Tietojohtamisen vakiintumaton käsitemaailma sekä 75-vuotias yhdistys

Tietoasiantuntijalehden julkaisijajärjestö täyttää tänä syksynä 75-vuotta. Asiaan kuuluvat juhlat pidetään Ritarihuoneella 7.9.2022. Edessäni on lehden juhlanumero. https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-lehti-2-32022 Yhdistyksen nimi on Tietojohtaminen ry. Sen taustat ovat kuitenkin syvällä tietoasiantuntijuudessa, tietopalvelussa ja kirjastotoimineen. Edelleen olen sitä mieltä, että lehden nimi on mitä mainioin eikä entinen yhdistyksen nimikään Tietoasiantuntijat ry ollut lainkaan huono. Tietojohtaminen on  puolestaan vakiintumaton käsite ja pitää sisällään yhtä ja toista - runsaan käsitteiden maailman. Sen tiedämme hyvin yhdistyksessämmekin. Olen ollut yhdistyksen jäsen liki 10 vuotta ja vuosia siitä lehden toimitusneuvostossa. 

Poimin nyt vielä muutaman jutun lehdestä, jotka kuvaavat sinänsä tietojohtamisen käsitekirjoa. Jo juttu käsitteistä antaa ajateltavaa.  

KÄSITTEET TIETOJOHTAMISEN YDINTÄ. Juha Kämäräinen kertoo käsitemallin jutussaan "Osaaminen uhkaa käsitteen perinteistä kuvaa, mutta mihin se riittää?" Juha puhuu käsitekolmiosta: käsite - termi - kohde. Termi on muodoltaan sana tai sanaliitto ja se ei suoraan liity kuvaamaansa asian eli referenttiin, vaan välissä on käsite. Samalla asialla voi olla eli haettavalla kohteella voi olla useita nimiä samassakin kielessä. Myös asiat voivat vaihdella eri ajattelutavoissa eli viitekehyksissä. Juha käyttää esimerkkinään osaamisen käsitettä. 

• Ollin kommentti. Artikkeli on lyhyt suhteessa mielestäni vaativaan aiheeseensa. En oikein ymmärrä, miksi tämä käsiteasia on kuvattu näin monimutkaisesti. Käsite ja termi voivat olla synonyymejä keskenään. Yleensä kullakin käsitteellä on synonyymejä. Käsitteet voidaan rakentaa käsitepuuksi. Tästä on systemaattinen kuvausmalli käytössä Tieteen sanastokeskuksella.(http://www.tsk.fi/tsk/fi/sanastoty%C3%B6n_ja_ontologiaty%C3%B6n_menetelm%C3%A4t-9.html). Käsitteelle luodaan yleensä jokin metakäsite eli selitys eli määritelmä, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Siihenkin on olemassa kansainvälisiä standardeja. Finto perustaa oman termipankkinsa yhteenä metatietokäsitykseen. (https://finto.fi/mts/fi/). Ehkä artikkeli olisi avautunut, jos sen ajatusmaailmaa olisi verrattu vakiintuneisiin käsitemaailmoihin.

TIETÄMÄTTÄMYYS JA TIEDON HUOLTOVARMUUS. Harri Jalosen artikkelin nimi on "Tietämättömyyden likainen tusina". Harri puhuu kirjoituksessaan tiedon huoltovarmuudesta. Huoltovarmuutta uhkaa hänen mukaansa tietämättömyyden likainen tusina: 1. rajoitettu rationaalisuus - optimaalista päätöksenteossa tapahtuvaa valintaa rajoittavat rajalliset vaihtoehdot; 2. negatiivinen ryhmäajattelu - ajattelun yksipuolistuminen, informaation kritiikitön tarkastelu, tulkintaharhat, tarpeeton itsesensuuri; 3. informaation symbolinen hyödyntäminen - ei selkeää tiedon hyödyntämisen näkökulmaa, 4. opittu kyvyttömyys - tehokas toiminta johtaa ilman reflektointia ei-toivottuihin seurauksiin, 5. moitteen välttäminen - tietoa ei luoda asiantilojen muuttamiseksi vaan syntipukiksi joutumisen välttämiseksi, 6. moniarvoinen tietämättömyys - yksittäiset ihmiset kuvittelevat, että heidän ajatuksensa poikkeavat muiden jäsenten mielipiteistä; 7. uuden informaation välttäminen - ennakkokäsityksiä vahvistava tietokäyttäytyminen, 8. kognitiivinen dissonanssi - yksilön epävarmuus kohdatessaan ristiriidassa olevaa informaatiota; 9. populistinen tietämättömyys - joukossa ruokitaan yksipuolista ja virheellistä kuvaa asioiden ja ilmiöiden todellisesta kuvasta; 10. vahvistusharha - vahvistetaan olemassa olevaa maailmankuvaa; 11.  strateginen tietämättömyys - rituaalimainen vierestä  puhuminen; 12. toiminnallinen tyhmyys - kyvyttömyys kyseenalaistaa sanottua. 

• Ollin kommentti:  Hans Roslingin faktatietoisuuden peukalosäännöt ovat Harrin tusinan kanssa hyvää seuraa. Hansin lista on seuraava: kuiluvaisto - "etsi enemmistöä; kielteisyysvaisto - "odota huonoja uutisia"; viivasuoruusvaisto -"linjat voivat taipua"; pelkovaisto - "laske riskit"; kokovaisto - "suhteuta asiat"; yleistämisvaisto - "kyseenalaista kategoriasi"; kohtalovaisto - "hidas muutos on silti muutos"; ainoan näkökulman vaisto - "hanki työkalupakki"; syyttelyvaisto - "vältä osoittamasta sormella"; hätävaisto -  "ota pieniä askelia". ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/10/hans-rosling-faktojen-maailmassa.html . Osittain Harrin ja Hansin listat menevät päällekkäin. Listojen pohjalta voisi rakentaa Suomen Venäjän rajalle tiedon huoltovarmuutta parantava tietopaketti venäläisille turisteille ja muille viisumien avulla matkustaville.

TYÖN IMU. Katja Hilska-Keinäsen artikkelin nimi on "Työn imuun vaikuttavat sekä henkilökohtaiset että työyhteisöön liittyvät tekijät". Katja nostaa esille psykologiset voimavarat, kuten kyvykkyyden tunne ja joustavuus, mutta myös organisaation sitoutuminen ja yrittäjämäinen ote omaan työhön. Katja korostaa edelleen organisaation tietoprosessien tarkastelun välttämättömyyttä ja sen varmistamista, että tietoympäristö tukee itseohjautuvuutta ja ja organisaatioon sitoutumista sekä mahdollistaa innovoinnin. Työterveyslaitos määrittelee työn imun artikkelin tietokulmassa: myönteinen tunne- ja motivaatiotila. Työn imu koostuu kolmesta positiivisesta hyvinvointia tuottavasta toiminnan tilasta: tarmokkuudesta, omistautumisesta, uppoutumisesta.

• Ollin kommentti: Harrin mainitsemat tiedon huoltovarmuuden likaisen tusinan ylittäminen on yksi tie työn imuun. Autoritaarinen ilmapiiri ja innovaatioiden ampuminen alas johtavat myös työn imun vähenemiseen tai jopa loppumiseen.
  

EKOSYSTEEMI. Mikael Seppälä käsitettä artikkelissaan "Tietojohtaminen alkavissa ekosysteemeissä". Mikael määrittelee kolme ekosysteemiä: tietämysekosysteemi, innovaatioekosysteemi, liiketoimintaekosysteemi. Blogikirjoituksessani löysin vielä liiketoimintaekosysteemille kolme varianttia: startup-, kasvu- ja vakiintunut systeemi. (https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/). Mikael toteaa, että ekosysteemejä tarvitaan organisaatiorajat ylittävien, laajojen ja epäselvien haasteiden taklaamiseen. Tarvitaan ekosysteemin orkestraattori, joka koordinoi tietojohtamista. Mikael kuvaa orkestraattorin tehtävää prosessimallina: yhteisten mahdollisuuksien ekstrapolointi - perustan rakentaminen ekosysteemille - ekosysteemin portfolioprojektien kasvusuuntien tukeminen - ekosysteemin portfolioiden tukeminen kaupallisten tuotteiden/palveluiden kehittämiseen. 

• Ollin kommentti: Ekosysteemi on ideana kiintoisa, mutta sisältää runsaasti ongelmia ja väärinymmärrystä. Tavoitehan lienee se, että kaikki osapuolet ekosysteemissä hyötyvät osallisuudestaan. Siinä on samalla koko systeemin paradoksi. Pohdin taannoin ekosysteemien roolia otsikolla tiedonhallinnan ekosysteemi . Oma päätelmäni tuossa blogitekstissä oli seuraava: Ekosysteemi voi siis olla suljettu tai avoin. Mitä suljetumpi se on, sitä paremmin on hallinnassa tieto, joka systeemissä liikkuu. Toisaalta koko ekosysteemin rajapinnat muuhun maailmaan voivat olla melkoisen korkeat. Avoin ekosysteemi puolestaan tuottaa kokonaisuuden kannalta etuja, mutta kansalaisen tiedon hyödyntäminen ja eri tarkoituksiin on haaste. Data voi olla ekosysteemissä monenlaista - tekstiä, ääntä, kuvaa, rakenteellista dataa. Datan käyttökelpoisuus kasvaa, jos se on rakenteellista ja rakenteellisen datan perustana ovat yhteisesti hyväksytyt luokitukset ja määritykset. Ja datan käyttökelpoisuus tietysti lisääntyy, jos sen oikeellisuuteen voidaan luottaa ja se on ajankohtaista.

Lehti sisältää paljon muutakin, joten voin suositella tätä kaikille tietojohtamisesta kiinnostuneille. Ja onnea Tietojohtaminen ry:lle pitkästä iästä ja sitkeästä toiminnasta alan parissa.