"Viraston valvonta petti" - tapaus Helsingin opetusvirasto.päivitys 31.3.2017

HS-uutinen 29.3.2017: Yhdeksällä miljoonalla eurolla tietokoneita ja elektroniikkaa suoraan vääriin käsiin – näin Helsingin opetusviraston laitepetos onnistui

Ote HS:n uutisanalyysistä 29.3.2017: ”On toki selvää, että opetusvirastolla on pettänyt valvonta hankintaprosessien osalta”, sanoo esitutkintaa johtava rikostarkastaja Urpo Mäkelä. Opetustoimen johtaja Liisa Pohjolainen antaa ainakin kaksi selitystä sille, miksi Suoniemen toiminta pääsi jatkumaan näin pitkään.Viraston käyttämä hankintajärjestelmä periaatteessa estää tilanteet, joissa sama henkilö tilaa ja hyväksyy hankinnan. Järjestelmässä on kuitenkin ominaisuus, että se automaattisesti hyväksyy hankinnan, jos tilaus ja laskun loppusumma ovat identtiset. Ilmeisesti tätä hyödyntäen Suoniemi on voinut tilata, hyväksyä ja vastaanottaa laitehankinnat ”Jos henkilö tuntee järjestelmän hyvin ja osaa käyttää sitä väärin, tämä on ilmeisesti mahdollista”, Pohjolainen sanoo. http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005146349.html

Eritus - tietojohtajana ihmettelen tätä tapausta suuresti. Ensinnäkin ulkopuoliselle (minulle) tapaus on näkynyt uutisointina rikoksesta, josta on saatu kiinni vuosien rikollisen toiminnan jälkeen tietohallintopäällikkö. Toiseksi rikostutkinnassa on ilmennyt, että Helsingin kaupungin opetusviraston valvonta on pettänyt. Mielestäni tämä tapaus on osoitus paljon laajemmasta ongelmasta. Mikä se on?

Laajempi ongelma on toiminnan ja tietotekniikan välinen suhde. Ääripäässä tilanne on mitä ilmeisimmin ollut sellainen, että toiminnasta vastaavat ihmiset eivät ymmärrä tietotekniikasta juuri mitään. Ymmärrys liittyy siihen, miten omia läppäreitä ja kännyköitä käytetään. Sen sijaan koko laajempi yhteys tietotekniikan ja toiminnan välillä on jätetty IT:n vastuulle. Kysymys ei ole valvonnan pettämisestä, vaan vanhanaikaisesta toiminnan ja IT:n liitosta. Jos laiterekisteri puuttuu, ei sellaista tarvita ensisijaisesti ollenkaan valvontaan. Laiterekisterin avulla voidaan pitää avoimena, kaikkien tiedossa, minkälaista laitekantaa käytetään. Laitekannan käyttö puolestaan edellyttää, että laitteet sisältävät toimintaa palvelevia ohjelmistoja. Helsingin kaupungillakin ohjelmistojen kokonaisuus on valtaisa. Niiden ylläpito ja kehittäminen on monenkeskistä toimintaa: jatkuvaa ylläpitotyötä, uusintaa ja uudistamista. Kaikki tuo pitää tapahtua ja varmaan tapahtuukin toiminnan ja IT:n yhteispelillä. 

IT-kustannuksetkin ovat normaalissa johtamisessa erityisen tarkassa suunnittelumoodissa, koska ne ovat henkilöstömenojen jälkeen aivan varmasti Helsingissä yksittäisen viraston suurin menoerä. IT-menot onkin läpivalaistava vuosittaisessa budjetoinnin ja seurannan kokonaisuudessa. Mitä ilmeisimmin opetusviraston läpivalaisu on ollut "läpihuutojuttu" vuosikausia. IT:llekin pitää asettaa monenlaisia tavoitteita kustannustavoitteiden ohella, kuten erilaiset kattavuustavoitteet tai käytettävyystavoitteet ja sisäisten sekä ulkoisten asiakkaiden tyytyväisyys. On jokin idea, miksi kouluihin halutaan "läppäreitä". Ideana ei voi olla, että "läppäri" on lelu. Se on osa opetusta ja opetuksen toteutusta, jossa on omat toiminnalliset tavoitteet. Eikö opettajakunta ole ollut ihmeissään asiasta? 

Helsingin kaupungin pitäisi nyt pelkän valvonnan pettämisongelman sijasta kiinnittää huomiota siihen, miten toiminta ja IT nivoutuvat yhteen. Tämä on oltava läpimenevä agenda ylhäältä alas ja alhaalta ylös sekä horisontaalisesti. 

Päivitys 30.3.2017: Matti Kinnunen linkitti FB:n yhdessä ryhmässä tämän blogikirjoituksensa_:
http://www.mane.fi/2017/03/opetusvirasto-ja-tietkonekavallus-miten.html 

Ollin kommentti: Laitteiden tilaaminen on Matin kertoman mukaan kyllä ollut kummallisen vapaata. Ymmärrän hyvin, että koko johtamisjärjestelmää läpivalaistaan. Tällaisen tiedon sain tänään joltain Helsingin kaupungin virkamieheltä.

Päivitys 31.3.2017: Leena Kononen kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
Leadership-johtaminen on parantunut paljon, kiitos HR:n tarmokkaan työn. Onkohan hyvä Management-johtaminen hukkunut monien muiden teemojen sekaan? Tänään 31.3. kerrottiin Hesarissa A37 pääministeri Juha Sipilän tilaamasta Erkki Virtasen selvityksestä, jossa kohteena olivat valtion tukemat rakennushankkeet. Virtanen sanoo, että hän allekirjoittaa sen, että 90% rakentamisen ongelmista lähtee puutteellisesta suunnittelusta. Olisiko tässä analogiaa yhdistettävissä suomalaiseen johtamiskulttuuriin, joka arvostaa tekemistä, konkretiaa, suoraa toimintaa, nopeita tuloksia, jolloin kehittämisessä ja suunnittelussa oikaistaan? Kehittämistyötä ei osatakaan johtaa, pitkäjänteiseen suunnitelmallisuuteen ei ole aikaa, kärsivällisyys ei riitä? Onhan todettu jo, että hyvällä johtamisella saataisiin julkishallinnossa säästöt, joita nyt haetaan! Epäonnistuneiden rakennushankkeiden kustannusarvio oli 1,6 miljardia euroa, jotka ylitettiin 0,8 miljardilla eurolla. En edes uskalla mielikuvitella mitkä säästöt olisivat mahdollisia julkishallinnon ICT-hankkeissa kun kokonaisjohtamisessa onnistutaan?