lauantai 18. kesäkuuta 2016

Vanhusten, ikäihmisten kaltoinkohtelu

Vanhusten kaltoinkohtelu on käsittämättömän yleistä nykysuomessa. (1) Valviran tekemän selvityksen perusteella 93% vastanneista oli havainnut kaltoin kohtelua. (2) Vastaaviin tuloksiin on päätynyt Heidi Sipiläinen tuoreessa väitöskirjassaan. Sipiläisen aineisto on kerätty ennen vanhuspalvelulain voimaantuloa, kun taas Valviran aineisto on kerätty voimaantulon jälkeen. (3) Lukiessa Valviran selvitystä kaltoin kohtelusta tulee kaksi asiaa mieleen. Ensinnäkin tulee mieleen monet omat omaiskokemukset ja tuttavien kertomukset kaltoinkohtelusta. Aina voidaan ajatella, että tällaiset tarinat ovat vain ääritapauksia. Toinen syvällisempi asia tulee mieleen. Ollaanko edelleen entisaikojen ajatusmaailmassa, jossa vanhukset olivat holhottuja ihmisiä ilman itsenäisiä ihmisoikeuksia. Vaikka lainsäädännössä puhutaan palvelusta, niin monen mielessä on toiset ajatukset. Selvitys osoittaa, että riskit syntyvät henkilöstön riittämättömyydestä, tilojen epätarkoituksenmukaisuudesta sekä puutteellisesta omavalvonnasta ja ohjeistuksesta. Ja toisin päin ennaltaehkäisyä on kiinnittää huomiota yövalvontaan, henkilöstön pätevyyteen ja osaamiseen sekä työntekijöiden mahdollisuuksiin tehdä ilmoitus kaltoinkohtelusta. Lievissä kaltoinkohteluissa jotenkin tulee mieleen tietty välinpitämättömyys. Mutta raskaissa kaltoinkohteluissa on kyse jo aivan muusta - viime kädessä rikoksesta. Yksityisiä palveluyksiköitä ennakkovalvotaan lupamenettelyllä, kun taas julkisella puolella tällaista ennakkovalvontaa ei ole. Tämäkin näkyy tuloksissa.

Vanhuspalvelulaki apuun? Kaltoinkohteluun vanhuspalvelulailla on vaikutusta, jos henkilöstömitoitus olisi määräävä normi ja normi olisi riittävän korkea. Tätä olen pohtinut kirjassani (viite 4, ss. 31-44). Normin ongelma liittyy yleensä valtion ohjauksen ongelmaan. Miten voidaan ja kannattaa yhtä vanhuspalveluiden tai yleensä sotepalveluiden osaa priorisoida valtakunnallisesti ja erityisesti kunnallisesti. Miten voidaan ohjata keskitetysti resursseja lain normien täyttämiseksi. Ja edelleen tämä normeeraus liittyy voimallisesti säästöajatteluun. Nythän ollaan viemässä normia alaspäin. Ei se laki nyt tähän kaltoin kohteluun anna kattavaa apua.

Uutta lainsäädäntöä palvelujen tuottajien ympärille. Tätä olen monin tavoin valottanut myös kirjassani. Asia on akutisoitunut valinnanvapauskeskustelusta ja yksityisten palveluiden nostossa sosiaali- ja terveyskeskusten vahtoehtoiseksi tuottamistavaksi. Sivuilla 164-185 käsittelen aihetta monella tapaa. Mielenkiintoista on, että julkinen keskustelu ei nosta keskiöön vanhusten palveluasumisen kriteerejä ja kustannuksia. Nythän tämä sektori kasvaa jatkuvasti ja ainoa väliin tuleva seikka on yksityisellä puolella lupamenettely. Lupamenettely ei tietenkään ota mitään kantaa kustannuksiin. Toki julkista tietä vanhusten laitoshoidon kustannukset määräytyvät eläkkeen tason perusteella. En tiedä, onko lainsäädännön uudistamisessa nyt kattavasti mukana vanhusten laitoshoito ja erilaiset palveluasumismuodot. Tässä nyt olisi paikka normeerata asiaa ja näin ainakin ulkoisesti vaikuttaa kaltoinkohteluun ennakoivasti.

Asiakasnäkökulman nostaminen keskiöön on kolmas mahdollisuus vaikuttaa kaltoinkohteluun. Palveluntuottajalta pitäisi vaatia palvelulupaus. Itseasiassa jopa perustuslaista voidaan johtaa vaatimus julkisesta palvelulupauksesta. (ks. Ollin kirjassa, viite 3 sivut 162-164). Palvelulupaus voitaisiin jakaa sitten erilaisiin osiin seuraavasti: 1) taloudellinen arvo: palvelu on rahan väärtti, 2) toiminnallinen arvo: lupauksen mukaiset palvelut toteutetaan yhdessä vanhuksen kanssa, 3) emotionaalinen arvo: vanhus kokee, ettei häntä kaltoinkohdella, 4) symbolinen arvo: vanhuksella ja omaisilla tulee olla positiivinen mielikuva palvelun kokonaisuudesta. Näitä voidaan kyllä myös mitata. Taloudellinen arvo rakentuu siten, että hoidon kokonaisuus on vertailtavissa -kustannusrakenne on läpinäkyvä. Toiminnallinen arvo on mitattavissa sillä, mitä palveluja päivittäin kuuluu hoitokokonaisuuteen. Myös vanhuksen ja omaisten mielipiteiden systemaattinen kysyminen on mittari. Emotionaalinen arvo liittyy vahvasti kaltoin kohtelun eri komponentteihin, joita Suvanto ry:n (1) luokituksessa ovat seuraavat: fyysinen väkivalta, psyykkinen, henkinen väkivalta, hengellinen väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, taloudellinen hyväksikäyttö, hoidon/avun laiminlyönti. Osa näistä kaltoinkohteluista ylittää rikoksen tunnusmerkit. Symbolinen arvo syntyy siitä, että palvelujen tuottajia voidaan läpinäkyvästi verrata keskenään. THL:n palveluvaaka-konseptissa on tällaisia piirteitä. https://www.palveluvaaka.fi/

Soteuudistuksen terveydenhuoltokeskeisyys huolestuttaa. Onhan nyt tämä ikäihmisten, vanhusten palvelujen kokonaisuus myös keskiössä?

Päivitys 18.6.2016: 
FB:n puolella Päivi Voutilainen kommentoi aihetta Heidi Sipiläisen vastaväittäjänä:  "Tästäpä eilen vastaväittäjänä väittelijän kanssa argumentoitiin reippaasti. Mm. käsitteen sisällöllisen alan laajuudesta:saman käsitteen alle mahtuu niin lapsenomainen puhuminen iäkkäälle kuin se, että hoitaja on kovakourainen hauraan iäkkään ihmisen hoitotoimissa. Väittelyssä esillä luonnollisesti myös se, mitä tästä aiheipiiristä pitää tutkia jatkossa. Ilmiö ei ole uusi, mutta tutkimuksesta puuttuu ratkaisujen etsinnän ote! Tässä väitöksessä jossakin määrin tuotettiin tietoa myös näiksi. Mutta interventio - ennaltaehkäisy & puuttuminen - olisi kova sana!"
FB:n puolella Matti Rimpelä kommentoi aihetta seuraavasti: "Palaan asiaan, josta olen jo monta kertaa kirjoittanut. Kun asiakkaat ovat heikkoja, keskeinen kysymys on laadun hallinta ja erityisesti sen ulkoinen monitorointi ja valvonta. Omavalvonta ei riitä, kun asiakkaat ovat heikkoja! Hoitotakuussa on osoitettu, että uhkasakot korjaavat käytäntöjä. Samaa tarvitaan laajasti kaikissa heikkojen asiakkaiden palveluissa vanhusten hoivasta lastensuojeluun. Teimme tästä esityksen Lastensuojelun selvityksessä (STM 2013). Ei edennyt omavalvontauskovaisessa ministeriössä."
FB:n puolella Jouni Laurila ja eräät muut kommentoivat:  Tärkeä teema ja koskee meitä lähes kaikkia ennen tai myöhemmin. Miksi Suomessa suhtautuminen vanhoihin on niin kielteinen? Poikkeaa EU:sta. Liittyykö kiusaamiskultuuriin, sillä oman arvon nostamiseen? Ritva Rautkylä-Willey: Sivistyksen puutetta. Leena Sorvali: Silmiinpistävä ero suomalaisten sekä keski- ja eteläeurooppalaisten ja kaukaisimpien kansojan välillä on vanhojen ihmisten kunnioitus. Näissä muissa maissa vanhuksia kunnioitetaan, heidän mielipiteitään kuunnellaan ja heistä huolehditaan.
FB:n puolella Tuula Räikkönen kommentoi: "Olisi hyvä selkeästi tiedostaa myös se, että kun työnmitoitus hoitotyössä on jatkuvasti väärä, ne, jotka haluavat tehdä laadukasta hoitotyötä väsyvät myötäkärsimään vanhusten (ja potilaiden) rinnalla, ja lopulta itseään suojellakseen siirtyvät toiselle alalle. Tämän takia mikään määrä koulutettuja ei tule koskaan riittämään ennen kuin työnmitoitus saadaan kohdalleen. Nyt kiky halusi pidentää myös hoitajien työaikaa, vaikka jo ennestään työtaakka on suuri ja palkat alhaisia muihin maihin verrattuna. Ei varmasti houkutte alalle ihmisiä. Pitäisi myös myöntää, että omavalvonta sote-alalla on sama asia kuin ei valvontaa lainkaan: harva huomaa omat mustat pisteensä. Työyhteisö helposti selittelee aiheellisenkin palautteen pois tai ryhtyy puolustautumaan, sen sijaan, että korjaisi tekemisiään. Työnjohdon pitäisi huolehtia siitä, että jokainen työntekijä tietää, ettei asiattomia toimintatapoja hyväksytä. Taaksepäin asiassa vie nyt se, että valituspaljouden takia heikennettiin ihmisten mahdollisuutta saada puolueeton arvio epäkohdista. Nyt kun ensimmäinen valitus pitää tehdä paikallistasolle, entistä harvempi uskaltaa sellaisen tehdä. Koston pelko elää vahvana ihmisten keskuudessa. - Valituspaljouteen olisi ollut monia paljon toimivampiakin keinoja tarjolla."

Päivitys 19.6.2016: Annika Aaldijk kommentoi FB:n puolella: Asiantila varmaan muuttuisi, kun käytännön esimiestyö ohjaisi arvostavaan kohtaamiseen. Muistan jo äidiltäni kuulleen 80-luvulla, miten vanhuksia pestiin laittamalla suihkutuoleihin riviin ja suihkuttamalla vesiletkulla kuin karjaa. Kuulosti ikävältä ja käsittämättömältä teinin korvissa. Nuoret työntekijät joutuvat varmasti oppimaan koulussa toista kuin kentällä, minkä voisi kuvitella olevan ahdistavaa. "Seinien" kantamat väärät tavat tuskin muuttuvat yksin resursseja lisäämällä, uhkasakot ja valvonta saattavat tosiaan olla tie muutokseen. Niukkojakin resursseja voi käyttää monella tavalla. Väitän, että se ettei pysty arvostamaan työsuoritustaan syö energiaa ja tekee halpamaisen olon, uuvuttaa.
FB:n puolella Kari T. Nukala muistuttaa, että on hyviäkin kokemuksia:  "Jokainen asiaton kohtelu on liikaa. Mutta ei syyllistetä yleisesti. Omien ja monien tuntemieni vanhempiensa "asiainhoitajien" mukaan heidänkin vanhempiensa hoito ja kohtelu ovat olleet mahdollisimman hyviä. Huolta kannan erityisesti vanhuksista, joilla ei ole aktiivistä läheisten tukea. Ohjausta ja valvontaa tulee ilmeisesti priorisoida heidän hoitoonsa. Useimmiten nimenomaan ohjausta ja tukemista. "Tunnuslukuvalvonnan" ohella."



Viitteet

(1) Suvanto ry. on keskittynyt ikäihmisten kaltoinkohtelun esiin nostamiseen. Yllä oleva kuva on kopio noilta sivuilta.
http://www.suvantory.fi/ikaihmisten-kaltoinkohtelu/ 


(2) Kaltoinkohtelu ympärivuorokautisissa vanhustenhuollon yksiköissä työntekijöiden havainnoimama, Valviran kysely 25.2.- 18..3.2016, Valvira selvityksiä 1/2016
Tiivistelmä tuloksista: "Vastausten perusteella suurin osa työntekijöistä oli havainnut jonkinlaista kaltoinkohtelua. Aineiston perusteella asukkaiden oikeus hyvään kohteluun ei toteutunut kaikissa yksiköissä. Yleisimmin havaittuja kaltoinkohtelun muotoja ovat ulkoilun laiminlyönti, karkea, epäasiallinen tai lapsenomainen kielenkäyttö sekä määräily, rankaiseminen ja moittiminen. Myös fyysistä ja seksuaalista kaltoinkohtelua oli havaittu. Useimmiten kaltoinkohtelijaksi nimettiin toinen työntekijä tai/ja toinen asukas. Mikäli toimintayksiköissä on kehitetty toimintamalli tai ohjeet havaittujen kaltoinkohtelutilanteiden varalta, niihin puututtiin selkeästi tehokkaammin. Kaltoinkohtelun riskiä näyttävät lisäävän kiire, henkilöresurssien puute ja yksikön koko. Kun työntekijät kokivat vakituisen henkilökunnan määrän riittämättömäksi, esiintyi kaltoinkohtelutilanteita
selkeästi enemmän. Suurissa yksiköissä kaltoinkohtelua esiintyi myös enemmän. Kysely osoitti, että esimiehen nopea ja jämäkkä reagointi kaltoinkohteluun helpottaa kaltoinkohtelutilanteista ilmoittamista ja estää myös niiden uusiutumista. Kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi on tärkeää lisätä työyhteisöjen ilmapiirin avoimuutta ja keskustelevuutta. Kun ilmapiiri on avoin, on havaitusta kaltoinkohtelusta helppo kertoa esimiehelle tai itse puuttua asiaan. Kysely toi esille, että lähes puolet työntekijöistä ei ollut tietoinen yksikkönsä omavalvontasuunnitelmasta tai siitä, sisältyykö suunnitelmaan kaltoinkohtelua ehkäiseviä ohjeita. Saman verran työntekijöistä ei tiennyt, mitä sosiaalihuollon henkilöstöön kuuluvan ilmoitusvelvollisuus tarkoittaa. Puutteita havaittiin myös kaltoinkohtelun tunnistamisessa, riskinarvioinnissa ja tilanteisiin puuttumisessa. Kyselyn tulosten perusteella Valvira kiinnittää informaatio-ohjauksella palvelujen tuottajien ja kentällä toimivien työntekijöiden huomiota esille nousseisiin puutteisiin ja niiden korjaamiseen. Ohjauksen lisäksi Valvira on aloittanut reaktiivisen valvonnan niissä yksiköissä, joissa on kyselyn vastausten perusteella syytä selvittää, onko asiakasturvallisuus vakavasti vaarantunut."

https://www.valvira.fi/-/valviran-kaltoinkohtelukyselyn-loppuraportti-on-julkaistu

(3) Heidi Sipiläinen: Hoitohenkilökunnan käsityksiä vanhusten kantoinkohtelusta ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä, Itä-Suomen yliopisto,2016; Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences.,354
Väitöskirjatiedote 17.6.2016: "Alhainen henkilöstömitoitus, ristiriidat työyhteisössä, huono työilmapiiri, työn rasittavuus ja fyysisen ympäristön puutteet sekä suuri ympärivuorokautisen hoidon yksikkö nousivat analyysissa esille kaltoinkohteluun altistavina tekijöinä. Hoitajat kuvasivat ympärivuorokautisen hoidon yksiköiden jatkuvaa kiirettä ja vajaamiehityksellä työskentelemistä. Nämä koettiin usein pääasialliseksi syyksi sille, miksi vanhuksia kohdeltiin huonosti. Hoitoyksiköissä työskenteli myös sellaisia henkilöitä, joiden osaaminen, arvot ja asenteet eivät olleet vanhustyöhön sopivia. Muistisairaat vanhukset olivat muita alttiimpia kaltoinkohtelulle, varsinkin jos heidän sairauteensa liittyi käytösoireita." http://www.uef.fi/-/hoitajien-hyvinvointi-vahentaa-vanhusten-kaltoinkohtelua


(4)  Olli Nylander: Soteuudistus - pirullinen ongelma: ajopuu vai projekti, Norderstadt 2016
- kirja on ostettavissa kirjakaupoista sekä verkkokirjakaupoista, kuten Adlibris, hinta 21,50e https://www.adlibris.com/fi/haku?q=olli+nylander%3A+soteuudistus+-+pirullinen+ongelma
- kirja on otettavissa myös e-kirjana esimerkiksi seuraavista verkkokaupoista: Amazon, Kindle edition, hinta 6,99e: https://www.amazon.de/Soteuudistus-pirullinen-ongelma-ajopuu-projekti-ebook/dp/B01H3ZABF8/ref=sr_1_1_twi_kin_1?ie=UTF8&qid=1466241036&sr=8-1&keywords=Olli+Nylander%3A+Soteuudistus+pirullinen+ongelma
tai  Google play, hinta 5,99e: https://play.google.com/store/books/details/Olli_Nylander_Soteuudistus_pirullinen_ongelma?id=YKVlDAAAQBAJ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti