Soteuudistuksen säästöpotentiaalin realisointi - kova johtamisen ja tiedonhalllinnan haaste, päivitys 15.9.2016

NHG: väliraportin analyysiliite, s. 3

Säästöpotentiaalia Nordic Health Care Groupin väliraportin 2.5.2016 tiimoilta ei ole juuri mediassa käsitelty. (1) Löysin dokumentin sattumalta STM:n sivuilta. Väliraportin ovat mitä ilmeisimmin tehneet Paulus Torkki ja Riitta-Liisa Leskelä. Nämä nimet löytyvät yhteenvedon viimeiseltä sivulta. Varsinainen tutkimus/selvitys on raportoitu liitteessä 179 sivun pp-pakettina PDF-muodossa. Pakettia kannattaisi ammattilaisten käydä läpi - paljon tietoa, tulkintoja, arvioita.

Lopputuloksena on säästöpotentiaali, joka jakaantuu seuraavasti:

• kustannukset 16700 me, säästöpotentiaali 3506 me eli 2,1%
• terveyspalvelut 13360 me, säästöpotentiaali 1750 me eli 1,3 %
• vanhuspalvelut: 6847 me, säästöpotentiaali 936 me eli 1,4 %
• vammaispalvelut: 2505 me, säästöpotentiaali 210 me eli 0,8%
• lasten, nuorten ja perheiden palvelut 2171 me, säästöpotentiaali 410 me eli 1,9 %
• päihde- ja mielenterveyspalvelut 2004 me, säästöpotentiaali 100-200 me eli 0,5-1,0%

Terveyspalvelujen sisällä säästöpotentiaalit on arvioitu seuraaviksi:

• päivystyksellinen toiminta 255 me; päivystyspisteiden harventaminen (12)
• konservatiivinen, elektiivinen toiminta 364 me; erityisesti vuodeosastohoidon vähentäminen
• operatiivinen toiminta 420 me, tuottavuustoimet ja palvelujen keskittäminen 
• synnytykset ja yökirurgia 20 me, synnytysten keskittäminen ja yökirurgian keskittäminen
• perusterveydenhuollon avohoito 530 me, pikapoli (lääkäri/hoitajatyönjako), segmentointi
• suun terveydenhoito 170 me, työnjaon kehittäminen ja toiminnan tehostaminen

Yhteenvetoraportissa todetaan mm. seuraavaa:
"Kokonaisuutena tunnistettu säästöpotentiaali on yli 3 miljardia euroa (Taulukko 1) suhteutettuna  perusuran mukaiseen kasvuun vuoteen 2029 mennessä. Käytännössä säästöpotentiaali tarkoittaa siis kustannusten kasvun hillitsemistä. Keskeisimmät mekanismit liittyvät 1) laitosrakenteen vähentämiseen  yhtäältä ennaltaehkäisevillä integroiduilla palveluilla (esim. lastensuojelu) ja toisaalta kevyemmillä  avomuotoisilla palveluilla (esim. vanhus- tai vammaispalvelut), 2) perustason palveluiden tuottavuuden  kasvattamisella (esim. kotihoito, vastaanottotoiminnot, suun terveydenhuolto), 3) laadun, vaikuttavuuden ja tuottavuuden parantamiseen osaamisen kokoamisella, työnjaolla ja integraatiolla erikoistuneissa terveyspalveluissa (esim. päivystys, operatiiviset toiminnot) sekä 4) resurssitarpeen vähentämiseen sähköisten palveluiden avulla....Todellisuudessa parhaiden käytäntöjen käyttöönotto ja leviäminen edellyttävät useita samanaikaisia kehittämistoimenpiteitä: rahoitusjärjestelmän tuki kokonaisepisodien hoitamiseen kustannusvaikuttavasti; jatkuvan ympärivuorokautisen palvelutarpeen ennaltaehkäisy; päivystys- ja toimenpideluonteisen toiminnan osaamisen kokoaminen ja työnjako; monista eri palveluista koostuvien episodien hoidon integrointi; digitalisaation tuomat mahdollisuudet ; dynamiikka palvelutuotannon ohjauksessa -- potilasvirrat hakeutuvat tai ohjataan kustannusvaikuttavimpiin palveluntuottajiin; kärkihankkeisiin liittyvät kehittämistoimenpiteet."

Ollin säästölista nro1. Onko Ollin pohdinnoilla relevanssia suhteessa tähän varsin massiiviseen selvityspakettiin? Viittaan tässä kirjassani esittämiini säästöpohdintoihin. (2) Soteuudistuksen yhdessä myrskyvaiheessa vuoden 2013 lopussa ehdotin seuraavia säästötoimia (s.66-67):

• erikoissairaanhoito: järjestelmä suojelee tehokkaana toimijana itsensä, mutta erikoissairaanhoitoakin voitaisiin keskittää entisestään ERVA-alueiden ympärille; kaikkia erikoissairaanhoidon sairaaloita ei välttämättä tarvita jatkossa (vaikea tehtävä, tästä esimerkki synnytysyksiköiden lakkauttamiset)

• ikäihmisten palvelut: suomalainen palvelujärjestelmä on edelleen laitospainotteinen; kun elämme monikanavaisessa rahoitusjärjestelmässä, kunnat siirtävät laitoshoitoa palveluasumiseksi; säästöt veronmaksajan kannalta ovat arveluttavia, koska viime kädessä maksaja pysyy ennallaan; vanhuspalvelulaki ja säästöt muodostavat suuren ristiriidan

• perusterveydenhuolto: vuodeosastohoito kaipaa uudistuksen, jossa toimintaa verrataan toisaalta erikoissairaanhoidon vuodeosastotoimintoihin ja toisaalta vanhustenhuollon vuodeosastotoimintoihin - alun perin perusterveydenhuollon vuodeosastotoiminta suunniteltiin "pikkusairaala"-ajattelulla; avohoito kaipaa uudistamista koko linjalla eli itsehoito, sähköinen asiointi, asiakasryhmien segmentointi, lääkärien ja hoitajien työnjako jne.;

• sote-palvelujen suunnittelu ja toteutus todellisen tarpeen mukaan - ei vanhojen rakenteiden ja saavutettujen etujen mukaan: valtionosuusuudistus olisi tässä selkeä uudistuksen kannustin

• koko soten digitaalinen läpivalaisu: sotemaailma on jäljessä digitaalisesta uudistuksesta verrattuna palvelusektoriin yleensä.

Eivät nämä 2013 lopun pohdinnat ole kovin kaukana säästöpotentiaalitutkijoiden yksityiskohtaisesta analyysistä. Pohdin samaisessa kirjassa laajemmin säästämisen haasteita. Yksi oleellinen pohdintani oli (ja on edelleen) palvelujen tarpeen, kysynnän ja tarjonnan saaminen tasapainoon. (s.127-128). NHG-tutkijat löytävät runsaasti säästöpotentiaalia perusterveydenhuollon avohoidosta. Palvelujen tehostamisen välineet ovat ihan relevantteja (työnjako, asiakkaiden segmentointi). Sen sijaan nyt aivan selvästi on vastavoimia tulossa säästämiseen, jos toteutetaan soteuudistus aiotussa muodossa. Palvelujen tarve tulee kasvamaan valinnanvapauden myötä. Tasapainon saaminen tarpeen - kysynnän ja tarjonnan välille tulee vaikeaksi yhtälöksi. Tuota pohdintaa eivät NHG-tutkijat ole erityisemmin tehneet. 

Toinen Ollin säästölista. Sivulla 129 päädyin tekemään "harjoituslistan" säästämisestä seuraavasti:

"Kärkeen nousee kallis erikoissairaanhoito, joka toisaalta on todettu tehokkaaksi ja vaikuttavaksi palveluksi. Maan jakaminen 12 päivystyalueeseen mahdollistaa myös erikoissairaanhoidon palvelujen karsintaa ja toimintojen keskittämistä. Kaikkinensa erikoissairaanhoitoa voidaan keskittää paremmin kuin muita sosiaali- ja terveydenhuollon toimintoja. Perusterveydenhuolto on luonteeltaan lähipalvelua, jossa keskittämisen sijasta hajauttaminen on voimaa. Lähipalvelut voidaan toteuttaa myös erilaisin uusin toimin – liikkuvilla palveluilla tai digitaalisilla palveluilla. Tässä on lähipalvelujen säästämisen mahdollisuus. Toisaalta Lähipalveluja ovat myös hoivapalvelut, joiden osalta säästäminen on vaikea yhtälö. Sen osoittaa aikaisemmin luvussa 3.2 kerrottu vanhuspalvelulain valmistelutyö. Hoivapalveluiden osalta voidaan säästämisen kannalta keskustella siitä, onko ylihoivaa vai alihoivaa. Ja voitaisiinko laitoshoito tai muu raskas ympärivuorokautinen palveluasuminen korvata kevyemmillä ratkaisuilla (kotihoito eri muodoissaan). Ja lopuksi voidaan arvioida, missä tapauksissa itsehoito on ratkaisu sen sijaan, että turvaudutaan yhteiskunnan apuun."

Säästöpotentiaali ja tiedonhallinta. Käydessäni läpi 179 sivun liitemateriaalin tuli jälleen selväksi kaksi asiaa: 1) tutkimus- ja tilastotietoa on valtavasti aiheeseen liittyen, 2) tieto on hajallaan "maailmassa" ja se on osittain puutteellista ja osittain vanhaa. Jos halutaan aidosti edetä soteuudistuksessa tietojohtamisen välinein, on tehtävä suuri tiedonhallinnan harppaus.  Harppauksen tekeminen ei ole aivan nopea toimenpide.

Päivitys 22.8.2016: Toisaalla FB:ssä on keskusteltu siitä, miten säästöt voitaisiin saada aikaan eli pitäisikö olla keskitettyä ohjausta vai jotain muuta. Vastasin keskusteluun näin:
Omassa blogikommentissani en avannut kunnolla omaa näkemystäni Jounin esiin nostamaan keskitys/hajautus-ohjauskuvioon. Olen aihetta pohtinut kirjassani monelta kantilta. Keskitetty ohjaus tarvitaan tiettyjen pelisääntöjen aikaan saamiseen. Kannatan sopimusajattelua eli sitä, että sovitaan eikä vain ohjata/määrätä. Sopimusyhteiskunta edellyttää hyviä tietojärjestelmiä, luotettavia tiedolla johtamisen perustietoja indikaattoreineen. Kun katselee tuota NHG:n pakettia, tulee suuria epäilyksiä siitä, miten niitä säästöjä nyt sitten tehdään vai syntyykö vain lisää kustannuksia. Samoin tulee epäilyksiä, millä tavoin soteuudistuksessa turvataan kansalaisille tasavertaiset, oikeudenmukaiset ja laadukkaat palvelut.
Asko Rantala puuttuu sopimusyhteiskunta-argumenttiini seuraavasti: 
"Sopimusyhteiskunta edellyttää kahden tai useamman tasavertaisen vapaan sopijan avointa vuoropuhelua ja tosiasioihin perustuvaa sopimusta, joka on kaikille sopijapuolille yhtä edullinen. Nykyisin aina ja kaikissa TES-neuvotteluissa palkansaajapuoli, AY-liike, SAK sanoo jossakin vaiheessa täsmälleen näin, "työnantaja ei neuvottele, emmekä me voi suostua saneluun". Tosiasia on, että työnantajalla on AY-liikkeen pistoolinpiippu niskassa koko ajan ja jatkuvasti toistetaan kysymystä, "meidän vaatimuksemme on tätä ja tätä ja jos ette suostu niin...." Samaan aikaan toisaalla satamien toiminta pysäytetään, vähintäänkin samalla toimialalla esiintyy ulosmarsseja ja laittomia lakkoja ja myös muilla toimialoilla. Näihin AY-liike vetoaa lakko--oikeudella. HUOM! Vain laillinen lakko on oikeutettu ja se on silloin, kun alalla ei ole voimassa työehtosopimusta. TES:n voimassaollessa kaikki työtaistelu on laitonta."

Päivitys 22.8.2016: Matti Rimpelä kommentoi FB:n puolella:
"Tämä aineisto on monella tavalla tärkeä ajankuva. Kuten Olli toteaa, se kertoo runsaasta tilastitietomassasta, josta mikään taho ei ole aikaisemmin yrittänyt rakentaa kokonaiskuvaa. Ja tämäkin saadaan vasta samassa vaiheessa kun suuri lakipapetti lähti lausunnolla. Puhumme yli 20 miljardin euron vuosittaisesta kustannuserästä ja tässä mennään sen hallinnassa. NHG on tehnyt hyvää työtä tuottaessaan - STM:n tilauksesta - tämän paketin. Kiinnostavinta minulle on se keveys, jolla valtionhallinto suhtautuu sote-kustannusten kokonaiskuvan muodostamiseen tosiasiatiedoista ja siitä lähtevä säästöpotentiaalin avoin ennakointi. Miksi tästä ei ole virinnyt laajempaa keskustelua?"

Päivitys 22.8.2016: Johanna Kotipellolta tuli hieno idea aiheeseen liittyen FB:n puolelta: 
"Aivan loistava kooste, kiitos Olli! Tuohon kohtaan tietojohtamisesta: "1) tutkimus- ja tilastotietoa on valtavasti aiheeseen liittyen, 2) tieto on hajallaan "maailmassa" ja se on osittain puutteellista ja osittain vanhaa. Jos halutaan aidosti edetä soteuudistuksessa tietojohtamisen välinein, on tehtävä suuri tiedonhallinnan harppaus. Harppauksen tekeminen ei ole aivan nopea toimenpide."
Ehdotus: voisiko tämän joukkoistaa, talkoistaa, Digitalkoiden tapaan?" http://www.digitalkoot.fi/
Ollin kommentti Johannan ideaan:  Joo, tässä olisi erinomainen mahdollisuus lähteä talkoisiin. Kokonaisuus voitaisiin paloitella vaikkapa tuon säästöjaottelun mukaan osiin ja sitten voitaisiin kerätä tietoa, näkemyksiä ja tulkintoja kustakin alueesta sekä niiden välisistä suhteista. Samalla sieltä nousisi esille myös tietojohtamisen kannalta ns. kynnyskysymykset. Tämä joukkoistamisen ideasi toimisi samalla yhteisen näkemyksen mahdollistajana. Nythän näitä juttuja tehdään erilaisissa torneissa ja siiloissa.

Päivitys 15.9.2016: Turun Sanomissa ihmetellään samaa asiaa kuin minä. Ei ole juuri tätä pakettia käsitelty julkisuudessa.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2781027/Tasta+hallitus+ei+puhu+Kolmen+miljardin+sotesaastolista

Viitteet

(1) Nordic Healthcare Group: Sosiali- ja terveyspalvelujen kehittämis- ja säästöpotentiaalin arviointi. VNK TEAS-hanke 6.1.1. Soteuudistuksen ja itsehallintoalueiden muodostamisen tukemista koskevat selvitykset.väliraportti 2.5.2016;
http://stm.fi/documents/1271139/1979378/Nordic+Healthcare+Group%2C+Sosiaali-+ja+terveyspalveluiden+kehitt%C3%A4mis-+ja+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6potentiaalin+arviointi%2C+v%C3%A4liraportti+2.5.2016.pdf/259f22a7-acb7-4b9e-9c9a-7e5ae37e3976

(2) Olli Nylander: Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, Norderstadt 2016