torstai 29. joulukuuta 2011

Alku.

Ollin tuumailut keskittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan maailmaan. Aihetta voidaan käsitellä monesta suunnasta. Johtamisen suunta on tavallisen kansalaisen kannalta väritön ja harmaa - monen mielestä byrokraattinen. Potilaan näkökulmasta aihe saa kiintoisaa kosketuspintaa kansalaisille. Olen tutkaillut tätä maailmaa 70-luvun lopulta tähän päivään lähinnä työntekijänä erilaisissa organisaatioissa. Olen myös omalta osaltani yrittänyt muuttaa tätä maailmaa, mutta muuttaminen on tosi vaikeaa. Ammattikunnat ja organisaatiot ovat vahvoja vallankäyttäjiä. Lääkäri on keskeinen vallankäyttäjä hyväksyt sen tai et. Hoitohenkilöstö tekee voitavansa. Organisaatioiden johto kamppailee tarjonnan, kysynnän ja voimavarojen ristiaallokossa. Keskeinen hypoteesini on, että ala on erittäin tietointensiivinen. Tiedolla voidaan tehdä monenlaista hyötyä ja pahimmassa tapauksessa myös haittaa. Väitän myös, että tiedon hallinta, tiedolla johtaminen ei ole suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa kohdallaan. Tietojärjestelmät ovat monenkirjavia ja auttamattomasti vanhoja moneen kertaan paikattuja järjestelmiä. Markkinoita hallitsee muutama järjestelmä ja järjestelmätoimittaja. Tiedon hallinnassa vallitsee vapauden valtakunta, jossa kuitenkin käyttäjät ovat pikemminkin renkejä kuin isäntiä. Potilaat itse eivät ole tietojensa herroja vaan riippuvaisia ammattihenkilöstöltä saatavista tiedon muruista.

Tiedon hallinnan muuttaminen ei ole helppoa. Pelkkä kritiikki on sen sijaan osoittautunut helpoksi tehtäväksi. Sähköinen resepti on kangerrellut, samoin sähköinen terveysarkisto. Tehtävä on ollut tekijöilleen vaikea ottaen huomioon kirjava tietojärjestelmäkenttä ja suuri määrä autonomisia toimijoita (kuten kunnat). Olenkin sitä mieltä, että kriitikoiden tulisi esittää aina omia vaihtoehtoisia toimintamalleja. Tällaisia vaihtoehtoisia ehdotuksia ei ole erityisemmin esitetty. Lupaankin tässä yhteydessä, että esittäessäni kritiikkiä joistain ilmiöistä teen jatkoksi omia ehdotuksiani ongelmien ratkaisemiseksi. Lupaankohan liikoja?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti