 |
| http://yle.fi/uutiset/3-9411174 |
Tunniste: tilasto-indikaattorit, kansalainen ks. bloggaajan taustat http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/ollin-tuumailuilla-100000-katselijan.html
Palvelujen tuottajien vertailu on ollut tarpeen jo vuosikausia. Julkisen sektorin palvelujen tuottajien ja yksityisen sektorin palvelujen tuottajien vertailu ei ole mahdollista yhdestä tietolähteestä. Vertailun pitäisi antaa ainakin seuraavat tiedot: nimi, osoite, palveluala, palvelun hinta, palveluun hakeutumisen tie ja keskimääräinen odotusaika sekä palvelutyytyväisyyden mittaus. Jos valinnanvapaus toteutuu nykyisten luonnosten pohjalta, hinnalla ei ole sitten kansalaisen kannalta perusvalinnassa merkitystä. Kyllä nuo muut perustiedot pitää olla selvillä.
YLEn hoitotutkalla voidaan saada karttapohjaisesti hoitopaikka ja keskeiset palvelut. Kelastosta saadaan yksityisten palvelujen hinnat ja jatkossa myös toimipisteet. Palveluvaaka antaa osasta palveluja nimen, palvelun ja asiakasarvion (0-5). Lääkärihinta.fi antaa lääkärien osalta erikoisaloittain palvelupaikan osoitteen ja hinnan. Mikään näistä palveluista ei ole kattava. Ikäihmisten palveluasumistiedot ovat hajallaan eikä niitä ole kattavasti saatavissa muuta kuin joiden erilliselvityksien tietojen avulla. Yllä oleva kuva näyttää hoitotutkan etenemispolun. Koko maan kuvasta selviää palvelupisteiden sijainnit ja määrät. Tästä voidaan edetä haulla tarkempaan analyysiin (esim. pääkaupunkiseutu – Espoo). Ja lopuksi on mahdollista etsiä kartalta yksi palvelupiste (esim. Tapiolan sosiaali- ja terveyskeskus). Hoitotutkan tiedot eivät ole kattavia.
 |
| https://www.palveluvaaka.fi/ |
Palveluvaaka. Jo Paula
Risikon aikanaan ollessa peruspalveluministerinä, pistettiin hänen päätöksellä
käyntiin ns. palveluvaakahanke. Tämänkin nettipalvelun hyödyt ja mahdollisuudet
ovat kuivuneet kokoon perustietojen puutteellisuuteen. "Tervetuloa
kokeilemaan palveluvaaka.fi-verkkopalvelua. Tiedot palveluista ja
palvelupisteistä eivät ole vielä kattavia. Tietoja kootaan parhaillaan yhdessä
sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavien toimijoiden kanssa." https://www.palveluvaaka.fi/ Palveluvaaka puolestaan tarjoaa kuntahaulla
ja palveluhaulla listauksen palvelujen tuottajista. Yritin hakea yleislääkäripalveluita.
Hakutulos oli nolla. Hain hakuehdolla ”lääkäri”. Sain joukon hammaslääkäreitä
haaviin, joista osassa oli tehtä arvio (3,5, 5).
 |
| http://laakarihinta.fi/ |
Lääkärihinta.fi – palvelun avulla hain yleislääkärin palveluluita hakuehdolla Espoo.
Tulokseksi sain joukon yksityisiä palvelujen tuottajia, joiden tietoihin
liittyi myös tuo hinta. http://laakarihinta.fi/
Kelasto. Kelan tehtävänä on hoitaa yksityisten palvelujen
korvaukset eli sairauskorvaukset ”valtion kassasta”. Ne ovat keskimäärin 17 %
kaikista kustannuksista. Näin Kelalla on olemassa kattavat tiedot yksityisistä
sairaanhoitopalvelujen tuottajista. Tein
 |
| Kelasto |
haun Kelan ”Kelasto”-tietokantaan
”yleislääkäri”, aluejakona maakunnat. Alla olevasta taulukosta näkyy tulos,
joka vastaa lääkärihinta.fi:n tulosta.
Valtakunnallinen
sote-palvelurekisteri puuttuu. Keskeinen tietolähde on THL:n
toimipaikkarekisteri, jonka isäksi tunnustaudun. Loimme sen silloisessa
Stakesissa 1990-luvun puolessa välissä. Sen jälkeen on yritetty monin tavoin
saada aikaan systemaattinen, kattava, ajantasainen sosiaali- ja terveydenhuollon
julkisten ja yksityisten palveluiden rekisteri. Se on ollut käsittämättömän
hankala urakka. Jos tätä ei nyt saada kuntoon soteuudistuksen alkuun, valuu
uudistukselta moni perusta pois. Vuoden 2016 lopulla on käynnistetty
uuden rekisterin suunnittelu Valviran Valverirekisterin (yksityiset sosiaali-
ja terveyspalvelut-rekisteri) perustalta. (http://www.valvira.fi/valvira/rekisterit/yksityiset_palvelujen_antajat) Tätäkin tietä
olen esittänyt vuosikausia, mutta ei ole onnistunut. Lopultakin kuitenkin soteuudistuksen
lainsäädäntöpaketissa on sisällytetty soterekisteri lakisääteiseksi kattaen
niin julkiset, järjestöjen ylläpitämät ja yksityiset palvelujen tuottajat.
 |
| hoitopaikanvalinta.fi |
Hoitopaikanvalinta.fi kuuluu tähän nettipalvelujen kokonaisuuteen. Palvelu auttaa kansalaista hoitopaikan valinnassa ja sen vaihtamisessa. Palvelussa ei ole palvelujen tuottajia, vaan ainoastaan ohjeita hoitopaikan valintaan ja vaihtoon niin Suomessa kuin ulkomailla.
Palveluketjut ja
hoidon jatkuvuus. Periaatteessa
hoidon ja palvelun jatkuvuus littyy siihen, minkälaisesta asiakkuudesta on
kyse. Suuri erotteleva tekijä on henkilön yleinen toimintakyky eli miten hän
pärjää yleensä elämässä. Tästä voidaan johtaa kolmenlaista avun tarvetta: 1.
tilapäinen, 2. pysyvä, 3. äkillinen. Äkillinen
palvelun tarve liittyy päivistyspalveluihin ja niiden nopeaan saatavuuteen.
(erilaiset päivystyspisteet täydestä palvelusta osittaiseen palveluun). Pysyvä
palvelun tarve liittyy toimintakyvyn pysyvään heikkenemiseen – hoivan tarve.
Yksittäinen henkilö voi kuulua periaatteessa kaikkiin kolmeen ryhmään -
moniongelmaiset/monisairaat. Kaikkia ryhmiä ja ongelmia varten ei ole luotu
tiedonhallinnan välineistöä. Itse asiassa vain tilapäiseen tarpeeseen on
olemassa sekä perus- että erikoissairaanhoidon kriteerit, mittarit, seuranta ja
valvonta lakisääteisenä toimintana. THL on tietojen keruun vastuutaho ja
Valvira sekä aluehallintovirastot vastaaavat valvotatoimenpiteistä. Lainsäädäntö on muutosvaiheessa.
Palvelujen
kustannukset ja hinta. Periaatteessa
palvelujen kustannukset rakentuvat toimintolaskennan avulla. Toimintolaskenta,
eli Activity Based Costing (ABC) tai Cost Accounting on menetelmä, jolla
jyvitetään organisaation kiinteitä kuluja tuotteille. Jyvitys tapahtuu ensin
toiminnoittain ja sitten tuotetasolle. Menetelmää
on sovellettu myös julkiseen sotepalveluun. Erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa on tuotteistettu palveluita asiakasryhmittäin
DRG-luokitteluilla. Toimintolaskennan
tulos vasta kertoo tuotantokustannukset. Tämän jälkeen on arvioitava, miten
hinnoittelu tehdään. Yksityisellä sektorilla siihen kuuluu voittomarginaali.
Julkisella sektorilla tätä hinnoittelun osaa ei periaatteessa voi käyttää.
Tuotteistus puolestaan johtaa standardoitumiseen ja näin mahdollisuuteen
asiakkaille verrata tuotteiden hintaa ja laatua keskenään. Tässä kirjoituksessa esimerkkinä ollut yleislääkärin hinta 20 minuutin käynnistä näyttää olevan eri
puolilla lähellä toisiaan (52 -64 e). Kilpailulainsäädäntö ei salli
hinnoittelun standardointia. Asiakkaan kannalta olisi tarpeen hinnoittelun
avoimuus eli pitäisi tietää, mitä palveluun kuuluu. Esimerkiksi palveluasumisen
hinnoittelu on ”villiä”, koska palvelun sisältö vaihtelee. Ikäihmisten
ympärivuorokautiseen palveluasumiseen liittyy tietyt mitoitusperusteet
henkilöstön määrän osalta. Silti hinnoittelu on kirjavaa.
Monikäyttöiset
tietokannat – nettipalvelut. Tarjolla
olevat tuotteet ovat titosisällöltään puutteellisia eivätkä ne anna
mahdollisuuksia monenlaiseen tiedonhakuun. Tiedonhakijoita ovat seuraavat:
kansalainen (asiakas/potilas, omainen), toinen kilpaileva palvelujen tuottaja
(vertaisarviointi), palvelujen järjestäjä (kilpailutus, sopimukset, seuranta),
valvontaviranomainen. Oleellista on, että ns. masterrekisteri syntyy osana
luvan myöntämistä tai palvelujen tuottajan rekisteröintiä. Tämän jälkeen
rekisterin pitää olla avointa tietoa, jonka päälle voidaan rakentaa erilaisia
palveluita.
Viite: Sain idean tämän kirjoituksen tekemiselle Kelan järjestämästä seminaarista 2.3.2017:
"Mistä yksityislääkäripalvelujen hintaerot johtuvat?"
Seminaarin videotallenne ja esitykset löytyvät verkosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti