"Tiesimmekö neljännesvuosisata sitten enemmän" kolmen seniorin tekemä kirjoitus Seniorolääkärilehteen vuonna 2020. Kirjoittajat ovat keskenään monesta asiasta tuttuja: lääkärit Mikko Nenonen ja Risto Kuronen sekä ei-lääkäri, yhteiskuntatieteilijä Olli. Voidaan sanoa, että varsinainen kirjoitus on pienimuotoinen tilastohistoriallinen analyysi, josta oheiset Sotkanet-tietokannasta poimitut kuvat ovat osa analyysiä. Näyttää siltä, että soten kustannusten hillintä ja hallinta on ollut jatkuva haaste. Saadaanko se hallintaan sote-uudistuksen meneillään olevan tuotantokauden ratkaisuilla, on suuri kysymys. Ohessa on tiivistelmä artikkelistamme, joka on myös julkaistu Research Gate -palvelussa syksyllä 2020.
Suuri koneisto, jossa kaikki riippuu kaikesta, on vaikeasti supistettavissa. Kuntapäättäjille kyse on myös palveluiden säilyttämisestä ja työpaikoista. Yksityistäminen on ollut vuosikausia ratkaisumalli. Ensin yksityistettiin vanhusten laitoshoitoa ja muutettiin sitä kustannuskikkailujen vuoksi palveluasumiseksi. Sen jälkeen on yksityistämisen aalto pyyhkäissyt terveysasemia vaihtelevin tuloksin. Nyt on siirrytty kokonaisulkoistuksiin – väestöpohjaisiin ulkoistuksiin ja samalla pitkiin sopimuksiin. Soteuudistusten viiveet ovat lisänneet vauhtia. Tästä ulkoistusvimmasta uusin ilmiö on perusterveydenhuollon alueellisesti kattavan palveluinfran ulkoistamishanke, joka on valmistelu/selvitysvaiheessa (Päijät-Häme). Ajankohtaisia aineistoja tarkasteltaessa emme löytäneet uusia eväitä muutosten hallintaan. Suora valtion rahoitusohjaus, eli pakkosäästäminen voisi olla uusi tai uusioratkaisu. Kun sana ”rahoitusohjaus” lausuttiin, monet tahot alkoivat puolustustaistelun. Meri-Lappi on tästä esimerkki. Tilastoraportoinnissa ja -analyysissä ei ole vielä päästy käsiksi siihen, miten muutos voitaisiin saada aikaan: miten voidaan priorisoida hoitoa ja tehostaa hoitomenetelmiä sekä samalla säästää. Tunnetusti sote-palvelujärjestelmä on juuri niin joustava kuin mihin resurssit antavat myöden.
Ollin jälkipohdintaa
Miksi se sotekoneiston supistaminen on niin vaikeaa? Heitän tässä vastauksena muutaman toisiinsa nivoituvan pallukan.
- sotekoneiston supistaminen tai kasvun hillitseminen on mitä ilmeisimmin ns. pirullinen ongelma. Sen olen dokumentoinut moneen kertaan kirjoituksissani ja kirjoissani. Ongelman ratkaisu vaatii uudenlaista otetta valtion, hyvinvointialueiden ja palvelujen tuottajien toimissa. Pirullisen ongelman taustalta löydän neljä keskeistä moniongelmaisuutta.
- 1. monikanavainen päätöksentekojärjestelmä ja palvelujen tuotantotapa, jossa samat ihmiset voivat osittain käyttää ristiin eri palveluita eikä asiakkuuksien hallinta ole kenenkään käsissä.
- 2. monikanavainen rahoitusjärjestelmä on tunnettu haaste, jota on yritetty ratkaista vuosikausia. Tähän liittyy myös moninaiset toisilleen ristiriitaiset kannustejärjestelmät. Karkeasti voi sanoa, että julkisella puolella kannusteet pohjautuvat voimavaraohjaukseen joko suoraan tai informaatio-ohjauksena (kuten Benchmarking). Yksityisellä puolella kannusteet pohjautuvat ansaintalogiikkaan, jossa tavoitteena on palvelujen kasvattaminen eikä rajoittaminen.
- 3. moniongelmaiset asiakkuudet ovat ns. kalliita asiakkaita / potilaita, joiden palvelun ja hoidon hallinta ei ole kunnolla minkään organisaation hallinnassa. Kyse on palveluketjuista tai palvelujen käytön verkostosta, jossa kansalainen pyrkii joko tietoisesti tai tietämättään selviytymään ja saamaan apua pärjäämisen ongelmiinsa. Valitettavasti palvelujen tarjoajien osalta on monesti kyse katkenneista ketjuista ja satunnaisista verkostoista.
- 4. vanhentuneet tietojärjestelmät, jotka eivät keskustele riittävästi keskenään eivätkä tuota riittävän kattavaa, ajantasaista, luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa tietojohtamisen perustaksi.
 |
| Ongelmanratkaisumalli / ON |
- on tietysti puututtava näihin kolmeen keskeiseen ongelmaan: päätöksenteko, rahoitus ja kannusteet, hallitsemattomat kalliit asiakkuudet
- auttaisiko sovellus sinisen meren strategiasta kaikilla päätöksenteon tasoilla: sinisen meren strategian etenemispolku: 1. valmisteluvaihe, 2. tilanteen ymmärrys, 3. mahdollisuuksien kartoitus, 4. reitti kohden sinistä merta: PVLL-analyysi eli mitä tuotteesta/palvelusta voitaisiin poistaa, mitä vähentää, mitä lisätä, mitä luoda uudelleen, 5. toteutus.
- auttaisiko ongelmanratkaisumallini kaikilla päätöksenteon tasoilla, jossa on myös yhtäläisyyksiä tuohon sinisen meren strategiaan. (ks. oheinen kuva).
Päivitys 9.1.2020: HS-mielipidekirjoitus / Reijo Vuorento: Sote-esitys ei saa tukea muista Pohjoismaista. Yhdessäkään muussa Pohjoismaassa ei keskustella sotesta, vaan lähipalveluista ja erityispalveluista. Palvelujen
osalta pohjoismaisessa mallissa on kaksi peruselementtiä: ensinnäkin
lähipalvelut lähellä ihmistä ja päätöksentekoa, ja toiseksi
erityispalvelujen keskittäminen laadun ja suuruuden ekonomian
hyödyntämiseksi....Mitä pienemmäksi kuntavastuita
supistetaan, sitä suuremmaksi tulevat vaatimukset jostain uudesta
hallinnosta. Merkillepantavaa on, että yhdessäkään muussa Pohjoismaassa
ei keskustella sotesta, vaan on lähipalvelut ja sitten erityispalvelut,
Ruotsissa hälso- och sjukvård ja vård och omsorg, eli terveyspalvelut ja hoivapalvelut.....Jos mennään ihminen edellä,
ensin on katsottava, mikä taho on paras järjestämään mitkäkin palvelut.
Sen jälkeen tulee luoda toimijoiden välille kannustimia niin
toiminnallisesti kuin taloudellisestikin. Jos
taas mennään hallinto edellä, perustetaan uusi hallinto, johon
laitetaan mahdollisimman paljon tavaraa uskoen, että saman johdon alla
saadaan entistä paremmat hoitoketjut ja toimintaa tehostettua, kun
valtio rahoittaa ja ohjaa. Näin toimien otetaan iso askel taaksepäin
pohjoismaisesta yhteiskuntamallista, jota useimmat sanovat kannattavansa
– ainakin juhlapuheissa. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007727866.html
Viite
Mikko Nenonen, Olli Nylander, Risto Kuronen: Tiesimmekö neljännesvuosisata sitten enemmän, Seniorilääkäri 1/2020
Ote artikkelin johdantotekstistä:
Tämän kirjoittajista kaksi (ON ja MN) toimivat osan työurastaan STAKESIn Tilastot ja rekisterit yksikössä, jonka tehtävänä oli ruokkia ministeriötä ja päätöksentekijöitä tiedolla, siihen pohjautuvilla arvioilla ja ennusteilla. Näimme tehtäväksemme ymmärtää suomalaiset perusturvapalvelut ja selittää ne numeroiden valossa. Esimerkkinä kaivoimme esiin neljännesvuosisadan takaiseen aineistoon perustuvan analyysimme suomalaisesta palvelurakenteesta vuonna 1995. Tämä analyysi julkaistiin aikanaan tilastoraporttina sekä vuosikirjoissa (Nenonen 1998 ja 1999, Nylander 2000), artikkeleissa ja postereina Tampereen ja Helsingin lääkäripäivillä vuonna 1998. Kävimmepä havaintojamme esittelemässä myös ulkomailla (Nenonen et al. 1998 ja 2001).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti