Kari Lappalaisen tuore (väitös 30.8.2019) väitöstutkimus päätyy mallintamaan sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista johtamista. Aihe on ajankohtainen tietysti soteuudistuksen kannalta. Sairaanhoitopiirien johdolle tehdyn haastatteluaineiston tulokset Kari julkaisi 2018 erillisenä artikkelina. Aineiston kysymyksenasettelusta huokuu soten edellisen tuotantokauden keskeiset asiat kuten kilpailutus. Tiivistelmä tekstiä: Tutkimuksen tulokset osoittavat, että alueellisten arvoverkkojen luovan hallinnan avulla voidaan kehittää toimijoiden välistä luottamusta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä edistää siten alueellisen hallinnon ketteryyttä, asiakasohjautuvuutta sekä innovaatioihin kannustavaa kokeilukulttuuria.
Yllä olevasta mallista on jonkinmoinen tie käytäntöön. Yritän soveltaa Karin mallia sotemaailmaan. Uusi tuotantokausi on jälleen käsillä. Katsotaan, mitä saan aikaan.
Strateginen johtaminen.
- Arvoverkon suunnittelu. Niin sieltä hallitusohjelmasta syntyy yhteinen visio. Onko maakunta keskeinen toimija vai tuleeko jatkossa kunnalle rooli. Niin mikä on tarkoituksenmukainen yhteistoiminta. Miten palveluntuottajat kytketään yhteistoimintaan. Miten varmistetaan, että kaikki yhteistoiminta tähtää kansalaisen (ml. asiakas/potilas) parhaaseen - hyvinvointi- ja terveyshyödyn maksimointi.
- Arvoverkon ohjaus. Käsite resilienssi jäi pohdituttamaan. Resilienssi tarkoittaa selviytymis- ja sopeutumiskykyä ennakoimattomissa, yllättävissä muutostilanteissa. (2) Kari korostaa ennakoivuutta ja vahvoja verkostoja. Niin Kari tarkoittaa, että ohjauksen painopiste on ennakoivissa toimissa eikä jälkikäteisessä valvonnassa. Vahva verkosto pitää mitä ilmeisimmin olla johdettu vahvasti "ylhäältä". Muuten ennakoivuus laskee oleellisesti. Normi- ja resurssiohjaus on siis väline ennen muuta, ei niinkään informaatio-ohjaus - vai kuinka? Edellisen tuotantokauden lähtökohta oli vahva resurssiohjaus. Onko sama nytkin?
- Arvoverkon tietojohtaminen. Avoin tiedonkulku on Karin toinen tukijalka ja toinen on talouden suunnittelu ja seuranta. Kun luovuttiin valinnanvapaus-ajattelun laajentamisesta, voidaan ehkä saada paremmin tiedolla hallintaan koko alueellinen arvoverkko. Tämä on mahdollista, mutta edellyttää suurta hyppyä uudelle tasolle. Jos ajatellaan, että tiedolla johtamisen taso on tällä hetkellä noin 1-2 (maksimi 5), tarvitaan rutkasti integroivaa tietotyötä valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.
- Arvoverkon suunnittelu. Karin lääke on tässä yhteisesti sovitut säännöt ja tavoitteet. Sopimusmenettely on kaksi- monivuoroinen prosessi. Edellisellä tuotantokaudella rakennettiin uusi massiivinen lainsäädäntö ja ohjausmalli. Testattiin sopimusmenettelyjä. Hyödynnettiin tietoa mahdollisimman paljon jne. Ehkä tuota taustatyötä voitaisiin hyödyntää myös tällä tuotantokaudella.
- Arvoverkon ohjaus. Tarkoittaako Kari tässä sopimusohjauksen mallia. Tällöin ohjaus tapahtuisi kuitenkin hierarkisesti: valtio - palvelujen järjestäjä (maakunta/kunta), palvelujen järjestäjä - palveluntuottaja, palveluntuottaja - palvelun tarvitsija. Palvelun tarvitsija käyttää kuitenkin useita palveluita, joten palveluntuottajien kesken pitäisi rakentaa myös ohjausmekanismi (palveluketjut, palveluintegraatio). Tarkoittaako Kari alueellisella työpaikkarakenteella alueellisia työntekijämarkkinoita? Työntekijöitä voitaisiin joustavasti siirtää sinne, missä palveluja eniten kysytään. Hieno periaate, mutta miten toteutus tapahtuisi. Jos kaikki palveluntuottajat olisivat yhden työnantajan alla, periaatteessa tämä onnistuisi. Valtiolla on monesti yritetty tätä, mutta tulokset ovat olleet laihoja monestakin syystä.
- Arvoverkon tietojohtaminen. Kari korostaa asiakaskommunikaatiota ja palveluprosessien kehittämistä. Tämä edellyttää reaaliaikaista tietotuotantoa. Jälleen hieno periaate. Nyt ollaan reaaliaikaisuudesta melkoisesti jäljessä. Riippuen näkökulmasta viiveet voivat olla jopa toista vuotta. Asiakas on kuitenkin otettu myös malliin mukaan.
- Arvoverkon suunnittelu. Tutkimus- ja kehittämistoiminta ja tietohallinto nostetaan Karin mallissa strategiseen asemaan. Kannatettavia periaatteita.
- Arvoverkon ohjaus. Karin malli on kaksijakoinen: suuruuden ekonomia ja yksilöllinen luovuus. Lisäksi Kari nostaa esille radikaalit systeemi-innovaatiot. Pohjana on oheinen työnjakomalli. Tein taannoin vastaavan mallin pohtiessani edellisen tuotantokauden ratkaisuja. Ohjausratkaisu sisältää sinänsä jo keskinäisiä ristiriitoja. (3)
- Arvoverkon tietojohtaminen. Karin nosto: Informaatioteknologia ja johtaminen varmistavat ja mahdollistavat innovaatiot. Kyllä, ehkä näin. Tarvitaan kova pohjatyö tietojohtamisessa. Toissijaisen tiedon laki auttaa asiaa, mutta tietojärjestelmien uudistaminen ja keskinäinen integraatio ovat melkoinen urakka. Kun välineet ovat kunnossa, voidaan siirtyä mahdollistamiseen.


Kansalaisnäkökulma vaivaa minua näissä eri malleissa. Karikin on viime kädessä lähtenyt liikkeelle organisaatioista, palvelutuotannosta. Karinkin mallit pitäisi kääntää kansalaismalliksi. Esimerkiksi palvelumuotoilulla voisi olla sanansa sanottavana näkökulman muutokseen. Palvelumuotoilua ei voi tehdä ilman asiakasta.
(1) Kari Lappalainen: Luova hallinta sosiaali- ja terveydenhuollossa, väitöskirja, Vaasn yliopisto 2019 (väitös 30.8.2019)


http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-875-7
(2) Elina Jalonen: Resilienssi on sinnikkyyttä ja selviytymiskykyä
https://oivaltaen.fi/resilienssi/
(3) Keskittäminen ja hajauttaminen
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/02/keskittamisen-ihanuus-ja-karikot.html
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/02/keskittamisen-pelikentta-sotessa_25.html
(4) Tiedonhallinnan ekosysteemi
https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/tiedonhallinnan-ekosysteemi-avoin-ja.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti