Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja vuorovaikutus - pelkkiä sanoja vai tekoja

Aaltio: Hyvinvoinnin uusi järjestys, 2013, s. 69, viite 1

"Kokonaisvaltainen hyvinvointi" jäi mieleen kirjasta hyvinvoinnin uusi järjestys. Kopioin aiheeseen liittyvän kuvan. Kuvasta tulee mieleen vuosikymmenten varrella aina aika ajoin esiin nostettavaa systeemiajattelu. Toisaalta tämä kuva kertoo myös vuorovaikutuksesta. Siihen on mallinnettu keskeiset vuorovaikutusyhteydet. Vuorovaikutus puolestaan johtaa miettimään, mitä se oikein arkielämässä on. Ajankohtainen esimerkki vuorovaikutusesta on eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan riitely aikatauluista ennen juhannusta. Oli kuulemma niin kovaäänistä, että median edustajat saivat äänet talteen läpi ovien.

Vuorovaikutuksen eräs äärimuoto on riita, erimielisyys. Äärimuotoa edustaa myös painostus, ohjaus, valvonta, piittaamaton totalitaarinen alistaminen. Vuorovaikutuksella on myös hienovaraisempia muotoja, suositteleminen, neuvonta ja vaikkapa viime vuosina esiin noussut tuuppaaminen (nudging). Ihanteellista vuorovaikutusta ovat tasavertaiset vuorovaikutusmuodot. Tällaisia ovat erilaiset innovaatioprosessit (porukka on enemmän kuin jäsentensä summa). Vuorovaikutuksen foorumeiksi kutsutaan myös erilaisia verkostoja, ekosysteemejä. Vuorovaikutusta ovat myös erilaiset sopimukset. Vuorovaikutus voi olla myös avointa. Niin jokainen voi nykyään liittyä johonkin some-piiriin ja ryhtyä "pieksämään suutansa" siellä. Tällä avoimuudella on kuitenkin sitten eettiset rajansa. Ääripää tällaisesta vuorovaikutuksesta on vihapuhe. Vuorovaikutusta voi olla myös tyytyminen toimimaan omilla vahvuusalueillaan, keskusteleminen samanhenkisten kesken. Ollaan turvallisesti omassa suljetussa "kuplassa". Vuorovaikutusta voi olla myös pyrkiminen tai hätyyttäminen ulos kuplasta. Luonnosta tuttu ristipölytys on tästä hyvä esimerkki.

Uupuminen. HS:n torstainumerossa 21.6.2018 on henkilökuva otsikolla "Väsyttävät valinnat". Nuori, Y-sukupolven edustaja (29 v. - minun näkökulmastani nuori) sarjakuvapiirtäjä Ulla Donner pohti omaa uupumistaan, henkistä romahdustaan. "On väärin ajatella, että on laiska, jos ei ole tehnyt tarpeeksi töitä ja kokenut burnoutia. Hullunkurista on, että samaan aikaan sekin on väärin, jos ei pysty pitämään itsestään huolta ja uupuu...Spleenish on olotila, joka kuvastaa Y-sukupolven maailmaa. Siinä kaikki on yhtä aikaa helppoa ja epävarmaa. Syntyy kuva, että ainoa vaihtoehto on kilpailla, antaa itsestään sata prosenttia ja ajaa itsensä loppuun. Jos ei tee niin tai epäonnistuu, ei ole minkään arvoinen. Ongelma on rakenteellinen ja poliittinen. Sekin on uuvuttavaa, että valintoja on mahdollisuus tehdä koko ajan." Ullan pohdinnat liittyvät yksilötasolla tuohon hyvinvoinnin kokonaiskuvaan ja vuorovaikutusprosessiin. Mahtavatko edes olla pelkästään Y-sukupolven asiaa. Poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja eettisesti painostava yhdensuuntainen vuorovaikutus voi uuvuttaa alleen yksilön. Eikä valinnanvapauskaan ole pelkästään vapautta vaan monesti valinnanpakkoa. Oheinen hyvinvoinnin uusi järjestys -kuva pyrkii systematisoimaan tuon kokonaisuuden. (1)


Systeemiajattelu. Luin juhannusviikonlopulla läpi jo jonkin aikaa yöpöydällä odottaneen lehden Tietoasiantuntija 2-3/2018, jonka teemana oli tietotyön tulevaisuus. 48-sivuisessa paperisessa julkaisussa oli runsaasti materiaalia, jossa vilisivät teemasanan lisäksi vuorovaikutus, systeemiajattelu, kokonaisvaltainen ajattelu. Lehdestä en löytänyt sanaa kilpailu, ainakaan positiivisena ilmaisuna. Eipä tosin ollut mukana sanaa valinnanvapaus. Olisiko näistä lehden ajatuksilla järkeä yleisemminkin - ihan vaikkapa tähän jatkuvasti kuumaan sotejuttuun: (2)

• systeemidynamiikka: kokonaisuuksien analysointia, lineaaristen yhteyksien sijasta keskittyy syklisiin, itseään vahvistaviin tai itseään tasapainottaviin vuorovaikutussysteemeihin
• syy- ja seuraussuhteet ovat kaukana toisistaan (ks. myös työllisyyskysymys esimerkkinä, 3)
• ongelman alkusyy löytyy toiminnan sisäisestä rakenteesta
• pienet muutokset saattavat aloittaa ketjureaktion, jolla on isoja seurauksia
• simuloimalla löydetään toimenpiteet, joilla on tahattomia vaikutuksia
• verkostossa oppiminen ja tekeminen on eksponentiaalisesti suurempaa kuin kontrolliin perustuvassa organisaatiossa
• organisaation kyvykkyys syntyy ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta: haasteena ovat yksilökeskeisyyden varaan rakennetut organisaatiot
• innovaatioekosysteemit syntävät ja elävät vuorovaikutuksesta 
• tekoäly: hyvä ja paha - tekoäly on tekotyhmä ilman eettistä ulottuvuutta, tekoäly voi tehdä eettisesti kestämättömiä ratkaisuja ilman omaa vastuuta - vaatii pohjaksi inhimillisen vuorovaikutukset ja yhteisesti sovitut eettiset periaatteet
• asiakas on yhteistoiminnan keskiössä.

Systeemi-sote. Palaan tähän soten ihmeelliseen maailmaan. Onkohan se asiakas yhteistoiminnan keskiössä. Vai mitä itseasiassa poliitikot pitävät asiakkainaan. Ovatko poliitikkojen lähiasiakkaita lobbarit, joille on luvattu mitä kenellekin. Ovatko poliitikkojen asiakkaita Gallup-otantojen ihmiset eli kuvitellut äänestäjät ja tätä kautta medianäkyvyys. Vai muuten vainko siellä suljettujen ovien takana riidellään. Toinen kysymys on, edistääkö nykyinen organisaatio tai tuleva maakunta-soteorganisaatio perimmäisiä kansalaistavoitteita. Systeemidynamiikan avulla tätäkin voitaisiin arvioida. Kiistatonta näyttöä ei ole toistaiseksi annettu.  Entä tämä digitalisaatiovimma (ml. tekoäly ja robotisaatio). Voidaanko osoittaa, että se omalta osaltaan tuo ratkaisun kaikkiin soten haasteisiin nykyjärjestelmässä ja mahdollisessa uudessa. Vai onko itse asiassa digitalisaation kannalta toisarvoinen asia, minkälainen himmeli siellä vallan huipulla on. Näyttö puuttuu tältäkin osin.

Päivitys 24.6.2018 FB:n puolella on pieni keskustelu systeemiajattelusta:
Hannetuuli Voutilainen: 
INTP kun olen, niin rakastan systeemiajattelua. Mutta sen puitteissa on myöskin aina muistettava, että jokainen systeemi on aina paljon moniulotteisempi kuin miltä se kaavamaisesti tarkasteltuna näyttää. Nuo kaikki kuvatut tekijät myöskin limittyvät ja sisältyvät toisiinsa monilla eri tasoilla. Esimerkiksi materiaalinen tuotanto tai vaikkapa poliittiset oikeudet eivät ole irrallisia esimerkiksi fyysisestä terveydestä tai autonomiasta. Valitettavan usein niitä kuitenkin tarkastellaan sellaisina, jopa päätöksiä tehtäessä. Ja siksi kaikki onkin enemmän tai vähemmän vinksallaan.
Ollin vastaus:
Joo, ajattelen itse niin, että tällaiset kuvat avaavat sitä systeemin monimutkaisuutta ja monenkirjavaa verkostomaista riippuvuutta. Ne ovat aina yksinkertaistuksia, mutta monesti vielä merkittävämpiä yksinkertaistuksia tulee, kun ei mitään vaikutuksia pyritäkään selvittämään. Soteuudistuksessahan tätä on viljalti. Aktiivimallikin on tehty vailla suurempaa selvittelyä erilaisista yhteyksistä jne.

Ja Hannetuuli vielä täsmentää:

Presiis. Mallihan onkin tarkastelun väline, eikä tyhjentävä selitys. Mutta liian usein päätöksenteossa kartta mielletään maastoksi ja yksinkertaisinkin kakkara totuudeksi.

Viitteet

(1) Elina Aaltio: Hyvinvoinnin uusi järjestys, Gaudeamus 2013; aiheesta myös Ollin blogikirjoituksessa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/06/hyvinvoinnin-uusi-jarjestys-mallia-2013.html

(2) Tietoasiantuntija-lehti 2-3/2018: Pallukat on poimittu Tero Kalevan, Harri Laihosen, Mikael Seppälän, Eero Lahtisen, Pirjo Ståhlen esityksistä. Valitettavasti lehden viimeisiä numeroita ei ole saatavissa sähköisessä muodossa.  http://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-lehti

(3)  Jouko Kajanojan toimittama "Työllisyyskysymys" on oivallinen esitys työllisyyden, työttömyyden eri puolista. Esimerkiksi syy- ja seuraussuhteet tulevat punnituiksi monelta kannalta; aiheesta myös Ollin blogikirjoituksessa: https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/05/tyollisyyskysymys-syvasti-inhimillinen.html

Hyvinvoinnin uusi järjestys mallia 2013 voisi olla mallia 2018

"Hyvinvoinnin uusi järjestys" on häkellyttävä kirja vuodelta 2013 (Gaudeamus). (1) Kirjan kirjoittajalla Elina Aaltiolla on taustana tutkimushanke osaavine ohjausryhmineen. Kirja vilisee sitaatteja  vuosien ja vuoskymmenten takaa. Silti se on varmasti ollut vuonna 2013 ajankohtainen teos soteuudistuksen kannalta. Miksi 150-sivuinen teos on mitä ajankohtaisin juuri nyt? Itse asiassa se tarjoaa teoreettisen ja käytännön esimerkkeihin perustuvan analyysin osasta nykyisen soteuudistuksen keskeisiä kiistanalaisia kysymyksiä. Edelleen kritiikki valinnanvapautta kohtaan on terävästi ajan tasalla. Samoin on mahdollista vielä arvioida, miksi asiakassetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla on myös haasteelliset puolensa.

Kritiikin taustalla on hyvinvoinnin uuden järjestyksen malli, jota voisi hyvin käyttää edelleen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perusmallina tai eriarvoisuuden vähentämisen viitekehyksenä. Kirjassa kehitetään neuvotteluun perustuva palvelujärjestelmä. "Yksilöllisten tarpeiden ja kollektiivisen hyvinvoinnin samanaikainen huomioiminen onnistuneesti edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta kaikkien asianosaisten välillä. (dialoginen neuvottelu). Kaikki ratkaisut, jotka voidaan tehdä yksilöllisesti paikallisesti, tulee jättää asianomaisten kesken neuvoteltavaksi ja tehtäväksi. Kyse on vallan jakamisesta siten, että ihmisten on mahdollista osallistua päätöksentekoon niin asukkaina, asiakkaina kuin työntekijöinäkin - ei vain äänestäjinä kerran neljässä vuodessa." (s. 79). Hyvinvoinnin uuden järjestysmallin keskeiset tavoitteet ovat seuraavat 8 (ss. 81-108):

1. Hyvinvointi on osallistumista ja vapautumista (Vapautuminen tarkoittaa, että yksilöllä on mahdollisuus tehdä omaa elämäänsä ja elinympäristöään koskevia kriittisiä valintoja ja toimia näiden valintojen mukaisesti.)
2. Oikeudenmukaisuus edellyttää hyvinvoinnin jakautumista tasa-arvoisesti sekä käytettävissä olevien mahdollisuuksien että lopputuloksen kannalta.
3. Hyvinvointipalvelujärjestelmän tavoitteeksi on asetettava kollektiivisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen.
4. Hyvinvointipalvelujen on oltava yksilöllisiä, osallistavia ja dialogisia.
5. Hyvinvointipalvelujen on oltava tasa-arvoisia.
6. Järjestämisvastuu julkisella vallalla, jossa kansalaiset käyttävät demokraattista ohjausvaltaa.
7. Resurssit on määrättävä palvelujen sisällöllisestä mielekkyydstä käsin. 
8. Hyvinvoinnin edistäminen edellyttää kestävää ja vakaata kehitystä.

Kirja on kriittinen nykyistä järjestelmää kohtaan, mutta myös kriittinen soteuudistusta kohtaan. Dialoginen neuvottelu on aivan muuta kuin "bolsevistinen rauhallisuus". (2) Malli on oivallinen kritiikki poliittisiin valtaetuihin perustuvaa uudistusajattelua kohtaan, jossa kansalainen on pelkkä kohde. Kirjan perusteella nousee esille mm. seuraavia itsestäänselvyyksiä, jotka eivät näytä sitä olevan:

• dialoginen yhteistyö markkinauskon ja kilpailuttamisen sijaan on eri osapuolten kesken keskeinen väline (ks. VM-STM-lähtöinen suora ylhäältä alas- johtaminen valtio-maakuntasuhteessa / maakunta-soteuudistus; sekä tehokkuus markkinoilta)
• lähtökohtana on kansalainen (ks. maakunta-soteuudistuksen keskeiset Kepun ja Kokoomuksen tavoitteet - maakunta ja valinnanvapaus)
• kansalaisen osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuudet oman elämän hallinnassa on keskiössä (ks. esim. aktiivimalli ja sen kritiikki)
• mitä tarkoitusta varten sosiaalipolitiikkaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa on kehitetty - arvojen ristiriita ilmenee ajankohtaisessa keskustelussa hyvinvoinvaltiosta (ks. esim. YLEn kuplakeskustelut tai viimeksi Jari Ehnrothin kolumni ja siitä noussut keskustelu, viite 3)
• asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti edustavat kirjan mukaan kuluttaja-ajattelua, jossa ei oteta huomioon kansalaisen/asiakkaan/potilaan erityisyyttä sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjänä
• valinnanvapaus osana palvelujen yksityistämisprosessia (jo 2013 eli lähes 5 vuotta sitten esitettiin keskeiset ongelmat ja haasteet sekä seuraukset tälle ajattelutavalle)
• kestävä kehitys, säästäminen nähtiin jo 2013 haasteena ja vasta-argumentit itse asiassa esitettiin jo tuolloin.
• kehysbudjetointi arvioitiin ongelmalliseksi ratkaisuksi suhteessa perimmäisiin tavoitteisiin.

Sitä kummastelen, miksi kirjan sisältöä ei ole jatkokehitetty rinnan maakunta-soteuudistuksen kanssa. Ovathan nuo kirjan näkökulmat monelta osin perusteiltaan aivan toista kuin vallitseva hallituksen käsitys. Kirjan pohjalta saisi hyvän vaihtoehtoisen ratkaisuehdotuksen. No viidellä eurolla saa ajankohtaisen annoksen hyvinvointiyhteiskuntaa ja sotea.

Viitteet

(1) Elina Aaltio: Hyvinvoinnin uusi järjestys, Gaudeamus 2013, nyt Rosebud-kirjakaupassa 5  euroa. http://www.rosebud.fi/2011/kirja_2010.php?ean=9789524952811

Mitä on hyvinvointi, ja miten sitä voidaan edistää? Teos kyseenalaistaa hyvinvointipalveluiden nykyiset tavoitteet, rahoituksen ja toimivuuden. Hyvinvointi ei synny yksin materiaalisesta hyvinvoinnista eikä työkyvystä vaan myös osallistumisesta ja vapautumisesta. Tämä edellyttää muutoksia asiakastyöhön ja palveluiden ohjaukseen. Markkinauskon ja kilpailuttamisen sijaan tarvitaan dialogia ja yhteistyötä. Kirja on tarkoitettu hyvinvoinnista, kunnallisista palveluista ja taloudesta kiinnostuneille kriittisille ja uusia näkökulmia kaipaaville lukijoille.

(2) HS-mielipide 17.6.2018: Tapio Lautsi:  Jäämme odottamaan likvidointitoimenpiteitä. Mielenkiintoista olisi ymmärtää, mikä sai pääministerin antamaan ”bolševistisen rauhallisuuden” ohjeeksi puolueväelleen. https://www.hs.fi/paivanlehti/17062018/art-2000005722288.html

(3) Jari Ehrnroothin kolumni: Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän

Tulevaisuuden sosiaalipolitiikka tarkoittaa jotakin muuta kuin valtion vastuuta kansalaisistaan. "Vastuu hyvästä elämästä kuuluu jatkossa yksilöille itselleen, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

Oman arvioni mukaan tulemme siirtymään hyvinvointimallista (well-being) hyvintoimintamalliin (well-doing), jossa vastuu vapaan yksilön itsenäisestä hyvästä elämästä palautetaan valtiolta sinne minne se kuuluukin: yksilölle itselleen. Erilaisten sosiaalitukien ja palvelujen varassa elävien suomalaisten on syytä tiedostaa, että pian kaikki menee uusiksi.Tukiriippuvuus tekee ihmisistä epävapaita valtion alamaisia ja sehän on perustuslakimme edistyshengen vastaista. Vapaista yksilöistä muodostuva liberaali kansakunta voi edistyä vain parantamalla jokaisen yksilön itsenäistä toimeentuloa, työn tuottavuutta ja kykyä antaa arvoa luova työpanoksensa koko kulttuurin kehitykseen. Toisin sanoen, vapaamatkustuksen helpot ajat ovat pian muisto vain."

Masentunut mutsi Tinna: Avoin kirje Jar Ehnrothille:
"Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei syyllistetä työttömiä samaan aikaan kun systeemit on niin vinksallaan, että työtä on vaikea vastaanottaa. Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, jossa roviolla ovat umpirikkaat veronkiertäjät ja raiskaajat, eivätkä köyhät, vanhukset, työttömät, ja sairaat ihmiset. Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ei joudu lukemaan näin asenteellista, empatiakyvytöntä ja ylimielistä kolumnia kuin sinun, Jari. Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, missä ennemmin keskitytään epäkohtien korjaamiseen kuin syyllistämiseen." http://masentunutmutsi.fi/avoin-kirje-jari-ehrnroothille/
 

Perusterveydenhuollon integraatio ja kokonaisulkoistus - kaksi ratkaisumallia

Kuntaliiton sivuilta poimittu kuva perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen järjestämisestä 2016.

Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito on yhdistetty sairaanhoitopiirin kuntayhtymään jo usealla alueella. Tällaisia järjestelyjä on tehty Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Etelä-Savossa, Itä-Savossa, Päijät-Hämeessä, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Pohjanmaalla. Päätös asiasta on tehty myös Kymenlaaksossa. Mm. tämä käy ilmi Lääkärilehden tekemästä kokoomaselvityksestä. (1) Samalla on haastateltu yhdistämisestä ao. kuntayhtymien henkilöitä. Paljon positiivista on saatu aikaan, mutta kielteisiäkin tuloksia on nähtävissä. Tässä lista plussista ja miinuksista:

Plussat:

• Palvelut ja käytännöt yhdenmukaistuivat
• Palveluketjuja sujuvoitui
• Yhteistyö tiivistyi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä
• Yhteiset tukipalvelut
• Kustannussäästöt
• Tiedolla johtaminen tuli mahdolliseksi koko maakunnan tasolla
• Kuntien yksittäiset erityisosaajat saivat oman alan työyhteisön
• Työnkuviin tuli vaihtelun mahdollisuuksia
• Lomat siirtyvät työyksikön vaihtuessa

Miinukset

• Joustavuus väheni paikallisessa päätöksenteossa
• Lääkäreiden kouluttautumismahdollisuudet vähenivät, kun talouskuri tiukkeni
• Lääkäreiden lomakäytännöt tiukentuivat.

Kokonaisulkoistukset. Samaisessa selvityksessä kartoitettiin myös järjestäjien tekemät kokonaisulkoistukset. Karttojen perusteella löytyy seuraavia kokonaisulkoistuksia:

• KYS-alue: Rantasalmi-Sulkava, Rääkkylä-Tohmajärvi (prosessi kesken)
• TAYS-alue: Kuusiolinna Terveys oy (Kuortane, Alavus, Ähtäri, Soini), Keiturin SOTE oy (Virrat 100% omistus, Ruovesi), Kolmostien Terveys oy (Parkano, Kihniö), Mäntänvuoren Terveys oy (Mänttä -Vilppula, Juupajoki), Jämsän Terveys oy (Jämsä, Kuhmoinen), 
• HYKS-alue: Sysmä, Pyhtää
• TYKS-alue: ei kokonaisulkoistuksia
• OYS-alue: Posio, Keminmaa, Puolanka, Siikalatva, Kärsämäki.
  

Merilappi puuttuu selvityksestä. Lääkäriliiton selvityksessä ei ole otettu huomioon Merilapin tilannetta, jossa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin kaikki toiminnot ulkoistetaan sekä niihin liitetään mukaan osa perusterveydenhuoltoa (osa alueen kuntien perusterveydenhuollosta jää ulkopuolelle). https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/12/meri-lapin-ja-meri-mehilaisen-tarina.html

Mitä päätelmiä tästä ansiokkaasta Lääkäriliiton kokoomaselvityksestä voisi tehdä?:

Sotkanet: pth-avokäynnit /1000 as. shp:t v.2017, viite 2

• Lääkäriliitto katselee asioita erityisesti lääkärin työn kautta. Muun henkilöstön näkökulmia ei oteta huomioon.
• Selvitys katselee tilannetta avohoitopalvelujen kautta. Terveyskeskusten laitoshoito jää sivuosaan. Avohoitopalvelujen käytössä on tunnetusti suuria eroja. Oheinen Sotkanetistä poimittu väestöpohjainen avopalvelujen käyttökartta osoittaa, että myös maakunnittain on suuria eroja avopalvelujen käytössä. 
• Soteuudistuksen kannalta palvelujen kokoaminen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän alle on tuonut enemmän hyötyjä kuin haittoja. Samalla on esitetty huolia, miten saavutetut hyödyt pysyisivät soteuudistuksen valinnanvapausmallin myötä. 
• Kokonaisulkoistusten kuntamäärä on selvityksen mukaan 23 varsin pientä kuntaa, kun kuntien määrä 2016 tilanteen mukaan on ollut 297 siis alle 8% kunnista. Jos tämä pitää paikkaansa, kokonaisulkoistukset eivät ole mitenkään vallitseva olotila. 
• Kokonaisulkoistukset vaikeuttavat samojen hyötyjen hakemista, mitä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon toimintojen yhdistäminen yhden kuntayhtymän sisälle on tuonut.
• Selvityksessä on rajattu ulkopuolelle osittaiset ulkoistukset. Tällaisia ulkoistuksia on olemassa ja jatkuvasti lisääntymässä esimerkiksi vanhusten palveluissa. Jos asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti etenevät soteuudistuksessa, on tässäkin palvelusegmentissä ulkoistuksella merkittävä osuus. 
• Kuntayhtymätasolla on voitu kehittää erityisesti paljon palveluita käyttävien asiakasryhmien integroitua hoitoa. Toisaalta on todettu, että vastuun pirstominen yksityisten ja julkisten palvelujen tuottajien kesken vaikeuttaa integraatiomahdollisuuksia. Lakipaketin asiakassuunnitelman on ajateltu olevan ratkaiseva väline turvata tätä integraatiota. Ko. suunnitelman velvoittavuus on asetettu kyseenalaiseksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa.

Soteuudistuksen mahdollisesti toteutuessa on maakunnilla suuri työ käydä läpi kaikki nykyiset organisatoriset ratkaisut ja niihin liittyvät sopimukset. Periaatteessa sopimukset siirtyvät huomenlahjana uudelle järjestäjälle. Ne ovat yleensä varsin pitkiä kestoltaan, joten purkaminen ei ole helppo tehtävä. Kun vilkaisee karttoja, huomaa haasteita olevan vielä tarjolla kustannussäästöjen osalta, palvelujen  integraation osalta ja palvelujen  tasavertaisen saatavuuden osalta. Ei ole huono ajatus, jos valinnanvapauden toteutus siirtyy ja vaiheistuu. Ehkä aikalisä antaa mahdollisuudet saada maakunnalle toimintoja haltuun.

Päivitys 11.6.2018:  Pertti Markkanen Kun katsoo tuota plussa -listaa, niin ne on asioita tai tulee asioista, jotka kasvattaa edelleen kiinteiden kustannusten osuutta kustannuksissa. Kiinteiden kustannusten osuuden kasvu kustannuksissa suosii suuria ja yhä kasvavia tuotantoyksiköitä. Tämä logiikka on sama on tuotantoyksikkö sitten yksityinen tai kunnallinen, niin ei ihmekkään että pienet kunnat on vaikeuksissa.
Ollin vastaus / kaksi blogikirjoitusta keskittämisestä:
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/02/keskittamisen-pelikentta-sotessa_25.html 
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/02/keskittamisen-ihanuus-ja-karikot.html

Viitteet

(1)  Sote-kartta muuttuu ilman lakiakin, Lääkärilehti 23/2018: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/sote-kartta-muuttuu-ilman-lakiakin/;  Minna Pihlava, Työryhmä:Tuomas Keränen, Piitu Parmanne, Minna Pihlava, Ulla Toikkanen, Hertta Vierula Ja Heli Väyrynen,  Grafiikat Liisa Valtonen:
- alla on kopiutu kartat KYS, TAYS, HYKS, TYKS, OYS
- nettilehdestä teksti

Sote-uudistuksen kohtalo on vielä epäselvä, mutta maakunnat valmistautuvat jo uuteen. Kirjavat kuntapohjaiset järjestelyt jäävät taakse, jos sote-palvelut siirtyvät maakuntien kontolle.
Maakuntajärjestelyyn on jo menty seitsemällä alueella, Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Etelä-Savossa, Itä-Savossa, Päijät-Hämeessä, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Pohjanmaalla. Päätös asiasta on tehty myös Kymenlaaksossa.
Mikä muuttui, kun Siun Sote Pohjois-Karjalassa ja Soite Keski-Pohjanmaalla alkoivat järjestää alueidensa sote-palvelut viime vuoden alussa?
Pohjois-Karjalassa isoimpia muutoksia ovat olleet sekä kuntoutustoimintojen että mielenterveys- ja päihdepalvelujen organisoituminen alueelliseksi toiminnaksi ja yhden työnjohdon alaisuuteen.
Kehittämisjohtaja, yleislääketieteen erikoislääkäri Anu Niemi Siun sotesta kuvaa toimintaa aiempaa systemaattisemmaksi ja asiakaslähtöisemmäksi. Kunnissa aiemmin yksin työskennelleet erityisosaajat ovat saaneet tuekseen oman alan työyhteisön.
Mielenterveys- ja päihdepalveluihin on otettu käyttöön muun muassa matalan kynnyksen vastaanotot, joihin ei tarvitse lähetettä, ja puhelinnumero, johon voi arkisin soittaa mielenterveys- ja päihdeasioissa.
Sinne on Niemen mukaan ruvennut tulemaan yhteydenottoja, joita ei aiemmin ollut, esimerkiksi nuorilta miehiltä, jotka kertovat hakevansa ensimmäistä kertaa apua pitkäaikaiseen ongelmaan.
Myös hoitoketjuja on saatu Siun sotessa uuteen kuosiin. Esimerkiksi lonkkamurtumapotilaan kokonaishoitojakson pituus keskussairaalassa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla oli yhteensä 42 vuorokautta, nyt alle 20.
Siun sotessa on perustettu myös tiedolla johtamisen yksikkö. Se kokoaa eri tietolähteistä systemaattisesti talous- ja toimintatietoa esimiesten avuksi ja kansallisia raportointitarpeita varten.
On esimerkiksi selvinnyt, että Siun Soten alueen 168 000 asukkaasta 14 000–15 000 ihmisen palveluihin menee noin 80 prosenttia yhtymän kustannuksista.
– Osa on tunnistettu monenlaisia palveluita tarvitseviksi. Heidän kokonaistilannettaan on ruvettu käymään systemaattisesti ja aiempaa suunnitelmallisemmin läpi, Niemi kertoo.
Potilaat ovat Niemen mukaan olleet tyytyväisiä uudenlaiseen työotteeseen ja siihen, että he ovat saaneet vastuuhenkilön apua asioittensa hoitoon.

Jännitteitä ilmassa

Toimintojen yhtenäistäminen on iso työ, joka edelleen jatkuu.
– Tosiasia on, että kun meillä on 14 kuntaa, perusterveydenhuolto näyttäytyi 14 erilaisena tapana tehdä töitä, Niemi muotoilee.
Toisissa kunnissa oli menty jo pitkälle lääkärien, hoitajien ja fysioterapeuttien työnjaossa, toisissa vasta harjoiteltiin. Myös esimerkiksi kotihoidon lääkehoidon käytännöt olivat kirjavia.
Kunnissa aiemmin työskennelleiden esimiesten avuksi tuli tukku uusia tukipalveluita esimerkiksi viestintään, henkilöstöasioihin ja talouden suunnitteluun. Se koettiin alkuun, Niemen yllätykseksi, uhaksi ja päätösvallan menettämiseksi.
– Kestää aikansa, että toimijat oppivat luottamaan, että näitä ei tarvitse kaikkien kunnissa itse miettiä eikä avun pyytäminen ole merkki osaamattomuudesta, hän kuvaa.

Pelivara kasvaa

Lääkäreiden työnjakoon on maakunnan kokoisessa yksikössä uusia mahdollisuuksia. Siun sotessa kaikissa kunnissa ei ole enää omaa ylilääkäriä. Kouluttajalääkäri voi kouluttaa naapurikunnan nuorta lääkäriä.
Myös länsirannikolla Soitessa lääkäreiden liikkuvuus on lisääntynyt.
Kardiologit, reumatologit, lastenlääkärit ja diabeteslääkärit ottavat vastaan terveysasemilla. Keski-Pohjanmaalla terveyskeskuslääkärit myös sijaistavat toisiaan kuntarajojen yli.
Lääkäreiden varapääluottamusmiehen, kokkolalaisen terveyskeskuslääkärin Kaarina Röningin mielestä yhteistyö erikoissairaanhoidon kanssa on tiivistynyt. Naamat tulevat tutuiksi lääkärien yhteisissä kuukausikokouksissa ja terveysasemien ääni kuuluu Röningin mielestä aiempaa paremmin päätöksenteossa.
Soitessa on otettu käyttöön Lähetteestä konsultaatioksi -järjestely, jossa terveyskeskuslääkäri tekee suoraan potilastietojärjestelmään konsultaation erikoissairaanhoidon lääkärille.
Lähetteiden määrä maakunnan alueelta pienentyi kuusi prosenttia alkuvuonna 2018 verrattuna viime vuoden alkuvuoteen.
Ensimmäisenä toimintavuotenaan 2017 Soiten kulut pienenivät aiemmasta. Johtajaylilääkäri, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pirjo Dabnellin mielestä säästö johtuu nimenomaan Soiten uusista järjestelyistä.

Kivijalka ei ole perusta

Soitessa isoin organisatorinen muutos tehtiin perheiden palveluissa. Psykiatria ja päihdepalvelut, lasten sairaanhoito, neuvolat, aikuissosiaalityö, perhetukipalvelut ja lastensuojelu toimivat nyt samassa perheiden palvelujen toimialueessa.
Perusterveydenhuoltoa on järjestelty isoihin hyvinvointikeskuksiin ja pienempiin Soite-asemiin. Dabnellin mukaan järjestely on herättänyt epäluuloa ja pelkoa lähipalvelujen kaikkoamisesta pienissä kunnissa.
Kaikissa kunnissa on vastaanottopisteitä, ja Dabnellin mukaan peruspalveluja tuetaan, mutta niitä tuotetaan aiempaa vähemmän kivijalkoihin perustuvissa yksiköissä. On esimerkiksi liikkuva hammashoitoyksikkö.
Kaikki ei ole sujunut kitkatta. Kaarina Röningiä harmittaa "neliraajajarrutus", jota uudistus on kohdannut. Ei esimerkiksi haluta luopua omista työhuoneista. Se olisi Röningin mielestä järkevää silloin, kun lääkärillä on neljäkin työpistettä.
Päätöstä työhuoneista ei ole vielä tehty. Vastaanottopalvelujen kehittäminen on parhaillaan pohdinnassa.
Myös Siun sote kehittää nyt perusterveydenhuoltoa.
– Mietitään, minkälaista osaamista kuuluu etulinjaan ja mikä on enemmän erityisosaamista, Anu Niemi sanoo.
Lääkäreiden varapääluottamusmies, yleislääketieteen erikoislääkäri Lasse Nieminen Joensuun Siilaisen terveysasemalta on tyytyväinen yhteiseen kehittämistyöhön.
– Kun joka kunnassa ei tarvitse keksiä pyörää aina uudestaan, saadaan ajankäyttöäkin järkevöitettyä, hän sanoo.
Kehitettävää on Niemisen mukaan muun muassa vastaanottoaikojen määrissä, työntekijöiden saatavuudessa ja pysyvyydessä sekä etälääketieteen hyödyntämisessä.

Palkat syynissä

Yksi mietittävä asia on ollut palkkojen harmonisaatio. Siun sote yhtenäisti perusterveydenhuollon lääkäreiden palkat heti yksikön toiminnan alettua.
Lasse Nieminen on tyytyväinen siihen, että perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa yhdistäneissä yksiköissä lääkäreiden palkat ovat määrittyneet korkeamman tason eli perusterveydenhuollon palkkojen mukaan.
Hänen mukaansa palkkaharmonisaatio on kaikkien työntekijöiden osalta tarkoitus toteuttaa 2019 loppuun mennessä.
Myös Soitessa on harmonisoitu perusterveydenhuollon palkat. Esimerkiksi syrjäisemmissä paikoissa oli aiemmin isommat peruspalkat. Se kompensoitiin uudessa järjestelmässä vaativan työpisteen lisällä.
Uudistukseen ei liittynyt keskussairaalan lääkäreiden palkkaharmonisaatiota. Palkkoja on Pirjo Dabnellin mukaan kuitenkin tarkistettu. Uudessa järjestelmässä kiinnitettiin huomiota sitoutumiseen, läpinäkyvyyteen, vertailtavuuteen ja tasa-arvoon.

Säilyvätkö hyödyt sotessa?

Vesittääkö sote-uudistus hyötyjä, joita toimintojen yhdistäminen on maakuntiin tuonut?
Tämä huolettaa sekä Anu Niemeä että Pirjo Dabnellia.
Pelkona on, että ote heltiää paljon palveluja käyttävistä potilaista, jos he listautuvat yksityisiin sote-keskuksiin.
– Arki osoittaa, onko tämä huoli aiheeton, Niemi sanoo.
Pirjo Dabnell pohtii, riittääkö pienessä maakunnassa osaajia sekä järjestäjän että tuottajan organisaatioihin uudessa maakuntamallissa. Ja jos moni Keski-Pohjanmaan asukas valitsee yksityisen sote-keskuksen, huolena on myös, miten maakunnan raha riittää syrjäseutujen palvelujen järjestämiseen.

Näin luet karttoja:

• Kunnat ja yhteenliittymät on merkitty karttoihin erityisvastuualueittain eri väreillä sen mukaan, miten kuntien perusterveydenhuollon palvelut on hoidettu.
• Ulkoistusjärjestelyistä on huomioitu sosiaali- ja terveyspalvelujen kattavat kokonaisulkoistukset, ei esimerkiksi yksittäisen terveysaseman ulkoistusta.
• Kartta kuvaa tilannetta lehden ilmestymishetkellä.
• Tietolähteinä on käytetty Kuntaliiton materiaaleja, Lääkäriliiton tutkijan Piitu Parmanteen kokoamaa Terveyskeskusten lääkäritilanne -tutkimuksen materiaalia sekä kuntien, sairaanhoitopiirien ja ulkoistuspalveluja tarjoavien yritysten verkkosivuja. Osasta kuntia on tarkistettu tietoja soittamalla.

Ulkoistusten vaikutus ei ole selvillä

Sote-palvelujen kokonaisulkoistusten vaikutus maakuntien toimintaan ei ole vielä selvillä.
Valinnanvapauslaki velvoittaa maakunnat neuvottelemaan kuntien ja yhtiöiden kanssa, mitä voimassa olevien sopimusten kanssa tehdään.
Pirkanmaalla sote- ja maakuntauudistusta valmistelevan muutosjohtaja Jaakko Herralan mukaan neuvottelujen aika ei ole vielä, koska maakunta on juridinen oikeushenkilö vasta, kun tai jos lait tulevat voimaan. Lisäksi maakunnat pääsevät kuntien salaisiin sopimuksiin käsiksi Herralan mukaan vasta ensi helmikuun loppuun mennessä sote-voimaanpanolain mukaisesti.
Pirkanmaalla on kolme kokonaisulkoistusta. Kaikissa on vähintään kaksi kuntaa. Neuvotteluaiheiksi Herrala nimeää korvausasiat, julkisen vallan käyttöä sisältävät sosiaalipalvelut sekä palvelujen yhdenvertaisuuden maakunnassa.
Siun sotessa Rääkkylä ja Tohmajärvi ovat tehneet kokonaisulkoistuksen. Kehittämisjohtaja Anu Niemen mukaan kokonaisulkoistukset teettävät rahoitusmallin vuoksi paperitöitä, mutta ovat tuotantonäkökulmasta harmittomia.

Yhteenliittymä toi säästöä, joustavuus väheni

PLUSSIA

• Palvelut ja käytännöt yhdenmukaistuivat
• Palveluketjuja sujuvoitui
• Yhteistyö tiivistyi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä
• Yhteiset tukipalvelut
• Kustannussäästöt
• Tiedolla johtaminen tuli mahdolliseksi koko maakunnan tasolla
• Kuntien yksittäiset erityisosaajat saivat oman alan työyhteisön
• Työnkuviin tuli vaihtelun mahdollisuuksia
• Lomat siirtyvät työyksikön vaihtuessa

MIINUKSIA

• Joustavuus väheni paikallisessa päätöksenteossa
• Lääkäreiden kouluttautumismahdollisuudet vähenivät, kun talouskuri tiukkeni
• Lääkäreiden lomakäytännöt tiukentuivat
Lähteet: Pirjo Dabnell, Anu Niemi, Lasse Nieminen, Kaarina Röning

Lisää aiheesta

Terveyttä jumalia lahjomalla
Kuumeinen taapero päivystyksessä – osa 2
Sote ei ole Ivalossa kirosana, mutta melkein

Kirjoittajat

Minna Pihlava Työryhmä Tuomas Keränen, Piitu Parmanne, Minna Pihlava, Ulla Toikkanen, Hertta Vierula Ja Heli Väyrynen Grafiikat Liisa Valtonen

(2) Sotkanet: perusterveydenhuollon avohoitokäynnit per 1000 asukasta vuonna 2017. Kärjessä Länsi-Pohja, sitten Kainuu... alhaisin käyttö Kanta-Häme ja Keski-Pohjanmaa.

Antti Rinteen vaihtoehtoinen sotemalli - siinäkö ratkaisu kaikkiin soteongelmiin?

Rinteen sotemalli pähkinänkuoressa.

• pohjana nykyinen kuntalaki muutamin lisäpykälin
• nykyisten kuntien rinnalle sote-kuntia (5-12, jopa 18)
• sote-kunnilla sama kuntademokratia kuin muilla kunnilla
• meno-ohjaus valtionosuusjärjestelmän kautta
• säästöt tietojärjestelmien kehittämisellä, johtamisen uudistamisella, henkilöstön sitouttamiselle muutokseen
• valmistelu parlamentaarisen komitean avulla, jossa asiantuntijoilla merkittävä rooli 
• "Asioita pitäisi katsoa vaalikausien yli".
• Malli poistaisi hallituksen mallin ongelmat ja olisi perustuslain mukainen. (1)

Tuttu malli? Jotenkin tutun tuntuinen tämä Rinteen malli on. Entinen STM:n kansliapäällikkö (SDP) Kari Välimäki julkisti oman kantansa soteuudistukseen kansliapäällikkönä 25.8.2012 Helsingin Sanomissa. Välimäen malli on tiivistetysti seuraava:sairaanhoitopiirien tilalle 20 vastuukunta-aluetta; kartalta häviäisi 300 peruskuntaa; uudistuksen edellytyksenä olisi monikanavarahoituksen purkaminen; muuten kuntalain mukainen ratkaisu. (2)

Olisiko tästä ratkaisua soteongelmiin? Pitäisi olla vähän enemmän taustatietoa tästä mallista, jotta sen ominaisuuksia voisi pohtia verrattuna hallituksen esitykseen. Selvittelin nopeilla Googlehauilla, löytyykö Rinteen mallista tarkempaa tietoa. SDP:n omilta sivuilta en löytänyt mitään viitettä. Viitteissä löysin Antti Rinteen kommentteja soteuudistukseen lähinnä sekä tämän aluekuntamallin perustelua. (3). Nykyaineiston pohjalta seuraavia pohdintoja tulee mieleeni:

• Sekä Rinteen malli että hallituksen malli uudistaisi hallintoa nykyiseen verrattuna merkittävästi. Nykyiset sairaanhoitopiirit sekä niiden variantit häviäisivät kartalta.
• Rahoitusratkaisut olisivat erilaiset: Rinteen mallissa kuntapohjainen rahoitusmalli, hallituksella suora VM:n rahoitusmalli. Rinteen mallista ei käy ilmi, miten rahoitusratkaisu tehtäisiin näiden aluekuntien ja edelleen voimaan jäävien peruskuntien välillä.
• Valinnanvapaus: Rinteen mallissa ei toteutettaisi hallituksen mallia, vaan sote-kunnat toimisivat nykyiseen tapaan eli yksityisiltä palvelujen tuottajilta voitaisiin ostaa palveluja tarpeen mukaan.
• Monikanavainen rahoitusmalli jäisi voimaan niin Rinteen mallissa kuin hallituksen mallissa.
• Epäselväksi jäisi, siirtyisivätkö peruskunnilta kaikki sotepalvelut ja omaisuusmassa sote-kunnille. Jos näin olisi, eroa ei olisi hallituksen esitykseen. Rinteen mallissa tarvittaisiin merkittävä omaisuusmassan ja henkilöstön siirto peruskunnilta sote-kunnille.

Mitä tästä nyt sitten jää käteen? Nykyinen kuntayhtymäpohjainen malli ei tunnu olevan sen kummemmin Rinteen kuin hallituksenkaan ajatuksissa, vaikka hyviä kokemuksia kumpikin osapuoli aina välillä kertoo vaikkapa EKSOTEsta tai Siunsotesta. (ei nekään ole ongelmitta edenneet). Sitten on tämä loppuratkaisu. Toteutetaanko maakuntauudistus, mutta siirretään tämä valinnanvapausasia hyllylle tai pitkään kehittämisputkeen. Näinkin saattaa käydä. Vai aloitetaanko uuden hallituksen myötä sitten jälleen uusi valmistelu eli alkaako soteuudistuksen tuotantokausi 5 vai 6.

Päivitys 3.6.2018: Jouko Kajanoja kommentoi FB:n puolella:
Jouko Kajanoja Äkkiä ajatellen olisi voinut olla viisasta alun perin lähteä Rinteen mallin pohjalta. Itsehallinnollisuus olisi nyt kaavailtua maakuntamallia vahvempaa. Voitaisiin edetä eritavoin eripuolella Suomea. Sotekuntaan voitaisiin liittää tarkoituksenmukaisesti muutakin hallintoa (pelastus, ammatillinen koulutus, tietyt työvoimapalvelut...). Parlamentaarinen valmistelu olisi erinomaista. Lainsäädäntö olisi yksinkertaisempaa. Toisaalta ei kai se kovin kaukana olisi kaavaillusta maakuntamallista. Kiehtovaa siinä olisi erityisesti itsehallinnollisuus ja mahdollisuus erilaisiin ratkaisuihin eri puolilla Suomea. Pitäisi täsmentää ja vertailla maakuntamalliin.
Toisaalla FB:n puolella eräs toinen henkilö kommentoi: 
Eiköhän Antilla ole aika vähät eväät. Kunhan räksyttää. 
Päivitys 4.6.2018: Jouko Karjalainen kommentoi toisaalla FB:ssä:
Jouko Karjalainen Demarit ovat esittäneet kuntamalliaan aikaisemminkin. Lainattu Ruotsista

Viitteet

(1) HS-lauantaivieras 1.6.2018: Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne esittelee oman sote-mallinsa: ”Meitä kritisoidaan, että tulee liikaa ideoita – tämä on juuri se, mitä olen hakenut”. Sdp:n puheenjohtaja esittelee HS:n Lauantaivieras-haastattelussa sote-mallinsa, joka hänen mielestään poistaa hallituksen mallin ongelmat ja läpäisee perustuslain. Rinne ei perustaisi maakuntia, kuten hallituksen mallissa, vaan tekisi uudistuksen nykyisten lakien pohjalta. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005704222.html

Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne ei ensinnäkään perustaisi maakuntia, joiden hoitoon hallitus aikoo siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös työvoimapalveluita, pelastustoimen ja kaikenlaista muutakin. Rinne etenisi niin, että nykyiseen kuntalakiin lisättäisiin ”muutama pykälä”. Niiden pohjalta nykyisten kuntien rinnalle perustettaisiin sote-kuntia, jotka ottaisivat vastuun tietyllä maantieteellisellä alueella soten järjestämisestä ja tuottamisesta. Muut alueen kunnat eivät enää sen jälkeen hoitaisi sotea, vaan niille jäisi vastuu lopuista nykykuntien tehtävistä. ”Kaikilla puolueilla on näkemys, että tarvitaan isompia hartioita sote-palveluihin. Me tekisimme sen tutulla ja turvallisella kuntamekanismilla niin, että tähän maahan muodostuisi olemassa olevien kuntien rinnalle sote-kuntia. Ei kuntayhtymiä, vaan aidosti itsenäisiä, itsehallintoa toteuttavia sosiaali- ja terveyspalveluita järjestäviä ja tuottavia kuntia”, Rinne sanoo. Kun uudistus perustuisi kuntapohjaan, näillä isoilla sote-kunnilla olisi automaattisesti verotusoikeus. Asukas olisi sekä oman kuntansa että sote-kuntansa asukas ja maksaisi veroa sekä omaan kuntaan että sote-kuntaan. Kuntien valtionosuusjärjestelmä ja tasausjärjestelmä, jolla tasataan kuntien tuloissa olevia eroja, pysyisivät ennallaan. Sote-kunnilla olisi samanlainen demokraattinen hallinto kuin muillakin kunnilla. Valtuustoon valittaisiin jäsenet koko sote-kunnan laajalta alueelta. Malli ei ole rakenteeltaan kaukana keskustan maakuntamallista, mutta Rinteeltä se sana ei pääse suusta vahingossakaan. Sote-kunta perustuu nykyisen kunnan rakenteeseen. Montako tällaista sote-kuntaa tarvittaisiin? Alun perin asiantuntijat puhuivat 5–12 alueesta. Rinne ei halua määritellä tarkkaa numeroa. Hänestä 18 sote-kuntaakaan ei olisi mahdottomuus. Esimerkiksi Helsingin kaltainen iso kaupunki voisi olla oma sote-kuntansa. Uudenmaan muut kunnat voisivat muodostaa oman erillisen sote-kuntansa. Sote-kunnassa lähtökohtana olisi sote-palveluiden julkinen tuotanto. Mikään ei estäisi niitä ulkoistamasta toimintaa eli ostamasta tuotantoa yksityisiltä yrityksiltä ja järjestöiltä. Myös alueen pienemmät kunnat voisivat tuottaa sote-palveluita, jos sote-kunta näin päättäisi. ”Tämä malli on niin joustava, että se mahdollistaa erilaiset ratkaisut eri puolilla Suomea.” Sen sijaan hallituksen kaavailema asiakkaan valinnanvapaus ei Rinteelle kelpaa – siis se, että yksityiset terveysyhtiöt saavat tulla maakuntien rinnalle perustamaan sote-keskuksia. ”On ihan ok ostaa yksityisiltä firmoilta palveluita. Sitä en halua, että meiltä kaikilta kerätyillä verorahoilla mahdollistetaan 5,3 miljardin euron edestä yritysten voitontavoittelua sen sijaan, että se raha käytettäisiin täysimääräisesti palveluiden tuottamiseen.” Rinne on testauttanut mallia perustuslakia tuntevilla. ”He ovat todenneet, että tuosta ei löydä mitään perustuslain vastaista.” Missä säästöt ovat tässä mallissa? Hallitushan yrittää hillitä sote-kustannusten kasvua kolme miljardia vuoteen 2029 mennessä. ”Tietojärjestelmät varmasti. Iso osa tehokkuudesta saadaan sillä, että koulutetaan ihmisiä johtamaan näitä organisaatioita oikealla tavalla. Tässä on isoja puutteita nyt. Kolmas osa-alue on se, että henkilökunta otetaan mukaan kehittämään työn sisältöä.” Ei siis valtiovarainministeriön vahtimaa menokehystä, kuten hallitus on kaavaillut. ”Meno-ohjaus toteutuu tässä valtionosuusjärjestelmän kautta. En tykkää ajattelutavasta, että vastuu ja velvollisuudet ovat eri kohdissa, kuten hallituksen mallissa nyt on.” Rinne ei aloittaisi kaikkea taas alusta – hän muistuttaa, että valmistelutyötä on tehty toistakymmentä vuotta, ja suuri osa siitä on täysin käyttökelpoista. Mutta sekään ei riitä, että nyt käsittelyssä olevaa sote-uudistusta vain vähän korjailtaisiin. ”Vaikka se voisi tuntua tuskaiselta ja vähän harmaalta, niin laittaisin asian vielä uudelleen valmisteluun. Ei sitä vippaskonstein voi viedä eteenpäin.” Jos Sdp johtaisi hallitusta, Rinne ylipäätään elvyttäisi uudelleen vanhan kunnon komitealaitoksen. Eli uudistuksia varten perustettaisiin laajapohjainen asiantuntijaryhmä, komitea, joka perehtyisi asiaan ja valmistelisi uudistuksen huolellisesti. Se, mitä tarvittaisiin lisää verrattuna entiseen komiteatyöskentelyyn, on ”toimintadynamiikka”. ”Tämän hallituksen toimintaa on leimannut se, että on innostusta tehdä muutoksia, mutta ei haluta paneutua eikä perehtyä. Asiantuntijoita kohdellaan kaiken maailman dosentteina.” Tällainen komitea saisi valmistella uuden version sote-uudistuksestakin. Komiteaa tarvittaisiin myös sosiaaliturvauudistukseen ja aluepolitiikan kehittämiseen. ”Asioita pitäisi katsoa vaalikausien yli. Tässä tarvitaan poliittisten puolueiden yhteistyötä eikä repimistä.”

(2) Kari Välimäki: Kakkua jaettavaksi, Kaks-pamfletti 2012. https://kaks.fi/julkaisut/kakkua-jaettavaksi/
Tätä Karin mallia esittelin ja pohdin kirjassani Sote-uudistus-pirullinen ongelma (ss. 48-50).

(3) Rinteen malli muualla mediassa ja netissä:
- Demarien sote-malli nojaa aluekuntaan, ei maakun­ta­hal­lin­toon

STT, Suomenmaa 19.8.2016; https://www.suomenmaa.fi/uutiset/demarien-sotemalli-nojaa-aluekuntaan-ei-maakuntahallintoon-6.3.145892.740e7fea95 

- Antti Rinne HS:lle: 18 sote-kuntaa ei olisi mahdottomuu; 

Matti Lepistö | 02.06.2018; https://www.verkkouutiset.fi/antti-rinne-hslle-18-sote-kuntaa-ei-olisi-mahdottomuus/