This graph, from our book The Spirit Level shows that far from being the land of opportunity, the US has very low social mobility. You’re much more likely to achieve the “American dream” if you live in Denmark. (1)
Tässä on elokuulta 2017 nyt poimittu viite FB:n eriarvoisuusvarasto-ryhmään. Ryhmässä käydään jatkuvasti hyvää keskustelua aiheesta sekä välitetään linkkejä. Niin siis mitä eriarvoisempi on yhteiskunta sitä alhaisempi on sosiaalinen liikkuvuus. Pohjoismaat ovat toisessa päässä tätä kuvaa ja USA toisessa päässä. Alempien sosiaaliryhmien nuoret panostavat koulutukseen eriarvoisissa yhteiskunnissa vähemmän kuin tasa-arvoisissa yhteiskunnissa. Myös keskeyttäminen koulutusuralla on yleisempää eriarvoisissa yhteiskunnissa. Muutenkin eriarvoisissa yhteiskunnissa sosiaaliset ongelmat kasautuvat (mielenterveysongelmat, alkoholismi jne.). Tulokset eivät sinänsä ole uusia. Laajemmin esimerkiksi Thomas Piketty on tutkinut talouden trendejä ja piirtänyt negatiivisia kuvia eriarvoisuuden kasvuun liittyen. Ja mielenkiintoisen vertailun USAn ja pohjoismaiden välillä on tehnyt Anu Partanen. Anun teos on julkaistu myös suomeksi. (2)
Meillä täällä Suomessa on myös poliittisella tasolla havaittu se, että hyvinvointiyhteiskunta on eriarvoisuuden paras torjuja. Sipilän hallitusohjelmassakin on tämä puoli vahvasti esillä. Sote-uudistuksessa on eriarvoisuuden vähentämisen tavoite. On myös prof. Juho Saaren johtama työryhmä, joka pohtii ratkaisumalleja. FB:n eriarvoisuusvarastossa on myös avattu tätä työryhmän työtä ja keskusteltu asiasta. Outoa tässä kaikessa on kuitenkin käytännön politiikan ja tavoitteiden välinen juopa. Eteeni sattui napakka kirjoitus Kanava-lehdestä - niin kyllä Kanavasta. On yllättävä media tällaiseen tekstiin. Satu Ojala, Minna Zechner, Olli Karsio, Hanna-Kaisa Hoppania ja Liina Sointu kirjoittavat otsikolla "Myyttejä julkisista palveluista". (3) Ingressissä he toteavat: "Vain julkinen taho voi tavoitella sellaisia asioita kuin kansanterveyttä, väestön koulutusasteen kohottamista, naisten työssäkäynnin edistämistä, hyvää hoivaa ja yhdenvertaista palvelujen saatavuutta." Tiivistän kirjoittajien sanoman seuraavaan:
- Poliittisessa puheessa toistuu usein väite, että talouskasvu on turvattava ensin ja sitten syntyvällä jakojäännöksellä tuotetaan hyvinvointia kansalle. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ajatus on päivastainen, että sosiaalisilla investoinneilla tuotetaan hyvinvointia, joka näkyy myös taloudellisena menestyksenä.
- Toinen väite koskee julkisten palvelujen byrokraattisuutta ja raskasta sääntelyä. Kuitenkin hallinto on ennustettavaa, vähän korruptoitunutta ja luotettavaa. Julkiset palvelut turvaavat yleisen infrastuktuurin avoimesti. Hallinto myös kehittää jatkuvasti esimerkiksi digitaalisia palveluita.
- Kolmas väite koskee valinnanvapautta, jonka lisääminen katsotaan kaikkien eduksi. Tiettyjä tarvikkeita ja palveluita voi helposti valita. Mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa valinnan mahdollisuudet ovat rajalliset ja suosivat eniten korkeasti koulutettuja ja hyvin toimeentulevia ihmisryhmiä.
- Neljäs väite koskee palvelujen markkinoistamista ja siitä syntyviä säästöjä. Kuitenkin markkinoistamisesta syntyy massiivisia hallinto- ja valvontajärjestelmiä mm. palvelujen kilpailuttamiseen, asiakkaiden informointiin jne. Itse asiassa julkisella rahalla maksetaan kaikki markkinoistamisen kulut.
- Hyvää palvelua ja hoivaa on mahdotonta määritellä ja tilata.
- Julkiset palvelut tavoittelevat vai hyvinvointia.
- Sosiaalinen investointi on tuottoisaa talouspolitiikkaa.
- Hyvinvointivaltiossa on suuri yksilönvapaus.
Päivitys 7.1.2018: Hannu Laesvuori kysyi Twitterin puolella.
Olli kommentti: En osannut vastata Hannulle, kun en ole tämän aihealueen varsinainen asiantuntija. Löysin googlaten yhden linkin aiheeseen liittyen - hiukan vanha: http://www.oecd.org/els/soc/Focus-Inequality-and-Growth-2014.pdf
Katsotaan, löytyykö selitys eriarvoisuusvaraston keskustelusta.
Viitteet
(1) Without equality of income there can be no equality of opportunity
(3) Satu Ojala, Minna Zechner, Olli Karsio, Hanna-Kaisa Hoppania ja Liina Sointu kirjoittavat otsikolla "Myyttejä julkisista palveluista". Kanava 8/2017, s. 46-48
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti