| HS-kuva 13.11.2016 uutisesta koskien työttömien työnhakua |
"Työttömien työnhaku nykymuodossa loppuu – Hallitus aikoo yhtiöittää julkisen työnvälityksen. Maakuntauudistuksen myötä nykyiset TE-toimistot lakkautetaan, ja uudet maakunnat ostavat palvelut markkinoilta." (HS:n kotimaan osaston uutinen 13.11.2016/Teija Sutinen; oheinen kuva myös uutisesta http://www.hs.fi/kotimaa/a1478922152024)
Yhtiöittäminen on hallituksen patenttiratkaisu. Juuri, kun tarkoitukseni oli kirjoittaa kommenttini taas kerran soteuudistukseen, niin eteen tuli isänpäivän aamun Helsingin Sanomien juttu työnvälityksestä. Työnvälityksen yhtiöittäminen ja kilpailuttaminen tuo mukanaan "kilpailullisen tuotantomallin" (uutisessa TEM:n virkamiehen kommentti). Niin tämä avaa sitten markkinat henkilöstöpalveluyrityksille, joita Suomessa on monenlaisia, mutta myös suuria kansainvälisiä yrityksiä. Hallituksen ja opposition välillä on jo soteuudistukseenkin liittyen sanailtu tästä yhtiöittämisvimmasta. Myös osassa 700:sta lausunnosta on tähän asiaan kiinnitetty huomiota. Kyse on siis epätäydellisistä markkinoista, julkisesta vallasta, palvelujen keskittymisestä harvojen tuottajien käsiin, syrjäseutujen palvelujen tuottamisvaikeuksista jne. Ei pitäisi tietystikään verrata Suomea muihin maihin, mutta yhtiöittämisistä on tutkimustietoa vaikkapa Ruotsissa suuntaan jos toiseen. Uusin selvitys on tulossa keväällä 2017 kattaen yleensä julkisen puolen yhtiöittämistä. (1) Somen kautta sain vinkin myös norjalaisesta tutkimuksesta, joka on juuri käännetty suomeksi. Itse en ole vielä lukenut kirjaa, joten tältä osin tietoni perustuvat kirjan esittelytekstiin. (2)
Eräs vaihtoehto työnvälityksen yhtiöittämiselle. Työnvälitys on vuosikymmeniä ollut osa sosiaalipolitiikkaa. Aikaisemmin oli erikseen työministeriö erilaisina työvoimapoliittisine toimenpiteineen. TEM:n perustaminen yhdisti työvoimapolitiikan ja yrityspolitiikan tiiiviiksi paketiksi. Tehtiin pesäero sosiaalipolitiikkaan. Kuitenkin työvoimapoliittisten toimenpiteiden taustalla on hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset tekijät - työllisyys ja sen vastakohtana työttömyys sekä työttömyyden äärimuotona syrjäytyminen sekä ääritoimenpiteenä toimeentuloturvan takaaminen. Tähän asti valtio te-toimistoineen on ollut tiiviissä yhteistyössä kuntien ja yritysten kanssa. Nyt maakunta-soteuudistus irrottaisi tämän yhteyden kokonaan pois. Samalla perustoimeentulotuen siirtäminen Kelalla hajauttaa entisestään työvoimapoliittisia toimenpiteitä. (3) Oma ehdotukseni on, että työnvälitystoimintaa ei siirretä maakuntien järjestämisvastuulle ja tätä kautta yksityisten palvelujen tuottajien hajautetulle vastuulle. Vastuu siirretään Kelalle! Näin linkitetään yhteen erilaiset korvaukset ja työnvälitystoiminta erilaisine tukipalveluineen. Kela toki voisi ostaa jotain palveluita markkinoilta, kuten nytkin tehdään, mutta ydin olisi julkisen vallan toimintaa ja päätöksentekoa. Kelalla olisi valmiina olemassa toimistoverkko sekä tiedonhallinnan infrastuktuuri digipalveluineen. Uusi pääjohtajakin tuntisi tämän alueen oikein hyvin ja voisi toimia uutena innokkaana johtavana toiminnan uudistajana. Verkostot pitäisi tietysti virittää niin kuntiin kuin maakuntiin ja työelämään. TE-toimistojen työntekijätkin voisivat siirtyä Kelalle valtion sisällä vanhoina työntekijöinä. Maakunnat saisivat helpotusta kirjavaan työtaakkaansa. Pakkoyhtiöittämisen byrokratia vähenisi ja uudistusta voitaisiin lähteä omana palanaan käynnistämään tuota pikaa.
Päivitys 20.11.2016: HS:ssä Karlsson otsikosta "hallitus aikoo yhtiöittää julkisen työnvälityksen"
Päivitys 13.11.2016: Twitterin puolella on lyhyt kommentti. "Julkishallinnosta kajahti julkishallinnon puolesta". Vastakommenttini on tähän yksinkertainen: Teen blogiani yksityishenkilönä ja jään julkishallinnon virasta eläkkeelle 1.1.2017. Tämän jälkeen olen julkishallinnolle pelkkä kuluerä.
Jatkoa twitterin puolelta: @KimmoMatikainen ehdottomasti tämä vaikuttavuusarviointi on tehtävä @NylanderOlli @lindstrom_jari joka niin monesti on jäänyt tekemättä?
@KimmoMatikainen miksei kajahtaisi @NylanderOlli on sentään jo miettinyt mallia ja ministeri @lindstrom_jari tarvitsee näkemystä muualtakin?
Kimmo Matikainen @KimmoMatikainen
7 tuntia sitten
Helsinki, Suomi
@Maaninkavaara @NylanderOlli @lindstrom_jari Pistäkäämme paljon painoa myös alan yritysten onnistumisille ja vertailkaamme kustannuksia.
Toinen kommentti FB:n puolelta Asko Rantalalta: "Kelpo ehdotus on myös tuo Kela työnvälityspalvelujen järjestäjäksi. Työsuhteissa on kuitenkin jo valmiiksi kolme osapuolta, työnantaja, työntekijä ja ammattiliitto, joista käytetään yhteisnimitystä AY-liike. Työnantaja on se, jota syyllistetään, jos sen toimialalla tai yksityisessä yrityksessä tapahtuu muutoksia ja työllisyys heikkenee; työntekijöitä joudutaan vähentämään. Aina suurimman mekkalan pitää AY-liike ja sen myötäpuoliset, vasemmisto ja palkansaajat, vaikka eivät kuuluisikaan vasemmistoon. AY-liikkeellä ja sen keskusjärjestöllä on laajin ja pitkäaikaisin kokemus työsuhteisiin liittyen. Minusta AY-liike olisi paras toimija työnvälityksessä. Jokainen ammattiliitto tuntee toimialansa ja alueelliset, maakunnalliset ja paikalliset yritykset ja työpaikat. Sillä on myös tietotaito arvioida työnhakijan ammattitaito. Sille myös kaikki palkansaajat ovat aina olleet lojaaleja ja maksaneet jäsenmaksunsa. Nyt AY-liikkeen pitäisi ryhdistäytyä. Ottaa se asema, joka sille kuuluisi; jäsentensä työllistämisen edistäminen. Hyvinvointi tulisi sivutuotteena."
Ollin kommentti: Kelpo ehdotus on tämäkin. Onkohan tässä neljää lajia aktiviteetteja: 1) julkisen vallan tehtäviä turvata työttömille toimeentulo ja viime kädessä perustoimeentulo, 2) luoda kaksi-tai kolmikannalla työttömille uusia työllistämiseen liittyviä keinoja (AY-liike tässä yksi partneri), 3) kehittää erilaisia työllistämistä edistäviä aktitiveettteja - koulutukset jne. - tässä kait voisi olla markkinoita sitten niin julkisille kuin yksityisille toimijoille, 4) vastuuttaa edelleen kunnat tavalla tai toisella mukaan tähän kuvioon. - En ole minäkään näissä työvoimapolitiikan asioissa mikään guru, mutta heittona ja patenttiratkaisuna hommien yhtiöittäminen alkaa kyllä jo tuntua pakoreaktiona.
Markku-Tapio Tuomola kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
"Minä en ole elämäni aikana tavannut yhtään ihmistä, jolle ns. "Työvoimatoimisto" olisi löytänyt työn. Kärjistän taas, mutta mielestäni mol-toiminnot voi hyvin rajata työttömyyden sosiaaliseen tikimekanismiin (jota nyt jo hoitaa pääosin Kela). Tämä on sosiaalipolitiikkaa ja kaikessa muussa mol on hyvin tehoton.Koulutukseenohjaus ja koulutuksen järjestäminen työttömille on lähtenyt myös jo kauan sitten mol:in lapasesta. Vielä 90-luvun laman aikaan monet saivat järjestetyistä koulutuksista vertaistukea. Nyt tällaista ilmiötä ei juuri tule vastaan. Kun lisäksi virkamiesjoukko mol:issa on täysin vieraantunut markkinataloudesta, on sieltä turha odottaakaan henkilökohtaista sparrausta. Koneisto tuottaa "velvoitteen palvelut" ja muusta viis. Yksityisten "sutenöörien" toiminnassa on paikoin puutteita, mutta pääosa niistä palvelee ainakin varsinaista tarkoitusta - siis työntekijän ja työn kohtaamista. On vaikea nähdä, että tätä prosessia voisi valtion rahoilla parantaa. Sosiaalipolitiikka ja työttömyyskorvaukset kuuluvat Kelalle. Myös "sanssi-setelit", oppisopimustuet ja muut uuden työsuhteen määräaikaiset tukimuodot sopivat hyvin sinne. Sähköisten ilmoitustaulujen aikana työvoimatoimiston sivustolla näkyminen ei tuo mitään lisäarvoa prosessiin. Kuten sanottu, kärjistän vähän. Tosiasiassa tässä on kyseessä jälleen yksi "alaston keisari" - neuvostoajan toimintamuoto, joka voidaan lopettaa. Mikäli poliitikot eivät uskalla tehdä lopettamispäätöksiä ilman "yksityistämismutkia", pitäisi poliitikot heti vaihtaa. Yksityistäminen ei itsessään ratkaise mitään ongelmaa. Työkalu se voi olla, mutta ei ratkaisu. Sama koskee "työvoimapalveluita", sotea, kuntauudistusta ja kaikkia muita rakenteellisia uudistuksia."
Päivitys 13.10.2016: Robert Arnkil pohtii toisaalla FB:ssä samaisen HS:n jutun pohjalta asiaa seuraavasti:
"Päivän uutinen: TE-palvelujen yksityistäminen. Joopa joo. Ainoa maa missä tämä on toteutettu on Australia, jossa meni about 20-25 vuotta saada säännöt toimimaan niin, että se ei johda kermankuorintaan (eli helppoon osaan työmarkkinoita, jolloin vaikea osa jää hoitamatta) tai ns. 'parkkeeraukseen' eli ihmisiä pidetään toimenpiteissä mahdollisimman pitkään, kun siitä maksetaan. Saksa selvitti hiljakkoin onko yksityinen vai julkinen tehokkaampaa haastavissa tilanteissa. Julkinen oli - ja johtopäätös oli että ei ole syytä olennaisesti lisätä yksityisen osuutta. Harkinnan mukaan. Hollanti yritti 2000-luvun alussa 'pakkoyksityistää' työvoimapalvelut - meni täysin poskelleen, kustannukset nousivat, tehot laskivat ja jouduttiin jo alle 5-vuodessa palaamaan käytännössä entiseen, eli että harkinnan mukaan. Iso-Britanniassa on useaan kertaan jouduttu justeeraamaan haastavamman pään ostopalvelujen ja kilpailuttamisen sääntöjä ja toteutusta, koska syntyi systeemi joka oli aivan liian pirstaleinen ja synnytti loputtoman määrän byrokratiaa. Hyvät markkinat jees, mutta huonot markkinat ja huono osaaminen, huonosti käy. Missä Suomessa näitä kokemuksia on analysoitu? Onko Saksa niin tyhmä ettei osaa asioita? Tuntuu kelpaavan malliksi kaikessa muussa, miten ei tässä? Onko Australian kokemukset analysoitu, ettei tehdä samoja virheitä? Entä Iso-Britannian ja varsinkin Hollannin? Mikä saa kuvittelemaan että Suomi noin vaan klaaraa tämän muutamassa vuodessa? Sitä paitsi, juurihan kunnissa luovuttiin tilaaja-tuottaja -malleista kautta rintaman. Miksi? Siksi että sitä ei saatu toimimaan kunnolla. Ruotsissa tämä tiedettiin jo ennen kuin Suomessa alettiin sitä soveltamaan. Mitäs Ruotsista, eihän ne mitään osaa. Mitä nyt talous on vaan paremmassa kuosissa. Kuten Saksassa. Ja mikä saa kuvittelemaan, että kun samaan aikaan avataan kilpailuttamisen patoluukut sotessa, että paukut riittävät osaamisen ja henkilöstön suhteen samaan aikaan myös työvoima-asioissa? Tällä petataan ihanat markkinat jollekin Manpowerille, joka iskee naiveille markkinoille, alihinnoittelee aluksi ja kahmaisee helpoimman pään. Ja Musta Pekka kortti - se, että ihmisten tilanteiden edistäminen on moniulotteista ja sitkeyttä vaativaa puuhaa - jätetään, kenelle? Kurjistetuille kunnlle?"
Päivitys 14.11.2016: Twitterin uutisvirrasta poimin uudelleen aktivoidun Kaleva-lehden pääkirjoituksen 4.9.2015: "Työnvälitys joutaa yksityistää":
"Julkinen työnvälitys alkaa olla tiensä päässä. Pitkään aikaan se ei ole kyennyt vastaamaan sen paremmin työvoimaa tarvitsevan teollisuuden ja liike-elämän kuin työtä hakevien kansalaistenkaan tarpeisiin. Työnvälitystä on myllätty useaan otteeseen uuteen muotoon mutta huonoin tuloksin. Tämä on johtanut siihen, että yhä harvempi työnhakija saa työpaikan sen kautta. Jos työhallinnon juoksu ei parane, työnvälitys joutaa ulkoistaa kunhan vain huolehditaan myös kaikista vaikeimmin työllistettävistä. Työnvälitys on yksi paljon moitituista julkisista palveluista. Eikä syyttä. Siinä kansalainen kohtaa suomalaisen byrokratian kaikessa karuudessaan. Kuinka usein työtä hakeva ihminen on kokenutkaan tulleensa nöyryytetyksi? Kysymys ei ole työnvälitystä hoitavien virkailijoiden yleisestä pahansuopaisuudesta, vaikka sitäkin saattaa esiintyä jossain määrin, vaan järjestelmän monimutkaisuudesta ja byrokraattisuudesta. Siinä suhteessa ongelma ei ole edes uusi, vaan se on jatkunut liki samanlaisena vuosikymmenet. Työvoimahallinto on niin vahvasti oman byrokratiansa vanki, ettei se kykene kohtaamaan ihmistä ihmisenä. Irtisanotut ja pitkään työttömänä olleet kokevat liian usein olevansa vain pelinappuloita, joita voi pompotella miten sattuu. Onneksi poikkeuksiakin on, mutta liian usein viesti työnvälityksestä kertoo kaikesta muusta kuin halusta palvella työtöntä asiakkaana. Taloudellisesti vaikeina aikoina työnvälityksen rooli korostuu. Yhä useampi joutuu turvautumaan sen palveluihin pelkästään taloudellisen tuen saamiseksi työttömyyden ajalle. On kohtuutonta, että joillakin alueilla Suomea joutuu jonottamaan kuukausikaupalla työvoimavirkailijan puheille pääsyä. Jos työtä ei ole tarjota, pitäisi turvata edes se, että työnhakija voisi kartoittaa omia työllistymis- tai kouluttautumismahdollisuuksiaan virkailijan kanssa. Työelämään vasta tulevat nuoret saattavat hyvinkin herkästi luopua yrityksestä heti alkumetreillä. Työvoimahallinnon musertava byrokratia vaatii melkoista tahdonvoimaa taistella sitä vastaan. Sen kanssa pärjäävät vain ne, jotka ovat riittävän vahvoja ajamaan omia etujaan ja oikeuksiaan. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että osa nuorista syrjäytyy. Työ- ja elinkeinoministeriö kaavailee siirtävänsä osan työnvälityksestä yksityisille yrityksille. Tätä kokeillaan parhaillaan Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Tulokset ovat olleet varovaisen myönteisiä. Ulkoistamisessa kohtaavat työnvälityksen tarve löytää työtä työttömälle ja välitysfirman halu tehdä bisnestä. Jos firma onnistuu työn hankkimisessa, se palkitaan. Yrityksen intressissä on saada työpaikka mahdollisimman monelle. Työnvälityksen ulkoistaminen olisi käänteentekevä rakenteellinen uudistus. Se ei kuitenkaan saa tarjota välitysfirmoille helppoa nakkia nyppiä vain rusinat pullasta. Myös vaikeimmin työllistettävillä täytyy olla oikeus inhimilliseen palveluun."
http://www.kaleva.fi/mielipide/paakirjoitukset/tyonvalitys-joutaa-ulkoistaa/706077/
Eräs vaihtoehto työnvälityksen yhtiöittämiselle. Työnvälitys on vuosikymmeniä ollut osa sosiaalipolitiikkaa. Aikaisemmin oli erikseen työministeriö erilaisina työvoimapoliittisine toimenpiteineen. TEM:n perustaminen yhdisti työvoimapolitiikan ja yrityspolitiikan tiiiviiksi paketiksi. Tehtiin pesäero sosiaalipolitiikkaan. Kuitenkin työvoimapoliittisten toimenpiteiden taustalla on hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset tekijät - työllisyys ja sen vastakohtana työttömyys sekä työttömyyden äärimuotona syrjäytyminen sekä ääritoimenpiteenä toimeentuloturvan takaaminen. Tähän asti valtio te-toimistoineen on ollut tiiviissä yhteistyössä kuntien ja yritysten kanssa. Nyt maakunta-soteuudistus irrottaisi tämän yhteyden kokonaan pois. Samalla perustoimeentulotuen siirtäminen Kelalla hajauttaa entisestään työvoimapoliittisia toimenpiteitä. (3) Oma ehdotukseni on, että työnvälitystoimintaa ei siirretä maakuntien järjestämisvastuulle ja tätä kautta yksityisten palvelujen tuottajien hajautetulle vastuulle. Vastuu siirretään Kelalle! Näin linkitetään yhteen erilaiset korvaukset ja työnvälitystoiminta erilaisine tukipalveluineen. Kela toki voisi ostaa jotain palveluita markkinoilta, kuten nytkin tehdään, mutta ydin olisi julkisen vallan toimintaa ja päätöksentekoa. Kelalla olisi valmiina olemassa toimistoverkko sekä tiedonhallinnan infrastuktuuri digipalveluineen. Uusi pääjohtajakin tuntisi tämän alueen oikein hyvin ja voisi toimia uutena innokkaana johtavana toiminnan uudistajana. Verkostot pitäisi tietysti virittää niin kuntiin kuin maakuntiin ja työelämään. TE-toimistojen työntekijätkin voisivat siirtyä Kelalle valtion sisällä vanhoina työntekijöinä. Maakunnat saisivat helpotusta kirjavaan työtaakkaansa. Pakkoyhtiöittämisen byrokratia vähenisi ja uudistusta voitaisiin lähteä omana palanaan käynnistämään tuota pikaa.
Päivitys 13.11.2016: Twitterin puolella on lyhyt kommentti. "Julkishallinnosta kajahti julkishallinnon puolesta". Vastakommenttini on tähän yksinkertainen: Teen blogiani yksityishenkilönä ja jään julkishallinnon virasta eläkkeelle 1.1.2017. Tämän jälkeen olen julkishallinnolle pelkkä kuluerä.
Jatkoa twitterin puolelta: @KimmoMatikainen ehdottomasti tämä vaikuttavuusarviointi on tehtävä @NylanderOlli @lindstrom_jari joka niin monesti on jäänyt tekemättä?
Kimmo Matikainen
Toinen kommentti FB:n puolelta Asko Rantalalta: "Kelpo ehdotus on myös tuo Kela työnvälityspalvelujen järjestäjäksi. Työsuhteissa on kuitenkin jo valmiiksi kolme osapuolta, työnantaja, työntekijä ja ammattiliitto, joista käytetään yhteisnimitystä AY-liike. Työnantaja on se, jota syyllistetään, jos sen toimialalla tai yksityisessä yrityksessä tapahtuu muutoksia ja työllisyys heikkenee; työntekijöitä joudutaan vähentämään. Aina suurimman mekkalan pitää AY-liike ja sen myötäpuoliset, vasemmisto ja palkansaajat, vaikka eivät kuuluisikaan vasemmistoon. AY-liikkeellä ja sen keskusjärjestöllä on laajin ja pitkäaikaisin kokemus työsuhteisiin liittyen. Minusta AY-liike olisi paras toimija työnvälityksessä. Jokainen ammattiliitto tuntee toimialansa ja alueelliset, maakunnalliset ja paikalliset yritykset ja työpaikat. Sillä on myös tietotaito arvioida työnhakijan ammattitaito. Sille myös kaikki palkansaajat ovat aina olleet lojaaleja ja maksaneet jäsenmaksunsa. Nyt AY-liikkeen pitäisi ryhdistäytyä. Ottaa se asema, joka sille kuuluisi; jäsentensä työllistämisen edistäminen. Hyvinvointi tulisi sivutuotteena."
Ollin kommentti: Kelpo ehdotus on tämäkin. Onkohan tässä neljää lajia aktiviteetteja: 1) julkisen vallan tehtäviä turvata työttömille toimeentulo ja viime kädessä perustoimeentulo, 2) luoda kaksi-tai kolmikannalla työttömille uusia työllistämiseen liittyviä keinoja (AY-liike tässä yksi partneri), 3) kehittää erilaisia työllistämistä edistäviä aktitiveettteja - koulutukset jne. - tässä kait voisi olla markkinoita sitten niin julkisille kuin yksityisille toimijoille, 4) vastuuttaa edelleen kunnat tavalla tai toisella mukaan tähän kuvioon. - En ole minäkään näissä työvoimapolitiikan asioissa mikään guru, mutta heittona ja patenttiratkaisuna hommien yhtiöittäminen alkaa kyllä jo tuntua pakoreaktiona.
Markku-Tapio Tuomola kommentoi FB:n puolella seuraavasti:
"Minä en ole elämäni aikana tavannut yhtään ihmistä, jolle ns. "Työvoimatoimisto" olisi löytänyt työn. Kärjistän taas, mutta mielestäni mol-toiminnot voi hyvin rajata työttömyyden sosiaaliseen tikimekanismiin (jota nyt jo hoitaa pääosin Kela). Tämä on sosiaalipolitiikkaa ja kaikessa muussa mol on hyvin tehoton.Koulutukseenohjaus ja koulutuksen järjestäminen työttömille on lähtenyt myös jo kauan sitten mol:in lapasesta. Vielä 90-luvun laman aikaan monet saivat järjestetyistä koulutuksista vertaistukea. Nyt tällaista ilmiötä ei juuri tule vastaan. Kun lisäksi virkamiesjoukko mol:issa on täysin vieraantunut markkinataloudesta, on sieltä turha odottaakaan henkilökohtaista sparrausta. Koneisto tuottaa "velvoitteen palvelut" ja muusta viis. Yksityisten "sutenöörien" toiminnassa on paikoin puutteita, mutta pääosa niistä palvelee ainakin varsinaista tarkoitusta - siis työntekijän ja työn kohtaamista. On vaikea nähdä, että tätä prosessia voisi valtion rahoilla parantaa. Sosiaalipolitiikka ja työttömyyskorvaukset kuuluvat Kelalle. Myös "sanssi-setelit", oppisopimustuet ja muut uuden työsuhteen määräaikaiset tukimuodot sopivat hyvin sinne. Sähköisten ilmoitustaulujen aikana työvoimatoimiston sivustolla näkyminen ei tuo mitään lisäarvoa prosessiin. Kuten sanottu, kärjistän vähän. Tosiasiassa tässä on kyseessä jälleen yksi "alaston keisari" - neuvostoajan toimintamuoto, joka voidaan lopettaa. Mikäli poliitikot eivät uskalla tehdä lopettamispäätöksiä ilman "yksityistämismutkia", pitäisi poliitikot heti vaihtaa. Yksityistäminen ei itsessään ratkaise mitään ongelmaa. Työkalu se voi olla, mutta ei ratkaisu. Sama koskee "työvoimapalveluita", sotea, kuntauudistusta ja kaikkia muita rakenteellisia uudistuksia."
Päivitys 13.10.2016: Robert Arnkil pohtii toisaalla FB:ssä samaisen HS:n jutun pohjalta asiaa seuraavasti:
"Päivän uutinen: TE-palvelujen yksityistäminen. Joopa joo. Ainoa maa missä tämä on toteutettu on Australia, jossa meni about 20-25 vuotta saada säännöt toimimaan niin, että se ei johda kermankuorintaan (eli helppoon osaan työmarkkinoita, jolloin vaikea osa jää hoitamatta) tai ns. 'parkkeeraukseen' eli ihmisiä pidetään toimenpiteissä mahdollisimman pitkään, kun siitä maksetaan. Saksa selvitti hiljakkoin onko yksityinen vai julkinen tehokkaampaa haastavissa tilanteissa. Julkinen oli - ja johtopäätös oli että ei ole syytä olennaisesti lisätä yksityisen osuutta. Harkinnan mukaan. Hollanti yritti 2000-luvun alussa 'pakkoyksityistää' työvoimapalvelut - meni täysin poskelleen, kustannukset nousivat, tehot laskivat ja jouduttiin jo alle 5-vuodessa palaamaan käytännössä entiseen, eli että harkinnan mukaan. Iso-Britanniassa on useaan kertaan jouduttu justeeraamaan haastavamman pään ostopalvelujen ja kilpailuttamisen sääntöjä ja toteutusta, koska syntyi systeemi joka oli aivan liian pirstaleinen ja synnytti loputtoman määrän byrokratiaa. Hyvät markkinat jees, mutta huonot markkinat ja huono osaaminen, huonosti käy. Missä Suomessa näitä kokemuksia on analysoitu? Onko Saksa niin tyhmä ettei osaa asioita? Tuntuu kelpaavan malliksi kaikessa muussa, miten ei tässä? Onko Australian kokemukset analysoitu, ettei tehdä samoja virheitä? Entä Iso-Britannian ja varsinkin Hollannin? Mikä saa kuvittelemaan että Suomi noin vaan klaaraa tämän muutamassa vuodessa? Sitä paitsi, juurihan kunnissa luovuttiin tilaaja-tuottaja -malleista kautta rintaman. Miksi? Siksi että sitä ei saatu toimimaan kunnolla. Ruotsissa tämä tiedettiin jo ennen kuin Suomessa alettiin sitä soveltamaan. Mitäs Ruotsista, eihän ne mitään osaa. Mitä nyt talous on vaan paremmassa kuosissa. Kuten Saksassa. Ja mikä saa kuvittelemaan, että kun samaan aikaan avataan kilpailuttamisen patoluukut sotessa, että paukut riittävät osaamisen ja henkilöstön suhteen samaan aikaan myös työvoima-asioissa? Tällä petataan ihanat markkinat jollekin Manpowerille, joka iskee naiveille markkinoille, alihinnoittelee aluksi ja kahmaisee helpoimman pään. Ja Musta Pekka kortti - se, että ihmisten tilanteiden edistäminen on moniulotteista ja sitkeyttä vaativaa puuhaa - jätetään, kenelle? Kurjistetuille kunnlle?"
Päivitys 14.11.2016: Twitterin uutisvirrasta poimin uudelleen aktivoidun Kaleva-lehden pääkirjoituksen 4.9.2015: "Työnvälitys joutaa yksityistää":
"Julkinen työnvälitys alkaa olla tiensä päässä. Pitkään aikaan se ei ole kyennyt vastaamaan sen paremmin työvoimaa tarvitsevan teollisuuden ja liike-elämän kuin työtä hakevien kansalaistenkaan tarpeisiin. Työnvälitystä on myllätty useaan otteeseen uuteen muotoon mutta huonoin tuloksin. Tämä on johtanut siihen, että yhä harvempi työnhakija saa työpaikan sen kautta. Jos työhallinnon juoksu ei parane, työnvälitys joutaa ulkoistaa kunhan vain huolehditaan myös kaikista vaikeimmin työllistettävistä. Työnvälitys on yksi paljon moitituista julkisista palveluista. Eikä syyttä. Siinä kansalainen kohtaa suomalaisen byrokratian kaikessa karuudessaan. Kuinka usein työtä hakeva ihminen on kokenutkaan tulleensa nöyryytetyksi? Kysymys ei ole työnvälitystä hoitavien virkailijoiden yleisestä pahansuopaisuudesta, vaikka sitäkin saattaa esiintyä jossain määrin, vaan järjestelmän monimutkaisuudesta ja byrokraattisuudesta. Siinä suhteessa ongelma ei ole edes uusi, vaan se on jatkunut liki samanlaisena vuosikymmenet. Työvoimahallinto on niin vahvasti oman byrokratiansa vanki, ettei se kykene kohtaamaan ihmistä ihmisenä. Irtisanotut ja pitkään työttömänä olleet kokevat liian usein olevansa vain pelinappuloita, joita voi pompotella miten sattuu. Onneksi poikkeuksiakin on, mutta liian usein viesti työnvälityksestä kertoo kaikesta muusta kuin halusta palvella työtöntä asiakkaana. Taloudellisesti vaikeina aikoina työnvälityksen rooli korostuu. Yhä useampi joutuu turvautumaan sen palveluihin pelkästään taloudellisen tuen saamiseksi työttömyyden ajalle. On kohtuutonta, että joillakin alueilla Suomea joutuu jonottamaan kuukausikaupalla työvoimavirkailijan puheille pääsyä. Jos työtä ei ole tarjota, pitäisi turvata edes se, että työnhakija voisi kartoittaa omia työllistymis- tai kouluttautumismahdollisuuksiaan virkailijan kanssa. Työelämään vasta tulevat nuoret saattavat hyvinkin herkästi luopua yrityksestä heti alkumetreillä. Työvoimahallinnon musertava byrokratia vaatii melkoista tahdonvoimaa taistella sitä vastaan. Sen kanssa pärjäävät vain ne, jotka ovat riittävän vahvoja ajamaan omia etujaan ja oikeuksiaan. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että osa nuorista syrjäytyy. Työ- ja elinkeinoministeriö kaavailee siirtävänsä osan työnvälityksestä yksityisille yrityksille. Tätä kokeillaan parhaillaan Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Tulokset ovat olleet varovaisen myönteisiä. Ulkoistamisessa kohtaavat työnvälityksen tarve löytää työtä työttömälle ja välitysfirman halu tehdä bisnestä. Jos firma onnistuu työn hankkimisessa, se palkitaan. Yrityksen intressissä on saada työpaikka mahdollisimman monelle. Työnvälityksen ulkoistaminen olisi käänteentekevä rakenteellinen uudistus. Se ei kuitenkaan saa tarjota välitysfirmoille helppoa nakkia nyppiä vain rusinat pullasta. Myös vaikeimmin työllistettävillä täytyy olla oikeus inhimilliseen palveluun."
http://www.kaleva.fi/mielipide/paakirjoitukset/tyonvalitys-joutaa-ulkoistaa/706077/
Viitteet
(1) Ilmar Reepalu piti esityksen MSSosten tilaisuudessa 5.10.2016.
Esityksen perustana oli keskeneräinen tutkimus-selvityshanke Ruotsin
valinnanvapauden toteutumisesta. Väliraportti on tulossa marraskuussa
2016 ja loppuraportti vuoden 2017 alussa. Oleellinen tulos Reepalun
ennakkomateriaalissa ovat yritysten ylisuuret voitot (50%). Kun
Ruotsin mallissa valtio rahoittaa suoraan myös yksityiset
valinnanvapauden piirissä olevat palvelut, ajautuvat kaikki ylisuuret
voitot valtion kassasta toisiin yksityisiin käsiin. Toinen oleellinen
havainto on puhua kvasimarkkinoista. Tämä vastaa myös minun esittämää
jakoa tarpeen-kysynnän-tarjonnan välillä.http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/10/onko-sote-uudistuksen-valinnanvapaus.html
(2) Jan-Erik Støstad: Parempaa palvelua! Terveydenhuollon, hoivan ja koulun tulevaisuus; Into 2016"Norjalainen ekonomisti ja ay-toimija Jan-Erik Støstad esittää kirjassaan konkreettisen ehdotuksen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi. Hän keskittyy hyvinvointivaltion ydinpalveluihin: terveydenhoitoon, hoivaan ja kouluun. Ei hyvinvointipalvelujen markkinaehtoisuus, ei New Public Management eivätkä perinteiset julkiset hyvinvointipalvelut anna riittävän hyvää perustaa tulevaisuuden hyvinvoinnille. Tekijä purkaa tyylikkäästi uskomukset siitä, että ”rahat seuraavat asiakasta” ja ”vapaa valinta” toisivat enemmän ja parempia palveluita kaikille. Støstadin neljännen tien hyvinvointimalli tarkoittaa parhaiden käytäntöjen vapaata käyttöönottoa, suurempaa luottamusta ammattilaisiin sekä parempaa yhteistyötä palvelujen käyttäjien kanssa niiden kehittämiseksi kuin perinteisessä julkisten palveluiden ohjauksessa on ollut tapana. Ammattilaisten ja palveluiden käyttäjien yhteistyö ja yhteiskehittely ovat aikaansaatavissa paremmin yhteiskunnan tuottamissa palveluissa. Tämä on varmin tapa välttää voittoa tavoittelevan hyvinvointituotannon ristiriidat, puutteet ja ongelmat. Kirja julkaistaan yhteistyössä Työväen Sivistysliitto TSL:n kanssa. Jan-Erik Støstad on norjalainen ekonomisti ja sosiaalidemokraattisten puolueiden ja ammattiliittojen keskusjärjestöjen pohjoismainen yhteistyökomitean (SAMAK) pääsihteeri."
http://www.tsl.fi/julkaisut/yhteiskunta/#token-5043998
https://demokraatti.fi/tuore-kirja-piirtaa-surullisen-kuvan-soten-valinnanvapaudesta-kannattamattomat-asiakkaat-paatyvat-systeemin-ulkopuolelle/
(3) Perustoimeentulotuen siirto Kelalle 1.1.2017. http://www.slideshare.net/Kela-Fpa/60-piv-totuuden-hetkeen-toimeentulotuki-kelasta-112017-alkaen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti