteellista
5. henkilöstön sitouttaminen ei vielä onnistunut
   

• kansallinen hyvinvointialueiden ohjaus hakee muotoaan ja noperasti muuttunut toimintaympäristö haastaa sitä. 
1. puuttuu kansallinen yhteinen tahtotila
2. strategisen tason ohjaus puuttuu
3. kansallinen ohjaus liian lyhytjänteistä ja talouspainotteista 

 
Tavoitepuu: Reformi etenee johdonmukaisesti, uudistaa palveluja ja vahvistaa luottamusta. 

• reformi etenee kaikilla alueilla talouden reunaehdot huomioiden.

1. päätöksenteko muutosnopeuden tasalla ja aluetason ratkaisujen tekemistä
2. alueelliset reformisuunnitelmat toteuttavat hva-strategiaa
3. johtaminen vakiintunutta
4. osaaminen johtamisessa kehittyy kunnianhimoisesti
5. henkilöstön sitoutuminen onnistunutta

• selkeä kansallinen hyvinvointialueiden ohjaus tukee ja vauhdittaa reformin etenemistä.

1. yhteinen tahtotila kansallisella tasolla
2. ministeriöt ohjaavat hyvinvointialueita strategisesti ja yhdensuuntaisesti
3. kansallinen ohjaus yhteensovittaa toiminnan ja talouden näkökulmat
   

 Kehittämistyön toimeenpanon riskit:

1. ministeriöiden ohut yhteistyö, yhteinen tavoitetila puuttuu
2. toimenpiteistä ei oteta omistajuutta eikä toteuteta aikataulussa
3. ministeriön virkakunnalla ei tarpeeksi resursseja toimenpiteiden edistämiseen
4. ministeriöiden ja niiden alaisten laitosten ja virastojen välinen luottamus ontuu
5. hyvinvointialueiden tilannetta kuvaavan tietopohja viivästyy.

Kommenttini ongelmapuusta.  Ongelman ydin ei ole hyvinvointialueissa,vaan kansallisessa ohjauksessa, sen painottumisena pelkästään talouteen sekä perustavaa laatua oleva unohdus. Ratkaisun avain on perustuslain (19§, 3 mom) mukaisten palveluiden turvaaminen kansalaisille. "Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistettävä väestön terveyttä." (3). Yhteistä kansallista ja alueellista tavoitetilaa on lähestyttävä tältä pohjalta. Yhdistävä työnäky on haettava kansalaisten palvelutarpeiden, kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamisesta talouden raameissa. Keskeinen ongelma on laskusuuntainen kansalaisten luottamus sote-järjestelmän toimivuuteen. Tätä tukee myös THL:n tuore kansalaiskysely. (4) Luottamuksen rapautuminen näkyy myös järjestelmän sisältä: se ei kykene entiseen tapaan pitämään kiinni osaajistaan. Sen seurauksena työntövoima organisaatiosta poispäin lisääntyy. (5) Pitää kysyä: keitä ja mitä varten koko järjestelmä on luotu, miksi se on olemassa? Erholan raportin luoma tilannekuva on vähintäänkin sumea tai vino kansalaisten sosiaalisten ja terveydellisten haasteiden kannalta katsottuna.

Kommenttini tavoitepuusta.  Reformin pitää edetä kansalaislähtöisesti, ei valtio- ja organisaatiolähtöisesti. Me kolme konkaria haluamme vedota perustuslain 19§:n 3 momenttiin. Riittävät ja mahdollisimman yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kansalaisille kautta maan edellyttävät uutta suuntaa, uusia linjauksia, uudenlaista systeemisten kokonaisuuksien johtamista. "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan" sopii tämänkin raportin arviointiin. Ratkaisut löydettyihin ongelmiin (noin 600 kpl) eivät ehkä löydykään heiltä, jotka työkseen johtavat ja tuottavat palveluita. Suomen on haluttava edetä osittaisoptimoinnista kohti huomisen vaatimukset täyttävää kokonaisvaltaista palvelujen ohjausta vuorovaikutuksessa eri osapuolten kesken. Lähtökohtana pitää olla näkemys, miten palvelutoimitusten tulokset toimivat ihmisten arjessa. Tulosten käyttökelpoisuus ratkaisee kaikilla palvelualoilla. 

Tavoitetila ja sen toteuttamisen muutosnopeus on sovittava eri osapuolten kesken. Nyt on edetty hallituksen nopeusvaatimusten mukaisessa taloudellisten välttämättömyyksien aikataulutuksessa. Koko tavoitetilan näkökulma on keikautettava ympäri. Ammattihenkilöt hyvinvointialueella, hyvinvointialueen sisäinen organisaatio ja valtion toimijat palvelevat kansalaisten tarpeita. Siksi tavoitepuukin on rakennettava sopimusmallilla, eikä ylhäältä alas - ohjausmallilla. Yhdentyvien sote-palvelujen avulla on tarkoitus tuottaa pärjäämislisää kaikille suomalaisen sosiaaliturvan piiriin kuuluville ja sen palvelutoimitusten kohteena oleville. Kansalaisten näkökulmasta tämä on avain  yhteiseen tavoitetilaan kaikkien osapuolten kesken. (6).

Kommenttini kehittämistyön riskeistä. On totta, että valtiotasolla on aivan liian paljon rinnakkaisia toimijoita ja niiden välinen yhteistyö ontuu sekä painottuu talouteen ja VM:ään. Koko valtiovallan ohjauskulttuuri on muutettava. Muuten riskit edelleen akutisoituvat. Oleellista on löytää alueille oma tulosvastuullinen työtapa ja resurssiasioissa korostaa sopimuskulttuuria, joka vie pois mikromanageroinnista kohti kokonaislaatua. Hyvinvointialueiden tietopohjaan on mahdollista tehdä nopeita ratkaisuja ja pitkän ajan ratkaisuja. Nopeissa ratkaisuissa haetaan eri osapuolten yhteistyönä talouden mittareiden lisäksi kansalaisen, asiakkaan, potilaan kannalta kokonaislaadun avainindikaattorit. Ilmailualan antaman esimerkin mukaan niitä on kahdenlaisia: tekniset organisaation tehokkuuden ja vaikuttavuuden mittarit sekä kansalaisten omaan arviointiin perustuvat annettujen palvelujen vaikutusmittarit. (7). Pitkän ajan ratkaisuna olisi parasta saada aikaan koko Suomea palveleva pärjäämisen tietovarasto. Sinne koottaisiin kaikki soten tietojohtamisessa tarvittava data, on se sitten rakenteellista tai kirjoitettua (ei-rakenteellista) dataa. Datan on oltava ajantasaista, kattavaa, vertailukelpoista. Siitä on voitava tuottaa perinteisiä määrällisiä mittareita, mutta myös tekoälyn avulla uudenlaista kokoomatietoa. (8).

Jälkikirjoitus: Tämän blogikirjoituksen tekoon on asiaan kuuluvin lisäyksin ja muutoksin osallistunut konkari Kauko Koivuniemi, joka on yksi kolmesta SOTE 3.0- kirjan kirjoittajista. 

Ja vielä SOTE 3.0- kirjoitussarjan edellisten blogikirjoitusten linkit:

-nro 6: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/04/olli-nylander-ja-kauko-koivuniemi-kela.html

-nro 5: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/04/kansalaisen-parjaamisen-tuki-on-vaativa.html

-nro 4: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/03/kuntoutus-osaksi-toimivia-palvelu-ja.html

-nro 3: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/03/sote-kriisi-onko-sita-vai-mika-se-on.html

-nro 2: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/02/sosiaalihuolto-unohdettu-sote-kriisissa.html

-nro 1: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/02/kuljemme-sote-30-kirjallamme-ajassa.html

Viitteet

(1)  Hyvinvointialuereformin etenemisen ja siihen liittyvän ohjauskokonaisuuden kehitystyö. Alivaltiosihteerin toimeksianto, tehtävä 1 loppuraportti, 8.5.2025, Valtioneuvosto Helsinki 2025; https://stm.fi/-/selvitys-hyvinvointialueuudistusta-voidaan-vauhdittaa-strategisesti-yhteen-sovitetuin-toimenpitein; Loppuraporttia on käsitelty myös lehdistössä, mm. Iltasanomissa toukokuussa 2025 toimittaja Olli Wariksen artikkelissa otsikolla: "Nyt tuli karu uutinen sotesta. Alivaltiosihteeri Marina Erhola löysi satoja ongelmakohtia."https://www.is.fi/politiikka/art-2000011232342.html

(2)  Lisäperusteita löytyy kolmen konkarin kirjassamme Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 - kohti SOTEn uutta kulttuuria (BOD 2025)

(3) Perustuslaki;  https://oikeusministerio.fi/perustuslaki; 

(4) THL 15.5.2025:  "Asiakastyytyväisyys sosiaali- ja terveyspalveluissa pysynyt korkealla – luottamus järjestelmän toimivuuteen heikentynyt"; https://thl.fi/-/asiakastyytyvaisyys-sosiaali-ja-terveyspalveluissa-pysynyt-korkealla-luottamus-jarjestelman-toimivuuteen-heikentynyt

(5)  Otamme kirjassamme kantaa myös perustuslain keskeiseen asemaan kuvatessamme kirjan osassa 2 otsikon "suurimmat kuopat tunnistettava ennakolta" (s.31-50)  

(6) Pärjääminen on kolmen konkarin SOTE 3.0-kirjan ydinkäsite, ydintavoitetila. Avaamme tämän kirjamme alkuosassa sivuilla 21- 29. "Pärjääminen on taitoa arvostaa elämän monimuotoisuutta, tulla toimeen omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien (mitattujen/todennettujen/ei-vielä-mitattujen) poikkeamien kanssa sekä taito ohjata elämänsä kulkua joko yksin, yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa." Pärjäämisvaranto muodostuu neljästä tekijästä - neljästä T:stä: talous, turvallisuus, tekeminen, toverit. 

(7) Kehitimme kolmen konkarin kirjassamme mittariston, jonka taustana on ilmailualan käytäntö. Ilmailualaa mukaillen on kaksi laatikkoa: toinen kuvaa orgnisaationäkökulmastaprosessia niin kuin lentokoneen autgomaattinen systeemi, toinen kuvaa asiakkaiden näkemyksiä niin kuin lehtokoneen ohjausmiehistön kommentteja pitkin matkaa. (ks. sivut 100-101). 

(8) Alustavaa kehittelyä on kuvattu blogikirjoituksessa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/04/olli-nylander-ja-kauko-koivuniemi-kela.html

ATK-päivät 2025: kaksi paneelia: talouden tietojohtaminen ja digi

Sote-ATK-päivät 2025 Jyväskylässä olivat tiedon runsauden sarvi. Kiitos järjestäjille. Oli taas myös seminaariasiakkaalle verkostuitumisen kova koettelemus. Oheinen kuva on talouden tietojohtamisen paneelista 7.5. Tästä paneelista jäi mieleeni seuraavia asioita:

• Taloustiedon laatu ja kattavuus vaatii usean vuoden vuorovaikutuksellisen käyttämisen VM:n ja alueiden kesken. Samalla on luotava tähän uutta yhteistyön kulttuuria.
  
•  Taloustietojen hyödyntäminen oli kimurantti kysymys. Puheet alijäämistä johtivat pohtimaan, miten nollasummapeliä voidaan taloudella käydä eri alueiden välillä. Samalla pitäisi siis säästää ja toisaalta turvata perustuslain mukaiset palvelut tasavertaisesti kansalaisille. 
• Kaikki panelistit olivat samoilla linjoilla, että pelkästään taloudesta ei voi puhua, vaan toiminta on se ydin. No tulihan sekin sieltä esille, että nykyinen rahoitusratkaisu ei sisällä kannustavia elementtejä. Joitain pohdintoja kannuste-elementeistä tuli esille. Esimerkiksi korvamerkityt rahat olisivat jotain tällaistä, mutta nykysysteemi ei siihen anna mahdollisuutta. Nykyinen rahoitusmalli perustuu tarpeeseen, ei niinkään vaikuttavilla ratkaisuilla palkitsemiseen. 
• Vertailutietojen kaipuu oli panelisteilla mielessä. On kuulemma tämäkin resurssikysymys. Mikä taho ottaa tehtäväkseen ajankohtaisen, kattavan ja syvällisen vertailutiedon rakentamisen, tuottamisen ja analysoinnin. Tulee mieleeni näin jälkikäteen, miten suuria vaikeuksia on vuosikausia ollut talous-toimintatietojen vertailujen rakentaminen. Toimintolaskenta on avainsana, mutta vertailun aikaansaanti edellyttää yhteistä käsitteistöä. 
• Asiakaslähtöisyys myös kiinnosti lopulta kaikkia panelisteja. No nythän talouden tietojohtamisessa ollaan tosi kaukana asiakaslähtöisyydestä. Tarkoittaisiko tämä kustannusten kohdentamista asiakkaaseen. Kyllä sitä se tarkoittaa. Joskus aikanaan pohdittiin, että asiakasmaksuun voitaisiin laittaa mukaan kokonaiskustannus. Auttaisiko se systeemiä vai kansalaista, en oikein vielä usko tuohon. Kyllä systeemissä voidaan hyödyntää asiakaskohtaista kustannusta ja tehdäänkin esimerkiksi kalliicden hoitojen ja lääkkeiden osalta. Sen sijaan kalliit, monisairaat asiakkuudet ovat vain erillisten tutkimushankkeiden varassa. Kaikki tietävät, että tässä pätee tutkimustulosten perusteella periaate 20/80. Siis pieni ryhmä asiakkaita käyttää 80 prosenttia voimavaroista. Hennamari Mikkolan alustus ennen paneelia kuvasi aihetta oikein hyvin. 
• Loppupäätelmänä paneelista oli moderaattorin sanoin:"tietoa pitää johtaa!". 

Digipaneeli oli 6.5. eli ennen tätä talouden paneelia. Panelisteilta kysyttiin,  mikä sana kuvaa digin tilannetta: riippumattomuus, potentiaali, välttämättömyys, toivo, mahdollisuus, nykyaika. Ja sitten mentiin suoraan talouden asioihin eli saataisiinko digillä kustannussäästöjä. Kyllä. Manuaalisia prosesseja voidaan digitoida. Työprosesseja voidaan tehostaa. Voidaan rakentaa sähköisiä palvelukanavia, mutta niiden käyttö voi myös generoida lisää palvelujen kysyntää. Suurimmat hyödyt pitäisi saada aikaan varsinaisesta palvelutuotannosta. Siksi digitalisointi edellyttää varsinaisen palvelutuotannon muutosta. Sen jälkeen voitaisiin miettiä digitoinnin mahdollisuuksia. Milloin sitten on oikea aika digitointiin? Ennen suurta muutosta voisi olla paikallaan tehdä kokeiluja, pilotteja. No niiden tuotantoon saattaminen on sitten melkoinen haaste. No samaan aikaan toiminnan muutos ja digitointi saattaisivat olla jossain ratkaisu. Tulee vain mieleen, että kaikkeen ei tuo digitointi tuo ratkaisua. Yksinkertaisesti osa palveluista on ihmisten palvelua, ei sähköistä tai robottien aikaan saamaa palvelua. Jälkeenpäin voisi olla oikea aika ottaa käyttöön. Ehkä. Eräs panelisti tiivisti näkemyksensä: eriaikaisesti olisi paras ratkaisu. Ei kuitenkaan ollut mitenkään itsestään selvää, että digillä voitaisiin pelastaa talouden ongelmat. Niin panelistit kuitenkin luottavat siihen, että tekoälyllä saadaan aikaan muutoksia ja säästöjä. Tulkiten panelisteja on hieman epäselvyyttä eri osapuolten rooleissa - siis VM, STM, hyvinvointialueet, kunnat. Jotkut olivat sitä mieltä, että keskitettyjä ratkaisuja pitäisi olla nykyistä enemmän. Toiset taas vannoivat paikallisten ratkaisujen puolesta. Olipa myös voimakkaasti lohkaistu sieltä suurelta kirkolta: " Kyllä tarvitaan paikallinen hyväksyttävyys, ei kasvoton Kruununhaan pelle". 

Jälkipohdos yli- ja alijäämistä. Luin tänä aamuna tiistain 7.5. Hesaria. Toimittaja Veera Paanasen otsikko oli seuraava: "Myös kokoomuslaiset kritisoivat hallituksen leikkausaikeita". No tässä tapauksessa kyse oli Helsingin ylijäämien leikkaamisesta. Kuntaministeri Anna-Kaisa Ikonen  perusteli leikkauksia, koska Helsinki on soteuudistuksen alkuvaiheessa sitä hyödyttänyt. Ei tarvittu organisaatiomuutosta. Ja toisaalta muut kunnat tekivät kaikkensa, että mahdollisimman vähän resursseja siirtyisi hyvinvointialueille. Siinä oli eräs syy alueiden alijäämiin ja Helsingin ylijäämään. Kyllä mekin kolme konkaria (Olli, Kauko Koivuniemi ja Mikko Nenonen) pohdimme aihetta kirjassamme "SOTE 3.0 - kohti soten uutta kulttuuria". (BOD 2025). Päädyimme samoihin päätelmiin kuin Anna-Kaisa Ikonen Helsingin osalta. Kirjamme julkistettiin tammikuun lopulla.