perjantai 13. helmikuuta 2026

Apotti jälleen kritiikin kohteena

Mikko Käkelän kuva Lääkärilehdestä 2026
Apotti- järjestelmällä on pidempi historia kuin sen olemassaolo tällä nimellä. Toisaalta jotain symboliikkaa nimestä löytyy sanan historiaan:"Apotti on useissa katolisissa veljeskunnissa munkkiluostarin johtajasta käytetty nimitys. Apotti oli alkuaan kenestä tahansa arvostetusta munkista käytetty kunnianimitys. Apotti tulee heprean kielen sanasta "ab", joka tarkoittaa isää."   Tarina lähti liikkeelle valmisteluista 2010-luvun alussa nimellä Sirius.  Aloitin Apotin seuraamisen hankintaprosessin valmiseluvaiheesta 2012. Hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen (12.9.12) totesi, että tietojärjestelmäuudistus on välttämätön ja siitä seuraa hyötyjä pitkässä juoksussa eikä kustannuskaan ole nykytilaan verrattuna vuositasolla kummempi. Samoin hän viittasi yleensä terveydenhuollon kustannuksiin ja it-kustannusten osuuteen koko potista. Puolestaan kriitiikki keskittyi seuraaviin argumentteihin: puute täsmällisen tahtotilan määrittämisessä, puuttuu hankkeen paloittelu hallittaviin osiin sekä puuttuu ketterän menetelmän nostaminen uudistamisen ytimeen. Kriitikot kutsuivat Apotin menetelmää Big Bang- menetelmäksi eli kaikki kerralla kuntoon. Listasin vielä 12.9.2012 blogissani seuraavaa:  Myös puuttuu lähdekoodin omistaminen ja näin riippumattomuus toimittajasta pitkässä juoksussa. Pitäisi myös hakea mallia muualta ja vielä kriittisesti arvioida muiden maiden tuloksia sekä siirrettävyyttä Suomen oloihin. Avoimeen lähdekoodiin perustuva järjestelmä saattaisi olla hyvä idea. Toisaalta kyllä tuollakin perusteella osataan tehdä suljettu järjestelmä, jossa tilaaja on tarjoajan armoilla. Kannattaisi korostaa myös käyttäjälähtöisyyttä. Apotin puolustajat viittaavat lähtökohtaan, jossa on jouduttu hallitsemaan (tai yrittää hallita) valtavaa määrää tietojärjestelmiä sekä tuskailla niiden yhteensovittamisessa. Näin enemmistö päätyi kannattamaan monoliittista järjestelmää. Apotin hankinnan riskiarviointi tehtiin 23.8.2012. Löysin tuon dokumentin osoitteesta "Apotti riskianalyysi". Siitä löytyi seuraava luettelo merkittävimmiksi tunnistetuista riskeistä:


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Merkittävimmät riskit olivat hankkeeseen liittyviä yleisiä riskejä. Apotti kertoi 2014, että kaikista riskeistä on tehty torjunta- ja varautumissuunnitelmat. (https://www.apotti.fi/riskit-pidetaan-kurissa-ennakoimalla/). Näissä ei otettu riskiksi monoliittista ratkaisua, vaan sen valmistelijat ottivat lähtökohdaksi. Seurasin alusta alkaen hankintaprosessia. Se oli muodollisesti ja hyvin tarkkaan hankintalain mukaan toteutettu. Jostain syystä EPIC nosti päätänsä kilpailijoiden joukosta jo alkuvaiheessa. Jälkeen päin on tullut selväksi, että eräs suuri kansainvälinen konsulttiyhtiö ajoi voimalla EPIC-ratkaisua. Ja niin siitä sitten tuli valittu tuote, joka on ytimeltään perustuu kriitikkojen mukaan vanhanaikaiseen koodiin.Toisaalta jo hankkeen toteutuksen alkuvaiheessa Apotista käytettiin nimitystä ekosysteemi. Tarkannettuna se oli ja on edelleen suljettu sellainen, johon voidaan hyväksyä mukaan vain ytimeen yhteensopivia ratkaisuja. Merkittäviin riskeihin kuului myös, miten järjestelmä saataisiin mahdollisimman kattavasti käyttöön ainakin Uudellamaalla, mutta laajemminkin. Tuo riski alkoi toteutua vähin erin. Nyt on päädytty siihen, että vain HUS, Helsinki ja Vantaa-Kerava käyttävät Uudellamaalla Apottia. 

Apotin ensimmäinen käyttöönotto tapahtui 10.11.2018 HUS:n Peijaksen sairaalassa. Alku oli vaikea. Syntyi vaaratilanteita hoidossa ja niistä tehtiin valvontaviranomaisille vaaratilanneilmoituksia. Vuoteen 2020 mennessä HUS:n johtajaylilääkärin mukaan tilanne on normalisoitunut. Tartuin kuitenkin kynään blogikirjoitusta laajemman jutun tekoon Osallisuusmediaan otsikolla "Apotin syvät huolet - onko niitä?"(https://www.osallisuusmedia.fi/olli-nylander-apotin-syvat-huolet-onko-niita/). Koko juttu on vieläkin osittain ajankohtainen. Tämä johtuu Apotin maineesta kentällä ja poliittisista päätöksistä vastaavilla tahoilla. Kentällä kritiikkiä ovat esittäneet ennen muuta lääkärit. Poliittisella puolella on äänestetty esimerkiksi Espoossa muun asiakas- ja potilasjärjestelmän puolesta ja luovuttu Apotista. Myös käytettävyystutkimuksissa vuosien varrella Apotti on saanut tyydyttäviä, jopa osin heikkoja arvosanoja. 

Kuva lääkäriledestä 2026

Viimeisin kriittisen kohtelun Apotti sai Helsingin yliopiston professori Minna Ruckensteinin (kuvassa) tutkimuksessa, josta ennakklotietoja julkistettiin Suomen lääkärilehdessä 9.2.2026 (Suom Lääkäril 2026;81:e47180, www.laakarilehti.fi/e47180). Tiivistän lääkärilehden artikkelin keskeisen sanoman: 

  • Tutkimuksessamme oli tärkeää suhteuttaa, mikä on se muutos, joka Apotissa hiertää enemmän kuin muissa tietojärjestelmissä. Keskeiseksi nousi juuri se, että lääkärin työssä kaikkein tärkeintä on näkyvyys potilaan tilanteeseen.
  • Stereotypia on, että kriitikot ovat vanhempia ammattilaisia, jotka eivät jaksa opetella uusia asioita. Tai sellaisia, jotka eivätkä ymmärrä teknologiasta. Tutkimuksemme rikkoi tämän asetelman täysin. Siellä oli myös nuoria, kriittisiä, tietotekniikasta innostuneita lääkäreitä.
  • Tutkimus osoittaa, että Apotin käyttö on johtanut jatkuvaan, epävarmaan ja kuluttavaan korjaustyöhön, joka on kaatunut pitkälti lääkäreiden tehtäväksi.
  • Tutkimuksen mukaan Apotin uudistukset ovat johtaneet pysyviin häiriöihin ja jatkuviin korjausyrityksiin ilman, että järjestelmästä olisi tullut selvästi parempi.
  • Lääkärien keskustelujen perusteella tunnistettiin kolme korjauksen muotoa, jotka kuvaavat, miten lääkärit pyrkivät paikkaamaan järjestelmän puutteita. Korjaavalla klikkityöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa lääkäri joutuu tekemään valtavasti klikkauksia löytääkseen potilastiedoista olennaisen tiedon, koska järjestelmä ei erottele sitä automaattisesti.
  • Työnkulun korjauksilla viitattiin tilanteisiin, joissa järjestelmän standardoidut työnkulut eivät vastaa todellisia kliinisiä tarpeita. Lääkäreiden on jatkuvasti mukautettava ja korjattava työprosessejaan, mikä vie aikaa ja energiaa. Uuden työntekijän tullessa lääkäreiden on usein itse muokattava Apotin näkymiä ja sivuja, jotta työskentely olisi mahdollista.
  • Kosmeettiset korjaukset kuvaavat tukipyyntöjä, tikettejä, jotka voivat johtaa pieniin parannuksiin, mutta eivät ratkaise järjestelmän perustavanlaatuisia ongelmia tai paranna sen toimivuutta merkittävästi. Usein vastaus tukipyyntöihin oli, että järjestelmän logiikalle ei voi tehdä mitään.
  • Professorin päätelmä: Ei ihminen osaa kääntää tarpeitaan koneen kielelle. Ei voi vain kysyä, haluaisitteko tällaista tai tällaista. Se ei ole käyttäjälähtöisyyttä. On mentävä lähelle itse työtä ja sen organisointia, suunniteltava prosessit sen pohjalta. Tutkimus tuo esiin, että joskus korjaustyö ei lopu millään. Teknologian parantaminen voi tapahtua ammattilaisten kustannuksella – ja Apotin kanssa näyttää tapahtuneen juuri näin.

 Palaan nyt vielä Osallisuusmedian juttuuni siltä osin, mitä tässä edellä ei ole tullut kunnolla esille.

  • Kohteena tässä on tuo amerikassa käytetty järjestelmä: Anu Partanen kertoo havainnollisesti aiheesta kirjassaan (Partanen 2016). Tiivistetysti Partasen argumentit ovat seuraavia. Järjestelmä on vakuutusvetoisuutensa vuoksi juridisesti hankala. Kaikkien osapuolten kannattaa maksimoida palvelut. Kansalainen maksimoi sen, että saa vakuutusturvallaan mahdollisimman laadukkaat ja kattavat palvelut. Terveydenhuoltojärjestelmä maksimoi varmuuden vuoksi sen, että palveluita tarjotaan varmuuden vuoksi riittävästi. Jos niitä ei tarjota riittävästi, on pelkona joutua vakuutusreklamaation uhriksi. Näin myös esim. lääkäreilläkin oma vakuutusturvansa.
  • Syvät huolet liittyvät sitten Apotti-järjestelmän käyttöönottoon. Onko osattu ottaa huomioon kaikki erityiset käyttötapaukset ja niiden vaatimukset uutta järjestelmää kohtaan? On kuitenkin mahdollista, että käyttötapausajattelu ei ole oikein yhteensopiva EPICin prosessimallin kanssa. 
  • Juttuni haittaotsikon alla päädyn seuraaviin pointeihin, jotka ovat edelleen relevantteja: 
    • Amerikkalaisen ja suomalaisen toimintakulttuurin ristiriidat saattavat vaikeuttaa järjestelmän käyttöönottoa, lisätä kustannuksia sekä jopa aiheuttaa vaaratilanteita asiakkaiden ja potilaiden hoidossa. Prosessimallin pitää olla suomalaista sote-järjestelmää tukeva.
    • Sitoutuminen yhteen ydinjärjestelmään ja yhteen toimittajaan (EPIC) saattaa lisätä kustannuksia ja vaikeuttaa uudistusten tekemistä suomalaisesta näkökulmasta. 
    • Keskitetty ratkaisu tulee muutenkin kalliiksi, kun kaikki tarjolla olevat vaihtoehtoiset ratkaisut on sovitettava ydinjärjestelmän kehikkoon. 

Olin taannoin eräässä tilaisuudessa, jossa käsiteltiin myös Apottia. Käsittely oli kahtalainen. Apottilaiset kertoivat, mitä uutta ja hienoa järjestelmä tuo. Mm. tekoälyä tietysti ollaan tuomassa myös kiinteäksi osaksi järjestelmää. Mutta tulipa myös esille kritiikkiä - siis ennen tämän lääkärilehdessä julkaistua tutkimusta. Lääkärikunnan kannalta keskeinen ongelma on, että lääkärien työtehtävät poikkeavat amerikkalaisen kollegan tehtävistä. Tuo Anu Partaselta siteeraama kuvaus vakuutusjärjestelmästä on taustalla. Suomessa ei ole vastaavaa vakuutusjärjestelmää. Amerikkalainen  prosessi on EPIC:n järjestelmän juuressa. 

On myös erikoista, jos lääkärikunnan muutosehdotuksia ei kunnolla käsitellä Apotin tikettijärjeselmässä. Olen ollut mukana monessa tietojärjestelmähankkeessa. Tietojärjestelmän rakentamisen ja kehittämisen ytimessä on tikettijärjestelmä, johon tulee jatkuvasti käyttäjäpalautteiden perusteella uudistamisehdotuksia.  

Niin, onko Apotti sisään lämpiävä veljeskunta, joka reagoi kritiikkiin ja muutoksiin vain veljeskunnan omilla ehdoilla eikä avoimen vuorovaikutuksen perusteeella.  Tutkimuksesta erään lääkärin kannanotto: "Minulla ei ole energiaa tehdä tikettejä Apottiin, koska ne vain poistetaan, jos niihin ei ole aikaa vastata."

Lopuksi kannattaa vielä ottaa esille Apotin hyvät puolet. Niitä on.  Tavoitteena on ollut rakentaa järjestelmä, jonka takana on varsinainen toiminta. Sattumalta tutustuin osana erästä työtehtävääni tarkkaan Apotin kilpailutuksen materiaaliin. Se oli kattava, monipuolinen ja tietysti myös mahdottoman pitkä. Vieläkin voisin suositella sitä, vaikka tekoäly ei ollut vielä osa normaalia toimintaa. Sosiaalihuolto nivottiin väkisin osaksi Apottia, vaikka se ei toiminnoiltaan sopinut lainkaan mukaan. Ja kaikkein lopuksi kansalaisia, asiakkaita, potilaita palveleva Maisa on ehkä parasta osaa Apottia. En ole Helsingistä, joten tämä kehu perustuu tuttujen kokemuksiin. (https://www.maisa.fi/maisa/Authentication/Login?). Tässä tulee esille poliittisesti muotoutunut kummallisuus. Espoolaisena käytän vastaavasti Lunna-sovellusta, joka ei käsittääkseni "keskustele" Maisan kanssa.(https://lunna.suomisote.fi). 

torstai 5. helmikuuta 2026

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli ja ohjausmalli uudistettava, päivitys 8.2.2026

Hyvinvointialueiden rahoituksesta käydään kovaa keskustelua alueiden ja valtiovallan kesken. Uusin kiista koskee leikkauksia, jotka toteutetaan vuoden 2025 tilinpäätöstietojen perusteella. YLE tiivistää jutussaan hallituksen päätöksen näin (Kuva YLEn rapoertista). (1)

  • Hallitus leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta 390 miljoonaa euroa vuoteen 2029 mennessä.
  • Vain Keski-Pohjanmaan rahoitus kasvaa, muut alueet menettävät rahaa.
  • Eniten rahoitustaan menettää Helsinki, yli 100 miljoonaa euroa.
  • Säästöt syntyvät, kun palvelutarpeen kasvusta korvataan aiempaa pienempi osa ja siirtymätasauksia leikataan.
  • Säästöt vaikeuttavat palveluiden järjestämistä, koska vanhusten määrä kasvaa. 
On selvää, että kaikki rahojaan menettävät tahot vastustavat leikkauksia. Helsinki säästi eniten ja menettää siis eniten. Kun säästämiselle ei ole mitään kannusteita keksitty eikä rahoituksen laskentamallikaan sitä edesauta, on eripuraisuus selvä asia. Pienimuotoisesti valtionhallinnossa aikanaan tehtiin (ehkä nykyäänkin?) niin, että ennakoitu ylijäämä sijoitettiin johonkin tulevaan tarpeeseen vaikkapa uusiin tietokoneisiin. Tai kun ministeriön tiedossa oli, että jokin määräraha on menossa vanhaksi siirtyen valtion pohjattomaan kassaan, haettiin sille sopivaa käyttöä leikkausten sijaan lisärahatarjonnalla. Tällainen tilanne sattui minullekin aikanaan vastuullisessa työtehtävässä. Sain puhelun, jossa ministeriön virkahenkilö muisteli, että kyllä te siellä tarvitsette tietojärjestelmien uudistamiseen kunnon raha-avun. Otin vastaan tarjouksen ja käynnistin suuren hankekokonaisuuden.  
 
Oleellinen ongelma niin nykyisessä alueiden rahoituksessa kuin aikanaan valtion sisäisessä rahoituksessa olivat kannusteet. Jos siis ehtisaikojen valtio-ajatuksella mentäisiin, olisivat ylijäämää tuottaneet alueet voineet keksiä hyvän ja tarpeellisen sijoittamisen ylijäämän tasoittamiseksi vähentämällä vaikkapa henkilöstösäästöjä tai perumalla ostopalveluiden vähentämisiä.  Tämä kaikki on mielestäni keinottelua.
 
Laskennallinen rahoitusmalli on puolestaan laadittu niin yksityiskohtaiseksi, että on hankalaa keinotella sen avulla. Oheinen kuva on VM:n rahoituslaskelman esittelydokumentista. (2) Keskustelu on käynyt diagnoosien ympärillä, joka liittyy 44%:iin laskentamallista. Sosiaalihuollossa ja vanhusten palveluissa ei taida paljoa diagnooseja olla. Yllätyksenä on, että malli ei ole puhtaasti THL:n tarveperusteisen mallin klooni. Se sisältää annoksen lainattua materiaalia kuntien valtionosuuteen liittyvästa laskentamallista. THL-perustaisen tarvemallin osuus on 80%. Diagnoosit puolestaan realisoituvat potilaiden hoitotapahtumien kirjaamisesta. Kun katson tätä kokonaisuutta, niin kysyn: onko sittenkään niin, että jotkut tahot pystyivät diagnoosikirjausten suuntaamisella nostamaan rahoitusosuuttaan koko "kakusta"? Virheitä on tehty kirjaamisissa, tietojen siirroissa jne., mutta oletan sattumalla olevan suurin vaikutus. "Kakulla" tarkoitan valtion kokonaisrahoitusta, jossa on hyvinvointialueiden kesken nollasummapeli. 
  
Edelleen olen sitä mieltä, että kannusteet puuttuvat. Näin on myös somekeskustelussa tullut esille (kuten Linkedin). Myös STM:n asiantuntijoiden hyvinvointialueiden väliraportissa on asia todistettu. (3). Ja aivan samaan on päätynyt Talouden arviointineuvosto.(4). Laskentamalliin ei ole tällä hetkellä kukaan tyytyväinen. Jopa pääministerikin on herännyt asiaan ja esittää parlamentaarisen työryhmän asettamista. Ryhmän työn keskiössä olisi tämä rahoitusmalli. Nykymallille on esitetty  kolme vaihtoehtoista ratkaisua: 
  • Nykymallin korjaussarja. Korjataan ja paikkaillaan nykyistä rahoituslaskentamallia ja varmistetaan, että diagnoosikirjaukset ja tietojen siirrot takaavat riittävän laadukkaan perusdatan. Tämä ei ratkaise kannusteongelmaa, mutta ehkä tekee oikeudenmukaisemmaksi rahan jaon. Malli ei painota ennaltaehkäiseviä toimia tai terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, eikä ota huomioon moniongelmaisten asiakkaiden aiheuttamia kustannuksia. 
  • Pekka Puskan ja Talouspolitiikan arviointineuvoston ehdotus: Yksinkertaisempi malli, joka perustuisi alueen väestön lukumäärään, ikärakenteeseen ja sosioekonomiseen rakenteeseen. Tämän katsotaan olevan selkeämpi, vähemmän virhealtis ja kannustavan sairastavuuden vähentämiseen. Ei voida kuitenkaan osoittaa, miten malli kannustaisi sairastavuuden vähenemiseen. Mittarit ovat monimutkaisia sisältäen monia syy-seuraussuhteita, joiden pohjalta kannusteiden rakentaminen ei onnistu. (5)
  • Maakuntavero: Pohditaan maakuntaveron mahdollisuutta rahoituskanavana, joka voisi sisältää elementtejä, kuten iän ja sosioekonomisen aseman, ja toimia kannusteena. Mallin vastustajat pelkäävät mm.kokonaiveroasteen kasvua. 
Sopimusyhteiskuntamalli. Oma ratkaisumallini on esitetty uudessa kirjassani "Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä". (5) Kutsun sitä sopimusyhteiskuntaan perustuvaksi vuorovaikutteiseksi malliksi. Sopimusmenettelyssä yhdistetään toiminnan ja talouden tavoitteet yhteisesti valtion ja hyvinvointialueiden kanssa sovittujen mittareiden avulla. Sopimusajatteluun liittyen valtion ja palvelujen järjestäjien (eli hyvinvointialueiden) välinen sopimusmalli on yhdessä tehtävä ja sovittava. Valtiolta keskeiset osapuolet ovat STM ja VM sekä pelastustoimen osalta myös sisäasiain ministeriö. Sopimuksen ytimessä pitää olla yhteisesti sovittu visio, palvelupaus (jopa palvelusitoumus). Mitattavissa tavoitteissa pitää olla selkeät syy-seuraussuhteet, joiden perusteella toimenpiteet pitää voida määritellä ja sopia. Sopimusyhteiskunnan ajatustapa etenee hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien keskinäisiin sopimuksiin sekä sitä kautta organisaatioiden sisälle. Nostan esille kirjassani käsitteen "kokonaisvaikuttavuus", joka syntyy tasapainotettavien korttien mallilla. Kokonaisvaikuttavuuden kortti on ns. jokerikortti. Muut kortit ovat asiakaskortti, voimavarat ja talous -kortti, palvelurakenne- ja palveluprosessit-kortti, uudistamiskykykortti ja työkykykortti. Sopimusten aikajänteet sovitaan keskenään samoin kuin se, millä aikavälillä korjataan / muutetaan sopimuksen sisältöjä. Parlamentaarisen työryhmän pitäisi ottaa tästä kokonaisuudesta valmisteluvastuu, mutta sopimusmallissa pitää olla mukana eri osapuolet - siis valtio eri toimijoineen, hyvinvointialueet sekä edustus myös julkisten, yksityisten ja järjestöjen palvelutuottajilta. 
 
Päivitys 8.2.2026: VM:n lausunnoille lähtenyt uudistusehdotus rahoitusmalliin: Tässä vaiheessa ei toteutettaisi tarvetekijöitä tai tietopoimintoja koskevia merkittäviä laajennuksia. Tarvetekijöiden ja niiden kertoimien taustalla olevissa käyttö- ja kustannustiedoissa otettaisiin huomioon uusimmat tiedot ja nykyisiin tarvetekijöihin tehtäisiin eräitä tarkistuksia. Lisäksi muun kuin hyvinvointialueiden ostopalveluna tai palvelusetelinä rahoittaman yksityisen terveydenhuollon diagnoositietojen huomioon ottamista rahoituksessa rajattaisiin osin. Palvelutarvekertoimien tietopohjan luotettavuuden parantamiseksi selkiytettäisiin THL:n oikeuksia tarkistaa ja korjata tarvekertoimien pohjatiedoissa havaittuja selviä virheitä. Valtiovarainministeriölle säädettäisiin oikeus ottaa rahoitukseen merkittävästi vaikuttavat rekisteritietojen virheet huomioon alueiden rahoituspäätöksissä. Valtiontaloudellisten säästöjen toteuttamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisesta ennustetusta palvelutarpeen kasvusta ehdotetaan otettavaksi rahoituksessa huomioon voimassa olevan lain 80 prosentin sijasta 60 prosenttia vuodesta 2027 lähtien. Lisäksi palvelutarpeen kasvun huomioon ottamista koskevasta määräaikaisesta 0,2 prosenttiyksikön korotuksesta ehdotetaan luovuttavaksi vuodesta 2028 lukien. Säästö ehdotetaan kohdennettavaksi kaikille hyvinvointialueille sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen määräytymistekijöiden perusteella".https://vm.fi/-/esitys-hyvinvointialueiden-rahoituslain-kolmannen-vaiheen-muutoksista-lausunnoille
 
Viitteet 
 (1)   Terhi Toivonen, Nanna Särkkä:Yllätyskäänne: Sote-alueet tekivät yli 600 miljoonaa euroa voittoa viime vuonna. Suurin osa hyvinvointialueista onnistui tekemään voitollisen tuloksen viime vuonna.  https://yle.fi/a/74-20206679          
(2)   Hyvinvointialueiden rahoitusmalli ja rahoituksen määräytyminen, Valtiovarainministeriö 20.8.2025; https://vm.fi/rahoituslaskelmat
(3) Jaana Leppinen (toim.): Hyvinvointialueuudistuksen väliarviointi 2025; Hyvinvointialueuudistuksen väliarviointi (Valtioneuvoston julkaisuja 2025:109)Linkki toiselle sivustolle
(4) Talouspolitiikan arviointineuvosto: Julkisen velkaantumisen taittaminen edellyttää johdonmukaisempaa politiikkaa; Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti 2025, 2.2.2026 (Niku Määttänen, Tuukas Saarimaa, Liisa Häikiö, Johanna Wallenius, Juha Junttila, Jenni Jaakkola, Henri Keränen);  https://talouspolitiikanarviointineuvosto.fi/talouspolitiikan-arviointineuvosto-julkisen-velkaantumisen-taittaminen-edellyttaa-johdonmukaisempaa-politiikkaa/
(5) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea -ihminen pärjäämisen keskiössä, BoD 2026; ks. sopimusyhteiskunta-ajatuksesta ss. 145-149; ks. mittareista ss. 159-163

sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Kohti ihmislähtöistä SOTEA - kirja tuli painosta hetki sitten, päivitys 29.1.2026

Kohti ihmislähtöistä SOTEA on strateginen puheenvuoro ja pamfletti, jossa kritisoidaan voimakkaasti nykyistä sote-uudistusta sen liiallisesta organisaatio- ja talouskeskeisyydestä. Kirja tarjoaa konkreettisen vaihtoehdon: sote-järjestelmän suunnanmuutoksen organisaatiolähtöisyydestä aitoon ihmislähtöisyyteen, jossa keskiössä on kansalaisen pärjääminen.

Pärjäämisen käsite on kirjan punainen lanka, joka tarkoittaa taitoa tulla toimeen elämässä omien voimavarojen, läheisten ja tarvittaessa ammattilaisten tuella. Pärjääminen ei ole yksin selviytymistä, vaan vuorovaikutusta lähiyhteisön kanssa. Mutta pärjäämisvajeessa joudutaan turvautumaan hyvinvointialueiden palveluihin. Kirjassa arvostellaan nykyistä hyvinvointialueratkaisua, jossa ihminen jää objektiksi hallinnon ja säästöjen puristuksessa. Uudistusta ohjataan valtiovarainministeriöstä talouden keinoin. Sosiaali- ja terveydenhuolto eivät integroidu aidosti, ja sosiaalihuolto jää usein terveydenhuollon jalkoihin. Kirjassa ei kuitenkaan jäädä surkuttemaan nykytilannetta, vaan siinä tehdään runsaasti ehdotuksia ja nostetaan esille uusia ajatuksia tai ajankohtaistettuja muunnelmia jo unohtuneistakin ehdotuksista.  

Ei värillä väliä, mutta nyt se on kuoreltaan eli kanneltaan iloisen keltainen kirja. Keltainen kansi symboloi lämpöä, aurinkoa, voimaa. Se rohkaisee, piristää ja parantaa stressikykyä – siis pärjäämistä. Mutta keltainen väri myös varoittaa, ennakoi ikään kuin liikennevalot. Keltainen on oikein hyvä väri tälle kirjalle. 

Kauppojen ohjehinta on 18,90 euroa. Myyn sitä itse tasarahalla eli 20 eurolla. Kirjaa voi tilata Ollilta sähköpostilla olli.nylander1@gmail.com. Pääkaupunkisuedulla voin toimittaa sen suoraan kotiin. Muualle joudun lisäämään mukaan postituskulut. Kirjan voi hankkia myös suoraan