Ennakoinnin kypsyystasot päätöksenteossa

Jari Karjalainen kertoo tuoreessa Tietoasiantuntijalehden numerossa 1/2022, miksi ja miten ennakointitietoa tulisi hyödyntää päätöksenteossa. Jari kertoo, että yleensä yritykset keskittyvät lyhytjänteiseen tulosten parantamiseen. Pitkäjänteinen parantaminen pitäisi perustua ennakointimenetelmiin, ennakointiprosessiin. Tulevaisuus tehdään tunnistamalla tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuudet. Voidaan jopa puhua tulevaisuusmielikuvituksesta, jossa yhdistyvät faktat ja mielikuvitus. Jari haluaa vielä yhdistää muotoilumetodin tähän ennakointiin, jolloin edetään kaikessa asiakas edellä.Tällainen eteenpäin katsova strateginen ajattelu kuuluu johdon agendalle. 

Yllä kopioimani kuva artikkelista nostaa esille ennakoinnin kypsyystasot. 1-taso edustaa satunnaista ennakointia. 2-tasolla tunnistetaan trendit. 3-tasolla ennakointi kytketään yhtenä näkökulmana strategiatyöhön. 4-tasolla ennakointi on systemaattinen osa strategiatyötä. 

On tämä hieno ajatus, jos se saadaan riittävän realistiseksi näkökulmaksi. Olen nyt itse tekemässä omaelämäkertaa työnimellä "Ollin oppivuodet". Tässä on kyse jälkikäteisestä viisastelusta eli miksi en valinnut toisin, miksi en ymmärtänyt varoittaa riskeistä, miksi jopa olin mukana aikaansaamassa onnistuneita tulevaisuuden strategioita. Olen tähän asti huomannut useassa merkittävässä hankkeessa kummallisen yhtäläisyyden. Strategiat ulotetaan hienosti eteenpäin ja ne saadaan näyttämään myös hyvinkin konkreettisilta tavoitteilta. Kun peilaan noita hienoja tavoitteita vuosikymmeniä eteenpäin nykytilanteeseen, huomaan  tavoitteiden jääneen kokonaan toteutumatta tai viivästyneen vuosia, vuosikymmeniä. 

Strategiatyössä on usein mukana ennakointia. Olen myös huomannut, että tätä työtä on mukava tehdä. Se on usein iloista ja myönteistä yhteistä tekemistä. Ehkä tiukimmillaan se on sanojen ja lauseiden pyörittämistä parhain päin. Lopputuloksena on yleensä päätös, että tässä tämä strategia nyt sitten on x-vuosiksi eteenpäin. Parhaimmillaan puhutaan jo tuossa vaiheessa jalkauttamisesta, käytäntöön saattamisesta. Ja vielä paremmin muutetaan tavoitteet mitattavaan ja aikataulutettavaan muotoon sekä vastuutetaan organisaatiossa tarkkaan. Valitettavasti näin ei useinkaan käy. Jalkautus jää tekemättä, mittarit unohdetaan ja vastuutkin siirtyvät syrjään kiireellisempien tehtävien jaloista. 

Ennakoinnin menetelmät pitäisi ulottaa strategiatyön jalkauttamiseen.Tässä tehtävässä kannattaa mielestäni ottaa mukaan hyvin tunnettu riskianalyysi. Kaikki hienot ajatukset kannattaa ajaa "riskimankelin" läpi. Riskienhallintayhdistyksen metodit ovat tässä käypää tavaraa.(https://srhy.fi). Kunkin tavoitteen osalta pitää ensin tunnistaa toteutumisen riskit. Sen jälkeen riskit kannattaa arvottaa, kuinka vakavia ne ovat ja miten todennäköisiä. Ja tässäkin menetelmässä olen havainnut "lepsumista". Aluksi ne riskit määritellään kaikkien sääntöjen mukaisesti. Sitten toiminta vie mennessään ja riskit pahimmillaan unohtuvat. Tai riskit saatetaan jättää aina asialistan viimeiseksi. Ärsyynnyin aikanaan eräässä projektissa tälle asialistalle. Ehdotin osapuolille, että käännetään lista toisin päin. Aloitetaan riskeistä ja tietysti vakavimmista ja todennäköisimmistä. 

Viite: Jari Karjalainen: Miksi ja miten ennakointitietoa tulisi hyödyntää päätöksenteossa, Tietoasiantuntijalehti 1/2022, ss. 16-17. Alla olevasta linkistä löytyy tämä juttu.

PS. Suosittelen tutustumista lehteen sekä yhdistyksen toimintaan. Yhdistyksen nimi on Tietojohtaminen ry. Sillä on tänä vuonna kunniakas 75-vuotisjuhlavuosi. Lehden ykkösnumerossa kerrotaan enemmän yhdistyksestäkin. https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-lehti-12022