Elli ja Anneli - sosiaalinen taso ei saa unohtua - se on soten suuri tehtävä, päivitys 13.8.2024

"Olisi suuri virhe unohtaa sote-palvelujen sosiaalinen taso." Elli Aaltonen ja Anneli Pohjola puhuvat HS-vieraskynässä syvällistä asia 31.7.2024. Poimin heidän jutustaan osan esille suorana sitaattina:

• Tutkijat ovatkin viime aikoina huolestuneet suomalaisten keskuudessa lisääntyvistä sosiaalisista ongelmista, kuten syrjäytymisestä, työttömyydestä, yksinäisyydestä sekä päihde- ja mielenterveysongelmista. Yhä useamman ihmisen tulot ovat riittämättömät. On selvää, että julkisista palveluista leikkaamisen ja sosiaalisten ongelmien välillä on vahva syysuhde.
• Erityisesti olisi huomioitava poikkeuksellisen paljon sosiaalipalveluita tarvitsevat ihmiset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman palvelujen vuosiseurannan mukaan 20 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista käyttää 80 prosenttia palveluista. Näille ihmisille on kasautunut lukuisia päällekkäisiä sosiaalisia ongelmia.
• Kyse on kasvavasta joukosta apua tarvitsevia ihmisiä, joiden elämäntilanteiden vakavuus tunnistetaan siiloutuneissa sote-palveluissa heikosti. He eivät ikään kuin mahdu tunnistettuihin palvelulokeroihin. Silti juuri heidän auttamisensa ylös ahjosta toisi eniten säästöjä sote-alalla.
• Tällaisten laajojen hyvinvointitarpeiden havaitseminen ja hoitaminen eivät onnistu vain terveydenhuollolta. Tarvitaan ehkäiseviä toimia sekä läheisempää yhteistyötä nyt liian erillään olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Jos hyvinvointialueet eivät onnistu hyödyntämään sosiaalityön osaamista, on asiakkaiden hoidontarpeen kokonaiskuvaa vaikea hahmottaa ja tavoittaa.

Mutta miksi se sosiaalinen taso pakkaa unohtua? Näen tässä muutamia perusteita unohduksille. Ensinnäkin me hyväosaiset, hyväkuntoiset ihmiset olemme jonkinlainen valtaenemmistö, joka näkee vain terveyden, sairauden tilapäisenä asiana. Terveys ja sairauksien parantaminen ovat keskiössä. Elli ja Anneli nostavat vastapainona esille yleensä sosiaaliset ongelmat. Tämä on asian toinen puoli. Sosiaalisista ongelmista kärsivät eivät jaksa tai pysty nostamaan esille ongelmiaan. Monet muut näkevät nuo ongelmat myös itse aiheutettuina, kun taas tilapäiset, varsinkin somaattiset sairaudet ovat kohtalon aikaansaamia. Mutta on tässä sosiaalisen tason asiassa myös kyse perinteisestä tavoitteenasettelun ja mittaamisen ongelmasta. Sosiaalisia ongelmia ei voi rajata somaattisen sairaanhoidon tavoin, vaan ne ovat moninaisia syyseuraussuhteita. Ei ole helppoa rakentaa positiivista kehittämisen linjaa. Ei ole myöskään helppoa tehdä negatiivista voimavarojen kuristamisen linjaa. Kun Orpon hallituksen pienistä puroista tehdään leikkauksia sieltä ja täältä, ei huomata selvittää niiden keskinäisiä syyseuraussuhteita. Sosiaalisen tason huomioiminen liittyy myös tavoitteiden aikajänteisiin. Sosiaaliset ongelmat syntyvät ja kärjistyvät vähin erin. Niin on niiden "tuottavan ja tehokkaan" ratkaisun laita. Ja viimeiseksi puutun vielä median ja yleisen mielipiteen voimaan. Siinähän tapahtuu juuri niin kuin Elli ja Anneli otsikoivat juttunsa "unohdetaan sosiaalinen taso". Tai puhutaan soteongelmista, soteuudistuksesta vain terveydenhuollon termein, tavoittein, uhin ja ongelmin. 

Miten sitten saataisiin sosiaalinen taso mukaan soten keskiöön niin valtakunnallisesti kuin hyvinvointialueilla, palveluntuottajilla, ammattilaisilla ja kansalaisilla? Tarvitaan uudenlainen sote-kulttuuri, joka ei korosta erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja ensihoidon erillisyyttä. Nythän kiistellään, mistä voitaisiin leikata. Vallitseva leikkausajattelu korostaa juuri erillisyyttä. Jotkut haluavat sairaaloiden toimintaa leikata tai jopa poistaa niitä kartalta. Monet haluavat leikata perusterveydenhuoltoa, koska sellaiset pienemmät leikkaukset ovat helpommin tehtävissä. Sosiaalihuoltoakin halutaan leikata, mutta kukaan ei tiedä mistä. Hallitus asetti STM:lle vaatimukset keksiä 100 miljoonan leikkaukset sosiaalihuoltoon. Jokin aika sitten kuulin suoraan virkamiehiltä, että emme tiedä mistä leikata. No ehkä nyt sitten tietävät. Hyvinvointialueilla ja myös valtiolla on nyt mahdollisuudet yhdistää kaikki toiminnot ainakin strategisesti "samaan laariin". Tämä vaatii sitä uutta kulttuuria. On nähtävä soten eri toimintojen väliset yhteydet ja nimenomaan asiakaslähtöisesti. Näitä juttuja mietimme myös Kauko Koivuniemen kanssa 10-osaisessa pärjäämisen pohdinnassamme viime vuonna. Kaikki osat löytyvät Ollin blogista http://ollintuumailut.blogspot.fi.

Olisiko pärjäämisen kulttuurista ratkaisua soten ongelmiin? Suururakkamme ajoittui viime vuodelle, mutta eivät nuo ongelmat ole minnekään vielä karanneet. Saimme vaihtelevaa palautetta ja myös pieniä valonpilkahduksia uudesta näkökulmastamme. Joitakin vuosia sitten yritin tarjota ajatustapaa myös STM:lle, mutta se torpattiin arkikäsitteenä. Kyllä se kuvaa ymmärrettävästi ihmisten arkea, mutta sisältää syvällisen uuden näkökulman sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhdistämiseen.  Viimeiseen kymmenenteen osaan tiivistimme keskeisiä löydöksiämme. Ytimessä on kehittämämme kuva "Soten mustat laatikot" (kuva alla). https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/me-parjaamme-osa-10-me-opimme-siksi.html

1. Ensilöydös: Pärjäämisen määritelmämme: Pärjääminen on taitoa tulla toimeen omien sosiaalisten ja terveydentilaan liittyvien poikkeavuuksien kanssa ja taitoa ohjata elämänsä kulkua joko yksin tai yhdessä kumppanin tai kumppaniverkoston kanssa. 
2. Toinen löydös: uusi pärjäämiskulttuuri: On tosiaan kysymys uudesta pärjäämiskulttuurista. Sen ytimessä on oppiminen ja vuorovaikutus ihmisten kesken. Tavoitteena on edistää vuorovaikutuksellisuutta sen sijaan, että ihmiset turvautuvat vain oma-apuunsa eli yksinpärjäämiseen tai antavat periksi. Uuteen kulttuuriin päästään digiaikana entistä paremmin kumppanien ja kumppanuusverkoston avulla. 
3. Kolmas löydös: yhteisöjen elinvoima: Taloudelliset ja toiminnalliset näkymät ovat vielä jonkin sortin usvan peitossa. Osalla kunnista ja myös hyvinvointialueista on vaikeuksia elinvoimansa kanssa. Voidaankin sanoa, että elinvoima on organisaatioiden pärjäämisen ydintä. Elinvoimaisen kunnan elinehtoja ovat alueellinen vetovoima, kilpailukykykyinen yrityskanta, osaamisessa työvoima ja työpaikat kohtaavat, julkiset palvelut riittäviä, sosiaalinen pääoma ja yhteisöllisyys vahvoja.
4. Neljäs löydös: pärjääminen taitolajina: Taidot opitaan harjoittelemalla. Avainsana on harjoitteiden toistaminen. Uuden taidon oppiminen vaatii tuhatmäärin toistoja. Siksi puhumme toisenlaisesta pärjäämiskulttuurista. Sen ytimessä on Ben Furmania lainaten ratkaisukeskeinen ajattelutapa. Ongelmat, haasteet muutetaan pärjäämisen taidoiksi. Oppimisprosessikin on etenemistä ymmärryksestä kokeiluun ja osataitojen yhdistämiseen toisiinsa sekä taidon hallintaan. Se on myös poisoppimista entisistä tavoista ja tottumuksista.
5. Viides löydös: Asiakkuuksien ryhmittely ja ohjaus:  Ensinnäkin on kyettävä näkemään eri osapuolten kesken, mikä on pärjäämisen tila yksilötasolla tai väestötasolla. Ja miten tuohon tilaan voidaan vaikuttaa. Löydämme asiakassegmenttejä, joiden avulla voidaan nostaa esille keskeisiä haasteita. Asiakassegmentit voidaan vaikkapa jakaa neljään osaan: hätäapu, kiireellinen apu, jatkuva apu ja avun ennaltaehkäisy. Sen ytimessä ovat ihmisten turvallisuuden kannalta välttämättömät päivystys- ja akuuttipalvelut, joita ilman me emme pärjää. Tämä ryhmittely lähti, kuten muutkin, tavoitteiden määrittelemisestä. 
6. Kuudes löydös: Vaikutus (= välittömät jäljet), vaikuttavuus:   Pärjäämisen käsitteisiin paneutuessamme tärkeä löydös on puhua välittömistä jäljistä eli palvelukokemuksista. Vaikutus on ”muutos, jonka tarkasteltava toiminta tai muu tarkasteltava tekijä aiheuttaa joko yksin tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa”. Jäljet palvelukaarella otetaan järjestelmälliseen tarkasteluun: ne toimivat nostoina ja syötteinä myös vaikuttavuuden suuntaan. Terveydenhuollossa jälkiä, muutoksia eli vaikutuksia mitataan järjestelmällisesti PEI-mittarilla laidasta laitaan (”kykenen tulemaan toimeen sairauteni kanssa”) ja sosiaalihuollossa Ensi- ja turvakotien liiton vaikuttavuusmittarilla (haittakokemuksesi, suoriutumisesi, sosiaaliset suhteesi, turvallisuuden kokemus, toiveikkuutesi tulevaisuudesta).  PEI-mittarin käyttö soveltunee parhaiten hoitotoimien yhteydessä toteutettavaksi hoitajien jo käytössä olevin digilaittein ja niihin tehdyin sovelluksin. Niin päästään ja pysytään oikeilla jäljillä – pidetään ihmiset kiinni arjessaan!
7. Seitsemäs löydös: soten mustat laatikot:  Sote-organisaatioiden laadunvarmistuksessa sijoitamme edellä mainitut mittarit toiminnallisten laatumittareiden joukkoon soten mustissa laatikoissa (POKSI B) (soten muistat laatikot kuva edellä). Jäljet ovat liimaa ja me ihmiset sen kuljettimia yli siilojen. Niitä järjestelmällisesti seuraamalla saadaan lisänäyttöä palvelujen ohjaamiseen tavoitteisesti koko palvelukaarella. Päähyötyjiä ovat ihmiset, joiden pärjäämisreppu pysyy koossa ja kasvaa myös koettelemusten myötä. Soten mustissa laatikoissa vaikuttavuuden mittarit sijoittuvat useimmiten palvelujen teknistä laatua kuvaavaan osaan (POKSI A).
8. Kahdeksas löydös: pärjäämisalusta:  Tarvitsemme alustaratkaisun, johon tuodaan kaikki keskeiset pärjäämisen mittarit tavoitteineen ja seurantanaan. Mittarit ovat avoimia, mutta sisältävät eri näkökulmia: asiakas, palveluntuottaja, hyvinvointialue, valtio. Alustan pohjana ovat soten mustat laatikot (seitsemäs löydös). Niiden esikuvana on ilmailualan lentokoneiden mustat laatikot. Poksiin B kerätään sotesta ns. teknistä tietoa eli organisaatiokohtaista tietoa. Poksiin A kerätään toiminnallista tietoa - kuten nämä PEI-mittarin ja Ensi- ja turvakotien liiton mittarin tiedot. Ihmisten luottamus omaan pärjäämiseensä kehittyy, kun otetaan huomioon molemmat laadun osatekijät. Pärjäämisvarantomme karttuu ja saamme uutta evästä pärjäämisreppuihimme. Luottamus omiin vahvuuksiin, itsetunto kasvaa.

Pärjääminen sopii oikein hyvin sosiaalisen tasoa tukevaksi asiakkuuden ydinkäsitteeksi. Kulttuurin muutos on myös haastava tehtävä, koska kyse on myös vallankäytöstä sekä pitkälle opituista tavoista ja asenteista. Sosiaalisen tason muistaminen vaatii jatkuvaa muistutusta aivan kuin pärjääminenkin. Asiakkuuksien ryhmittely osoittaa sen, että muutokset vaativat myös kovaa lainsäädännöllistä muutosta. Pitää saada tieto kulkemaan asiakaslähtöisesti eikä organisaatioittain siiloituneesti. Vaikutus ja vaikuttavuus ovat tuttuja käsitteitä kaikille sotemaailmassa työskenneille. Yleistä on myös sotemaailmassa ja sen ulkopuolella kysyä ihmisiltä palvelukokemuksesta. Mutta yleistä on myös, että tietoja palvelukokemisista ei linkitetä yhteen organisaation omiin tietoihin (teknisen Poksin tietoihin). Näin ei saada aikaan vaikuttavuutta. Tiedossa on myös, että vaikeata on saada esille syrjäytyneiden ja moniongelmaisten ihmisten palvelukokemuksia. Pärjäämisalustamme on yritys ratkaista jatkuva tiedon siiloutumisen ja puutteellisen tiedon ongelmat. Alusta on tekninen, mutta sen hyödyntäminen on toiminnallinen vuorovaikutustehtävä kaikkien osallisten kesken. 

Kokonaisturvallisuus

Olisiko kulttuurin muutokseen apu Suomen turvallisuusstrategiasta 2024? Kiinnitän siinä huomiota sisäiseen turvallisuuteen, jossa kolme osiota liittyvät Ellin ja Annelin sosiaaliseen tasoon: 1.sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen jatkuvuus ja potilaiden sekä asiakkaiden tarvitsema hoito ja huolenpito kaikissa tilanteissa, 2. syrjäytymisen ja eriarvoisuuden ehkäisy ja vähentäminen, 3. laajemmin henkinen kriisinkestävyys. (https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=74a2a012-95e7-43b9-b4cd-1811e71d077). Strategian ehdotukset jäävät näissä varsin yleisiksi ja yleviksi. Kokonaisturvallisuus on strategian kehysteema. (ks. oheinen kuva).  Keskustelin aiheesta kollegani Kauko Koivuniemen kanssa. Hän ehdotti, että Olli tee selkeä konkreettinen ehdotus. No tässä se on. Kaikki turvallisuusihmiset tuntevat maanpuolustuskurssit. Suuri joukko ihmisiä tuntee Marttaliiton työn aina sodan jälkeisesta ajasta nykypäiviin. Näiden taustojen perusteella voitaisiin järjestää "Pärjäämisen puolustuskursseja" eli arjessa pärjäämisen kursseja yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa. Neljäs löydös "pärjääminen taitolajina" olisi tässä taustana. Esimerkkejä vastaavanlaisista kursseista löytyy eri kansalaisjärjestöjen toiminnoista. 

Päivitys 3.8.2024: Elli Aaltonen eli toinen vieraskynän kirjoittajista kommentoi tekstiäni seuraavasti:

"Hei Olli. Olipa hyvin ajateltua tekstiä. Jatkoa sille, mitä kirjoitimme ja todella asiaa viety pidemmälle, sinne miten."

 

Päivitys 13.8.2024: FB:n kommentti: Pärjäämisen puolustuskurssi vastaa sosiaalihuollon lainsäädännön sosiaalista kuntoutusta,17§: Sosiaalinen kuntoutus

"Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua ja tavoitteellista tukea sosiaalisen toimintakyvyn ja elämänhallinnan parantamiseksi tai ylläpitämiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sekä osallisuuden edistämiseksi. Sosiaaliseen kuntoutukseen sisältyy henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaan: (29.12.2022/1280)

1) sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen;

2) kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä tarvittaessa kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen;

3) valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan;

4) ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin;

5) muut tarvittavat sosiaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet.

Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä."

Palvelukonseptiin kirjattu tavoitteet ja menettelytavat ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, päivitys 4.8.24

Kokemusasiantuntijan vinkin pohjalta sain käsiini Länsi-Suomen hyvinvointialueen "Palvelukonseptin ikääntyneiden ympärivuorokautiseen palveluasumiseen". (1) 

Kävimme läpi kokemusasiantuntijan kanssa tuon dokumentin. Löysin siitä keskustelumme perusteella paljon yleisiä huomioita. Ajattelin, että täytyy niitä levittää laajemmallekin. 25-sivuinen dokumentti on tehty helppolukuiseksi. Kohteena tuntuu olevan "tilaajan (siis hyvinvointialueen)" ja palveluntuottajan välinen vuorovaikutus. Mutta kohteena ymmärrykseni mukaan on myös asiakkaan ja omaisen rooli suhteessa palveluntuottajaan ja siellä työskenteleviin henkilöihin. Pääotsikoittain löysin seuraavia huomioita:

• Yleistä. Periaatteet ja tavoitteet ovat hyviä. Ensimmäisenä tavoitteena on palveluntuottajan velvollisuus tukea hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa. Sen jälkeen tulevat asiakaskohtaiset tavoitteet: hyvinvointi, turvallisuus, elämänlaatu, itsenäisyys, yksilöllisyys, arvokkuus, yksityisyys, kodinomaisuus, hoidon jatkuvuus ja yhteistyö myös omaisten kanssa. Tavoitteet sopivat hyvin sellaisille asiakkaille, joiden keskeisimmät pärjäämisen haasteet eivät liity dementiaan. Kuitenkin merkittävä osa palveluasumisen asiakkaista ovat dementikkoja. 
• Palvelukonseptin merkitys. Niin tällä dokumentilla tilaaja sitouttaa palveluntuottajan täyttämään koko palvelun tuottamisen ajan taukoamatta. Tämä on vaativa tehtävä ja sen toteutuksen seuranta on selkeästi merkittävä haaste.
• Asiakkaan asuminen. Asiakkaalla on oma lukittava huone. Palveluntuottajalla on kirjallinen siivoussuunnitelma. Varsin yleistä on, että asiakkaan vaatteet ovat hukassa tai suuri osa tilapäisesti pyykissä määräämättömän ajan. Pahimmillaan asiakkaalla voi olla päällään mitä kummallisimpia sijaisvaatteita. Arvokkuus on tuolloin haaste.
  
• Asiakkaan palvelujen ja hoidon suunnittelu. Asiakkaalla pitää olla omahoitaja ja myös omaisten tiedossa omahoitajan nimi sekä tehtävät. Palvelukonseptissa ei määritellä omahoitajan tehtäviä. Ainakin yleisellä tasolla ne pitäisi määritellä. Monesti omaiselta puuttuu tieto omahoitajasta. Se voi myös vaihtua useinkin. Asiakkaalla pitää olla palvelu- ja hoitosuunnitelma. Asiakkaan ja erityisesti omaisen rooli suunnitelman laadinnassa ja seurannassa on epämääräisesti sanottu. Usein on niin, että omainen ei tiedä suunnitelmasta juuri mitään, vaikka se voisi olla yhteisen vuorovaikutuksen runko. On tärkeätä, että suunnitelman sisällöstä on yhteinen näkemys. Löysin runsaasti lähteitä omahoitajan tehtävän määrittämiseen.Metropolian blogissa on hyvä tiivistys: "Omahoitajan tehtäviä tulisi syventää osaksi ihmisarvojen mukaista toimintakulttuuria. Hoidollisiin tarpeisiin perehtymisen lisäksi omahoitajan tärkeä tehtävä on selvittää, miten oman asukkaan mielekäs ja omannäköinen elämä mahdollistuu juuri siinä ympäristössä käytettävissä olevilla resursseilla." Muistisairaan omahoitajan tehtävien pitäisi nojautua muistisairaan käypähoito-suositukseen.  (2)
  
• Asiakkaan merkityksellinen ja arvokas elämä. "Asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja päättää itse omasta arjestaan:" Tämä on vaativa tavoite, koska organisaation sisäiset työtavat, aikataulut määrittelevät arjen. Siihen on sitten tyytyminen. Toisaalta varsinkin dementikoilla kuuluu sairauteen oman elämän hallinnan puute. Hoitoyhteisön tehtävänä on vastata perustarpeista eli oman elämän perustarpeiden hallinnasta. "Asiakkaan itsemäärämisoikeutta rajoitetaan vain poikkeustilanteissa." Epäselväksi jää, mikä on se poikkeustilanne. Onhan suuri osa itsemääräämisoikeutta jo rajoitettu hoitoon tullessa. Hyvä terveellinen  ruoka on määritelty ja toteutettukin. Hassulta tai absurdilta tuntuu palvelukonseptin eräs periaate: "Asiakkaat osallistuvat ruokalistan suunnitteluun".
  
• Asiakkaan aktiivinen elämä. Asiakkaan toimintakyvyn tukeminen ja kuntouttaminen ovat hyviä periaatteita. Aktiivinen elämä on muun muassa ulkoilua, liikuntaa, kulttuuria, käsillä tekemistä. Aktiivisen elämän tavoite on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kaikki aika työntekijöillä kuluu perustarpeiden tyydyttämiseen. Tilapäiset avut voivat jollain tavalla vastata aktiivisen elämän turvaamiseen. Yleistä on, että liikkuminen ja liikunta eivät kuulu keskeisiin toimintoihin muuta kuin vapaaehtoisavun turvin. 
• Osallisuus ja yhteisöllisyys. Tässä korostetaan osallisuutta edistävää toimintakulttuuria. Sitä voi olla monenlaista, mutta myös aivan minimaalista."Hoivakodissa järjestetään vähintään kerran kuukaudessa yhteisökokouksia, jossa asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa hoivakodin arkeen." Tästä tavoitteesta on vaikea löytää, miten se on toteutunut reaalimaailmassa. Myös yhteistyö asiakkaan läheisten kanssa riippuu molemminpuolisesta aktiviteetista.
• Asiakkaan hyvä hoito. Terveyden- ja sairauden hoidon periaatteet ja tavoitteet ovat hyviä kannatettavia. Hoito- ja palvelusuunnitelma on tässä tärkeä dokumentti, mutta hyödynnetäänkö sitä, on toinen kysymys.Turvallinen lääkehoito on ydinasia. Sen turvaa lääkehoitosuunnitelma, jota pitää jatkuvasti päivittää ja omaisen on tiedettävä sen sisältö. Onkin monesti havaittu, että asiakkaan lääkelista on syntynyt vuosien saatossa eikä sen sisällöstä ole kukaan vastannut. Kokonaisvastuu pitäisi olla vastuulääkärillä.  Vastuulääkärin ja sairaanhoitajan tehtävät ja roolit eivät käy ilmi dokumentissa. Selvitin esimerkkitapauksen avulla, mikä voisi olla lääkärin tehtäväkuva:
• Yleislääkäritason virka-aikaiset konsultaatiot puhelimitse
•  Uusien asukkaiden tulotarkastus ja lääkityksen optimoinnin aloitus
• Vuositarkastukset
• Lääkityksen tarkistus 6 kk välein
• Tarvittavat todistukset ja lausunnot
•  Lähetteet konsultaatioihin ja tutkimuksiin.
• Palveluntuottajana toimimisen edellytykset. Nämä kuuluvat tilaajan ja palveluntuottajan väliseen sopimuskokonaisuuteen. Yksittäisen asiakkaan tai omaisen on vaikea vaikuttaa tuohon sisältöön. Toiminta-ajatus ja arvot ovat hyviä, kuten johtamisen periaatteet ja henkilöstöä koskevat periaatteet mukaan lukien määrää ja sisältöä koskevat vaatimukset.
  
• Turvallisuus ja riskien hallinta. "Palveluntuottaja vastaa asiakkaiden turvallisuudesta." Palveluntuottajalla on menettelytavat, joilla erityisesti muistisairaiden asiakkaiden turvallisuus varmistetaan (ovien ja ikkunoiden lukitus, kulunvalvonta)." Turvallisuus on myös asiakkaiden ja henkilöstön välistä yhteistoimintaa ja arvostusta. Turvallinen hoitoympäristö on ydintä. Sitä ei tässä listassa ole mukana. 
• Asiakastietojen kirjaaminen. Tämä on ikuisuuskysymys, joka tiivistyy kahteen haasteeseen: 1. miten paljon kirjaaminen vie aikaa, 2. mitä kirjataan, kuinka usein ja miten asiakas ja omainen ovat tässä prosessissa mukana. Sinänsä luotettavaa kirjaamista tarvitaan. Lääkärin kirjaamisvelvoitteet ovat pitkän kehitysprosessin tulosta ja tarkkaan säädeltyjä. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä ohjaa sekä lääkärien että hoitajien kirjaamisvelvoitteita. (3)
  
• Palveluntuottajan laadunhallinta ja omavalvonta. Omavalvontasuunnitelma on tässä ydindokumentti.Valvontaviranomainen (Valvira ja AVIT) on tämän keksinyt, kun valvonta muuten on vain jälkikäteistä ongelmiin puuttumista tai satunnaista tarkastustoimintaa. Haasteeksi on todettu, että tällainen ylhäältä tullut velvoite saattaa helposti jäädä "paperitiikeriksi". (4).

Jaa-a. Voikohan yksikään hoivakoti allekirjoittaa ja todentaa, että palvelukonseptin periaatteet, tavoitteet ja toimenpiteet toteutuvat täysimääräisesti. En ole käynyt läpi muiden hyvinvointialueiden mahdollisia vastaavia dokumentteja. Oletettavasti niitä on. Oletukseni perustuu kahteen asiaan: 1. yksityinen palveluasuminen on merkittävä kustannuserä hyvinvointialueen budjetissa, 2. hyvinvointialueen on voitava asettaa tavoitteita palveluntuottajalle ja myös seurata ja arvioida palveluntuottajan toimintaa. Toiminnan on oltava lainsäädännön mukaista. 

Olen aihetta käsitellyt vuosien varrella monin tavoin ja saanut myös kokemusasiantuntemusta omaisten ja läheisten hoidon kautta. Palvelukulttuuria pitäisi uudistaa. Se on iso juttu. Palveluasuminen on monin tavoin organisaatiokeskeistä kulttuuria. Kirjoitin aiheesta 2020 blogiini "Tarvittaisiinko palvelukotiin uusi palvelukulttuuri". (5) Tässä yhteenvetoa pohdinnastani: Toin esille kaksi rakenteellisiksi kutsumaani taustaa, jotka voisivat selittää tätä ilmiötä ainakin osittain. 

1. Vuorotyö systematisoi työtehtävät ja tarvittavat henkilöresurssit jakaen päivän kolmeen osaan - aamuvuoro, päivävuoro, yövuoro. Aamu- ja päivävuorossa on periaatteessa enemmän resursseja käytössä verrattuna yövuoroon. Jotta vuorotyö voidaan mitoittaa, pitää työt jakaa mitattavissa oleviin työtehtäviin. Niistä ja niihin käytetystä ajasta syntyy kunkin työntekijän työvuoron työprosessi. Kohteena ovat asukkaat. Hoidon / hoivan tehtävänä on ylläpitää asukkaalle sovitut palvelut. Mikäli asukas tarvitsee jotain lisäpalveluja, niihin osoitetaan lisäresurssit ja lisämaksut. Näin esimerkiksi kuntouttava toimintaote liikkumisharjoituksineen jää peruspalvelun ulkopuolelle.
2. Toimintatapa, toimintakulttuuri on mitä ilmeisimmin lainattu sairaalan laitoshoidosta. Sairaalahoidon perustarkoitus on parantaa jokin havaittu ongelma, sairaus. Monesti ajaudutaan siihen, että potilasta pidetään vain kohteena eikä aktiivisena toimijana. Näin hoito on tukitoimi parantamiselle ja riippuen sairaudesta perushoitoon ei välttämättä sisälly palvelukodissa tarvittavaa kuntoutusotetta. Oleellinen ero on myös hoito/palvelujakson pituudessa. Sairaalassa potilas ei ehdi välttämättä "laitostumaan", kun taas palvelukodissa laitostuminen on mitä suurin uhka. Se ilmenee passiivisena, jopa vastenhakoisena suhtautumisena kaikkeen kuntouttavaan toimintaan tai ylipäätänsä aktiviteetteihin, jossa vaaditaan sekä asukkaalta että hoitajalta vuorovaitteista toimintaa. 

Päivitys 4.8.2024: HS-mielipide 4.8.24 nimimerkillä huolestunut tytär: Jaettua huonetta ventovieraan kanssa ei voi kutsua kodiksi. Tytär kertoo, miten hänen isälleen osoitettiin Riistavuoren seniorikeskuksesta kahden hengen huoneeseen. Siteeraamassani palvelukonseptissa "asiakkaalla on oma lukittava huone". Riistavuoren seniorokeskus on Helsingin kaupungin omistama palveluasumisyksikkö. 

Päivitys 3.8.2024: Hoivayhtiö kritisoi säästöä hoitajamitoituksessa. HS-uutiset, Teija Sutinen: Jutussa haastatellaan Esperi Caren ikäihmisten palveluista vastaavaaArne Köhleriä. Hänen mukaansa hoitoajamitoituksen öasku vaikeuttaisi työntekijöiden rekrytointia. Nyt on onnistuttu ympäri maata rekrytoinneissa Esperi Caressa. Toinen huomio Köhlerillä on, että sitovan mitoituksen kirjaaminen lakiin merkitsi investointia vanhuspalveluihin. Nyt hänen mielestään Orpon hallitus on kääntämässä suuntaa. Edelleen Köhler toteaa: "Hoivaan pääsyn kriteerejä on nostettu kaikilla hyvinvointialueilla. Se tarkoittaa, että asiakkaiden kunto on heikentynyt, ja osa meille tulevista asukkaista tulee jopa suoraan saattohoitoon. Meidän mielestämme on väärin silloin lähteä vähentämään mitoitusta." Köhler kertoi myös, että hyvinvointialueiden säästötalkoot ovat vaikuttaneet siihen, että itse asiassa ympäri maata on vapaita hoitopaikkoja tarjolla. Siteeraamani palvelukonsepti perustuu olemassa olevaan lakisääteiseen henkilöstömitoitukseen.

Lähteet

(1) Länsi-Suomen hyvinvointialue: Palvelukonsepti ikääntyneiden ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. https://www.luvn.fi/fi/palvelut/ymparivuorokautinen-palveluasuminen-ikaantyneille

(2) Omahoitaja kulkee ryhmäkodin asukkaan vierellä (Sari Kauppi, Anne Ropponen, Sini Saarenmaa), Metropolia ammattikorkeakoulu, Geroblogi 9.5.2019; https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2019/05/09/omahoitaja-kulkee-ryhmakodin-asukkaan-vierella/; Ihmislähtöinen omahoitajamalli (Heli Lehtinen), Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2016; https://www.finna.fi/Record/theseus_jamk.10024_116686; Käypä hoitosuositus muistisairaan hoidossa; https://www.kaypahoito.fi/hoi50044; ks. myös blogikirjoitukseni Omahoitajamallista;17.7.2022.https://ollintuumailut.blogspot.com/2022/07/omahoitoajamallista-apu-ikaihmisten.html; ks. myös Ollin tammikuussa 2024 kirjoittama juttu dementiasta otsikolla "Koskettava elokuva father-dementikosta": https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/01/koskettava-elokuva-father-dementikosta.html

(3) Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 703/2023; https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230703 

(4)  Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira): Määräys sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan palveluyksikkökohtaisen omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta; 08.05.2024 V/42106/202; https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/normi/562001/50504

(5) Ollin tuumailut 20.11.2020: Tarvittaisiinko palvelukotiin uusi palvelukulttuuri;  https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/11/tarvittaisiinko-palvelukotiin-uusi.html

Hyödyn todentaminen - vaikea kysymys sosiaalihuollossa - kesäsarja 4, päivitys 26.7.2020

Hyvinvointi- ja terveyshyöty - kesäsarja: osa 4: Hyödyn todentaminen - vaikea kysymys sosiaalihuollossa - Ollin alustus aiheesta

Sarjan aikaisemmat jutut:

• Hyvinvointi- ja terveyshyötymalli soten tietojohtamisen ytimeen, kesäsarja osa 1: Ollin avaus http://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/hyvinvointi-ja-terveyshyotymalli-soten.html

• Miksi terveyshyötymalli ei etene? - kesäsarja osa 2: Risto Kurosen haastattelu: http://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/miksi-terveyshyotymalli-ei-etene.html
  

• "Terveyshyöty - vanha viini uudessa leilissä" - kesäsarja, osa 3: Matti Rimpelä: ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/terveyshyoty-vanha-viini-uudessa.html

Sosiaalihuollon käsittely hyötynäkökulmasta on jotenkin vaikeampaa kuin terveydenhuollossa. Yritän nyt ymmärtää ja selittää tätä vaikeutta. Aineistoa on runsaasti eri vuosikymmeniltä ja myös 2010-luvulta. Sosiaalialan tiedonhallinnan sanastosta löysin oivan lähtökohdan. (1)

• sosiaalipalvelun tarkoituksena on edistää asiakkaan sosiaalista hyvinvointia ja toimintakykyä sekä ehkäistä, vähentää ja poistaa sosiaalisia ongelmia; Sosmeta avaa sosiaalipalvelua 49 eri palveluun akkosjärjestyksessä adoptioneuvonnasta äitiyden selvittämiseen (2)
  
• sosiaalityö on osa sosiaalipalvelua, jossa otetaan kokonaisvastuu sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeiden arvioimisesta, tarvittavien sosiaalipalvelujen ja tuen myöntämisestä, kokonaisuuden yhteensovittamisesta muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan ja seurataan tuen ja palvelujen toteuttamista ja vaikuttavuutta.
  
• sosiaaliohjaus on osa sosiaalipalvelua, jossa arvioidaan sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeita, ohjataa asiakas palveluihin, tuetaan häntä palvelujen käytössä ja elämänhallinnassa ja tehdään yhteistyötä eri tukimuotojen yhtgeensovittamiseksi.
• omaishoidon tuki on osa sosiaalipalvelua, jossa tuetaan iäkkään, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hänen läheiosen työpanoksen avulla.
• sosiaalipäivystys on osa sosiaalipalvelua, jossa annetaan sosiaalihuollon asiakkaalle välitön apu kriisitilanteessa ja järjestetään hänen kiireellisesti tarvitsemansa muut sosiaalipalvelut
  

Sosiaalityö on sosiaalihuollon kattavin käsite. Sosiaalipäivystys on tähän tiiviisti liittyvä käsite. Prosessimaisesti ajateltuna ensin tulee sosiaalityö ja sosiaalipäivystys, sitten sosiaaliohjaus ja omaishoidon tuki. Tämä on tietysti näkökulmakysymys. Voidaan myös ajatella, että ensin on akuutti sosiaalityö - mukaan lukien sosiaalipäivystys. Tämän jälkeen tulee sosiaaliohjaus. Ja lopuksi tulevat erilaiset sosiaalipalvelutehtävät,  joita ovat iäikkäiden palvelut, lapsiperheiden palvelut, lastensuojelu, perheoikeudelliset palvelut, päihdehuolto, työikäisten palvelut, vammaispalvelut.  Tietysti yksittäisen asiakkaan kannalta palvelujen tarve voi kohdistua useisiin palveluihin ja palvelutehtäviin. Joltain osin sosiaalipalvelut ja terveyspalvelut kohtaavat toisensa, mutta ei aina.

Toimintamalli sitoo sosiaali- ja terveydenhuollon palveluprosessit yhteen kuvaamalla prosessien tavanomaisen kulun, niiden väliset riippuvuudet ja vuorovaikutuksen. Asiakkuuden yhteinen toimintamalli ei korvaa esimerkiksi sosiaalihuollon palveluprosesseja tai terveydenhuollon hoitoprosessien vaiheita. Näin perustellaan Kanta-arkkitehtuuridokumentissa alla oleva kuva. (3)

Sosiaalityön ydin. Selvittelin itselleni taannoin, mikä sitten on sosiaalityön ydin. Löysin lähteeksi Aila-Leena Mathiesenin alustuksen Osaamiskeskuspäiviltä Seinäjoella 2017. (4)  Tein aiheen tiimoilta blogikirjoituksen, josta poimin tähän yhteyteen tuon sosiaalityön ytimen: 1. ihminen sosiaalisessa ympäristössään, 2. ongelma ei ole ihminen vaan tilanne, 3. sosiaalityöllä on kaksoismandaatti: apu ja kontrolli. Mielestäni nämä kolme tekijää voidaan yleistää osaksi koko sosiaalihuoltoa. Onkin tärkeää, että sosiaalihuollon ja sosiaalityön ollessa kyseessä, toimitaan sosiaalisen ympäristön muodostamassa verkostossa. Verkosto voi olla tietoinen ja kaikkien osapuolten hyväksymä, mutta se voi osittain olla myös tiedostamaton. Verkoston ydin on asiakas perheineen, lähipiireineen, virallisine läheverkostoineen (asuin-, koulu-, työ- ja harrastusympäristö). Verkostoon kuuluu myös laajemmin asuinympäristö ja viime kädessä kunnan palvelut ja muut julkiset palvelut, kuten poliisi, palokunta ja Kela (mm. toimeentulotuen perusosa).  Sosiaalityön ja sosiaalihuollon ongelmat nousevat esille ihmisten tilanteista sosiaalisessa ympäristössä. Tilanteillakin on ominaista verkostomaisuus ja ongelmien sekä avun tarpeen kasautuminen. On tietenkin niin, että joidenkin ihmisten riskit ajautua ongelmiin ovat suuremmat kuin toisten ihmisten riskit. Tähän liittyy sosiaalihuollon ja sosiaalityön kolmas tekijä eli tuo kaksoismandaatti. Miten ja milloin sosiaalihuollon ammattilaiset puuttuvat  ihmisten ongelmiin. Onko se luonteeltaan apu vai kontrolli. Se on keskeinen ristiriita koko toiminnassa. Tähän liittyy myös olennainen juridinen ero terveydenhuoltoon verrattuna. Sosiaalihuollossa päätökset tehdään hallinnollisina päätöksinä.

Sosiaalipalvelujen hyöty voitaisiin saada esille prosessikaavion avulla. Hoidon ja palvelun tarve syntyy. Ammattihenkilö arvioi palvelutarpeen (sosiaalityöntekijä). Palvelu suunnitellaan ja toteutetaan sekä arvioidaan. Ja siinä se sitten loppuu vai jatkuuko se määräämättömän ajan. Jos tämä yksinkertainen kuvaus yhdistetään  sosiaalityön ytimen kuvaukseen, saadaan aikaan moniulotteinen, moniongelmainen ja vaikeasti mitattavissa oleva kokonaisuus. Inhimillisten tekijöiden joukko prosessin eri vaiheissa on vaikeasti standardoitavissa. Miten arvioidaan tilanne, jossa on mahdollista ja tarpeen ammattiauttajan puuttuminen asiaan? Kokeeko auttamisen kohteena oleva henkilö tuon puuttumisen avuksi vai kontrolliksi? Jos yhteisesti koetaan, että ammattihenkilön puuttuminen on apu, voidaan ehkä hyötykin yhdessä arvioida paremmin kuin muutoin. Edettäessä prosessissa palvelukokonaisuuden suunnitteluun ja toteutukseen, voidaan myös rakentaa hyötynäkökulma esille. Laaja näkökulma hyödystä voidaan kytkeä "pärjäämisen" käsitteeseen. (5) Se pitää sisällään sekä sosiaali- että terveysnäkökulmat. Sosiaalilähtöisestä näkökulmasta voidaan nostaa esille toimintakyky- ja työkyky mahdollisina hyötynäkökohtina. Onko siis ulkoinen apu luonut ihmiselle paremman toiminta- ja/tai työkyvyn.

Avaimet hyötyyn? Löysin myös sosiaalityön hyödyn mittaamista koskevan 2010-luvulla aloitetun kehitystyökokonaisuuden -AVAIN-mittari. Mittari on hyväksytty osaksi THL:n koodistopalvelua 2017. Mittarin esittelyteksteissä todetaan seuraavaa: mittarin avulla pystytään tuottamaan tieto sosiaalityöstä, sen vaikutuksista sekä sosiaalityön asikakaina olevien ihmisten elämäntilanteista. Mittarissa on kolme pääosiota ja niiden alla yhteensä 43 osiota: 1) sosiaalityön tavoitteet, 2) sosiaalityön menetelmät ja toimintatavat (37 kpl), 3) tavoitteiden saavuttamista edistävät ja vaikeuttavat tilannetekijät (36 kpl). Mittaaminen tapahtuu prosessimaisesti edellä kuvatun toimintamallin mukaisesti. Tilannetekijät-osiossa asiakas ja työntekijä arvioivat yhdessä tavoitteiden saavuttamista. Tilannetekijät ryhmitellään seuraaviin osioihin: elämänhallinta, terveys, päihteet ja riippuvuudet, sosiaaliset verkostot ja ihmissuhteet, talous, koulutus, työelämä sekä asiakkaasta riippumattomat tekijät. Tilannetekijät liittyvät mm. seuraaviin asioihin: asiakkaan motivaatio, asenne ja jaksaminen, verkostoihin sekä laajempiin yhteiskunnan tekijöihin. Mittarin kattavuus on huima. Ulkopuolisen silmin en keksi juuri mitään tekijää, jota ei olisi jotenkin mainittu. Avain on mitä ilmeisimmin moniammatillisen yhteistyön tulos. Mittarin kehittämiseen osallistunut THL:n Minna Kivipelto viittaakin ulkomaisiin lähteisiin, että sosiaalityössä mittaaminen on yksi vaikeimmista tehtävistä. Syynä on, että sosiaalityö ulottuu myös elinolosuhteisiin ja palveluihin. AVAIN-mittari ei ole kattavasti käytössä - näin olen ymmärtänyt. (6)

Kokemuksia AVAIN-mittarista on. Tässä on vielä muutama poiminta mittarin hyödyistä: Sosiaalityön asiakkaiden elämässä toivottua edistystä (esim. työllistyminen, päihdeongelman hoito, talouden hallinta) tapahtuu yleensä pienin askelin ja tämä vaiheittaisuus pyritään saamaan mittarilla esille. Mittaamisen toistaminen määräajoin on edellytys sille, että työn vaikuttavuus pystytään osoittamaan. Kun sosiaalityön vaikutuksia tutkitaan, ei ole löydettävissä yhtä selkeää muutoksen aikaansaavaa tekijää eli mekanismia, vaan selittäviä tekijöitä on useita. Esimerkiksi rakenteellisilla seikoilla kuten palvelujen saatavuudella tai yhdyskuntarakenteella on keskeinen merkitys siinä, miten sosiaalityön vaikutukset näkyvät asiakkaan elämässä tai saadaanko työskentelyllä aikaan tavoiteltua tulosta. Mittarilla kootun tiedon avulla on esimerkiksi saatu tukea havainnoille, että talousvaikeuksista kärsivien asiakkaiden kohdalla tilannetta saadaan parhaiten eteenpäin käyttämällä useita, asiakkaan tavoitteiden saavuttamista tukevia menetelmiä. Pelkkä taloudellinen tuki ei auta asioiden eteenpäin viemisessä vaan lähinnä pitää tilannetta ennallaan. Mittari tekee sosiaalityötä näkyväksi, kun siinä seurataan perinteisten päätösmäärien ja käsittelyaikojen sijaan sitä, mitä sosiaalityössä varsinaisesti tehdään ja millaisten asiakkaiden kanssa työskennellään. Tuoreita kokemuksia en löytänyt nopealla haulla, mutta niitä varmasti on. (6)

Hyöty- ja vaikuttavuusnäkökulma näyttää rajallisesti toteutetulta sosiaalihuollossa. Jos tämä pitää paikkaansa, tarvittaisiin uutta sosiaalihuollon "ryhtiliikettä" sosiaalityön lisäksi eri palvelutehtävissä. Vanhustenhuollossa on kehitystyötä tehty runsaasti (RAI, RAVA, jne.). Lastensuojelun osalta löysin lähteen, joka antaa heikon kuvan kehitystyöstä: Lastensuojelun vaikuttavuudesta asiakkaiden hyvinvointiin on Suomessa niukasti tutkittua tietoa. Myös lastensuojelutyön vaikutusmekanismeja on tutkittu vähän. https://www3.uef.fi/web/tiedon-jaljilla/lastensuojelu Päihdehuoltoa on tutkittu vuosikymmeniä. Vaikuttavuuden ja hyödyn mittaamista on myös tutkittu ja hyödynnetty kentällä. Tämä vaatisi nyt pienen ajankohtaiskatsauksen tilanteesta 2020-luvulle. (7/ päivitys 26.7.2020) Vammaispalvelujen vaikuttavuutta on tutkittu mitä ilmeisimmin pitkään. Esim. kehitysvammalaitosten historia on pitkä ja moninainen. Palvelu on ollut vaikuttavaa, kun sitä saanut ihminen on tyytyväinen ja voi hyvin. Tämä lienee pätevä oletus minkä tahansa palvelun kohdalla. Palvelun tuottaminen asiakasta kuunnellen takaa parhaan vaikuttavuuden. Pitkäaikaisissa palveluissa on oleellista, että esimerkiksi hoito- tai kasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä perheen kanssa. Kun tavoitteet sovitaan yhdessä, niin voidaan myös yhdessä arvioida palvelujen toteutuminen ja vaikuttavuus. Erityislasten ja heidän perheidensä palvelujen toteuttamisessa yhdistyvät monen ammattilaisen voimat. Riskinä pitääkin tunnistaa, että palvelujen hajanaisuus voi heikentää parasta vaikuttavuutta. Puutteita voi olla esimerkiksi tiedon kulkemisessa eri ammattilaisten välillä tai lapsen ja perheen mielipiteiden selvittämisessä, kuulemisessa ja kohtaamisessa. Näin kuvaa Rinnekotisäätiön asiakkuuspäällikkö aihetta. https://hoivajaterveys.fi/mita-vaikuttavuus-vammaispalveluissa-ja-miten-sita-mitataan/

Vammaispalveluista löytyy Sotemetasta vammaispalvelun toteuttamissuunnitelma, johon kirjataan sosiaalihuollon asiakkaalle annettavan vammaispalveluihin kuuluvan sosiaalipalvelun tavoitteet ja palvelun toteuttamisen yksityiskohdat. Muiden palvelutehtävien osalta Sotemetassa ei ole asiakirjarakenteita ainakaan vielä kuvattu. (2)

Hyöty irti asiakas-/palvelusuunnitelmien avulla. Terveydenhuollossa osa terveyshyötyajattelua on terveys- ja hoitosuunnitelma. Sosiaalihuollossa puhutaan joko asiakas- tai palvelusuunnitelmasta. Mallia voidaan periaatteessa soveltaa eri palvelutehtäviin - siis eri-ikäisten palveluihin tai eri ongelmaryhmiin. Tein taannoin STM:lle konsulttiselvityksen, jossa tuli esille tämä asiakassuunnitelma. Selvitysraportissa todetaan seuraavaa: "Kattavana vaatimuksena asiakassuunnitelma on uusi toimenpide. Sen lainsäädännöllinen velvoittavuus on vielä avoin[1] . Tähän asti on ollut useita palvelukohtaisia suunnitelmia kuten hoito- ja palvelusuunnitelma, hyvinvointisuunnitelma, osatyökykyisyyteen liittyvät suunnitelmat, kuntoutussuunnitelma. LAPEn projektissa on tehty määrittelytyö monialaiseksi sähköiseksi palveluksi.[2] Lapsiperheiden lisäksi suunnitelman rakennetta voitaisiin soveltuvin osin hyödyntää muissakin asiakasryhmissä. Suunnitelmaan voitaisiin integroida työ- ja toimintakyvyn arvio. Suunnitelman sisältö voisi olla yllä esitettyä mallia hyödyntäen seuraava: perustiedot, nykytilanne, oma arvio, aiemmat palvelut, suunnitelma ja tavoitteet, seuranta. Tietojärjestelmäpalvelu voitaisiin rakentaa seuraavin periaattein lainaten ”Yksi lapsi yhteinen suunnitelma”-dokumentista: ”Kansalainen tai puolesta asioija: Käyttäjien hyväksyntä yhteisen suunnitelman käsittelyyn järjestelmässä. Hyväksyttäviä henkilöitä olisivat ammattihenkilöt ja tukihenkilön roolissa toimivat henkilöt. Käyttäjien hyväksyminen tarkoittaisi myös tarvittaessa käyttäjien käyttöoikeuksien poistamista. Suostumuksen antaminen tietojen hakemiseen. Tällöin järjestelmä voisi hakea siihen liitetyistä eri toimialojen tietojärjestelmistä tiedot esimerkiksi asiakkuuksista eri palveluissa. Kun järjestelmä olisi koostanut taustajärjestelmistä tiedot asiakkuuksista, voisivat lapsi, nuori ja/tai hänen laillinen edustajansa katsella koostetta omista asiakkuuksista eri palveluissa. Suunnitelman laatiminen kirjaamalla tietoja järjestelmään sen rakenteiden mukaisesti. Tietojen kirjaaminen suunnitelman toteutumisesta eli suunnitelman toteutumisen ja sen mukaan etenemisen arviointi. Ammattilaisen tai tukihenkilö: Asiakkuuksia koskevan koosteen katselu. Suunnitelman laatiminen lapsen, nuoren ja/tai perheen kanssa sekä muiden tarvittavien asioiden kirjaaminen suunnitelmaan. Suunnitelman toteuttamista koskevien tietojen kirjaaminen.” (8)

Sosiaalipalvelujen hyöty on tämän läpikäyntini perusteella "vaikea rasti". Syitä on monia. Sosiaalisten ongelmien syntyyn vaikuttavat monet yhteiskunnalliset tekijät samoin kuin poistamiseen. Sosiaalipalveluilla on vain osittaiset vaikutusmahdollisuudet.  Hyötyyn ja vaikuttavuuteen liittyy oleellisena osana myös mitattavuus. Mitattavuus puolestaan yksinkertaistaa ongelmaa väkisinkin. Sehän ei ole hyvä asia sosiaalihuollon kannalta. Toisaalta jos hyötyä voitaisiin arvioida, mitata yksilötasolla ja sitä kautta myös väestötasolla, saataisiin niukat sosiaalihuollon voimavarat kohdennettua kansalaisten kannalta tasavertaisesti ja ehkä myös oikea-aikaisesti. Jäin myös miettimään, olenko löytänyt riittävästi lähteitä tälle jutulleni. Siis onko hyötyä ja vaikuttavuutta pohdittu ja toteutettu Suomessa kattavasti ja vaikuttavasti. Tähän kaipaan lisävalaistusta alan ammattilaisilta.

Viitteet

(1) THL: Sosiaalialan tiedonhallinnan sanasto 4.1 2017; https://thl.fi/documents/920442/2940835/Sosiaalialan_tiedonhallinnan_sanasto_4_0.pdf/1854a756-2662-4f47-80e3-a8b413340fce

(2) Sosmeta sosiaalihuollon asiakirjarakenteiden ja metatietojen palvelu: asiakirjarakenteet, tietokomponentit, sanasto, palaute. https://sosmeta.thl.fi/sosmeta-publish-ui

(3) Kanta: Sosiaali-ja terveydenhuollon asiakas-ja potilastietojen kansallinen kokonaisarkkitehtuuri; Marika Pentikäinen, Anna Kärkkäinen, Juha Mykkänen, Jaakko Penttinen, Konstantin Hyppönen, Timo Siira, Marko Jalonen 2.110/2019

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138840/Sosiaali-%20ja%20terveydenhuollon%20asiakas-%20ja%20potilastietojen%20kansallinen%20kokonaisarkkitehtuuri%202.1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

(4) Aila-Leena Mathiesenin alustus Osaamiskeskuspäiviltä Seinäjoella 2017.  http://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/sosiaalihuolto-eri-paria.html

(5) Pärjäämisen käsite: Avaan tätä kokonaisuutta myöhemmässä kesäsarjan osassa. Lyhyt kuvaus löytyy vanhasta blogikirjoituksestani sekä sen pohjana olevista teoksista: Kauko Koivuniemi, Kimmo Simonen: Kohti asiakkuutta, Ihmistä arvostava terveydenhuolto, Duodecim 2011; Kauko Koivuniemi, Doris Holmberg-Marttila, Päivi Hirsso, Ulla Mattelmäki: Terveydenhuollon kompassi, avain asiakkuuteen, Duodemim 2014; http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/ei-potilas-vaan-asiakas.html

(6) AVAIN-mittari:

• Minna Kivipelto, Sanna Blomgren, Pekka Karjalainen ja Paula Saikkonen (toim.)Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti, Tampere 2013;
  

  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104473/URN_ISBN_978-952-245-864-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y%20

• Avain-mittarin esittelymateriaalia:
  
• Sosiaalityön vaikuttavuus esiin uusilla välineillä;
  Lisätietoa AVAIN-mittarista THL:n Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointisivustolla
• https://www.aspa.fi/fi/suuntaaja/suuntaaja-32014-asiakasn%C3%A4k%C3%B6kulmaa-palvelujen-laatuun/sosiaality%C3%B6n-vaikuttavuus-esiin#7b74fa24

(7) Päivitetty 26.7.2020: Marko Lempinen (Iltasanomat 25.7.2020): ”Suomessa päihderiippuvaisille ei ole tarpeeksi palveluja saatavilla” – Mikä järjestelmässä on vialla?

Iltasanomien toimittaja avaa asiantuntijahaastattelujen avulla nykytilanteen päihdepalvelujärjestelmästä, kuntien roolista sekä A-klinikkasäästiön omistaman A-klinikka oy:n monopolistisesta roolista palvelujen tuottajana. Jutussa käydään myös kriittistä keskustelua päihdehoidon hyödystä ja vaikuttavuudesta vaihtoehtoina korvaushoito ja kuntouttava hoito. Jutussa on tiukka johtopäätös: "Johtopäätös on yksiselitteinen, kysyipä asiaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoilta, julkisen sektorin ulkopuolisilta palveluntuottajilta tai potilailta itseltään: suomalainen päihdehoitojärjestelmä ei toimi.....Erimielisyyttä yksityisten toimijoiden kesken herättävät ensinnäkin toisistaan poikkeavat hoitofilosofiat. Korvaushoitoihin uskotaan turvauduttavan ainakin osittain siksi, että ne ovat kuntoutusta halvempi hoitomuoto... – Kun hoidossa irrottaudutaan ongelmia aiheuttaneista päihteistä, tämä tuottaa isoja säästöjä lyhyelläkin aikavälillä. Korvaushoidolla ainoastaan ylläpidetään riippuvuutta, eikä se paranna elämänlaatua tai auta riippuvaisia eroon päihteistä, kahdeksan vuotta raittiina ollut Tuomaila sanoo. Useat alan pienimmistä toimijoista nojaavat täysin lääkkeettömiin, toipumiskeskeisiin hoitomenetelmiin, toisin sanoen kuntouttavaan järjestelmään....Oleellista olisi, että kunta antaisi päihderiippuvaisten itse valita, millaiseen hoitoon he haluavat. Ilman sisäistä motivaatiota sairaudesta ei voi toipua."

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006581020.html

(8) Olli Nylander: Hallituksen kärkihankkeet: arkkitehtuurin iso kuva - yhteiset tietojärjestelmäpalvelut, 2018; https://docplayer.fi/113243063-Stm-karkihankkeiden-digipalveluiden-iso-kuva-olli-nylander.html

[1] vrt. perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 15/2018, 1.6.2018, 2.3.3. Asiakassuunnitelma: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/PeVL_15+2018.aspx

[2] LAPEn projekti: ”Yksi lapsi – yhteinen suunnitelma”: http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3886-1, 2017

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80765/Yksi%20lapsi%20yhteinen%20suunnitelma%20ty%C3%B6ryhm%C3%A4raportti.pdf

Sosiaalihuollon tiedonhallinnan uudistus etenee - hyödyt ja haasteet vielä edessä

THL: Sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston tilanne 10/2019

Sosiaalihuollon tiedonhallinnan uudistaminen on ollut pitkä tie. Kaksi erillistä tietä ovat ehkäpä kohtaamassa toisensa. Valtakunnallisten rekisterien sisältö on ollut rakenteista tietoa eli tavalla tai toisella luokiteltua tietoa. Sosiaalihuollon tieto puolestaan toiminnassa on ollut asiakkaiden asioiden käsittelyä, jossa rakenteisella tiedolla ei ole ollut keskeistä asemaa vaan tekstietiedolla (ei-rakenteellisella tiedolla). Näin myös valtakunnallisten rekisteritietojen keruu on ollut erillistä ja keruut erikseen "liimattu" osaksi kentän toimintaa. On muodostunut päällekkäinen tiedonkeruujärjestelmä. THL:ssä on sinikkäästi ja määrätietoisesti suunniteltu, kehitetty ja kokeiltu rakenteista tietoa sosiaalihuoltoon. Olin 31.10.2019 Skypen välityksellä kuuntelemassa tämän hetkistä satoa THL:n OPER-yksikön järjestämässä seminaarissa. (1) Edetty on. Lainsäädännön uudistamistakin on ajettu, mutta esim. soteuudistuksen kaatumiset lienevät myös vaikuttaneet lakiuudistusten viivästymiseen.

THL: sosiaalihuollon asiankäsittelyprosessi

Sosiaalihuollon asiakirjoja on viety kansalliseen Kanta-järjestelmään (vai onko se nimi nyt sitten Kansa tässä tapauksessa). (Ks. kuva yllä). Edistystä on, mutta en päässyt selvyyteen, miten rakenteisia nämä asiakirjat ovat muodoltaan. Ovat ehkä vielä vanhan koulukunnan tuotoksia. Nyt ollaan kuitenkin yhdentämässä kahta tietä. Valtakunnallisia rekistereitä sosiaalihuollossa yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Samoin asiakirjojen rakenteistaminen on vahvasti meneillään. Ja myös paikallisia rekistereitä yhdennetään yhteiseksi sosiaalihuollon asiakasrekisteriksi. Kun uudistustiet saadaan valmiiksi, on periaatteessa mahdollista varsinaisessa toiminnassa synnyttää sosiaalihuollon rakenteinen tieto (ja varmaan tueksi tekstitieto). Uudistusohjelma kestänee vielä muutaman vuoden, mutta sitten ollaan sosiaalihuollon digitaalisen tiedon kärjessä ehkä maailmanmitassa?

Mutta. Valtakunnallinen ohjaus ei ole nykyään mutkatonta - ei se ole ollut ennenkään. Kunnat ovat itsenäisiä toimijoita ja jatkossa myös mahdollisen soteuudistuksen maakunnat. IT-markkinoita ajetaan uusiksi, kun vanhat terveydenhuollon järjestelmät ovat tiensä päässä ja sosiaalihuoltokin pitäisi saada IT-järjestelmien osalta jaloilleen. IT-järjestelmät eivät ole yhtenäisiä tietosisällöiltään sosiaalihuollon näkövinkkelistä. Myös tietojen integraatio terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä on vasta alkutekijöissä. Julkisella sektorilla näyttäisi tapahtuvan uusjako IT-sektorilla. Apotti on voimissaan pääkaupunkiseudulla, UNA-konsortio pyrkii valtaamaan lähes muun maan ja sitten on Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ympärille ryhmittynyt kokonaisuus (muut Siunsote, Essote, Sossteri, Vaasan sairaanhoitopiiri). Sosiaalihuollon asiakkaan kannalta tiedonhallinta pitäisi saada tasalaatuiseksi ympäri maan. Yhtenäiset ammattikäytännöt ja yhtenäinen tietoperusta sekä riittävät yhteydet terveydenhuoltoon pitää kautta maan turvata.

Kansallisella tasolla on tiedostettu rakenteisen tiedon haasteet. Toimintatapojen muutos, rakenteisen tiedon integrointi osaksi toimintaa ja IT-järjestelmien samanaikainen kehittäminen ovat haastava kokonaisuus. Terveydenhuolto on hyvä esimerkki haasteista, vaikka siellä on tosi pitkät traditiot rakenteisen tiedon käytössä (vaikkapa diagnoosit jne.). Esim. keskustelu Apotin käyttöönotosta kuvaa haasteita, vaikka niitä on pyritty isolla joukolla ennakoimaan ja riskejä poistamaan. Sosiaalihuollossa ei ole samanlaista eksaktin tiedon ja mittaamisen perinnettä kuin terveydenhuollossa. Pikemminkin on korostettu ihmistä kokonaisuutena, jota ei pidä palotella yksittäisiin ongelmiin tai mitattaviin tekijöihin. (2) Ja toisin päin. Jos kielletään vertailukelpoisen tiedon ja mittaamisen mahdollisuus, menetetään samalla paljon mahdollisuuksia kehittää hallitusti sosiaalihuollon eri toimintoja.

THL: Käytönhallinnan kokonaisuus

Sosiaalihuolto voi olla etuuksien jakamista tai erityyppisiä palveluita. (3) Asiakkaina on lapsia, työikäisiä ja ikääntyneitä. Kullakin ryhmällä on omia erityispiirteitä. Toisaalta keskeinen tekijä on, milloin ja miten ammattihenkilöiden puuttuminen (interventio) tulisi tehdä. Tämä on herkkä paikka, jossa kansalaisen itsemääräämisoikeus on vastinparina tuolle interventiolle. Rakenteinen tieto antaa ammattihenkilöille uusia välineitä kohdata asiakas. Voidaan muodostaa tietoja yhdistämällä laajempaa ja kattavampaa kuvaa niin yksilö- kuin yhteisötasolla sosiaalisesta ongelmasta. Voidaan ennakoida ja ennalta vaikuttaa, ehkäistä ongelmien kriisiytymistä - periaatteessa.  Yksilötasolla annettava palvelu oletettavasti tehostuu, kunhan kunnioitetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta eikä levitetä tietoja asiattomille. IT-järjestelmien tulee täyttää käytönhallinnan kokonaisuuden vaatimukset. Ne ovat asiakkaan turva tietojen asiattomilta käyttäjiltä.

Sosiaalihuollon tiedonhallinta ja uudet työkalut pitäisi yhteensovittaa sosiaalihuollon yhteisöllisen työtavan kanssa. Tästä näkökulmasta oli vuosi sitten Sosiaalifoorumissa seminaari, jossa alustajat olivat kovasti huolissaan sosiaalihuollon tilasta.(4)

Viitteet

(1) Soten digitalisaation kansallinen pohja kuntoon yhteistyöllä - tiedonhallinnan kehittämisen seminaari31.10.2019, THL; 
https://thl.fi/fi/ajankohtaista/tapahtumat/tapahtumakalenteri/-/event/4638719
Sessio 2: Sosiaalihuollon hyvässä nosteessa
puheenjohtaja kehittämispäällikkö Maarit Rötsä, THL

THL/alustava aikataulu rekisteriuudistukselle

• Sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehittämisen tilanne, kehittämispäällikkö Maarit Rötsä, THL
• Valmistautuminen rakenteiseen tallentamiseen ja määräys asiakirjoista, kehittämispäällikkö Erja Ailio, THL 
• Miten päästään eroon sosiaalihuollon erillisistä rekisteri- ja tiedonkeruista? erikoissuunnittelija Miina Arajärvi, THL
• Yksi sosiaalihuollon asiakasrekisteri ja yhdenmukaiset käyttöoikeudet vuoteen 2021 mennessä, Maarit Rötsä, THL

(2) Sosiaalihuolto eriparia terveydenhuollon kanssa - oli taannoin 2017 kirjoitukseni aihe
https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/11/ : Tähän kannattaa siteerata kirjoitukseni päätelmiä:

Keskeistä sosiaalihuollolle ovat :

• sosiaalinen ympäristö - erityisesti lähiympäristö: onkin kysyttävä, miten lähellä on tuleva maakunta? Eikö lähempänä ole kunta, kunnan osa, kortteli, kylä jne. 
• sosiaalisen ympäristön verkosto, siis myös julkisten toimijoiden virallinen verkosto sekä lähiverkosto  - läheisyysperiaate hienosti sanottuna.
• ongelmien tunnistaminen: sen tekevät itse ongelmien ja avun tarvitsija sekä tietysti sosiaalityön/sosiaalihuollon edustajat oikea-aikaisesti sekä antamalla riittävän avun tai puuttumalla riittävällä kontrollilla tilanteeseen  - tähän tarvitaan riittävät voimavarat, tiivis yhteys koko verkostoon. 

Terveydenhuolto on osa sosialisen ympäristön verkostoa. Terveydenhuollolla on verkostoroolissaan erityinen tehtävä kahdella tapaa:

• hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen toimii ennaltaehkäisevänä toimintana läpi ihmisiän
• mielenterveyden ja päihdeongelmien erityispalvelut tuovat omalta osaltaan lisää apua niitä tarvitseville.  

(3) Sosiaalihuollon palvelutehtävät / THL:n määritys:

"Vuonna 2016 THL on antanut määräyksen sosiaalihuollon palvelutehtävistä, jotka ovat: lapsiperheiden palvelut, työikäisten palvelut, ikääntyneiden palvelut, perheoikeudelliset palvelut, vammaispalvelut, päihdehuolto sekä lastensuojelu. Päihdehuolto ja terveydenhuollon päihdehoito muodostavat yhteensä päihdepalvelut. Mielenterveyshoito on terveydenhuoltoa, mutta sosiaalihuollon puolelta siihen osallistutaan eri palvelutehtävissä aina tarpeenmukaisten sosiaalipalvelujen (44 erilaista) avulla. Täältä löydän lisää tietoa palvelutehtävistä ja sosiaalipalveluista https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/palvelutuotannon-toiminnalliset-maarittelyt/sosiaalipalvelujen-luokitus paras taulukko on Palvelutehtävät ja niissä annettavat sosiaalipalvelut, joissa on myös lakiviittaukset. Sosiaalityön ajatellaan tässä luokittelussa kuuluvan osana lähes kaikkiin palvelutehtäviin. Sosiaalityö on myös ammattitehtävä, jota tekee sosiaalityöntekijä.

(4)  "Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin-seminaari".Sosiaalifoorumi. Huhtikuu 2018.  Oma yhteenvetoni seminaarista oli seuraava:
Surullisena joudun toteamaan, että sosiaalihuollon nykytilanne ei ole ihanne. Se on kriisiytynyt monella tapaa. Markkinoistaminen on vain lisännyt raja-aitoja. Tuotteistusta on viety yhä pidemmälle, josta on seurannut uusia raja-aitoja. Soteuudistus on jättänyt sosiaalihuollon aivan toisarvoiseen, terveydenhuollon apuhenkilön rooliin. Maakuntahallinto etäännyttää entisestään päätöksentekoa. Tilaaja-tuottajamalli pirstoo palvelut ja vaikeuttaa integraatiota. Ammattilaisten osallistuminen ihmisten arkeen vaikeutuu entisestään. Toisaalta ammattiryhmien väliset raja-aidat ovat realiteetti niin nykyjärjestelmässä kuin uudistetussakin.Tiukoista ammattirajoista on päästävä eroon. (Vaatii lakiuudistuksia, joita ei ole luvassa.).
https://ollintuumailut.blogspot.com/2018/04/sosiaalihuolto-ongelmissa-nyt-ja-viela.html