Ongelmanratkaisu ei ole pelkästään kriisijohtamista

Kuva: Olli Nylander 2021, viite 2

"Pelkään, että kriisistä ei ole opittu." Tällaisen otsikon sai Oxfordin yliopiston professori Ian Coldingin haastattelu Helsingin Sanomissa 5.7.2021. Kyse on tietysti pandemiasta. Coldingin mielestä ei kannata pyrkiä edes palaamaan vanhaan normaaliin. Virheistä pitää oppia ja varustautua seuraavaan mahdolliseen kriisiin. On ehkäistävä kriisit ennakolta eikä vain tukahtaa meneillään olevaa kriisiä. Toinen opetus on, että tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Ongelmat ovat monesti globaaleja. Kolmas opetus on, että yhteistyötä on tehtävä mahdollisimman alhaisella tasolla hierarkiaa eikä ylhäältä sanelemalla. Johtajuuden pitää kehittyä ajan mukana. Lisäksi Colding korostaa pohjoismaisten yhteiskuntien vahvuuksia: reiluus, keskinäinen luottamus, solidaarisuus.  (1) 

Olen itse kehittänyt viime vuosien aikana ongelmanratkaisumallia. Se on synteesi monista ratkaisumalleista. Testasin mallia myös kolmeen suureen ongelmaan - pandemiaan ja soteuudistukseen sekä hyvinvointi- ja terveyshyödyn ongelmavyyhtiin. Mallin avulla voidaan tehostaa kaikenlaisten ongelmien ratkomista. Sitä voidaan hyödyntää luonnollisesti kriisijohtamiseen mutta myös aivan tavalliseen johtamiseen - myös itsensä johtamiseen. Allekirjoitan paljolti Coldingin ajatukset, mutta niitäkin voidaan siis hyödyntää kaikessa johtamisessa. Tarvitaan ongelmanratkaisumalli ja siihen liittyen yhteensopiva johtamisjärjestelmä, jossa yhteistyö eri osapuolten välillä taataan kaikissa prosessin vaiheissa.

Ongelmanratkaisumallini on kuvattu "Hyvinvointi- ja terveyshyöty" (2021). (2)  Malli on kuvattu sivuilla 13-21. (ks. oheinen kuva). Perustana on kriittinen tiedonkäsitys, jossa tiedon kasvu perustuu ylittämällä ennakkoluulot ja ennakkokäsitykset. Tiedon kasvu ei ole pelkkää faktojen keräämistä, vaan kaikkia faktoja tulee tulkita eri näkökulmista ja haastaa niiden totuudellisuus. Tieteen faktatkin asetetaan jatkuvasti kritiikin alle. Ongelmia voi olla monenlaisia ja ne voidaan jakaa helppoihin, sekaviin ja pirullisiin. Ongelma on ilmiö, joka voi olla kulttuurinen, luonnontieteellinen, mentaalinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen. Ilmiötä voidaan tutkia ja tarkastella monesta eri näkökulmasta. Ilmiö operationalisoidaan tilannehuoneessa. Se on vuorovaikutuksen tila, jossa kohtaavat erilaiset datalähteet, kokemus, tietämys ja viime kädessä viisaus. Siinä kohtaavat piilevä ja näkyvä tieto. Tilannehuoneesta tiedon kulku jatkuu päätöksentekoon, tilanteen kartoitukseen sekä päätösten vaikuttavuuden arviointiin. Ongelma joko ratkaistaan tai se ratkaistaan vain osittain tai se saa aikaan uusia ratkaistavia ongelmia.

Tietoasiantuntijalehden numero 2-3/2021 nostaa esille muutamassa artikkelissa kiintoisia näkökulmia kehittämääni ongelmanratkaisumalliin. Tiivistän kolmen artikkelin sanoman kolmeen ranskalaiseen viivaan / pallukkaan (https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-2-32021):

• Mikael Seppälä kertoo ns. "The Consiliende Project"-hankkeesta. Kyse on kyvyistä luoda ymmärrystä polarisoituneeseen ja pirstoutuneeseen tieteen tekemiseen. Projektin tehtävänä on tuoda esille maailman suurimpien haasteiden syntyyn johtaneita syitä sen sijaan, että painottaa ainoastaan päivän tapahtumia. Konsilienssin käsite tarkoittaa eri tieteenalojen yhdistävien periaatteiden hyödyntämistä tapauksissa, joissa halutaan synnyttää tieteenalojen yhdistäviä teorioita sekä teoriat ylittäviä metateorioita. Ohjaavana ajatuksena on myös yhdistää luonnontieteet ihmis- ja yhteiskuntatieteisiin. Mikael tarkentaa, että tarvitaan jaettu perusta, joka avaa erilaisia rinnakkaisia tapoja tehdä selkoa maailmasta. "Epistemologiset yhteishyödykkeet pyrkivät luomaan laaja-alaista ja kaikkien saatavilla olevaa tietoa tavoista, joilla tietoa voidaan tulkita. Kun tulemme tietoisiksi valintojemme taustalla olevista arvomaailmoista, voimme valita niistä erilaisiin tilanteisiin soveltuvia." Primaarilähteessä määritellään konsilienssi seuraavasti: "Tieteessä ja historiassa konsilienssi on periaate, jonka mukaan riippumattomista, irrallisista lähteistä saatu näyttö voi " johtaa" vahvoihin johtopäätöksiin. Kun usean lähteen näytöt sopivat yhteen, johtopäätös voi olla erittäin vahva, vaikka mikään yksittäisen lähteen näyttö ei olekaan niin merkittävä yksinään." (https://consilienceproject.org/about/) (3)
• 
  Laura Rinta-Jouppi esittelee ilmiökarttamenetelmän. Ilmiökarttatyön avulla voidaan luoda vuoropuhelua eri sektoreiden ja tahojen välillä, jotta he ymmärtävät, kuinka eri toimijoiden tekemiset ovat kytköksissä toisiinsa. Ilmiökartan avulla voidaan havainnollistaa kohtaanto-ongelmat. Sillä luodaan mahdollisimman kattava ilmiön kokonaiskuva. Työn avulla voidaan myös saada kenttätoimijoiden ja kokemusasiantuntijoiden arvokas tietämys näkyväksi, jolloin päästään isojen ongelmien juurisyihin käsiksi. Visuaalinen ilmiökartta (ks. työelämän metrokartta yllä) sisältää yhtä paljon tietoa kuin monisatasivuinen raportti. "Sen avulla voidaan havainnollistaa eri ongelmakohtien mittaluokkaa ja kustannus-vaikutuksia eri toimijoille sekä välittömästi että ongelman alavirrassa eli vuoden  tai viiden vuoden viiveellä tulevat haitat ja kustannusvaikutukset. Tällä pyritään tunnistamaan ongelman oikeita omistajia. (4)
  
  
• Otto Toivainen ja Mikael Collan esittelevät uutta julkisen datan hyödyntämismallia - tilannehuonetta. Huoneessa tieto on käytössä viikossa, viikoissa ei kuukausissa eli oikea-aikaisesti. Tilannehuone tuottaa eri aiheisiin raportteja ja päivitettyä tietoa sidosryhmille. Käytössä on dataa useista tietolähteistä. Tämä on mahdollistanut datan yhdistämisen ja näin luoda lisäarvoa päätöksenteolle. Kirjoittajien mukaan tilannehuone pitäisi säilyttää osana julkista päätöksentekoa eikä vain tilapäisesti osana koronapäätöksentekoa. Datojen yhdistäminen avaa myös uusien yhteyksien löytämiselle. Myös kompleksisten ongelmien avaamiseen tilannehuone on oiva paikka. Näin tulevat mahdolliseksi myös uudet innovaatiot. (5)

Kolme pallukkaa kiinnostavat minua ongelmanratkaisumallin kannalta.

• Konsilienssin käsite (Mikael Seppälä) viittaa ongelman ja ilmiön moninaisuuteen ja myös usean tieteenalan teorioihin sekä yhteisiin metatietoihin. Sen sijaan, että ongelmaa valoitetaan vain yhdestä tiedenäkökulmasta sitä tulee avata useasta näkökulmasta. Voidaankin todeta, että konsilienssi ei ole sinänsä käsitteenä uusi vaan nostaa esille yksittäisten faktojen sijasta näkökulmasidonnaisuuden positiivisena mahdollisuutena kuvata ongelmaa ja ilmiötä. Puhkotaan auki eri tieteenalojen väliset siilot ja tehdään kokonaisarvio tilannehuoneessa. Konsilienssi on siis eräs tilannehuoneen yhteistyön voimanlähde.
  
• Ilmiökartta on tervetullut lisä (tässä yhteydessä minullekin uusi tuttavuus) ilmiön määrittelyyn. Aikaisemmin metrokartta-ajattelu on tullut vastaan innovaatioprosessien kuvaamisessa, mutta tämä uusi näkökulma tarttuu ongelmaan ja ilmiöön monesta näkökulmasta ja luo kartan  erilaisine raitioteineen sekä väliasemineen kohden päätepistettä. Ilmiökarttaa kannattaa testata myös hyvinvointi- ja terveyshyödyn ilmiön (ilmiöiden) hahmottamiseen. Ilmiökartan avulla voidaan nostaa esille keskeiset datalähteet ja eri asiantuntijat, joita tarvitaan tilannehuoneen prosessissa datasta informaatioon, informaatiosta tietoon ja tiedosta viisauteen.
  
• Toivaisen ja Collanin tilannehuone on analoginen esittelemälleni tilannehuoneelle. Sinänsä tilannehuone käsitteenä ei ole lainkaan uusi. Itse asiassa se on kriisijohtamisen väline ollut vuosikausia. Toivainen ja Collan eivät yhdistä tilannehuonetta systemaattisesti tällaiseen ongelmanratkaisuprosessiin, vaikka toivovat sen leviävän laajemmin julkiseen päätöksentekoon. Tuo yhdistävä palikka ongelmanratkaisuprosessissa puuttuu. Samoin puuttuu laajempi näkökulma tilannehuoneen dataan- informaatioon-tietoon ja viisauteen. Toivainen ja Collan perustavat tilannehuoneen datalähteiden yhteiskäyttöön, mutta eivät yhdistä asiantuntijuuden eri muotoja mukaan. 

Ehkä kannattaisi vielä käydä läpi tuo Onnettomuustutkimuskeskuksen (OTKES) raportti 26.6.2021. Ainakin nämä alun viisi suositusta sisältävät pohdintaa myös laajemmin tarvittavaan ongelmanratkaisumalliin kriisijohtamisessa mutta myös muussa johtamisessa (6). Nostan tässä esille viisi raportin ensimmäistä ehdotusta 12 ehdotuksesta.

• 1. Valtioneuvoston kanslia huolehtii kriisijohtamismallin uudistamisesta sellaiseksi, että sitä voidaan ja osataan soveltaa tulevissa kriiseissä. Mallin tulee varmistaa, että avoin, ennakoiva ja riittävä yhteistoiminta, valmistelu ja johtaminen käynnistyvät ajoissa. Lisäksi tarvitaan ennakkoon suunniteltu, päätoiminen taho, joka huolehtii, että asioita valmistellaan, toimeenpannaan ja seurataan aktiivisesti. Viestinnän johdon ja vastuiden pitää olla selkeät ja sellaiset, että poliittiset päätökset ja asiantuntijanäkemykset erottuvat toisistaan.
• 2. Valtioneuvoston kanslia huolehtii, että valtionhallinnon, alueiden ja kuntien välille rakennetaan tietojenvaihdon toimintamalli, jolla tilannekuvaa saadaan kerättyä ja jaettua tietoturvallisesti molempiin suuntiin sekä kommunikoitua päätöksistä ja suunnitelluista toimenpiteistä. Malli edellyttää, että kaikilla alueilla on sopivat ja yhdenmukaiset kontaktipisteet.
• 3. Oikeusministeriö valmistelee lainsäädäntökehikon, jossa valtioneuvosto pystyy laajassa kriisissä ohjaamaan aluehallintovirastoja ja kuntia yhdenmukaisiin ja nopeisiin, mutta kuitenkin alueelliset erityispiirteet huomioon ottaviin toimenpiteisiin.
• 4. Valtioneuvoston kanslia huolehtii, että valtionhallintoon, alueille ja kuntiin kehitetään yhteinen toiminto, jossa säännöllisesti tarkastellaan muun muassa auditointien avulla varautumisen tilaa ja tuetaan organisaatioita varautumistyössä. Samalla syntyy käsitys varautumisvelvoitteiden, tulosohjauksen, resurssoinnin ja strategisten tavoitteiden riittävyydestä.
• 5. Valtioneuvoston kanslia huolehtii, että viranomaistoimijoiden verkottumiseen, avoimen tiedon jakamiseen ja käyttöön kehitetään menettelyt, jotta tiedot sekä yliopistojen ja muiden asiantuntijaorganisaatioiden osaaminen saadaan hyödyksi kriisitilanteessa. Tämä edellyttää toimintamalleja tiedon turvalliseen kaksisuuntaiseen kulkuun myös viranomaistoimijoiden ulkopuolelle. Asia tulee sisällyttää varautumissuunnitelmiin.

Viitteet

(1) Annamari Sipilä / HS-haastattelu 5.7.2021: "Pelkään, että kriisistä ei ole opittu";  https://www.hs.fi/visio/art-2000008073894.html

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BoD 2021, toinen korjattu painos; https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/05/hyvinvointi-ja-terveyshyoty-ajopuusta.html 

(3) Mikael Seppälä: Epistemologisilla yhteishyödykkeillä selkoa ristiriitaisen tiedon maailmassa, Tietoasiantuntija 2-3/2021, s. 5-6  

(4) Laura Rinta-Jouppi: Ilmiökarttatyön avulla rakennusalan kohtaanto-ongelma näkyväksi, Tietoasiantuntijalehti 2-3/2021, s. 14-15

(5) Otto Toivanen, Mikael Collan: Julkinen data hyötykäyttöön - nopeus ja relevanssi kunniaan, Tietoasiantuntijalehti 2-3/2021, s. 8-9

(6)  OTKES (Onnettomuustutkintakeskus): Ko­ro­nae­pi­de­mian en­sim­mäi­nen vai­he Suo­mes­sa vuon­na 2020; https://otkes.fi/fi/index/tutkintaselostukset/poikkeuksellisettapahtumat/p2020-01koronaepidemianensimmainenvaihesuomessavuonna2020.html