Me pärjäämme: Osa 2: avaamme käsitemaailmaamme

Kansallisesti ja kansainvälisesti vaikuttavimman käytännön esimerkin yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen pärjäämiskaaresta tarjoavat maamme sotainvalidit. (Kuva 1, osa 1: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/04/me-parjaamme-osa-1-miksi-olemme-aiheen.html ). Heidän veljesliittonsa perustamista Mannerheim evästi sanoen: ”Sotainvalidin on löydettävä itsestään se voima, joka auttaa häntä eteenpäin. Te ette ilman omakohtaista voimakasta halua ja yrittämistä pääse eteenpäin tulokseen edes suurenkaan ulkoapäin tulevan tuen varassa”. (1) . Vain noin kymmenen prosenttia näistä monivammaisista ihmisistä on arjessa pärjäämisessään turvautunut julkiseen apuun elämänsä kaarella. (Suullinen tieto Juhani Wikström 3.5.2023)

Tarvitsemme haastavia esikuvia, vipuvarsia, jotta pärjäämisen ilosanoma leviäisi huomennakin. Puhumme meistä kansalaisista, mutta myös kunnista, joilla on uudessa sotemaailmassa runsaasti pärjäämisen haasteita ja mahdollisuuksia. Ja taitaa uusilla hyvinvointialueillakin olla pärjäämisen haasteita.  Tavoitteena on, että kaveria ei nytkään jätetä. Uudistukset lähtevät kielestä. Alla olevan ja Tampereella pidetyn väitöstilaisuuden oululainen vastaväittäjä kiteytti yhden sen ydinviesteistä omalla murteellaan: ”pärjääkkönä”. Alun perin pärjäämisen kantasana lienee karjalaista perua.

Pärjäämisilmiötä tutkaillessamme törmäsimme kahteen melko tuoreeseen ja kiintoisaan mittariin. Molemmat niistä koskettelevat palvelujen jättämää välitöntä jälkeä, vaikutusta.

• Pirkkalalainen terveyskeskuslääkäri Elina Tolvanen käsitteli v 2020 laatuaan ensimmäisessä väitöstutkimuksessa potilaan pärjäämisen tunnetta ja sovelsi sitä tutkimuksessaan perusterveydenhuollossa käytettyyn PEI-mittariin (Patient Enablement Instrument). Kysymys (Q2) siitä, tunteeko potilas käynnin jälkeen kykenevänsä tulemaan toimeen sairautensa kanssa, korreloi hyvin koko mittariston kanssa (ks. alla oleva kuva). Sillä kyettiin myös tunnistamaan ne potilaat, joilla pärjäämisen tunne jäi matalaksi. Vaikka pärjäämisen tunne voi matkan varrella hiipua, todettiin mittarin soveltuvan terveyskeskusvastaanotolle potilastyytyväisyysmittarien rinnalle. Tutkimus todettiin sekä päteväksi että luotettavaksi. (2) Näin käyttökelpoisen mittarin soisi tulevan käyttöön koko maassa.

•          Toinen esimerkkimme koskee Ensi- ja turvakotien liiton toteuttamaan ”Vaikuttavuus esiin”- hankkeeseen (2018–2021), josta Olli kirjoitti v 2021. Hankkeessa käytiin läpi suuri määrä mittareita laajalla joukolla asiantuntijoita. Hankkeesta tehtiin myös arviointitutkimus.  Hankkeen yhteydessä todettiin, että ”tieto ei ole arvokasta, ellei se muuta tapaa toimia”. Mittarin ongelmaksi todettiin sen kohdistumattomuus riskiryhmiin. (3). Lopputuloksena oli viisiportainen arviointiasteikko:  

1. haittakokemus, 
2. suoriutuminen, 
3. sosiaaliset suhteet, 
4. turvallisuus, 
5. toiveikkuus.

Mittariesimerkeistä huomaamme, että pärjäämisen käsitteistö liittyy oleellisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Pärjäämisellä on yhteyksiä myös elintapoihin, toimintakykyyn, sairauksiin, vammoihin, vaivoihin sekä riskikäyttäytymiseen yleensä. Siihen liittyy niin myönteisiä kuin kielteisiä sisältöjä, jotka kuvaavat pärjäämisvajeita joko pysyvinä tai tilapäisinä tiloina.

Lukuisat toisistaan poikkeavatkin terveyden määritelmät (ml WHO) huomioon ottaen olemme rohjenneet lähestyä tätä käsitettä määrittelemällä se täällä koti-Suomessa ”ihmisten toimeen tulemiseksi eli pärjäämiseksi omien (mitattujen/vielä mittaamattomien) poikkeavuuksien kanssa arjessaan” (4).  Tuon lauseen alkusanat lausuttiin syksyllä 1969 sosiaalipolitiikan laudaturseminaarissa, missä joukko loppuvaiheen opiskelijoita paneutui lukuvuoden ajan terveyden käsitteen selvittämiseen prof. Jouko Siiven johdolla. Asiaa tarkasteltiin myös rajahyödyn näkökulmasta (vaihtoehtoiskustannuksista ei silloin puhuttu). Näin kaukaa terveyden käsitemäärittelystä pärjäämisen ajatus jäi Kaukolle itämään.

Pärjäämisen käsite on sittemmin saanut tukea Hollannista ja Suomesta. (mm Huber et al 2013, Kekomäki 2019, Tolvanen 2020 ja Nylander 2021). (4) Emeritus professori Martti Kekomäen mukaan terveys on määriteltävissä nasevimmin ihmisen kyvyksi pärjätä. Hänen teoksensa ”Etiikasta ekonomiaan – ja takaisin” yhtenä punaisena lankana kulkee sote-palvelujen järjestäminen ja palveluiden johtaminen tästä näkökulmasta.

Hollantilaiset tutkijat pitivät terveyttä koskevina avainsanoina: ”The Ability to adapt and self-manage”. He puhuvat ihmisen kyvystä sopeutua ja ohjata itse elämänsä kulkua. Pitkään asioita pohdittuamme haastamme vaihtamaan kyky -käsitteen paikalle sanan taito/taidot. Niitä voidaan opettaa ja oppia (5). Englanniksi käytämme siis käsiteparia ”Coping Skills”. Ihmisten kyvyn itse määrätä ja ohjata elämänsä kulkua (suuntaa) pidämme ennallaan. Olli jatkoi kirjassaan ”Hyvinvointi ja terveyshyöty” (2021) aiheen syventämistä. Sen synnyttämien ajatusten ympärillä käymissämme keskusteluissa keskeisimmiksi täydentäjiksi nousivat ”pärjäämislisä”, ”pärjäämisvaje” ja ne kokoava käsite: ”pärjäämisvaranto” (suullinen tieto Matti Rimpelältä v.2021). Esittelemme käsitekokonaisuuden tarkemmin blogisarjamme seuraavassa osassa 3.

Tarjonta- ja tuotantolähtöisten käsitteiden rinnalle (ohi) olemme nostamassa kansalaisen näkökulmaa, jonka mukaan hyvinvointi ja terveys ovat olemassa, jotta ne kulutettaisiin elämän (arjen) palveluksessa. Hyvinvoinnin edistäminen on alati jatkuvaa sairauden/vaikeuksien voittamista (pärjäämistä sen kanssa) ja kuolemanhakuisuudesta luopumista. Terveydellä ja hyvinvoinnilla on käsityksemme mukaan aina myös yhteisöllinen ulottuvuus: jokaisella sairaudella on sanottavansa ja jotain olennaista meistä ihmisinä nähdään sen kautta. Edellä mainittuihin käsitteisiin ja niiden keskinäisiin suhteisiin paneuduttiin Suomen Akatemian humanistisen ja lääketieteellisen toimikunnan yhteistilaisuudessa 1970-luvun puolivälissä maamme silloisten johtavien tutkijoiden ja filosofien toimesta (Ketonen O, Siirala M, Lindquist M mm). Saattaisi olla paikallaan järjestää vastaava tilaisuus ajatusten vaihtoon näiltä tiimoilta nyt vahvasti muuttuneessa tilanteessa!

Näitä näkemyksiä ovat viime aikoina oivallisesti täydentäneet alla esitellyt kirjoittajat Maija-Riitta Ollila ja Nelli Hankonen ja Tiina Röning.

• Filosofi Maija-Riitta Ollila (6): Tahdon heikkouden parantelu hupenevaa itsekontrollia vastaan. ”Ihminen kuitenkin väsyy syystä tai toisesta. Yksi koko ihmistä väsyttävistä asioista on stressi. Huvenneen itsekontrollin lääke onkin itsekontrollin elvyttäminen.” Ollila pohtii, miten erilaisilla lääkkeillä ja huumeilla voidaan parantaa itsekontrollia. Toisaalta hän nostaa esille monet haittavaikutukset lääkkeiden ja huumeiden liiallisesta käytöstä tässä yhteydessä. Ollila nostaa esille tieteenalojen eriytymisen, vaikka ihmistutkimus on yksi kokonaisuus. Ollilan mielestä tahdon parantelu voi olla ”luomuparantelua” eli meidän termeillä jatkuvaa taitojen parantelua. Hoidon avulla voidaan puolestaan parantaa sairauksia ja vaivoja.
• Sosiaalipsykologi Nelli Hankonen (7) nostaa esille motivaation. Motivaatio edesauttaa myönteistä ilmapiiriä, positiivista, innostunutta otetta niin työssä kuin vapaa-ajan harrastuksissakin. Motivaatioon vaikuttavat monet seikat kuten muiden arvostus, välttyminen muiden arvostelulta, palkitseminen, uhka menettää työpaikkansa, kyky olla ylpeä itsestään eikä hävetä itseään, mielenkiinto ja innostus töihin jne.
• Urheilupsykologi Tiina Röning (8): Vaikeudet vahvistavat urheilijaa ja muitakin. Henkinen vahvuus on yhteydessä menestykseen, mutta myös mielen hyvinvointiin. Henkisen vahvuuden elementit alkavat muovautua jo lapsena, mutta niitä voi kehittää myös aikuisena. Pärjäämistä tukevat muun muassa elämänhallinnan ja tunteiden sääntelyn taidot, kyky jatkaa kohti tavoitteita vastoinkäymisistä huolimatta, uskallus mennä päin haastavia kokemuksia sekä luottamus omiin kykyihin ja omaan arvoon.

Jokainen pärjäämistä painottava ratkaisuyritys jättää vuorovaikutuksessa jälkensä myös ihmistä palveleviin tahoihin. Pärjäämisen käsitettä käyttävien palveluorganisaatioiden / asiantuntijoiden tulee - asiakkuuksien tavoitteelliseen ohjaamiseen pyrkiessään - mitata vuorovaikutusprosesseja reaaliajassa. Siihen nykyaikainen tietotekniikka ja tekoäly antavat uusia eväitä. 

Rakensimme yhdessä yllä olevan kuvan vuorovaikutuksesta kansalaisen ja ammattiauttajan välillä. Kansalaiset hakevat tarpeen tullen apua ongelmiinsa, vaivoihinsa tai sairauksiinsa. Ammattiauttajat tarjoavat sitä. Vuorovaikutusta yhteen liimaava osio on "tarve". Vuorovaikutuksen avulla muodostetaan yhteinen avun tarve ja siihen annettavat palvelut ja hoito. Kysyntäkolmio ja tarjontakolmio kohtaavat, mitä enemmän kansalaisella on pärjäämisvajetta. Ja päinvastoin mitä suurempi on kansalaisen pärjäämisvaranto, sitä epätodennäköisempää on palvelun ja hoidon tarve. Periaate on yksinkertainen, mutta sen toteutus on ontunut ainakin niin pitkään, kun herrat Kauko ja Olli ovat olleet aiheen kimpussa. Toteutuksen ontuminen näkyy kahdella tapaa - ali- tai ylihoitona, holhoamisena tai heitteille jättönä. Tästä seuraavat myös liialliset resurssien käytöt tai niiden käyttömahdollisuuksien puutteet. Puutteet näkyvät jonoina.

 Viitteet

(1)  Yle-Areena, Katkennut kalpa, julkaistu 17.8.2010

(2)  Elina Tolvanen: Patient Enablement after s single GP consultation in primary health care – measurement validation for patient enablement in Finland. Tampereen yliopisto 2020

(3)  Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty – ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, ss. 114–115, 128; Ensi- ja turvakotien liiton Vaikuttavuus esiin hanke; https://ensijaturvakotienliitto.fi/tietoa-liitosta/hankkeet/#vaikuttavuus_esiin

(4)  Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta. Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim 2011, s. 92–106

(5)  Huber et al: How should we define health? BMJ 2011; 343; Martti Kekomäki: Etiikasta ekonomiaan - ja takaisin, Duodecim 2019; Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - - ajopuusta aktiiviksi BOD 2021

(6)  Maija-Riitta Ollila: Tulevaisuuden paranneltu ihminen, Otava 2023, s. 226–234

(7)  Nelli Hankonen: Miten motivoida muutokseen; esitys Sote-alueuudistuspäivillä 27.2.2019

(8)  Annukka Mutanen (HS-Tiede-toimittaja): Vaikeudet vahvistavat urheilijaa ja muitakin. Henkinen vahvuus on yhteydessä menestykseen, mutta myös mielen hyvinvointiin; HS-tiede 1.5.2023