Palvelukonseptiin kirjattu tavoitteet ja menettelytavat ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, päivitys 4.8.24

Kokemusasiantuntijan vinkin pohjalta sain käsiini Länsi-Suomen hyvinvointialueen "Palvelukonseptin ikääntyneiden ympärivuorokautiseen palveluasumiseen". (1) 

Kävimme läpi kokemusasiantuntijan kanssa tuon dokumentin. Löysin siitä keskustelumme perusteella paljon yleisiä huomioita. Ajattelin, että täytyy niitä levittää laajemmallekin. 25-sivuinen dokumentti on tehty helppolukuiseksi. Kohteena tuntuu olevan "tilaajan (siis hyvinvointialueen)" ja palveluntuottajan välinen vuorovaikutus. Mutta kohteena ymmärrykseni mukaan on myös asiakkaan ja omaisen rooli suhteessa palveluntuottajaan ja siellä työskenteleviin henkilöihin. Pääotsikoittain löysin seuraavia huomioita:

• Yleistä. Periaatteet ja tavoitteet ovat hyviä. Ensimmäisenä tavoitteena on palveluntuottajan velvollisuus tukea hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa. Sen jälkeen tulevat asiakaskohtaiset tavoitteet: hyvinvointi, turvallisuus, elämänlaatu, itsenäisyys, yksilöllisyys, arvokkuus, yksityisyys, kodinomaisuus, hoidon jatkuvuus ja yhteistyö myös omaisten kanssa. Tavoitteet sopivat hyvin sellaisille asiakkaille, joiden keskeisimmät pärjäämisen haasteet eivät liity dementiaan. Kuitenkin merkittävä osa palveluasumisen asiakkaista ovat dementikkoja. 
• Palvelukonseptin merkitys. Niin tällä dokumentilla tilaaja sitouttaa palveluntuottajan täyttämään koko palvelun tuottamisen ajan taukoamatta. Tämä on vaativa tehtävä ja sen toteutuksen seuranta on selkeästi merkittävä haaste.
• Asiakkaan asuminen. Asiakkaalla on oma lukittava huone. Palveluntuottajalla on kirjallinen siivoussuunnitelma. Varsin yleistä on, että asiakkaan vaatteet ovat hukassa tai suuri osa tilapäisesti pyykissä määräämättömän ajan. Pahimmillaan asiakkaalla voi olla päällään mitä kummallisimpia sijaisvaatteita. Arvokkuus on tuolloin haaste.
  
• Asiakkaan palvelujen ja hoidon suunnittelu. Asiakkaalla pitää olla omahoitaja ja myös omaisten tiedossa omahoitajan nimi sekä tehtävät. Palvelukonseptissa ei määritellä omahoitajan tehtäviä. Ainakin yleisellä tasolla ne pitäisi määritellä. Monesti omaiselta puuttuu tieto omahoitajasta. Se voi myös vaihtua useinkin. Asiakkaalla pitää olla palvelu- ja hoitosuunnitelma. Asiakkaan ja erityisesti omaisen rooli suunnitelman laadinnassa ja seurannassa on epämääräisesti sanottu. Usein on niin, että omainen ei tiedä suunnitelmasta juuri mitään, vaikka se voisi olla yhteisen vuorovaikutuksen runko. On tärkeätä, että suunnitelman sisällöstä on yhteinen näkemys. Löysin runsaasti lähteitä omahoitajan tehtävän määrittämiseen.Metropolian blogissa on hyvä tiivistys: "Omahoitajan tehtäviä tulisi syventää osaksi ihmisarvojen mukaista toimintakulttuuria. Hoidollisiin tarpeisiin perehtymisen lisäksi omahoitajan tärkeä tehtävä on selvittää, miten oman asukkaan mielekäs ja omannäköinen elämä mahdollistuu juuri siinä ympäristössä käytettävissä olevilla resursseilla." Muistisairaan omahoitajan tehtävien pitäisi nojautua muistisairaan käypähoito-suositukseen.  (2)
  
• Asiakkaan merkityksellinen ja arvokas elämä. "Asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja päättää itse omasta arjestaan:" Tämä on vaativa tavoite, koska organisaation sisäiset työtavat, aikataulut määrittelevät arjen. Siihen on sitten tyytyminen. Toisaalta varsinkin dementikoilla kuuluu sairauteen oman elämän hallinnan puute. Hoitoyhteisön tehtävänä on vastata perustarpeista eli oman elämän perustarpeiden hallinnasta. "Asiakkaan itsemäärämisoikeutta rajoitetaan vain poikkeustilanteissa." Epäselväksi jää, mikä on se poikkeustilanne. Onhan suuri osa itsemääräämisoikeutta jo rajoitettu hoitoon tullessa. Hyvä terveellinen  ruoka on määritelty ja toteutettukin. Hassulta tai absurdilta tuntuu palvelukonseptin eräs periaate: "Asiakkaat osallistuvat ruokalistan suunnitteluun".
  
• Asiakkaan aktiivinen elämä. Asiakkaan toimintakyvyn tukeminen ja kuntouttaminen ovat hyviä periaatteita. Aktiivinen elämä on muun muassa ulkoilua, liikuntaa, kulttuuria, käsillä tekemistä. Aktiivisen elämän tavoite on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kaikki aika työntekijöillä kuluu perustarpeiden tyydyttämiseen. Tilapäiset avut voivat jollain tavalla vastata aktiivisen elämän turvaamiseen. Yleistä on, että liikkuminen ja liikunta eivät kuulu keskeisiin toimintoihin muuta kuin vapaaehtoisavun turvin. 
• Osallisuus ja yhteisöllisyys. Tässä korostetaan osallisuutta edistävää toimintakulttuuria. Sitä voi olla monenlaista, mutta myös aivan minimaalista."Hoivakodissa järjestetään vähintään kerran kuukaudessa yhteisökokouksia, jossa asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa hoivakodin arkeen." Tästä tavoitteesta on vaikea löytää, miten se on toteutunut reaalimaailmassa. Myös yhteistyö asiakkaan läheisten kanssa riippuu molemminpuolisesta aktiviteetista.
• Asiakkaan hyvä hoito. Terveyden- ja sairauden hoidon periaatteet ja tavoitteet ovat hyviä kannatettavia. Hoito- ja palvelusuunnitelma on tässä tärkeä dokumentti, mutta hyödynnetäänkö sitä, on toinen kysymys.Turvallinen lääkehoito on ydinasia. Sen turvaa lääkehoitosuunnitelma, jota pitää jatkuvasti päivittää ja omaisen on tiedettävä sen sisältö. Onkin monesti havaittu, että asiakkaan lääkelista on syntynyt vuosien saatossa eikä sen sisällöstä ole kukaan vastannut. Kokonaisvastuu pitäisi olla vastuulääkärillä.  Vastuulääkärin ja sairaanhoitajan tehtävät ja roolit eivät käy ilmi dokumentissa. Selvitin esimerkkitapauksen avulla, mikä voisi olla lääkärin tehtäväkuva:
• Yleislääkäritason virka-aikaiset konsultaatiot puhelimitse
•  Uusien asukkaiden tulotarkastus ja lääkityksen optimoinnin aloitus
• Vuositarkastukset
• Lääkityksen tarkistus 6 kk välein
• Tarvittavat todistukset ja lausunnot
•  Lähetteet konsultaatioihin ja tutkimuksiin.
• Palveluntuottajana toimimisen edellytykset. Nämä kuuluvat tilaajan ja palveluntuottajan väliseen sopimuskokonaisuuteen. Yksittäisen asiakkaan tai omaisen on vaikea vaikuttaa tuohon sisältöön. Toiminta-ajatus ja arvot ovat hyviä, kuten johtamisen periaatteet ja henkilöstöä koskevat periaatteet mukaan lukien määrää ja sisältöä koskevat vaatimukset.
  
• Turvallisuus ja riskien hallinta. "Palveluntuottaja vastaa asiakkaiden turvallisuudesta." Palveluntuottajalla on menettelytavat, joilla erityisesti muistisairaiden asiakkaiden turvallisuus varmistetaan (ovien ja ikkunoiden lukitus, kulunvalvonta)." Turvallisuus on myös asiakkaiden ja henkilöstön välistä yhteistoimintaa ja arvostusta. Turvallinen hoitoympäristö on ydintä. Sitä ei tässä listassa ole mukana. 
• Asiakastietojen kirjaaminen. Tämä on ikuisuuskysymys, joka tiivistyy kahteen haasteeseen: 1. miten paljon kirjaaminen vie aikaa, 2. mitä kirjataan, kuinka usein ja miten asiakas ja omainen ovat tässä prosessissa mukana. Sinänsä luotettavaa kirjaamista tarvitaan. Lääkärin kirjaamisvelvoitteet ovat pitkän kehitysprosessin tulosta ja tarkkaan säädeltyjä. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä ohjaa sekä lääkärien että hoitajien kirjaamisvelvoitteita. (3)
  
• Palveluntuottajan laadunhallinta ja omavalvonta. Omavalvontasuunnitelma on tässä ydindokumentti.Valvontaviranomainen (Valvira ja AVIT) on tämän keksinyt, kun valvonta muuten on vain jälkikäteistä ongelmiin puuttumista tai satunnaista tarkastustoimintaa. Haasteeksi on todettu, että tällainen ylhäältä tullut velvoite saattaa helposti jäädä "paperitiikeriksi". (4).

Jaa-a. Voikohan yksikään hoivakoti allekirjoittaa ja todentaa, että palvelukonseptin periaatteet, tavoitteet ja toimenpiteet toteutuvat täysimääräisesti. En ole käynyt läpi muiden hyvinvointialueiden mahdollisia vastaavia dokumentteja. Oletettavasti niitä on. Oletukseni perustuu kahteen asiaan: 1. yksityinen palveluasuminen on merkittävä kustannuserä hyvinvointialueen budjetissa, 2. hyvinvointialueen on voitava asettaa tavoitteita palveluntuottajalle ja myös seurata ja arvioida palveluntuottajan toimintaa. Toiminnan on oltava lainsäädännön mukaista. 

Olen aihetta käsitellyt vuosien varrella monin tavoin ja saanut myös kokemusasiantuntemusta omaisten ja läheisten hoidon kautta. Palvelukulttuuria pitäisi uudistaa. Se on iso juttu. Palveluasuminen on monin tavoin organisaatiokeskeistä kulttuuria. Kirjoitin aiheesta 2020 blogiini "Tarvittaisiinko palvelukotiin uusi palvelukulttuuri". (5) Tässä yhteenvetoa pohdinnastani: Toin esille kaksi rakenteellisiksi kutsumaani taustaa, jotka voisivat selittää tätä ilmiötä ainakin osittain. 

1. Vuorotyö systematisoi työtehtävät ja tarvittavat henkilöresurssit jakaen päivän kolmeen osaan - aamuvuoro, päivävuoro, yövuoro. Aamu- ja päivävuorossa on periaatteessa enemmän resursseja käytössä verrattuna yövuoroon. Jotta vuorotyö voidaan mitoittaa, pitää työt jakaa mitattavissa oleviin työtehtäviin. Niistä ja niihin käytetystä ajasta syntyy kunkin työntekijän työvuoron työprosessi. Kohteena ovat asukkaat. Hoidon / hoivan tehtävänä on ylläpitää asukkaalle sovitut palvelut. Mikäli asukas tarvitsee jotain lisäpalveluja, niihin osoitetaan lisäresurssit ja lisämaksut. Näin esimerkiksi kuntouttava toimintaote liikkumisharjoituksineen jää peruspalvelun ulkopuolelle.
2. Toimintatapa, toimintakulttuuri on mitä ilmeisimmin lainattu sairaalan laitoshoidosta. Sairaalahoidon perustarkoitus on parantaa jokin havaittu ongelma, sairaus. Monesti ajaudutaan siihen, että potilasta pidetään vain kohteena eikä aktiivisena toimijana. Näin hoito on tukitoimi parantamiselle ja riippuen sairaudesta perushoitoon ei välttämättä sisälly palvelukodissa tarvittavaa kuntoutusotetta. Oleellinen ero on myös hoito/palvelujakson pituudessa. Sairaalassa potilas ei ehdi välttämättä "laitostumaan", kun taas palvelukodissa laitostuminen on mitä suurin uhka. Se ilmenee passiivisena, jopa vastenhakoisena suhtautumisena kaikkeen kuntouttavaan toimintaan tai ylipäätänsä aktiviteetteihin, jossa vaaditaan sekä asukkaalta että hoitajalta vuorovaitteista toimintaa. 

Päivitys 4.8.2024: HS-mielipide 4.8.24 nimimerkillä huolestunut tytär: Jaettua huonetta ventovieraan kanssa ei voi kutsua kodiksi. Tytär kertoo, miten hänen isälleen osoitettiin Riistavuoren seniorikeskuksesta kahden hengen huoneeseen. Siteeraamassani palvelukonseptissa "asiakkaalla on oma lukittava huone". Riistavuoren seniorokeskus on Helsingin kaupungin omistama palveluasumisyksikkö. 

Päivitys 3.8.2024: Hoivayhtiö kritisoi säästöä hoitajamitoituksessa. HS-uutiset, Teija Sutinen: Jutussa haastatellaan Esperi Caren ikäihmisten palveluista vastaavaaArne Köhleriä. Hänen mukaansa hoitoajamitoituksen öasku vaikeuttaisi työntekijöiden rekrytointia. Nyt on onnistuttu ympäri maata rekrytoinneissa Esperi Caressa. Toinen huomio Köhlerillä on, että sitovan mitoituksen kirjaaminen lakiin merkitsi investointia vanhuspalveluihin. Nyt hänen mielestään Orpon hallitus on kääntämässä suuntaa. Edelleen Köhler toteaa: "Hoivaan pääsyn kriteerejä on nostettu kaikilla hyvinvointialueilla. Se tarkoittaa, että asiakkaiden kunto on heikentynyt, ja osa meille tulevista asukkaista tulee jopa suoraan saattohoitoon. Meidän mielestämme on väärin silloin lähteä vähentämään mitoitusta." Köhler kertoi myös, että hyvinvointialueiden säästötalkoot ovat vaikuttaneet siihen, että itse asiassa ympäri maata on vapaita hoitopaikkoja tarjolla. Siteeraamani palvelukonsepti perustuu olemassa olevaan lakisääteiseen henkilöstömitoitukseen.

Lähteet

(1) Länsi-Suomen hyvinvointialue: Palvelukonsepti ikääntyneiden ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. https://www.luvn.fi/fi/palvelut/ymparivuorokautinen-palveluasuminen-ikaantyneille

(2) Omahoitaja kulkee ryhmäkodin asukkaan vierellä (Sari Kauppi, Anne Ropponen, Sini Saarenmaa), Metropolia ammattikorkeakoulu, Geroblogi 9.5.2019; https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2019/05/09/omahoitaja-kulkee-ryhmakodin-asukkaan-vierella/; Ihmislähtöinen omahoitajamalli (Heli Lehtinen), Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2016; https://www.finna.fi/Record/theseus_jamk.10024_116686; Käypä hoitosuositus muistisairaan hoidossa; https://www.kaypahoito.fi/hoi50044; ks. myös blogikirjoitukseni Omahoitajamallista;17.7.2022.https://ollintuumailut.blogspot.com/2022/07/omahoitoajamallista-apu-ikaihmisten.html; ks. myös Ollin tammikuussa 2024 kirjoittama juttu dementiasta otsikolla "Koskettava elokuva father-dementikosta": https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/01/koskettava-elokuva-father-dementikosta.html

(3) Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 703/2023; https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230703 

(4)  Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira): Määräys sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan palveluyksikkökohtaisen omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta; 08.05.2024 V/42106/202; https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/normi/562001/50504

(5) Ollin tuumailut 20.11.2020: Tarvittaisiinko palvelukotiin uusi palvelukulttuuri;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/11/tarvittaisiinko-palvelukotiin-uusi.html

Omahoitoajamallista apu ikäihmisten lääkitykseen, hoitoon ja elämäntilanteen arviointiin

Olipa sattuma löytää uudelleen vuosikymmenten jälkeen Helsingin yliopiston Yliopisto-lehti. Olen lomalukemisina iltaisin käynyt läpi vuoden 2021 ja 2022 ilmestyneet lehdet. Se on laaja-alainen tiedelehti, jossa popularisoidaan tutkimustoimintaa, esitellään tutkijoita, tutkimuksia sekä arvioidaan aiheisiin liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi lehden koko on oikein mukava iltalukemiseen. Eikä tilaushintakaan ole mikään suuri. 

Löysin viimeisestä ilmestyneestä numerosta 5.2022 (10.6.2022) esittelyn Heidi Karin väitöskirjasta: "Iäikkäiden omahoidon tukeminen moniammatillisessa perusterveydenhuollossa: Lääkehoidon kokonaisarvioinnin sisältävän ihmiskeskeisen omahoitomallin kehittäminen ja arviointi". Kuva yllä on lehden artikkeli aiheesta. Googlasin alkuperäislähteen, josta poimin tähän yhteyteen otteita tiivistelmästä (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/342971):

Tässä tutkimuksessa kehitetystä omahoitomallista on hyötyä paitsi iäkkäille ihmisille (mm. osallisuuden ja hoidon jatkuvuuden parantuminen, toiveiden, tarpeiden ja lääkehoitoon liittyvien ongelmien parempi tunnistaminen) myös terveydenhuollon ammattilaisille (mm. uuden työnjaon hyödyt, vahvistunut moniammatillinen yhteistyö, muilta oppiminen ja työnkuvan ja roolien kehittyminen) ja yhteiskunnalle (kustannusvaikuttavuus). Iäkkäiden monisairaiden kotona asuvien omahoitoa olisi suositeltavaa tukea perusterveydenhuollossa omahoitomallin kaltaisella ihmiskeskeisellä moniammatillisella toimintatavalla.

Omahoitomalli sisälsi: omahoidon tilanteen ja tarpeiden arvioinnin itsenäisesti kotiin lähetetyn omahoitolomakkeen avulla ennen haastattelua; farmasian ammattilaisen (farmaseutin tai proviisorin) ja omahoitajan yhdessä toteuttaman iäkkään ihmisen toiveisiin ja tarpeisiin keskittyvän kotihaastattelun; omahoitajan tekemän terveydentilan arvioinnin; farmasian ammattilaisen tekemän lääkehoidon kokonaisarvioinnin; moniammatillisen hoitopalaverin (lääkäri, farmasian ammattilainen ja omahoitaja); terveys- ja hoitosuunnitelman sekä lääkehoitosuunnitelman sisältävän omahoitosuunnitelman; ja omahoidon ja omahoitajan tuen iäkkäälle. Omahoitomallissa keskeistä olivat ihmisen itsensä ja terveydenhuollon ammattilaisen yhdessä asettamat tavoitteet hoidolle sekä ihmiskeskeisyys. Tutkimukseen osallistuneet terveydenhuollon ammattilaiset kokivat, että omahoitomalli lisäsi moniammatillista yhteistyötä ja tiimityötä sekä muilta terveydenhuollon ammattilaisilta oppimista. Uudet roolit ja työnjako koettiin hyödyllisinä. Omahoitomalli paransi iäkkäiden ihmisten osallisuutta omaan hoitoonsa ja hoidon jatkuvuutta, kun hoidon kokonaisuutta koordinoi omahoitaja. Lisäksi iäkkäiden toiveet, tarpeet ja lääkehoitoon liittyvät ongelmat tunnistettiin terveydenhuollossa paremmin. Osallistujien mukaan luottamuksen vahvistuminen sekä terveydenhuollon ammattilaisten kesken että iäkkäiden ihmisten ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä oli keskeistä sille, että omahoitomalli voi toimia. 

Aihe on mitä ajankohtaisin monesta näkökulmasta. Kirjoitin aikaisemmin ystävän vinkkien pohjalta blogikirjoituksen: "Palvelujärjestelämä sairastaa - ikääntyneiden palveluketjussa kriisin ainekset". Jutussa on aihetta käsitelty monelta kannalta. https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/palvelujarjestelma-sairastaa.html. Laitoin sen myös tiedoksi Valviraan, josta sain asianmukaiset kommentit ylijohtajalta. Sivusin aihetta myös kesällä 2021 julkaisemassani kirjassa "Hyvinvointi- ja terveyshyöty" (2021. 198-200). 

Kannattaisi nyt lähteä aidosti soveltamaan omahoitajamallia ikääntyneiden ihmisten palvelujen kehittämisessä. Kehitystyö on tehty Tornion alueella. Nyt vain levitykseen kaikille hyvinvointialueille.

Hyvinvointi- ja terveyshyötymalli soten tietojohtamisen ytimeen, osa 1

Hyvinvointi- ja terveyshyöty - kesäsarja: osa 1, Ollin avaus

Terveyshyötymallia on tuotu Suomen oloihin 2010-luvulla. Se on synteesi näyttöön perustuvista systeemitason muutoksista, jotka vaaditaan pitkäaikaissairauksien hoidon parantamiseksi. Kehittämisen lähtökohtina ovat kuilu parhaan mahdollisen ja tavanomaisen hoidon välillä sekä pitkäaikaissairauksien kuormituksen kasvu. Ideana on siirtyä pitkäkestoiseen terveyshyötyyn "vian" korjaamisen sijasta. STM:n Kaste-ohjelmaan liittyvässä Potku projektin aineistossa verrataan akuuttihoitoajatusta ja terveyshyötymallia. "Potilas tietää ja tekee jo paljon. Minun tehtäväni (siis ammattihenkilön) on vahvistaa sitä." Kun taas akuuttimallissa kuvataan asiaa näin: "Potilaassa on vika. Minun tehtäväni on löytää ja korjata se." (1)

Hyvinvointi- ja terveyshyötymalli. Terveyshyötymallin idea on hyvä, mutta minun mielestäni se pitäisi soveltaa koko sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja soveltuvin osin myös akuuttiterveydenhuoltoon. Ehdotankin, että mallin nimeksi tältä kannalta tulee hyvinvointi- ja terveyshyötymalli. Mallinsin sitä oheiseen alla olevaan taulukkoon.

Elämäntilanne liittyy toiminta- ja työkykymittareihin sekä omatietovarannon käyttöön. Omaolo on oletetavasti jatkossa kattava lähde erilaisille itsearvioinneille. 100% tarkoittaa sitä, että periaatteessa näitä palveluita voi käyttää koko väestö. Yhteydenotto ja asioiden vireille tulo liittyy kansalaisen palvelukysyntään. Suuri osa väestöstä pärjää omillaan, mutta osa tarvitsee ammattihenkilöiden apua. Palvelutarpeen arviointi muuttaa asiakkaan kysynnän ammattihenkilön toimesta aidoksi palvelutarpeeksi. Se on periaatteessa vähemmän kuin palveluiden kysyntä, mutta voihan se olla enemmänkin. Varsinainen palvelu alkaa asiakkuuden suunnittelusta (asiakassuunnitelma sosiaalihuollossa, terveys- ja hoitosuunnitelma terveydenhuollossa, 2). Tavoitteena on toteuttaa palvelu siten, että tarve ja tarjonta kohtaavat optimaalisesti. Jatkohoito ja elämäntilanteen uuden normaalin vaihe on paluu uudenlaiseen pärjäämiseen elämässä. Koko prosessissa pitäisi olla avainlankana hyvinvointi- ja terveyshyöty sekä itsenäisen pärjäämisen edistäminen ja mahdollistaminen. 

Asiakaslähtöisyys on mallin ytimessä. Se on ollut kaikkien sote-uudistusten juhlapuheiden ytimessä, mutta ei varsinaisen toteutuksen ytimessä lainkaan. Nyt on tavoitteena ottaa seuraavat asiat keskiöön:

• väestötasolla asiakkaiden / potilaiden tasavertainen kohtelu ja itsearvioinnin sekä itsehoidon mahdollisuuksien luominen - eriarvoisuuden minimointi
  
• yksilötasolla digipalveluiden ja fyysisten palveluiden saatavuuden ja käytettävyyden nostaminen esille
• hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen nostamalla fokukseen hyvinvointi- ja terveyshyöty; toistaiseksi on puhuttu kyllä terveyshyödystä ja hyvinvoinnin edistämisestä erikseen
• tavoitteena on jatkuva hyvinvointi- ja terveyshyödyn aikaansaaminen, sitten kyse itsenäisestä toiminnasta, yhteistyöstä ammattihenkilöiden kanssa tai palvelujärjestelmän tarjoamista palveluista / hoidosta
• tavoitteena on integroida tiedon hallinta yhteen niin, että vältytään päällekkäisestä tiedonkeruusta ja turvataan yksilön tietoturva, mutta mahdollistetaan tehokas ja vaikuttava yhteistyö yksilön (kansalainen, asiakas, potilas), ammattihenkilön ja palvelujärjestelmän välillä.
• tavoitteena on sovittaa yhteen palvelujen kysyntä, tarve ja tarjonta.
  
• tavoitteena on integroida yhteen hyvinvointi- ja terveyshyöty itsearvioinnin palveluiden sekä asiakas- ja potilastietojärjestelmien kanssa (APTJ).
• tavoitteena on luoda myös hyvinvointi- ja terveyshyödyn yksilötason ja väestötason mittarit. Jos mittarit ovat olemassa, pitäisi ne aktivoida osaksi tätä kokonaismallia.
  

Tarkoitukseni on jatkaa tätä otsikkoaihetta haastattelemalla joitakin avainhenkilöitä matkan varrelta. Olen ottanut ja tulen ottamaan yhteyttä etukäteen henkilöihin, joiden kanssa haluan tätä aihetta käydä läpi. Myös blogini lukijat voivat suositella haastateltavia ja tietysti itse ottaa kantaa tähän kokonaisuuteen.

Olen itse asiassa saanut jo kaksi avainhenkilöä mukaan tähän keskusteluun. Viikon sisällä ilmestyy osa 2 ja siitä vähän eteenpäin osa 3. Loppuosat riippuvat saamistani vinkeistä ja kommenteista.

Yhden hengen ohjelmani kestää 26.9.2020 saakka, jolloin viimeistään pitää antaa lausunnot sote-uudistuksen 1000-sivuiseen lakipakettiin. Välitilinpäätös tästä aiheesta on, kun QMS Nordic järjestää yhdessä InterSystemsin ja Profession kanssa webinaarin 20.8.2020. Käymme aiheesta keskustelun pitkäaikaisen yhteistyökumppanin ja intohimoisen terveyshyötyajattelijan, Mikko Nenosen kanssa. (3)

Päivitys 4.7.2020: Matti Rimpelä kommentoi FB:n puolella:

Matti Rimpelä

Vanha viini uudessa leilissä. Kun tutut asiat sanoittaa uudelleen, voi kuvitella, että on avannut uuden polun. Mutta ei. Lähinnä tulee mieleen, että kirjoittaja on syntynyt jossain 1980-1990-luvulla ja saanut 2000-luvun edetessä terveyshyöty -herätyksen. Esimerkiksi Harri Sintosen johdolla tehty kehitystyö voisi kertoa jotakin aikaisemmasta yksilötasolla, Program planning and evaluation -kirjallisuus ohjelma- ja väestötasolla. Kun tähän yhdistää laadun hallinnan Hannu Vuoren väitöstutkimuksesta alkaen (1970) ja Nordic School/Hanken tulkinnat asiakkuudesta, alkaa olla jo pitkään edenneen kehityksen peruskivet näkyvissä. Minulle tässä uuden leilin vanhassa viinissä on etikan maku.

Ollin kommentti:
Kiitos Matti. Kopioin kommenttisi blogikirjoitukseeni. Palaan astialle vielä jatko-osioissa. Muille tiedoksi. Jos Matti tarkoittaa minua, niin valitettavasti olen 50-luvun alun lapsia. Mutta sen Matti tietää hyvin. Vanhatkin asiat kaivetaan vielä esille.

Viitteet

(1) Terveyshyötymalli:

• Kaste-ohjelma 2012-2016: https://stm.fi/hanke?id=e0e9214f-7900-4c29-8d01-d76be853822e
• Potku-hanke: https://tervishanke.files.wordpress.com/2013/04/kuopio_17-6-2013_rk_eo.pdf
• The Expanded Chronic Care Model: An Integration of Concepts and Strategiesfrom Population Health Promotion and the Chronic Care ModelVictoria J. Barr, Sylvia Robinson, Brenda Marin-Link, Lisa Underhill, Anita Dotts, Darlene Ravensdale, Sandy Salivaras: https://www.area-c54.it/public/the%20expanded%20chronic%20care%20model.pdf
• Asiakasvastaava-toiminta  pitkäaikaissairauksien  terveyshyötymallissa: https://docplayer.fi/2595072-Asiakasvastaava-toiminta-pitkaaikaissairauksien-terveyshyotymallissa.html
  

(2) Terveys- ja hoitosuunnitelma, asiakassuunnitelma

• Terveys- ja hoitosuunnitelma laaditaan yhteisymmärryksessä potilaan ja terveyden-huollon ammattihenkilön kanssa. Se on osa potilasasiakirjaa, joten sen laatimisesta ja ylläpidosta vastaa potilasta hoitava terveydenhuollon ammattihenkilö. Terveys- ja hoitosuunnitelma liitetään KanTa –palvelun (Kansallinen terveysarkisto) tiedonhal-lintapalvelu-osioon, jossa se on potilaan nähtävänä, ja jonka avulla potilas voi myös halutessaan näyttää itseään koskevaa suunnitelmaa tarvitsemilleen tahoille. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085285
  
• asiakassuunnitelma /palvelusuunnitelma palvelunjärjestäjän yhteisymmärryksessä sosiaalihuollon asiakkaan kanssa laatima suunnitelma, joka koskee palveluntuottajien asiakkaalle toteuttamia palveluja ja jossa kuvataan keskeiset tavoitteet, joihin sosiaalihuollon avulla pyritään, sekä asiakkaan palvelutarpeen edellyttämät sosiaalipalvelut ja muu tuki. Asiakassuunnitelmaan voidaan kirjata asiakkaalle myönnetyt ja hänen tarvitsemansa sosiaali-palvelut, muut palvelut tai etuudet. Asiakassuunnitelman sisällöstä säädetään sosiaalihuoltolaissa (1301/2014), sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista annetussa laissa (254/2015) ja joissain sosiaalihuollon erityislaeissa. Asiakassuunnitelmaa ei ole mallinnettu omaksi asiakirjatyypikseen. Asiakassuunnitelmat ovat asiakirjatyypiltään suunnitelmia.https://thl.fi/documents/920442/2940835/Sosiaalialan_tiedonhallinnan_sanasto_4_0.pdf/1854a756-2662-4f47-80e3-a8b413340fce
• Asiakassuunnitelmasta on tehty systemaattinen kirjallisuuskatsaus Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toimesta 2020: Marjaana Kirjavainen: Koordinoitu yksilöllinen asiakassuunnitelma sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovitetuissa palveluissa Suomessa, Ruotsissa ja Englannissa - systemaattinen kirjallisuuskatsaus 2020;  http://www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/julkaisusarja/julkaisu_44_koordinoitu_asiakassuunnitelma.pdf
  

(3) Uuden sukupolven APTJ – Puhtia palvelujen ennakointiin, suunnittelemiseen ja tuottamiseen - webinaari 20.8.2020 klo 9-10 : https://qmsnordic.fi/fi/tapahtumat/uuden-sukupolven-aptj-puhtia-palvelujen-ennakointiin-suunnittelemiseen-ja-tuottamiseen

Ikäsyrjintää on, mutta asenne ratkaisee

Ikäsyrjintää on Suomessa niin kokemuksellisesti kuin tutkimustenkin mukaan. Viimeksi aiheen on nostanut esille myös työministeri Timo Harakka. (1) Ruotsalaistutkimuksessa muutaman vuoden takaa todetaan, että yli 40-vuotiaat jo kokevat ikäsyrjintää rekrytointivaiheessa. Perusteet ovat: 1. kyky oppia uutta, 2. kyky sopeutua ja olla joustava, 3. kyky innostua ja ideoida. Oheinen kuva on EK:n kyselystä vuoselta 2018. (1) Kokenutta työntekijää pidetään kustannuseränä. Iän mukana tuomaa viisautta ei pystytä mittaamaan numeroina. Tämä arvostus on kokenut inflaation - toteaa Aki Ahlroth kolumnissaan. Kyse on Ahlrothin mielestä stereotypiasta ikääntyvästä työntekijästä. (1). 

 

Ikäluokat. Tuohon stereotypiaan viittaa myös tuore haastattelu HS:n 27.10.2019 Ura&Työ-sivustolla. Tutkija Katja Kokko avaa aihetta otsikolla "Ikäluokat on ymmärretty väärin". (2). Haastattelu on tullut sopivaan aikaan julki, vaikka siinä ei suoraan viitata ikäsyrjintään.

HS-artikkelin kuva 27.10.2019: Ikäluokat...

Haastattelussa avataan ensin käsitettä "keski-ikä". Kyse on ihmisen elämänkaaren keskivaiheesta, joka monesti määritellään iän mukaan (40-60 tai 35-60 vuotta). Katja haluaa laajentaa tuon käsitteen nimeämällä sen yhdeksi "aikuisuuden elämän vaiheeksi". "Kun aikuisen elämä pilkotaan vaiheisiin elämäntapahtumien perusteella, niitä voidaan nimittää varhais-, keski- ja myöhäisaikuisuudeksi sekä näitä seuraavaa vaihetta vanhuudeksi." Aikaisemmat ihmisen elämänvaiheet määrittävät aikuisuuden nykyvaihetta. Nykyisin on vaihtelua siinä, minkä ikäisenä tietyt asiat tapahtuvat. Näistä elämänvaiheista kaikkein vähiten on Kokon mukaan tutkittu keski-ikää. Vanhuuskin on liukuva ikähaitarin mukaan. Tämä johtuu myös siitä, että tämän päivän 75- ja 90-vuotiailla on on edessä enemmän elinvuosia kuin samaikäisillä ihmisillä 5-10 vuotta sitten. (Gerontologi Marja Jylhän kommentti samassa haastattelukokonaisuudessa). Oheinen HS-artikkelin kuvateksti on seuraava: "Oma ikä ei välttämättä kerro, mihin ikäluokkaan kuuluu."

 

Lohduttavaa kuultavaa on, että yli 40-vuotiaiden ikäsyrjintä on aiheetonta ja itse asiassa niin työnantajien, työyhteisön kuin yhteiskunnankin kannalta vailla järkeä. Itse asiassa kombinaatio eri-ikäisistä työntekijöistä olisi suoranainen vahtuus työyhteisössä. No seuraava pohdinta liittyy elinkaaren jälkipuoleen eli missä kulkee raja myöhäisaikuisuuden ja vanhuuden välillä. Ja onko viisasta tehdä rajaa? Nythän rajapyykkejä asetetaan lainsäädännössä erityisesti koskien vanhuuteen liittyviä eläke-etuja. En ole kuitenkaan pitkällä työurallani kohdannut tutkimuksia, joissa eksaktisti määritellään toimintakyvyn, työkyvyn ikärajoja. Toisaalta on totta, että iällä ja sairauksilla tai hoivan tarpeella on keskinäinen yhteys. Kyse on kuitenkin siitä, missä vaiheessa me ikääntyneet ihmiset altistumme tai meidän todennäköisyys fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakykyyn alenee. Niin ja mitkä tekijät tähän vaikuttavat. 

 

Hauraus (Frailty) on käsite, jossa yhdistyvät erilaiset ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn alenemisen uhkatekijät.  Vastaani tuli jatkuvassa seurannassani oleva Lancetin tuore kirjoitus aiheesta. (3) Hauraus on ymmärrettävä heikkoudeksi, heiveröisyydeksi, hentoudeksi ja jokaisessa meistä on joitain kohtia, jotka ovat ilmentymiä hauraudesta tai haurastumisesta. Hauraus lisääntyy iän karttuessa. Lancetin juttua myötäillen ihminen on kuitenkin monimutkainen orgaaninen systeemi ja vielä yksilöllinen sellainen. Ennakointi on siis vaikeaa. Hauraus lisää riskiä saada haitallisia sairauksia, tapaturmariski kasvaa ja ajautuminen pitkäaikaishoitoon kasvaa. Tärkeätä on ongelman oikea-aikainen identifiointi ja ennaltaehkäisy. Tässä olemme kahden vastakkaisen ilmiön ristitulessa. Luotanko omaan arviooni ja pidänkö siitä sinnikkäästi kiinni riippumatta ulkoisesti esiin nostetuista uhista. Vai lähdenkö itse aktiivisesti poissulkemaan omalla toiminnallani esiin nostettuja uhkatekijöitä. Olen ollut mukana eräässä hankkeessa, jossa tutkitaan yli 75-vuotiaiden uhkatekijöitä ajautua sote-palvelujen säännöllisiksi käyttäjiksi. Aihe ja sen tutkimustapa on mielenkiintoinen. Kerron siitä, kun tulokset ovat julkistettavissa. 

 

Oma kokemukseni on, että yli 68 -vuotias voi olla tasavertaisesti työelämässä mukana. Kyky oppia uutta, kyky sopeutua ja olla joustava, kyky innostua ja ideoida ovat osa työrooliani. Toisaalta olen havainnut, että ikääni viitataan monellakin tavalla. Ei nyt anneta häiritä negatiivisten kokemusten. Siis eteenpäin positiivisella otteella. 

 

Viitteet

(1) Ikäsyrjintä: 

• YLE / uutinen 18.6.2018: Kyllä, ikärasismia on Suomessakin – nyt jopa työnantajat ihmettelevät, miksi siitä ei uskalleta kertoa. Joka viides suomalainen kertoo kokeneensa ikärasismia työurallaan. Mutta 90 prosenttia ei kerro siitä kenellekään. https://yle.fi/uutiset/3-10257299 
• Aki Ahlroth/ 11.1.2019: Ikäsyrjintä on pösilöiden puuhaa – pian siihen syyllistyvä on itsekin syrjittyjen joukossa https://duunitori.fi/tyoelama/ikasyrjinta
• YLEn Ykkösaamu 12.10.2019 - Haastateltavana työministeri Timo Harakka https://areena.yle.fi/1-4575961
• IS-pääkirjoitus 13.10.2019: Pääkirjoitus: Ikäsyrjintä pitää kitkeä työelämästä. https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000006271745.html 

(2) Ikäluokat: HS 27.10.2019 (Ura&Työ), Annina Vainio: Keski-ikä ja muut elämänvaiheet on ymmärretty väärin, sanoo tutkija – Se, mihin ryhmään kuulut, ei olekaan kiinni ikävuosista. Onko 40-vuotias automaattisesti keski-ikäinen? Tutkija Katja Kokko jakaa aikuisuuden kolmeen vaiheeseen ja sanoo, että niiden välillä voi liikkua myös taaksepäin.

https://www.hs.fi/paivanlehti/27102019/art-2000006282798.html

(3) Hauraus: Frailty: implications for clinical practice and public health

Emiel O Hoogendijk, Jonathan Afilalo, Kristine E Ensrud, Paul Kowal, Graziano Onder, Linda P Fried, The Lancet, Vol. 394, No. 10206

Summary. Frailty is characterised by a decline in functioning across multiple organ systems and is associated with a greater risk of adverse outcomes—including falls and fractures, admission to long-term care, and early death. The rapid expansion of the ageing population has led to an increasing prevalence of frailty, with further increases anticipated in future, particularly in low-income and middle-income countries. In this two-paper Series, Emiel Hoogendijk and colleagues first highlight the global burden of frailty, the importance of timely identification, and possible targets for prevention. In the second paper, Elsa Dent and colleagues critically review the evidence base for interventions to manage frailty, and advocate for an individualised, person-centred approach that preserves an individual’s independence and physical function.https://www.thelancet.com/series/frailty?dgcid=etoc-edschoice_email_tlfrailty19

Eläkeläinen - ei pelkkä kuluerä

Dementian riskitekijät, viite 2

Olen 67-vuotias eläkeläinen. Monen muun eläkeläisen tapaan olen kokopäivätyössä ja koen olevani täysin työkykyinen ja -haluinen. Työkaverini pitävät minua vertaisena työntekijänä. Joskus pitkä kokemukseni on hauskojen juttujen kimmoke, joskus kokemuksesta on suoranainen hyöty liiketoiminnallemme. Haittoja en ole juuri nähnyt. No tietysti nuoret ovat monessa notkeampia vaikkapa IT-asioissa, mutta kyllä jatkuva oppiminen on tälläkin iällä mahdollista.

Meitä eläkeläisiä on kunnoltaan ja osaamiseltaan monenlaisia niin kuin työikäisissäkin on asian laita. Mutta on työikäisissäkin monenlaisia asenteita meitä eläkeläisiä kohtaan.  Nyt olen vajaat kaksi vuotta ollut töissä eräässä yrityksessä. Voin sanoa tällä kokemuksella, että kyllä töitä tehdään ahkerasti yrityspuolella, mutta kyllä töitä paiskittiin vähintäänkin samaan tahtiin julkisellakin. Voin myös sanoa, että lyhyellä kokemuksellani myös yrityksissä on melkoisia asenne-eroja. Nykyisessä työpaikassa on ymmärretty kokemus monenlaisena voimavarana. Ei näy ikärasismia. Eikä myöskään nähdä, että julkisella puolella olisi jotenkin löysempää työnteko.

Eräänä päivänä nykyisiin töihini liittyen keskustelu kosketteli ikääntymiseen liittyviä ikärajoja. Eräs  vanhustenhuollon asiantuntija kertoi, että ei missään tapauksessa voida ikäihmisten palveluissa lähteä liikkeelle ikärajalla 65 ja yli. Se on oltava yli 75-vuotiaat. Ajattelin, että enpä tähän nyt totea yhtään mitään. Vanhana tilastovirkamiehenä tunnen trendit. Ikääntyminen lisää sote-palvelujen tarvetta, mutta yksilötasolla on suuria eroja. Toisaalta tilastot kertovat, että elinikä on viime vuosikymmeninä pidentynyt merkittävästi. Kokemusasiantuntijana olen monesti kertonut äidistäni, joka eli täyttä elämää lähelle 100-vuotta, kunnes siirtyi tehostettuun palveluasumiseen. (http://ollintuumailut.blogspot.com/2012/08/pitkaikaisyys-vanhustenhuollon.html). Puoli vuotta ennen kuolemaansa hän totesi 101-vuotissyntymäpäivillää - nyt en enää jaksa. Toinen esimerkki on vanhempi veljeni (yli 80v.), jonka kanssa pelaan säännöllisesti tennistä. Herra on kuin nuori poika, kun pääsee pelikentälle.

Eroja on tietysti meissä eläkeläisissä moneen suuntaan. Toimintakyky voi heikentyä monistakin syistä varsin nuorella iällä. Syynä voi olla yksinäisyys, turhautuminen elämän menoon. Syynä voi olla muistisairauden eteneminen. (2) Syynä voi olla fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen. Tai kaikkea kolmea tekijää rinnan.

HS:n 30.3.2019 lauantai-liitteessä haastateltiin vanhustyön ammattilaista, Toini Nukaria. (1) Hän on täsmälleen samanikäinen kuin minä. Toinilla oli viisaita ajatuksia erityisesti muistisairaista ikääntyneistä ihmisistä ja heidän hoidostaan. Tiivistän Toinin pohdinnat seuraavaan:

• hoidossa keskeistä hoitajien aika, ammattitaito ja ymmärrys
• "Muistisairauksissa pitää ottaa ihmisten yksilöllisyydet huomioon ja tuntea jokaisen hoidettavan elämäntarina."
• "Asiansa osaavat hoitajat pystyvät tekemään tämän kaiken ilman, että hoitajamitoitus on mahdottoman iso."
• Hoitajien palkkaus on työn määrään ja vastuullisuuteen nähden huono.
• Ongelmana ristiriitatilanteet hoidettavan itsemääräämisoikeuden sekä suojaamisvelvoitteen välillä (esimerkiksi peseytyminen). 
• Hyvä hoito on yksittäisen hoitopaikan vastuulla, mutta kokonaisvastuu on yhteiskunnassa jaettu. 
• "Merkitystä on myös, miten asiasta puhutaan. Jos aina puhutaan, että vanhukset ovat suuri rahareikä ja heitä tarvitsee vielä hoitaakin, niin sehän jo luo yleisen ilmapiirin."

Testatkaapa kaikki omia kokemuksianne ja asenteitanne. (3). Ensimmäinen testauksen kohde voisi olla yleensä ikääntyminen ja suhtautuminen siihen. Varsin yleistä on puhua ikärasismista. Oletko havainnut sitä ympärilläsi työssä, vapaa-ajalla, eläkkeellä jne. Toinen testi voisi koskea Toini Nukarin listaa muistisairaan hoidon ja yleisemminkin vanhusten hoivan perustarpeista ja niiden toteutumisesta. Voin kertoa, että kokemuksia on moneen suuntaan. On hyviä hoitoyhteisöjä ja vähemmän hyviä sellaisia. Aikanaan äitini oli viimeiset elinvuotensa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Omaisena kokemus ei ollut kaikilta osin rohkaiseva. (4).

Viitteet

(1) Toini Nukarin lista muistisairaan hyvään hoitoon: https://www.hs.fi/elama/art-2000006052169.html
Perustarpeet

Hoitoympäristö

• Jos tunnen kotihoidossa itseni levottomaksi, ahdistuneeksi ja yksinäiseksi, minulla on mahdollisuus päästä ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan, jossa voin kokea olevani turvassa, ammattitaitoisten hoitajien ympäröimänä.
• Asun pienessä 12–14 hengen yhteisössä. Ympäristöni on rauhallinen ja levollinen. Yhteiset tilat ovat siistit, kaiuttomat ja viihtyisät.
• Huoneeni on riittävän kokoinen ja järjestyksessä. Huoneeni muistuttaa minua kodistani ja elämästäni. Se on sisustettu omilla tavaroillani. Voin sulkea oveni ja olla hyväksymättä kutsumattomia vieraita.
• Hoitajat kunnioittavat huonettani kotinani ja voin toteuttaa siellä omannäköistä elämääni, mikäli se ei vahingoita itseäni tai yhteisöni jäseniä
• Voin liikkua ulkona turvallisesti rajatulla alueella ja riittävästä pukeutumisestani huolehditaan.

Ravitsemus

• Jos herään varhain, saan aamupalaa aiemmin. Jos tapanani on nukkua myöhään, saan yöllä herätessäni välipalaa, jotta yöajan paasto ei ole 11 tuntia pidempi.
• Minulle tarjotaan aktiivisesti juotavaa, ellen pysty huolehtimaan riittävästä juomisesta tai janon tunteeni on hävinnyt.
• Saan säännöllisin väliajoin päivän ateriat lämpimänä.
• Voin jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä ja minkälaista ruokaa syön.
• Mikäli en selviä itse ruokailustani, saan siihen kiireetöntä apua.
• Saan syödä niin paljon kuin haluan ja sellaista ruokaa, jota pystyn syömään. Ruoka on kauniisti tarjolla.
• Ruokani on sairauteni ja ruokahaluni huomioon ottaen riittävän energiapitoista ja ravitsevaa. Saan juotavaa halutessani ja yöpalaa, jos heräilen yöllä.
• Painoani seurataan kuukausittain.

Hygienia

• Pääsen päivittäisten pienten pesujen lisäksi suihkuun tai saunaan niin usein, kun on tarpeen, vähintään kerran viikossa. Voin jonkin verran vaikuttaa suihkun ajankohtaan itse.
• Ellen lainkaan halua pesulle, joku ystävällisesti suostuttelee minut sinne.
• Hampaani huolletaan huolellisesti vähintään kaksi kertaa päivässä, ja pääsen hammaslääkärille tai hammashoitajalle vuosittain.
• Vaatteeni ja hiukseni hoidetaan niin, että olen riittävän huolitellun näköinen jokaisena päivänä.
• Ihoni kunnosta huolehditaan tarpeen mukaan ja kauneudenhoidosta tottumuksieni mukaan.

Erittäminen

• Pääsen vessaan aina halutessani, vaikka minulla olisi pidätyskyvyttömyyttä ja käyttäisin vaippoja.
• Voin olla päivävaatteissa iltapalaan saakka. Iltatoimet tehdään ja yövaippa laitetaan vasta illan vessakäynnin ja iltapesun jälkeen.
• Yölläkin pääsen tarvittaessa halutessani vessaan.

(2) Dementian riskitekijät / Lancet:https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/dementian-riskitekijat-ja-karu.html
 Väestöpohjaisten tutkimusten tuloksena Lancetin komissio on tunnistanut seuraavat riskitekijät: 

• syntymä, 7%
• nuoruus: alhainen koulutustaso, 8%
• keski-ikä: kuulon menetys 9%, verenpainetauti 2%, lihavuus 1%
• loppuikä: tupakointi 5%, masennus 4%, fyysinen laiskuus 3%, sosiaalinen eristäytyminen 2%, diabetes 1%
• 35%:iin riskeistä voimme vaikuttaa; 65%:iin riskeistä emme voi vaikuttaa. 

(3) Asenteiden testaamisessa voisi käyttää apuna Dobellin kolmea periaatetta:http://ollintuumailut.blogspot.com/2013/07/dobellin-viisaudet-52-valtettavaa.html

1. Suhtautuminen ulkoa esitettyihin faktoihin - kavahda faktoja
2. Vallitseva näkemys tai toisen henkilön mielipide - vaihtoehtojakin on
3. Oma mielipide - arvioi senkin kantavuutta

(4) Vanhusten hoito ja kohtelu - näitä olen pohtinut vuosien varrella: 

- https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/02/30-vuoden-sota-vanhustenhuollosta.html :
"ihminen ei ole desimaali, entä kuluerä
- https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/01/kotipalvelun-asiakas-heittopussina.html:
kotipalvelun asiakas heittopussina - missä asiakaslähtöinen toiminta

- https://ollintuumailut.blogspot.com/2016/06/vanhusten-ikaihmisten-kaltoinkohtelu.html:
vanhusten kaltoinkohtelu yleistä (Valviran selvitys)

- https://ollintuumailut.blogspot.com/2016/03/vanhusten-kohtelu-pelkka-laki-ei-auta.html:
potilasturvallisuus laitoshoidossa, kotihoidossa jätetään vanhus yksin

- https://ollintuumailut.blogspot.com/2015/09/vanhusten-laitoshoito-v-2040.html: 
ennusteiden mukaan pitkäaikaishoidon tarve kasvaa

- https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/11/vanhustenhuollon-pirullinen-ongelma.html:
vanhustenhuollon pirulliset ongelmat

- https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/02/hoidetaanko-vanhuksia-liikaa-vai-liian.html:
hoidetaanko vanhuksia liikaa vai liian vähän 

- https://ollintuumailut.blogspot.com/2014/01/liukumaki-vanhustenhuollon-uusi.html:
odotus pois, esteet pois - liukumäki
 - https://ollintuumailut.blogspot.com/2013/03/vanhukset-ylos-sangyistaan.html:
"Vanhukset ylös sängyistään" - vaatii emeritusprofessori Erkki Vauramo

30 vuoden sota vanhustenhuollosta - "ihminen ei ole desimaali", päivitys 5.2.2019

HS-kuva 2.2.2019 "Kallis vanhuus"

Vaalit ovat tulossa. Mittari vaalien läheisyydestä on vanhustenhuolto. Poliitikot ovat taas innoissaan aiheesta. Minustakin on tullut joidenkin mittarien mukaan vanhus - olen yli 65 vuotias ja monenlaisissa ikä-ihmisten riskiryhmissä. Olenko ja kuinka kauan aktiivi kansalainen vai milloin minusta tulee "kustannuserä- kuluerä". Lehdistössä ja somessa käy kova keskustelu tietysti Esperin ympärillä, mutta laajemmin koko vanhustenhuollosta. HS on mielestäni hyvin ja analyyttisesti avannut asiaa 2.2.2019 laajassa artikkelissa: Kallis vanhuus - vanhusten hoiva luisui suuryrityksille. (1). Sitten avasin HS:n sunnuntainumeron (3.2.2019) aamun lumitöiden ja tennistunnin jälkeen. No koko sivun kuvassa Stakesin aikainen työkaverini Marja Vaarama se siinä oli. (2)  Tulin itse Stakesiin töihin 90-luvun alussa ja silloin Marja tosiaan jo teki täydellä höyryllä ja suurella innolla näitä vanhustenhuollon tutkimuksia sekä pyydettyjä selvityksiä. Olin myös itse Pirkanmaalla tehnyt alueellista selvittelyä ja julkaisin siitä 1980-luvulla kirjan.  Stakesissa aloitin työt rekisteriuudistuksella. Olin mukana rakentamassa sosiaalihuollon hoitoilmoitusjärjestelmää terveydenhuollon rinnalle - erityisesti mielessä vanhustenhuollon kokonaisuus. Järjestelmä on vielä voimissaan. Moneen kertaan olin myös kuuntelemassa geriatri Harriet Finne-Soverin esityksiä. Hän muistutti alvariinsa myös tästä vaalimittarista.

Vanhus on "kuluerä". Niin 30 vuotta on kulunut ja ongelmat ovat edelleen akuutteja, vielä syvällisemminkin. Jo yli 30 vuotta sitten vannottiin kotihoidon nimiin. Todettiin, että Suomi on Euroopan laitosvaltaisimpia maita. Haluttiin siirtyä laitoshoidosta kotihoitoon ja erilaisiin palveluasumismuotoihin. Haluttiin mittareita palvelurakenteen muutokselle, josta eräs mittari oli tämä henkilömitoitus. Mitoittaminen on tietysti ongelmallista nyt esiin nostettujen erilaisten mitoitukseen liittyvien henkilöstötulkintojen vuoksi. Kikkailua on tehty vuosikausia - selvä se. Mutta myös kuntien muuttunut asema vanhustenhuollossa tarjosi uudenlaisen osaoptimointikanavan. Vanhainkotihoito oli yksi "kokonaispaketti" hoitoineen, lääkityksineen, asumisineen jne. Ja kustannukset jaettiin kunnan ja vanhuksen kesken niin, että vanhukselle jäi eläkkeestä jäljelle käyttörahaa. Uudessa tilanteessa huomattiin, että kustannusjakoa vanhuksen ja kunnan välillä voidaan muuttaa perustamalla palvelukoteja. Niin siitä seurasi kokonaishoidon paloittelu erilaisiin palveluihin. Paloittelussa ovat hyötyneet ennen muuta kunta ja palvelujen tuottaja, mutta vähemmän itse vanhus. Hinnoittelu ja vertailtavuuskin karkasi käsistä. Tuohon aikaan myös nostettiin voimakkaasti esille hoitoisuus, toimintakyky ja sen mittaaminen. Olin mukana tässä mittausrumbassa tuon hoitoilmoitusjärjestelmän rakentajana. En onnistunut luomaan yhteisymmärrystä, mitä mittaria käytettäisiin valtakunnallisesti. Homma hajosi käsistä. Tuo epäonnistuminen on ollut läsnä koko 30-vuotisen sodan aikana. On erilaisia luokituksia RAI, RAVA ja hoitoisuusluokituksia. Näin onkin selvää, että hoidon tarve vaihtelee vanhuksittain, mutta yhtenäinen mittari puuttuu. Siksi voidaan perustella myös erilaisia henkilöstömitoituksia. Me vanhuksethan olemme kunnoltamme erilaisia. Osa meistä käy töissä, lumitöissä ja harrastaa yhtä sun toista - vaikkapa tennistä. Niin tekee myös veljeni, joka on yli 80-vuotias. Osalla on erilaisia fyysisiä toimintakyvyn vajeita, tai sosiaalisia (esim. yksinäisyys) tai mielenterveyteen liittyviä. Osa ajautuu niin hankalaan toimintakyvyn vajavuuteen, että tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa syvällisesti. ( siis tämä Marjan mainitsema 1,2 - normi). Mutta palvelukodit hoitavat keskimääräisellä mitoituksella kaikkia asiakkaitaan. Pahimmillaan olemme hoivan kohde, kuluerä kunnalle ja yhteiskunnalle - ei ole kovin valoisa tulevaisuus.

"Ihminen ei ole desimaali". Marja haastattelussa esitteli vuosien varrella syntyneiden laskelmien tuloksena erilaisia desimaaleja. Yllätyin hieman, että Marja ei nostanut esille näitä hoitoisuuteen, toimintakykyyn liittyviä mittauksia. Hän vuosien varrella (ehkä osin tehtäväksiannosta johtuen) päätyi seuraavaan kirjoon:
- riittämätön 0.32
- tyydyttävä 0,5
- hyvä 0,8 tai 0,7
- erinomainen 1,2 
HS:n kallis vanhuus -artikkelissa puolestaan THL:n tietojen perusteella todetaan, että "julkisen puolen keskimääräinen mitoitus on nyt 0,66 ja yksityisen 0,64".
Desimaalikiistaa yritetään jälleen ratkaista asettamalla lainsäädäntöön joku miniminormi tai normi yleensä - hypoteesi tästä liikkuu nyt 0.5:n ja 0,7:n välillä. Eli Marjan mainitsema 30-vuotinen sota jatkuu. On nimittäin hyvin todennäköistä, että lakimuutosta ei saada aikaan ennen vaaleja. Sen jälkeen voidaan sitten taas odottaa koko vaalikauden lopulle tätä "vaalit on tulossa - mittaria". Eräs poliitikko totesi: "ihminen ei ole desimaali". Niin vaikka saataisiin lakiin desimaali, ei se merkitse suoraan hoidon saatavuutta ja laatua. Palvelukotien hoitokulttuuri on avainasia. Niin Marjakin totesin. Muutama vuosi sitten (2016) Valvira ja aluehallintovirastot tekivät kattavan selvityksen palvelukoteihin vanhusten kaltoinkohtelusta. Samoihin aikoihin ilmestyi aiheesta myös puhutteleva väitöskirja. Ongelmia oli niin julkisissa kuin yksityisissä palveluissa. (3)

Valinnanvapaus. Vielä pitää puuttua tähän yksityisten palvelukotien juttuun. Muotia joissakin piireissä oli 70-luvulla lukea Marxia. Luin iltalukemisina varsin tuoreen kirjan (halpa kun oli, 5e). Kirjan nimi on: "Marxin pääoman ajankohtaisuus" (toimittanut Yrjö Hakanen, kustannusyhtiö TA-Tieto oy, Vaasa 2015). En mene syvemmälle tähän Yrjön toimittamaan kirjaan, mutta kirjoittajina on oppinutta väkeä professoreista, toimittajiin, tutkijoihin. Yksityisten palvelukotien syntyhistoria on kuin Marxin vääjäämätöntä kapitalismikritiikkiä. Nyt ollaan ajautumassa tilanteeseen, jossa muutama toimija (ulkomaisine pääomasijoittajineen) valtaa markkinat. HS:n artikkelissa Kallis vanhuus  kerrotaan tämä kehityskulku hyvin.  Karssonin piirroksessa (HS 3.2.2019) kuvataan asia näin: "Mitä arvelet tästä soten valinnanvapaudesta? - kysyy tuhdimpi herra. Laihempi iloinen herra toteaa: "Loistojuttu. Saadaan aikanaan valita Esperin ja Attendon välillä." Oliko herroilla mielessä jo, että väistyviä jättejä ovat tässä kisassa Pihlajalinna ja Mehiläinen. Vai jääkö näistä neljästä yksi jäljelle? Silloin ei tarvita valinnanvapautta.

Päivitys 5.2.2018: Hyviäkin esimerkkejä on. Somessa on eri keskusteluryhmissä pääsääntöisesti kerrottu surullisia tarinoita aiheesta. Näin on ollut myös Ollin blogin kommenteissa. Kun katselin seuraajatilastoani, huomasin ihmisten löytäneen yhden vanhan juttuni vuodelta 2017: "Tampereella tehdään toisin - hoivakoti on KOTI". 
http://ollintuumailut.blogspot.com/2017/01/tampereella-tehdaan-toisin-hoivakoti-on.html

Viitteet

(1) HS-2.2.2019: Kallis vanhuus:  https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005986614.html
"Osa yksityisen hoivan hintaedusta johtuu siitä, että yksityisen sektorin työehtosopimuksessa kokonaispalkka on hieman pienempi kuin julkisella puolella. Yritykset myös käyttävät enemmän tuntityöläisiä kuin kunnat, jolloin henkilöstön määrää on helpompi säädellä tarpeen mukaan.Suurin syy isoon kustannuseroon on silti sekä kuntien että yritysten mukaan seinissä: kunnat ovat jumissa vanhojen kiinteistöjensä kanssa, kun taas yritykset investoivat uusiin ja rakennuttavat ne juuri käyttötarkoitukseen sopiviksi....Kuntien vastuulla on valvoa sovittujen laatuvaatimusten täyttymistä, mutta valvonta ei aina toimi riittävän hyvin. Lisäksi etenkin ahtaaseen taloustilanteeseen ajautuneilla kunnilla ja kuntayhtymillä on itselläänkin houkutus pyrkiä polkemaan ostopalveluidensa hinta niin alhaiseksi kuin suinkin mahdollista....Vanhusten kotona asuminen on siis entistä vahvemmin tavoite, johon pyritään tulevaisuudessakin.Se onnistuu vain jos vanhukset ovat toimintakykyisiä mahdollisimman pitkään ja kotihoito on hyvin järjestettyä. Myös vanhuksen asunnon pitäisi tukea kotona selviytymistä. Kummassa sitten on halvempaa asua, palveluasunnossa ympärivuorokautisessa hoivassa vai kotona tiuhaan käyvien kotihoitajien varassa? Jo nyt kolmannes kotihoidon asiakkaista on sellaisia, joiden luona hoitaja käy vähintään 60 kertaa kuukaudessa. Kotihoidon asiakkaat ovat entistä heikkokuntoisempia."
Petteri Orpo: Asia ei ratkea kirjaamalla lakiin desimaalia, "koska ihminen ei ole desimaali".(HS 2.2.2019 Niko Vartiainen: Oppositio arvosteli kokoomusta kiivaasti)

(2) HS-3.2.2019: 30 vuoden sota: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005986064.html
Professori Marja Vaarama laski jo 1980-luvun lopussa, kuinka monta hoitajaa vanhustenhuollossa tarvitaan hoidettavaa kohti. Siitä lähtien hän on tehnyt päättäjien pyynnöstä aina vain uusia selvityksiä. Asiantuntijoita ei ole kuunneltu, ja se on Suomen vanhustenhoidon suurin skandaali, Vaarama sanoo."Stakesin asiantuntijat olivat sitä mieltä, että vanhustenhoito olisi erinomaista, jos mitoitus olisi 1,2 hoitajaa yhtä hoidettavaa kohden, siis päivässä keskimäärin. Tämä määrä tarvittaisiin myös, jos hoito olisi vaativaa, kuten työ muistisairaiden kanssa."

(3) Vanhusten kaltoinkohtelu:  https://ollintuumailut.blogspot.com/2016/06/vanhusten-ikaihmisten-kaltoinkohtelu.html

Kovaäänisten puhe sotessa, päivitys 30.4.2018

"Sotessa puhutaan politiikkaa."  

"Sosiaalityö ei näy somen sotekeskusteluissa."

"Kuka maakunnan kokoisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tietää, ettei vaari enää pärjää yksin kotona? Tai että lapsi on sijoitettava kiireellisesti pois kotoaan?  

Poliittisesti on tehokkaampaa esittää, että miljoonasäästöjen takia kaikkia Helsingin terveysasemia voi uhata alasajo. Tällaista väläytti maaliskuussa mielipidekirjoituksessaan joukko johtavia kuntapäättäjiä."

Kaksi ensimmäistä sitaattia liittyvät Futusomen kehittämään tekoälymetodiin, jolla voidaan muodostaa somesta tiettyjen hakusanojen avulla Big Dataa. Aineistosta luokitellaan ja haetaan erillisten viestien yhteyksiä. Valtaosa soteen liittyvästä keskustelusta on poliittista puhetta. Poliittisen puheen ulkopuolella olevasta somekeskustelusta valtaosa on sitten keskittynyt terveydenhuoltoon. Aineistosta ei käy ilmi, mikä osuus terveydenhuollosta keskittyy perusterveydenhuoltoon ja sotekeskuksiin terveydenhuollon kannalta. (1) Kolmas ja neljäs sitaatti ovat HS:n tuoreesta kirjoituksesta. HS:n toimittaja löytää myös ammattilaisten keskustelusta tarkoituksellista provosointia, että säästäminen iskisi voimakkaasti esim.juuri terveyskeskuksiin. (2)

YLE.A-Talk 27.4.2018: vanhukset heitteillä kotihoidossa

Puheen taustana omat intressit ja kokemukset. Somekeskustelu liittyy mitä ilmeisimmin sellaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon aiheisiin, jotka ovat jotenkin tuttuja hyvässä vireessä ja kunnossa oleville työikäisille ihmisille - erityisesti poliitikoille. Sanavalmiit ihmiset täyttävät somepuheen linjat. (3)  Sosiaalihuolto nostetaan esille myös silloin, kun tapahtuu jokin dramaattinen häiriö, ongelma, moka, virhe. A-studion keskustelu kotihoidosta oli oivallinen esimerkki, joka liittyi erityisesti Helsingin ja Espoon kotipalvelun ongelmiin. (4)  Vuosikymmenten saatossa on kehitetty palveluita, jotka palvelevat päätöksentekijäsukupolvea. Samoin kehitetään palveluita, jotka ovat helposti mitattavaa tehokkuutensa ja vaikuttavuutensa osalta. Mittausvaikeuksia tulee, kun pitäisi kehittää ennalta ehkäiseviä palveluita, mielenterveys- ja sosiaalihuollon palveluita. Tähän liittyy myös keskustelun keskittäminen sellaisiin palveluihin, jotka tunnistetaan yleisesti. 

Mikä tässä nyt harmittaa? No minua harmittaa, että sosiaalihuolto on lähes kokonaan soteuudistuskeskustelun ulkopuolella. Siksi järjestimme Sosiaalifoorumiinkin juuri sosiaalihuoltoon liittyvät seminaarin. En ollut yksi harmituksieni kanssa. Minua harmittaa sosiaalihuollon työtä tekevien kohtalo. Jos tulee epäonnistumisia, virheet kohdistetaan yksittäisiin työntekijöihin ja organisaation johto puhdistaa itsensä vaikkapa toteamalla, että tämä on poikkeus. Minua harmittaa, miksi vanhusten huollosta keskustellaan vuosikymmeniä samoilla argumenteilla ja samalla vaalikausisyklillä. Laitoshoitoa on liikaa. Tätä on toitotettu. Laskelmiakin on tehty monenlaisia. Laskelmien ongelmana on, että laitoshoito pidetään omana saarekkeena ja sitä verrataan muiden maiden järjestelmiin. Niin ja sekin on vanha juttu, että laitospaikkojen alasajosta ei seuraa vastaavaa resurssointia vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin - kuten kotihoitoon. 

Asiakasnäkökulma ei poliittisessa puheessa korkeintaan välineen roolissa - ei keskiössä. Myös ammattilaisten kesken asiakasnäkökulman sijasta keskeisellä sijalla on organisaationäkökulma tai ammattilaisnäkökulma. Kuitenkin monet tuoreet näkökulmat soten ulkopuolelta toisivat uutta ajatustapaa toiminnallisten muutosten tekoon kuten palvelumuotoilu, asiakaspolkujen optimointi tai Lean-ajattelu. Heikkojen ja vahvojen signaalien läpikäynti auttaisi tuon asiakasnäkökulman esiin nousua. Vahva signaali on esimerkiksi Helsingin tapaus kotihoidon vanhusasiakkaan kuolemasta. Vahva signaali on taannoinen lastensuojelun Erika-tapaus. Vahvoja signaaleja ovat myös todetut hoitovirheet, kanteluista todetut virheet jne.  Vahvan ja heikon signaalin välimaastossa ovat omaisten ja henkilöstön itsensä kertomukset (joko nimellä tai anonyymisti) asiakkaiden kohtelusta sekä hoitovirheistä, joista ei kuitenkaan ole tehty muistutusta (organisaatiolle) tai kantelua (valvontaviranomaiselle). Heikkoja signaaleja ovat monenlaiset "läheltä piti"-tapaukset, joita kirjataan mm. ns. Haipro-järjestelmään  (joidenkin mielestä alikirjataan). Signaalit toimivat hälytysmerkkeinä organisaation rakenteellisista ongelmista suhteessa asiakkaisiin.  

Kova ja heikko puhe. Niin tässä kaikessa tulee mieleen, kuka tai ketkä saavat äänensä kuuluviin ja missä. Samoin tulee mieleen erilaiset totuuden yksinkertaistamisen haasteet. Niin ja näkökulmiakin totuuteen voi olla monenlaisia.  Edelleen tulee mieleen, miten toistojen avulla voidaan vakuuttaa ja tehdä jokin näkemys enemmän todeksi kuin toinen. Sisältönäkökulmasta tulee mieleen yksinkertaisesti heikossa asemassa olevien oma kyvyttömyys pitää esillä asiaansa. Me koulutetut ja työelämässä olevat ihmiset näemme asiat aivan toisin kuin esim. syrjäytyneet, työttömät, mielenterveyongelmaiset ja monella tapaa toimintakykynsä menettäneet ikäihmiset jne. Tähänkin kokonaisuuteen on kehitetty välineeksi kokemusasiantuntijuus. Miten saisimme esille tuon asiantuntijuuden tasavertaisesti - ei pelkästään hyväosaisten kokemusasiantuntijuutta. Heikko puhe on saatava näkyväksi. Siinä on meillä kovaäänisillä tekemistä. 

Päivitys 30.4.2018:  Pekka Kortalainen linkkasi FB:n puolelta vanhan Aamulehden jutun 15.9.2016: "Tästä hallitus ei puhu: 3 miljardin sote-säästölistalla vanhukset, vammaiset ja nuortenpsykiatria" - relevanttia ja huolestuttavaa puhetta edelleen

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/tasta-hallitus-ei-puhu-3-miljardin-sote-saastolistalla-vanhukset-vammaiset-ja-nuortenpsykiatria-23925134/

Päivitys 30.4.2018: Lasse Lahtonen avaa hoitovirheasiaa uutisointien perusteella. Hoitovirheisiin kuolee Suomessa tilastojen perusteella alle 100 potilasta vuodessa. Esimerkiksi HUS:ssa on vuodessa n. 2,5 miljoonaa potilaskäyntiä ja 6 korvattua kuolemaan johtanutta potilasvahinkoa. Toki tuo luku voisi olla pyöreä nolla, mutta verrattaessa tilannetta muihin maihin on suomalainen sairaanhoito varsin turvallista.
http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254569-paljonko-potilaita-kuolee-hoitovirheisiin

Viitteet

(1) Futusome: Futusomen ylläpitäjät innostuivat laajentamaan tuota sote-pohdintaa välineistöllään ehkäpä vinkistäni, jossa kritisoin suppeata sanastoa. Paljastui, että valtaosa kirjoituksista oli luonteeltaan poliittista puhetta. "sotessa puhutaan politiikkaa." Tässä on sitaatti Futusomen jutusta sekä kuva: Sosiaalisessa mediassa puhutaan sotesta. Paljon. Tarkalleen ottaen 719 627 kpl yksittäisiä viestejä yli kolmen vuoden ajalta. Monessako näistä puhuttiin terveydestä tai sosiaalihuollosta? 99 260 eri viestissä. Se on alle 14%. ”Sosiaalityö ei näy somen sotekeskusteluissa”, kirjoittivat Niina Huttunen ja Marjaana Pyykkö Futusomen vierasblogissa 6.4.2018. Sotekeskustelu sosiaalisessa mediassa ajalta 1.1.2015 – 31.3.2018. Ensin laajensin sosiaalityön hakua koskemaan myös terveyskeskustelua: sote + sosiaalihuolto sosiaalityö terveys terveydenhuolto. Näitä keskusteluja on somessa 99 260 yksittäistä viestiä, joissa on mainittu sote ja ainakin jokin näistä tarkentavista hakusanoista. Seuraavaksi niputin sotekeskustelusta nousseita sanoja, jotka liittyvät selvästi soteen liittyvään politikointiin: sote + valinnanvapaus maakunta maakuntauudistus hallitus lape laki kunta kunnat alueet politiikka poliittinen kokoomus. Nämä valitut hakusanat nousevat siis somen viestisisällöistä, koska ovat eniten sisällössä käytettyjä sanoja sekä sanapilvissä että suosituimmissa hashtageissa. Tätä sisältöä oli 337 528 viestin verran somen sotekeskustelusta. Eli huomattavasti enemmän politiikkaa kuin terveyssisältöihin liittyvää keskustelua. Toki näissä keskusteluissa on myös päällekkäisyyttä, mutta pelkät lukumäärät kertovat keskustelujen volyymeista. ”Huomattavasti enemmän politiikkaa kuin terveyssisältöihin liittyvää keskustelua.” https://www.futusome.com/2018/sotessa-puhutaan-politiikkaa/?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=brand-promotion

(2)  HS-uutinen 29.4.2018: Katja Kuokkanen: Terveysasemien alasajo on tehokas uhkakuva – oikeasti iso veropotti uppoaa huostaanottoihin ja vanhusten kotihoitoon.
Kuka maakunnan kokoisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tietää, ettei vaari enää pärjää yksin kotona? Tai että lapsi on sijoitettava kiireellisesti pois kotoaan?Sosiaali­palvelut ovat jääneet sivuun ajoittain kiivaassakin sote-uhkakuvien maalailussa. Arvioin sen johtuvan luvuista: vain yksi tai kaksi kymmenestä Uudenmaan kunnan asukkaasta käyttää sosiaalipalveluita. Poliittisesti on tehokkaampaa esittää, että miljoonasäästöjen takia kaikkia Helsingin terveysasemia voi uhata alasajo. Tällaista väläytti maaliskuussa mielipidekirjoituksessaan joukko johtavia kuntapäättäjiä. Terveysasemat kun ovat valtaosalle tuttuja. Niitä käyttää pääkaupunkiseudulla noin puolet asukkaista ja joissain Uudenmaan kunnista jopa neljä viidestä ihmisestä. Silti juuri sosiaalipalvelut imevät Uudellamaalla vuodessa keskimäärin 1 500 euroa asukasta kohti. Se on puolet uusmaalaisen keskimääräisistä sote-menoista. Terveysasemiin sitä vastoin kuluu 220 euroa.

(3) Ajankohtainen esimerkki eduskunnan soteäänestykseen valmistautuminen: Iltalehden pääkirjoitus 29.4.2018 avaa aihetta. "Sote-asiat ovat muuttuneet yhä enemmän uskonasiaksi."  http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/201804292200911615_pk.shtml

(4) Vanhukset heitteillä kotihoidossa YLE/A-talk26.4.2018.
A-studio: Talk
Vanhukset heitteillä kotihoidossa. Vieraina muun muassa peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ja kansanedustaja Arja Juvonen (ps.). Jan Andersson juontaa. #yleastudio. Mukana myös Espoon perusturvajohtaja Juha Metso ja Espoolainen omainen.

Kotihoidon asiakas heittopussina, päivitys 18.1.2018

HS-kuva 13.1.2018: Espoon kotihoitoa koskeva artikkeli

Asiakaslähtöisessä digitalisaatiossa maailmaa katsotaan asiakkaiden silmin, ei oman organisaation tehtävien näkökulmasta. Silloin ei myöskään katsota yksittäistä palvelutapahtumaa, vaan palvelut järjestetään ihmisen elämäntapahtumien tai yrityksen liiketoimintatapahtumien ympärille. Samassa huolehditaan, että palveluntuottajat ovat kiinnostuneita asiakkaan kokonaistyytyväisyydestä, ei pelkästään tyytyväisyydestä heidän omaan palveluunsa.
Asiakkaan kokonaistyytyväisyyden parantamiseen on kolme keinoa. Kokonaistyytyväisyys paranee
1)      vähentämällä palvelutapahtumien määrää,
2)      huolehtimalla palvelusiirtymistä ja
3)      parantamalla jäljelle jääneiden tapahtumien asiakaskokemusta. (1)


Sovellus kotihoitoon. Yllä lainattu teksti ei ole lähtöisin kotihoidosta, vaan yleensä asiakkaiden palvelemisesta ja digitalisaation ilosanomasta tuossa palvelutapahtumien ketjussa. Kotihoitoon sovellettuna kaikki kolme tekijää pätevät sillä poikkeuksella, että kohta 1"palvelutapahtumien vähentäminen" pitää arvioida monella tapaa - lisääminen tai optimointi voisi olla kotihoidon tapauksessa soveliaampi ennakkoratkaisu. Palvelusiirtymä kotihoidon osalta tarkoittaa kolmea eri asiaa: 1) ensinnäkin on arvioitava yhdessä palvelun saajan ja omaisten kanssa palvelujen tarve, 2) palvelusiirtymä tarkoittaa myös jatkuvuutta palvelujen saannissa - riskit on minimoitava jatkuvalla arvioinnilla ja seurannalla, 3) on arvioitava jatkuvasti riittääkö annettu palvelu, onko se oikeanlaista vai pitäisikö siirtyä astetta kokonaisvaltaisempaan hoitoon (palveluasumiseen tms.). Asiakaskokemus vanhusten kotipalvelussa on hankala yhtälö, koska kaikilta osin asiakas ei aina itse pysty arvioimaan tilannetta. Tähän on löydettävä muistutuksiin ja kanteluihin verrattuna nopeampia ja asiakasystävällisempiä arviointikeinoja.

Espoon kotihoito esimerkkinä. Luin lauantain Hesarista laajan analyysin vanhusten kotihoidosta kotikaupungissani Espoossa. Olen myös kuullut vastaavia kriittisiä tarinoita tuttaviltani, joten nuo asiat eivät taida olla kotikaupungissani kaikilta osin kohdallaan. Espoon kaupunki käyttää ns. Haipro-järjestelmää, johon kirjataan kaikki henkilöstön havaitsemat vaaratilanteet. Näiden havaintojen avulla on tarkoitus jatkuvasti kehittää kotihoitoa asiakasturvallisempaan suuntaan. Ääripäässä HS:n artikkelissa löydetään mm. seuraavia vaaratilanteita: heitteillejättö, lääkkeiden jakelun ongelmat, sähköisen toiminnanohjausjärjestelmän palvelulogiikan pettäminen, hoitajien suuri vaihtuvuus, hoitajien vähäisyydestä johtuva jatkuva kiire, hoidon jatkuvuuden ongelmat. Nimettöminä esiintyneet hoitajat kertoivat vielä sen, että on ongelmatilanteita, vaaratilanteita, joita ei kuitenkaan edes viedä tuohon Haipro-järjestelmään. Toiminnanohjausjärjestelmän ongelmat kyllä tiedostetaan johdossa.

Aito asiakaslähtöisyys kotihoidossa lähtee asiakkaan tarpeista. Lainaan tässä vielä tuota Aleksin hyvää tekstiä 7 kuukauden takaa, vaikka se nyt ei suoraan kohdistu Espoon kotipalveluun:

• Puhutaan paljon saumattomasta asiakaskokemuksesta ja palveluketjuista. Monesti tässä onnistutaankin organisaation sisällä ja omissa prosesseissa. Kukaan ei kuitenkaan tunnu omistavan organisaatiorajat ylittävien palveluiden välimaastoa, mikä on tuhoisaa asiakaskokemuksen kannalta. Asiakas kaipaa saumattomia ja sujuvia palveluketjuja kulloisessakin elämäntapahtumassaan, joissa lähes poikkeuksetta kaivataan erilaisia palveluita kaikilta sektoreilta. Merkittävä osa asiakaskokemuksesta muodostuu palveluketjuissa siirtymävaiheessa, ei niinkään itse palvelussa. Siitä huolimatta rakennamme tulosmittarit mittaamaan yksittäisten palveluiden asiakaskokemusta.

Siirtymävaihetta voisi analysoida myös kotihoidossa. Miksi ihmeessä syntyy vaaratilanteita, väärin ajoitettua palvelua jne. Tiedon kulun siirtymävaihetta on tiedon kulku asiakkaalta hoitajalle, tai omaiselta hoitajalle ja hoitajien kesken. Siirtymävaiheen tiedonkulkua ovat myös asiakkaiden ja omaisten palautteet sekä henkilöstön vaaratilannehavainnot.   Olisiko tässä yksinkertainen lähtökohta ongelmien tunnistamiseen ja sen jälkeen toimintakäytäntöjen muuttamiseen. Sähköisen järjestelmän pitäisi sitten seurata perässä.

Kotihoidon tarve kasvaa. Niin laajemmin on kyse kotihoidon tarpeen jatkuvasta kasvusta, joka ilmenee erityisesti suurissa kaupungeissa.  (3)

• ”Iäkkäiden kotihoidon uudistamisessa ollaan kriittisessä vaiheessa. Osa maakunnista on toteuttanut palvelurakenteen muutoksen, osalla se on vielä kesken. Erot näkyvät asiakkaiden intensiivisen kotihoidon määrän vaihtelussa. Tämä osuus vaihtelee maakunnittain 42 ja 21 prosentin välillä”, sanoo tutkimuspäällikkö Sari Kehusmaa THL:sta.  ”Jos käynnit perustuvat yksilölliseen palvelutarvearvioon, on tämä perusteltua. Tulosten kirjo viittaa kuitenkin siihen, että palvelutarpeen arviointi ja palveluohjaus kaipaavat selkeitä toimintaperiaatteita”, Sari Kehusmaa sanoo. THL selvittää palvelurakenteen muutoksen edistymistä muun muassa tarkastelemalla kotihoidon asiakkaiden hoidon tarvetta, käyntejä maakunnittain sekä intensiivisen kotihoidon kehitystä. Intensiivinen kotihoito tarkoittaa, että asiakkaan luokse tehdään vähintään 60 kotikäyntiä kuukaudessa.

Päivitys 18.1.2018: HS uutisoi Espoon kotipalvelusta. "Vanhusten kotihoito ontunut jo vuosia".
Espoon päättäjät ja virkamiehet ovat tiedostaneet ongelman jo vuosia. Johtava virkamies toteaa, että resurssipulasta huolimatta päättäjät eivät ole priorisoineet kärkeen kotihoitoa. Tämä on tuttu ilmiö muuallakin kuin Espoossa. Gerontologian professori Marja Jylhä toteaa myös tämän: ”Yleinen politiikka on se, että ihmisen pitää asua kotonaan olipa kunto melkein mikä tahansa. Siitä seuraa se, että kotihoidossa on yhä huonokuntoisempia ihmisiä. Ja kun kotihoidossa olevien ihmisten määrä kasvaa, hoidosta tulee vähän kuin koneen huoltoa. Katsotaan onko ihminen hengissä, onko se saanut lääkkeensä, onko se syönyt puuronsa ja terve!”https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005528724.html

Viitteet

(1) Aleksi Kopponen: Asiakas heittopussina palveluiden välissä, SuomiDigi.fi/ blogit, kesäkuu 2017
https://suomidigi.fi/asiakas-heittopussina-palveluiden-valissa/

(2) Marjaana Varmavuori:  Vanhuksen epäillään kuolleen kotihoidon laiminlyönnin seurauksena Espoossa – hoitajien mukaan päivät ovat täynnä vaaratilanteita. Käyntien väliin jääminen ja lääkkeiden jakeluun liittyvät virheet ovat hoitajien mukaan Espoon kotihoidossa yleisiä. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005523064.html

(3)THL-uutinen 25.8.2917: Kotihoidon kasvava asiakaspaine kohdistuu suuriin kaupunkeihin
https://www.thl.fi/fi/-/kotihoidon-kasvava-asiakaspaine-kohdistuu-suuriin-kaupunkeihin?redirect=https%253A%252F%252Fwww.thl.fi%252Ffi%252Fetusivu%253Fp_p_id%253D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N%2526p_p_lifecycle%253D0%2526p_p_state%253Dnormal%2526p_p_mode%253Dview%2526p_p_col_id%253Dcolumn-2-1-3%2526p_p_col_pos%253D1%2526p_p_col_count%253D2