Terveydenhuollon kompassi

Terveydenhuollon kompassin pääakselit (s. 94)

Terveydenhuollon kompassi - avain asiakkuuteen on kirja, jossa suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää arvioidaan ja halutaan  kehittää asiakasnäkökulmasta. (1) Kirja on kritiikki organisaatio- ja "seinä"keskeistä terveydenhuoltoa kohtaan. Asiakaslähtöisyydessä korostetaan palvelulogiikkaa eikä tuotantologiikkaa. Kaikessa terveydenhuollon toiminnassa pitää katsoa hyötyä ja vaikuttavuutta asiakkaan näkökulmasta ensisijaisesti. Terveydenhuollon johtaminen on asiakkuuksien johtamista, jossa pitää ottaa huomioon asiakkaan ja organisaation erilaiset näkökulmat: kaksi raidetta ja niiden yhteennivominen. Asiakas pitää nähdä aktiivisena subjektina - ei vain kohteena. Kompassi on kirjassa eräänlainen viitekehys, ajattelumalli. Kompassin tapaan on neljä pääilmansuuntaa, jotka terveydenhuollossa on otettava huomioon: 1. pohjoinen kuvaa palvelulogiikkaa, 2. eteläinen puolestaan tuotantologiikkaa, 3. itäinen kuvaa arvoa asiakkuuden arkeen ja 4. läntinen kuvaa arvoa toimintaprosessissa.

Kirjoittajien mukaan nykyjärjestelmä ei optimoi kokonaisuutta asiakkaan kannalta. Yksittäisiä palveluja optimoidaan tehokkuuden ja taloudellisuuden kannalta (esim. Terveystalon toimintamalli). Tai niitä voidaan optimoida toimintayksikön tuotantologiikan kannalta (esim. keskussairaalat ja aluesairaalat). Palveluja voidaan optimoida myös palvelulogiikan ja asiakkaan arvon tuottamisen kannalta (esim. sairaala Coxa). Niin tai sitten palveluja optimoidaan itsehoidon kannalta. (esim. Terveystaltio; ks. tästä myös Ollin blogikirjoitus, viite 2).

Kirjoittajat kehittävät pärjääjien ekosysteemin, jonka merkitys ja voima jää kuitenkin lukijalle epäselväksi. Ekosysteemissä on seitsemän rastin hermeneuttinen kehä, jossa seurataan "sairasmatkalaisten tilaa": 1. kokoaja, kohdistaja, 2. etenemisen seuraaja, 3. kulujen kurissapitäjä, 4. alihankintojen verkosto, 5. sopimussisältöjen laatu, 6. kolmannen sektorin osaajat, 7. IT-tuki reitin valinnoille.

Terveydenhuollon kompassi: suuntavalinnat (s.194)

Kirjalla on monet ansiot. Siinä arvioidaan hyvin nykyistä terveydenhuoltojärjestelmää ja nostetaan esille järjestelmäkeskeisyys asiakaskeskeisyyden sijaan. Jäin kuitenkin pohtimaan monia asioita kirjan avauksissa. Tässä muutamia pohdintoja:

1. Asiakkuus nähdään "monoliittisena" ikään kuin kaikki asiakkaat olisivat samanlaisia. Itse näen, että asiakkuuksia on monenlaisia: toisessa ääripäässä satunnainen kerta-asiakas ja toisessa päässä krooninen jatkuvaa palvelua tarvitseva asiakas. Asiakkaiden tarpeet ovat selvästi erilaisia riippuen ongelmasta.

2. Terveydenhuollossa ei asiakkuus synny pelkästään kysynnän ja tarjonnan tuloksena. Sekä kysyntään että tarjontaan vaikuttaa hoidon tarve. Tarve puolestaan syntyy asiakkaan ja ammattiauttajan kohtaamisen kautta. On tietysti myös niin, että tarjonta luo kysyntää ja tarjonnan puute rajaa kysyntää. Tästä seuraakin terveydenhuollon nykyjärjestelmän oleellinen heikkous. Me työikäiset saamme helposti palveluja. Nykyinen palvelujärjestelmä kohtelee ihmisiä eri tavoin riippumatta objektiivisesta tarpeesta. Osaa ihmisistä ylihoidetaan ja osaa alihoidetaan.

3. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ero (s. 26) on kuvattu taulukossa. Taulukon kaikki jutut eivät oikein avaudu. En ymmärrä, miksi vastinparina on yksilökeskeisyys (pth) vs. sairauskeskeisyys (esh). Samoin ontuu mielestäni kahtiajako ensikontakti (pth) vs. diagnoosilähtöinen (esh). Samoin ihmettelen kahtiajakoa laaja-alaisuus (pth) vs. harvinaisten tautien hoito (esh).  Minimoida vaarat (pth) vs. minimoida virheet (esh) on mielestäni vaarallinen kahtiajako. Koko terveydenhuollossa on minimoitava virheet ja vaarat. Vastinparit eivät tee oikeutta erikoissairaanhoidolle. 

4. Kirjoittajilla on optimistinen tiedonkäsitys. Optimismi näkyy siinä, että tietojärjestelmät, "big data" ja indikaattorit vaikuttavat ratkaisevasti asiakkaiden terveyshyötyjen saantiin. Ihanteellisesti näin varmaan on, jos tietojärjestelmät keskustelevat keskenään, tietojen kirjaus on helppoa ja laadukasta, mittaaminen onnistuu ja vaikuttavuusmittarit ovat ajantasaisia ja luotettavia.

Kirjoittajat ovat:  konsulttina vuosikymmeniä toiminut VTL Kauko Koivuniemi, LT Doris Holmberg-Mattila (perusterveydenhuolto), LT Päivi Hirsso (perusterveydenhuolto), LKT Ulla Mattelmäki (perusterveydenhuolto). Kirja on kirjoitettu "yhdellä äänellä" eli siinä ei ole eroteltu eri kirjoittajien rooleja. Kirjasta näkyy vahvasti perusterveydenhuollon näkökulma sekä konsulttinäkökulma (mm. muutosjohtamisen lanseeraus, 3). Olisin kaivannut tiimiin erikoissairaanhoidon ammattilaisen. Näin dialogi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä olisi tullut mahdolliseksi.

Suosittelen Terveydenhuollon kompassi-kirjaa. Se on myös jatko Kauko Koivuniemen ja Kimmo Simosen kirjaan "Kohti asiakkuutta - ihmistä arvostava terveydenhuolto" (2011). Tein tuosta kirjasta arvion aikanaan blogissani. (4)

Viitteet

(1) Kauko Koivuniemi, Doris Holmberg-Mattila, Päivi Hirsso, Ulla Mattelmäki: Terveydenhuollon kompassi - avain asiakkuuteen, Duodecim 2014: "Terveydenhuollosta terveyden huoltoon? Toiminnan kohteena olleesta potilaasta tulee aktiivinen toimija. Kirja on kannanotto ja ajatusten herättäjä asiakkuutta arvostavan uudistuksen tueksi." (ote mainostekstistä)

(2) Tein blogikirjoituksen Taltionista ja päivitin sitä myös nyt keväällä 2014 ajankohtaisella lisällä. Hämeenlinnassa osana perusterveydenhuoltoa on lähdetty samalle tielle kuin Taltioni. 
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/12/osuuskuntamalli-todellisuutta-taltioni.html ;
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=14628/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss


(3) Muutosjohtamisesta on puhuttu vuosikausia johtamisen eräänä ilmentymänä. Viime aikoina on todettu, että muutosjohtaminen terminä on vanhanaikainen. Itse asiassa kaikki johtaminen on muutosjohtamista. Sen kyllä huomaa myös julkisella sektorilla. On jatkuvasti oltava ajantasalla ja sovellettava muutoksen tuulia omaan organisaatioon ellei se muutu jo alta pois osaksi jotain toista organisaatiota tai vastaavaa. Hyvä keskustelu muutosjohtamisesta on meneillään LinkedInin ryhmässä asiakasjohtaminen.

(4)  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html

Seuraavassa on ote blogikirjoituksestani:
"Kohti asiakkuutta" on mielenkiintoinen, lukijalleen haastava tietoteos. Asetelma on yksinkertainen. Terveydenhuollossa pitäisi siirtyä tuottajakeskeisestä palvelustrategiasta asiakaskeskeiseen strategiaan. Kauko Koivuniemi ja Kimmo Simonen tekevät systemaattisen ja kattavan asiakaskeskeisen liketoimintaidean siirron ikivanhaan terveydenhuollon maailmaan. Kaikki alkaa käsitteistä. On luovuttava käsitteestä "potilas" ja siirryttävä käyttämään käsitettä "asiakas". Tavoitteena on, että asiakas "pärjää" arjessa omillaan. Se on itse asiassa suhteellisen terveyden merkki. Pärjääjiä on neljää tyyppiä: aktiiviset terveet, terveet pärjääjät, alttiit, riskiryhmä. Asiakkaan vaivat ja elintavat sekä niihin suhtautuminen vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee pärjäävänsä arjessa ja mitä apua hän tarvitsee. Asiakkaan kannalta terveydenhuolto on palvelua, joka tähtää uudelleen pärjäämiseen. Terveydenhuollossa asiakas on vuorovaikutuksessa ammattilaisten kanssa siten, että hän itse aktiivisena osapuolena edesauttaa hoitoprosessissa ja kuntoutusvaiheessa omaa pärjäämistään. Kyse on asiakkaan näkökulmasta myös oppimisprosessista.

Soteuudistuksessa paljon ratkaistavaa, päivitys 3.5.2014

Päivitys 23.4.2014: Ministeriössä otetaan kantaa sote-alueiden hallintoon: Yliopistosairaalat eivät johda sote-alueita, on STM:n ylijohtajan Kirsi Varhilan näkemys. Mediuutiset siteeraa Varhilaa edelleen: "Varhilan mukaan yksi mahdollisuus on, että sote-alueet muodostuvat Kaste-ohjelman organisaatioiden pohjalta.(8)
Sote-organisaatio voi itse tuottaa palveluja tai ostaa niitä. Ministeriö on jo ehdottanut, että sairaalat siirtyisivät uusille kuntayhtymille ja muut palvelut ostettaisiin kunnilta"   http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/ministerio+yliopistosairaalat+eivat+johda+sotealueita/a983336

Soteuudistus on ollut esillä blogissani 23.3.2014 ja päivityksenä 2.4.2014. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/03/sote-uudistuksessa-hallituksen-ja.html


Soteuudistusta valmistelevan parlamentaarinen työryhmä on aloittanut työnsä. (1). Mukaan on kutsuttu tuttuja nimiä asiantuntijoiksi (mm. Mats Brommels, Martti Kekomäki). STM:n virkamieskunta hoitaa käytännön valmistelutyöt. Kyse on ennen muuta järjestämislakiehdotuksen uudesta kirjoittamisesta. Työhön liittyy väkisin myös muun lainsäädännön harmonisointi. Näitä muita lakeja ovat erityisesti: terveydenhuoltolaki, sosiaalihuoltolaki (kokonaisuudistus vireillä, nykylaki vuosikymmeniä vanha, päivitys 2.5.2014, viite X), yksityisten terveydenhuollon ja sosiaalihuollon lait (terveydenhuoltoa koskeva laki vanha ja aikansa elänyt), rahoitusta koskevan lainsäädännön uudistaminen (yksikanavaiseen rahoitusmalliin), kaikki palveluja koskevat lait (esh, kansanterveystyö, mielenterveys, vanhuspalvelut, toimeentulotuki, lastensuojelu jne). Tämä kaikki pitäisi saada hallituskaudella eduskunnan käsittelyyn ja hyväksyksi, jotta uudet sote-piirit voisivat aloittaa 2017.
Lakiuudistusten takana on kuitenkin runsaasti erityyppisiä haasteita, joista haluan nostaa esille seuraavia:

1. Valtion ohjaus: Lait ja asetukset on tehtävä huolella ja laadukkaiksi, jotta niillä on täsmällinen ohjausvaikutus ja ohjauksella on olemassa normit ja kannusteet. Tällä hetkellä valtion ohjausvalta sosiaali- ja terveydenhuollon kenttään on kattavuudeltaan vähäinen keskittyen joidenkin yksittäisten palvelujen tarkkaan ohjaukseen (kuten hoitotakuu ja vanhuspalvelut). Myös valvonnalta puuttuvat kattavat välineet. Yksityiset palvelut ovat sekä lupa- että valvonnan piirissä, mutta julkiset eivät samalla tapaa. Nykylainsäädännössä on myös epämääräisiä normeja (siis vaikeasti mitattavissa olevia). Resurssiohjaus on vähäistä keskittyen vain erillisiin kehittämishankkeisiin, joita ohjataan ns. Kaste-ohjauksen avulla. Näin myös suunnitelmaperusteinen ohjaus on vähäistä. Ei ole myöskään selvää, mitä tarkkaan ottaen sote-kokonaisuudessa halutaan ohjata. Pitäisi olla yhteinen strategia, tavoitteet ja mittarit. Tarvittaisiin sopimusyhteiskunnan välineistöä. Samaan aikaan pitäisi turvata kattavat palvelut ja lähteä säästämään resursseissa.(2)

2. Järjestämisvastuu ja tuottamisvastuu: Sote-piireillä on palvelujen järjestämisvastuu poliitikkojen tekemän sopimuksen mukaan. Jäävätkö nykyiset kuntayhtymät, kunnat suvereeneiksi palvelujen tuottajiksi, joilla on oma hallintonsa? Vai puretaanko kaikki kuntayhtymät ja siirretään kuntayhtymien valta sote-piirille. STM:n tiedotteessa todetaan seuraavaa: "Luontevaa voisi olla, että sairaanhoitopiirien henkilökunta ja niiden omistamat kiinteistöt siirtyisivät sote-alueelle. Kuntien työntekijät jatkaisivat kuntien palveluksessa." (3). Jos nykyisiä kuntayhtymiä ei pureta, syntyy päällekkäinen järjestämisvastuun malli. Jos taas puretaan, on erittäin suuri työ arvottaa omaisuus ja tehdä omaisuuden uusjako. STM:n tiedotteen perusteella ei siirrettäisi  kuntien sote-palvelut sote-piirin omistukseen. Mahdollinen siirto olisi mittava hallinnollinen urakka. Lisäksi tarvitaan päätökset siitä, mitkä palvelut ovat kuntien järjestämis- ja tuottamisvastuulle jääviä lähipalveluita. Tässä pohdinnassa on puolestaan haasteena palveluketjut ja niiden hallinta - erityisesti vanhusten palveluissa.

3. Edustuksellinen demokratia ja asiantuntijuus: Uutta mallia on jo ehditty kritisoimaan siitä, että päätöksenteko keskittyy vielä entisestään. Miten pieni kunta voi valvoa omia etujaan näissä suurissa sote-piireissä. Uhkana on suurten kaupunkikeskusten ylivalta. Uhkana on poliittisten puolueiden ylivalta. Uhkana on asiantuntijoiden ylivalta. On mahdollista, että joudutaan kuitenkin tavalla tai toisella jakamaan tätä järjestämisvaltaa. Lääkäriliitto otti heti tähän kantaa ja liputtaa keskitetyn mallin puolesta. (4). Saattaa olla paikallaan miettiä järjestämisvallan jakoa tavalla tai toisella (vaikkapa aluejohtokunnat?). Valtaan liittyy myös se, miten resurssit ohjataan. Valtionosuudet tulevat menemään kapitaatioperiaatteella, mutta noudatetaanko kaikessa kapitaatioperiaatetta. Vai saneleeko palvelujen käyttö sen, kuinka paljon kukin kunta osallistuu sote-piirin kustannuksiin? (ks. tästä THL:n Pia-Maria Johanssonin blogikirjoitus ohessa, päivitys 3.5.2014, viite Y). Mielenkiintoista on myös se, miten palvelujen priorisointi tehdään ja miten alueellinen tasavertaisuus palvelujen saatavuudessa ratkaistaan.

4. Palvelujen järjestäminen: Ydinpalvelut voidaan määritellä terveydenhuollossa EU-tasoisen palveluvalikoiman kautta. Sosiaalihuollossa nykyinen vanhentunut lainsäädäntö määrittelee palveluvalikoiman. Tukipalvelut voidaan tuottaa osana ydinpalveluita tai ne voidaan ainakin osittain eriyttää: vaikkapa IT-palvelut tai laboratoriopalvelut. Palvelujen keskittämisellä voidaan saada aikaan säästöjä, mutta samalla palvelujen saatavuus voi heiketä erityisesti syrjäseuduilla. Palvelut ovat muotoutuneet vuosikymmenien aikana ja alueellisesti tarjonta poikkeaa toisistaan merkittävästi. On myös yleinen lainalainen sääntö, että tarjonta luo kysyntää. Näin palvelujen tasaaminen ei ole tuosta vaan tehtävissä. Itse asiassa pitäisi nähdä kolme toisiinsa nivoutuvaa näkökulmaa: tarve, kysyntä ja tarjonta.  Palvelut pitäisi olla tuotettu taloudellisesti, tuottavasti ja vaikuttavasti. Kattavat tietojärjestelmät ja mittarit puuttuvat. (5)

Ollin tiimalasimalli 2012

5. Sote-piirin työ on tietointensiivistä: Uudistuksen infrastruktuurin selkäranka on hyvin yhteen toimiva tietojärjestelmäkokonaisuus. Yhteentoimivuus koskee eri palvelujen tuottajien välistä tiedonvaihtoa sekä hierarkkisesti suunnitteluun, ohjaukseen, valvontaan ja johtamiseen liittyvää tietoperustaa. Sote-uudistuksessa on myös käytävä läpi tiedonhallintaan liittyvä lainsäädäntö, mm. rekistereitä koskevat lait. (6)

6. Uudistuksen hallittu toimeenpano: Uudistukselle tarvitaan toimeenpanosuunnitelma ja siitä vastaava valtion viranomaistaho. THL on jo tarjoutunut käsittääkseni tähän tehtävään - hyvä.

Jounin kolumni oheislukemistoksi. Pitkäaikainen kunnallispoliitikko (42vuotta  Espoon kunnallispolitiikassa), entinen kansanedustaja Jouni Särkijärvi kirjoitti seikkaperäisen kolumnin aiheesta. Jouni keskittyi paljolti sote-piirin näkökulmaan, kuntanäkökulmaan ja palvelujen uudistamisen haasteisiin. Suosittelen kaikille oheislukemistoksi. Keräsin keskeisiä huomioita Jounin kolumnista oheiseen viitteeseen.  (7).

Päivitys 28.4.2014: Soininvaaran blogin pohdinnat kannattaa myös käydä läpi. http://www.soininvaara.fi/2014/04/28/soteuudistuksen-sudankuopat/

Tuore päivitys 21.4.2014 klo 10.03: Ilkka Ronkainen kommentoi toisaalla somessa tuoreeltaan kirjoitustani seuraavasti:

Ilkka Ronkainen kommentoi jakamaasi linkkiä.

Ilkka kirjoitti: "Hyvä Olli. Hyvää pohdintaa sote-uudistuksesta. Minua eniten mietityttää järjestämisvastuun siirto pois kunnilta, mutta kuitenkin talousvastuu jää edelleen kunnille. Kuntalaisen ja kunnan mahdollisuudet vaikuttaa omaan palvelutuotantoonsa varsinkin pienissä kunnissa ovat olemattomat. Yksi ratkaisu voisi olla säilyttää järjestämisvastuu kunnilla ja tehdä erva-alueista tilauskeskuksia, joilta kunnat tilaavat palvelut. Toinen huolen aihe. Kokemuksesta tiedän, että samassa asiassa esh:n tai yliopistosairaalaan toimintamalli on noin 20 % kalliimpi kuin pth:n. Monet pienet kunnat ovat pystyneet luomaan edelliset toimintamallit. Esim sosiaalipuolella näissä kunnissa "ammattimaisen" työotteen käyttöönotto johdon vaihdon seurauksena on merkinnyt jopa 50 % menojen kasvua."

Viitteet

(Y) Päivitys 3.5.2014: Pia-Maria Johansson THL:stä pohtii sote-alueiden 3 vaihtoehtoista rahoitusratkaisua blogikirjoituksessaan: " (1) Ensinnäkin on mahdollista kerätä kuntien rahoitusosuudet kiinteänä, kaikille yhtä suurena, asukaslukumäärään perustuvana korvauksena. Sote-alueiden välille mahdollisesti syntyviä eroja voidaan tasoittaa maksamalla valtionosuudet suoraan niille. Tällöin kunnat, joiden väestön terveys on muita kuntia heikompi, eivät joutuisi maksamaan enempää kuin muut. Pieni osa valtion rahoituksesta voisi kulkea kuntien kautta. Tämä antaisi niille porkkanan edistää asujaimistonsa terveyttä ja ehkäistä sairauksia. (2) Toisessa vaihtoehdossa järjestäjäalue voisi saada koko rahoituksensa pääosin valtiolta, joka samalla tasoittaisi alueiden välisiä eroja niiden taloudellisissa edellytyksissä. Jotta syntyvät järjestämisalueet eivät johtaisi demokratiavajeeseen, niille voitaisiin valita valtuustot yleisillä vaaleilla. Tanskassa terveydenhuollon järjestämisestä vastaavat noin miljoonan asukkaan alueet. Terveydenhuollon rahoitus tulee pääosin valtion kukkarosta, mutta päätösvalta rahojen käytöstä on alueellisissa vaaleissa valituilla edustajilla. Heikkoutena voidaan pitää sitä, etteivät järjestäminen ja rahoitus ole samoissa käsissä. Jos alueellinen järjestäjä haluaa parantaa palvelujen tasoa, mutta valtio ei katso tähän olevan varaa, järjestäjätaholla ei ole todellista mahdollisuutta muuttaa tilannetta. (3) Kolmas vaihtoehto voisi olla antaa alueille paitsi oma parlamentaarinen edustajisto myös itsenäinen verotusoikeus. Tämä olisi lähellä Ruotsin maakäräjien nykyistä tilannetta. Malli olisi perusteltu ottaen huomioon uusien alueiden laajat vastuut ja velvoitteet. Alueellisella rahoittaja-järjestäjällä olisi täydet mahdollisuudet ohjata palvelujärjestelmän kehitystä rahoituspohjaa myöden. Kansalaiset voisivat normaalissa demokraattisessa järjestyksessä reagoida verotuksesta ja palveluista tehtyihin päätöksiin. Aluevaalien järjestäminen ei ole välttämättä hallinnollisesti raskasta, jos ne pidetään esimerkiksi samana päivänä kuntavaalien kanssa. Jos ruotsalaiset kykenevät hoitamaan tyylikkäästi kolmet vaalit yhtenä päivänä, niin kai Suomessakin saataisiin aikaisiksi ainakin kahdet."
 https://blogi.thl.fi/blogi/-/blogs/uusien-sote-alueiden-rahoittamiselle-on-useita-vaihtoehtoja;jsessionid=297E43B5764E705E8BCF050F553B80E5?_33_redirect=https%3A%2F%2Fblogi.thl.fi%2Fblogi%3Bjsessionid%3D297E43B5764E705E8BCF050F553B80E5%3Fp_p_id%3D33%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-1%26p_p_col_count%3D1%26p_r_p_564233524_tag%3Dsote-uudistus

(X) Päivitys 2.5.2014: Luonnos sosiaalihuoltolaiksi on lähtenyt lausunnoille 6.6.2014 saakka: http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1881571#fi

(1) STM:n tiedote 11.4.2014:  http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1880162#fi
"Ohjausryhmän puheenjohtajana toimii peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd).
Parlamentaarisen valmisteluryhmän muut jäsenet ovat:
sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko ja puoluesihteeri Taru Tujunen (kok)
kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman (sd)
kansanedustaja Hanna Mäntylä ja yleislääketieteen professori Mauno Vanhala (ps)
kansanedustaja Juha Rehula ja kansanedustaja Tapani Tölli (kesk)
kansanedustaja Erkki Virtanen (vas)
kansanedustaja Ulla-Maj Wideroos (rkp)
kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr)
kansanedustaja Leena Rauhala (kd)
Ohjausryhmän tehtävänä on laatia esitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi. Tavoitteena on saada esitys valmiiksi toukokuun loppuun mennessä ja lähettää se lausuntokierrokselle kesäkuussa. Eduskuntakäsittelyyn lakiesitys tulee syksyllä. Uusien sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien alueiden toiminta alkaa aiemman suunnitelman mukaisesti 1.1.2017."

(2) Valtion ohjausrooli: Olen pohtinut erillisessä artikkelissa ja blogikirjoituksessani valtion ohjausroolia.  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/valtion-ohjaus-ei-kasvanut-vaan.html

(3) STM:n tiedote 23.3.2014: http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/palvelurakenneuudistus

(4) Lääkäriliiton kannanotto 16.4.2014: http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=14663/type=1
 
(5) Kokonaistuottavuus:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/07/sote-uudistusta-arvioitava-myos.html
Ote Ollin blogikirjoituksesta heinäkuulta 2013:
Suomessa tuottavuutta ei ole käsittääkseni mitattu kokonaisuutena. Se onkin yksi keskeinen pulma puhuttaessa sote-uudistuksesta. Jäännöksettömästi ei ole laskettu sitä mahdollista tuottavuusvajettu tai -hyötyä, mikä syntyy nykyisestä monikanavaisesta rahoitusmallista. Sen sijaan on tehty tutkimuksia erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja vanhuspalveluiden sekä sosiaalipalveluiden tuottavuudesta. Tiivistetysti tutkimustulokset ovat seuraavia:

• erikoissairaanhoito: pohjoismaisessa vertailussa Suomen sairaalat ovat tuottavimpia; Suomessa sairaaloiden tuottavuudessa on suuria eroja ja yliopistosairaalat ovat viime vuosina parantaneet tuottavuuttaan
• perusterveydenhuollossa tuottavuus on laskenut 2000-luvulla; tuottavuuden laskuun on vaikuttanut ennen muuta lääkärien työpanosten vähentyminen.
• vanhustenhuollossa tuottavuus on laitoshoidossa laskenut viime vuosina ja toisaalta kotihoidossa kasvanut.
• sosiaalipalvelujen tuottavuus on laskenut viime vuosina.

(6) Ollin tiimalasimallin kuvaus:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012_03_01_archive.html
 
(7) Jouni Särkijärven kolumni:  http://sarkijarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165979-soten-askelmerkkeja
Seuraavassa on otteita Jounin blogikirjoituksesta:

• Lain tasolla olisi järkevää asettaa tavoitteeksi kansalaisten ja kuntien yhdenvertaisuus, jotta vältetään taktisten ryhmittymien muodostuminen palvelujen alueellisessa ohjaamisessa.
• Palveluvalikoimassa on nykyisin eroja kuntien välillä, joten siitä on paras sopia yhtymäsopimuksessa. Todennäköisesti päädyttään siihen, että valinnanvara kaventuu siellä, missä se on ollut laajinta. Maksut ja taksat ovat yhtenäiset erva-alueen palveluissa; keskustelu terveyskeskusmaksuista siirtyy pois kuntatasolta.
• Markkinat ovat hyvin epätäydelliset, ja joiltain osin joudutaan neuvottelumenettelyyn, koska palveluntarjoajia on vain yksi. Virkavastuulla hoidettavat tehtävät voi hankkia vain kunnalta tai kuntayhtymältä. Loput tulee kilpailuttaa julkisina hankintoina.
• Myös tietojärjestelmien yhteensopivuus edellyttää valtakunnan tason määritelmiä, joita on toistaiseksi olemassa vain resepti- ja terveystietojen osalta. Tietojärjestelmät on paikallaan määritellä myös siltä osin, että niiden rajapintojen tulee olla yhdisteltävissä ja omistus siten järjestetty, että se ei rajoita palvelutuotannon kilpailuttamista.
• Pakkokuntayhtymän jäsen ei ole velvollinen osallistumaan uusien vapaaehtoisten tehtävien hoitamiseen eikä kustannuksiin. Näin ollen erva-kuntayhtymä ei voi ilman kaikkien jäsenkuntien suostumusta ottaa hoitaakseen muita kuin perussopimuksessa sovittuja tehtäviä; laissa määriteltyä kustannusten jakoa kun ei voi muuttaa erva-tason päätöksillä. 
• Etenkin sosiaalitoimen palveluista puuttuvat yhtenäiset määritelmät ja sopimusmallit. Kunnat ja muut palveluntuottajat ovat kehittäneet kukin omia versioitaan.
• Uudistus ei tarkoita sairaanhoitopiirien purkautumista. Ne ovat kuntayhtymiä, joille on annettu sekä erikoislääkäripalvelujen järjestämis- että tuottamisvastuu. Sote-ratkaisussa siirtyy pois vain järjestämisvastuu, joten purkamiseen eduskunnan päätöksellä ei ole edellytyksiä.
• Erva-alueet perivät kunnilta rahoituksen sairastavuuden mukaan painotetun asukasluvun perusteella. Tämä sisältää moral hazard –tilanteen: peruskunta ei hyödy siitä, jos se onnistuu edistämään kuntalaisten terveyttä. Tämä vaikuttaa säästökohteiden etsimiseen. 
• Sosiaalipalveluissa muilla tekijöillä kuin sairastavuudella ja asukasluvulla on suuri vaikutus kustannusten muodostumiseen. 
• Sote-ratkaisu synnyttämissä rajanveto-ongelmissa ratkaisevaa on, kuuluuko tehtävää koskeva lainsäädäntö STM:n vai jonkin muun ministeriön vastuualueeseen. Esimerkiksi asiakassuhteeseen perustuva laitos- ja palveluasuminen kuuluvat soten piiriin, mutta itsenäinen asuminen, jossa asukas tekee vuokrasopimuksen, kuuluu asunto- tai kiinteistötoimeen ja jää siten kunnan vastuulle.
• Uudistus säilyttää rajat terveydenhoidon sisällä ja luo uusia sosiaalipalveluihin. Aikaisempaa useammalle toimijalle tulee kannattavaksi osaoptimointi eli kustannusten siirtäminen jonkin toisen yksikön kannettaviksi. Palvelujen tuotantokustannuksissa on nykyisin suuria eroja sekä kuntien välillä että kuntien sisällä yksikköjen kesken.

(8) Kaste-ohjelman toimeenpanosuunnitelma: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=5197397&name=DLFE-23137.pdf

Ohjelmistotestaus osa tietojärjestelmien hallittua uudistamista, päivitys 18.1.2015

Ohjelmistotestauksen käsikirja avaa mielenkiintoisen maailman ohjelmistojen suunnitteluun ja määrittelyyn, rakentamiseen sekä käyttöönottoon. (1) Kirja on ajankohtainen, koska monin tavoin tutkitusti ja käytännössä on todettu tietojärjestelmien toiminnassa ja käytettävyydessä paljon ongelmia. Julkisten hankintojen tekeminen hankintalainsäädännön viitoittamaa tietä ei avaa kunnolla tätä puolta ongelmasta ja sen ratkaisemisesta. Jussi Pekka Kasurinen on pureutunut IT-ohjelmistotalojen toiminnan ja tekemisen ytimeen. Samoin kirjoittaja valottaa yhteistä haastetta tietojärjestelmän tilaajan ja tuottajan välillä. Testauksen kautta avautuu koko kehittämisprosessi aina ylläpitoon ja siihen liittyviin tietojärjestelmän ylläpitoon, riskien minimointiin ja vastaavaan. Perinteinen tietojärjestelmien suunnittelumetodi "vesiputousmalli" saa oman kriittisen arvioinsa. Mallissa tietojärjestelmä rakennetaan vaiheittain: määrittely, suunnittelu, toteutus, testaus,ylläpito. Eivät ole ongelmattomia nyt kovasti suosiossa olevat "ketterät menetelmät". "Skrum-mallissa vaatimusmäärittely tehdään käyttäen parhaiten tilanteeseen sopivaa menetelmää, esimerkiksi asiakkaita haastattelemalla tai markkinatutkimuksen avulla. Kun toteutettavalle tuotteelle on olemassa vaatimusmäärittely ja suunnitlema, jaetaan tuotteen toteutus yhden iteraation -sprintin - kokoisiin paketteihin, jotka toteutetaan osa kerrallaan."(s.28). 

Kirjan sanoma tiivistettynä. Testauksen periaatteet (s.48-49) on tiivistetty ISTQP 2013 sertifikaatissa: 1. osoittaa vikojen oloemassaolon, 2. täydellinen testaus on mahdotonta, 3. aikainen testaus: aloitettava jo esituotantovaiheessa, 4. vikojen kasaantuminen, 5.hyönteismyrkkyparadoksi (testitapaukset pitää päivittää, muuten vaikutus häviää), 6. testaus on tilanneriippuvaista, 7. virheettömyyden harhaluulo (väärin suunniteltu tuote ei testauksesta parane). Niin testauksessa voidaan löytää virheitä,  erehdyksiä (mistake) tai häiriöitä. Virhe voi olla ohjelmistossa, sen lähdekoodissa tai dokumentaatiossa. Testauksesta voi löytyä myös vika tai bugi (bug) ohjelmistossa tai sen dokumentaatiossa. Ja vielä testauksessa voi löytyä häiriö (failure), jolloin ohjelmisto toimii eri tavoin kuin mitä sen pitäisi toimia. Testausta tehdään useilla tasoilla. Yksikkötestaus varmistaa, että juuri tehty toiminto, moduli toimii. Integrointitestauksessa selvitetään järjestelmän eri toimintojen yhteensopivuus. Järjestelmätestaus tehdään kokonaiselle järjestelmälle. Hyväksymistestaus osoittaa sen, että järjestelmä toimii vaatimusmäärittelyn mukaisesti. Kasurisen mukaan testauksessa tulee olla yleinen kokonaismalli: testauspolitiikka, testausstrategia jne. Testauksen keskeiset toiminnot pitää olla jaoteltu yritystason testaustehtäviin, projektitason tehtäviin ja yksittäisen testaajan tehtäviin. Testauksessa on aina otettava huomioon asiakkaan tarpeet ja asiakkaan liiketoimintamalli, ulkoa tuodut komponentit, ulkoa ostetut palvelut sekä lainsäädännöllliset rajoitteet. Lopputuloksena pitäisi olla laatukriteerit täyttävä tuote. Laatu voi tarkoittaa teknistä laatua, asiakkaan kokemaa laatua tai odotettua laatua suhteessa hintaan. Testauksen kokonaisuus muodostuu ohjelmistokehityksen ja tuotteen käyttäjän välisestä yhteistyöstä (ns. sosioteknologinen organisaatio). Testaustyötä pitää johtaa samaan tapaan kuin  muutakin toimintaa ja testaustoimintaa pitää arvioida ja jatkuvasti kehittää.

Flow-IT-hankkeen asetelma

Käytettävyystestaus jää kirjassa vähemmälle huomiolle. (2) Käytettävyydessä ei ole kyse aina viasta, virheestä tai häiriöstä, vaikka juuri nämä tekijät tietysti eniten vaikuttavat käytettävyyteen. Voidaan oikeastaan todeta, että käytettävyystestaus on kokonaan oma näkökulmansa ohjelmistoihin. Ehkä eniten julkisuudessa on juuri esillä käytettävyyshaasteet. Tietojärjestelmä hidastaa työprosesseja, antaa mahdollisuuksia tehdä toiminnallisesti vääriä ratkaisuja tietojärjestelmien avulla. Niin  ja sitten on tämä osaaminen eli mitä osaamista vaaditaan tietojärjestelmän käyttäjältä. Käytettävyyteen liittyy myös erilaiset tekniset ja toiminnalliset ohjeet ja miten ne on sisään leivottu ohjelmistokokonaisuuteen. Olen ollut mukana Työterveyslaitoksen ja Aalto-yliopiston yhteisessä projektissa ulkoisena asiantuntijana. Projektin nimi on FlowIT ja se päättyy vuoden 2014 lopussa (3).


Kokonaisarkkitehtuurin ratkaisumalli vaikuttaa omalta osaltaan siihen, miten valittu ohjelmisto toimii. (4) Itse asiassa pitäisi aina ohjelmistojen rakentamisen alkuvaiheessa selvittää, miten aiottu uudistus liittyy yrityksen, viraston, toimintayksikön kokonaisarkkitehtuuriin. Kyse on toiminnan, tietojen, tietojärjestelmien ja teknologian yhteentoimivuudesta. Jos yhteentoimivuus ontuu, ei ohjelmisto sinänsä toimi järkevästi kokonaisuudessa. Esimerkiksi samoja jo tietojärjestelmissä olemassa olevia tietoja voidaan joutua kirjaamaan uudelleen jne. Sinänsä kokonaisarkkitehtuurinkin korostaminen saattaa johtaa moniin ongelmiin, kuten vaikkapa monoliittisen ratkaisun hakemiseen. Todellisuudessahan ei kuitenkaan yleensä lähdetä puhtaalta pöydältä liikkeelle, vaan useimmiten uusi ohjelmistoratkaisu korvaa jotain vanhaa.

Ollin päätelmiä- oppia itselle ja muille:

• Uuden tietojärjestelmän rakentamisessa tai vanhan uudistamisessa kannattaa aina aluksi peilata sitä kokonaisarkkitehtuurikuvaan.

•  Hankintaprosessissa kannattaa selvittää, minkälainen testauspolitiikka IT-ohjelmistotalolla on ja mikä on tilaajan ja tuottajan välinen työnjako.

• Kannattaa selvittää, minkälainen laatujärjestelmä IT-toimittajalla on ja miten läpinäkyvä on kehittämisprosessi sekä dokumentaatioprosessi.

• Kehittämisessä on kolme perusmallia: vesiputousmalli, ketterän kehityksen malli ja sekamalli. Tilaajan pitää tietää, mitä mallia toimittaja käyttää ja läpivalaista yhdessä toimittajan kanssa testauspolitiikka. 

• Käytettävyys on avainsana ja se on otettava kehitystyöhön mukaan jo alkuvaiheessa ja jatkuvasti eri vaiheissa. Käytettävyys liittyy jo kokonaisarkkitehtuurivaiheeseen, kun varmistetaan yhteentoimivuus toiminnan, tietojen, tietojärjestelmien ja teknologian välillä.

• Loppukäyttäjät pitää saada ajoissa mukaan ja toimintaprosessit pitää saada uusittua. Vaarana on, että rakennetaan tietojärjestelmä, jossa vanhat työprosessit ja uusi järjestelmä ajautuvat ristiriitaan keskenään.

Päivitys 18.1.2015: Ketterästä kehittämisestä blogikirjoitus: http://castrenblog.com/2015/01/13/ketterasti-kohti-kaaosta/
Sitaatti juristien Maiju Klemola ja Jaakko Lindgren blogikirjoituksesta Ketterästi kohti kaaosta:  "IT-markkinaa tuntevan juristin on helppo todeta, että ketterän kehitysmenetelmän projektisopimuksiin törmää huomattavasti harvemmin kuin perinteisiin vesiputousprojekteihin. Mistä tämä johtuu? Ei ainakaan ketterien menetelmien vähäisestä käytöstä. Väitämme, että ketterien projektisopimusten karttamiseen liittyy kaksi juurtunutta käsitystä:

1. Ketterä projekti ei tarvitse sopimusta, koska juristin laatima sopimus tappaa kaikki ne hienot tavoitteet, joihin ketterän kehitysmenetelmän valinnalla on pyritty.
2. Jos sopimus on pakko laatia, sen pitää olla mahdollisimman suppea. Vanhat sopimusarkistot ovat täynnä pohjia projektia varten."

Viitteet

(1) Jussi Pekka Kasurinen: Ohjelmistotestauksen käsikirja, Docendo 2013; Kirja antaa eväitä tilaajalle puuttua ja vaikuttaa tietojärjestelmän rakentamiseen ja toteuttamiseen ja käyttöönottoon.
"Kirja opastaa muun muassa seuraavissa aiheissa:- Testauksen tärkeimmät työmenetelmät- Testauksen tärkeimmät työkalut- Testauksen organisointi yrityksissä (ISO/IEC 29119 periaatteita noudatellen)- Testaus ja laadun mittaaminen (ISO/IEC 25010 periaatteita noudatellen)- Tärkeimmät ammattitestaajan sertifikaatit ja standardit- Testaustoiminnan kehittäminen. Kirja sisältää myös ohjelmistontuotannon perusteet siinä määrin kuin mitä kirjan sisällön ymmärtämiseksi on tarpeellista. Kirja on jaettu 14 aihekokonaisuuteen, joten se sopii itseopiskelun lisäksi myös oppikirjaksi testauksen peruskurssille."

(2) Käytettävyysatestaus: "Verkkosisällön saavutettavuusohjeet 2.0 (Web Content Accessibility Guidelines [WCAG] 2.0) kattaa laajan joukon suosituksia, joiden avulla verkkosisällön saavutettavuutta voidaan parantaa. Näiden ohjeiden noudattaminen tekee sisällön saavutettavaksi laajalle joukolle ihmisiä, joilla on vammoja tai rajoitteita. Tällaisia ovat mm. sokeus ja heikkonäköisyys, kuurous ja huonokuuloisuus, oppimisvaikeudet, kognitiiviset rajoitteet, liikuntakyvyn rajoitteet, puhevaikeudet, valoherkkyys sekä näiden yhdistelmät. Näiden ohjeiden noudattaminen tekee verkkosisällöstä usein myös yleisesti käytettävämpää."
http://creause.wikispaces.com/yleiskuva
http://www.w3.org/Translations/WCAG20-fi/

(3) Flow-IT-hanke:   www.ttl.fi/flowIT    Ks. Ollin blogikirjoituksia tästä projektista:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/09/saako-hyvaa-halvalla-tietojarjestelmien.htm
Projektin vastuuhenkilöiden viesti yhteistyötahoille: "Kiitos yhteistyöstä FlowIT-hankkeen kohdalla. Hanke jatkuu tämän vuoden loppuun saakka. Esittelemme FlowIT – Virtaa IT-hankintoihin –tutkimusavauksen julkisia tuloksia maksuttomassa seminaarissa Helsingissä Korjaamolla tiistaina 20.5.2014 klo 12 – 16. Ilmoittautua voi kuukautta ennen verkkosivullamme."

(4) Kokonaisarkkitehtuuri:  http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/Kokonaisarkkitehtuuri.pdf
Oheisessa blogikirjoituksessa avataan kokonaisarkkitehtuurin ongelmakohtia: 
http://www.tietoviikko.fi/cio/blogit/CIO_100_blogi/kokonaisarkkitehtuuri+ja+todellisuus/a980765 

Päivitys 28.5.2014: Puhutteleva kuva poimittu Linkedinin puolelta.

Valtionhallinnon siilot nurin - ehdotus hallintamalliksi

Ollin hallintamalli 2014

Blogikorjoituksessani 30.3.14 viittasin YLEn uutiseen koskien valtioneuvoston uudistamista. (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/03/valtion-keskushallintouudistus-ei-kai.html ) Luotettavalta taholta kommentoitiin, että uutisessa oli virhe. Vuoden 2014 loppuun mennessä ei ole tarkoitus tehdä uudistuksia, vaan ehdotuksia. Komiteat istuvat. (1)  Arvailujen varaan jää, miten tämänkin uudistuksen kohtalon kanssa on. (vrt. esim. pääministerin luopumisilmoitus 5.4.14). Kuitenkin uutisissa jäi kaivelemaan mieltäni tuo laatikkoleikki. Sen sijaan pitäisi puuttua sisältöön. Tuumailin asiaa ja päädyin esittämään Ollin hallintamallia.

Ollin hallintamalli. Valtionhallinnossa on mielestäni kolme suurta toiminnallista kokonaisuutta, jotka linkittyvät yhteen: resurssit, ohjaus, palvelut. Nythän tilanne on siiloutunut ministeriöihin, virastoihin ja laitoksiin pitkän poliittisen historian tuloksena. Jo vuosia sitten esitettiin valtioneuvoston uudistamista jakamalla se muutamaan ministeriöön. Yksi näistä taisi olla resurssiministeriö. Kierrätän tässä nyt vanhaa ideaa uudessa tilanteessa. Kehitin "Ollin hallintamallin 2014", joka koostuu erillisten siilojen sijasta toisiinsa limittyvistä palloista:  resurssi- pallo, ohjaus- pallo ja palvelut- pallo.

Hallintamallin pallot. Resurssi- pallon ytimessä on valtion talous: tulot, menot, varallisuus, velat (ks. oheinen kuvio poimittuna VM:n sivuilta).  Valtion taloutta pitää kehittää tuottavuuden, tehokkuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden periaatteilla. Tämän pallukan sisällä ovat myös kaikki valtion yhtiöiden ja osakesalkkujen varallisuus. Poliittisista toimenpiteistä valtion vaikuttavuushankkeet, kehysriihen leikkauslistat, valtionosuusuudistus jne. kuuluvat tämän pallon reviiriin. (2) Ohjaus- pallon ytimessä ovat lait, asetukset, määräykset, ohjeet ja erilaiset normit. Ohjaus sisältää siis kaiken lainvalmistelun sekä toimeenpanon. Toimeenpanon seuranta ja valvonta kuuluu myös tähän pallukkaan. Ohjausta mitataan sillä, miten normit toteutuvat yhteiskunnassa. Lakien, asetusten ja määräysten pitää olla toisiinsa sovitettuja ja määräyksien pitää olla mitattavia. Tämän pallon sisälle kuuluu myös valtion ohjausrooli kuntiin, erityisesti sotepalveluihin.  (3) Palvelut- pallo sisältää valtion omat sisäiset palvelut, ulkoiset palvelut sekä verovaroin tuotetut kunnalliset palvelut ja vastaavat. Palvelut-pallon ytimessä ovat ne palvelut, joihin valtiolla on suora ohjaussuhde. Palvelut perustuvat palvelulupaukseen ja sen seurantaan (saatavuus, nopeus, laatu, asiakastyytyväisyys). (4)

Pallojen keskinäinen vuorovaikutus. Resurssien ja ohjauksen välinen vuorovaikutus tarkoittaa kahta perusasiaa: 1. ohjaus on "hampaatonta", jos riittäviä toiminnan rerursseja ei ole olemassa, 2. ohjauksen avulla ohjataan resurssit oikeaan paikkaan. Resurssien ja palveluiden välinen vuorovaikutus liittyy siihen, miten paljon suoraan ja välillisesti palveluiden toimintaan valtion resursseilla on vaikutusta. Esimerkiksi kuntien palveluissa riippuen kunnasta valtion suora vaikutus on tiedossa, epäsuorakin (verotuksen kautta), mutta muu rahoitus on kunnan vastuulla. Ohjauksen ja palvelujen välinen vuorovaikutus riippuu täysin lainsäädännöstä eli miten vaikuttavasti lainsäädäntö on kohdennettu palveluihin.

Sovellus sote- ja IT-maailmaan. Hyvinvointivaltiomalli tuottaa jatkuvasti lisää palvelutarpeita ellei niitä hillitä. Poliittinen päätöksenteko tuottaa jatkuvasti uusia palvelutarpeiden ratkaisuja, jotka eivät ole välttämättä synkronoituja keskenään - osaoptimointia.  Sote-alueella tuottavuus ja vaikuttavuus on mitattavissa pitkällä aikavälillä ja suhteessa kansalaisten muihin aktiviteetteihin. IT-maailmassa on tilanne joltain osin samanlainen. Investoinnit IT-hen tuottavat jollakin aikavälillä hyötyjä varsinaiselle toiminnalle. Sotessa IT:llä on erityinen merkitys, koska sote on tietointensiivinen toimiala., Itse asiassa sote ei tule toimeen ilman IT-tä.

Mitä tästä nyt sitten seuraa? Hallintorakenteiden sijasta pitäisi analysoida jokaisen pallon sisältö yksityiskohdissaan ja vuorovaikukset. Resurssi-pallon analysointi on mahdollista tätä tarkoitusta varten rakennetun VM:n mallinnusvälineen avulla. Erityisen huolella pitäisi tutkia kahta asiaa: osa-optimointia ja vaikuttavuutta. Poliittisille päätöksentekijöillä on avattava nämä ymmärrettävään muotoon siten, että erilaisten poliittisten ratkaisumallien vaikutukset saadaan heti esille (eikä vasta ratkaisujen jälkeen). Ohjaus-pallo sisältää lainsäädäntöä vuosikymmenten ajalta. Lainsäädäntöjen ristiriidat ja aukot tulee avata. Lainsäädännön valmistelun periaatteet pitää kirjoittaa julki, jotta niitä voidaan seurata ja arvioida. Kiire ja virkamiesten sekä poliitikkojen roolien sekoittaminen aiheuttavat keskeiset ongelmat. Lainsäädäntöjen ohjausvaikutus on myös hiipunut yhteiskunnan monimutkaistumisen myötä. Palvelut on systemaattisesti avattava ja selvitettävä, ketkä/mitkä ovat asiakkaita sekä miten palvelulupaus voidaan toteuttaa. Samalla on selvitettävä, ovatko kaikki valtion palvelut relevantteja tällä hetkellä. Esimerkiksi valtion tutkimuslaitosinfra kaipaisi kiihkottoman analyysin maatalouden laitokset mukaan lukien.

Poliittinen ohjaus pitäisi rakentaa myös kolmijaon varaan. Jokaiseen pallukkaan liittyy poliittinen aspekti. Mihin kannattaa resurssoida? Kuinka ohjausvaltaa käytetään? Mitkä palvelut ovat kansalaisten kannalta relevantteja? jne. Tietysti itse poliittisen ohjauksen rooli pitää kirkastaa suhteessa virkamiesten rooliin. Valmistelun ja poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyys on myös ajan trendi.

Niin ja sitten vasta voitaisiin uudistaa rakenteita.

Viitteet:

(1) Kehuhanke: http://verkkojulkaisut.vm.fi/zine/29/article-3580

(2) Resurssit: Vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma: http://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/0108_vaikuttavuus_tuloksellisuus/index.jsp ; Valtionosuusuudistuksen lausuntoaika umpeutui 4.4.14: http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20140404Lausun/name.jsp; VM:n mallinnusvälinettä en vielä löytänyt VM:n sivuilta (etsintä jatkuu)

(3) Ohjauksesta olen kirjoittanut blogikirjoituksen ja artikkelin:  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/01/valtion-ohjaus-ei-kasvanut-vaan.html
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100511/nylander.pdf?sequence=1
Aluehallintoon liittyvästä ohjausjärjestelmän uudistamisesta on julkaistu työryhmäraportti, joka on lausuntokierroksella: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/04_hallinnon_kehittaminen/20140401Alueha/name.jsp

(4) Palveluista valtionhallinnon näkökulmasta on tehty perusselvitys, jota siteerasin edellisessä blogikirjoituksessani: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20140314Virast/Keskushallinnon_virastorakenneselvitys_20140311.pdf