Älykästä johtamista - sopisiko SOTEen, päivitys 17.12.2015

Olli ja Pentti tennispelin jälkitunnelmissa

Älykästä itsensä johtamista testasimme käytännössä tennispelin merkeissä 12.12.15 Pentti Sydänmaanlakan kanssa (oheinen kuva jälkipelistä). Pentin tuoreen kirjan mukaan (s.165) olimme aamulla tasolla 1 eli itsensä johtamisen tasolla. Kuvasta on vaikea päätellä, miten pelissä kävi. Itsensä johtaminen tennispelissä on aivan keskeinen juttu. Jos itsensä johtaminen ei onnistu, ei kyllä saa parastaan irti. On sattuma, että päädyimme pelaamaan vastakkain ja sattuma, että olin juuri lukenut arvostelukappaleena Pentin teoksen "Älykäs julkinen johtaminen" (Talentum, Helsinki 2015). (1)

Älykäs johtaminen on johtamiskirjallisuudessa nyt jonkinlainen muoti-ilmiö. Myös huonosta johtamisesta on tehty väitöskirjatutkimus hiljakkoin. (2) Pentti käyttää lähteinään myös Pirkko Vartiaisen ja kumppanien tutkimusta sekä Virtasen ja Stenvallin tutkimuksia. Konsultti Sydänmaanlakka on kuitenkin kehittänyt viimeiset 16 vuotta omaa älykkään verkostojohtamisen (tm) mallia. Pentti kutsuu sitä älykäs johtaminen 7.0:ksi. Mallimerkintä 7 viittaa älykkään johtamisen tasoihin: 1. itsensä johtaminen, 2. yksilöiden johtaminen, 3. tiimin johtaminen, 4. virtuaalijohtaminen, 5. organisaation johtaminen, 6. verkoston johtaminen, 7. ekosysteemin johtaminen. (s.165).

Julkinen hallinto kohteena. Kirja keskittyy julkiseen hallintoon, mutta johtamisen malli taitaa olla tehty yleispäteväksi. Heti täytyy todeta, että julkista hallintoa tuntevalle kirjan tämä analyysi ei ole uutta. Itse asiassa liiankin kuvailevaa ja yllättäen myös nopeasti vanhenevaa. Pentti kertoo kuvailevasti myös ajankohtaisista hankkeista KEHU, VIRSU, OHRA (s. 96-97). (3) Odotin älykästä analyysiä nykytilasta ja näistä uudistushankkeista. Sotekin on kuvattu vielä edellisen hallituksen ehdotuksilla. Tuoreet Sipilän hallituksen aikaansaannokset eivät ole ehtineet kirjaan mukaan. Julkisen hallinnon perinteinen johtamiskulttuuri on sitä tyhmää johtamista ja tulevaisuus älykästä sellaista. Vastaava analyysi on Virtasen ja Stenvallin kirjassa "Älykäs julkinen organisaatio". Varsin kritiikittömästi Sydänmaanlakka referoi (s.49) myös Matti Wibergin ns. tutkimusta "julkeasta sektorista". (4)

Julkea dikotomia: älykäs - tyhmä. Julkisessa hallinnossa vuosikausia toimineena on pakko hiukan puolustaakin johtamista. Älykäs johtaminen on innovatiivista, rutiineja rikkovaa, aikaisempia käytäntöjä kyseenalaistavaa johtamista. Tyhmä johtaminen on päinvastoin rutiineissa pysyvää, olemassa olevia valtarakenteita ja toimintakäytäntöjä puolustavaa. Tässä on sellainen väkisin tehdyn dikotomian maku. Ikään kuin julkisen hallinnon työntekijät tahallaan ja oman etunsa varjelun nimissä harjoittaisivat tyhmää johtamista. Tällaisen kuvan antaa erityisesti Matti Wiberg. Pentti ei sorru tällaiseen yleistykseen. Julkinen hallinto tarvitsee sopivasti myös hallintokultttuuria, pysyvyyttä, vakautta. Se on kansalaiselle luotettavuuden ja ennustettavuuden merkki. Weberin ajatuksissa oli myös hyviä piirteitä. Ne vain ovat nyt pois muodista.

Kompleksisuus. Tämä käsite viehättää. (s. 31-33). Vartiainen ja kumppanit lanseerasivat suomalaiseen johtamiskeskusteluun tämä termin. He onnistuivat asiassa niin hyvin, että taannoinen pääministeri Katainenkin käytti käsitettä hyväksi. Ongelmia on siis monenlaisia: helppoja, haastavia ja tosi vaikeita. Moninaiset, kompleksiset ongelmat ovat pirullisia. Julkisessa hallinnossa on osoittautunut, että sote-uudistus on pirullinen ongelma. Pentti Sydänmaanlakka piirtää yhteiskunnan murroksen käyrän, jossa lineaarisuus on mennyttä teollisuusyhteiskunnan aikaa. Nyt ollaan tietoyhteiskunnan ja verkostoyhteiskunnan vaiheessa, jonka jatkumo on vaikeasti ennustettavissa.

Älykäs johtaminen 7.0. Tuotteistettu älykäs johtaminen sisältää tiivistetysti mallinnuksen johtajan rooleista ja osaamisesta. Johtajia on neljää tyyppiä: uudistaja, visionääri, toteuttaja ja verkottuja. Jatkuva uudistuminen on johtajan hyve Sydänmaanlakan mallissa. (s.150-152). Alf Rehnin haastattelussa Ylioppilaslehden joulukuun numerossa Rehn heittää mielenkiintoisen konsultin havainnon. Jatkuvasti uudistuva johtaja on alaisille epävarma, hankala johtaja, kun taas ärtyisä pysyvien periaatteiden johtaja on ennustettava ja näin helpommin "käsiteltävissä". (5) Osaaminen on myös prosessi, joka päättyy tulokseen, onnistumiseen ja vaikuttavuuteen. (s.153). Johtajuuden osaamispuu on Sydänmaanlakan pitkään kehittämä malli, jonka kompponentteja ovat yleisosaaminen, vuorovaikutusosaaminen, tehokkuusosaaminen ja hyvinvointiosaaminen. (s.155). Älykkään johtamisen tasot ovat tämän Pentin mallin kulmakivi. Siinä edetään itsensä johtamisesta viime kädessä tasolla 6. verkostojohtamiseen ja tasolle 7. ekosysteemin johtamiseen.  (s.165).

Verkoston ja ekosysteemin johtaminen - sopisiko SOTEen. Uusi itsehallintoalue voidaan ymmärtää verkostoksi tai ekosysteemiksi -ehkä. "Osa verkostoista on löyhiä, osa kiinteitä, mikä lisää entisestään johtamishaastetta. Kyseessä on tällöin monimutkaisten arvoverkostojen johtaminen...Verkostotaloudessa toimintaa ohjaavat avoimuus, nopeus, uudenlainen yhteistoiminta, tiedon jakaminen ja globaalius...Ekosysteemi on siis makroverkosto, kun verkosto määritellään yritysten ja muiden organisaatioiden välisten suhteiden muodostamaksi ja toimialat ylittäväksi verkostokudokseksi, joka on periaatteessa rajaton". (s. 166-167). Nämä Sydänmaanlakan kuvaukset verkoston ja ekosysteemin johtamisesta kuulostavat kompleksisilta. Sopii siinä mielessä SOTEen.

Valtio, itsehallintoalue, kunnat. Johtamisen yksinkertainen rakenne on esitetty selvitysmies Tarastin asettamisasiakirjassa: valtio, itsehallintoalue, kunta. (3) Tähän myös kulminoituvat verkosto- ekosysteemijohtamisen mahdollisuudet. Valtiolla on suunnittelu-, ohjaus-, valvonta- ja rahoitusrooli. Nämä roolit ovat luonteeltaan ylhäältä alas - johtamista, eräänlaista käskyttämistä. Kuntien toiminnan perusta on kunnallinen itsehallinto - perustuslaillinen oikeus. Nyt sitten selvitysmies Tarasti pohtii, mikä on itsehallintoalueen rooli ja tehtävät. Ohjaako valtio suoraan itsehallintoalueita? Silloinhan ne olisivat suoraan osa valtion hallintoa. Vai ovatko itsehallintoalueet autonomisia toimijoita kuntien tapaan? Tee tästä nyt sitten verkosto tai ekosysteemi - ei oikein onnistu. Ehkä itsehallintoalue voi rakentaa omaan palvelukokonaisuuteensa verkoston-ekosysteemin. Miten tuo järjestetään nykyisessä kilpailutusmaailmassa, hankintalainsäädännön puristuksessa? Eikö verkoston ja ekosysteemin idea ole tietynlaisessa vapaaehtoisessa yhteenliittymisessä, vuorovaikutuksessa, jossa eri osapuolet voittavat (winwin-tilanne). Sote-maailmassa on vaikea rakentaa vuorovaikutus, jossa kaikki ovat voittajia. Sen osoittaa myös keskustelu valinnanvapaudesta. Vai olisiko koko SOTE kaikkinensa suuri ekosysteemi? Joku viisas on sanonut, että ekosysteemi toimii darwinismin periaatteella - heikot sortuu vahvat vahvistuu. (6)

Päivitys 14.12.2015: Erkki Laitila FB:n puolella kommentoi: "Olen kehittänyt visuaalisia malleja ekosysteemeille ja systeemeille kirjassani Systeemiajattelun tekniikka tehostamassa arkiajattelua. Sen mallit ovat niin geneerisiä että sopivat minne vain : soteen ja yrityspuolelle kaikille tasoille.
Www.goodreason.fi/ajankohtaista
Se ei ole ihan helppo oppia, mutta sitten kun jyvälle pääsee, valaistuminen jatkuu koko elämän mittaisena prosessina."

Päivitys 15.12.2015: Matti Rimpelä kommentoi pirullista ongelmaa FB:n puolella seuraavasti

"Eivät ongelmat ole koskaan pirullisia. Ne vaan näyttäytyvät pirullisilta, jos ei ymmärrä tai ei osaa tulkita johtamisympäristöä. "Pirullinen" ongelma on vanhenevan paradigman tuottama käsite, jolla siiirretään huomio ongelmaan, vaikka pitäisi tutkia toimija ja huomata, että ongelman tekee pirulliseksi hänen kyvyttömyytensä ymmärtää johtamisympätistön olemusta. Kompleksisuuden hallitsevalle saattaa yksinkertaiset syys-seuraussuhteen toimintaympäristöt jäsentyä pirulliseksi (lastensuojelun osaaja erikoissairaanhoidon johtajana) tai päinvastoin (erikoissairaanhoidon osaaja lastensuojelun johtajana)."

Olli vastasi seuraavasti: Ehkä olet Matti oikeassa. Intän kuitenkin sitä, että johtamisympäristö on sinänsä kompleksinen. Riittääkö nyt esim. voimaa tehdä tämä hallituksen kaavailema uudistus. Lukiessani Sydänmaanlakan kirjaa en aivan ollut valmis uskomaan verkosto-ekosysteemiajatteluun ratkaisuna soten johtamiskysymyksiin. Tosin ei kirjan kirjoittaja tähän tuota lääkettä ollut tarjoamassa.

Päivitys 17.12.2015: HS kolumni, Marko Junkkari: Häiriö iski häiriötalouteen. (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1450245082142) Marko kertoo disruption isän Clayton Christensenin hairahduksesta häiriötaloudessa. Kyse on Claytonin teoksesta The Innovator`s Dilemma. Ensinnäkin Clayton teoriaansa perustuen arvioi täysin väärin iPhonen maailmanvalloituksen ja Nokian syrjäyttämisen. Toiseksi myöhemmin Christensenin pohjana oleva 71 yrityksen aineisto kyseenalaistettiin. Junkkari viittaa myös toiseen guruun.  "Christenseniin kohdistuvassa kritiikissä on paljon yhtäläisyyksiä toiseen bisnesguruun Tom Petersiin. Peters julkaisi vuonna 1982 bestselleriksi nousseen liikkeenjohdon oppaan In Search of Excellence. Parikymmentä vuotta myöhemmin Peters myönsi, että hän oli väärentänyt ison osan teoksen tausta-aineistona käytetystä datasta." "Yritysten epäonnistumisen syyt ovat niin moninaisia, että niitä on vaikea yleistää yksinkertaiseksi teoriaksi." Marko Junkkari toteaa, että tällaisten oppaiden teorioita uskotaan intuitiivisesti, vaikka niiden datapohja onkin pettänyt. Marko tiivistää: "Disruptiivisuudessa on kyse hyvistä asioista: kehityksestä, edistyksestä, luovasta tuhosta ja evoluutiosta." Tuli mieleeni myös tämä kahtiajako älykkäisiin ja tyhmiin organisaatioihin. Onkohan tuollakaan dikotomialla mitään teoreettista pohjaa. Digitalisaatiota koskevassa blogikirjoituksessani tulee tuo disruption käsite esille:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/11/digitalisaatio-vaatii-asennetta.html

Viitteet

(1) Pentti Sydänmaanlakka: Älykäs julkinen johtaminen. Talentum pro, Talentum Helsinki 2015; Ote kirjan mainostustekstistä:

" Miten Suomen julkinen sektori voi selvitä turbulentissa tulevaisuuden toimintaympäristössä? Mikä on julkisen johtamisen tärkeintä osaamista ja miten luodaan älykäs julkinen organisaatio? Kirja kehittää uudenlaista julkisen johtamisen mallia kuntasektorille ja valtion hallintoon. Tavoitteena on auttaa niitä vastaamaan paremmin tulevaisuuden haasteisiin ja näyttää tietä kohti uudenlaista kansalaisyhteiskuntaa. Konkreettiset esimerkit ja haastattelut tekevät kirjan teoriasta käytännönläheisen ja helposti sovellettavan." 
- Tätä itsensä johtamisen ongelmaa pohdin taannoin blogikirjoituksessani rutiineista - tennis taisi olla myös esimerkkinä:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/12/rutiinit-uuden-oppiminen-ei-helppoa.html


(2) Älykäs (vs. tyhmä,  huono) johtaminen ja digitalisaatio: Näitä kirjoja olen kommentoinut blogikirjoituksissani aiemmin:
- Petri Virtanen, Jari Stenvall: Älykäs julkinen organisaatio, Tietosanoma, Helsinki 2014

http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/08/alykkyytta-julkiseen-organisaatioon.html
- Pirkko Vartiainen, Seija Ollila, Harri Raisio, Juha Lindell: Johtajana kaaoksen reunalla. Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista?, Gaudeamus, Tallinna 2013
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html
- huono johtaminen: "Despootit ja tyrannit johtajinamme" http://www.kaks.fi/node/8464
- Digitalisaatio on yhteydessä toiminnan muutokseen ja muutosjohtamiseen. Muutosjohtaminen on puolestaan eräs johtamisen näkökulma älykkääseen johtamiseen.
-- Vesa Ilmarinen, Kai Koskela: Digitalisaatio. Yritysjohdon käsikirja
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/09/digiagenda-sotemaailmaan.html
-- Uuskasvun polut - digitalisaation lupaus, TeliaSonera Finland oyj, Helsinki 2015
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/11/uuskasvua-digitalisaatiolla-soten.html

(3) Aluehallinnon uudistaminen on ollut valtionhallinnon uudistamisen agendalla vuosia. Tein aiheesta blogikirjoituksia, joissa pohdin Kehua, Ohraa ja Virsua.
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/02/valtiokoneen-korjausohjeet-virsut-ja.html
- http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/04/aluehallintoa-uusitaan-virsut-jalassa.html. 
- Tuorein asian on Lauri Tarastin asettaminen selvitysmieheksi: Ote Valtioneuvoston tiedotteesta 20.11.2015:  "Hallituksen mukaan itsehallintoalueet perustetaan 2019 alkaen monitoimialaisiksi.  Itsehallintoalueille osoitetaan pelastustoimen tehtävät, maakuntien liittojen tehtävät, ELY-keskusten alueiden- ja elinkeinoelämän kehittämistehtävät sekä mahdollisesti ympäristöterveydenhuolto. Selvityshenkilön tehtävänä on yhdessä ministeriöiden kanssa selvittää erityisesti alueellisia ja kuntien lakisääteisessä yhteistyössä hoidettuja tehtäviä. On myös mahdollista, että osaa siirrettävistä tehtävistä hoidetaan itsehallintoalueiden yhteistyönä tai yhtä aluetta laajemmalla alueella. Samalla selvitetään voidaanko joitakin aluehallinnon ja alueellisesti hoidettuja tehtäviä siirtää kokonaan tai joiltain osin kunnille."
http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ministeri-tarasti-aluehallinnon-selvityshenkiloksi?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10623
http://stm.fi/sote-uudistus

(4) Matti Wibergin kirjan "Julkea sektori" arvioin taannoin otsikolla julkea sektori ja itsekkäät byrokraatit:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/09/julkea-sektori-ja-itsekkaat-byrokraatit.html

(5) Alf Rehn on ollut arvioni kohteena hänen  parin vuoden takaisesta kirjastaan "Vaaralliset ideat". 11.12.22015 Ylioppilaslehti julkisti Rehnistä haastattelun, jossa hän mm. totesi tästä johtamisesta seuraavaa: "Rehnin johtopäätös oli, että alaiset olivat kehittäneet tekniikan, jolla kusipääjohtajan kanssa oli helppo tulla toimeen. Kusipää oli kusipää joka päivä. Toimitusjohtajan suosikin ongelma taas oli se, että tämä luki jatkuvasti Harvard Business Review’n kirjoja ja oppaita johtamisesta ja siksi muuttui johtajana jatkuvasti. Milloin tämä halusi olla johtajana coach, milloin visionääri."
http://ylioppilaslehti.fi/2015/12/professori-alf-rehn-on-yliopiston-ja-yritysmaailman-unelmavavy/
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/07/miksi-idea-ei-etene-kaytantoon.html

(6) Ekosysteemiä pohdiskelin taannoin blogissani kesällä 2013.
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/06/ekosysteemi-vai-sote-erp.html
Valinnanvapaudesta olen kirjoittanut useasti. Asia on akuutti ja pirullinen ongelma koko SOTE-uudistuksessa.  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2015/11/valinnanvapaudesta-keskustelu-terveys.html