Tietojohtamisen verkostopäivien 22.-23.9.22 ”väläyksiä”

 

 

Tämä kirjoitus on julkaistu myös 28.9.2022 QMS Nordic oy:n nettisivuilla osoitteessa: https://qmsnordic.fi/fi/blogit/tietojohtamisen-verkostopaivien-22-23922-valayksia

Olin 22-23.9.22 Tampereella tietojohtamisen verkostopäivillä. Tapahtuma oli täysi ja kiitos hyvien ystävien sain viimeisten joukossa paikan. Noin 200 ihmistä oli Tampereen Torni-hotellin kokoustilassa kaksi päivää ja vielä illanvietossa ensimmäisenä iltana kuka pidempään kuka lyhyempään. Nostan nyt esille tapahtumasta ”väläyksiä”. Tuota termiä käytti omassa esityksessään THL:n Petra Kokko. Aloitetaan hänen esityksestään.

Petran väläykset sytyttivät minut. Esityksessä oli niin paljon tuttua, että päätin avata laajemmin näitä Petran esitykseen liittyviä asioita. Keskeisenä ”väläyksenä” hän otti esille HILMOn (eli hoitoimoitusrekisterin). Se on hänen mielestään soten tilastoinnin ja tutkimuksen perusjalka niin palvelujen käytön kuin kustannustenkin arvioinnissa sekä hyvinvointialueiden rahoitusmallissa. Toinen huomioni kiinnittyi TOPI-rekisterin mainitsemiseen. Se on vielä ainoa kattava palvelujentuottajarekisteri eli toimipaikkarekisteri. Valviran aikana yritimme saada aikaan uuden SOTERI-rekisterin, mutta Sipilän hallituksen soteuudistuksen kariutuminen keskeytti tämänkin uudistuksen. Nyt on taas herätty kehittämään SOTERIA TOPIN korvaajana. Laaturekisteritkin Petra otti esille ”väläyksenä”. 1.9.2022 on astunut voimaan asetus, joka takaa laaturekisterien budjettipohjaisen kehittämisen ja käytön. Tätä ennen 2018 THL:n lakiin tuli asiasta maininta. Rekisterien suhde HILMOon jäi minulle hiukan epäselväksi. Ehkä tuo lisälehtiajattelu ei enää ole voimissaan. Pidän sitä edelleen ihan hyvänä ajatuksena. Viimeisin ”väläytys” yllätti minut. Kyse oli hankkeesta nimeltä TAHTO. Uutena ideana on keksitty, että nyt tarvitaan myös kattava valtakunnallinen näkymä talous- ja henkilöstötietoihin. Voidaan sanoa, että aikanaan alas ajetun ns. KETI-rekisterin (oli voimissaan ennen valtionosuusuudistusta) tilalle on vihdoinkin syntynyt TAHTO luoda kattava tietoperusta. Ilman sitä ei vaikuttavuus- ja tuottavuusmittareilla ei ole riittävää tietopohjaa. Sen ovat monet toki tienneet (mukaan lukien minäkin) jo KETIn alasajon ajoilta vuosikymmeniä sitten.

Rakenteellisen tiedon väläykset. Verkostopäivillä niin eräissä alustuksissa kuin myös käytäväpuheissa nostettiin esille kriittistä näkökulmaa rakenteellisen tiedon keruulle. Olen ollut tuon tiedonkeruun kannattaja. Nyt joudun kyllä kääntämään takkia. Rakenteellinen tieto on laadultaan hankala kysymys, koska monet ja monin tavoin ymmärrettävät rastitukset mahdollistavat monenlaisia tulkintoja. Toinen haaste on rastitusten työläys. Tätähän on viime aikoina kritisoitu APOTTI-järjestelmässäkin. Rastittaminen vie kohtuuttomasti työaikaa. Samaan aikaan kirjataan (tai sanellaan) myös potilas- ja asiakaskertomustietoja vapaana tekstinä. Kyse on siis osittain päällekkäisestä työstä. Nykyiset tekoälymenetelmät pystyvät pitkälle tunnistamaan vapaasta tekstistä myös HILMO-tyyppiset tiedot. Tästä vakuutuin, kun kuuntelin Antti Karssonin esitystä koneoppimisen mahdollisuuksista ja ongelmista. Näin päädynkin siihen, että tulevaisuudessa ei tarvita HILMOa eikä KANTAa erikseen, vaan ne on yhdistettävä. Ratkaisu on mahdollista, jos THL ja Kela pääsevät asiassa yhteisymmärrykseen. Tietojohtamisen verkostopäiviltä en tällaista näkymää löytänyt. Vaihtoehtona on kyllä ”hybridimalli” (muotisana 2020-luvulla) eli rakenteellisen ja vapaan tekstin yhdistelmä. Hybridimalli voisi olla myös kirjaamisessa käytössä. Osa kirjaamista voisi olla lääkärien vastuulla, mutta osassa voisi olla vastuu hoitohenkilöstöllä ja toimistohenkilöstöllä. Myös sosiaalihuollossa vastuuta voisi jakaa asioiden substanssivastuullisten ja toimistohenkilöstön kesken.  

Kysymysten väläys. Toni Suihkon vauhdikkaasta esityksestä poimin esille kysymysten väläyksen. Kehittämistyössä, hankkeissa, selvityksissä pitäisi tehdä aina sarja kysymyksiä: miksi? mitä? miten? ja uutena bonuksena pohjalla mitä sitten? Usein tehdään hankkeita hankkeiden vuoksi eli kysymyssarjassa pysähdytään kysymykseen, miten. Pitäisi vielä asettaa kysymys, mitä sitten? Ja siitä Toni loihti esille runsaasti vastauksia hyvinvointialueille kuten preventio esille, pitää johtaa kokonaisuutta, verkostoa – mahdollistava johtaminen, johtamisen pitää olla mitattavaa, epäonnistumisetkin on käsiteltävä oppimisprosesseina jne.

Puoliväläys ja muita sosiaalihuollon väläyksiä. Kaisa Pesonen nosti esille käsitteen sosiaalipuoli. Ei ole olemassa sosiaalipuolta vaan sosiaalihuolto. Muita sosiaalihuollon väläyksiä löysin alustuksesta. Toimintakykytieto pitää saada ketterästi käyttöön. Ketteryyttä lisää mobiilisovellusten käyttö asiakastyössä paikan päällä. Ketteryyttä pitää myös lisätä kirjaamisessa ja kirjausten hyödyntämisessä. Nyt tietojen kirjautuminen Kanta-järjestelmään ei houkuttele paikalla käyttäjiä. Olennainen haaste on myös asiakkaan asian hoitaminen eteenpäin. Esimerkiksi asiakasvastaava voisi olla ratkaisu. Sosiaalihuollossa tekoälyn hyödyntäminen on kaksipiippuinen juttu. Datamassasta voidaan ennakoivasti löytää potentiaaliset asiakkaat, joiden ongelmiin pitäisi tarttua ennen kuin on myöhäistä. Asian toinen puoli suostumuksen saaminen asiakkaalta ja tietosuojakysymykset.

Väläys paluusta menneisyyteen. Vanha Tampereen aikainen työkaveri Jaakko Herrala piti tapansa mukaan hienon esityksen, joka oli täynnä ”väläyksiä”. Oion nyt Jaakon sanomaa ja tulkitsen sitä jyrkemmin. Hyvinvointialueet palaavat aikaan ennen valtionosuusuudistusta, jolloin valtion suora resurssiohjaus meni loppumetreillä äärimmäisiin yksityiskohtiin päätyen mahdottomuuteen. Nyt on uhkana ohjausjärjestelmä, jossa yhdistyvät niukkojen resurssien sanelemat normit ja yhdenvertaisuuden vaatimukset palvelujen tarjonnassa eri hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueilla on kapeat mahdollisuudet, koska alussa mennään eteenpäin talous edellä. Omat rahoitusmahdollisuudet ovat olemattomat.

Ennakoinnin väläykset. Kari Natunen ja Jari Pekkanen pitivät tyhjentävän esityksen ennakoinnista ja ennustamisesta. Teollistettu datan tuotantoprosessi luo mahdollisuudet ennakointiin liittyvälle analytiikalle. Keskeistä on kuitenkin datan laatu. Mitä heikompilaatuista data on, sitä epätäydellisempää on ennakoinnin ja ennustamisen mahdollisuudet. Käsitteet ovat standardoituja jo vuosikymmeniä sitten kuten käynnin käsite. Sekin sai osakseen väläyksenomaista kritiikkiä yleisössä. Ääripäässä käynti on vain ”ovensaranatietoa”.

Väläys menestyvästä tiimistä. Jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen avasi välineitä menestyvälle tiimille. Pitää olla keskinäinen luottamus, pitää antaa palautetta (niin positiivista kuin negatiivistakin), tavoitteet pitää olla selkeät tiimille ja myös yksilötasolla. Ja tärkeintä on, että tiimillä on osaava esihenkilö, joka uskoo ryhmäänsä, on innostunut, luja ja vaativa, mutta samalla reilu. Esihenkilö myöntää virheet ja oppii niistä. Hän johtaa johdonmukaisesti, jolloin ryhmäläisillä on turvallisuuden tunne. ”Pelissä vedetään täysillä mutta kohtuullisen rennosti”.  Rentous saadaan aikaan ennakoivalla tilannehuumorilla. Pelaaja kysyi jännittyneenä ennen peliä: miten pelataan?  Toiselta tuli napakka vastaus: ”pelaa vaan”.(Kuvassa estradilla Jalonen, takarivissä väläys Ollin puolikaljusta.)

Väläys ”Onnelasta” ja ”Syrjämästä”.  Riitta Luoto avasi sotetiedon sudenkuopat. Ei riitä, että sotetietoa kerätään vain palvelujen käytöstä. Se on ”sote-ovien heilumisdataa”. Tarvitaan tietoa tyydyttämättömästä hoidon tarpeesta. Jäävuorivertauksessa toteutunut palvelu on veden pinnan yläpuolella, hoitojonot ovat juuri pinnan alla ja tyydyttämätön tarve veden alla koko loppuosa jäävuorta. ”Onnelassa” on hallinnassa jäävuori kokonaisuudessaan ja palveluita käytetään paljon, mutta oikein kohdennettuna. ”Syrjämässä” palveluja käytetään vähän. On henkilöstö- ja osaamispulaa. Tunnetaan jäävuoren huippu, joka näkyy ennen muuta päivystysruuhkissa. ”Syrjämässä” hyvinvointierot kasvavat jatkuvasti eikä rahat riitä koskaan. Tomi Nurmi ja Hanna Downton esittelivät Keusoten ”kysyntälähtöisen palvelutuotantomallin”. Se oli toteutuksena kattava strategisen, taktisen ja operatiivisen johtamisen malli. Jotain jäin kaipaamaan esityksestä eli Riitta Luodon esittämää tyydyttämättömän hoidon tarpeen hallintamallia.

Väläys pirstaleisesta tiedosta. Anna-Kaisa Ikonen kertoi väläyksen ”ihmisten Tampereesta – älykkäämmästä Tampereesta”.  Se saadaan aikaan yhdistämällä monenlaista dataa keskenään sekä analysoimalla sitä tekoälyn keinoin. Väläyksen varjopuolena on tietojen yhdistämisen vaikeudet, tiedon avoimuuden aste ja tietotulva.

Väläykset vaikuttavasta tiedosta. Pasi Lehdon esitys kardiologian laaturekisteristä ja sen hyödyntämisestä sydänsairauksien hoidossa oli apul.prof. Paulus Torkin mielestä oiva esimerkki kattavasta tiedon hyödyntämisestä potilaan hoidon koko prosessissa ja myös johtamisessa. Prof. Harri Laihonen nosti esille vaikuttavuuden organisaation näkökulman ja ihmisen (asiakkaan / potilaan) roolista kokonaisuudessa. Ajaudutaan helposti ratkaisemaan vain tehokkuuden ongelmia, kun tavoitteet pitäisi asettaa palvelun vaikuttavuuden aikaansaannin kannalta. Tietojohtamisen tulee olla strateginen kyvykkyys eikä pelkkä tekninen prosessi – se on väläys. Paulus avasi viimeisessä päivien alustuksessa vaikuttavuusperusteisen johtamisen keskeisen väläyksen. ”Jos ette mitään muuta muista esityksestäni, niin muistakaa keskittyä selkeiden tavoitteiden määrittelyyn.” Se on 1-väläys, josta seuraa neljä muuta eli 2. asiakassegmentointi, 3. mittaus kohden tavoitetta, 4. jaa ja levitä tietoa sekä 5. suunnittele sopivat johtamisrakenteet. 

Kiitos järjestäjille onnistuneista päivistä!

Ukrainan humanitaarinen katastrofi: terveydenhuollon prioriteetit

Alla on 12.3.2022 poimimani artikkeli Lancet-lehdestä. Jutun olen kääntänyt englanninkielisestä artikkelista. Tarkat tilastoluvut ovat tällaisessa sodassa aina vanhoja, mutta tämä asia ei nyt vanhene. Eilinen YLEn ja avustusjärjestöjen keräys tuotti päivässä yli 6 milj. euroa. Avustusten saaminen perille on oma haasteensa.

Ukrainan humanitäärinen katastrofi: terveydenhuollon prioriteetit, Lancet 12.3.2022

Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan lähestyessä kolmatta viikkoa presidentti Vladimir Putinin julman ja tuhoisan hyökkäyksen tulokset selkenevät. Ainakin 352 siviiliä on kuollut ja 1684 haavoittunut tähän mennessä, vaikka Ukrainan valtion hätäpalvelu arvioi siviiliuhrien lukumääräksi yli 2000. Virallisten lähteiden mukaan 17 lasta on kuollut ja 30 loukkaantunut. Noin 2 miljoonaa ihmistä on paennut naapurimaihin. Venäjän viranomaiset ovat raportoineet, että lähes 500 heidän sotilastaan ​​on kuollut; Ukrainan asevoimien lukumäärä on yli 11 000. Maailmanlaajuinen yhteisö on puhunut solidaarisuudesta Ukrainaa kohtaan, mutta humanitaarinen hätätilanne ja laajat terveys- ja hyvinvointihaitat vaativat yhteistä kansainvälistä suunnitelmaa.

Ensimmäinen prioriteetti on konfliktin pysäyttäminen. Mutta diplomaattiset neuvottelut Venäjän ja Ukrainan välillä ovat toistaiseksi osoittautuneet hedelmättömiksi. Putinin kertomat toiveet nopeasta voitosta näyttävät yhä epätodennäköisemmiltä. Jos Kiova ja muut keskeiset kaupungit kaatuvat, seurauksena voi olla pitkittynyt kapina miehitysjoukkoja vastaan ​​verisin talo talolta kaupunkitaisteluin. Tilanteella on historiallinen ennakkotapaus: Groznyn valloitus, joka alkoi joulukuussa 1994, kesti 3 kuukautta ja päättyi vasta kymmenientuhansien siviilien kuollessa ja Tšetšenian pääkaupungin tuhoutuessa.

Yli 200 terveydenhuoltolaitosta on joutunut konfliktilinjoille tai alueille, joilla valvonta on muuttunut. On raportoitu venäläisten joukkojen suorittamista sairaaloiden ja terveydenhuoltolaitosten yksittäisistä pommituksista. Pavlusenkon synnytyssairaala Zhytomyrissä, 90 mailia Kiovasta länteen, oli ensimmäinen terveydenhuoltolaitos Ukrainassa, joka joutui kärsimään, ja sitä seurasi sairaala Vuhledarissa Donestskissa. Yli 670 potilasta on jäänyt loukkuun, ja heiltä loppuu vesi ja lääkkeet psykiatrisessa Borodjankassa. Tällaiset toimet ovat vastoin yleissopimuksia ja normeja, joiden on tarkoitus taata terveydenhuoltoalan työntekijöiden turvallisuus ja suojelu. Niiden ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa yllätystä – Putinin joukot pommittivat aiemmin sairaaloita Syyriassa. Luotettavat tulitaukot ja turvallisia kulkuväyliä tarvitaan sotaan joutuneiden siviilien kiireelliseen siirtämiseen, Geneven sopimuksia on kunnioitettava, terveydenhuolto on turvattava ja lääketieteellistä puolueettomuutta on noudatettava. Kun ihmisoikeuksia loukkaavia hyökkäyksiä tapahtuu, ne on dokumentoitava ja vastuulliset osapuolet saatettava tilille.

Vaikka avustusjärjestöt lähettävät välttämättömiä lääkkeitä ja hätätarvikkeita, Ukrainan terveyslaitokset, jotka yrittävät tarjota hoitoa traumapotilaille, on sota häriinnyt säännöllistä hoitoa vakavasti  ja terveydenhuolta puuttuvat nyt peruspalvelut. Kuten tämän numeron World Report osoittaa, lasten terveydenhuolto kärsii vakavasti. WHO on varoittanut kriisiin liittyvistä traumoista ja vammoista, ei-tarttuvista sairauksista ja kiireellistä lääketieteellistä apua tarvitsevista potilaista sekä tartuntataudeista. Mielenterveys- ja psykososiaalisia tukipalveluja tarvitaan kipeästi konflikteista kärsiville kansalaisille.

Venäjän hyökkäyksen vaikutukset alkavat tuntua kauas Ukrainan rajojen ulkopuolella. Energian ja elintarvikkeiden hintojen, jotka jo nyt nousevat, odotetaan nousevan ennennäkemättömään korkeuteen. Venäjä on Ukrainan ohella maailman suurin vehnän toimittaja, ja molempien maiden osuus maailman kokonaisviennistä on lähes neljännes. Maailman elintarvikeohjelmaa varoitettiin, että sota pahentaa maailmanlaajuista nälkäkriisiä. Kansainvälinen valuuttarahasto sanoo, että konfliktilla on "vakava vaikutus maailmantalouteen". Vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin pienituloisissa, ja ne edellyttävät valtavaa vastausta.

Puola, Moldova ja Unkari tarjoavat suurimman osan välittömästä avusta ja tuesta kasvavalle pakolaisten määrälle. EU:n kriisinhallinnasta vastaava komissaari sanoi, että naapurimaihin on odotettavissa tulla yli 7 miljoonaa pakolaista. Avustusjärjestöt, kansalaisjärjestöt, paikallisviranomaiset ja jopa yksittäiset kansalaiset ovat tarjonneet perusasiat, kuten ruokaa ja vettä. Pakolaisten tukitaakkaa ei kuitenkaan saisi jättää vain muutamille maille. Virheitä, joita tehtiin Syyriasta pakenevien pakolaisten hoidon puutteessa, ei voida toistaa Ukrainan kanssa. Asiantuntija-apua on tarjottava haavoittuvimmille: akuutisti sairaille, vanhuksille ja raskaana oleville sekä naisille, vastasyntyneille ja lapsille. Passin tarkastuksesta pitäisi luopua ja rahaa olisi tarjottava välttämättömiin tarpeisiin. Jatkuva matkustaminen muihin maihin tulee olla ilmaista ja rajoittamatonta. Kaikille ukrainalaisille olisi myönnettävä täysi pakolaisstatus, joka antaisi heille oikeuden työhön ja paikallisiin palveluihin. Kaikkien Euroopan maiden – mukaan lukien Iso-Britannia, Norja ja Sveitsi – on toimittava.

Hyvät ja huonot ihmiset - kumpaan ajatteluun kannattaa tukeutua? - päivitys 4.3.2022

"Kaikki me olemme ratkaisevalla tavalla yhtä huonoja ihmisiä." Näin julisti päätoimittaja Jaakko Heinimäki Kirkko- ja kaupunki-lehden  numerossa 2 / 27.1.2022 otsikolla "Kiinan peli ei vetele". Tiivistän Jaakon argumentit ilman tätä Kiina- talviolymialaisnäkökulmaa. (1)

• "Pyrimme mielellämme hyvään, mutta itsekkyytemme, ahneutemme, kateutemme ja heikkotahtoisuutemme takia hyvät pyrkimykset pakkaavat unohtumaan  tai jäämään muiden vaikuttimien varjoon. 
• Uskonnollisessa kielessä tästä käytetään nimeä perisynti. Kukaan meistä ei ole läpikotaisin puhdas ja aatteellinen, vaan jokainen on myös ahdas ja puutteellinen. 
• Koska ihminen ei ole pohjimmiltaan vain hyvä, meitä pitää joskus pakottaa hyvään tai vähintäänkin lopettamaan pahuudet."

Luin jokin aika sitten eli ennen Heinimäen pääkirjoitusta Rutger Bregmanin kirjan "Hyvän historia" (2). Yli 400-sivuinen kirja pohtii ja perustelee, miksi me ihmiset olemme perimmältään hyviä ihmisiä emmekä huonoja ihmisiä. Mitä? Onko Bregman vääräuskoinen? Ei hän kuitenkaan julista mielestäni mitään erityistä uskontoa, vaan eettistä periaatetta. Hän kuitenkin käsittelee myös tätä perisyntiä ja ilmaisee, että uskonnollisissakaan piireissä perisynnin käsite ei ole kiistaton.  Bregman toteaa seuraavaa:

• "Jos uskomme, etteivät useimmat ihmiset ole kunnollisia, myös kohtelemme toisiamme sen mukaisesti. Silloin saamme toisistamme huonoimmat puiolet esille. Meissä on hyvää ja meissä on huonoa - oleellista on kumpaa puolta vahvistamme."
• "Kun puhuu ihmisen puolesta, toimii myös maailman mahtavia vastaan. Heille toiveikas ihmiskuva on kertakaikkinen uhka, vaara valtiolle, vallan horjuttaja. Antaahan se ymmärtää, ettemme olekaan egoistisia eläimiä, joita on kontrolloitava, säädeltävä ja puhutella ylhäältä alaspäin."

Kirjansa lopussa Bregman antaa kymmenen elämänohjetta (ss.377-392). Selvensin ohjeita omalla tulkinnallani, joka perustuu kirjan luvun koko tekstimassaan.

1. Jos et ole varma, lähde hyvästä. Ollin tulkinta: Tässä harkittu kommunikaatio ja ihmissuhteiden tuntemus on avuksi.
   
2. Ajattele win-win-skenaarioita. Ollin tulkinta: Kannattaa arvioida, mitä on auttaminen ja epäitsekkyys. Ehkä oppi on, että kannattaa arvioida win-win-skenaarioita laajemmin ja pidemmällä aikajanalla kuin juuri ja nyt.
   
3. Paranna maailmaa, esitä kysymys. Ollin tulkinta: Ei aina tiedetä, mitä toinen haluaa. Siksi tuo kysymyksen esittäminen on hyvän alku.
   
4. Hillitse empatiaa, treenaa myötätuntoa. Ollin tulkinta: Bregman perustelee, että myötätunto on hallitumpaa, etäisempää ja rakentavampaa kuin empatia.
   
5. Yritä ymmärtää toista, vaikka se menisi yli ymmärryksen. Ollin tulkinta: Niin kait tässä painotetaan järjen käyttöä tunteen sijasta eli rationaalista ajattelua ja pohdintaa, mistä on kyse.
   
6. Rakasta lähimmäistäsi kuten muut rakastavat lähimmäisiään. Ollin tulkinta: Pitäisi ymmärtää laajemmin, että muillakin ihmisillä on lähimmäisiä ja samat tunteet vallalla.
   
7. Vältä uutisia: Uutisissa usein puhutaan ihmisryhmistä yleistävin termein. Ollin tulkinta: Bregman suosii syvällisempää uutisanalyysin lukemista kuin nopeita päivän uutisia. Näin voi välttää karkeita yleistyksiä pienten uutispätkien kautta.
   
8. Alä lyö natsia.(Tai ojenna käsi suurimmalle vihollisellesi). Ollin tulkinta: Pitää itse luopua kyynisestä asenteesta toisinajattelijaa kohtaan. Bregmanin mukaan kyynisyys on vain toinen sana laiskuudelle.
   
9. Tule kaapista, älä häpeä hyvää. Ollin tulkinta: Pitäisi olla rohkea eikä ajatella, että tämä on tekopyhyyttä. On muistettava, että hyvän tekeminen voi myös tarttua.
   
10. Ole realistinen. Ollin tulkinta: Bregman haluaa muuttaa sanan realismi merkityksen. Arkikielessä realismi tulkitaan kyynisyydeksi, pessimismiksi. "Muista kuitenkin, että se, mikä nyt vaikuttaa naiivilta, voikin olla huomenna terveen järjen mukaista."
    

Hyvän ihmisen ajatustapaan nojaa myös edesmennyt Timo Honkela (1962-2020). Rauhankone -kirja on Timo Honkelan testamentti, jossa tavoitteena on maailman rauhoittaminen tekoälyn avulla. (3) Honkelan rauhankone-konsepti koostuu kolmesta tekijästä: 1) vuorovaikutuksen edistäminen, 2) tunteiden ymmärtäminen ja rauhoittaminen, 3) oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa. Hänen sanoma on, että tekoälyn avulla on mahdollista saada aikaan rauhanomaista ongelmanratkaisua kaikissa kriiseissä ja päätöksentekoa vaativissa asioissa ihmisten välillä. Rauhankoneen taustalla ei ole pelkästään tekoäly, koneoppiminen vaan eri tieteenalojen teoreettiset viitekehykset. Se on myös menetelmä, jolla valjastetaan tekoäly oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Rauhankone on väline avoimuuteen ja mahdollisimman laajaan kansalaisten osallistumiseen - jopa demokratian laajennuksen väline.

Niin näinä koronan ja Putinin aikoina kannattaisi kaikkien - myös maailman johtajien muuttaa ihmiskuvaa vallitsevan ajatustapansa vastaiseksi. Erilaisia vastakkainasetteluja esiintyy jokapäiväisessä elämässämme. Some on myös melkoisen hyvä masinoimaan näitä vastakkainasetteluja. Ehkä kannattaa välttää astumasta niihin ajattelijoiden kuplaan, jotka eivät vastaa omia ajatuksia. Niin vai pitäisikö vain vuorovaikutteisesti altistaa itsensä hyvälle, ymmärtävälle keskustelulle. Hankala yhtälö. Kannatan kuitenkin eettistä periaatetta, että ihminen on hyvä kaikesta huolimatta. Suosittelen kaikille sekä "Hyvän historian" että "Rauhankoneen" lukemista. Ne tekevät hyvää. 

Päivitys 4.3.2022: Avohoitopotilas. Aamun sulkapallopelin jälkipelissä sain vinkin tästä laulusta. Tämä sopii hyvin juttuni jatkeeksi. https://www.youtube.com/results?search_query=avohoitopotilas

 

Lähteet

(1)  Jaakko Heinimäki: Kiinan peli ei vetele, Kirkko ja Kaupunki 2/2022, 27.1.2022

Wikipedia: Perisynti (latinaksi peccatum originale) tarkoittaa ihmisen olem
ukseen kuuluvaa taipumusta pahaan. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan jokaisessa ihmisessä on ominaisuus, joka selittää maailmassa olevat pahat asiat: itsekkyyden ja rakkaudettomuuden. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos. Perisynti on peräisin syntiinlankeemuksesta. Se saa ihmisen tekemään myös tekosyntejä. https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Perisynti. 

Pasi Palmu: Perisynti kaikkien syntien äiti. Tässä kirjoituksessa pohditaan, onko ihminen perimmältään paha vaiko ei. https://www.sley.fi/toiminta/raamattu-tutuksi/raamattuluennot/perisynti-kaikkien-syntien-aiti/. 

Kaiken tietävä Wikipedia määrittelee näin perisynnin: Perisynti on kristinuskoon liittyvä käsite, jolla tarkoitetaan ihmisen olotilaa niin sanotun syntiinlankeemuksen jälkeen. Juutalaisuudessa ja islamissa ei sitä esiinny. Kristinuskon sisällä ei olla yhtä mieltä siitä, mitä perisynti on. Wikipedia

(2) Rutger Bregman: Hyvän historia - ihmiskunta uudessa valossa, Otava 2021 (alkuperäisteos 2019)

(3) Timo Honkela: Rauhankone. Tekoälytutkijan testamentti. Gaudeamus 2017
Maailmanrauha on utopia, josta kaikki haaveilevat mutta johon kukaan ei oikein usko. Ihminen on ladattu tunteilla. Neuvottelutilanteissa kielimuuri kärjistää kriisin, kun ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla eri asioita tai puhuvat samasta asiasta eri sanoilla. Syvästi henkilökohtaisessa teoksessaan Timo Honkela hahmottelee idean Rauhankoneesta, joka auttaisi ihmiskuntaa rauhanomaisemman maailman luomisessa. Rauhankone perustuu tekoälyyn, koneoppimiseen ja muihin kehitettäviin teknologisiin menetelmiin. Sen perimmäisenä tavoitteena on lisätä ihmisten välistä ymmärrystä, taltuttaa tunnemyrskyjä yhteisöissä ja edistää oikeudenmukaisuutta teknologian avulla. Tekoäly ei ole tieteiselokuvien kaiken tuhoava äärimmäinen paha. Päinvastoin se tuo toivon paremmasta. Rauhankoneiden avulla ihminen voi nousta tietoisen ajattelun rajoitusten yläpuolelle. Lähestymässä on viisaiden koneiden aika.

Terveysfoorumi avasi monta näkökulmaa korona-pandemiaan

Kuva: Arkkiatri Risto Pelkonen 14.4.2021

Kelan terveysfoorumi pidettiin 14.4.2021 webinaarina. (1) Esiintyjäkaarti oli monipuolinen. Arkkiatri Risto Pelkonen lähti liikkeelle priorisoinnin tarpeesta. Tavoitteena on jakaa yhteiset rajalliset voimavarat yhteiskunnan eri lohkojen kesken. Kysymyksessä on aina arvovalinta. Terveydenhuollonkin voimavarat on suhteutettava yhteiskunnan muihin toimintoihin. Prioriisoinnin perusteiden ja tavoitteiden on oltava avoimia ja julkisia. Ketään ei saa jättää hoitamatta. Priorisoinnin tavoitteena on määrittää ja perustella hoidon tarve. Arkkiatri päätti esityksensä ajatukseen tuumasta toimeen. "Järjestetään kolmas priosoinnin konferenssi hyvin valmistellun konsensukokouksen mukaisesti 2023." STM:n Taina Mäntyranta kuittasi päätöspuheenvuorossaan, että konsensuskokous kannattaa järjestää 2023, jolloin tiedetään oletettavasti, miten tämän pandemian on oikein käynyt. 

Terveysfoorumi keskittyi koronan ympärille todella monesta näkökulmasta.  Epidemian leviämisen hidastaminen on ollut sinänsä haaste lääketieteelle, mutta myös koko yhteiskunnalle. Heikki Hiilamo asetti kolme tiukkaa kysymystä: 1) Paljonko palon sammuttaminen maksoi verrattuna siihen, että kylän olisi annettu palaa?, 2) Millainen hinta epidemiasta olisi koitunut tähän mennessä, jos sitä ei olisi yritetty hillitä? 3) Mistä löytyy kontrafaktuaali? No se löytyi Brasiliasta, USAsta, Venäjältä, mutta aivan läheltä Ruotsista (Covid-19 kuolemat 13621 vs. 868). Ehkä Suomen strategialla toistaiseksi on pärjätty näihin maihin verrattuna paremmin. Pandemia on ollut moniulotteinen kriisi, eräänlainen luonnonkatastrofi. Vaikutusta on ollut hyvinvoinnin kaikkiin ulottuvuuksiin. Vertauskohtina voidaan suomalaisittain pitää 1990-luvun lamaa ja 2008 globaalia talouskriisiä. Vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia periytyen osittain jopa sukupolvesta toiseen. Hiilamon mukaan epidemian idastamisen "hinta" (tarkoituksella lainausmerkeissä) ilmenee ainakin seuraavasti: palveluiden (palvelujärjestelmän) alikäyttönä, julkisen talouden sosiaalisina kustannuksina, hyvinvoinnin vajeina. Sosiaalibarometri 2021 kuitenkin antaa odotusten vastaisen tuloksen. Sosiaalialan ammattihenkilöt antavat yllättävän korkea kuvan hyvinvoinnista asteikolla 1-10: 2020: 7,43; 2021: 7,13; 2022 ennakkoarvio 7,54. 

Konkreettisesti tähän asti koronan julkisen talouden hinta Pekka Rissasen mukaan on ollut noin 20 miljardia. Suurin osa rahoista on kohdistettu yhteiskunnan taloudellisten rattaiden ylläpitoon eli yritysten tukemiseen ja työllisyyteen.  THL on Pekan kertoman mukaan myös laskenut koronan vaikutuksia terveydenhuollon kustannuksiin. Kokonaisarvio on noin 1 miljardi koostuen testauksista, jäljityksistä, rokottamisesta ja hoidosta. Toisaalta epidemia on vähentänyt terveyspalvelujen kokonaiskäyttöä sekä perus-, että erikoissairaanhoidossa. Pelkästään esh:n tulonmenetykset ovat olleet noin miljardi euroa eli siitä on syntynyt lyhytaikainen säästö kunnille. Mutta siitä koituu myöhemmin palvelu- ja hoitovelkaa.

Koronatartunnoissa on tunnetusti jatkuvasti ollut suuret alueelliset erot. Uusimaan tartuntaprosentit väestöön nähden ovat olleet vähintään kaksinkertaisia muuhun maahan verrattuna. Suuret erot ovat myös olleet eri ammattiryhmien välillä. Rakennusten työntekijät ovat olleet tilastojen kärjessä. Kaikkiaan taloudelliset vaikutukset ovat jakautuneet epätasaisesti. Näin näkymät tulevaisuuteen ovat hoito-, hoiva- ja palveluvelkaa. Lauri Kuosmasen mukaan vaikeimmassa asemassa ovat olleet muutenkin yhteiskunnan huono-osaiset, syrjäytyneet kansalaiset, erityisesti mielenterveysongelmaiset, päihdeongelmaiset, asunnottomat. Mutta myös nuoret ovat kärsineet pandemiasta sekä laitoksissa olevat vammaiset ja vanhukset.

Palvelu- ja hoitovelan käsitettä avasi STM:n Sirkku Pikkujämsä. Kyse ei ole pelkästään erikoissairaanhoidon hoitotakuun toteutusasteesta. Käsite kuuluu seuraavasti:

• Käsitteellä hoitovelka / palveluvelka tarkoitetaan väestön todettua hoidon tai palveluiden tarvetta, johon palvelujärjestelmä ei ole kyennyt vastaamaan, vaan väestö joutuu odottamaan palveluja saadakseen. Lisäksi hoito- ja palveluvelaksi voidaan laskea odotettu piiloon jäänyt tarpeen mukainen kysyntä, kun väestö ei ole vielä päässyt tai hakeutunut hoidon tarpeen arvioon. Hoitovelvaa voi olla sekä perus- että erikoissairaanhoidossa ja palveluvelkaa sosiaalihuollossa sekä myös kuntoutuksessa. Hoito- ja palveluvelalla on merkittävä vaikutus väestön terveyden- ja toimintakykyyn ja hyvinvointiin.
  

Kuva: Markku Tervahauta 14.4.2021

Koronapandemia on epäjatkuvuuskohta Heikki Hiilamon sanoin. Se on epäjatkuvuutta suhteessa menneisyyteen. Kysymys kuuluu: miten paljon on mahdollista palata aikaisempaan normaaliin? Epäjatkuvuus on myös suhteessa tulevaisuuteen: kauanko pandemia kestää? Arkkiatrin esiin nostama priorisointikeskustelu onkin tarpeen juuri tämän epäjatkuvuuden vuoksi. Tämä nostaa esille myös ikiaikaiset filosofiset kysymykset ennen muuta arvokeskustelun. Tähän viittasivat tehohoidon lääkärit Pekka Louhiala ja Mika Valtonen omissa puheenvuoroissaan. Arvot ja faktat (ml.todennäköisyydet) keskustelevat keskenään. Ollaan tekemisissä seurausetiikan ja velvollisuusetiikan ristiriidoissa. Yksilötasolla hoidon priorisoinnissa ovat vastakkain potilaan (tai hänen omaisensa)  ja ammattiauttajan käsitykset hoidon tarpeesta ja hyödyistä. Markku Tervahauta konkretisoi arvokeskustelun oheiseen kuvaan.

Pandemialla on ollut myönteisiäkin seurauksia. Lauri Kuosmanen löysi seuraavan listan: yhteisvastuullisuus, välittäminen, perhekeskeisyys, digiloikka. Mielenkiintoinen havainto oli Timo Aronkydöllä vanhusten hoivasta. Palveluasumisvaiheessa olevien vanhusten elinikä on pidentynyt ja myös palveluasumisen kesto on pidentynyt johtuen mm. infektiosairauksien vähäisyydestä. Ilmiö on ikäihmisten kannalta positiivinen, mutta kunnan kannalta kustannuksia kasvattava. 

Monet alustajat totesivat, että päätöksenteko on tullut avoimemmaksi ja perusteiksi on saatu THL:ltä nopeata, varsin luotettavaa tietoa epidemian kulusta sekä ennusteita jatkosta. Tosin media on monesti ymmärtänyt ennusteiden merkityksen väärin.

Olen itse seurannut pandemiakeskustelua ja kirjoittanutkin siitä aika ajoin tällä blogipalstallani. Innostuin kuitenkin laajemmin tutkimaan aihetta hyvinvointi- ja terveyshyöty. Ajauduin ensin hyödyn etiikkaan. Mutta jatkuvasti jouduin pitkin kirjaa myös esimerkinomaisesti soveltamaan aihettani pandemiaan. Kirjani oli miltei valmis, kun osallistuin tähän Terveysfoorumiin. Totesinkin mielessäni, että Terveysfoorumi toteutti pandemiaongelman käsittelyssä osaa luomaani ongelmanratkaisumallia: ongelma - ilmiö - tilanteen kartoitus tilannehuoneessa - päätöksenteko - vaikuttavuus. Terveysfoorumi edusti hyvin käsitystäni tilannehuoneesta. Sain kirjani painoon 17.4.2021 ja siinä on otettu huomioon myös tämän foorumin sanomat hyvinvointi- ja terveyshyödyn näkökulmasta.

Viitteet

(1) Kelan Terveysfoorumi 2021: alustajat ja fasilitaattorit: arkkiatri Risto Pelkonen, Janne Leinonen (Kela: fasilitaattori), Lauri Vuorenkoski (Lääkäriliitto: fasilitaattori), Heikki Hiilamo (THL), Lauri Kuosmanen (sairaanhoitaja /psykiatria), Pekka Rissanen (THL),Timo Aronkytö (Vantaa: apulaiskaupunginjohtaja), Sirkku Pikkujämsä (STM), Jarmo Koski (Essote), Ilona Autti-Rämö (STM: fasilitaattori), Pekka Louhiala (Tay), Mika Valtonen (TYKS), Markku Tervahauta (THL), Marjukka Mäkelä (emeritaprofessori), Taina Mäntyranta (STM: fasilitaattori). https://www.kela.fi/terveysfoorumi-2021  Youtube-esitys katsottavissa kaksi viikkoa osoitteessa: 
Terveysfoorumi 2021 verkkoseminaarin tallenteeseen.

(2) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BoD 2021 (ilmestyy lähiaikoina, hinta 25 euroa; voi tilata myös Ollilta. Tulee jatkossa myyntiin verkkokauppoihin.)

Onnellinen vanhuus, onko sitä?

Suomiko onnellisen vanhuuden maa, kysytään Timo Strandbergin ja Eino Heikkisen toimittamassa tuoreessa kirjassa eli artikkelikokoelmassa. (1) Pääsääntöisesti artikkeleissa osoitetaan monien tutkimusten ja kirjoittajien näkemysten avulla, että Suomi ei nyt aivan ole onnellisen vanhuuden maa. Ei kirjassa nyt pelkästään tätä pohdita. 14 artikkelia avaa aihealuetta:

• Eino Heikkinen (1 ja 2 artikkelit). Ehkä tästä artikkelista minulle nousee esille onnellisuus ja onnettomuus. Onnellisia ovat ne, jotka saavat elää pitkän ja aktiivisen elämän. Surullisia tai onnettomia ovat ne, jotka joutuvat epätyydyttävien palveluiden varassa pärjäämään lopun elämäänsä. Heikkinen peräänkuuluttaa vanhemiseen liittyvien juurisyiden tutkimista. Pelkät korrelaatioihin perustuvat tutkimukset eivät riitä. Onnellisuuden sijasta pitäisi käyttää käsitettä elämään tyytyväinen. Heikkinen piirtää onnellisuuden ympyrän, jossa toisella laidalla ovat rakentavat tekijät eli terveys, toimintakyky, turvallisuus, yhteisyys, läheisyys, välittämisen kulttuuri, vanhusten voimavarojen rekrytointi. Ympyrän toisen laidan rajoittavina tekijöinä ovat sairaudet, oireet, raihnaisuus, masennus, alakulo, yksinäisyys, turvattomuus, varattomuus, ikäsyrjintä. Eino ja Riitta-Liisa Heikkinen avaavat artikkelissaan "hyvää iltaa elämä" elämän suuren arvoituksen ja vanhuuden rajan siirtymisen. Termi vanhus ei sovi kaikille: kalenteri-ikä vs. biologinen ikä. 
  

• Timo Strandberg on kirjan tuotteliain kirjoittaja (5 artikkelia). Alussa hän käy läpi ikuisen nuoruuden tai vanhenemisen eston käsitykset eri aikoina eli hakee ikuisen onnellisuuden lähdettä. Mm. gerotiede askaroi näiden kysymysten äärellä. Perimä ja ympäristö ovat rinnan vaikuttavia tekijöitä. Yksilöllisesti vaikutusta on elintavoilla. Eliniän pidentyminen on historiallinen ja tilastollinen tosiasia. Toisaalta kaikki me kuolemme joskus. Elämän loppuosassa korostuvat ihmisen jatkuva haurastuminen, raihnaistuminen sekä pitkäaikaissairaudet. Elämänkulkumalleja Timo löytää viisi: A. aiemmin (vanha käsitys): raihnaisuuden lisääntyminen loppuosassa elämää, B. eliniän pidentyminen ja samalla raihnaisuus-ajan pidentyminen, C. sairauksien ja raihnautumisen pakkautuminen loppuosaan elämää, D. eliniän edelleen pidentyminen ja samalla raihnaisuus-ajan pidentyminen, E. eliniän edelleen pidentyminen, mutta raihnausaika sairauksineen pakkautuu loppuelämään lyhyeksi jaksoksi (gerotieteen tavoite). Timo kannattaa Lawtonin mallia elämänlaadun osatekijöinä: subjektiiviset (itse koettu ja psyykkinen hyvinvointi), objektiiviset (kyvykkyys ja ympäristön laatu). Lääkityksessä Strandbergin huolena on monilääkitys ja siihen liittyvät riskit. Ongelma ei ole vieras laitoshoidossa olevienkaan osalta. Lisäksi on monia lääkkeitä, jotka eivät ole soveliaita vanhuksille (vääräaikainen lääkkeiden kohdennus tai psyyken lääkkeiden liikekäyttö). Toisaalta lääkehoitoon voi liittyä myös alihoitoa. Ja vielä haasteena on vanhusten huono sitoutuminen lääkkeiden ottamiseen. Lääkityksen aloittamiseen ja  lopettamiseen liittyy myös hyviä välineitä, joita Timo esittelee (mm. START/STOPP-väline). Timon viimeinen artikkeli liittyy koronaan ikäihmisten kannalta.

• Osittain päällekkäisiä kirjoituksia ovat Koskisen ja Sainion toiminnanvaje-kirjoitus, Vaaraman ikäsyrjintäkirjoitus, Hussin kirjoitus kaltoinkohtelusta, Pitkälän laitoksessa vai kotona -kirjoitus, Heikkisen hoiva- ja hoitokentän kirjoitus, Tilviksen tulevaisuus 2030-kirjoitus. Koskinen ja Sainio avaavat ajankohtaisia tutkimustuloksia ikäihmisten liikkumiskyvystä, kognitiivisesta toimintakyvystä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Vaarama käy läpi hyvinvoinnin osoittimia (Finsote-aineisto) yli 75-vuotiaiden osalta verrattuna 20-vuotta täyttäneeseen väestöön. Marja tekee kriittisen arvion siitä, kohdellaanko ikäihmisiä tasavertaisesti suhteessa muuhun väestöön ja saavatko ikäihmiset riittävästi tarvitsemiaan palveluita. Mielenkiintoista on myös Vaaraman analyysi valtion ohjausasiakirjojen suhtautuminen ikäihmisiin. On ikärasismia ja kaltoinkohtelua sekä riittämättömiä voimavaroja tarpeellisen hoidon tarjoamiseen.  Hussi piirtää kirjoituksessaan kriittisen kuvan ikäihmisten asumisesta sekä hoivasta. Hussi asettaa jopa kysymyksen: jätehuoltoa vai asiallista hoitoa? Pitkälän artikkelissa pohditaan ikäihmisten laitoshoitoa ja kotonahoitoa. Kaisu toteaa mm., että kotihoito ei tule läheskään aika ympärivuorokautista hoitoa halvemmaksi. Heikkinen avaa iäkkäiden hoivan haasteita. Riippuvuus on keskeinen osa iäkkäiden hoivassa. Oleellista on hoidettavan ja hoitajan kohtaaminen ja näkökulmaerot osapuolten välillä. Tärkeätä on elämän suojelemisen rinnalla kivun ja kärsimyksen lievittäminen. Tilvis piirtää laajan kuva ikäihmisten tulevaisuuteen: yksilöllistyminen, markkinoistuminen, konsumerismi, digitalisoituminen sekä tasa-arvokysymykset. 
  

• Mikko Kautto avaa kirjoituksessaan eläketurvan haasteita. Riittävätkö eläkkeisiin varatut rahat, kun ennakoitu eläkepommi on tuloillaan. Vai onko tuo pommi liiottelua. Mikko arvioi myös, riittääkö eläke toimeentuloon. Keskimäärin tilanne on varsin valoisa eläkeläisten taloudellisen aseman kehityksessä. 

Olihan tämä hieno tuore katsaus ikäihmisten onnellisuuteen. Löytyi niitä positiivisiakin puolia onnellisen vanhuuden osalta. Eliniän odote pitenee ja myös aktiivisen, hyväkuntoinen vanhuuden jakso pitenee. Taloudellisestikin eläkkeet ovat keskimäärin kasvaneet. Onnellisuuden vastakohtana ovat edelleen riittämättömät hoivan voimavarat, ikärasismi ja jopa kaltoinkohtelu. 

Löysin kirjahyllystäni teoksen "Vanhuus Suomessa" vuodelta 1983. (2). Toimittajina olivat Jan-Erik Ruth ja Eino Heikkinen. Osittain aiheet olivat samoja kuin tässä 2021 kirjassa. Osittain oli eroja. Samoja aiheita olivat: vanhusten asema, asennoituminen vanhuuteen, elämäntapa ja -tyylit, toimintakyky, hoidon sisältö. Noiden aiheiden osalta myös kritiikki oli samansuuntaista vuonna 1983 vs. 2021. Vanhenemisen selitysmallitkin muistuttivat toisiaan. Tosin luonnollisesti 1983:n tutkimustulokset eivät kaikilta osin vastanneet 2021 tuloksia. Anja Laner-Sivolan ja Tapani Sihvolan kirjoitus asennoitumisesta vanhuuteen on edelleen puhutteleva. Kirjoittajat löytävät kaksi perustyyppiä asennoitumisessa ikäihmisiin, vanhuksiin: kunnioittava ja holhoava. Kumpikin perustyyppi sisältää kolme varianttia: positiivinen, neutraali ja negatiivinen. Kunnioittavassa asennoitumisessa positiivinen ote korostaa vanhuutta luonnollisena hyvänä elämänjaksona. Neutraali asenne pitää vanhuutta väistämättömänä "kohtalona". Kielteinen asenne nostaa esille rappeutumisen ja kelpaamattomuuden ajanjakson eliniän loppupuolella. Holhoava positiivinen asenne perustuun ajatukseen, että vanhus muuttuu "lapseksi jälleen". Neutraali holhoava asenne nostaa esille "sosiaalisen huoltovelvoitteen". Ja negatiivinen holhous on sitä alistamista ja nöyryyttämistä, joka 2021 ilmenee asenteena "kaltoinkohtelu". Asennoitumisen perustyypit voisi päivittää 2020-luvulle. Se ei ole mitenkään vaikea tehtävä. 

Niin pitkät ovat muutoksen juuret. 1983 kirja menee 1800-luvulle saakka ja havainnoi vanhusten onnellisuutta samansuuntaisesti 1983 eli liki 40-vuotta sitten. 

Viitteet

(1) Toim. Timo Strandberg & Eino Heikkinen: Suomiko onnellisen vanhuuden maa?, Into 2021

(2) Toim. Jan-Erik Ruth - Eino Heikkinen: Vanhuus Suomessa, Weilin+Göös, 1983.

Sitran koronaraportti: Suomen päätöksenteossa korjattavaa

Kuva: HS 16.1.2021 / Jarla

Jarlan piirros Hesarin pääkirjoitussivulla sai minut pohtimaan rinnastusta amerikkalaisen poliittisen draaman ja Suomen korona-draaman välillä. Sitran raportti keskittyy käymään läpi koko yli vuoden kestäneen korona-kriisin valtiotason päätöksenteon vaiheet, onnistumiset, epäonnistumiset, ongelmat eri osapuolten välillä. Vertailu USAhan on kyllä tavallaan hauska, mutta pistää kyllä pohtimaan vertailun oikeutuksia. Suomessa laajasti ottaen päätöksenteko ja päätösten noudattaminen meidän kansalaisten keskuudessa perustuu luottamukseen sekä hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkoon ja varsin tasa-arvoiseen tilanteeseen kansalaisten kesken. USAssa asia on aivan toisin. Se näkyy kovin hyvin Jarlan kuvassa. Mutta merkittävämpi on juuri tuo ero hyvinvointiyhteiskunnan ja syvää eriarvoisuutta sisältävän ja lietsovan USAn yhteiskunnan välillä. Merkittävä ero on myös valepuheen ja vihapuheen eroissa USAa ja Suomea verrattaessa.

Sitralle tilaustyönä Martti Mörttisen tekemässä raportissa kerrotaan valtionhallinnon poliittisen päätöksenteon ja virkamieshallinnon väliset ongelmat. Luottamus on merkittävä ongelmia yhdistävä käsite. Luottamus ja ongelmat päätöksenteossa eivät liity pelkästään Marinin hallituksen toimiin korona-asiassa. Usealla eduskuntakaudella on esiintynyt samoja luottamuksen ja päätöksenteon ongelmia. Korona toi mukaan kriisiulottuvuuden eli miten kriisijohtaminen toimii valtiossa. Myös Sitra on jo ennen koronakriisiä nostanut esille hankkeissaan valtion päätöksenteon ongelmat ja esittänyt vaihtoehtoisia uudistusmalleja. Olen itsekin ollut mukana itse asiassa monissa työpajoissa, joissa on haettu uusia malleja. Esitän tässä muistinvaraisesti joitakin keskeisiä ongelmia valtiotason päätöksenteossa:

• Poliittisen päätöksenteon ja virkamiespäätöksenteon sekoittuminen keskenään. Tästä ilmenemismuotoja on mm. seuraavia:
• rakenteellinen ilmenemismuoto: ministerin ja virkamieskunnan väliin synnytetty avustajien ja valmistelijoiden kaarti varsin korkealle nostettuine valtiosihteereineen 
• johtaminen: poliitikkojen (ministeri esikuntineen) yksityiskohtainen puuttuminen virkamiesten valmistelu- ja toimeenpanovaltaan.
• nopeat, vaikeasti ennakoitavat valmistelutehtävät
• Valtionhallinnon pirstaleisuus ja siiloutuneisuus
• Ministeriöiden suuri määrä, niiden alaisten virastojen suuri määrä sekä osittain päällekkäiset tehtävät
• vaikeasti hallittavissa oleva johtamisjärjestelmä - VM superministeriönä puuttuu usein muiden ministeriöiden toiminvaltaan joko suoraan tai epäsuorasti
• johtamista, ohjausta ja palvelutuotantoa tukevien tietojärjestelmien pirstaleisuus, organisaatiokeskeisyys
• Valtion keskushallinnon ja aluehallinnon sekä kuntahallinnon välisten työnjakojen harmaat alueet eli mikä vastuu on kullakin toimijalla suhteessa toisiinsa
• Johtamisen ja sitä tukevan systemaattisen tietojohtamisen ongelmat.
  

Uudistuksiakin on vuosien varrella ehdotettu

• hallitusohjelma, sen toteuttaminen ja seuranta ollut monenlaisten uudistusten alla, kuten strateginen hallitusohjelma tai hankkeen osana päätöksentekoa, tavoitteiden mittaaminen ja seuranta jne. - toisessa ääripäässä on sitten nähty yksityiskohtaisia tavoitteita, jotka jo ohjelmatasolla menevät syvälle ministeriöiden ja virastojen lakisääteisiin tehtäviin
• lainsäädännön valmistelua on pyritty uudistamaan monin tavoin eli saada se tavoitteiden, aikataulujen ja resurssoinnin osalta hallintaan sekä poistaminen päällekkäisyyksiä eri lainsäädännöissä, arviointimenettelyt ja valmistelun avoimuustavoitteet - jatkuvasti on ollut tuloksena myös keskeneräisiä, kiireellä valmisteltuja lakipaketteja jne. 
• Valtioneuvoston rakennetta on pyritty uudistamaan vähentämällä ministeriöiden määrää, lisäämällä horisontaalista verkoistumista jne. 
• Myös päätöksenteon prosesseja on pyritty uudistamaan - esimerkiksi Sitran hankkeet ovat tähdänneet tällaisiin uudistuksiin.  
• Tietojärjestelmien uudistamista on vuosien varrella pyritty saamaan aikaan vahvistamalla valtion keskushallinnon (VM) ohjaavaa roolia suhteessa ministeriöihin ja virastoihin /laitoksiin. Onnistumiset ovat olleet rajallisia. Keskeinen syy onnistumisten rajallisuuteen on ollut tulosjohtamisjärjestelmä. Kukin ministeriö, virasto ja laitos toimii varsin autonomisesti annettujen yleisten tavoitteiden, voimavarojen ja lakiperusteisten tehtäviensä puitteissa. Näin myös tietojärjestelmät ovat olleet siiloutuneina apuvälineinä kullakin organisaatiolla itsellään. 

En mene nyt tähän koronaraportin yksityiskohtiin. Olen aiheesta kirjoittanut esimerkiksi viime vuoden joulukuussa:  

• https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/12/tietojohtaminen-kriisissa.html;
• mm. koronaongelman pirullisuus, kriisijohtamisen haasteet
  
• https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/12/tarinoiden-tarina-2020-systemaattinen.html
• mm. kehittämäni ongelmanratkaisumalli (pohjana myös Sitra-ajattelua)
  

Viite: Martti Mörttinen: Valtioneuvoston ydin kriisitilanteessa. Covid-19-pandemian paineet suomalaiselle päätöksenteolle. https://www.sitra.fi/julkaisut/valtioneuvoston-ydin-kriisitilanteessa/

Alla on raportin lehdistötiedotteesta poimintoja sekä kuva valtionneuvoston ytimen keskeiset suhteet koronakriisin aikana (raportin 1 kuva). 

Korona paljasti Suomen päätöksenteon kehittämistarpeita

"Tuoreen muistion mukaan suomalainen päätöksenteko- ja hallintojärjestelmä on toiminut koronakriisissä melko hyvin. Silti esimerkiksi päättäjien reagointikykyä, lainvalmistelun laatua ja eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä tulisi parantaa vastaamaan tulevien kriisien haasteisiin... 

 

Koronapandemia on nostanut esiin lukuisia suomalaisen päätöksenteon ja hallinnon uudistamistarpeita. Päätöksenteon rakenteiden ja toimintatapojen uudistaminen on tarpeen, jotta suomalainen yhteiskunta pystyy vastaamaan nykyistä paremmin monimutkaistuvan maailman vaikeasti ennakoitaviin kriiseihin.

 

Päätöksentekoa tähänastisessa koronakriisissä arvioidaan vastikään julkistetussa Sitran muistiossa Valtioneuvoston ydin kriisitilanteessa, jonka on tehnyt ja kirjoittanut kokenut journalisti ja tietokirjailija Matti Mörttinen. Hän on haastatellut muistiota varten noin 50 keskeistä vaikuttajaa ja selvittänyt, miten globaalin pandemian etenemiseen reagoitiin eri päätöksentekoelimissä ja miten eri toimijoiden välinen yhteistyö sujui... 

 

Valtioneuvoston linjausten valmistelun ytimeksi kriisissä muotoutui pääministerin sekä perhe- ja peruspalveluministerin kaksikko. Lopullisten päätösten teossa tärkein foorumi oli hallituksen neuvottelu, josta tuli ”uusi instituutio” poliittiseen johtamiseen. Toimintamallin etu oli sitouttavuus, mutta pahimmillaan menetelmä oli raskas ja tehoton. Nyt julkistettu muistio on osa Sitran Kansanvallan peruskorjaus -projektia, joka on selvittänyt suomalaisen kansanvallan tilaa ja kehittämistarpeita sekä tukenut sen uudistumiskykyä erilaisilla kokeiluilla. Projektin lähtökohtana on Sitran helmikuussa 2018 julkaiseman, vanhempien neuvonantajien Liisa Hyssälän ja Jouni Backmanin laatiman Kansanvallan peruskorjaus-työpaperin havainnot. Työpaperissa selvitettiin, miten hyvin nykyiset päätöksenteon rakenteet ja toimintatavat vastaavat tämän päivän ja erityisesti tulevaisuuden tarpeisiin ja miten varmistetaan tarvittava muutoskyvykkyys.

Vaikuttavuus esiin! - osallistava työote tietojohtamisessa

Webinaarin avainhenkilöt: Sari, Nina, Riitta

Vaikuttavuus -esiin on Ensi-ja turvakotien liiton monivuotinen hanke, jonka tavoitteena on saada aikaan välineet liiton ja sen jäsenyhdistysten toiminnan vaikuttavuuden jatkuvalle arvioinnille ja edistämiselle. Hankkeen perusajatuksena  on ollut osallisuuden nostaminen keskiöön. Osallisuudella tarkoitetaan käytännön työntekijöiden kattavaa osallistamista kehitystyöhön ja sitä kautta myös asiakkaiden osallistamista. Tarkoituksena on ollut osallistamisen avulla saada vaikuttavuutta aikaan heti hankkeen alusta alkaen. Pääsihteeri Riitta Särkelä teki sitkeän työn rahoituksen saamisessa monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen. Projektipäällikkö  Nina Forsström ja projektiasiantuntija Janne Pulkkinen tekivät varsinaisen osallistavan työn.  Tukena ja fasilitaattorina oli Sari Laaksonen. Seurasin hankkeen ensimmäisen vaiheen päästöswebinaaria (9.12.2020), jossa johdattelijana oli Sari. Upeata työtä ovat tehneet ja tekemisen tavasta sekä tuloksista on opittavaa koko järjestökentällä, mutta myös koko sotekentällä. Kyse on myös vaikuttavasta tietojohtamisesta. " Mittarilla ei tee mitään, jos tietoa ei hyödynnetä". Tieto ei ole arvokasta, ellei se muuta tapaa toimia. Kyse on yhteisestä oppimisprosessista eli oppivasta vaikuttavuuskulttuurista.

Osallistava työskentelytapa lähti liikkeelle järjestön arvoista sekä kahden työmyyrän aktiivisesta kenttätyöstä kattaen kaikki jäsenyhdistykset työntekijöineen.Työ tuotti vaikuttavuuden mittaamisen  pohjaksi noin 200 kysymystä. Samalla perehdyttiin vaikuttavuuden teoriataustaan sekä Suomessa ja maailmalla rakennettuihin vastaaviin kysymyspatteristoihin sekä mittareihin. Suuren kysymysmäärän läpikäynti ja karsinta oli melkoinen urakka, jossa myös noudatettiin osallistavaa työtapaa. Tavoitteena oli rakentaa toimintakyvyn ja hyvinvoinnin arviointimenettely, joka sopii kaikille asiakasryhmille. Toiminnan vaikuttavuutta on kyettävä mittaamaan lasten ja aikuisten lisäksi myös yhteiskunnan kannalta. Periaatteeksi otettiin kyselyjen helppo toteutus ja että jo kyselytilanne tukee asiakkaan osallisuutta. Lisäksi periaatteena oli, että vastauksia voidaan hyödyntää monenlaisena analytiikkana moniin eri tarkoituksiin ottamalla huomioon yksilön tietosuoja. Myös hyödyntämisessä otettiin huomioon yhteensopivuus muiden kansallisten ja kansainvälisten mittareiden kanssa. Kyselyä ei toteutettu irrallisena yksittäisenä kyselynä, vaan koko tiedonkeruuprosessi yhdistettiin osaksi järjestön asiakastietojärjestelmää eli optimoitiin jo pilottivaiheessa tiedonhallinnan prosessit.

Lopputuloksena oli yksinkertainen viiden kysymyksen sarja viisiportaisena arviointiasteikkona:

• haittakokemus: kuinka paljon asia, jonka vuoksi tulit palveluun, haittaa elämääsi?
• suoriutuminen: miten suoriudut päivittäisistä toimistasi ja tehtävistäsi?
• sosiaaliset suhteet: kuinka tyytyväinen olet ihmissuhteisiisi?
• turvallisuus: kuinka turvalliseksi koet olosi?
• toiveikkuus: Olen tuntenut itseni toiveikkaasi tulevaisuuden suhteen.

Pilotissa vastausprosentti oli korkea, 87%. Pilottiaineiston analyysi tuotti lopputuloksena sen, että yli 70% asiakkaista koki hyvinvointinsa parantuneen prosessin aikana. 

Lapin  yliopiston sosiaalityön professori Sanna Hautala teki  hankkeesta arviointitutkimuksen. Pohjana hän käytti ns. Rogersin mallia, jonka mukaiset tulokset olivat seuraavat:

• suhteellinen hyöty: koetaan, mutta paremmin saatava käyttöön; johtamisen ja hallinnoinnin osalta kehitettävää (tiedolla johtaminen)
• yhteensopivuus: soveltuu hyvin arvopohjaan, asiakastyön osalta kehitettävää
• kompleksisuus: ei koeta monimutkaisena, osittain koetaan vievän liikaa aikaa
• kokeiltavuus: otettu mielellään käyttöön, osaamiseen liittyen kehittävää
• näkyvyys: sitouduttu suhteellisen hyvin, vahvampaa osaamista ja hyötyjen konkrestisoimista toivotaan

Webinaarissa esiteltiin  vielä joitakin kentän kokemuksia, joista poimin esille seuraavia:

• muutoksessa tärkeä muistaa oman organisaation ydintehtävä
• arviointisuunnitelma johtamisen tueksi: näyttöön perustuva arviointimalli
  
• kaikki tai mahdollisimman moni työntekijä osallistuivat kehitysprosessiin
  
• tavoitteena hyöty asiakastyölle
• säännölliset kannustavat kokoukset - positiivinen  ote
• muutos näkyväksi asiakkaalle.

 Käännän hankkeen tulokset positiivisiksi tavoitteiksi yleensä sote-tietojohtamisessa:

• kannattaa yhdistää vaikuttavuuden aikaansaannissa organisaation arvot, ydintehtävät sekä työntekijöiden konkreettiset asiakastyötehtävät.
• kannattaa tiedon keruu kentällä yhdistää suoraan asiakastyöhön sekä hyötyyn niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kannalta
• kannattaa luoda sisällöltään ja IT-ratkaisultaan mahdollisimman käyttäjäystävälinen ratkaisu, koska siten mahdollistetaan kattava ja luotettava tiedon keruu sekä tietojen hyödyntäminen
  
• kannattaa varmistaa, että tiedonkeruu palvelee mahdollisimman monia käyttäjäryhmiä asiakasrajapinnasta aina organisaation johtamistehtäviin saakka
• kannattaa osallistaa organisaation kaikki tasot ja henkilöt muutokseen.
• kannattaa luoda oppivaa vaikuttavuuskulttuuria, jossa vaikutukset alkavat jo tiedonkeruuvaiheessa välittömästi
  
• ja lopuksi: kannattaa hyödyntää Ensi- ja turvakotien liiton hankkeen työprosesseja, osallistavaa työotetta sekä kokemuksia.
  

Taas on hyvä mahdollisuus aloittaa näiden seitsemän tavoitteen sisällyttämistä osaksi hyvinvointialueiden tietojohtamisen välineistön rakentamista sekä erityisesti uuden sosiaali- ja terveyskeskuksen tietojohtamisen rakentamiseen. 

 

Päivitys 21.12.2020: Matti Rimpelä kommentoi FB:n puolella seuraavasti:

 Joo, mutta... olen yhä enemmän alkanut ihmetellä, mitä tarkoittaa 'osallisuus', mihin tarvitsemme tällaista sanaa kun on olemassa jo valmiina 'yhdessä toimiminen. Yhdessä toiminen osuu ytimeen, keroo sen mistä arjessa on kysymys. Osallisuudella on suunta, joku osallistuu jonkin toisen jörjestämään toimintaan. Toinen asia on vaikuttavuuden mittaaminen. Teemmekö sen liian vaikeaksi. kun yritämme soveltaa arviointi

TUTKIMUKSEN ajattelua ja menetelmiä. Jospa unohtaisimme vaikuttavuuden ja keskittyisimme asiakaskokemukseen. On lukuisia hyviä tapoja seurata asiakaskokemusta ja myös mainioita menetelmiä. Yksi kiinnostavimmista löytyy kouluyhteisöistä, suosittelen https://schoolday.com/. Minusta varsin toimivia teknisia ratkaisuja ja menetelmiäkin sovellettavaksi.

 

Ollin kommentti: 

Hyviä pointteja. Osallisuus on järjestön käyttämä termi, joka mitä ilmeisimmin tarkoittaa yhdessä toimimista. Asiakaskokemus on tässä saatu esille todella yksinkertaisin kysymyksin. Menee heittämällä ohi monen monimutkaisen, työlään kyselyn. Ja vaikuttavuutta tulee samalla kertaa ja yhdessä toimimisessa. Aikalailla lähelle ymmärsin liitonkin projektin saavutukset.

Viitteet

 

Vaikuttavuus esiin hanke. Ensi- ja turvakotien liitto:

 

 

https://ensijaturvakotienliitto.fi/julkaistu-malli-jarjeston-tyon-vaikuttavuudesta/

https://issuu.com/ensi-jaturvakotienliitto/docs/vaikuttavuus_esiin_tyon_vaikutukset_ja_niiden_mitt

Päivystyshelppi-palvelu - hyvä idea kaipaa vielä kehittelyä, päivitys 1.9.2020

 

 

 

 

 

 

 

 

 https://www.terveyskyla.fi/paivystystalo/palvelut/p%C3%A4ivystyshelppi-palvelu

Tässä se on se uusi palvelu, joka laittaa kohdalleen päivystyspalvelujen kysynnän, tarpeen ja tarjonnan. Meidän kansalaisten kannalta palvelun avulla voin ennakoida, onko tarpeen ja kannattaako minun mennä päivystykseen. Terveyskylän päivystystalo on palvelun kehittäjä ja omistaja. Päivystystalo kertoo seuraavaa:

Päivystyshelpin avulla käyttäjä voi etsiä toimintaohjeita hoidon tarpeen arvioimiseksi. Palvelu tarjoaa neuvoja hoitoon hakeutumiseen ja itsehoidon tueksi. Hätätilanteissa oikean toiminnan varmistamiseksi palvelu tarjoaa ensin ohjeita yleisimpien hätätilanteiden varalle. Sen jälkeen käyttäjä voi edetä palvelun hakutoiminnallisuuksiin ja etsiä haluamaansa tietoa valitsemiaan hakusanoja ja suodattimia käyttäen. Hoitoa vaativissa terveysongelmissa Päivystyshelppi ohjaa käyttäjää tilanteen mukaan:

• soittamaan hätänumeroon 112
• ottamaan heti yhteyttä oman terveyskeskuksen kiirevastaanotolle tai päivystykseen
• olemaan yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen ensisijaisesti omaan terveyskeskukseen tai terveysneuvontaan toimintaohjeeseen määritellyn ajan kuluessa

Lievissä terveysongelmissa Päivystyshelppi tarjoaa käyttäjälle ohjeita itsehoitoon ja voinnin seurantaan. Päivystyshelppiä ei ole tarkoitettu yksittäisen oireen vakavuuden arviointiin, eikä se korvaa terveydenhuollon ammattilaisen tekemää hoidon tarpeen arviota.

Miten päivystyshelppi toimii? Ensin vastaan kysymykseen: Onko sinulla jokin seuraavista hätätilanteista? Niitä on lueteltu 23 kpl allergisesta reaktiosta vierasesineeseen hengitysteissä tai nielussa. Seuraavaksi valitaan kehonosa, missä ongelma piilee. Voin kirjoittaa ongelman. Valitsin pään alueen ja kirjoitin "mieli maassa". Sain kuusi vastausta: nielemisvaikeus, nielun tai kaulan turvotus, vieras esine hengitysteissä tai nielussa, vieras esine peräsuolessa, leukakipu, hengenahdistus. Totta voi olla, että aiheuttaja on vieras esine tms. Mutta tämä haku ei nyt mennyt kohdalleen. Näyttää siltä, että toistaiseksi palvelu ei mielenterveysongelmiin oikein pure. Hakuehdoissa on varmista kehittämisen varaa ja siksi halutaankin palautetta palvelusta.

Miten voitaisiin palvelua kehittää suuntaan, jossa otettaisiin myös huomioon ns. turhat päivystyskäynnit. Ne liittyvät moninaisiin ongelmiin, jotka eivät aina ole luokiteltavissa fyysisiksi vaivoiksi tai ei ainakaan pelkästään sellaisiksi. Ammattilaiset ovat todenneet, että päivystykseen tulee paljon sellaisia ihmisiä, joiden ongelmat eivät ole luonteeltaan päivystystyyppisiä. Puhutaan yleisestä pärjäämisvajeesta.

Pohdin myös, miten erilaisten digitaalisten palvelujen kehittämisessä tehdään yhteistyötä yli rajojen. SoteDigi oy:lle eli tulevalle DigiFinland oy:lle on siirretty vastuu omaolopalvelusta. Tuntuisi siltä, että päivystyshelppi ja omaolo (https://www.omaolo.fi/) voisivat olla sukulaisia keskenään. Jos omaolo tuntuu ongelmalliselta ja siitä tulee akuutti hätä, voisi päivystyshelppi olla avuksi. Avasin omaolopalvelun ja vastaan tuli kysymys "Epäiletkö koronavirusta?" Olisihan tämä ajankohtainen ongelma ollut paikallaan jotenkin liittää päivystyshelppiin, vaikka ongelma ei välttämättä ratkea päivystyksen kautta.

Lopuksi tullaan aivan keskeiseen asiaan, miten pääsen nopeasti päivystykseen ja saan nopean ja tarvitsemani hoidon. Asun Espoossa - hyvinvoinnin kehdossa. Minulla ja perheenjäsenilläni (monenikäisillä) on monenlaisia, jälkikäteen jopa hupaisia kokemuksia tuntien odotuksesta. Laskin kerran, että 8 tunnin odotuksella sain puolen tunnin palvelun. Kerroin kolme vuotta sitten yhden esimerkin: https://ollintuumailut.blogspot.com/2017/10/paivystyksen-odotusaika-mika-on_31.html Jos näin on vielä asian laita, voitaisiin sijoittaa esimerkiksi Jorvin päivystykseen päivystyshelppi-palvelu selko-ohjeineen ja vielä siten, että se hälyttäisi päivystävää hoitajaa, kun oireet pikaiseen hoidon tarpeeseen täyttyvät. Voisihan tätä palvelua kehittää myös niin, että olisi eriasteisin palveluita keveistä kannustuksista palata kotiin, erilaisiin sähköisiin ohjeisiin, hoitajavastaanottoon sekä viimein lääkärin vastaanottoon. 

Nyt vain kaikki kehittämään palvelua. Terveyskylän kehittäjät toivovat käyttäjiltä palautetta Päivystyshelpistä lomakkeella, joka löytyy Terveyskylästä Päivystyshelppi-palvelun verkkosivuilta.

Päivitys 1.9.2020: Johanna Virtanen kommentoi FB:n puolella seuraavasti: Samanlaisen sovelluksen äärellä on ilmeisesti sotedigi? Heillä sovellus tekeillä päivystysapu 116117 palvelusta. Miksi ihmeessä kahdella taholla puuhataan samaa asiaa pitkälti julkisilla varoilla? toivottavasti kilpailuasetelma luo laatua.

 

Hyötyajattelu osaksi asiakas- ja potilastietojärjestelmiä - kesäsarja: osa 8

Hyvinvointi- ja terveyshyöty - kesäsarja: osa 8: Hyötyajattelu osaksi asiakas- ja potilasjärjestelmiä

Tämä kirjoitus on julkaistu QMSNordicin blogiosiossa: https://qmsnordic.fi/fi/blogit/hyvinvointi-ja-terveyshyoty-osaksi-asiakas-ja-potilaskertomusjarjestelmia Teksti on tehty johdannoksi QMS-Nordicin ja Professio oy:n 20.8.2020 klo 9-10 järjestettävään webinaariin: "Uuden sukupolven APTJ– Puhtia palvelujen ennakointiin, suunnittelemiseen ja tuottamiseen" (https://qmsnordic.fi/fi/tapahtumat/uuden-sukupolven-aptj-puhtia-palvelujen-ennakointiin-suunnittelemiseen-ja-tuottamiseen; https://professio.fi/product/uuden-sukupolven-aptj/#ohjelma).

Blogikirjoitus on samalla tiivis yhteenveto 7-osaisesta kesäsarjastani. On mahdollista, että sarja jatkuu vielä ainakin kahdella kirjoituksella. Toinen kirjoituksista liittyy tuohon webinaariin. Siinä haastateltavana tulee olemaan Mikko Nenonen.

• Osa 1: hyvinvointi- ja terveyshyötymalli soten johtamisen ytimeen - Ollin avaus; http://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/hyvinvointi-ja-terveyshyotymalli-soten.html
• Osa 2: Miksi terveyshyötymalli ei etene?: Risto Kurosen haastattelu; http://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/miksi-terveyshyotymalli-ei-etene.html
• Osa 3: "Terveyshyöty - vanha viini uudessa leilissä": Matti Rimpelä; ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/terveyshyoty-vanha-viini-uudessa.html
• Osa 4: Hyödyn todentaminen vaikea kysymys sosiaalihuollossa - Ollin alustus; https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/hyodyn-todentaminen-vaikea-kysymys.html
• Osa 5: Asiakkaan tarpeet (huolet) tunnistettava sosiaalihuollossa: Sirkka Rousu; https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/07/asiakkaan-tarpeet-huolet-tunnistettava.html
•  Osa 6: Hyvinvointi- ja terveyshyödyn mittaamisessa paljon puutteita - Ollin välitilinpäätös; https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/08/hyvinvointi-ja-terveyshyodyn.html
•  Osa 7: Arvoon perustuva terveydenhuolto voisi olla radikaali muutos sotessa: Juha Teperi; https://ollintuumailut.blogspot.com/2020/08/arvoon-perustuva-terveydenhuolto-voisi.html

Perehdyin kesän aikana yksin ja asiantuntijoiden kanssa aiheeseen nimeltä terveyshyöty. Tavoitteenani oli laajentaa terveyshyödyn ajatustapaa hyvinvointiin ja sotemaailmaan. Haastattelin seuraavia henkilöitä: asiantuntijalääkäri Risto Kuronen (osa 2), yliopettaja Sirkka Rousu (osa 3), emeritusprofessori Matti Rimpelä (osa 3), vararehtori Juha Teperi (osa 7). Kesäsarjasta on ilmestynyt 7-osaa ja se on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteesta http://ollintuumailut.blogspot.fi.

Terveyshyötymallin ydin on, että potilas tietää itse paljon ongelmastaan ja sairauksistaan sekä yleensä pärjäämisestään. (Kuva vasemmalla). Terveyshyötymalli on kehitetty alun perin kroonisten sairauksien hoitoon (”Cronic Care Model”). Potilas on itse aktiivinen toimija ja ammattihenkilön tehtävänä on vahvistaa potilaan pärjäämistä. Laajensin tämän ajatuksen hyvinvointiin, jolloin sotepalveluista on mukana kaikenlainen ehkäisevä toiminta, mutta ennen kaikkea myös sosiaalihuolto. Matti Rimpelä totesi, että tämä on vain ”vanhaa viiniä uudessa leilissä”. Rimpelä kertoi myös, että terveyshyötymalliin on rinnastettavissa Michael Porterin Suomeen tuomaan arvoon perustuvaan malliin: ”Terveydenhuollossa arvo on nähtävä sen tuottamana terveydentilan paranemisena. ” hyvinvoinnin ja terveyden määritelmät kattavat terveyshyödyn ja terveydenhuollon arvon määritelmät. (kuva oikealla). Ihmisen pärjääminen arkielämässä on hyvä uusi tiivistys hyvinvoinnista ja terveydestä.

Rakensin jo kesäsarjan alkuvaiheessa hyvinvoinnin ja terveyshyödyn prosessimallin. Se on kombinaatio erilaisista aiheeseen liittyvistä prosessimalleista. Prosessi kulkee näin:

• elämäntilanteen arviointi (pärjään omillani tai tarvitsen ulkoista apua)
• yhteydenotto ja vireille tuleminen (arvioimme yhdessä ammattihenkilön kanssa palvelutarpeeni, arvioinnin tuloksena teen ajanvarauksen palveluun)
• asiakkuuden suunnittelu (painopiste on ammattihenkilöllä, joka tuntee palvelumahdollisuudet)
• palvelu / hoito (voi olla fyysistä tai digitaalista läsnäolopalvelua tai niiden kombinaatio)
• jatkohoito ja/tai elämäntilanteen normalisointivaihe (tässä viimeistään mitataan hyvinvointi- ja terveyshyöty).

Haastateltavilta saamani tiedon mukaan hyötyajattelu on jostain syystä jähmettynyt paikalleen. Kymmeneen vuoteen ei ole oikein mitään radikaalia tapahtunut. Ei ajatustavasta ole kovinkaan paljon näkynyt merkkejä edellisen tai nykyisenkään tuotantokauden soteuudistuksen valmisteludokumenteissa. Onhan se tosiaan voinut mennä ohi, kun dokumentteja on kummaltakin kaudelta ollut 1000 sivua per kausi. Ei ole APTJ-järjestelmiinkään sisään leivottu tätä ajattelutapaa. Tai sitten en vain ole huomannut.

Juha Teperin haastattelussa 7-osan blogikirjoituksessa nousi esille kaksi tärkeätä haastetta. Nykyinen sote-palvelujärjestelmä toimii ristiriitaisten kannusteiden varassa. Mikään kannuste ei edesauta hyvinvointi- ja terveyshyödyn nousua pinnalle. Jo pelkästään julkisen perusterveydenhuollon ja työterveyden kannusteet poikkeavat kertakaikkisesti toisistaan, eikä kumpikaan tue hyötyajattelua. Toinen Juhan esiin nostama asia oli siiloutunut organisaatiokeskeisyys, joka ei tue asiakaskeskeisyyttä. Juhan mielestä lähtökohtana pitäisi olla ihmisten pärjääminen arjessa. Intervention pitäisi perustua pärjäämisvaikeuksiin arjessa. Tässä Juhan ns. asiakkuuden segmentointimallissa vaikeudet voitaisiin segmentoida seuraavasti:

• tilapäiset ongelmat, jotka voidaan hoitaa kevyillä menettelytavoilla, jopa osittain digitaalisin välinein
• moninaiset ja monimutkaiset ongelmat sekä
• ongelmien kombinaatiot, jotka edellyttävät läsnäoloon perustuvaa moniammatillista apua.

Lisäksi on vielä ryhmä ihmisiä, joilla on elämänhallinnan pärjäämisvaje kattaa lähes kaikki elämisen osa-alueet eli puuttuu pärjäämisvaranto. Toisin sanoen sen paremmin pärjäämme, mitä suurempi on ”pärjäämisvarantomme” (Matti Rimpelä).

Yhdessä ystäväni lääkäri Mikko Nenosen kanssa pureudumme tähän kokonaisuuteen Professio oy:n webinaarissa 20.8.2020, kun me kaksi senioria avaamme 20 minuutin keskusteluosuutemme esittelemällä omaa asiakkuuden segmentointimalliamme. (Oheisessa kuvassa Mikko oikealla ja Olli vasemmalla valmistautumassa Kihvelitapahtumaan ennen korona-aikaa). Pohdimme, miten tuo malli sekä hyötyajattelu voitaisiin sisällyttää APTJ-järjestelmiin. Samalla ehkä selviää, onko jo olemassa APTJ-järjestelmiä, johon tämä ajatustapa on rakennettu mukaan.