Sote-atk-päivät 2024 Tampere - suuri ja mahtava tapahtuma

Sote-atk-päivät olivat 27-30.5.24 Tampereen messukeskuksessa. Tämä oli lähes 50-vuotisen historian (ensi vuonna 50 ja Jyväskylässä) ties monesko osallistumiseni. Väkeä oli ennätysmäärä, yli 2000 henkeä ja näytteilleasettajiakin taisi olla ennätysmäärä. Kaikkiin tapahtumiin oli mahdotonta osallistua. Valitsin tiistaina session 1 ja keskiviikkona session 7. Näiden pohjalta tuli mieleeni seuraavia juttuja:

STM:n kehittämisen painopisteet ovat jatkossa 1. ennaltaehkäisy, 2. integraatio, saatavuus, jatkuvuus, 3. palvelujärjestelmän selkeytys, 4. vaikuttavuus. STM:n Markku Heinäsenaho totesi kolmoskohdasta, että kansallinen visio puuttuu. Tietojärjestelmien kehittäminen on irrallista samoin kuin kantajärjestelmänkin. Ministeriön työryhmä yrittää saada tähän ryhtiä. Aikataulukin on tiukka ja tuloksia pitäisi olla jo alkusyksystä. Tietojärjestelmien sisältämän tietomassan hyödyntäminenkin on alimittaista. No näin se on ollut kymmeniä vuosia. Tekoälyn käyttö on tietenkin uusi (no aika uusi) lääke kaikkeen. 

Aihekokonaisuuden käsittely jatkui sessiossa 7 keskiviikkona. Löysin 5 keskeistä kohtaa.

1.Positiivinen huomioni kiinnittyi esitykseen lääkejatkumosta ja lääkelistasta. Toiveet ovat korkealla, koska lääkkeiden määrääminen ja käyttö eivät ole tällä hetkellä oikein kenenkään hallinnassa. Tavoitteena on lopputulos, jossa jokaisen potilaan tai siis lääkkeiden käyttäjän osalta on yksi lääkelista ja se on ajantasalla. Päällekkäisyydet on karsittu  - Niin uudistuksessa ajatellaan. Samalla yritetaan vaikuttaa siihen, että me kansalaisen myös käytämme eli syömme niitä määrättyjä lääkkeitä asianmukaisesti. Lääkelista ei tuo tähän varmaa ratkaisua. Lääkelista-ajatusta kehitetään ensin avopalveluissa. Osastohoidon vuoro on myöhemmin.

2. Toinen positiivinen huomioni oli sydänfilmien digitalisointi, jonka tuloksena tieto kulkee asianosaisille paperin sijasta digitaalisesti. Tulevaisuudessa tästä syntyy tietovaranto, jota voidaan käyttää alueesta ja paikasta riippumatta. 

3. Jokohan vihdoin saadaan käyttöön uusi diagnoosiluokitus ICD 11. Tätä on suunniteltu jo joitakin vuosikymmeniä. Ideana on, että luokitus olisi käyttötavaltaan paljon laajempi kuin ICD 10. Se olisi heti vain digitaalisessa muodossa toimiva ja kieliversiotkin saataisiin tuota pikaa mukaan. Kieltä voitaisiin ratkaisussa vaihtaa lennossa vaikkapa Suomessa suomenkielestä ruotsinkieleen. Ei olisi enää eri kieliversioitakaan, vaan ruotsinkielen versio olisi sama meillä ja Ruotsissa. ICD 11 ei olisi pelkkä terveydenhuollon koodisto vaan laajempi moniammatillinen avustaja. Snomed CT:n tavoin luokitus sisältäisi myös terminologiaa kuitenkin suppeammin kuin tämä Snomed -termipankki. Neljässä vuodessa homma pitäisi saada valmiiksi ja käyttöön ympäri Suomea. On se kova urakka.

4. ERP. Oma innostukseni kasvoi, kun kuuntelin jatkosessiota keskiviikkona ennen ruokailua. Poimin alustusten ja paneelin pohjalta esille merkittävän huomion. Nykyiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät eivät ole toiminnanohjausjärjestelmiä. On se kova väite. Voisi kysyä, mitä ne sitten ovat? Keskustelusta voitaisiin tiivistää, että nykyjärjestelmät ovat organisaatiokeskeisiä ammattihenkilöitä auttavia palvelujen kirjaamisen ja seurannan järjestelmiä. Sotessa toiminnanohjausjärjestelmään kuuluisi keskeisenä osana asiakas/potilasnäkökulma. Kaivoin esille, mitä toiminnanohjausjärjestelmä tarkoittaa:

• Yrityksen toiminnanohjausjärjestelmä (ERP) on ohjelmistoratkaisu, joka yhdistää eri liiketoimintatoiminnot ja prosessit yhdeksi järjestelmäksi. Näin yritys voi hallita ja automatisoida monia ydintoimintojaan, mukaan lukien kirjanpito, hankinnat, projektinhallinta ja toimitusketjun hallinta. ERP-järjestelmä sisältää tyypillisesti moduuleja muun muassa talouden, henkilöstöresurssien, myynnin ja markkinoinnin sekä valmistuksen hallintaan. ERP-järjestelmän tavoitteena on tarjota keskitetty tietolähde, joka on kaikkien yrityksen yksiköiden ja työntekijöiden käytettävissä, mikä mahdollistaa tehokkaamman ja toimivamman työskentelyn.(1)

No joo, eivät nykyiset APTJ:t todellakaan ole tällaisia yllä mainitut ominaisuudet sisältäviä järjestelmiä. Onpa kova pala purtavana, jos tällainen sotesovellus saataisiin aikaan lähimmän 5-10-vuoden sisällä. Yksittäisiä järjestelmiä on toki, mutta niiden älykäs yhteentoimivuus puuttuu. Samoin puuttuu tuo asiakasnäkökulman nostaminen keskiöön kaikin tavoin. Tarvetta olisi. Sosiaalihuollon osalta nostettiin esille asiakkaiden osallistaminen. Esimerkiksi vammaispalvelupäätösten päättymisestä pitäisi olla varhainen hälytys niin asiakkaalle kuin päätöksen tekijällekin. Asioiden kirjaamiskulttuuria pitäisi kehittää koko sotessa samoin kuin tietojärjestelmien käytettävyyttä. Ja kyllä se tekoälyn mahdollisuus auttaa asiaa, todettiin monessa alustuksessa ja paneelissa. 

 5. Alku toiminnanohjauksen tuomiseen systemaattisesti osaksi sotetietojärjestelmien kehittämistä löytyi kokeiluversiosta "Teamcare". Mainostekstissä todetaan "Yhdistä sosiaalihuollon toimijat, palvelut ja asiakkaan arki! Teamcare (TM) toiminnanohjausjärjestelmä tukee ammattilaisia, asiakasta ja omaisia kuntoutuksen jokaisena päivänä. Tiiminä toimimme paremmin." Tiivistetysti järjestelmän avulla voidaan sysematisoida asiakassuunnitelmien suunnittelu, tavoitteenasettelu, toteutus, seuranta, arviointi ja valvonta yhdellä kokonaisratkaisulla. Siinä nostetaan esille prosessissa asiakkaiden arjen toiminta palvelujen rinnalle. Järjestelmä ratkaisee yli 20 sotepalvelujen nykyisiä haasteita. Kokeiluversio oli näytteillä asettajien katseltavana. Seuraava vaihe on löytää pilottikohde (tai -kohteita), jonka avulla voidaan rakentaa toimiva ratkaisu linkittämällä se osaksi kohteen APTJ:tä ja Kantapalvelua. Olisiko tässä alku uudelle ERP-aikakaudelle sotemaailmassa? (Oheisessa kuvassa iloinen Riina Rubinstein - Teamcaren innovaattori ja sielu sekä näyttöluva kokeiluversiosta.)

Ja lopuksi. Täytyy nostaa jälleen esille erittäin tärkeä osa päiviä, nimittäin verkostoituminen. Siinä täytyy olla kestävyyttä ja sitkeyttä. Oma verkostoitumiseni onnistui mainiosti. Löysin niin uusia tuttavuuksia kuin vanhoja sellaisia.

Viitteet

(1) https://www.itewiki.fi/opas/mita-toiminnanohjausjarjestelma-erp-tekee/

(2)  https://www.abilita.fi/ajankohtaista/Uusi_Teamcare_palvelu_osallistaa_sosiaalihuollon_asiakkaat_461.html
 

"Olemme hitaita, mutta kotona"

 "Olemme hitaita, mutta kotona". Tällaisen lauseen kartturi-mamma löysi erään ulkomaisen asuntoauton takalistosta matkalla Euroopassa. Olkoon tämä vapaa käännös. Olimme mamman kanssa asuntoautoreissussa yhteensä kahdeksan viikkoa maaliskuun lopulta puoleen väliin toukokuuta 2024. Tämä blogipalstani ei ole mikään matkailupalsta. Siispä asiaan.

Hitaus voi olla fyysistä, mutta myös henkistä hitautta. Kieltämättä asuntoautolla ei pääse Euroopan teillä kuin korkeintaan kovempaa kuin rekoilla. Siihen verrattuna emme olleet hitaimpia. Sen sijaan monesti tuli mieleen, olemmeko hitaita näissä digiasioissa. Asuntoautomme oli uudenkarhea kaikkine digihienouksineen. Kun 1990-luvun alussa hankimme ensimmäisen asuntoauton, oli toisenlainen digiaika - manuaaliaika. Kaasulla keitettiin ruokaa ja lämmitettiin autoa iltaisin. Ns. käyttöliittymä oli helppo (auki/kiinni). Nyt tämä on myös mahdollista, mikäli osaa käyttää digivälinettä. Valitset ensin näin, sitten näin ja vielä näin, niin alkaa kaasua tulla myös lämmitykseen. Kyllä, mutta kuitenkaan ei. Nukuimme ensimmäisen yön autossa vanhaan tyyliin - vaatetta päälle ja nenä peiton alle. Ulkona oli nollakeli. Oppaat mentiin läpi, Youtube-opastukset mentiin läpi, mutta ei vain irronnut digiosaamista. Tätä kirjoittaessa olemme varsinaisessa kodissamme eikä tuota kaasulämmitystä tarvittu enää pitkällä reissullamme. Täytyy vielä yhdessä digiasiantuntijoiden kanssa selvittää, miten homma toimii vai onko jokin vialla.

Olimme ennakoivia ja mielestämme nopeita, kun hankimme matkaa varten reitittimen. Vakuutin Elisa-myyjälle moneen kertaan, että tarvitsemme tuon laitteen matkallemme Eurooppaan. Ja myyjä vakuutti takaisin, että kyllä ne Internet-yhteydet saadaan toimimaan missä vain Euroopassa. Jälleen oltiin hitaan ymmärryksen maailmassa. Laitoimme laitteen sähköjohdon päähän, avasimme läppärin ihan niin kuin kotona. Reitittimeen tuli punainen maapallo ja läppäri ilmoitti, että Internet-yhteyttä ei ole. Selvittelimme kahdestaan ja konsultoiden myös sukulaismiestä. Ei onnistunut. Kokeilimme melkein joka maassa, josko nyt tärppäisi. Ei. Yritimme ottaa yhteyttä Elisaan - ei onnistunut. Oli lähellä, että olisimme heittäneet koko laatikon tunkiolle. No totuttiin ja toimittiin onneksi toimivien kännykkäyhteyksien avulla. Saavuttiin kotiin. Tyttären mies kuunteli valitusvirttäni ja totesi: Olli, Elisa on tehnyt eston Internet-käytölle. Esto on poistettavissa etänä napin painalluksella eli poistamalla tuo estorasti. Menin myyjän juttusille ja hän tosiaan teki avauksen yhdellä painalluksella. Tein reklamaation ja vaadin siinä 8-viikon käyttämättömyydestä hyvityksen. Ensin asiakaspalvelu väisti vaatimuksen vetoamalla siihen, että minun olisi pitänyt heti ongelman havaittuani ottaa yhteyttä Elisaan. Yritin, mutta oli tällä yhtiöllä tiukka puhelinestopalvelukin. Lopulta suostuivat maksamaan toimimattomalta ajalta meille 2 kuukauden käyttömaksun. Oheisessa kuvassa juhlistamme Euroviisujen loppukilpailua leirintäalueella jossain Euroopassa. Läppari oli hyvä pohja (eli "fyysinen alustaratkaisu") kännykälle, josta viisut näkyivät ihan ok.

Digi, digi, digi oli navigaattorien käyttö hakiessamme leiripaikkaa pitkin matkaa. Digi1 oli auton navigaattori, digi2 oli Ollin kännykkä ja digi 3 oli mamman kännykkä. Kaikkia kolmea käytettiin erikseen, yhdessä ja ristiin. Leirintäalueiden navigoinnista löytyi 5 eri toteutustapaa / tarinaa / yritystä. 1. Osoite oikea, kämppäri auki, kämppärillä tilaa ja navigaattori ohjasi perille. 2. Osoite oikea, kämppäri kiinni ja avattiin vasta viikon tai kahden kuluttua tai täynnä. 3. Osoite oikea, kämppäri lopullisesti kiinni - jo vuosia. 4. Osoite väärä. 5. Osoitteessa ei ollut mitään kämppäriä. Toinen haaste oli navigaattorien ohjauskyky. Ohjaus tapahtui visuaalisesti eli kartan nuolia seuraten tai puheen avulla. Seurasi kahdenlaisia ongelmia. Puhe ja visuaalinen nuoli osoittivat eri suuntiin. Siis, kun puheessa neuvottiin kääntymään oikealle, niin nuoli osoitti vasemmalle.Toinen ongelma liittyi kaupungeissa yksisuuntaisiin katuihin. Niitä yleensä navigaattorit eivät tunnistaneet. Seurauksena oli sitten toisistaan poikkeavia uusia reittiehdotuksia. Vielä on kirittävää navigaattoreilla käytettävyydessä. Puhe on kyllä parantunut. Muutama vuosi sitten Lyypekki oli navin puheessa luupekki. Ja muitakin hauskuuksia oli. Ja niin oli vieläkin.

Ja vielä yksi digikokemus olivat sähköpyörämme. Niissä oli aikaisemmista kokemuksistamme poiketen napakka lähtö. Tuntui, että pyörä vie käsistä. Oli lähellä, että olisin tehnyt kuperkeikan avatessani tuon nähköisen unelman. Eräässä kaupungissa oltiin jälleen pyörillä liikenteessä. Ajoin nyt edellä ja mamma perässä. Yhtäkkiä kuulin valitushuutoa - Olli, Olli. Pysähdyin ja huomasin, että mamma olli kaatunut. Syinä oli tuo oikukas sähkömoottori ja tosi hankalat pyöräilyolot. Onneksi mamma selvisi naarmuilla. Tästä viisastuttiin. Tasaisella ja kaupunkiruuhkassa poistettiin päältä koko sähköominaisuus.

Niin olemme nyt kotona, vaikka olimme myös viikkojen reissussamme kotona. Emme olleet kaikissa asioissa hitaita, eikä kaikilta osin digitaidotkaan olleet puutteellisia, vaan järjestelmien toimivuus ja käytettävyys olivat keskeisiä puutteita. Kannattaisi tehdä käytettävyysarviointi ennen tuotteen käyttöönottoa. Näin saataisiin pahimmat bugit pois ja ohjeet ymmärrettäviksi.