Pärjäämisen ilosanomaa iloisesti monella äänellä 16.10.2025

Kuvassa vasemmalta Kauko ja Olli 

Pärjäämisen ilosanomaa 16.10.2025 SOSTEn tiloissa. Kolmesta konkarista esiintyivät Kauko ja Olli. Kolmas konkari Mikko Nenonen oli estynyt osallistumasta tapahtumaan. Pohjat koko tilaisuudella valoivat SOSTEn varapääsihteeri Anne Knaapi ja HYVAn hallituksen puheenjohtaja Juha Nurmela. Kommentoijiksi oli pyydetty Vappu Taipale, Elli Aaltonen ja Kari Hakari. Kaikki kolme kovia sotetietäjiä. 

Tilaisuus oli iloinen ja onnistunut. Saimme pärjäämisen ilosanoman perille kuulijakunnalle, jota oli paikalla pari kymmentä ja etänä useita kymmeniä. Vanha työkaverini Hanna Toiviainen Stakesista ja Valvirasta oli paikalla ja postasi Facebookiin iloisen yhteenvetonsa tilaisuudesta.

'Pärjäämisen ilosanoma - kohti soten uutta kulttuuria' - Mielenkiintoinen tilaisuus tänään SOSTE:ssa Paljon keskustelua ja vuoropuhelua, tuli hyvä mieli ja tilaisuudesta jäi päälle mukava olo.  

• "Kuullaanko asiakkaita ja heidän tarpeitaan?"
• "Säästetäänkö hyvinvointivaltio pois?
•  "Ehtivätkö hyvät hankkeet muuttua toimeenpanoinnovaatioiksi ennen kuin säästöt syövät hankkeet?"
•  "Onko sote-uudistuksen tärkein tavoite; integraatio, kadonnut, kun kaikki säästävät omasta pesästä?"
•  "Järjestelmätason ja ihmisten ymmärtämä kieli eivät kohtaa
•  "Ihmiset tarvitsevat leikkauksien sijaan sosiaalista liimaa.

 Elli Aaltonen kommentoi samassa yhteydessä: Kiitos Olli ja Kauko. Kirjanne antaa herätteitä uuteen kulttuuriin sotessa. (Täytyy muistuttaa, että kirjan kolmas konkarikirjoittaja on Mikko Nenonen.)

Tässä vielä keskeisiä alustajien mielipiteitä pärjäämisen ilosanomasta:

Anne Knaapi:

• Pärjäämisen ilosanoma tukee sotejärjestöjen toiminnan kehittämistä ja auttaa kokonaisuuden hallinnassa
• ihmislähtöinen ajattelu ja toiminta järjestötyön perusta
•  Vapaaehtoistyö sotejärjestöjen voima

Juha Nurmela esitteli Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n toimintaa sekä siihen liittyen osallisuusmediaa (www.osallisuusmedia.fi)

•          Juho Saarikin omaksunut pärjäämisen termin tekemällä yhteistyö YLEn kanssa kansalaisten kokemustietojen keruussa.

Kauko Koivuniemi (yksi kolmesta konkarista)

• Suomen sotelta puuttuu visio ja palvelulupaus eli pärjäämislisän palvelutarjonnan määrittäminen
• Tarvitaan sosiaalista liimaa – koheesio
• Pärjäämisen ilosanoman osti edesmennyt Martti Kekomäki lukiessaan Kaukon ja Simosen kirjan käsikirjoitusta Kohti asiakkuutta (Duodecim 2011)
• Ennen kolmen konkarin kirjaa teimme ryhmällä Kauko ja Olli 10-osaisen blogisarjan aiheesta – edelleen on luettavissa ollin tuumailut -blogista 2023 – kaikkiaan 9 kuukauden rutistus (Me pärjäämme - osa 10: me opimme, siksi pärjäämme - havainnot ja löydökset) 
• Pärjääminen on taitoa arvostaa elämän monimuotoisuutta (elämä kantaa), taitoa tulla toimeen erilaisten poikkeamien kanssa ("sitko"), taitoa ohjata elämänsä kulkua itse, yhdessä asiantuntijoiden kanssa ja/tai kumppanien kera ("koheesio")
• Pärjäämislisä (eli palvelulupaus) syntyy palvelutoimitusten tuottamasta lisäarvosta arkeen, aikaansaannoksista. Siinä yhdistyvät tiedot ja taidot sinun hyväksesi
• Pärjäämisrepussa on kaksi taskua: objektiiviset tiedot, faktat päätöksistä ja ratkaisuista sekä subjektiiviset taidot – opitut ja opittavat. 
• Pärjäämistaitoja ovat: tekemisen taidot, taloudenpidon taidot, turvallisuuden taidot, toveruuden taidot (koheesio), tunnetaidot

Olli Nylander (yksi kolmesta konkarista)

•          Pärjääjä – vuorovaikutus eli liima – yhteisöt. Parjääjän reppu pärjäämisvaranto vaihtelee: jokaisella meistä se on omanlainen, jollakin täysi reppu, jollakin pysyvää tai tilapäistä vajetta, joku on täysin hukannut repun sisällön. Mitä enemmän on vajetta repun sisällössä, sitä enemmän on kysyntää pärjäämisvajeen paikuulle. Kysynnän ja tarjonnan epätasapaino johtaa monenlaisiin ongelmiin pärjääjän kannalta, mutta myös tarjoajan kannalta. 
• Palvelujen kysynnässä ja tarjonnassa konkarien mielestä kannattaa käyttää asiakasryhmittelyä: hätäapu, tilapäinen apu, pitkäaikainen apu, ennaltaehkäisyn palvelut
• Vaikeudet pärjääjän ja ammattiauttajan välillä: tilannetieto ei kohtaa, puuttuu kansallinen määritys palvelutarjoomasta eli pärjäämislisän tarjonnasta (liiketaloustermein palvelulupaus), asiakaskokemus ja organisaation tekninen suorituskyky eivät kohtaa, data, informaatio, tieto siiloutunut
• Vaikeuksien voittamisen strategia: pitää olla yhteinen eri toimijoiden välinen strategia eri toimijoiden kesken (valtio- julkiset ja yksityiset palveluntuottajat – Kelan etuuspalvelut – SOTE-järjestöt); yhteentoimivat ja yhteiskäyttöiset tietovarannot saatava aikaan sekä yhteiset yksinkertaiset mittarit; yhteinen toimintojen ja niitä tukevien tietojen strategia

Vappu Taipale

•          Palvelulupaus on liiketoiminnan, markkinoiden termi, joka ei sovi SOTE-maailmaan – parempi on puhua pärjäämislisästä.
• Pärjäämisen perustana on väestön terveyden edistäminen
• Soten ohjausmekanismi oli vuosikymmeniä sitten yksityiskohtainen ja tarkka – sen avulla pidettiin erikoissairaanhoito kurissa ja tuettiin perusterveydenhuoltoa; sitten vastuu siirrettiin kunnille ja kokonaishallinnan ote kirposi; tarvitaan ohjaamisen ytimeen kansalaisen pärjäämisen edistäminen
• Tarvittaisiin yliopistosairaaloissa ja yliopisto-opetuksessa erikseen perusterveydenhuollon opetusta tuleville lääkäreille. Tätä Vappu on esittänyt vuosikymmeniä sitten ja edelleenkin, mutta asiasta ei ole tullut mitään.  

Elli Aaltonen

• -          Tieto lähtee ihmisen tarpeista; nyt kansalaiset jäävät verhon taakse
•  Nykyisestä SOTEsta tulee toivoton olo: täytyy säästää, jotta hyvinvointivaltio säilyy vai katoaako säästövimmassa hyvinvointivaltio
•  Toivoa herättää, kun seuraa hyvinvointialueella tapahtuvia kehittämistoimia ja innovaatioita
•  Alueiden hankkeiden osalta haasteena on aikaansaada kestävän hyvinvoinnin tuloksia, ehditäänkö saada hankkeiden tulokset juurrutettua toimintaan, ennenkuin säästöleikkuri tulee.
•  SOTE 3.0 tarvitaan nyt heti -ei ole aikaa hukattavaksi
•  SPR:n määrittelemät vaikeudet sopivat hyvin koko SOTEen: 1. yhteydenoton vaikeus, 2. palvelujen saatavuuden vaikeus, 3. palvelujen saavutettavuuden vaikeus – siis et tavoita, et saa, et löydä polkua
•  Pärjääminen on tärkeä lähtökohtakäsite nyt ja jatkossa
•  SOTE 3.0 pärjäämisen uudessa kulttuurissa tulee nousta esille seuraavat asiat:
•  kestävyys – kestävä sote: ikään kuin ei olisi aikaa
• yhteisen tiedon hyödyntäminen: integraatio ja yhteistyö
• kaikki ei voi jäädä itsepalveluksi, omaksi velvollisuudeksi – tarvitaan hyvinvointivaltion apua
•  Tarvitaan kansalaisen luottamusta SOTE-järjestelmään: palvelujen saavutettavuus, saatavuus, tietous palvelutarjoomasta, palvelujen kokonaisymmärrys, palvelumaksut, palvelurakenne, yhteistyö palvelujen sisällä – välillä – kesken
•  SOTE-järjestöt voisivat hyödyntää THL:n tietovarantoja – päästäisiin irti päällekkäisistä tiedonkeruista (Anne Knaapin mielestä järjestöt hyödyntävät ja panostavat tietojohtamiseen)
•  Eri toimijoilla on hienot, hyvät strategiat – kuten STM:llä; Kelalla jne., mutta strategioiden siirtäminen elävään elämään ontuu monella.

 Kari Hakari

•           Pärjäämisen ilosanoma yhdistyy erilaisissa asiakaslähtöisissä soten hankkeissa, integraatioiden edistämisessä kuten hoitoketjujen luomisessa
• Tampereella saatu aikaan 2000-luvulla hyviä integraatiohankkeita, jotka ovat jalkautettu toimintaan sekä arvioitu niiden kustannussäästöjä: esim. Tesoman terveysaseman allianssihanke, TAYS:n sydänsairaalan hoitopolku, Tampereen kotitori
•  SOTE-uudistuksessa palattiin 90-luvun maailmaan: integraatio hävinnyt, kun jokainen organisaatio pyrkii säästöihin omista lähtökohdistaan (ns. osaoptimointi); hankkeita on, mutta miten löydetään liima eri hankkeiden välillä – kokonaisuuden hallinta
•  SOTEn suunta näyttää heikolta: mistä löydetään liima kuten uudet palvelukonseptit ja niihin liittyen taloudellisten vaikutusten laskenta
•  Vastuu jakaantunut valtion, kuntien ja alueiden kesken hyvinvoinnin edistämisessä – tarvitaan pärjäämisen vision perusteella integraatiotoimenpiteitä
•  Asiakaskokemus: dataa on valtavasti, mutta siiloutunutta – puuttuu yhteinen tilannekuva; tarvitaan rekisteritiedon rinnalle asiakaskokemustieto – niin tehtiin esimerkiksi Tesoman allianssihankkeessa – siinä oli periaatteena ”kaikki voittaa”.

Keskustelua

Luottamus puhutti Ellin alustuksenkin jälkeen:

• Kun yksilölle tulee monta huonoa palvelukokemusta peräkkäin, hän luovuttaa ja menettää samalla luottamuksen soteen. 

• SOTE-järjestöjen tuottamat vertaistuen palvelut lisäävät luottamusta – vapaaehtoistyö on järjestöjen supervoima
• sosiaalisen pääoman keskeinen käsite on luottamus
•  sukupolvien välillä on eroja luottamuksessa sotepalveluihin – nuoret sitoutuvat huonosti sote-järjestöihin, koska niiden toiminta vanhanaikaista

 Ja vielä kolme muuta keskustelun helmeä: 

•         Kalasataman potilasraati hyvä esimerkki asiakaskokemuksen hyödyntämisestä palveluiden kehittämisessä
• Ei pidä ajatella vain kaksinapaisesti palvelujen kysyntä versus tarjonta; kolmas tekijä on palveluiden tarve; on olemassa häiriökysyntää, ylitarjontaa / ylidiagnosointia mutta myös alitarjontaa / alidiagnosointia
• Yhteistyön ja integraation aikaansaannissa tarvitaan kolme tekijää: 1. yhteiset tavoitteet, 2. yhteiset mittarit, 3. yhteiset kannusteet; nämä periaatteet ovat perua erilaisista onnistuneista yhteishankkeista, alliansseista

VM haamudiagnoosien kimpussa, päivitys 15.10.2025 kommentteja

 "Haamudiagnooseista" puhuminen liittyy HS:n uutiskirjoitukseen 10.10.2025 / toimittaja Aino Heikkonen. Erityinen huomio on jutussa (THL:n saamien tietojen perusteella) sairausryhmässä hengityselinten krooninen toimintavajaus. Koko maahan verrattuna Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella diagnoosiryhmän kasvu ollut täysin poikkeuksellinen verrattuna muuhun Suomeen. 

Taustalla on diagnoositietojen merkitys rahoitusmallissa, jossa valtio jakaa käytettävissä olevat eurot rahoitusmallin mukaisessa suhteessa alueille. Kannusteena on siis löytää mallista mahdollisia porsaanreikiä - kuten "haamudiagnooseja", joilla voitaisiin nostaa oma alue muiden edelle ja näin saada ennakoitua suurempi euromäärä käyttöön. https://www.hs.fi/paivanlehti/10102025/art-2000011545540.html Kirjoituksessa käydään läpi myös eräiden muiden alueiden daignooseissa vastaavia ongelmia suuntaan jos toiseen. Kyse on tiedonhallinnan kokonaisuudesta aina diagnoosien määrittelystä edeten erilaisten tiedonsiirtovaiheiden jälkeen THL:ään rekisteritiedoksi. 

Tiivistetysti voin pitkällä kokemuksellani sanoa, että jokaisessa tiedon muodostamisen ja jalostamisen prosessin vaiheessa on mahdollista syntyä virheellistä tietoa. Hoitoilmoitusjärjestelmän alkuaikoina tehtiin vertaileva tutkimus sairauskertomustietojen ja sen aikaiseen poistoilmoitusrekisteriin ilmoitettujen tietojen välillä. Tutkimuksessa löydettiin eroja. Hoitotakuun valmistelussa aikanaan pyrittiin suoriin tiedonsiirtoihin sairaaloista Stakesiin. Hanke jouduttiin keskeyttämään kiireiden vuoksi ja sen vuoksi, että oli tosi vaikea saada annettujen tietojen ja todellisuuden välille yhdenpitävyys. Diagnooseja oli annettu, mutta osittain sairaalajärjestelmässä ei ollut kaikilta osin tehty uloskirjauksia. Kuitenkin todellisuudessa maksutietojen ja sairauskertomustietojen osalta ko. potilaat oli uloskirjattu. 

Ja vielä on käsittelemättä diagnoosien määrittelyn perimmäinen ominaisuus: yli-tai alidiagnosointi tai ylipäätänsä diagnoosin määrittelyvaikeudet. Rahoitusmalli näyttää kannustavan ylidiagnosointiin. On monia ongelmia, joita voidaan ns. medikalisoida. Alidiagnosointi puolestaan voi syntyä siitä, että potilasta ei kunnolla joko osata tai välitetä tutkia. Esimerkkejä löytyy niin yli- kuin alidiagnosoinnista. Kirjoitin osana elämäkertaani 29 tarinaa, josta tarina nro 12 oli nimeltään diagnoosien maailma. (Olli Nylander: Lauttasaaresta SOTEmaailmaan, BOD 2022, ss. 276-293). Vuoteen 2022 mennessä ei diagnooseja ollut vielä sotkettu rahoitusmalliin. Toki yrityksiä vuosien varrella oli diagnoosien kytkemistä tuotteistukseen osana ns. DRG-järjestelmää. Yhteisymmärrystä sairaanhoitopiirien kesken ei tästä syntynyt. Jotka ottivat DRG-järjestelmän jollain tavoin käyttöön, saivat siitä oivallisen kannusteen parantaa myös diagnoosien oikeellisuutta, tiedon laatua. Kerroin kirjassani myös hoidon haittavaikutusten kirjaamisesta. Olivat ymmärrettävistä syistä alidiagnosoituja. Olin mukana työryhmässä, joka yritti saada aikaan parannuksen. Tämä oli vuonna 2007. Tietääkseni alidiagnosointi on tältä osin edelleen todellisuutta. 

Jälkeenpäin olen ehdottanut jo eläkkeellä ollessani joissakin kirjoituksissani, että THL:n hoitoilmoitusjärjestelmä ja KELAn kantajärjestelmä pitäisi yhdistää. Näin syntyisi samoista tiedoista yksi tietovirta, jossa sairauskertomustietojen perusteella syntyisi hoitoilmoitustiedot siltä osin, kun tiedoissa on päällekkäisyyksiä. 

Diagnoositiedotkin on monopolisoitu VM:n vastuulle. Se on kummallista. HS:n kirjoituksissa ei esiinny lainkaan STM:ää, vaikka se "muodollisesti" on koko SOTEn sisältövastuullinen ministeriö. Diagnoosien merkitys mallissa ylikorostuu ottaen huomioon, että diagnoosilla on keskeinen asema erikoissairaanhoidossa, vähäisempi asema perusterveydenhuollossa eikä minkäänlaista asemaa sosiaalihuollossa.  

Kirjoitin samasta asiasta heinakuussa 2025. https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/07/hyvinvointialueiden-rahoitusperiaatetta.html. Tässä on tuon ajan pointtilistani. 

• Nykyinen laskentamalli perustuu THL:ssä pitkään kehitettyyn terveydenhuollon ja siihen kytkeytyvään vanhustenhuollon tarvepohjaiseen indeksiin (kertoimeen). (3) Pekan tavoin olen sitä mieltä, että tällainen monimutkainen indeksi ei avaudu kenellekään. Indeksi ei ole kannuste hyvinvointialuetta todellisiin uudistuksiin, vaan pikemminkin keinotteluun indeksin tarvitsemien tietojen keruussa. Neurologian ylilääkäri Jari Kankaanpää kärjistää asian seuraavasti mielipidekirjoituksessaan (HS 23.6.2025): "Hyvinvointialueille jaetaan rahaa sattumanvaraisesti. Jos tietopohja vuotaa, vuotaa myös oikeudenmukaisuus. Nykyisellään malli ei ole neutraali rahoitusmekanismi vaan teknokraattinen sattumakone." VM ja THL vastasivat 8.7.2025: Rahoituksesta noin 80 prosenttia kohdennetaan alueille tarvekertoimilla, jotka kuvaavat kunkin alueen väestön palvelutarvetta suhteessa maan keskimääräiseen tarpeeseen. Lisäksi vastauksessa todettiin, että mallia kehitetään jatkuvasti ottamalla huomioon myös saadut palautteet. 
• Diagnoosien  keskeinen merkitystä tarvekertoimessa pohditaan HS:n uutisessa 4.7.2025 "Noin 80 prosenttia hyvinvointialueiden rahoituksesta perustuu siihen, mitä sairauksia ja kuinka paljon paljon suomalaiset sairastavat."  Diagnoosi pätee melkoisen hyvin erikoissairaanhoitoon. Sen rooli on keskeinen potilaan diagnosoinnissa ja sairauksien parantamisessa. Erikoissairaanhoidon osuus sotesta lienee rahassa mitattuna noin  kolmannes. Diagnoosin roolia on vuosikausia yritetty tuoda keskeiseksi osaksi perusterveydenhuoltoa. Siinä on ollut monia vaikeuksia johtuen ongelmien moninaisuudesta. Siksi onkin joko sivuutettu koko diagnoosi (esim. keksimällä jokin sopiva) tai käyttämällä hyväksi perusterveydenhuoltoon luotuja omia luokituksia.Perusterveydenhuollon osuus rahoituksen kokonaisuudesta lienee noin kolmannes. Ja lopuksi tunnettua on myös, että jatkuvasti tapahtuu ylidiagnosointia ja myös alidiagnosointia niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Viimeinen kolmannes on sosiaalihuolto, jossa diagnoosilla ei ole mitään merkitystä ja sijaa. 
• Erikoissairaanhoito painottuu tarveindeksissä perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuolroon verrattuna.  Se ei painota ennaltaehkäisyn, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimia. Näin on ymmärrettävää, että juhlapuheista huolimatta esimerkiksi perusterveydenhuoltoa ei edistetä vaan alasajetaan. On myös ymmärrettävää, että sosiaalihuolto jää myös syrjään kehittämisestä ellei jotain dramaattista tule esille kuten vaikkapa vanhusten palveluissa tai lastensuojelussa. Tämän kirjoituksen jälkeen THL:n julkistamassa sosiaalihuollon tilastossa sosiaalihuollon kustannukset ovat noin 45%. Loput kustannukset ovat ESH:n ja PTH: kustannuksia. 
• SOTE tarkoittaa sosiaalihuoltoa, terveydenhuoltoa ja niiden integraatiota. Tunnettu Oulun tutkimuksiin perustuva luku on, että moniongelmaiset asiakkaat aiheuttavat liki 80% kustannuksista. Rahanjaon perustana oleva indeksi ei nosta tätä tosiasiaa esille. 

Rahoitusmalli kaipaa uudistusta. Kaikki alan asiantuntijat ja harrastajat  tunnistavat tiedon laadun ongelmat, tietojen manipuloinnin ongelmat sekä puutteet todellisten kannusteiden aikaansaannissa. Mielestäni rahoitusmallin tulisi olla vuorovaikutteinen VM:n-STM:n ja alueiden kesken. Vuorovaikutus tarkoittaisi sitä, että kunkin alueen kanssa pitäisi tehdä toiminta- ja rahoitussopimus, joka perustuu osin kaikkien osapuolten yhdessä hyväksymään tilannetietoon sekä yhteisesti esiin nostettuihin tavoitteisiin ja niiden saavuttamisen haasteisiin. Toiminnan tavoitteet ja rahoituksen tavoitteet pitäisi kytkeä yhteen toimintalähtöisesti. Nyt tilanne on toinen. Olemme tätä näkäkulmaa myös nostaneet esille kolmen konkarin (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen)  kirjassa SOTE 3.0 - kohti SOTEn uutta kulttuuria. Kansalaisnäkökulmasta ja kansalaisten pärjäämisestä pitäisi lähteä liikkeelle, ei organisaatioista.  

Päivitys 15.10.2025: Kommentteja FB:stä ja Linkedinistä: Mikko Rotonen, Janne Pitkänen, Juha Muinonen, Kristiina Patja, Tuula Kuparinen, Päivi Pynnönen, Nea Korhonen

Mikko Rotonen:  Onhan se erikoista, että tietyillä alueilla tulee näitä diagnoosipurskeita. Kun THL tuotti NordDRG-tuottavuusvertailuja, niin PPSHP pumppasi kaikki potilaiden aiempien vuosien hoitojaksojen päädiagnoosit vertailuvuoden uusien hoitojaksojen sivudiagnooseiksi. Kyllä NordDRG casemix nousi kaikken muiden yliopistosairaaloiden korkeimmaksi ja hetkellinen johto oli saatu. Aivan kuten nytkin ilmeni Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ylidiagnosointia. DRG järjestelmän yhteydessä sillä oli oma termi eli DRG creeping.

Yksityissektorilla diagnoosi tulee aina, kun sen perusteella potilas saa korvausta. Se, että onko diagnoosi oikea onkin jo toinen juttu. Usein unohtuu se, että samalla diagnoosilla voi olla erilaisia hoitomuotoja ja niillä on erilaiset kustannukset. Esim. Syöpää voi hoitaa leikkaustoimenpiteellä, sädetyksellä ja lääkehoidolla. Kaikilla on eri kustannus ja hoitojen vaikuttavuus vaihtelee. Edullisinta on olla hoitamatta, jos pelkkä diagnoosi riittää rahoituksen saamiseksi hyvinvointialueelle.

Diagnooseihin liittyy erilaisia vinouma kuten dataan yleensäkin. Kannattaa hyödyntää ISO 5259 1-6 standardeja, jotka on julkaistu niin analytiiikkaan kuin tekoälyn datan laadun arviointiin. Tekoälyasetuksen artikla 10 käsittelee datan laatua ja uusi EHDS sisältää myös datan laatumerkinnät.

Jos ja kun Suomen terveydenhuollossa haetaan niin datan kuin tekoälyn johtajuutta, niin molempien tarvitsema polttoaine ei voi olla väärennettyä, vaan luotettavaa ja mahdollisimman vinoutumatonta.

 

Kyllähän ilmeisesti lääkintöhallitus ja myöhemmin STAKES ja nykyisin THL on ohjeistanut hoitoilmoitustietojen kirjausta jo 1970-luvulta. Kun nykyinen kansainvälinen ICD-10 tautiluokitus ja pohjoismainen toimenpideluokitus (NCSP) otettiin käyttöön 1990-luvun puolessa välissä niin koulutusta annettiin sairaanhoitopiireille ja muille palveluntuottajilta. NordDRG korosti sekä päädiagnoosin ja hoitoon vaikuttavien sivudiagnoosien kirjaimista samoin kuin tehtyjen toimenpiteiden. Yhdistämällä hoidon päädiagnoosiin pysyvät diagnoosit ja muut sivudiagnoosit huomioiden, ikä, sukupuoli ja tehdyt toimenpiteet, saatiin muodostettua kansainvälisesti yleisimmin käytetyn palvelujen tuotteistuksen eli DRG-ryhmä. DRG toi laadunvalvontaa ja kontrollia lisää kirjaamiseen ja vaikutti tuloihin.

HUSissa kirjauspuutteet on raportoitu avoimesti osana johdon raportointia vuosikymmeniä ja päästy yli 99 %:n diagnoosien kirjauskattavuuteen.

Lääketieteellisistä kirjauksista yleensä vastaa johtajaylilääkäri, ainakin HUSissa.

HUS on hyödyntänyt ISO 8000-8 datan laadunhallinnan prosesseja datan osalta ja se antaa hyvän lähtökohdan terveysdatan hallintaa yhdessä ISO 5259 1-6 standardien kanssa.

Standardit käyttöön ja prosessit kuntoon, niin datasta on aidosti hyötyä.

 

Janne Pitkänen:  Kyllähän tuo diagnoosimäärän kasvu ajoittuu hyvinvointialueiden perustamiseen, mutta voisi ihan yhtä lailla selittyä koronaan liittyvillä hengitysvaikeuksilla, joita vaan olisi diagnosoitu systemaattisesti muista alueista poikkeavalla tavalla. Joka tapauksessa tietty ihan merkityksellinen asia selvitettäväksi, vaikkei välttämättä ole tarkoituksellista diagoositietojen vääristelyä rahan perässä.

 

Juha Muinonen:  Diagnoosi on itse asiassa moniulotteinen ja vaativa tieto. On esimerkiksi kliiniset diagnoosit, erotusdiagnoosit, laboratoriodiagnoosit, patologiset diagnoosit, psykiatrian diagnoosit, hoitotyön diagnoosit (näitä minullakin tulee parin viikon välein, kun järjestelmässä on tekninen haaste). Todennäköisesti lisäksi hoitoon hakeutumisen syy/diagnoosi, ja pää/sivu/pysyvät diagnoosit. Ja samoihin ongelmiin (esim muistiongelma) voi olla yksi tai useampia yhtäaikaisia syitä (esim verisuonimuutokset aivoissa tai alzheimer tyyppiset muutokset). En ihmettele lainkaan, että syntyy erilaisia lähestymistapoja asioiden kirjaamiseen, kun on vielä lukuisia erilaisia tietojärjestelmiä. Usein eteenpäin raportoidaan lain vaatmalla terminologialla tieto, joka taas on hoidon kannalta tarkemmalla tasolla kirjattuna. Sitten tiedon jalostaminen toimijalta viranomaisten suuntaan on pitkä ja monimutkainen putki ja on useita mahdollisuuksia syntyä virheitä tiedon prosessoinnin aikana. Tätä kokonaisuutta tulee meidän parantaa.Ja paras tapa on lähteä remontin tekoon sieltä lähtötiedoista - kirjataan ne täsmällisesti ja rakenteisena. Rakenteisuutta saadaan lisää, kun käytetään de facto parasta terminologiaa (Snomed Ct) mahdollisimman laajasti.

 

Kristiina Patja:  

Ylipäätään pitäisi ymmärtää, että diagnoosi ei ole saavutus, tulos, hoito tai tuote. Sillä monia eri vaiheita, merkityksiä ja tarpeita, joten niiden käyttäminen rahavirran ohjaukseen lähtökohtaisesti ongelma. Siksi kehitettiin hoitoon liittyviä elämänlaatua mittaavia menetelmiä vuosikymmeniä sitten, sama DG ja sama hoito voi johtaa ihan erilaiseen lopputulemana monesta syystä. 

Tähän vastasi Tuula Kupari:  Pitäisi painottaa enemmän ennaltaehkäisyä, jottei tulisi diagnooseja kirjattavaksi. Ja Tuula kommenttiin vastasi Kristiina: Kyllä, meillä on väestöaineistoja sitä varten olemassa, minusta tulisi maksaa terveyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun paranemisesta alueella väestöryhmissä, erityisesti heikommin pärjäävien osalta. Ja vielä Kristiinalta linkki pitkään kirjoitukseensa otsikolla "Saisinko diagnoosin tai pari, kiitos": https://kristiinapatja.wordpress.com/2025/10/15/saisinko-diagnoosin-tai-pari-kiitos/

.

Päivi Pynnönen: Asiaa sivuten Karolinska -sairaalasta on tehty dokumentti (SVT) aiheesta miten rahoitusta pystyttiin nostamaan. Sairaaloilla on kiinteä sekä toimintapohjainen rahoitus. Karolinskan rahoitukseen vaikutti mm osastohoidot. Ensiavusta potilas vietiin osastolle, ja vuorokauden kuluttua kotiutus vaikka kunto oli heikko. Tämä potilaskierto oli rahakasta toimintaa. Asiaan on ilmeisesti tullut muutos, kiitos median julkisen ilmiannon.

 

Nea Korhonen: No, siellähän oli myös tietojärjestelmävika.

Voiko konemieli haastaa ihmismielen? - arvioin Lauri Järvilehdon kirjaa aiheesta, päivitys 10.10.2025

 

 

Konemieli on Euroopan kiertueella lukemani kirja, jonka ydinsanomaa levitin myös Tietojohtamisen verkostopäivillä 26.9.2025. Kirjan kirjoittana Lauri Järvilehto on tietokirjailija, filosofi ja muusikko. Järvilehto juoksuttaa kirjaansa lähtien ihmismielestä ja päätyen pohtimaan, onko tekoälyllä ihmismieltä vastaavaa konemieltä. Kirjoittaja on ajantasalla siitä, miten nopeasti tekoälyn hyödyntäminen ja ennen muuta kielimallien kehittäminen etenee. Siksi hän moneen otteeseen toteaa, että toistaiseksi tekoäly ei yllä ihmismielen tasolle. Konemielellä ei ainakaan vielä ole omaa ajatuksenjuoksua, tunteita ja tietoisuutta. Saas nähdä, mihin tässä vielä edetään. Kirjan rakenne on seuraava:

• Mikä on ihmismieli?
• Ajattelu ja aivotoiminta.
• Mitä ajattelu on? 
• Konemielen synty
• Konemieli
• tulevaisuuden näkymiä.

Yllä olevaan kuvaasarjaan on kiteytetty kirjan osan 1 ihmismieli keskeinen sanoma monien vaihtoehtoisten pohdintojen synteesinä. Ihmismieli eli minuus on keskiössä. Se rakentuu tietoisesta ja tiedostamattomasta mielenlaadusta. Tietoista mielenlaatua ohjaa algoritminen mieli ja refleksiivinen mieli (systeemi 1).Algoritminen mieli toimii Järvilehdon mukaan käsitellen symboleita, kuten sanoja, lauseita tai kuvia. Toimiessaan refleksiivisesti se suuntaa huomion ympäristöön, ruumiin tiloihin tai jopa ihmismielen itsensä toimintaan.  Tiedostamatonta ohjaavat puolestaan opitut ja perityt prosessit (systeemi 2). Ympäristö eli kulttuurievoluutio ja biologinen  evoluutio vaikuttavat ihmismielen kokonaisuuteen.  

"Chat GPT:n taustalla on tekoälyteknologia nimeltä muuntaja (transformer), johon perustuvat suuret kielimallit (Large Language Model, LLM), kuten GPT-3 ja GPT- 4. Samaa teknologiaa käyttävät myös Googlen Gemini, Anthropicin Claude ja Facebookin emoyhtiö Metan LLaMA. Muuntaja on monimutkaisiin matriisikerrontaoperaatioihin perustuva neuroverkkoarkkitehtuuri, joka pystyy tunnistamaan sanojen merkitykset hyvin tarkasti että muokkaamaan lauseessa käytettyjen sanojen painokerrointa lauseen kokonaismerkityksen ymmärtämiseksi." (s.139-140). Kielimallia on kehitetty ns.harjoitusaineiston avulla, johon kuuluu iso osa Internetin sisältöä. Kielimalleja koulutetaan jatkuvasti myös ihmispalautteen avulla. Oletan, että tämä koulutusominaisuus takaa sen, että kielimallit elävät jatkuvasti ja kehittyvät kohden ihmismielen syövereitä. Toisaalta Chat GPT:n yleinen käyttö perustuu Internetin sisältöön. Järvilehto ei keskity arvioimaan tai esittelemään tuota sisältöä. HS-Vision Esseessä toimittaja Niclas Storås 5.10.2025 avasi tuota sisältöä seuraavalla prosenttitaulukolla:

• 40,1 % perustuu Redditin keskustelupalstan sisältöön
• 26,3 % lähteenä Wikipedia
• 23,5 % lähteenä Youtube
• 23,3 % lähteenä Google
• 21,0 % lähteenä Yelp (USA-lainen hakukone, jossa voi hakea erilaisia palveluita ja tuotteita (ravintolat, ostokset jne.)
• 20,0 % lähteenä Facebook.

Mielenkiintoinen on tämä lista. Suuri osa listan tietolähteistä perustuu ihmisten mielipidekirjoituksiin. Ei ihme, että kielimallin käyttö voi johtaa jopa virheellisiin tietoihin tai ainakin se voi painottua vinoon. Niin Storås HS:n kirjoituksessaan kuin esimerkiksi Petteri Järvinen Tietojohtaminen ry:n  "Oikea tieto ja ennakointi päätöksenteossa"- seminaarissa (22.5.2025) ovat nostaneet esille näitä ongelmia. Tein blogikirjoituksen Järvisen alustuksesta (ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/05/oikea-tieto-ja-ennakointi.html.). Petterin mukaan tekoäly on oivallinen apuri, mutta se tekee paljon virheitä. Oleellista on, että tekoälyllä on vain yksi käsitys asiasta. Se on hyvä teeskentelijä -   melkein kuin yksilö tai kaveri. Siinä roolissaan tekoäly pystyy hämäämään käyttäjänsä. Edelleen Petterin mukaan nykyisissä järjestelmissä on myös mahdollisuus omien tietojen vuotaminen kaikelle kansalle. Toisaalta on jo nyt kokeilukäytössä sellaisia välineitä, jotka voidaan asentaa omalle koneelle ilman nettiyhteyttä. Petteri kehoittaa kuitenkin meitä olemaan uteliaita ja kokeilla välineistöä. Ei pidä kuitenkaan ulkoistaa ydinosaamista.  

Järvilehto ei juurikaan nosta esille tekoälyn toista käyttötapaa. On mahdollista luoda omia aineistoja. Esimerkiksi me kolme konkaria hyödynsimme kirjassamme  "Sote 3.0 - kohti uutta kulttuuria" (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen 2025)  kirjan tiivistelmän laadinnassa ulkoistamatta kuitenkaan kokonaan ydinosaamistamme. On myös julkishallinnossa lainsäädäntöön perustuvia ehtoja, miksi varsinainen vastuullinen päätöksentekijän pitää hallintopäätökset viime kädessä hyväksyä, vaikka valmistelutyö perustuu monelta osin tekoälyyn. Verottajan pääjohtaja Markku Heikura pohtii asiaa Suomen Kuvalehden numerossa 38/2025 lehden toimittajan Ilkka Hemmilän haastattelemana. "Lähdeaineisto pitäisi olla hallittavampi kuin generatiivisessa tekoälyssä, jolloin hallusinoinnin (virheiden tekemisen) mahdollisuus tulisi olemaan todennäköisesti pienempi." Markun mielestä ohjelman pohjana toimisivat vain verolait, ohjeet, ennakkotapaukset ja oikeuden päätökset. Tämän toimintatavan voin myös hyväksyä. Sitä voisi soveltaa myös muuallakin julkishallinnossa päätöksenteon tehostamisessa. Kelan pääjohtaja Lasse Lehtonen viittaa myös Suomen Kuvalehden numerossa 41/2025 Milka Valtasen lehtihaastatteluissa tekoälyn mahdollisuuksiin tehostaa Kelan hallintopäätöksiä. Tässä on oivallinen mahdollisuus siilot ylittävälle yhteistyölle tai vertaistyöskentelylle Verottajan ja Kelan välillä. Haastattelun perusteella Lasse on tämän mahdollisuuden oivaltanut. 

Järvilehto pohtii monin tavoin, voiko kielimalli muistuttaa ihmismieltä. "Kielimallin rakenne muistuttaa itse asiassa hämmästyttävän paljon aiemmin esittämääni analyysiä ihmisen käsite- ja uskomusjärjestelmistä. Kun huomioidaan, että nämä järjestelmät ovat avainasemassa ihmisen systeemi 1:n ja systeemi 2:n toiminnassa, on syytä kysyä, kuinka tarkkaan kielimalli tällä hetkellä mallintaa ihmisen todellista ajattelua ja kielenkäyttöä. Keinotekoisen neuroverkon toimintaperiaate on erilainen kuin aivojen hermoverkon. Mutta nykyiset neuroverkot pystyvät tuottamaan hyvin samanlaisia tuloksia kuin ihminen. Tarkoittaako tämä sitä, että kielimalli pystyy siis sittenkin ajattelemaan? (s.165). Ainakin yksi ominaisuus erottaa nykyiset tekoälyratkaisut kirkkaasti ihmisen ja muiden eliöiden toiminnasta: ne eivät toimi oma-aloitteisesti. Yksikään tekoäly ei tee mitään, ellei ihminen pyydä... Tämänhetkisten kielimallien arkkitehtuuri ei päivity reaaliaikaisen kokemuksen mukaan. Niillä ei siis ole muistia. (s.175).

 

Järvilehto päätyy siihen, että konemieltä ei voi vielä ainakaan rakentaa ihmismieltä muistuttavaksi. Samantapaisesti pohtii filosofi Antti Hautamäki uudessa kirjassaan "Näe asiat uudessa valossa" (Like 2025) jättäen oven raolleen, josko jossain vaiheessa voisi konemieli sittenkin muistuttaa ihmismieltä. "Uudet kielimallit läpäisevät matemaatikko Alan Turingin ideoiman ajattelukyvyn testin. Tekoälyn nähtävissä oleva kehitys johtaa suurella todennäköisyydellä vahvaan tekoälyyn, jolloin tekoälyjärjstelmä kykenee ihmismäistä ajattelua ja tietoisuutta edellyttävään toimintaan. Voidaan ajatella, että jossakin vaiheessa tekoälyjärjestelmät ovat niin kehittyneitä, että meidän on pidettävä niitä tietoisena." (s.142) 

SOTEN tietojohtamisessa parantamisen varaa - tietojohtamisen verkostopäivät Jyväskylässä 25-26.9.2025

Vasemmalta Riina, Minna, Olli, Mikko, Sointu, alla Martta

 

 Parantamisen varaa on SOTEn tietojohtamisessa. Silti päivillä tuli esille oikein runsauden sarvi tätä asiaa itseensä. Mietin, miten voisin kuvata antia. Onhan kaikille osallistujille tulossa koko dia-paketti paluupostissa hetken kuluttua. Hienoa, kun esityksissä oli runsaasti sosiaalihuoltoa sekä myös pelastustoimi ja ensihoito. (Kuvassa sosiaalihuollon esiintyjät ja kokoava voima THL:n Martta).  Aikaisemmin terveydenhuolto on ollut painokkaasti esillä. 

Näyttää siltä, että käsitemaailmassa alkaa standardoitua yhtälö: tietojohtaminen = tiedolla johtaminen + tiedon johtaminen. Otin tämän jaottelun lähtökohdakseni vuonna 2017 eli 8 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassani "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" (1). Samojen aiheiden parissa vielä askarrellaan. Uutta on tekoälyn ryntääminen niin tiedolla johtamiseen kuin tiedon johtamiseen. Ryntäys on tosin kesken ja vaihteleva toteutuksiltaan eri paikoissa. THL:n tuore raporttikin vuodelta 2025 sen osoittaa. (2). Käsittelin kirjassani tietojohtamisen maturiteettia, kyvykkyyttä tai sanotaan nyt kypsyyttä. Päädyin monien selvitysten ja havaintojen perusteella, että tuolloin oltiin tasolla 2-3, kun luokitus ulottui 0:sta viiteen. Jotenkin verkostopäivien esityksissä välitilinpäätöksestä ja alustuksista jäi tuntuma, että ollaan suurin piirtein samalla tasolla 2-3. Tosin tietysti on koviakin onnistujia tai edelläkävijöitä. Nyt kypsyyden tasot ilmaistiin seuraavin sanoin: siiloutunut, ymmärtävä, tieto-ohjautunut, analyyttinen, optimoitu. Ollaan siis ymmärtäviä ja osin tieto-ohjautuneita. Olen luennoinut ja tehnyt podcastin yhdessä Karelia Ammattikorkeakoulun tietojohtamisen lehtorin Tiina Soinisen kanssa. (3). Käytin siinä hyväksi ns. jäävuorimallia, jonka olin kehittänyt kirjan ilmestymisen jälkeen. Sen ideana on, että pinnan päällä on tiedolla johtaminen ja pinnan alla tiedon johtaminen. Pinnan päällä tehdään tiivistä yhteistyötä kolmen toimijatahon kesken: käyttäjät eli johto ja henkilöstö, tiedonhallinnan vastuuhenkilöt, analytiikan ja raportoinnin vastuuhenkilöt. Tässä kolmiodraamassa pitäisi tavoitella onnellista ratkaisua kaikkien kannalta. OK. nyt olen lisännyt tähän yhden oleellinen käyttäjän - kansalaisen, asiakkaan, potilaan sekä hänen keskeiset yhteistyökumppanit. Niin pärjäämisen ilosanoma pitää ulottaa tietojohtamiseen saakka. Valitettavasti keskiössä on useimmiten organisaatio eikä ihminen / kansalainen/ asiakas / potilas. 

Tiedon johtaminen. Ilolla huomasin, että kokonaisarkkitehtuuri oli taas noussut välineistöön mukaan. Tuolla välineellä voidaan rakentaa tiedon johtamisen perusta, joka nojaa vahvasti edellä esittämääni jäävuorimalliin. Mutta miten laaja levinneisyys tällä välineellä on, sitä en tiedä. Tiedon johtamiseen liittyy useita kysymyksiä. 

1. Mitä tietoa tarvitaan? Kysymys on osoitettava tiedon tarvitsijoille, mutta tarvetta on yhdessä pohdittava ja arvioitava tietohallinnon ja analytiikan edustajien kanssa. Alustusten perusteella hyvinvointialueilla keskeinen ylitse muiden tarpeiden on rahoitusmalliin liittyen taloustieto. Toimintatieto on alisteinen taloustiedolle, kun pitäisi olla päinvastoin. 
2. Miten tietoa kerätään? Vuosikausia on puhuttu, että päällekkäistä tietoa ei ainakaan pitäisi kerätä. Oletan, että tämä asia on likipitäen järjestyksessä. Kansalliset käsitteet ja luokitukset edistävät tätä periaatetta. Mutta myös datan siirto eri järjestelmistä toisiin edistää tätä asiaa. Sekä THL:n raportista (2), että päivien keskusteluista tuli ymmärrys, että pirstaleinen tietojärjestelmien kokonaisuus ja siiloutuneet organisaatiot vaikeuttavat tiedon siirtoa edelleen. Pahimmillaan jäädään ilman tarpeellisia tietoja tai ne kerätään erikseen. Syvimmillään asiakas- ja potilastietojen keruu perustuu ammattihenkilöiden työhön osana hoitoa ja palvelua. Vuosikymmeniä henkilöstö on kritisoinut tiedon keruun työläyttä ja sitä, että kerääjä ei siitä hyödy. Tilanne on edelleen sama. On myös hyödynnetty erilaisia automatisointeja, HELP-toimintoja, mahdollisten virheiden hälytystoimintoja, puheentunnistusta jne.  Ja nyt on se kaiken ratkaiseva tekoäly. Se pistää nämäkin työt järjestykseen. Lupaavia harjoituksia on eri puolilla toteutettu. Kansallinen läpimurto odottaa vielä kulman takana. 
3. Miten tiedon (datan) laatu varmistetaan? Tämä on edelleen todella vaikea kysymys. Jos datalla on hyötyä suoraan kirjaajalle tai työyhteisölle, voidaan myös sen laatua kontrolloida välittömästi.Toisaalta on mahdollista, että kirjaukset tehdään, mutta ei paljoa välitetä, miten oikeellista se on. Terveydenhuollossa avain on lääkärin hoitopäätös ja siihen liittyvät ennakkotiedot. Sosiaalihuollossa on palvelupäätös, josta on asiakkaalla valitusoikeus. Samanlaista lakiin perustuvaa oikeutta ei ole terveydenhuollossa. Tiedon laatuun liittyvistä ongelmista ja kannusteista on puhuttu rahoitusmallin osalta ja siinä diagnoosien keskeisestä asemasta. Tämä oli esillä myös avauspuheenvuorossa. Jos olen ymmärtänyt oikein, on paikallisesti voitu edistää rahoituksen saantia kannustamalla mahdollisimman paljon diagnoosien tekoon. Niin lisääkö tuo tiedon laatua vai ei?  
4. Miten mitataan tiedon johtamista? Eräässä alustuksessa asia sanottiin näin: tarvitaan kustannustehokas tiedonhallinta. Tähän tavoitteeseen löytyy kyllä riittävät mittarit. Mutta silloin ei nosteta esille kysymystä, mitä tietoa keratään ja hallitaan. Tiedon johtaminen voi olla kustannustehokasta, mutta ei vastaa kokonaisuudessaan tietotarpeita. Näin on edelleen. Ja voi olla myös niin, että tietoa (dataa) on rutkasti yli tarpeen ja ollaan tietoähkyssä. 

 Tiedolla johtaminen. Ei olla vielä tiedolla johtamisen ihanteessa, vaikka verkostossakin on nostettu aihetta esille liki 10 vuotta. Verkoston juhlavuosi on ensi vuosi ja tapaaminen Lahdessa. On se ihme, kun nämä BI-tuotteetkin ovat kehittyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana hurjasti. Niin ehkä loppukäyttäjät ovat tietojohtamisen ulkokehällä. Olen huomannut, että edelleen on organisaatioita, joissa tietohallinto pyörittää tiedonhallinnan hankekokonaisuutta ja ylläpitoa, mutta käyttäjät eivät kunnolla tiedä tai välitä, mistä on kyse. Olen myös huomannut, että edelleen sotketaan keskenään tiedolla johtaminen ja tiedon johtaminen. Julkisten hankintojen HILMA-tietokannassa on aivan viime aikoina ollut tiedolla johtamisen hankkeita, jotka sisällön osalta ovatkin tiedon johtamista. Tällaisia havaintoja en löytänyt alustuksista. Huolestuttavaa on, että tiedolla johtamisessa esitellään  dashboardeja, jotka sisältävät tilastoja, käppyröitä, piirakoita menneestä ajasta, mutta eivät tavoitteita lainkaan. Tai sitten tavoitteet ovat niin yleisellä tasolla, että niiden toteutumista on vaikea seurata. Poikkeus on luonnollisesti talous. Siinä tilanne ja tavoitteet ovat tarkkaan tiedossa, kuten myös seuranta ja seuraukset. Tietojohtamisen tavoitteet pitää johtaa käyttäjien tarpeista. Tavoitteilla pitää olla suorat ja välittömät vaikutukset asiakkaisiin ja organisaation toimintaan.  

Strategia ja siitä johdettu operatiivinen ja taktinen toiminta voisi sisältää toimintastrategian rinnalla datan ja tiedonhallinnan strategian. Kun on hyvät ja kattavat tietovarannot, voidaan strategian pohjaksi ja jatkuvaksi uudistamiseksi käyttää näitä varantoja ennakointiin, riskien hallintaan ja hiljaisten signaalien haistamiseen. Jos otettaisiin peruslähtökohdaksi ihmisten pärjääminen, saataisiin aikaan kattava ja hallittava kokonaisuus - on sitten kyse kulujen leikkaamisesta tai toimintojen kohdentamisesta pärjäämistarpeiden tyydyttämiseen. En ole vielä siteerannut mitään yksittäistä esitystä tai sen kalvoa. Tässä teen poikkeuksen. Mikko Huovilan muutenkin hienossa esityksessä oli kalvo, joka sopii tähän yhteyteen hyvin. Kalvon otsikko on: "Minkä logiikan ehdoilla hyvinvointialueiden palveluita ja niiden johtamista kehitetään?" Tiivistin kalvon sanoman tähän ja lisäsin tulkintani pärjäämisen kannalta.

• Ammatillinen logiikka: professiot; alalogiikat: lääketieteen logiikka, hoitotyön logiikka, sosiaalityön logiikka. ON-koodaus pärjäämiseen: asiakkaan pärjääminen ammattihenkilön näkökulmasta, mutta pitäisi olla vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa.
• Manageriaalinen logiikka: strategisuus, tehokkuus, tuloksellisuus, mittaaminen, hierarkiat, kontrolli, suorituskyky: ON-koodaus: organisaation teknisen prosessin tavoitteet - asiakas kohde, jota liikutellaan organisaation ehdoilla paikasta ja toiminnasta toiseen. Asiakkaan oma arvio tuloksista jää erillisen tiedonkeruun varaan. 
• Potilas/asiakaskeskeinen logiikka: yksilölliset, tarpeet, kokemustieto, asiakaspalaute: ON-koodaus: asiakkaan näkökulma pärjäämiseen ennen, välittämästi ja pidemmällä aikavälillä.Se pitäisi olla tiiviisti tarjolla samaan aikaan kuin manageraalisen logiikan tiedot.
• Markkinalogiikka: kilpailu, valinnanvapaus, kuluttajakäyttäytyminen: ON-koodaus: On organisaation näkökulma välittömiin tai mahdollisiin asiakkaisiin, mutta pitäisi sisältää vuorovaikutuksen asiakkaiden kanssa.
• Valtiologiikka: yhdenvertaisuus, ohjaus, valvonta, lakisääteiset velvoitteet: ON-koodaus:Tämä on valtion näkökulma organisaation kykyyn selvitä ohjaukseen liittyvistä velvoitteista. Siitä puuttuu elävä yhteys asiakkaaseen - pärjäämisvajeiden korjaamiseen. 
• Kansalaisyhteiskunta-logiikka: kansalaisaktiivisuus, voittoa tavoittelematon toiminta: ON-koodaus: kansalaisen näkökulma pärjätä ilman varsinaisia "korjaavia" palveluita; pitäisi olla hyvin integroitu yhteen julkisten ja yksityisten palveluiden kanssa. Kansalaisyhteiskunnalla on rooli ihmisen pärjäämisessä ennen ulkoisten palvelujen tarvetta ja sen jälkeen. 

 Joo tämä Huovilan Mikon kalvo avaa mukavasti kokonaisuutta, kunhan koko ajan näkökulma on kansalaisen pärjäämiseen. ON-koodaus oli nyt tuore testaus asiassa. Mikko huomautti, että kunnia kuuluu Marco Rothille, joka väittelee aiheesta 3.10.2025 otsikolla: "Hoidon ja palvelujen integraatio suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä : Institutionaalisen hybridisyyden hallinnan näkökulma". – Integraatio on ihmisten työn yhteensovittamista – siksi pitää ensin ymmärtää, mikä heitä ohjaa. Vasta sitten rakenteet ja järjestelmät alkavat toimia, Roth painottaa.    https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/marco-roth-sote-integraatio-onnistuu-yhteistyota-johtamalla-ei-uusilla-rakenteilla

Järvilehto: Konemieli 2025

Tekoäly oli ajan sana lähes kaikissa alustuksissa.  Nostin itse asille Lauri Järvilehdon kirjan Konemieli. (4). Käytän nyt hyväksi etuoikeutta julkistaa pari kalvoa esityksestäni. Laurin mielestä ihmismielen ydintä ei konemieli vielä voi haastaa.  Sovelluksessani pärjäämiseen ihmismielen tasapaino tukee pärjäämistä tai ihmismielen tasapainon järkkyminen tuottaa pärjäämisvajetta. (5).

Konemieli - sovellus pärjäämiseen /ON

Lopuksi nostan vielä esille sosiaalihuollon. Onhan se jäljessä terveydenhuoltoa tietojohtamisessa, mutta syyt tulivat esille alustuksissa. Olimme kaikki alustajat iloisia, kun saimme näkyvyyttä sosiaalihuollolle. Siksi valitsin tämän kuvan myös mukaan. Linkedinissä oli tuoreeltaan kuva ja tiivistystekstit Martta Forsellin kirjoittamana (THL). Martta on  kuvassa edessä iloisena kädet levällään. 

• Mikko Huovila taustoitti historiaa, jotta paremmin ymmärtäisimme nyt tapahtuvaa loikkaa.
• Minna Kivipelto kertoi, että nyt on käynnissä useampiakin hanketta, joilla saamme pian myös vaikuttavuus-tietoa.
• SointuMöller piti oivan ”sosiaalihuolto pähkinänkuoressa” esityksen ja kuvasi sosiaalihuollon käytäntötutkimuksia.
• Riina Rubinstein kertoi Teamcare-sovelluksesta eli ”datafuusion mahdollistavasta” asiakas- ja verkostotyön työvälineestä. (5)
• Olli Nylanderin kiteytys "Sosiaalihuollon ytimestä kolmena tekijänä (5):
• 1. ihmisten sosiaalinen ympäristö
• 2. ongelma ei ole ihminen vaan tilanne
• 3. sosiaalihuollolla on kaksoismandaatti: apu ja kontrolli - ja tärkeätä on palvelun oikea-aikainen ajoitus.   

 Viitteet

(1)  Olli Nylander: Tietojohtaminen ja tapaus SOTE, BOD 2017

(2)  Palveluketjut haltuun kokonaisvaltaisella toiminnanohjauksella Tiedonhallinnan nykytila ja suositukset kehittämiselle eri tasoilla, Hanni Joronen, Jatta Kivelä, Laura Käsmä, THL työpaperi 34/ 2025

(3) Tiina Soininen, Olli Nylander: Tietojohtamise podcast, Karelia ammattikorkeakoulu, 2024

(4) Lauri Järvilehto: Konemieli, Tammi 2025 

(5) Olli Nylander, Riina Rubinstein: Pärjäämisen ilosanoma ja sosiaalihuollon tiedonhallinta - tapaus Teamcare-toiminnanohjauksen tuote avaa oivan esimerkin tiedonhallintaan eri osapuolten kannalta, alustus verkostopäivillä 25.9.2025 

Sosiaalihuollon 100 miljoonan euron leikkaaminen Nobel-tason haaste - SOTE 3.0, kirjoitus 8

STM: sosiaalihuollon palvelut uudistuu

Sosiaalihuolto poikkeaa merkittävästi terveydenhuollosta. Siksi myös sosiaalihuollon toimintojen leikkaaminen eli 100 miljoonan euron säästäminen on todellinen Nobel-tason vaikeus. Käsittelimme sosiaalihuoltoa kolmen konkarin Olli Nylander, Kauko Koivuniemi ja Mikko Nenonen kirjassa "SOTE 3.0 - kohti SOTEn uutta kulttuuria" (BOD 2024/2025, ss. 88-95). Sosiaalihuollon ydin muodostuu kolmesta tekijästä: 1. ihmisten sosiaalinen ympäristö, 2. ongelma ei ole ihminen vaan tilanne, 3. sosiaalihuollolla on kaksoismandaatti: apu ja kontrolli. Käsitteemme "pärjääminen" sopii kaikin tavoin sosiaalihuoltoon. Puhumme jo kirjamme alkusivuilla (s.28-29) pärjäämisvarannon elementistä ja kuinka sitä voidaan kehittää (eli pärjäämistaitojen kehittäminen):

• talous: Luottamus siihen, että STtaloudelliset resurssit, joko omat tai yhteiskunnan pärjäämistä tukevat toimet riittävät ihmisarvoiseen elämään. Taloustaidot: Ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, arjen taitoja tarjotaan mm. Marttojen ja Takuusäätiön toimesta.
• turvallisuus: Luottamus siihen, että kun omat voimat loppuvat, on saatavissa apua pärjäämiseen eikä turvallisuuteen kohdistu uhkia. Turvallisuustaidot: "verkon" kutomistaidot kehittyvät sellaisiksi, ettei ihmisen pärjääminen petä voimien uupuessakaan. Ne luovat "uusyhteisöllisyyttä". 
• Tekeminen: Luottamus siihen, että ihminen löytää itselleen mielekästä tekemistä, jossa voi käyttää osaamistaan ja kokemustaan yhteiseksi hyväksi. Tekemisen taidot: taitoja, joissa voi käyttää   omaksi yheiseksi hyväksi. 
• Toverit: Luottamus siihen, että kukaan ei jää yksin. Toveri-/toveruustaidot: luottamuksen rakentaminen sellaisin taidoin, missä kaikki pidetään mukana. 

Tästä neljän T:n mallista voidaan havaita, että sosiaalihuolto todella kytkeytyy sosiaaliseen ympäristöön. Kun ihmisen luottamus horjuu ja pärjäämisen taidot ehtyvät, tarvitaan ulkoista apua ja jopa ulkoista kontrollia. Haastattelin taannoin vanhaa työkaveriani emeritusprofessori Tom-Erik Arnkilia. Tomin mielestä pitää käyttää termiä ”huoli” eikä ”ongelma”. On oleellista, että kartoitetaan ensin kunkin osallisen subjektiiviset huolet tilanteeseen liittyen. Huoli on mahdollista jaotella kolmeen tasoon: pieni huoli, harmaan vyöhykkeen huoli ja suuri huoli. Mutta voi olla myös niin, ettei loppujen lopuksi ole huolta lainkaan. Pienet huolet voidaan selättää omin toimin. Harmaalla vyöhykkeellä huoli kasvaa ja luottamus omiin mahdollisuuksiin heikkenee. Suuri huoli näkyy selkeästi monenlaisina vaaratilanteina. Omat keinot ovat lopussa.(https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/06/dialogi-ennakointidialogista-myos.html). On siis ennakolta illman perehtymistä huoleen vaikea todeta ja määritellä, voidaanko jokin interventio (apu, kontrolli, puuttuminen) jättää tekemättä. Tässä se Nobel-tason vaikeus on!

STM:n perusteilla olevan työryhmän työsta rajataan pois vammaisten palvelut ja lastensuojelu lähinnä siksi, että näilla toimilla on omat lakinsa. Edellä hahmoltetujen pärjäämisen vaikeuksien huolten kannalta en voi ymmärtää tätä rajausta. Ehkä kannattaa vielä avata vammaisuuden merkitystä osana sosiaalihuoltoa. Haen nyt apua Englannista saakka. Vammaistutkimuksen professori Tom Shakespeare tiivistää Lancet-lehden heinäkuun 2025 numerossa seuraavasti: ”Jokaisella on lyhytaikaisia tai pitkäaikaisia kehon tai aivojen vammoja”, hän sanoo. ”Se on erottamaton osa ihmisyyttä. Se ei ole harvinaista eikä poikkeuksellista... Joten jos me kaikki olemme hieman vammaisia, miksi jotkut meistä ovat ’vammaisia’ ja toiset eivät? Itse asiassa me kaikki olemme jossain samalla viivalla.”  

Samaan aiheeseen keskittyvät puolestaan Sofia Tawast ja Riikka Leinonen kirjassaan "Suuri valhe vammaisuudesta" (1). Tiivistän heidän sanomansa seuraavasti: vammaisuus voidaan määritellä kolmella tapaa. Lääketieteellisessä mallissa on ihmisen kehossa oleva vika. Lääkärit tai muut ammattilaiset voivat yrittää korjata vammaisuutta leikkauksilla tai lääkityksellä.  Lääkärin antamalla diagnoosilla on tässä määritelmässä keskeinen sija.  Sosiaalisessa mallissa vammaisuus on yhdistelmä kehon ja ympäristön piirteitä. Kolmas näkökulma vammaisuuteen ovat ihmisoikeudet, jotka turvaavat kaikille arvokkaan elämän.  Vammaisten asema ja kohtelu yhteiskunnassa on kuitenkin syvällinen kulttuurikysymys. Sofia Tawast ja Riikka Leinonen nostavat esille kirjassaan käsitteen ableismi. Se on rakenteellista syrjintää tuottava hierarkiajärjestelmä, joka arvottaa ihmisiä heidän oletetun kyvykkyytensä perusteella. Toisaalta vammaisuus on kuin veteen piirretty viiva. Missä kulkee vammaisuuden ja ei-vammaisuuden raja. Lainsäädäntö määrittelee omat rajansa. Meidän kolmen konkarin mielestä vammaisuus eri muodoissaan ja kunkin ihmisen omassa mielessä liittyy pärjäämiseen. Pärjäämme itsenäisesti ilman tai kera avun ja apuneuvojen. Saatamme tarvita apua ja apuneuvoja ajoittain tai jatkuvasti. Silti oma käsityksemme pärjäämisestämme on henkilökohtainen kokemus ja tunnetila. Näitä tunnetiloja on vaikea sanoittaa lainsäädännöllä. 

Miksi ihmeessä lastensuojelu suljetaan pois STM:n työryhmän agendalta. Vammaispalveluiden tavoin lasensuojelulla on oma lainsäädäntönsä. Se on tämä byrokraattinen perustelu. Kun lähdetään asiaa pohtimaan yleisestä sosiaalihuollon näkökulmasta, kyse on aivan samasta perusasiasta pärjäämisen huolesta sosiaalisessa ympäristössä. Avasimme kolmen konkarin kirjassa lastensuojelua dramaattisten tapausten avulla. (s.90-91). Peruskysymys on, milloin sosiaalitoimen on puututtava (tehtävä interventio) perheen todellisuuteen. Jos interventio on liian aikainen, saa sosiaalityö syytoksen turhasta puuttumisesta. Kannattaisiko näissä tapauksissa leikata turhan innokkaita palveluresursseja? Jos interventio on myöhässä, saa sosiaalityö viime kädessä poliisit kimppuunsa. Pahimmillaan tilanne on jo ohi, kun kuolema kohtaa. Sosiaalihuolto on oikea-aikaista ennakointia ja se liittyy oleellisesti kaikenlaiseen ehkäisevään toimintaan yhteiskunnassa. 

Kannattaa myös ottaa esille tämä tällä hetkellä akuuttina pyörivä ongelma liiasta diagnosoinnista.(2) Väitetään, että lääkäreitä kehotetaan tekemään mahdollisimman paljon diagnooseja potilaille. Näin voitaisiin saada kansallisesta yhteisestä rahapotista parempi osuus omalle hyvinvointialueelle. Miksi sitten diagnoosi kohtaa myös sosiaalihuollon. Vammaispalveluista löytyy oma vastauksensa - lääketieteellinen malli vammaisuuteen. Mutta kyllä löydämme myös muualta. Mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat kietoutuvat  monesti yhteen. Kun yksilötasolla nämä huolet huomataan, yksilö voi saada kaksi diagnoosia tai sanotaanko kaksi erillistä "hälytystä". Parhaimmillaan ne tunnistetaan ammattiauttajien yhteisin toimin. Paihimmillaan "hälytyksiä" käsitellään omissa siiloissaan eli mielenterveyspalvelujen ja päihdepalvelujen siiloissa. Ja siitähän ei seuraa mitään hyvää. 

Diagnoosinäkökulmaa voidaan viedä vielä pidemmälle. Avaamme kolmen konkarin kirjassamme aihetta otsikolla moniongelmaiset ja monisairaat asiakkaat. Toteamme mm. seuraavaa: Pahimmillaan yhteiskunnallinen  palvelujärjestelmä näkee henkilön vain oman palvelunsa kautta "atomina" maailmassa ilman yhteyksiä henkilön sosiaaliseen ympäristöön ja omaan elämäntilanteeseensa. Tästä on  puhuttu vuosikausia. On myös tehty tutkimuksia, joiden perusteella voidaan todeta tällaisten asiakkuuksien kuormittavuuden kustannusvaikutukset todella merkittäviksi. Moniongelmaisuus tai Tomin termein monien huolten kombinaatio tuottaa kustannuksia: 20% asiakkaista aiheuttaa 80% kustannuksista. Olisiko tässä mahdollisuus leikkaussaksien käyttöön? No ei kyllä kovin helposti leikkuu onnistu. Tarvitaan aivan uudenlainen palvelukulttuuri, jonka aikaansaaminen on kulttuurin muutoksena vuosien tehtävä. Pelkkä ongelmien ja huolien medikalisaatio ei auta. (3)

Ikääntyneiden hoivapalvelut ovat osa sosiaalihuoltoa. Tunnetusti keskeinen huoli on sovittaa yhteen kasvava palvelutarve ja säästötarpeet. Ikääntymisellä ja pärjäämisvajeiden kasvulla on korrelaatio keskenään. Samoin on osoitettu, että dementia-oireyhtymän ilmaantuvuus on yhteydessä vanhenemiseen. Näitä "väistämättömiksi tai jopa välttämättömiksi" osoitettuja huolia pyritään vähentämään digisalisaation ja tekoälyn hyödyntämisellä. Vastavoimana on konkreettinen hoivan tarve. Voimme olla fyysisesti, psyykkisesti tai sosiaalisesti hoivan tarpeessa. Digi ja tekoäly eivät kuitenkaan ratkaise näiden tarpeiden kasvua. Ja tässäkin asiakasryhmässä vaanii medikalisaatio. 

Mennään nyt vielä sosiaalisten ongelmien kanssa syvälle yhteiskunnan statusrakenteeseen. Juho Saari on kirjoittanut perusteellisen kirjan "Ihmisiä yhteiskunnan portailla" (2). Juho rakentaa neljä statusryhmää: korkean ja melko korkean statuksen kaksi ryhmää sekä melko matalan ja matalan statuksen kaksi ryhmää. Soiaalihuollossa kohdataan erityisesti nämä matalan statuksen ihmisryhmät. Tiivistin Saaren määrittelyt seuraavasti:

•  melko matalan statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 4-5): 2012-2025 kolmanneksi suurin (toiseksi pienin)  ryhmä; statusaseman perusteita: taloudessa selvitään nippa nappa, aikuisten työllisyys vaihtelee samoin kuin työkyky, loppuunpalaminenkin uhkaa; riittämätön sosiaalinen status, huono-osaisuus, ulkopuolisuus ja eristäytyneistyys, elämän onnettomuus, tylsyys, kovuus ja kuormittavuus suurta, kielteinen suhtautuminen elämän kolhuihin, tyytymättömyys yhteiskuntaan.
• matalan statuksen ryhmä (statusportaikossa askelmat 1-3): 2012-2015 ryhmistä pienin, mutta vuonna 2023 ja 2025 kasvata ryhmä; statusaseman perusteita: elämä näköalatonta, työelämän ulkopuolella, ei valoa tunnelissa, riittämätön sosiaalinen status, köyhyys, kodittomuus, huono-osaisuus, ulkopuolisuus ja eristäytyneisyys, elämän onnettomuus, tylsyys, kovuus ja kuormittavuus suurinta, kielteinen suhtautuminen elämän kolhuihin, kaikki suomalaiset eivät ole samassa veneessä, hyvinvointivaltion alasajossa yhtenäinen näkemys, tyytymättömyys yhteiskuntaan.

Huono-osaisuutta (kaksi matalinta ryhmää) Saari kuvaa monin tavoin (ss. 278-279): huono-osaisten kaksoiskärsimys. Matalimmillaan tällaiset henkilöt ovat toimeentulotuen varassa. Heillä on alhainen itsekunnioitus, osattomuus ja häpeä. Elämässä selviytyminen aiheuttaa erityistä elintapojen kuormittuneisuutta, elintason alhaisuutta. Mutta Saari nostaa esille myös merkittävän huono-osaisten kuormittuvuutta lisäävän tekijän - hyväosaisten moitteet, jopa painostuksen. Taustalla hyväosaisten ajatusmaailmassa on uusliberalismin yksilökäsitys: Yksilön menestyksen määrää ensisijaisesti henkilön oma toiminta ja tahtotila, ei yhteiskunta eikä olosuhteet. 

STM:n työryhmällä on melkoinen urakka tehtävänä, jos päämääränä vielä on saada aikaan ehdotus, mistä leikataan ja millä aikavälillä sekä millä keinoin 100 miljoonaa euroa. Toivottavasti ryhmä myös tekee vaikuttavuusarvionnin, joka perustuisi useisiin kilpaileviin ratkaisumalleihin. Yllä olevan STM:n kuvan perusteella uudistus lienee hauska "harjoitus", johon riittää tietokone-tabletti työkaluksi. https://stm.fi/-/sosiaalihuollon-palvelu-uudistus-etenee

Päivitys 22.7.2025: muutama kommentti - jätän mainitsematta kommentoijien nimet.

•  Tekoälyn avulla saadaan esim. kirjaamista nopeutettua - > tämä paitsi säästää aikaa ja lisää tekokkuutta niin monen mielestä tekee myös työstä mielekkäämpää. Vastasin, että säästö on minimaalinen. Toinen kommentoija totesi, että ei se nyt ihan niinkään ole. Annoin periksi, mutta totesin seuraavaa: Kyllä siitä on hyötyä, mutta odotetaan nyt sitä nobeltyyppistä ratkaisua sosiaalihuollon säästöihin. Tähän asti hyötyä on ollut kirjaamisen tehostamiseen. Varsinaisen hoivan ja palvelun sekä asiakkaan ja ammattihenkilön väliseen vuorovaikutukseen odotan vielä läpimurtoa.
• Kirpeä, ehkä "naljaileva" kommentti tuli sosiaalihuollon säästämiseen yleensä:  Säästöt löytyy varmasti, jos työryhmään valitaan jäsenet KKV:stä, VM:stä ja VATT:sta. Heillä työaikaakin vapautui juuri, kun saivat lääkesäästöjä (=lue apteekkitoiminnan kaatamista) koskevat ehdotuksensa lausunnolle. Asiantuntijoita sen sijaan ei työryhmään kannata nimetä, ne haittaavat vaan tarpeettomasti työn etenemistä.

Viitteet

(1)  Sofia Tawast, Riikka Leinonen: Suuri valhe vammaisuudesta, Tammi 2024; https://kirjasaatio.fi/finlandia/tietokirjallisuuden-finlandia

(2) Diagnosointi on eräs osa hyvinvointialueiden rahoitusmallia. Kirjoitin siitä blogiini heinäkuussa 2025:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/07/hyvinvointialueiden-rahoitusperiaatetta.html

(3) Medikalisaatio eli lääketieteellistyminen.   "Medikalisaatiolla (lääketieellistyminen) tarkoitetaan  ilmiötä, jossa lääketieteen toiminta-alue laajenee. Aikaisemmin lääketieteeseen liittymättömiä asioita aletaan määritellä lääketietellisesti ja niistä puhutaan terveyteen ja sairauteen liittyvillä käsitteillä." Lääkäriliitto: Medikalisaatiotyöryhmän loppuraportti 18.11.2019
https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5287/medikalisaatio_loppuraportti_final.pdf

(4) Juho Saari: Ihmisiä yhteiskunnan portailla, 2025;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/06/yhteiskunnan-portaat-juho-saaren.html

Hyvinvointialueiden rahoitusperiaatetta on muutettava - päivytys 8.7.25 VM ja THL vastaavat

Soten rahoitusperiaatetta on syytä tarkistaa, ehdottaa Pekka Puska 5.7.2025 HS-mielipidekirjoituksessaan

Mitä enemmän sairastetaan, sitä enemmän hyvinvointialueet saavat rahaa. Näin ollen ei ole mitään todellista kannustusta sairastavuuden vähentämiseksi. (1) Yksinkertainen ratkaisu, jota tulisi vakavasti harkita, olisi siirtyä järjestelmään, jossa rahoitus perustuisi alueen väestön lukumäärään ikärakenne huomioon ottaen. Tämän lisäksi voisi korjauskertoimena käyttää alueen väestön sosioekonomista rakennetta (2), joka vaikuttaa tunnetusti palvelutarpeeseen ja johon hyvinvointialue ei voi omilla toimillaan vaikuttaa. Tällainen periaate olisi yksinkertainen, paremmin ymmärrettävissä, vähemmän virheille altis ja kannustaisi alueita säästämään sairastavuutta vähentämällä.

Kannatan Pekka Puskan ehdotusta. Omat perusteluni ovat seuraavat:

 

• Nykyinen laskentamalli perustuu THL:ssä pitkään kehitettyyn terveydenhuollon ja siihen kytkeytyvään vanhustenhuollon tarvepohjaiseen indeksiin (kertoimeen). (3) Pekan tavoin olen sitä mieltä, että tällainen monimutkainen indeksi ei avaudu kenellekään. Indeksi ei ole kannuste hyvinvointialuetta todellisiin uudistuksiin, vaan pikemminkin keinotteluun indeksin tarvitsemien tietojen keruussa. Neurologian ylilääkäri Jari Kankaanpää kärjistää asian seuraavasti mielipidekirjoituksessaan (HS 23.6.2025; päivitys 8.7.25: VM ja THL vastaavat, ks. alla kirjoitukseni lopussa): "Hyvinvointialueille jaetaan rahaa sattumanvaraisesti. Jos tietopohja vuotaa, vuotaa myös oikeudenmukaisuus. Nykyisellään malli ei ole neutraali rahoitusmekanismi vaan teknokraattinen sattumakone."
• Diagnoosien (4) keskeinen merkitystä tarvekertoimessa pohditaan HS:n uutisessa 4.7.2025 "Noin 80 prosenttia hyvinvointialueiden rahoituksesta perustuu siihen, mitä sairauksia ja kuinka paljon paljon suomalaiset sairastavat."  (5) Diagnoosi pätee melkoisen hyvin erikoissairaanhoitoon. Sen rooli on keskeinen potilaan diagnosoinnissa ja sairauksien parantamisessa. Erikoissairaanhoidon osuus sotesta lienee rahassa mitattuna noin  kolmannes. (6) Diagnoosin roolia on vuosikausia yritetty tuoda keskeiseksi osaksi perusterveydenhuoltoa. Siinä on ollut monia vaikeuksia johtuen ongelmien moninaisuudesta. Siksi onkin joko sivuutettu koko diagnoosi (esim. keksimällä jokin sopiva) tai käyttämällä hyväksi perusterveydenhuoltoon luotuja omia luokituksia.(7) Perusterveydenhuollon osuus rahoituksen kokonaisuudesta lienee noin kolmannes. Ja lopuksi tunnettua on myös, että jatkuvasti tapahtuu ylidiagnosointia ja myös alidiagnosointia niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Viimeinen kolmannes on sosiaalihuolto, jossa diagnoosilla ei ole mitään merkitystä ja sijaa. 
• Erikoissairaanhoito painottuu tarveindeksissä perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuolroon verrattuna.  Se ei painota ennaltaehkäisyn, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimia. Näin on ymmärrettävää, että juhlapuheista huolimatta esimerkiksi perusterveydenhuoltoa ei edistetä vaan alasajetaan. On myös ymmärrettävää, että sosiaalihuolto jää myös syrjään kehittämisestä ellei jotain dramaattista tule esille kuten vaikkapa vanhusten palveluissa tai lastensuojelussa. 
• SOTE tarkoittaa sosiaalihuoltoa, terveydenhuoltoa ja niiden integraatiota. Tunnettu Oulun tutkimuksiin perustuva luku on, että moniongelmaiset asiakkaat aiheuttavat liki 80% kustannuksista. Rahanjaon perustana oleva indeksi ei nosta tätä tosiasiaa esille. 

Olemme kolmen konkarin kirjassa SOTE 3.0 (8) nostaneet esille rahoituksen kannalta kolme asiaa: 1. soten pitää tukea kansalaisten pärjäämistä kunnioittamalla perustuslakia. SOTEn avulla voidaan vaikuttaa palvelujen piiriin joutumisen riskeihin. SOTEn pitää edistää ihmisten pärjäämistä, vaikka tilapäisiä tai pysyviä pärjäämistä vaikeuttavia seikkoja elämän varrella syntyy. Pelkästään sairaalakeskeinen ajatustapa ei tue erityisemmin tätä, vaan sillä on vain korjaava tehtävä. 2. Palvelujen rahoitus pitää olla kannustavaa ja ottaa huomioon nimenomaan ennaltaehkäisy ja ihmisten erilaiset lähtökohdat pärjäämiseensä. 3. Rahoitus tulee olla osa sopimuksiin perustuvaa valtion ja hyvinvointialueiden välistä johtamista. Sen tulee perustua tavoitteeseen palvelujen kysynnän, tarpeen ja tarjonnan tasapainosta. Ja yhteydenpidon pitää olla säännöllistä vuorovaikutusta eikä vain arviointimenettelyyn johtavaa käskyvaltaa. Näiden kolmen seikan vuoksi Pekka Puskan yksinkertainen rahoitusmalli voisi olla hyvä pohja, kunhan siihen kytkettäisiin vuorovaikutteinen sopimusmalli.  

Keskustelua aiheesta Linkedinissä ja FaceBookissa 6.7.2025:

• Osa lukijoista peukuttaa Pekka Puskan yksinkertaistetulle mallille, joka on kannustimiltaan toimiva
• Osa kritisoi ennaltaehkäisyn mallia kaiken ratkaisijana - ei Pekka Puskankaan Karjala-projekti ratkaissut sydän- ja verisuonisairauksien ennalta ehkäisyä. Tai sitten korostettiin, että ennalta ehkäisy lykkää ennenaikaista kuolemaa.
• Ennalta ehkäisyssä on noudatettava samaa tieteellistä lähestymistä kuin sairauksien hoidossa 
• Kaikki tarvitsemme hoitoa jossain vaiheessa - ei pidä asettaa vastakkain ennalta ehkäisyä ja hoitoa.
• Sosioekonominen asema ja väestön ikärakenne ovat vain sijaismuuttujia palvelutarpeelle 

Päivitys 8.7.2025: HS-mielipide: Tanja Rantanen (VM), Jan Magnusson ja Mikko Peltola (THL): (Kirjoittajat vastaavat Jari Kankaanpään mielpidekirjoitukseen HS:ssä 23.6.2025) "Hyvinvointialueiden rahoitusmallia arvioidaan ja kehitetään. Rahoituksesta noin 80 prosenttia kohdennetaan alueille tarvekertoimilla, jotka kuvaavat kunkin alueen väestön palvelutarvetta suhteessa maan keskimääräiseen tarpeeseen.... Käynnissä on muun muassa tarvemallin, alueiden erityispiirteitä huomioivien olosuhdetekijöiden ja siirtymätasausten tarkastelu. Lisäksi otamme huomioon jo saatua tietoa mallin toimivuudesta. Esimerkiksi ennakoivuuden lisäämiseksi vuodesta 2026 lähtien rahoituslaskuelmissa tarvekertoimien osalta käytetään kahden vuoden keskiarvoa. Samalla kuuntelemme tarkasti alueiden palauttta ja pyrimme lisäämään rahoitusmallin ja sen tietopohjan ymmärrettävyyttä."

Viitteet

(1) Soten rahoitusperiaatetta tulee tarkistaa (professori (THL:n entinen pääjohtaja) Pekka Puskan mielipidekirjoitus HS:ssä 5.7.2025); https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011341537.html

Soten ongelmista on käynnissä vilkas keskustelu, jossa pääpaino on toteutuksen haasteissa. Hallitusohjelman kirjaus painopisteen siirtämisestä peruspalvelujen suuntaan on jäänyt tyhjäksi kirjaukseksi, kun terveysasemia ja lähipalveluja on lakkautettu. Monet ongelmat ovat korjattavissa hyvinvointialueiden omalla päätöksenteolla ja hyvällä johtamisella. Rahoituksen isot haasteet ovat kuitenkin valtion päätöksenteon asia. Suurena haasteena on kustannusten nousu useasta syystä sekä monikanavainen rahoitus, joka edelleen korostuu hallituksen yksityisiä palveluja tukevalla Kela-päätöksellä. Iso kysymys on tapa, jolla valtio rahoittaa hyvinvointialueita. Nykysysteemi perustuu periaatteeseen, että valtio rahoittaa alueita palvelutarpeen mukaan. Tarpeen arviointi taas pohjautuu THL:n varsin monimutkaisiin laskelmiin sairastavuudesta. Tähän sinänsä hyvältä kuulostavaan systeemiin sisältyy kuitenkin kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin tämä rahoitustarpeen laskenta on hyvin monimutkainen, virheille altis eikä sittenkään kuvaa tarkkaan todellista tarvetta. Toiseksi tässä on se perusongelma, että alueille maksetaan sairastamisesta eikä sen vähentämisestä. Mitä enemmän sairastetaan, sitä enemmän rahaa. Näin ollen ei ole mitään todellista kannustusta sairastavuuden vähentämiseksi. Ongelman todellinen ratkaisu olisi usein ehdotettu alueiden verotusoikeus, mutta tätä ei ole pidetty järkevänä vain hyvinvointialueiden kohdalla. Yksinkertainen ratkaisu, jota tulisi vakavasti harkita, olisi siirtyä järjestelmään, jossa rahoitus perustuisi alueen väestön lukumäärään ikärakenne huomioon ottaen. Tämän lisäksi voisi korjauskertoimena käyttää alueen väestön sosioekonomista rakennetta, joka vaikuttaa tunnetusti palvelutarpeeseen ja johon hyvinvointialue ei voi omilla toimillaan vaikuttaa. Tällainen periaate olisi yksinkertainen, paremmin ymmärrettävissä, vähemmän virheille altis ja kannustaisi alueita säästämään sairastavuutta vähentämällä.

(2) Sosioekononinen asema:  https://stat.fi/meta/kas/sosioekon_asema.html; Juho Saaren kirja "Yhteiskunnan portaat"(2025) osuvat mielestäni myös hyvin yhteen hyvinvointialueiden "syviin" palvelutarpeisiin statusportaiden kautta. ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/06/yhteiskunnan-portaat-juho-saaren.html; sosiaalipalveluiden käytössä painottuvat huono-osaiset

(3) Tarvekerroin: "Hyvinvointialueittaiset, suhteelliset sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvekertoimet kuvaavat alueen asukkaiden palvelutarvetta suhteessa maan keskimääräiseen tasoon. Alueiden välillä on merkittäviä eroja esimerkiksi sairastavuudessa, jotka puolestaan heijastuvat suuriksi eroiksi alueittaisessa palvelutarpeessa. Sairastavuus on tärkein tulevaa palvelujen tarvetta selittävä tekijä."  https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/rahoitus-ja-kustannukset/hyvinvointialueiden-sote-palvelujen-tarveperustainen-rahoitus

(4) Diagnoosien roolia, asemaa sekä tiedon laatua olen pohtinut vuosikausia ja kirjoittanutkin siitä runsaasti. Työhön keskittyvässä elämäkerrassa olen Tarinassa 12: diagnoosien maailma kuvannut laajasti aihetta. (Ks. Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan, BOD 2022; ss. 276-293; Blogissani joulukuulta 2020 olen avannut aihetta myös:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/12/onko-diagnoosilla-roolia-aptj.html

(5) "Diagnoositiedot aiheuttavat hyvinvointialueilla ongelmia (HS-uutinen / toimittaja Veera Paananen, HS 4.7.22025)  https://nakoislehti.hs.fi/2b7440be-6e20-41ea-acff-2b3aa5adf16e/10

(6) THL tilastoraportti 24.10.2024: Sosiaali- ja terveyspalvelujen  talous 2023, Julkari:  Kuva on raportista alla ja sen pohjalta nopeasti yhteenlaskettuna esh, pth, sosiaalihuolto.  

• Somaattinen erikoissairaanhoito + mielenterveys- ja päihdepalvelut = 34%; 
• Perusterveydenhuolto+ensihoito + suun terveys+hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen = 23%
• Työikäisten sosiaalipalvelut + lasten ja nuorten perheiden sosiaalihuollon avopalvelut ja lastensuojelu + vammaispalvelut + iäkkäiden palvelut = 40%
• Laskelmassa osa iäkkäiden palveluista voisi kuulua perusterveydenhuoltoon ja osa mielenterveys- ja päihdepalveluista sosiaalihuoltoon
• Arvioni esh 33%, pth 33%, sosiaalihuolto 33% on kelvollinen pohjatieto indeksin / palvelutarpeen arviointimallin pohjaksi. 

(7)   Perusterveydenhuollon luokitukset: ICPC-2: https://thl.fi/-/kayntisyykoodit-loytyvat-paivitetysta-icpc-2-lyhennelmasta

(8) Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: SOTE 3.0 - kohti SOTEn uutta kulttuuria, BOD 2024/2025