Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja vuorovaikutus - pelkkiä sanoja vai tekoja

Aaltio: Hyvinvoinnin uusi järjestys, 2013, s. 69, viite 1

"Kokonaisvaltainen hyvinvointi" jäi mieleen kirjasta hyvinvoinnin uusi järjestys. Kopioin aiheeseen liittyvän kuvan. Kuvasta tulee mieleen vuosikymmenten varrella aina aika ajoin esiin nostettavaa systeemiajattelu. Toisaalta tämä kuva kertoo myös vuorovaikutuksesta. Siihen on mallinnettu keskeiset vuorovaikutusyhteydet. Vuorovaikutus puolestaan johtaa miettimään, mitä se oikein arkielämässä on. Ajankohtainen esimerkki vuorovaikutusesta on eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan riitely aikatauluista ennen juhannusta. Oli kuulemma niin kovaäänistä, että median edustajat saivat äänet talteen läpi ovien.

Vuorovaikutuksen eräs äärimuoto on riita, erimielisyys. Äärimuotoa edustaa myös painostus, ohjaus, valvonta, piittaamaton totalitaarinen alistaminen. Vuorovaikutuksella on myös hienovaraisempia muotoja, suositteleminen, neuvonta ja vaikkapa viime vuosina esiin noussut tuuppaaminen (nudging). Ihanteellista vuorovaikutusta ovat tasavertaiset vuorovaikutusmuodot. Tällaisia ovat erilaiset innovaatioprosessit (porukka on enemmän kuin jäsentensä summa). Vuorovaikutuksen foorumeiksi kutsutaan myös erilaisia verkostoja, ekosysteemejä. Vuorovaikutusta ovat myös erilaiset sopimukset. Vuorovaikutus voi olla myös avointa. Niin jokainen voi nykyään liittyä johonkin some-piiriin ja ryhtyä "pieksämään suutansa" siellä. Tällä avoimuudella on kuitenkin sitten eettiset rajansa. Ääripää tällaisesta vuorovaikutuksesta on vihapuhe. Vuorovaikutusta voi olla myös tyytyminen toimimaan omilla vahvuusalueillaan, keskusteleminen samanhenkisten kesken. Ollaan turvallisesti omassa suljetussa "kuplassa". Vuorovaikutusta voi olla myös pyrkiminen tai hätyyttäminen ulos kuplasta. Luonnosta tuttu ristipölytys on tästä hyvä esimerkki.

Uupuminen. HS:n torstainumerossa 21.6.2018 on henkilökuva otsikolla "Väsyttävät valinnat". Nuori, Y-sukupolven edustaja (29 v. - minun näkökulmastani nuori) sarjakuvapiirtäjä Ulla Donner pohti omaa uupumistaan, henkistä romahdustaan. "On väärin ajatella, että on laiska, jos ei ole tehnyt tarpeeksi töitä ja kokenut burnoutia. Hullunkurista on, että samaan aikaan sekin on väärin, jos ei pysty pitämään itsestään huolta ja uupuu...Spleenish on olotila, joka kuvastaa Y-sukupolven maailmaa. Siinä kaikki on yhtä aikaa helppoa ja epävarmaa. Syntyy kuva, että ainoa vaihtoehto on kilpailla, antaa itsestään sata prosenttia ja ajaa itsensä loppuun. Jos ei tee niin tai epäonnistuu, ei ole minkään arvoinen. Ongelma on rakenteellinen ja poliittinen. Sekin on uuvuttavaa, että valintoja on mahdollisuus tehdä koko ajan." Ullan pohdinnat liittyvät yksilötasolla tuohon hyvinvoinnin kokonaiskuvaan ja vuorovaikutusprosessiin. Mahtavatko edes olla pelkästään Y-sukupolven asiaa. Poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja eettisesti painostava yhdensuuntainen vuorovaikutus voi uuvuttaa alleen yksilön. Eikä valinnanvapauskaan ole pelkästään vapautta vaan monesti valinnanpakkoa. Oheinen hyvinvoinnin uusi järjestys -kuva pyrkii systematisoimaan tuon kokonaisuuden. (1)


Systeemiajattelu. Luin juhannusviikonlopulla läpi jo jonkin aikaa yöpöydällä odottaneen lehden Tietoasiantuntija 2-3/2018, jonka teemana oli tietotyön tulevaisuus. 48-sivuisessa paperisessa julkaisussa oli runsaasti materiaalia, jossa vilisivät teemasanan lisäksi vuorovaikutus, systeemiajattelu, kokonaisvaltainen ajattelu. Lehdestä en löytänyt sanaa kilpailu, ainakaan positiivisena ilmaisuna. Eipä tosin ollut mukana sanaa valinnanvapaus. Olisiko näistä lehden ajatuksilla järkeä yleisemminkin - ihan vaikkapa tähän jatkuvasti kuumaan sotejuttuun: (2)

• systeemidynamiikka: kokonaisuuksien analysointia, lineaaristen yhteyksien sijasta keskittyy syklisiin, itseään vahvistaviin tai itseään tasapainottaviin vuorovaikutussysteemeihin
• syy- ja seuraussuhteet ovat kaukana toisistaan (ks. myös työllisyyskysymys esimerkkinä, 3)
• ongelman alkusyy löytyy toiminnan sisäisestä rakenteesta
• pienet muutokset saattavat aloittaa ketjureaktion, jolla on isoja seurauksia
• simuloimalla löydetään toimenpiteet, joilla on tahattomia vaikutuksia
• verkostossa oppiminen ja tekeminen on eksponentiaalisesti suurempaa kuin kontrolliin perustuvassa organisaatiossa
• organisaation kyvykkyys syntyy ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta: haasteena ovat yksilökeskeisyyden varaan rakennetut organisaatiot
• innovaatioekosysteemit syntävät ja elävät vuorovaikutuksesta 
• tekoäly: hyvä ja paha - tekoäly on tekotyhmä ilman eettistä ulottuvuutta, tekoäly voi tehdä eettisesti kestämättömiä ratkaisuja ilman omaa vastuuta - vaatii pohjaksi inhimillisen vuorovaikutukset ja yhteisesti sovitut eettiset periaatteet
• asiakas on yhteistoiminnan keskiössä.

Systeemi-sote. Palaan tähän soten ihmeelliseen maailmaan. Onkohan se asiakas yhteistoiminnan keskiössä. Vai mitä itseasiassa poliitikot pitävät asiakkainaan. Ovatko poliitikkojen lähiasiakkaita lobbarit, joille on luvattu mitä kenellekin. Ovatko poliitikkojen asiakkaita Gallup-otantojen ihmiset eli kuvitellut äänestäjät ja tätä kautta medianäkyvyys. Vai muuten vainko siellä suljettujen ovien takana riidellään. Toinen kysymys on, edistääkö nykyinen organisaatio tai tuleva maakunta-soteorganisaatio perimmäisiä kansalaistavoitteita. Systeemidynamiikan avulla tätäkin voitaisiin arvioida. Kiistatonta näyttöä ei ole toistaiseksi annettu.  Entä tämä digitalisaatiovimma (ml. tekoäly ja robotisaatio). Voidaanko osoittaa, että se omalta osaltaan tuo ratkaisun kaikkiin soten haasteisiin nykyjärjestelmässä ja mahdollisessa uudessa. Vai onko itse asiassa digitalisaation kannalta toisarvoinen asia, minkälainen himmeli siellä vallan huipulla on. Näyttö puuttuu tältäkin osin.

Päivitys 24.6.2018 FB:n puolella on pieni keskustelu systeemiajattelusta:
Hannetuuli Voutilainen: 
INTP kun olen, niin rakastan systeemiajattelua. Mutta sen puitteissa on myöskin aina muistettava, että jokainen systeemi on aina paljon moniulotteisempi kuin miltä se kaavamaisesti tarkasteltuna näyttää. Nuo kaikki kuvatut tekijät myöskin limittyvät ja sisältyvät toisiinsa monilla eri tasoilla. Esimerkiksi materiaalinen tuotanto tai vaikkapa poliittiset oikeudet eivät ole irrallisia esimerkiksi fyysisestä terveydestä tai autonomiasta. Valitettavan usein niitä kuitenkin tarkastellaan sellaisina, jopa päätöksiä tehtäessä. Ja siksi kaikki onkin enemmän tai vähemmän vinksallaan.
Ollin vastaus:
Joo, ajattelen itse niin, että tällaiset kuvat avaavat sitä systeemin monimutkaisuutta ja monenkirjavaa verkostomaista riippuvuutta. Ne ovat aina yksinkertaistuksia, mutta monesti vielä merkittävämpiä yksinkertaistuksia tulee, kun ei mitään vaikutuksia pyritäkään selvittämään. Soteuudistuksessahan tätä on viljalti. Aktiivimallikin on tehty vailla suurempaa selvittelyä erilaisista yhteyksistä jne.

Ja Hannetuuli vielä täsmentää:

Presiis. Mallihan onkin tarkastelun väline, eikä tyhjentävä selitys. Mutta liian usein päätöksenteossa kartta mielletään maastoksi ja yksinkertaisinkin kakkara totuudeksi.

Viitteet

(1) Elina Aaltio: Hyvinvoinnin uusi järjestys, Gaudeamus 2013; aiheesta myös Ollin blogikirjoituksessa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/06/hyvinvoinnin-uusi-jarjestys-mallia-2013.html

(2) Tietoasiantuntija-lehti 2-3/2018: Pallukat on poimittu Tero Kalevan, Harri Laihosen, Mikael Seppälän, Eero Lahtisen, Pirjo Ståhlen esityksistä. Valitettavasti lehden viimeisiä numeroita ei ole saatavissa sähköisessä muodossa.  http://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-lehti

(3)  Jouko Kajanojan toimittama "Työllisyyskysymys" on oivallinen esitys työllisyyden, työttömyyden eri puolista. Esimerkiksi syy- ja seuraussuhteet tulevat punnituiksi monelta kannalta; aiheesta myös Ollin blogikirjoituksessa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/05/tyollisyyskysymys-syvasti-inhimillinen.html