Pärjäämisen ilosanomaa iloisesti monella äänellä 16.10.2025

Kuvassa vasemmalta Kauko ja Olli 

Pärjäämisen ilosanomaa 16.10.2025 SOSTEn tiloissa. Kolmesta konkarista esiintyivät Kauko ja Olli. Kolmas konkari Mikko Nenonen oli estynyt osallistumasta tapahtumaan. Pohjat koko tilaisuudella valoivat SOSTEn varapääsihteeri Anne Knaapi ja HYVAn hallituksen puheenjohtaja Juha Nurmela. Kommentoijiksi oli pyydetty Vappu Taipale, Elli Aaltonen ja Kari Hakari. Kaikki kolme kovia sotetietäjiä. 

Tilaisuus oli iloinen ja onnistunut. Saimme pärjäämisen ilosanoman perille kuulijakunnalle, jota oli paikalla pari kymmentä ja etänä useita kymmeniä. Vanha työkaverini Hanna Toiviainen Stakesista ja Valvirasta oli paikalla ja postasi Facebookiin iloisen yhteenvetonsa tilaisuudesta.

'Pärjäämisen ilosanoma - kohti soten uutta kulttuuria' - Mielenkiintoinen tilaisuus tänään SOSTE:ssa Paljon keskustelua ja vuoropuhelua, tuli hyvä mieli ja tilaisuudesta jäi päälle mukava olo.  

• "Kuullaanko asiakkaita ja heidän tarpeitaan?"
• "Säästetäänkö hyvinvointivaltio pois?
•  "Ehtivätkö hyvät hankkeet muuttua toimeenpanoinnovaatioiksi ennen kuin säästöt syövät hankkeet?"
•  "Onko sote-uudistuksen tärkein tavoite; integraatio, kadonnut, kun kaikki säästävät omasta pesästä?"
•  "Järjestelmätason ja ihmisten ymmärtämä kieli eivät kohtaa
•  "Ihmiset tarvitsevat leikkauksien sijaan sosiaalista liimaa.

 Elli Aaltonen kommentoi samassa yhteydessä: Kiitos Olli ja Kauko. Kirjanne antaa herätteitä uuteen kulttuuriin sotessa. (Täytyy muistuttaa, että kirjan kolmas konkarikirjoittaja on Mikko Nenonen.)

Tässä vielä keskeisiä alustajien mielipiteitä pärjäämisen ilosanomasta:

Anne Knaapi:

• Pärjäämisen ilosanoma tukee sotejärjestöjen toiminnan kehittämistä ja auttaa kokonaisuuden hallinnassa
• ihmislähtöinen ajattelu ja toiminta järjestötyön perusta
•  Vapaaehtoistyö sotejärjestöjen voima

Juha Nurmela esitteli Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n toimintaa sekä siihen liittyen osallisuusmediaa (www.osallisuusmedia.fi)

•          Juho Saarikin omaksunut pärjäämisen termin tekemällä yhteistyö YLEn kanssa kansalaisten kokemustietojen keruussa.

Kauko Koivuniemi (yksi kolmesta konkarista)

• Suomen sotelta puuttuu visio ja palvelulupaus eli pärjäämislisän palvelutarjonnan määrittäminen
• Tarvitaan sosiaalista liimaa – koheesio
• Pärjäämisen ilosanoman osti edesmennyt Martti Kekomäki lukiessaan Kaukon ja Simosen kirjan käsikirjoitusta Kohti asiakkuutta (Duodecim 2011)
• Ennen kolmen konkarin kirjaa teimme ryhmällä Kauko ja Olli 10-osaisen blogisarjan aiheesta – edelleen on luettavissa ollin tuumailut -blogista 2023 – kaikkiaan 9 kuukauden rutistus (Me pärjäämme - osa 10: me opimme, siksi pärjäämme - havainnot ja löydökset) 
• Pärjääminen on taitoa arvostaa elämän monimuotoisuutta (elämä kantaa), taitoa tulla toimeen erilaisten poikkeamien kanssa ("sitko"), taitoa ohjata elämänsä kulkua itse, yhdessä asiantuntijoiden kanssa ja/tai kumppanien kera ("koheesio")
• Pärjäämislisä (eli palvelulupaus) syntyy palvelutoimitusten tuottamasta lisäarvosta arkeen, aikaansaannoksista. Siinä yhdistyvät tiedot ja taidot sinun hyväksesi
• Pärjäämisrepussa on kaksi taskua: objektiiviset tiedot, faktat päätöksistä ja ratkaisuista sekä subjektiiviset taidot – opitut ja opittavat. 
• Pärjäämistaitoja ovat: tekemisen taidot, taloudenpidon taidot, turvallisuuden taidot, toveruuden taidot (koheesio), tunnetaidot

Olli Nylander (yksi kolmesta konkarista)

•          Pärjääjä – vuorovaikutus eli liima – yhteisöt. Parjääjän reppu pärjäämisvaranto vaihtelee: jokaisella meistä se on omanlainen, jollakin täysi reppu, jollakin pysyvää tai tilapäistä vajetta, joku on täysin hukannut repun sisällön. Mitä enemmän on vajetta repun sisällössä, sitä enemmän on kysyntää pärjäämisvajeen paikuulle. Kysynnän ja tarjonnan epätasapaino johtaa monenlaisiin ongelmiin pärjääjän kannalta, mutta myös tarjoajan kannalta. 
• Palvelujen kysynnässä ja tarjonnassa konkarien mielestä kannattaa käyttää asiakasryhmittelyä: hätäapu, tilapäinen apu, pitkäaikainen apu, ennaltaehkäisyn palvelut
• Vaikeudet pärjääjän ja ammattiauttajan välillä: tilannetieto ei kohtaa, puuttuu kansallinen määritys palvelutarjoomasta eli pärjäämislisän tarjonnasta (liiketaloustermein palvelulupaus), asiakaskokemus ja organisaation tekninen suorituskyky eivät kohtaa, data, informaatio, tieto siiloutunut
• Vaikeuksien voittamisen strategia: pitää olla yhteinen eri toimijoiden välinen strategia eri toimijoiden kesken (valtio- julkiset ja yksityiset palveluntuottajat – Kelan etuuspalvelut – SOTE-järjestöt); yhteentoimivat ja yhteiskäyttöiset tietovarannot saatava aikaan sekä yhteiset yksinkertaiset mittarit; yhteinen toimintojen ja niitä tukevien tietojen strategia

Vappu Taipale

•          Palvelulupaus on liiketoiminnan, markkinoiden termi, joka ei sovi SOTE-maailmaan – parempi on puhua pärjäämislisästä.
• Pärjäämisen perustana on väestön terveyden edistäminen
• Soten ohjausmekanismi oli vuosikymmeniä sitten yksityiskohtainen ja tarkka – sen avulla pidettiin erikoissairaanhoito kurissa ja tuettiin perusterveydenhuoltoa; sitten vastuu siirrettiin kunnille ja kokonaishallinnan ote kirposi; tarvitaan ohjaamisen ytimeen kansalaisen pärjäämisen edistäminen
• Tarvittaisiin yliopistosairaaloissa ja yliopisto-opetuksessa erikseen perusterveydenhuollon opetusta tuleville lääkäreille. Tätä Vappu on esittänyt vuosikymmeniä sitten ja edelleenkin, mutta asiasta ei ole tullut mitään.  

Elli Aaltonen

• -          Tieto lähtee ihmisen tarpeista; nyt kansalaiset jäävät verhon taakse
•  Nykyisestä SOTEsta tulee toivoton olo: täytyy säästää, jotta hyvinvointivaltio säilyy vai katoaako säästövimmassa hyvinvointivaltio
•  Toivoa herättää, kun seuraa hyvinvointialueella tapahtuvia kehittämistoimia ja innovaatioita
•  Alueiden hankkeiden osalta haasteena on aikaansaada kestävän hyvinvoinnin tuloksia, ehditäänkö saada hankkeiden tulokset juurrutettua toimintaan, ennenkuin säästöleikkuri tulee.
•  SOTE 3.0 tarvitaan nyt heti -ei ole aikaa hukattavaksi
•  SPR:n määrittelemät vaikeudet sopivat hyvin koko SOTEen: 1. yhteydenoton vaikeus, 2. palvelujen saatavuuden vaikeus, 3. palvelujen saavutettavuuden vaikeus – siis et tavoita, et saa, et löydä polkua
•  Pärjääminen on tärkeä lähtökohtakäsite nyt ja jatkossa
•  SOTE 3.0 pärjäämisen uudessa kulttuurissa tulee nousta esille seuraavat asiat:
•  kestävyys – kestävä sote: ikään kuin ei olisi aikaa
• yhteisen tiedon hyödyntäminen: integraatio ja yhteistyö
• kaikki ei voi jäädä itsepalveluksi, omaksi velvollisuudeksi – tarvitaan hyvinvointivaltion apua
•  Tarvitaan kansalaisen luottamusta SOTE-järjestelmään: palvelujen saavutettavuus, saatavuus, tietous palvelutarjoomasta, palvelujen kokonaisymmärrys, palvelumaksut, palvelurakenne, yhteistyö palvelujen sisällä – välillä – kesken
•  SOTE-järjestöt voisivat hyödyntää THL:n tietovarantoja – päästäisiin irti päällekkäisistä tiedonkeruista (Anne Knaapin mielestä järjestöt hyödyntävät ja panostavat tietojohtamiseen)
•  Eri toimijoilla on hienot, hyvät strategiat – kuten STM:llä; Kelalla jne., mutta strategioiden siirtäminen elävään elämään ontuu monella.

 Kari Hakari

•           Pärjäämisen ilosanoma yhdistyy erilaisissa asiakaslähtöisissä soten hankkeissa, integraatioiden edistämisessä kuten hoitoketjujen luomisessa
• Tampereella saatu aikaan 2000-luvulla hyviä integraatiohankkeita, jotka ovat jalkautettu toimintaan sekä arvioitu niiden kustannussäästöjä: esim. Tesoman terveysaseman allianssihanke, TAYS:n sydänsairaalan hoitopolku, Tampereen kotitori
•  SOTE-uudistuksessa palattiin 90-luvun maailmaan: integraatio hävinnyt, kun jokainen organisaatio pyrkii säästöihin omista lähtökohdistaan (ns. osaoptimointi); hankkeita on, mutta miten löydetään liima eri hankkeiden välillä – kokonaisuuden hallinta
•  SOTEn suunta näyttää heikolta: mistä löydetään liima kuten uudet palvelukonseptit ja niihin liittyen taloudellisten vaikutusten laskenta
•  Vastuu jakaantunut valtion, kuntien ja alueiden kesken hyvinvoinnin edistämisessä – tarvitaan pärjäämisen vision perusteella integraatiotoimenpiteitä
•  Asiakaskokemus: dataa on valtavasti, mutta siiloutunutta – puuttuu yhteinen tilannekuva; tarvitaan rekisteritiedon rinnalle asiakaskokemustieto – niin tehtiin esimerkiksi Tesoman allianssihankkeessa – siinä oli periaatteena ”kaikki voittaa”.

Keskustelua

Luottamus puhutti Ellin alustuksenkin jälkeen:

• Kun yksilölle tulee monta huonoa palvelukokemusta peräkkäin, hän luovuttaa ja menettää samalla luottamuksen soteen. 

• SOTE-järjestöjen tuottamat vertaistuen palvelut lisäävät luottamusta – vapaaehtoistyö on järjestöjen supervoima
• sosiaalisen pääoman keskeinen käsite on luottamus
•  sukupolvien välillä on eroja luottamuksessa sotepalveluihin – nuoret sitoutuvat huonosti sote-järjestöihin, koska niiden toiminta vanhanaikaista

 Ja vielä kolme muuta keskustelun helmeä: 

•         Kalasataman potilasraati hyvä esimerkki asiakaskokemuksen hyödyntämisestä palveluiden kehittämisessä
• Ei pidä ajatella vain kaksinapaisesti palvelujen kysyntä versus tarjonta; kolmas tekijä on palveluiden tarve; on olemassa häiriökysyntää, ylitarjontaa / ylidiagnosointia mutta myös alitarjontaa / alidiagnosointia
• Yhteistyön ja integraation aikaansaannissa tarvitaan kolme tekijää: 1. yhteiset tavoitteet, 2. yhteiset mittarit, 3. yhteiset kannusteet; nämä periaatteet ovat perua erilaisista onnistuneista yhteishankkeista, alliansseista

VM haamudiagnoosien kimpussa, päivitys 15.10.2025 kommentteja

 "Haamudiagnooseista" puhuminen liittyy HS:n uutiskirjoitukseen 10.10.2025 / toimittaja Aino Heikkonen. Erityinen huomio on jutussa (THL:n saamien tietojen perusteella) sairausryhmässä hengityselinten krooninen toimintavajaus. Koko maahan verrattuna Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella diagnoosiryhmän kasvu ollut täysin poikkeuksellinen verrattuna muuhun Suomeen. 

Taustalla on diagnoositietojen merkitys rahoitusmallissa, jossa valtio jakaa käytettävissä olevat eurot rahoitusmallin mukaisessa suhteessa alueille. Kannusteena on siis löytää mallista mahdollisia porsaanreikiä - kuten "haamudiagnooseja", joilla voitaisiin nostaa oma alue muiden edelle ja näin saada ennakoitua suurempi euromäärä käyttöön. https://www.hs.fi/paivanlehti/10102025/art-2000011545540.html Kirjoituksessa käydään läpi myös eräiden muiden alueiden daignooseissa vastaavia ongelmia suuntaan jos toiseen. Kyse on tiedonhallinnan kokonaisuudesta aina diagnoosien määrittelystä edeten erilaisten tiedonsiirtovaiheiden jälkeen THL:ään rekisteritiedoksi. 

Tiivistetysti voin pitkällä kokemuksellani sanoa, että jokaisessa tiedon muodostamisen ja jalostamisen prosessin vaiheessa on mahdollista syntyä virheellistä tietoa. Hoitoilmoitusjärjestelmän alkuaikoina tehtiin vertaileva tutkimus sairauskertomustietojen ja sen aikaiseen poistoilmoitusrekisteriin ilmoitettujen tietojen välillä. Tutkimuksessa löydettiin eroja. Hoitotakuun valmistelussa aikanaan pyrittiin suoriin tiedonsiirtoihin sairaaloista Stakesiin. Hanke jouduttiin keskeyttämään kiireiden vuoksi ja sen vuoksi, että oli tosi vaikea saada annettujen tietojen ja todellisuuden välille yhdenpitävyys. Diagnooseja oli annettu, mutta osittain sairaalajärjestelmässä ei ollut kaikilta osin tehty uloskirjauksia. Kuitenkin todellisuudessa maksutietojen ja sairauskertomustietojen osalta ko. potilaat oli uloskirjattu. 

Ja vielä on käsittelemättä diagnoosien määrittelyn perimmäinen ominaisuus: yli-tai alidiagnosointi tai ylipäätänsä diagnoosin määrittelyvaikeudet. Rahoitusmalli näyttää kannustavan ylidiagnosointiin. On monia ongelmia, joita voidaan ns. medikalisoida. Alidiagnosointi puolestaan voi syntyä siitä, että potilasta ei kunnolla joko osata tai välitetä tutkia. Esimerkkejä löytyy niin yli- kuin alidiagnosoinnista. Kirjoitin osana elämäkertaani 29 tarinaa, josta tarina nro 12 oli nimeltään diagnoosien maailma. (Olli Nylander: Lauttasaaresta SOTEmaailmaan, BOD 2022, ss. 276-293). Vuoteen 2022 mennessä ei diagnooseja ollut vielä sotkettu rahoitusmalliin. Toki yrityksiä vuosien varrella oli diagnoosien kytkemistä tuotteistukseen osana ns. DRG-järjestelmää. Yhteisymmärrystä sairaanhoitopiirien kesken ei tästä syntynyt. Jotka ottivat DRG-järjestelmän jollain tavoin käyttöön, saivat siitä oivallisen kannusteen parantaa myös diagnoosien oikeellisuutta, tiedon laatua. Kerroin kirjassani myös hoidon haittavaikutusten kirjaamisesta. Olivat ymmärrettävistä syistä alidiagnosoituja. Olin mukana työryhmässä, joka yritti saada aikaan parannuksen. Tämä oli vuonna 2007. Tietääkseni alidiagnosointi on tältä osin edelleen todellisuutta. 

Jälkeenpäin olen ehdottanut jo eläkkeellä ollessani joissakin kirjoituksissani, että THL:n hoitoilmoitusjärjestelmä ja KELAn kantajärjestelmä pitäisi yhdistää. Näin syntyisi samoista tiedoista yksi tietovirta, jossa sairauskertomustietojen perusteella syntyisi hoitoilmoitustiedot siltä osin, kun tiedoissa on päällekkäisyyksiä. 

Diagnoositiedotkin on monopolisoitu VM:n vastuulle. Se on kummallista. HS:n kirjoituksissa ei esiinny lainkaan STM:ää, vaikka se "muodollisesti" on koko SOTEn sisältövastuullinen ministeriö. Diagnoosien merkitys mallissa ylikorostuu ottaen huomioon, että diagnoosilla on keskeinen asema erikoissairaanhoidossa, vähäisempi asema perusterveydenhuollossa eikä minkäänlaista asemaa sosiaalihuollossa.  

Kirjoitin samasta asiasta heinakuussa 2025. https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/07/hyvinvointialueiden-rahoitusperiaatetta.html. Tässä on tuon ajan pointtilistani. 

• Nykyinen laskentamalli perustuu THL:ssä pitkään kehitettyyn terveydenhuollon ja siihen kytkeytyvään vanhustenhuollon tarvepohjaiseen indeksiin (kertoimeen). (3) Pekan tavoin olen sitä mieltä, että tällainen monimutkainen indeksi ei avaudu kenellekään. Indeksi ei ole kannuste hyvinvointialuetta todellisiin uudistuksiin, vaan pikemminkin keinotteluun indeksin tarvitsemien tietojen keruussa. Neurologian ylilääkäri Jari Kankaanpää kärjistää asian seuraavasti mielipidekirjoituksessaan (HS 23.6.2025): "Hyvinvointialueille jaetaan rahaa sattumanvaraisesti. Jos tietopohja vuotaa, vuotaa myös oikeudenmukaisuus. Nykyisellään malli ei ole neutraali rahoitusmekanismi vaan teknokraattinen sattumakone." VM ja THL vastasivat 8.7.2025: Rahoituksesta noin 80 prosenttia kohdennetaan alueille tarvekertoimilla, jotka kuvaavat kunkin alueen väestön palvelutarvetta suhteessa maan keskimääräiseen tarpeeseen. Lisäksi vastauksessa todettiin, että mallia kehitetään jatkuvasti ottamalla huomioon myös saadut palautteet. 
• Diagnoosien  keskeinen merkitystä tarvekertoimessa pohditaan HS:n uutisessa 4.7.2025 "Noin 80 prosenttia hyvinvointialueiden rahoituksesta perustuu siihen, mitä sairauksia ja kuinka paljon paljon suomalaiset sairastavat."  Diagnoosi pätee melkoisen hyvin erikoissairaanhoitoon. Sen rooli on keskeinen potilaan diagnosoinnissa ja sairauksien parantamisessa. Erikoissairaanhoidon osuus sotesta lienee rahassa mitattuna noin  kolmannes. Diagnoosin roolia on vuosikausia yritetty tuoda keskeiseksi osaksi perusterveydenhuoltoa. Siinä on ollut monia vaikeuksia johtuen ongelmien moninaisuudesta. Siksi onkin joko sivuutettu koko diagnoosi (esim. keksimällä jokin sopiva) tai käyttämällä hyväksi perusterveydenhuoltoon luotuja omia luokituksia.Perusterveydenhuollon osuus rahoituksen kokonaisuudesta lienee noin kolmannes. Ja lopuksi tunnettua on myös, että jatkuvasti tapahtuu ylidiagnosointia ja myös alidiagnosointia niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Viimeinen kolmannes on sosiaalihuolto, jossa diagnoosilla ei ole mitään merkitystä ja sijaa. 
• Erikoissairaanhoito painottuu tarveindeksissä perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuolroon verrattuna.  Se ei painota ennaltaehkäisyn, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimia. Näin on ymmärrettävää, että juhlapuheista huolimatta esimerkiksi perusterveydenhuoltoa ei edistetä vaan alasajetaan. On myös ymmärrettävää, että sosiaalihuolto jää myös syrjään kehittämisestä ellei jotain dramaattista tule esille kuten vaikkapa vanhusten palveluissa tai lastensuojelussa. Tämän kirjoituksen jälkeen THL:n julkistamassa sosiaalihuollon tilastossa sosiaalihuollon kustannukset ovat noin 45%. Loput kustannukset ovat ESH:n ja PTH: kustannuksia. 
• SOTE tarkoittaa sosiaalihuoltoa, terveydenhuoltoa ja niiden integraatiota. Tunnettu Oulun tutkimuksiin perustuva luku on, että moniongelmaiset asiakkaat aiheuttavat liki 80% kustannuksista. Rahanjaon perustana oleva indeksi ei nosta tätä tosiasiaa esille. 

Rahoitusmalli kaipaa uudistusta. Kaikki alan asiantuntijat ja harrastajat  tunnistavat tiedon laadun ongelmat, tietojen manipuloinnin ongelmat sekä puutteet todellisten kannusteiden aikaansaannissa. Mielestäni rahoitusmallin tulisi olla vuorovaikutteinen VM:n-STM:n ja alueiden kesken. Vuorovaikutus tarkoittaisi sitä, että kunkin alueen kanssa pitäisi tehdä toiminta- ja rahoitussopimus, joka perustuu osin kaikkien osapuolten yhdessä hyväksymään tilannetietoon sekä yhteisesti esiin nostettuihin tavoitteisiin ja niiden saavuttamisen haasteisiin. Toiminnan tavoitteet ja rahoituksen tavoitteet pitäisi kytkeä yhteen toimintalähtöisesti. Nyt tilanne on toinen. Olemme tätä näkäkulmaa myös nostaneet esille kolmen konkarin (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen)  kirjassa SOTE 3.0 - kohti SOTEn uutta kulttuuria. Kansalaisnäkökulmasta ja kansalaisten pärjäämisestä pitäisi lähteä liikkeelle, ei organisaatioista.  

Päivitys 15.10.2025: Kommentteja FB:stä ja Linkedinistä: Mikko Rotonen, Janne Pitkänen, Juha Muinonen, Kristiina Patja, Tuula Kuparinen, Päivi Pynnönen, Nea Korhonen

Mikko Rotonen:  Onhan se erikoista, että tietyillä alueilla tulee näitä diagnoosipurskeita. Kun THL tuotti NordDRG-tuottavuusvertailuja, niin PPSHP pumppasi kaikki potilaiden aiempien vuosien hoitojaksojen päädiagnoosit vertailuvuoden uusien hoitojaksojen sivudiagnooseiksi. Kyllä NordDRG casemix nousi kaikken muiden yliopistosairaaloiden korkeimmaksi ja hetkellinen johto oli saatu. Aivan kuten nytkin ilmeni Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ylidiagnosointia. DRG järjestelmän yhteydessä sillä oli oma termi eli DRG creeping.

Yksityissektorilla diagnoosi tulee aina, kun sen perusteella potilas saa korvausta. Se, että onko diagnoosi oikea onkin jo toinen juttu. Usein unohtuu se, että samalla diagnoosilla voi olla erilaisia hoitomuotoja ja niillä on erilaiset kustannukset. Esim. Syöpää voi hoitaa leikkaustoimenpiteellä, sädetyksellä ja lääkehoidolla. Kaikilla on eri kustannus ja hoitojen vaikuttavuus vaihtelee. Edullisinta on olla hoitamatta, jos pelkkä diagnoosi riittää rahoituksen saamiseksi hyvinvointialueelle.

Diagnooseihin liittyy erilaisia vinouma kuten dataan yleensäkin. Kannattaa hyödyntää ISO 5259 1-6 standardeja, jotka on julkaistu niin analytiiikkaan kuin tekoälyn datan laadun arviointiin. Tekoälyasetuksen artikla 10 käsittelee datan laatua ja uusi EHDS sisältää myös datan laatumerkinnät.

Jos ja kun Suomen terveydenhuollossa haetaan niin datan kuin tekoälyn johtajuutta, niin molempien tarvitsema polttoaine ei voi olla väärennettyä, vaan luotettavaa ja mahdollisimman vinoutumatonta.

 

Kyllähän ilmeisesti lääkintöhallitus ja myöhemmin STAKES ja nykyisin THL on ohjeistanut hoitoilmoitustietojen kirjausta jo 1970-luvulta. Kun nykyinen kansainvälinen ICD-10 tautiluokitus ja pohjoismainen toimenpideluokitus (NCSP) otettiin käyttöön 1990-luvun puolessa välissä niin koulutusta annettiin sairaanhoitopiireille ja muille palveluntuottajilta. NordDRG korosti sekä päädiagnoosin ja hoitoon vaikuttavien sivudiagnoosien kirjaimista samoin kuin tehtyjen toimenpiteiden. Yhdistämällä hoidon päädiagnoosiin pysyvät diagnoosit ja muut sivudiagnoosit huomioiden, ikä, sukupuoli ja tehdyt toimenpiteet, saatiin muodostettua kansainvälisesti yleisimmin käytetyn palvelujen tuotteistuksen eli DRG-ryhmä. DRG toi laadunvalvontaa ja kontrollia lisää kirjaamiseen ja vaikutti tuloihin.

HUSissa kirjauspuutteet on raportoitu avoimesti osana johdon raportointia vuosikymmeniä ja päästy yli 99 %:n diagnoosien kirjauskattavuuteen.

Lääketieteellisistä kirjauksista yleensä vastaa johtajaylilääkäri, ainakin HUSissa.

HUS on hyödyntänyt ISO 8000-8 datan laadunhallinnan prosesseja datan osalta ja se antaa hyvän lähtökohdan terveysdatan hallintaa yhdessä ISO 5259 1-6 standardien kanssa.

Standardit käyttöön ja prosessit kuntoon, niin datasta on aidosti hyötyä.

 

Janne Pitkänen:  Kyllähän tuo diagnoosimäärän kasvu ajoittuu hyvinvointialueiden perustamiseen, mutta voisi ihan yhtä lailla selittyä koronaan liittyvillä hengitysvaikeuksilla, joita vaan olisi diagnosoitu systemaattisesti muista alueista poikkeavalla tavalla. Joka tapauksessa tietty ihan merkityksellinen asia selvitettäväksi, vaikkei välttämättä ole tarkoituksellista diagoositietojen vääristelyä rahan perässä.

 

Juha Muinonen:  Diagnoosi on itse asiassa moniulotteinen ja vaativa tieto. On esimerkiksi kliiniset diagnoosit, erotusdiagnoosit, laboratoriodiagnoosit, patologiset diagnoosit, psykiatrian diagnoosit, hoitotyön diagnoosit (näitä minullakin tulee parin viikon välein, kun järjestelmässä on tekninen haaste). Todennäköisesti lisäksi hoitoon hakeutumisen syy/diagnoosi, ja pää/sivu/pysyvät diagnoosit. Ja samoihin ongelmiin (esim muistiongelma) voi olla yksi tai useampia yhtäaikaisia syitä (esim verisuonimuutokset aivoissa tai alzheimer tyyppiset muutokset). En ihmettele lainkaan, että syntyy erilaisia lähestymistapoja asioiden kirjaamiseen, kun on vielä lukuisia erilaisia tietojärjestelmiä. Usein eteenpäin raportoidaan lain vaatmalla terminologialla tieto, joka taas on hoidon kannalta tarkemmalla tasolla kirjattuna. Sitten tiedon jalostaminen toimijalta viranomaisten suuntaan on pitkä ja monimutkainen putki ja on useita mahdollisuuksia syntyä virheitä tiedon prosessoinnin aikana. Tätä kokonaisuutta tulee meidän parantaa.Ja paras tapa on lähteä remontin tekoon sieltä lähtötiedoista - kirjataan ne täsmällisesti ja rakenteisena. Rakenteisuutta saadaan lisää, kun käytetään de facto parasta terminologiaa (Snomed Ct) mahdollisimman laajasti.

 

Kristiina Patja:  

Ylipäätään pitäisi ymmärtää, että diagnoosi ei ole saavutus, tulos, hoito tai tuote. Sillä monia eri vaiheita, merkityksiä ja tarpeita, joten niiden käyttäminen rahavirran ohjaukseen lähtökohtaisesti ongelma. Siksi kehitettiin hoitoon liittyviä elämänlaatua mittaavia menetelmiä vuosikymmeniä sitten, sama DG ja sama hoito voi johtaa ihan erilaiseen lopputulemana monesta syystä. 

Tähän vastasi Tuula Kupari:  Pitäisi painottaa enemmän ennaltaehkäisyä, jottei tulisi diagnooseja kirjattavaksi. Ja Tuula kommenttiin vastasi Kristiina: Kyllä, meillä on väestöaineistoja sitä varten olemassa, minusta tulisi maksaa terveyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun paranemisesta alueella väestöryhmissä, erityisesti heikommin pärjäävien osalta. Ja vielä Kristiinalta linkki pitkään kirjoitukseensa otsikolla "Saisinko diagnoosin tai pari, kiitos": https://kristiinapatja.wordpress.com/2025/10/15/saisinko-diagnoosin-tai-pari-kiitos/

.

Päivi Pynnönen: Asiaa sivuten Karolinska -sairaalasta on tehty dokumentti (SVT) aiheesta miten rahoitusta pystyttiin nostamaan. Sairaaloilla on kiinteä sekä toimintapohjainen rahoitus. Karolinskan rahoitukseen vaikutti mm osastohoidot. Ensiavusta potilas vietiin osastolle, ja vuorokauden kuluttua kotiutus vaikka kunto oli heikko. Tämä potilaskierto oli rahakasta toimintaa. Asiaan on ilmeisesti tullut muutos, kiitos median julkisen ilmiannon.

 

Nea Korhonen: No, siellähän oli myös tietojärjestelmävika.

Voiko konemieli haastaa ihmismielen? - arvioin Lauri Järvilehdon kirjaa aiheesta, päivitys 10.10.2025

 

 

Konemieli on Euroopan kiertueella lukemani kirja, jonka ydinsanomaa levitin myös Tietojohtamisen verkostopäivillä 26.9.2025. Kirjan kirjoittana Lauri Järvilehto on tietokirjailija, filosofi ja muusikko. Järvilehto juoksuttaa kirjaansa lähtien ihmismielestä ja päätyen pohtimaan, onko tekoälyllä ihmismieltä vastaavaa konemieltä. Kirjoittaja on ajantasalla siitä, miten nopeasti tekoälyn hyödyntäminen ja ennen muuta kielimallien kehittäminen etenee. Siksi hän moneen otteeseen toteaa, että toistaiseksi tekoäly ei yllä ihmismielen tasolle. Konemielellä ei ainakaan vielä ole omaa ajatuksenjuoksua, tunteita ja tietoisuutta. Saas nähdä, mihin tässä vielä edetään. Kirjan rakenne on seuraava:

• Mikä on ihmismieli?
• Ajattelu ja aivotoiminta.
• Mitä ajattelu on? 
• Konemielen synty
• Konemieli
• tulevaisuuden näkymiä.

Yllä olevaan kuvaasarjaan on kiteytetty kirjan osan 1 ihmismieli keskeinen sanoma monien vaihtoehtoisten pohdintojen synteesinä. Ihmismieli eli minuus on keskiössä. Se rakentuu tietoisesta ja tiedostamattomasta mielenlaadusta. Tietoista mielenlaatua ohjaa algoritminen mieli ja refleksiivinen mieli (systeemi 1).Algoritminen mieli toimii Järvilehdon mukaan käsitellen symboleita, kuten sanoja, lauseita tai kuvia. Toimiessaan refleksiivisesti se suuntaa huomion ympäristöön, ruumiin tiloihin tai jopa ihmismielen itsensä toimintaan.  Tiedostamatonta ohjaavat puolestaan opitut ja perityt prosessit (systeemi 2). Ympäristö eli kulttuurievoluutio ja biologinen  evoluutio vaikuttavat ihmismielen kokonaisuuteen.  

"Chat GPT:n taustalla on tekoälyteknologia nimeltä muuntaja (transformer), johon perustuvat suuret kielimallit (Large Language Model, LLM), kuten GPT-3 ja GPT- 4. Samaa teknologiaa käyttävät myös Googlen Gemini, Anthropicin Claude ja Facebookin emoyhtiö Metan LLaMA. Muuntaja on monimutkaisiin matriisikerrontaoperaatioihin perustuva neuroverkkoarkkitehtuuri, joka pystyy tunnistamaan sanojen merkitykset hyvin tarkasti että muokkaamaan lauseessa käytettyjen sanojen painokerrointa lauseen kokonaismerkityksen ymmärtämiseksi." (s.139-140). Kielimallia on kehitetty ns.harjoitusaineiston avulla, johon kuuluu iso osa Internetin sisältöä. Kielimalleja koulutetaan jatkuvasti myös ihmispalautteen avulla. Oletan, että tämä koulutusominaisuus takaa sen, että kielimallit elävät jatkuvasti ja kehittyvät kohden ihmismielen syövereitä. Toisaalta Chat GPT:n yleinen käyttö perustuu Internetin sisältöön. Järvilehto ei keskity arvioimaan tai esittelemään tuota sisältöä. HS-Vision Esseessä toimittaja Niclas Storås 5.10.2025 avasi tuota sisältöä seuraavalla prosenttitaulukolla:

• 40,1 % perustuu Redditin keskustelupalstan sisältöön
• 26,3 % lähteenä Wikipedia
• 23,5 % lähteenä Youtube
• 23,3 % lähteenä Google
• 21,0 % lähteenä Yelp (USA-lainen hakukone, jossa voi hakea erilaisia palveluita ja tuotteita (ravintolat, ostokset jne.)
• 20,0 % lähteenä Facebook.

Mielenkiintoinen on tämä lista. Suuri osa listan tietolähteistä perustuu ihmisten mielipidekirjoituksiin. Ei ihme, että kielimallin käyttö voi johtaa jopa virheellisiin tietoihin tai ainakin se voi painottua vinoon. Niin Storås HS:n kirjoituksessaan kuin esimerkiksi Petteri Järvinen Tietojohtaminen ry:n  "Oikea tieto ja ennakointi päätöksenteossa"- seminaarissa (22.5.2025) ovat nostaneet esille näitä ongelmia. Tein blogikirjoituksen Järvisen alustuksesta (ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/05/oikea-tieto-ja-ennakointi.html.). Petterin mukaan tekoäly on oivallinen apuri, mutta se tekee paljon virheitä. Oleellista on, että tekoälyllä on vain yksi käsitys asiasta. Se on hyvä teeskentelijä -   melkein kuin yksilö tai kaveri. Siinä roolissaan tekoäly pystyy hämäämään käyttäjänsä. Edelleen Petterin mukaan nykyisissä järjestelmissä on myös mahdollisuus omien tietojen vuotaminen kaikelle kansalle. Toisaalta on jo nyt kokeilukäytössä sellaisia välineitä, jotka voidaan asentaa omalle koneelle ilman nettiyhteyttä. Petteri kehoittaa kuitenkin meitä olemaan uteliaita ja kokeilla välineistöä. Ei pidä kuitenkaan ulkoistaa ydinosaamista.  

Järvilehto ei juurikaan nosta esille tekoälyn toista käyttötapaa. On mahdollista luoda omia aineistoja. Esimerkiksi me kolme konkaria hyödynsimme kirjassamme  "Sote 3.0 - kohti uutta kulttuuria" (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen 2025)  kirjan tiivistelmän laadinnassa ulkoistamatta kuitenkaan kokonaan ydinosaamistamme. On myös julkishallinnossa lainsäädäntöön perustuvia ehtoja, miksi varsinainen vastuullinen päätöksentekijän pitää hallintopäätökset viime kädessä hyväksyä, vaikka valmistelutyö perustuu monelta osin tekoälyyn. Verottajan pääjohtaja Markku Heikura pohtii asiaa Suomen Kuvalehden numerossa 38/2025 lehden toimittajan Ilkka Hemmilän haastattelemana. "Lähdeaineisto pitäisi olla hallittavampi kuin generatiivisessa tekoälyssä, jolloin hallusinoinnin (virheiden tekemisen) mahdollisuus tulisi olemaan todennäköisesti pienempi." Markun mielestä ohjelman pohjana toimisivat vain verolait, ohjeet, ennakkotapaukset ja oikeuden päätökset. Tämän toimintatavan voin myös hyväksyä. Sitä voisi soveltaa myös muuallakin julkishallinnossa päätöksenteon tehostamisessa. Kelan pääjohtaja Lasse Lehtonen viittaa myös Suomen Kuvalehden numerossa 41/2025 Milka Valtasen lehtihaastatteluissa tekoälyn mahdollisuuksiin tehostaa Kelan hallintopäätöksiä. Tässä on oivallinen mahdollisuus siilot ylittävälle yhteistyölle tai vertaistyöskentelylle Verottajan ja Kelan välillä. Haastattelun perusteella Lasse on tämän mahdollisuuden oivaltanut. 

Järvilehto pohtii monin tavoin, voiko kielimalli muistuttaa ihmismieltä. "Kielimallin rakenne muistuttaa itse asiassa hämmästyttävän paljon aiemmin esittämääni analyysiä ihmisen käsite- ja uskomusjärjestelmistä. Kun huomioidaan, että nämä järjestelmät ovat avainasemassa ihmisen systeemi 1:n ja systeemi 2:n toiminnassa, on syytä kysyä, kuinka tarkkaan kielimalli tällä hetkellä mallintaa ihmisen todellista ajattelua ja kielenkäyttöä. Keinotekoisen neuroverkon toimintaperiaate on erilainen kuin aivojen hermoverkon. Mutta nykyiset neuroverkot pystyvät tuottamaan hyvin samanlaisia tuloksia kuin ihminen. Tarkoittaako tämä sitä, että kielimalli pystyy siis sittenkin ajattelemaan? (s.165). Ainakin yksi ominaisuus erottaa nykyiset tekoälyratkaisut kirkkaasti ihmisen ja muiden eliöiden toiminnasta: ne eivät toimi oma-aloitteisesti. Yksikään tekoäly ei tee mitään, ellei ihminen pyydä... Tämänhetkisten kielimallien arkkitehtuuri ei päivity reaaliaikaisen kokemuksen mukaan. Niillä ei siis ole muistia. (s.175).

 

Järvilehto päätyy siihen, että konemieltä ei voi vielä ainakaan rakentaa ihmismieltä muistuttavaksi. Samantapaisesti pohtii filosofi Antti Hautamäki uudessa kirjassaan "Näe asiat uudessa valossa" (Like 2025) jättäen oven raolleen, josko jossain vaiheessa voisi konemieli sittenkin muistuttaa ihmismieltä. "Uudet kielimallit läpäisevät matemaatikko Alan Turingin ideoiman ajattelukyvyn testin. Tekoälyn nähtävissä oleva kehitys johtaa suurella todennäköisyydellä vahvaan tekoälyyn, jolloin tekoälyjärjstelmä kykenee ihmismäistä ajattelua ja tietoisuutta edellyttävään toimintaan. Voidaan ajatella, että jossakin vaiheessa tekoälyjärjestelmät ovat niin kehittyneitä, että meidän on pidettävä niitä tietoisena." (s.142)