Tieto ja turvallisuus – seminaari 24.-25.10.2024 -täynnä hienoja alustuksia

Tietojohtaminen ry:n järjestäämän kahden päivän seminaari oli täynnä upeita alustuksia kohdentuen teemaan tieto ja turvallisuus. Yhdestäkin alustuksesta saisi blogiin kunnon jutun. Mutta päätimme toisen osallistujan kanssa, että teen kattavan jutun kaikkien alustusten pohjalta. Toinen henkilö keskittyy Timo Hämäläisen ja Jarno Limnellin alustuksiin. Kaikki nämä jutut tullaan julkaisemaan Tietoasiantuntijalehden numerossa 5/2024. (https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-52024)

Tietoa uhkaavat jatkuvasti väärinkäytökset, virheellisyydet, puutteet. Kaikki nämä ovat tiedon käytön turvattomuutta. Tieto on toisaalta keskeinen väline turvallisuuden ylläpitämisessä.  Seminaarille asetettiin tavoitteeksi vastata viiteen kysymykseen. Yritän tässä yhteenvedossani koota kysymysten vastaukset 10 alustuksen pohjalta.

Kuinka luotettavalla täsmätiedolla lisätään turvallisuutta?

Turvallisuutta voidaan lisätä Harri Jalosen mukaan ”tiedon huoltovarmuudella”. Sen avulla lisätään ”informaatioresilienssiä” eli informaation omaa sietokykyä ja sitkeyttä. Turvallisuuden uhkat muodostuvat mis- ja disinformaatiosta, mutta uhkia muodostuu myös tiedon määrän jatkuvasta kasvusta ja sen hallintavaikeuksista. Vastassa ovat myös tietämättömyys tai välinpitämättömyys hyödyntää olemassa olevaa tietoa.

Oleellinen ongelma on tiedon siiloutuminen ja ”kuplautuminen”. Tärkeätä on rakentaa siilot ja kuplat ylittäviä tai läpäiseviä yhteentoimivuuden ja tiedon kulun reittejä. Oleellista on myös löytää keinot, jotka hyödyntävät suuresta tietomassasta tarpeellisen tiedon. Kaikkea tietoa ei kannata hyödyntää kaikkeen turvallisuustyöhön. Hyvän esimerkin tiedon määrän hallinnasta kertoi Isto Mattila esitellessään meriturvallisuuden ennakointiin valjastettua dataa. Toinen esimerkki oli Sari Näsin ja Stiina Kivimäen alustus mediatiedon hyödyntämisestä yhteiskunnallisten trendien havainnointiin strategiatyössä.

Tekoäly on sekä uhka että mahdollisuus turvallisuustyössä. Usea alustaja varoitteli epäluotettavan tiedon ongelmista tekoälyn hyödyntämisessä. Lisäksi  Mikael Vakkuri nostaa esille tekoälyn algoritmien ongelmallisuuden: 1. onko algoritmin tulkinta relevanssista ”oikea”, 2. onko algoritmin käyttämä datareliaabelia ja validia, 3. kohtaavatko analytiikka ja tiedon tarpeet, 4. voiko ja miten tekoälyn avulla mahdollistaa automaattista päätöksentekoa.

Toisaalta edellä kuvatut Mattilan sekä Näsin ja Kivimäen esimerkit todistavat, että turvallisuutta voidaan edistää tiedon hyödyntämisenä tekoälyn tuomalla analytiikalla.

Mitä riskejä ympäristössämme on?

Mika Susi avasi riskien maailmaa luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: 

1. henkilökohtaiset riskit, 
2. organisaation operatiiviset riskit, 
3. projektiriskit, 
4. strategiset riskit, 
5. kokonaisvaltaiset riskit, joissa on aineksia 1–4 riskeistä. 

Tulkintani mukaan tähän viidenteen riskiin kuuluvat myös systeemiset riskit (esim. toimitusketjuissa). Mika nostaa esille vielä listan nousevista riskeistä: taloudellinen epävarmuus, geopoliittinen epävarmuus, teknologiariskit, kyberriskit, jatkuvuusriskit, logistiikkaan ja toimitusketjuihin liittyvät riskit, mis- ja disinformaatio, regulaatioriskit.

Globaalit riskit liittyvät yleisen maailmanjärjestyksen muutokseen. Toisen maailmansodan jälkeen saatiin aikaan suhteellisen stabiili turvallisuustilanne, jossa oleellisena turvaajana oli YK ja sen eri järjestöt mukaan lukien rauhanturvaajat. Kuitenkin 1980-luvulta saakka tätä stabiilia tilaa on haastettu mm. uuden teknistaloudellisen paradigman avulla. Globalisaatio on saanut aikaan markkinoiden avautumisen, jota sitten on alettu uhkaamaan protektionismilla. Turvallisuusriskit näkyvät myös erilaisina vastakkainasetteluina niin henkilöiden kuin organisaatioiden ja valtioiden välillä. Uhkana ovat riskien eskaloitumisena. (mm. Jarno Limnellin alustuksessa). Myös Timo Hämäläinen avaa aihetta puhumalla mm. ”kompleksisuusriskistä”. Helena Berg avaa sekä Timon että Jarnon alustuksia tarkemmin tulevassa Tietoasiantuntijalehden numerossa 5.2024.

Miten tietoa käytetään johtamisen ja turvallisuuden perustana?

Monen alustajan perusajatuksena on yhdistää turvallisuusajattelu osaksi johtamista. Se ilmenee kokonaisvaltaisessa riskien hallinnassa. Tähän liittyvät myös ennakointi- ja skenaariomenetelmien hyödyntäminen johtamisessa.  Turvallisuusriskejä ovat myös toiminnan jatkuvuusriskit. Ja jatkuvuuden hallinta on osa johtamista.

Johtamisen suurena haasteena ovat monimutkaiset ongelmat ja kompleksiset ongelmat. Ne luovat epävarmuutta ja epäselvyyttä johtamiseen. Monimutkaiset ongelmat ovat periaatteessa hallittavissa omin keinoin, kun taas kompleksiset ongelmat liittyvät organisaation hallittavuuden ulkopuolisiin tekijöihin. Helposti käy niin, että suuret päätökset tehdään suurimman tietämättömyyden vallitessa. Vastalääkkeeni on Jalosen mielestä tietämättömyyden esiripun poistaminen ja täsmätiedon nostaminen keskiöön.

Kuinka riskit hallitaan?

Riskien hallinnassa on tunnistettava, onko riski henkilökohtainen, organisaatiokohtainen vai laajempi, jopa globaali. Riskien hallintaan on luotu kaksi standardia: ISO 28001 ja ISO 27005. Ennakointi ja jatkuvuuden hallinta ovat keskeisiä riskien hallinnan elementtejä.

Mika Susin mukaan johtamisessa usein ajaudutaan välttelemään tappioita (”loss aversion”). Silloin tappioiden pelko johtaa riskikäyttäytymiseen ja mahdollisuuksien sivuuttamiseen. Vastalääkkeenä tällaisella vaistojen varassa johtamiselle on analyyttinen tietopohjainen riskien hallinta.

Yrityksen riskien hallinnassa voidaan käyttää hyväksi EK:n luomaa yritysriskiturvallisuuden mallia. Mallissa hallitaan liiketoiminnan jatkuvuus, turvallisuus ja vaatimusten mukaisuus. (https://ek.fi/hyotytietoa-yrityksille/yritysturvallisuus/).

Tietojärjestelmiin ja tietotuotteisiin (kännykät, läppärit) liittyy organisaation ja sidosryhmien väliset riskit. Ilmari Luoma avasi tätä IT-riskimaailmaa eri osapuolten välisten sopimusten hallintana sekä toimitusketjujen hallintana. Oleellista on, että sopimus kattaa myös ns. perityt riskit, joita ovat sopimuskumppanin alihankkijoiden kanssa tehdyt sopimukset. Toimitusketjujen riskejä voidaan hallita kuvaamalla ketjut ja niiden avainkohdat.

Mikä on strategisen ennakoinnin merkitys?

Tuomo Kuosa avasi alustuksessaan tätä kysymystä viiden kohdan listalla: 

1. yhteinen ymmärrys, 
2. mahdollisuuksien ja uhkien tunnistaminen, 
3. uudet kehityspolut, 
4. sisäinen kommunikaatio ja ennakointikyky, 
5. edelläkävijyys.  

Tuomon mielestä turbulenssin maailmassa pitää haastaa konservatiivinen strategiatyö. Konservatiivinen eli perinteinen strategiatyö etenee lineaarisesti tutuilla kaavoilla eteenpäin. Seurauksena on: ”Saman toimialan kilpailijat voivat tehdä samantyyppistä visiointia, ennustuksia ja odottavat tulevaisuuden olevan tietynlainen.” Ennakointiin perustuva strategiatyö puolestaan perustaa analyysin vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ja niiden vaikutusten arvioinnista linjalla mahdollisuudet, uhat, epävarmuudet. On siis useita todennäköisiä tulevaisuuksia yhden sijaan.

Toinen väline Tuomon työpakissa on skenaariomenetelmä, jossa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 

1. mitä tulee tapahtumaan, 
2. mitä voisi tapahtua, 
3. miten tavoitteet voidaan toteuttaa, 
4. miten voidaan luovia toimintaympäristössä, 
5. miten erilaiset tavoitteet voidaan saavuttaa – siis korkeat, pitkän ajan tavoitteet ja pienet nopeasti realisoitavat tavoitteet.

Jarno Limnellin mielestä yksilötasolla ennakointia on kyky toimia ja ylläpitää toimintakykyä – siis resilienssiä. Ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuus koostuu neljästä osa-alueesta: todellisuus, tunne, sietokyky eli resilienssi ja kulttuuri. Tästä voi lukea tarkemmin Helena Bergin jutusta tulevassa Tietoasiantuntijalehden numerossa 5.2024.(https://www.tietojohtaminen.com/sites/default/files/tietoasiantuntija_5_2024_berg_epavakaina_aikoina_korostuu_luottamus.pdf)

"Vaikutuksen alaisena" - Sari Kuuselan kirja arvioinnissa

 ”Opi tuntemaan tavat, joilla vaikutamme toisiimme. Vaikutuksen alaisena tekee matkan ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen maailmaamme. Käytännönläheinen ja inspiroiva kirja auttaa tunnistamaan vaikuttamisen tavat, sosiaaliset pelit ja ryhmän voiman sekä oivaltamaan, mitä tapahtuu työpaikoilla, harrastusryhmissä ja kaveriporukoissa. Vuorovaikutus on keino muuttaa maailmaa, ja kukin meistä tekee oman valintansa siitä, mihin suuntaan sitä vie.” (1)

Tiivistin Sari Kuuselan kirjan kannesta Vaikuttamisen alaisena – kirjan ydinsanoman. On tosi mielenkiintoinen kirja, jota oli mukava lukea Euroopan matkalla iltaisin kappale kerrallaan. Sari tutkijana ja konsulttina kirjoittaa omiin työkokemuksiinsa perustuen vuorovaikutuksen voimasta, suhteiden merkityksestä, erilaisista vuorovaikutustyyleistä, sosiaalisista peleistä, vinoutuneesta kulttuurista, sosiaalisista kartoista ja käyttäytymisestä vallan keinona. 

Pohjimmiltaan ymmärsin, että perustana on käyttäytymisen psykologia sekä sosiaalipsykologia. Tieteelliset päätelmät on kuitenkin piilotettu käytännön kokemusten syliin. Olen itse ollut työelämässä yli 50 vuotta raksa-apumiehestä, suunnittelijaan, pikkupäällikköön, vähän isompaan johtajaan ja takaisin asiantuntija- ja konsulttihommiin. Paljon on tuttua vaikuttamisen muodoista. Jäin vain hiukan ihmettelemään, miten Sari itse kykeni katselemaan ulkokohtaisesti vaikuttamisen ihmeellistä maailmaa ja poistumaan näyttämöltä, kun homma ei enää tuntunut kotoisalta. Samoin jäin ihmettelemään vaikutuksen alaisuuden kohderyhmän rajaamista työikäisiin ja työyhteisöihin sekä työikäisten vapaa-ajan porukoihin. Lapset, nuoret, koululaiset, työttömät, eläkeläiset ovat vaikutuksen ulkopuolella. Ja vielä ihmetytti työelämän katselu alaisnäkökulmasta sekä vain viitteellisesti johtajien ja johtajuuden kautta.

Miksi ihmettelen Sarin rajauksia? Vaikutuksen alaisena oleminen ei ole mikään pysyvä ennalta määrätty tila. Kyse on pikemminkin kasvamisesta, kasvamaan oppimisesta, erehdyksistä oppimisesta,
satunnaisuuksista. Tein pari vuotta sitten omaelämäkerran, jonka työnimenä ja yhtenä alaotsikkona
oli ”Ollin oppivuodet”. (2) Jo lapsuudessa voimistuvat myös monenlaiset tunteet, asenteet ja tavat. Jo
silloin varhaiset muistikuvanikin todistivat, että on meitä monenlaisilla tunteilla kuormitettu. On myös monenlaista viisautta ja älykkyyttä, jotka kehittyvät ja kuoriutuvat esille niin omasta toiminnasta kuin yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. On myös monenlaisia elämänpolkuja, joista vain osa on omien valintojen aikaansaannoksia, osa ns. pakkovalintoja, osa satunnaisia polkuja. Mielestäni ympäristöpsykologiaan liittyvää reviiriajattelua Kuusela käsittelee vain negatiivisena poikkeamana, jopa pois opittavana asiantilana. Minusta oikein hyvin voidaan selittää monia vaikuttamisen alaisuuksia reviiriajattelulla. Muun eläinkunnan tavoin – kuten lintujen tavoin meilläkin on kullakin oma reviirimme. Sitä voidaan jopa mitata metrimitalla, mutta myös muutoinkin. Siteeraan elämäkerrassani mikromanagerointia pohtiessani ympäristöpsykologi Liisa Horellin ajatuksiin reviireistä. Liisa määrittelee tarkkoja mittoja reviireille: intiimi etäisyys 0-45 cm, henkilökohtainen etäisyys 45-120cm, sosiaalinen etäisyys 120-360cm, julkinen etäisyys 360-750 cm. Inhimillisyys on Ollin mielestä sitä, että tunnistetaan toisemme reviirit ja kunnioitetaan niitä. Äärimmillään reviiriristiriidat ja reviirien rikkominen ilmenevät kiusaamisena, häirintänä, toisen vahingoittamisena, kiduttamisena ja viime kädessä tappamisena.

Johtajuuttakin on monenlaista. Johtajalla ja johtajuudella on merkittävää vaikutusta työyhteisössä.
Sarikin nostaa tätä puolta esille viimeisimmässä kappaleessa ”käyttäytyminen vallankäytön välineenä”. Itse olen kokenut alaisena autoritaarisen johtamisen niin koulussa kuin työpaikoilla. On myös erilaisia variaatioita yhteistyöjohtajuudesta, mutta myös johtajuuden välttämisestä. Puolensa kaikilla ja seuraukset kaikille tavoilla ovat erilaiset organisaatiossa. Mutta olen itsekin ollut pomona ja yrittänyt noudattaa inhimillistä, yhteistyöjohtajuutta. Minua on kritisoitu löysyydestä, kun taas autoritaarisia kollegoja itsevaltaisuudesta.

Mieleeni tulee jatkuvan oppimisen, kasvamisen ajatustapa. Se näkyy erityisesti uuden oppimisessa ja vanhojen tapojen, kulttuurin muuttamisen vaikeuksista. Nämä kaikki ovat todellisuutta läpi elämän. Nyt eläkeläisenä havainnoin maailmaa pitkän kokemuksen avulla. Jotkut antavat varhain periksi, toiset pyrkivät uusiutumaan nuorempien mukana. Paljon riippuu siitä, minkälaisen pärjäämisen voimavara on käytössä. Myös sietokyky auttaa pärjäämisessä. Sietokyvyllä eli resilienssillä tarkoitan häiriöistä ja kriiseistä nopeaa palautumista ja toipumista.

Vuorovaikutusta voidaan parantaa monin tavoin. Siitä Sari jakaa oikein hyviä neuvoja. Olen ollut
monessa vuorovaikutuksen kehittämisympäristössä mukana – välillä alaisena, välillä johtajana,
joskus jopa jonkin sortin konsulttina. Ilosanomaa voidaan puskea monin tavoin. On vain niin, että
muutoksen aikaansaaminen pysyvänä muutoksena on suuri tehtävä. Kysehän on joukkomittaisesta uudelleen oppimisesta. Jokaisen on arvioitava oma reviirinsä uudelleen ja käyttäytymistapansa sovitettava muutoksen tuuliin. Sarikin sivulauseessa havaitsi tämän vaikeuden pari kertaa. Hänen yksi ratkaisunsa oli poistua työyhteisöstä takavasemmalle. Toisessa esimerkissä Sari oli ystävältään kuullut, miten kaikki muutos lähti hienosti käyntiin johtajan vaihtumisen myötä. Tämä on myös vanha viisaus, kun pelaajia ei voi kaikkia vaihtaa, vaihdetaan johtaja / valmentaja.

Kriittisistä kommenteistani huolimatta suosittelen kyllä kirjaa. Se on helppolukuinen. Se on jaoteltu itsenäisiin palasiin. Tieteellisillä teorioilla ei ole lukijaa kuormitettu, mutta tarvittaessa löytyy riittävä lähdeluettelo tarkempaa perehtymistä varten. Kannattaa myös testata Sarin ajatuksia omiin kokemuksiinsa.  Iltalukemiselle sopivat ohjeet jakaantuvat seuraaviin palasiin (otsikot poimittu sisällysluettelosta):

• vuorovaikutuksen voima: pääseekö mukaan, sosiaaliset ansat, joukkoon kuulumisen lumo, jäänkö sittenkin yksin, sosiaalinen valta
• suhteiden merkitys: näyttämöllisyys ja esittämisen voima, tarinoiden totuus, minäkö asenteellinen, verkostojen valta, yhteisön sankarit ja konnat
• erilaiset tyylit: sosiaaliset synnit, kateelliset, kilpailevat, kaikkivoipaiset, vihaiset, ahneet, kaiken tilan valtaajat
• sosiaaliset pelit: juoruilu, julkinen hyökkäys, näkyvä puolustautuminen, sissitoiminta, viivyttely vastarintana, peittely vallan käytön välineenä, organisaatiopolitikointi
• vinoutunut kulttuuri: reviirien rakentaminen, suosikkijärjestelmät, itsekeskeisyyden vangit, ulossulkeminen, aikaansaamattomuus, jatkuva kyseenalaistaminen, kärjistyneet tunteet
• elämä yhdessä: sosiaaliset kartat, yhteisöjen luonne, yhdessä olemme enemmän, näyttämöllä ja kulissien takana, hälytysmerkkejä
• käyttäytyminen vallankäytön välineenä.
  

Viitteet

1) Sari Kuusela: Vaikutuksen alaisena. Eli kuinka ihmiset ympärillämme vaikuttavat kaikkeen, mitä teemme, Into 2023

(2) Olli Nylander: Lauttasaaresta sotemaailmaan.Tuumailijan elämäkerta 1950-luvulta 2020-luvulle, BOD, Neuderstadt 2022:

• tunteista olen kirjoittanut elämäkertani alkusivuilla 28-31. Päädyn arvioimaan omaa kokemusmaailmaani seuraavien tunteiden kautta: viha, pelko, inho ja halveksunta, ilo, suru, masennus, häpeä, kateus, hämmennys
• reviiriajattelua käyn läpi pohtiessani mikromanagerointia omien kokemusteni perusteella. Viittaan siinä Liisa Horelliin, s. 243
• johtajuutta periaatteena ja omia kokemuksiani pohdin kirjani sivuilla 145-165
  
• Sietokykyäni pohdin sivuilla 31-32 ja pärjäämistäni kirjani loppupuolella sivuilla 478-480
  

"Filosofisen ajattelun opas" arvioitavana

"Filosofisen ajattelun opas - selvemmän ajattelun olennaiset periaatteet" oli urakka lukea ja selventää itselleen Bagginin ajattelua. Kirjan takakansi valistaa seuraavasti: Filosofisen ajattelun oppaassa järjenkäytön suosittu kansantajuistaja Julian Baggini tarjoaa jokaiselle tiedonhaluiselle kaksitoista oppituntia siitä, miten täysipäisestä ajattelusta voi tulla itse kullekin toinen luonto. Järkiolentona oleminen on hauskaa ja hyödyllistä! Mahdollisena järkiolentona ihmettelen kirjan suomenkielistä nimeä. Englanninkielinen alkuperäisteos on nimeltään "How to Think Like a Philosopher. Essential Principles for Clearer Thinking". (1) Minulle otsikko suomennettuna on jotain tällaista: "Miten ajatella filosofin tavoin. Olennaiset periaatteet selkeämmälle ajattelulla:" Voin sanoa ensimmäiselle lukukerralla ja jatkolukemisella, että 12 oppituntia vaativat filosofin perustietoutta pysyäkseen mukana ajatuksen virrassa. Opas tulee mieleen, kun lukee kunkin oppitunnin tiivistykset eli pointilistan. Sekin voi olla oma haasteensa. 

Innostuin jotenkin enemmän johtopäätösluvusta, jossa Baggini loihtii yhteyden australialaiseen rockbändin AC/DC:n nimeen. Filosofisen ajattelun kehittämisessä A tarkoittaa englannin kielen sanaa "Attend" eli suomennettuna "kiinnitä huomiota". C tarkoittaa sanaa "Clarify" eli suomeksi selvennä. D tarkoittaa sanaa "Deconstruct" eli suomeksi sanaa dekonstruoi. Se puolestaan voidaan suomentaa sanoin tulkita, selvittää. C tarkoittaa sanaa "Connect" eli suomeksi yhdistää. 

• Kiinnitä huomiota tarkoittaa huomion kiinnittämistä näyttöön eli siihen millä on väliä ongelman ratkaisun kannalta. Samalla on tärkeätä kiinnittää huomiota omiin vinoutuneisiin ennakkokäsityksiin ja avata niitä perehtymällä aiheeseen myös muiden asiatuntijoiden ajatustapojen avulla. 
• Selvennä on seuraava ongelman ratkaisun vaihe, jossa pyritään saamaan lisäselvyyttä ongelman luonteeseen. On ymmärrettävä, mikä ongelma todella on. On selvitettävä asiaan kuuluvat "faktat" sekä käytetyt käsitteet.
• Dekonstruoi tarkoittaa sitä, mitkä faktat ovat tärkeitä, mitkä harhaan johtavia tai pelkkiä harhautuksia. Täytyy kaivaa esille myös omista ennakkokäsityksistäni faktat, joista en jostain syystä pidä.
• Yhdistä tarkoittaa edellisten kolmen tekijän yhdistämistä eli toisiinsa liittyväksi kokonaisuudeksi. Yhteyksien muodostaminen vaatii järkeilyä. Kyse on johtopäätösten teosta.

Pitkin Bagginin tekstiä viitataan moniin filosofeihin. Suuri osa näistä ovat minulle tuntemattomia nimiä. Julian varoittelee filosofien laittamista erilaisten -ismien alaisuuteen. Tällaisia ismejä ovat esimerkiksi empirismi tai positivismi. Kuitenkin huomaan, että Baggini käsittelee annettuna käsitteenä "faktaa". Tämä koostuu yksittäisistä havainnoista tai jotenkin vain ilmeisistä elämän faktoista. Suomalainen emeritusprofessori Antti Hautamäki on viime aikoina sitkeästi tarttunut tähän faktakäsitykseen. (2) "Monismin mukaan asiat voivat olla vain yhdellä tavalla ja ne voidaan kuvata vain yhdellä oikealla tavalla. Pluralismi asettuu sille kannalle, että asiat voivat olla monella tavalla ja ne voidaan kuvata oikein monella tapaa. Pluralismi raivaa tietä tiedon suhteellisuudelle. Antin mukaan on kysymys näkökulmarelativismista, joka muodostuu näkökulman subjektista (henkilö, ryhmä, kulttuuri), objektista (asia tai ilmiö) ja aspektista. Aspekti on se objektin puoli, johon subjekti kiinnittää huomionsa. Väitän, että Baggini ei tunnista tätä kolmijakoa. Hänelle fakta on fakta objektista ilman subjektin näkökulmaa. Faktakeskeinen ajattelu sulkee pois vaihtoehtoiset näkökulmat asiaan, ilmiöön. Tällainen ajattelutapa myös sortuu itse asiassa ennakkokäsityksiin, jotka nimetään "faktoiksi". 

Käyn vielä läpi Bagginin 12 oppituntia tiivistelmien avulla. Sieltä löytyy osittain myös tiedostamatta faktakäsitykselle joitain vastaoppeja, vinoumien havaintoja, suoranaisten virheiden havaitsemista. Yritän nyt tiivistää, mitä opin kustakin oppitunnista. Mikä oli oppitunnin ydin minulle?

1. Ole tarkkana sopii hyvin tuohon A-kohtaan eli kiinnitä huomiota (Attend). Bagginin mielestä pitää riisua pois ennakkokäsitykset. Mielentilan pitää olla otollinen eli kiihkoton ja toisaalta innostunut. Mutta on varottava juuttumasta joihinkin valtavirtanäkemyksiin. Samoin on varottava tekemästä tunteella äkkipikaisia johtopäätöksiä. On kuunneltava muita.
2. Kyseenalaista kaikki. Sillä tarkoitetaan omien motiivien tarkistamista ja avoimuutta vaihtoehtoisille ratkaisuille. Näen kuitenkin Bagginin tekemässä otsikossa ongelmiakin. Kaiken kyseenalaistamisesta voi seurata oma umpikuja jatkuvaan kasvuun ja oppimiseen.
   
3. Varo askeleitasi. Pitäisi aina käydä läpi omat päättelyt ja mitä niistä voi seurata. Suuri vaara on ajautua pohtimaan asiaa ja ilmiötä omien uskomusten perusteella. Helposti myös ajautuu löytämään yksinkertaisia päättelyketjuja. Tilastot ovat myös haaste tulkintojen kannalta. Oma näkemykseni tilastoistakin on, että niissä näkyy ennalta joko tiedostetusti tai tiedostamatta luotu yksi aspekti. (Vrt Hautamäen monismitulkinta). Harha-askeleita tilastoissakin voidaan varoa avaamalla tilaston ns. metamaailman eli taustan.
   
4. Seuraa faktoja. Tässä Baggini toimii Anttia lainaten monismin ajatustavoin. Kuitenkin Julian nostaa esille harhoja faktoissa, kun ei tunnisteta datan rajallisuutta tai tehdään yliyleistyksiä. Samoin voidaan luoda omiin ennakkoluuloihin ja uskomuksiin perustuvia "faktoja". Näissä sorrutaan oman pätevyysalueen ulkopuolelle. Bagginin mielestä pitäisi aina tarkistaa faktat ja faktan lähteet. Nämä ovat kyllä oikein kannatettavia pointteja.
5. Tarkkaa kieltäsi. Termit, käsitteet pitäisi olla hallinnassa ja määritelty eivätkä ne saa olla moniselitteisiä. On pyrittävä suhteuttamaan omat käsitteet ilmiön kokonaisuuteen, mutta myös muihin vastaaviin käsitteisiin. Niinkuin faktoilla tai teorioilla, käsitteilläkin on taustaoletukset. Ne pitäisi löytää ja avata muille.
   
6. Ole eklektinen. Käsite on minulle vieras ja hankala ymmärtää. Baggini johdattelee käsitteeseen seuraavalla virkkeellä: "Hyvä kriittinen ajattelu vaatii meitä ammentamaan tiedosta, löytyy se mistä tahansa, ja yhdistämään informaatiota monenlaisista lähteistä." (s. 117). . Käsitteenä löysin eklektisyydelle sisällön Wikipediasta: Eklektisyys (kreikan kielen ἐκλεκτικός eklektikós 'valikoiva') kuvaa suuntausta tai teoriaa, joka yhdistelee vaikutteita eri suuntauksista tai teorioista." Eklektisen henkilön pitäisi kuitenkin hallita yhdistelystä seuraava kokonaisuus. Tulisi tunnistaa oppialojen rajat ja selvittää, onko joku taho aiemmin tarkastellut aihetta. Tässä kaikessa ollaan selventämisen alueella eli kohdassa C - Clarify.
7. Ole psykologi. Oli vaikeuksia löytää psykologian ydin Bagginin runsaasta pohdinnasta. Googlaten löysin mielestäni ytimen: Psykologia on ihmisen toimintaa tutkiva ja selittävä tiede. Psykologian tärkeimpiä tutkimuskohteita ovat ihmisen psyykkiset ominaisuudet ja erilaisten taustatekijöiden vaikutukset ihmisen käyttäytymiseen ja ajatteluun. Henkilön pitäisi tunnistaa omat psykologiset ominaisuutensa. Mutta ei saa liikaa psykologisoida. Tässä Baggini halua nostaa esille kunkin ihmisen omat tunteet ja miten ne sopivat yhteen järjen kanssa. Ei pitäisi sortua kuvitteluun, vaan kaivaa esille todellisuus. Tämä psykologian yksilöllinen tunnistaminen on mielestäni melkoinen haaste. Jollain tapaa haaste on minulle avautunut erilaisissa työnhakuun liittyvissä psykologisissa testeissä.
   
8. Tiedä millä on väliä. Pitää osata erottaa toisistaan triviaali ja merkityksellinen tieto. Tunnistettava, milloin on kyse erimielisyydestä arvoista eikä faktoista. Vältettävä virheellisiä teorioita ja yleensäkin virheitä. Tunnistettava asian ydin. Toisaalta oltava ymmärrystä ja suopeutta erilaisille mielipiteille.Ja kaiken lisäksi Baggini toteaa, että "tärkeys on tilannesidonnainen:" Tämä on merkittävä haaste, koska ei riitä pelkästään erilaisten "faktojen" tarkastelu. Tarvitaan niiden taustaoletusten analyysiä.
   
9. Kadota egosi. Pitää olla aktiivinen ja positiivinen muutoksille eikä osoittaa pelkuruutta tai olemista vastarannankiiski kaikelle muutokselle. Tunnettava omat tietämyksen rajat. On vältettävä nurkkakuntaisuutta. Ja lopuksi on tunnistettava oma temperamentti. Ja kuitenkin Baggani vaatii toisella oppitunnillaan - "kyseenalaista kaikki".
   
10. Ajattele itse, älä itseksesi. Pitää olla yhteydessä ja tekemisissä muiden kanssa,.Omat henkilökohtaiset intressit eivät saa olla määrääviä. Pitää välttää ryväsajattelua ja kaksinapaista ajattelua. Tämä on tärkeä opetus. Asioiden pohdiskelu yksin ilman mitään inhimillistä vastinparia johtaa usein vääristyneisiin tai puutteellisiin päätelmiin. Itse asiassa (tätä Baggani ei nosta esille) parasta ajattelua ja uuden ideointia on parityöskentely avoimessa toisiaan kunnioittavassa ilmapiirissä. Yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi.
    
11. Yhdistä vain. Tässä ollaan viimeistään ACDC:n ytimessä eli yhdistämisessä. On varottava sortumasta erilaisiin ismeihin. On erotettava toisistaan etiikan teoriat ja tosiasiat. On purettava kaksinapaisuudet eli vaihtoehtoisten ratkaisujen määrittely hyviksi tai huonoiksi, mahdollisiksi tai mahdottomiksi jne. Vaihtoehtoja on monia. On yhdistettävä eri asiat keskenään ja muodostettava kokonaiskuva asiasta, ilmiöstä ja ongelman ratkaisusta. 
12. Älä anna periksi. Ajattelu on lakkaamaton kasvu- ja oppimisprosessi. On hyväksyttävä, että aina on olemassa ratkaisemattomia ongelmia. Kaikkiea ei voi palauttaa ennalta määriteltuihin sääntöihin. On tunnistettava, että ongelmat ovat monimutkaisia. Ja aina toimitaan jatkuvassa epävarmuudessa. Silti kannattaa aina yrittää saada aikaan muutosta. Se kai on Bagganin viesti "älä anna periksi".
    

Olen sitä mieltä, että Baggini "tykittää" liian paljon erilaisia ohjeita, nostaa esille monenlaisia ajatteluun liittyviä vaaroja, mahdollisia virheellisyyksiä. 12 luentoa sisältävät osittain päällekkäisyyksiä. Aina ei oikein lukijalle selviä, mikä oleellinen ero on eri luentojen ydinsanomien välillä. Teorioiden ja faktojen väliset erot ja yhteydet tulevat sekavasti esille. Kirjan analyysit keskittyvät usein eri filosofien ajatusten erittelyyn. Keskeinen osa käytännön esimerkeistä liittyvät filosofien välisiin keskusteluihin ja vuorovaikutukseen. Minusta ajattelu ei ole filosofien yksinoikeus. Se kuuluu kaikille meille.  

Viitteet

(1) Julian Baggini: Filosofisen ajattelun opas - selvemmän ajattelun olennaiset periaatteet. Eurooppalaisen filosofian seura ry / niin&näin 2023; Englanninkielinen alkuperäisteos "How to Think Like a Philosopher. Essential Principles for Clearer Thinking" 2023

(2) Antti Hautamäki: Tiedon suhteellisuus, Tietoasiantuntija-lehti 2-3.2024; https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-2-32024; ks. myös blogikirjoitukseni 6.1.2019 koskien Antin kirjaa Näkökulmarelativismi otsikolla "Näkökulmarelativismin avulla kamppailu totalitaarista uskoa vastaan"; https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/01/nakokulmarelativismin-avulla-kamppailu.html

Tietojohtamisen kehittämisessä yhteistyö on voimaa

Datasta viisaaksi vai viisaasti datalla - tiedon hyödyntäminen johdetusti vai yhteisöllisesti?

Kirjoituksemme Jari Kokon kanssa on tarkoitettu herättelyksi tietojohtamisen maailmassa. Ensimmäinen nosto on: "Paljon on töitä paiskittu ja rahaa palanut pääsemättä edes kunnolla alkuun tiedolla johtamisen kehittämisessä." Olemme huomanneet, että tietojohtamisessa on keskitytty järeiden tiedonhallinnan työkalujen rakentamiseen. Liiketoimintanäkökulma ja tiedon tarpeiden kokonaisvaltainen kartoitus ja tavoitteiden asettelu on jäänyt teknologian varjoon. Johtokin on jo alkuvaiheessa vieraantunut useasti hankkeesta ja jättänyt sen IT-osaston vastuulle. Toinen nostomme on: "Kun ei tiedetä, miten kaikkea haalittua tietoa tullaan hyödyntämään, rakennetaan tiedonhallinta-alusta ja niiden tietorakenteet varmuuden vuoksi järeäksi, kattavaksi ja kaikkeen taipuvaksi." Olemme myös huomanneet, että usein tuotantoputken päässä on monimutkainen Dashboard - mittarien viidakko, joka antaa monista ilmiöistä tilannekuvan, mutta ei näytä tavoitteita ja niiden saavutusastetta. Yhteisöllisessä tietojohtamisessa käännetään tuo pyramidi toisinpäin.  Kehitetään tietojohtamista ylhäältä alaspäin eikä alhaalta ylöspäin. Ensin kartoitetaan tiedontarpeet eli toiminnan strategiset ydinmenestystekijät mittareineen. Vasta sitten mietitään, mistä tarvittava tieto saadaan ja miten sitä käsitellään viisaan ajattelun mukaisesti. Kolmas nostomme on: "Tärkeintä olisi saada tiedolla johtamisesta koko organisaation yhteinen, kattava ja avoin johtamis- ja viestintäratkaisu."

Lähde: Datasta viisaaksi vai viisaasti datalla – tiedon hyödyntäminen
johdetusti vai yhteisöllisesti? (Tietoasiantuntijalehti 3-4/2022)
Jari Kokko ja Olli Nylander

Tietojohtamisen menetelmien työpakki on runsas.

Kirjoitimme yhdessä Leena Konosen kanssa yllä otsikoidun jutun Tietoasiantuntijalehden vuoden 2022 viimeiseen numeroon. Lähtökohtamme oli: "Tietotyön johtamisen on todettu lisäävän organisaation tehokkuutta. Täten tietojohtamisen työkalupakki kannattaa koota oman organisaation tarpeisiin sopivaksi ja opetella käyttämään valittuja menetelmiä ja työkaluja uusien käyttömahdollisuuksien ymmärtämiseksi."

Bernard Marr: viisi askelta

Työkalupakki yhdistettyna erilaisiin osaamisen muotoihin auttaa tietotyötä organisaatiossa. Avasimme Leenan kanssa työkalupakkia Bernard Marrin viisi askelta näyttöön perustuvan artikkelin avulla (Marr: Five Steps to Evidence Based Management, 2013). Ensimmäinen askel on "kartoita ja hyväksy tietotarpeet" (aivan niin kuin Kokon kanssa tekemässämme jutussa). Toinen askel on "kerätä oikeata tietoa". Siinä työssä tulee välttää väärää tietoa. On osoitettava, mikä on tietolähde. On perusteltava väittämät. On selvitettävä, mitä muita tietolähteitä väittämästä on olemassa. Kolmas askel on "analysoida tieto havainnoiksi, oivalluksiksi, näkemyksiksi". Neljäs askel on "kommunikoida havainnoista, oivalluksista ja näkemyksistä" eri asianosaisille vuorovaikutuksellisesti. Viides ja viimeinen askel on "tehdä parempia päätöksiä ennakoivasti ja vuorovaikuttavuusperusteisesti. Parempi päätöksenteko perustuu kypsään ja jatkuvaan datan - informaation- tiedon ja tietämyksen hallintaan."

Lähde:  Tietojohtamisen menetelmien työkalupakki on runsas (Tietoasiatuntijalehti 5/2022)                                          Olli Nylander ja Leena Kononen

Jälkipohdintaa

Kahden artikkelin ytimessä on liiketoimintalähtöinen ajatusmalli, jonka tuloksena on avoin, vuorovaikutteinen päätöksentekomenettely.  Niin, mutta nämä jututhan ovat itsestään selvyyksiä. Kerron lyhyesti taustoja juttujen synnystä. 

• Jarin kanssa päätimme tehdä jutun, koska olemme yrittäneet eri yhteyksissä saada ydintavoitteet esille ja rakentaa niiden varaan tietojohtamista. Jari kehitti aikanaan yksinkertaisen mallin, jolla kokonaisvaltaisesti tavoitteet määritellään ja asetetaan tavoitteet mitattaviksi. Kehitimme tuoteaihiota eteenpäin nimellä "yhteisöllinen tietojohtaminen -360 Tijo". Mallin avainkäsitteet ovat  organisaation kyvykkyydet, toimintojen tehokkuus, tuotteiden ja/tai palvelujen vaikuttavuus, toiminnan tuloksellisuus. Oleellista mallissa on, että johtaminen ei ole pelkkää talouden johtamista ja että eri avainkäsitteet linkittyvät toisiinsa. Kauppasimme ajatustamme eteenpäin, mutta kohtasimme monenlaista vastarintaa. Miksi johto / johtaja ei ollut kiinnostunut asiasta, liittyy mitä ilmeisimmin reviirin varjeluun. Toisaalta johtaminen on myös paljon muutakin kuin tiedolla johtamista. 
• Leenan kanssa pohdimme työkalupakkiasiaa keräämällä suuren määrän tietojohtamisen työkaluja. Syntyi tekstiä monin verroin verrattuna sallittuun palstatilaan. Bernard Marrin askeleet ovat "julma" tiivistys työkalupakista. Olisiko tuo laajempi pakin sisällön avaaminen sitten tie johtajan sydämeen.  
• Ja vielä Ollin omat pohdinnat. 
1. Vaikuttavuuden mittaaminen on vuosikymmenten haaste. Tutkimusta on tehty, mutta ns. arkivaikuttavuus osana päätöksentekoa on vielä kaukana. Sen totesin luettuani ja kommentoituani Antti Malmivaaran kirjan ko. aiheesta: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/01/sotepalvelujen-vaikuttavuus-uuden.html. 
2. Ennakoivuus ja riskiarviointi on osa johtamista. Siihen on tarjolla monenlaista tietoteknistä apua - tekoälyn hyödyntäminen on nyt uudessa nousussa. Jättiyritykset (kuten Microsoft ja Google) satsaavat siihen runsaalla kädellä. (Esim. Chat GPT). 
3. Pohdintani liittyy omaan pitkään työuraani, josta vähintään 25 vuotta olin erilaisissa johtotehtävissä ja sitä ennen johdon tukena koko työurani. Aineistoa olen kerännyt elämäkertaani "Lauttasaaresta sotemaailmaan" (BOD 2022). Olen arvioinut jälkikäteen onnistumisiani ja epäonnistumisiani. Johtaminen ei ole ollut pelkkää mittareihin tuijottamista, vaan monenlaista verkostoitumista, ihmisten johtamista ja tärkeinä pitämieni tavoitteiden edistämistä. Nuo kokemukset täytyy vielä jatkossa tiivistää. Pitäisiköhän se 2017 kirjoittamani kirja "Tietojohtaminen ja tapaus SOTE" siirtää 2020-luvulle elämäkertani ja monien tietojohtamiseen liittyvien kirjan ilmestymisen jälkeisten kehittämis- ja konsultointitöistä kertyneiden uusien oppien ja kokemusten avulla. 
   

Sotepalvelujen vaikuttavuus uuden sotejärjestelmän haaste

Vaikuttavuus on uudelleen esiin nossut tai nostettu käsite sotemaailmassa. Jokin aika sitten perustettu Vaikuttavuusseura ry. edistää kansallisesti tätä ilosanomaa. Olen seuran rivijäsen. (https://vaikuttavuusseura.wordpress.com/). Nyt pitäisi ottaa vaikuttavuus avaintavoitteeksi uusille hyvinvointialueilla. 

LKT Antti Malmivaara on emeritusprofessori, jonka tunnen työuraltani jo Stakesin ajoilta. Antti on vuosikausia työskennellyt monin tavoin aiheen kimpussa. Hänen mielestään yläkäsite on vaikuttavuus ja sen rinnakkaiskäsite kustannusvaikuttavuus. Vaikuttavuus jaetaan kanteen alakäsitteeseen: kokeellinen vaikuttavuus ja arkivaikuttavuus. Kokeellinen on vaikuttavuuden tutkimista ja arkivaikuttavuus on tutkimustulosten soveltamista arjessa. Antti määrittelee seuraavasti: "Tietoa kokeellisesta vaikuttavuudesta, jotta saavutettaisiin vertailukelpoiset potilas/asiakasryhmät ja voidaan arvioida ryhmien välistä interventioiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Vertaiskontrolloitu tutkimus on tutkimusasetelma, jossa havainnoidaan lähtökohtaisesti mahdollisimman samankaltaisia potilata/asiakkaita, pyritään saattamaan vertailtavat tutkittavat tilastollisesti vertailukelpoisiksi ja arvioidaan ryhmien välistä interventioiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta." Antille oleellinen tietolähde on laaturekisteri, joka on PICOS-viitekehykseen perustuva potilas/asiakasryhmäkohtainen rekisteri. PICOS-viitekehys tarkoittaa potilas (patient), toimenpide (intervention), vertailutoimenpide (control-intervention), tulosmittari (outcome) ja tutkimusasetelma (study design) -viitekehys, jota tarvitaan vaikuttavuuskysymyksen määrittämisessä, tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä tulosten raportoinnissa,"

Oikeastaan luettuani läpi Antin monipuolisen kirjan sain yleiskäsityksen aiheesta. Se on kuvattu edellisessä kappaleessa. Käsitteiden käyttö toistuu pitkin kirjaa monin tavoin - joskus jopa hiukan rasittavina toistoina. Antti periaatteessa rakentaa ajatusmallinsa yleiseksi, jota voidaan soveltaa koko sotemaailmaan. Kuitenkin esimerkit ja sovellukset ovat terveydenhuoltoa ja erityisesti erikoissairaanhoitoa suurelta osin. Perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto jäävät muutamien mainintojen varaan. Edelleen Malmivaara luottaa periaatteessa tutkimuksen voimaan ja sen soveltamiseen arjessa. Kuitenkin hänen mielestään on paljon kokeellista tutkimusta, joka ei täytä vaikuttavuustutkimuksen tieteellisiä kriteereitä kattavasti. Ongelmaksi Antti näkee myös tutkimusten soveltamisen arkeen. Yksi luotettu lähde hänelle ovat laaturekisterit, mutta niiden kattavuus ei ole Antin mielestä lainkaan riittävä. Se on totta. Kun yhdistetään tutkimusnäkökulma ja arjessa tapahtuva päätöksenteko, jään lukijana miettimään, onko nykyisellä vaikuttavuustutkimuksella vaikutusta soten päätöksentekoon. Jään myös miettimään, onko Antin malli niin kunnianhimoinen, että sillä on rajalliset toteutumismahdollisuudet. Jos laaturekistereitä on nyt kymmenkunta keskittyen suurelta osin erikoissairaanhoitoon, niin tarve varovaisen laskelmani mukaan on 10-100 kertainen. Tarvevälys on melkoinen, koska asiakasryhmä voidaan määritellä todella monella tapaa. Tutkimusasetelmissa on aukkoja mielestäni aina, koska asetelmaa ei voida erottaa elävästä elämästä omaksi "laboratoriokseen". Haaste tulee (niin Anttikin toteaa) viime kädessä vastaan, kun tutkimustuloksia ryhdytään soveltamaan arkielämään eli potilas/asiakashoitoon ja palveluun. Haaste kasvaa, kun otetaan mukaan moniongelmaiset asiakasryhmät eli yli perinteisten rajojen menevät ryhmät sisältäen sosiaalihuoltoa, perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa sekä laajemmin yhteiskunnallisia ongelmia.

Tein itse samaan aihealueeseen liittyvän kirjan 2021 (hyvinvointi- ja terveyshyöty). Harmillista on, että en tiennyt Antin kirjahankkeesta mitään. Olisin saanut hänen näkökulmastansa paljon lisäpohdintaa omaan teokseeni. Meillä on kyllä ajatteluissamme yhtymäkohtia, mutta sovelluksemme sotemaailmaan poikkeavat monelta osin. Keskeisiä eroja löydän seuraavasti:

• Antin kirja keskittyy vaikuttavuuteen liittyvän tutkimusmetodologian avaamiseen, kun taas minun kirjassani painopiste on sisältökysymyksissä.
  
• Antilla keskeinen käsite on vaikuttavuus, kun puolestaan minulla keskeinen käsite on hyvinvointi- ja terveyshyöty. Sen vaikuttavuuden kuvaamisessa otan ytimeen pärjäämisen käsitteen, jota kehitin eteenpäin Hollantilaisen tutkimusryhmän ja suomalaisten sovellusten pohjalta. (ks. pärjäämisestä https://ollintuumailut.blogspot.com/2022/12/parjaamisen-omakuva-joulua-odotellessa.html)
• Antilla lääkäri- ja tutkimustaustansa vuoksi painopisteenä on terveydenhuolto, kun itse yritän kiihkeästi tuoda mukaan keskusteluun sosiaalihuollon ja enkä näe sotea vain terveydenhuoltona.
• Antin näkökulmana on vaikuttavuustutkimus ja miten se saadaan arkivaikuttavuuden avulla osaksi soten päätöksentekoprosesseja. Minulla näkökulmana on ennen muuta päätöksenteko eri organisaatiotasoilla ja ennen muuta ammattihenkilön ja asiakkaan/potilaan kohtaamisessa. Päätöksenteossa ei riittävästi hyödynnetä dataa-informaatiota-tietoa eikä tiedon pohjalta tehdä vaikuttavia päätöksiä. Lopputavoitteen osalta olemme Antin kanssa samassa veneessä.  
• Asiakasryhmät: minun mallissani asiakasryhmiä kutsun asiakassegmenteiksi, joita ovat hätäapu, satunnainen apu, jatkuva palvelu ja palvelun ennalta ehkäisy. Antilla lähtökohtana ovat ainakin toistaiseksi diagnoosipohjaiset asiakasryhmät, joiden määrään ja sisältöön hän ei ota kirjassaan kantaa. Tämä liittyy myös löyhään arviooni tarvittavien laaturekisterien määrästä.
  
• Suhtautuminen laaturekistereihin: pidän mahdottomana kattavan rekisterimaailman rakentamista ellei rajata asiakasryhmiä todella radikaalisti; laatunäkökulma pitäisi sisään leipoa kansallisiin rekistereihin ja kanta-arkistoon. Antti olettaa, että ennemmin tai myöhemmin laaturekisterit ovat kattavasti perustana vaikuttavuustutkimukselle.
  

Oletan, että Antin kanssa keskustelut toisivat uusia ulottuvuuksia meidän molempien ajatusmaailmoihin. Yhteinen tavoitteemme on saada vaikuttavuus osaksi soten päätöksentekojärjestelmää asiakastason päätöksistä aina strategisiin hyvinvointialueen päätöksiin saakka.

Alla on vielä kehittämäni ongelmanratkaisumalli, joka on sovellettavissa myös vaikuttavuustutkimuksen tulosten hyödyntämiseen soten päätöksenteossa. (Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty 2021, ss.13-24). Ongelman operationalisoinnin jälkeen se liitetään laajempaan ilmiöön. Tilanteen kartoituksessa tilannehuoneessa osana dataa-informaatiota- tietoa hyödynnettäisiin vaikuttavuustutkimusten tuloksia.  Lopulta vielä arvioidaan tehdyn päätöksen vaikuttavuutta ja siinä yhteydessä myös vaikuttavuustutkimusten roolia päätöksenteossa.

"Etätyössä enenrgiataso katoaa" - vastakommenttejakin tulee maailmaltakin, päivitys 7.1.2023

Dagens Industri 5.12.2022

 "Etätyössä energiataso katoaa" - tiivistetään ruotsalaisessa Boston Consultation Groupin tekemässä tutkimuksessa joulukuun 2022 alussa. (1) Verrattuna läsnäolotyöhön etätyössä työn tehokkuus heikkenee, innovatiivisuus kärsii, konsensuskulttuuri ei toimi lainkaan, päätöksenteko pitkittyy jatkuvan kokoustamisen myötä. Muutosprojektit takkuavat. Etätyössä puuttuu luonnollinen vuorovaikutus työntekijöiden kesken. Etätyössä keskitytään vain omien tehtävien tekemiseen, joihin keskittymistä häiritsee kotiympäristö. 

Ruotsalaiset ovat debatoineet tästäkin joulukuun aikana monin tavoin. On esitetty vastaväitteitä, jonka mukaan matkustelun väheneminen on tuonut suoranaisia säästöjä yrityksille ja yhteisöille. Samoin on nostettu esille työntekijöiden etätyöstä johtuva työhyvinvoinnin paraneminen. Sähköisten välineiden avulla on voitu tehdä tehokkaasti yksin ja yhdessä työtä. Myös etäopiskelussa on todettu saavutettavan hyötyjä. Lundin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa on todettu, että hyvännäköiset opiskelijat (erityisesti naiset) saavat parempia arvosanoja vuorovaikutukseen perustuvissa oppiaineissa verrattuna muihin  opiskelijoihin. Tämä ei päde matemaattisiin aineisiin. (2) Tämä näennäinen etu on jäänyt pois etäopetuksessa. Kyse on  kansanomaisesti "pärstäkertoimesta", jolla on pitkät historialliset juuret kaikkeen arvosanoin mitattaviin koulutustapahtumiin. Niin ehkä vastaavasti etätyö vähentää työyhteisön ristiriitoja ja kiusaamista, kun fyysinen vuorovaikutus on muuttunut digitaaliseksi. Eleet, ilmeet ja tunteet eivät näy samalla tapaa kuin työpaikalla.

Minullakin  on luonnollisesti kokemuksia läsnäolotyöstä ja etätyöstä. Jo vuosia ennen lyhyttä pandemiakautta asiantuntijatyössä sovellettiin rajoitetusti etätyömahdollisuuksia. Kaksi keskeistä haastetta piti ottaa haltuun: 1. kenelle annetaan ja missä laajuudessaan etätyöoikeudet ja miten tuon oikeuden antaminen suhtautuu työelämän tasa-arvoon eli niihin työntekijöihin, joille oikeutta ei jostain syystä voi antaa. 2. Toinen keskeinen tekijä liittyy työmoraaliin ja työnteon tehokkuuteen. Miten mitataan tehtyä työtä eli miten varmistetaan, että työntekijä kotona todella tekee töitä samaan tahtiin kuin toimistolla työskentelevät. Korona kuitenkin muutti periaatteet aivan toisiksi. Etätyö tuli välttämättömäksi työmuodoksi kaikille, joiden tehtäväkuva sen salli. Meillä kävi niin, että työpaikka tyhjeni työntekijöist. Työmaaruokala meni kiinni ja kaikki menivät koteihinsa töihin. Monella muuttuivat ruokailutottumuksetkin omaehtoiseksi ruokien kyhäilyksi.

Ruotsalainen tutkimusyhteisö RATIO selvitteli etätyötä laajasti ja päätyi suosittelemaan hybridityömallia eli etätyön ja läsnäolotyön kombinaatiota. Suosituksen tueksi RATIO rakensi 12 haastetta. (3)

• tehtävä selväksi, onko toimisto työpaikka, kohtaamispaikka vai molempia
• selvitettävä, voiko nykyinen toimisto täyttää hybridityön vaatimukset jatkossa
• voiko yritys väistää etätyön ja hybridityön haasteet, kun toimialalla on osaajapula
• miten voidaan ehkäistä tai vähentää kyberhyökkäykset etä- ja hybridityömallissa
• miten opitaan uuteen etä-hybridityömalliin ja mitä työkaluja tarvitaan osaamisen siirtoon sekä yhteistyön ja vuorovaikutuksen mahdollistamiseen
• kykenevätkö johtajat johtamaan etä-hybridityötä
• miten estetään riskit työntekijöiden eriytymisestä läsnäolotyöntekijöihin ja etätyöntekijöihin
• ratkaistava, miltä uuden työympäristön työtekijöiden keskinäisen vastuun tulee näyttää, jotta se tukee uusia työmuotoja
• oikeanlaisten työvälineiden hankkiminen
• toimistotyön ja etätyön työolojen tasavertaisuus
• työntekijöiden työ- ja perhe-elämän tasapainon turvaaminen sekä hyvinvoinnin turvaaminen
• miesten ja naisten välisen tasa-arvon turvaaminen nyt ja pitkällä aikavälillä

Oma kokemukseni pandemia-ajan etätyöstä ja sen jälkeenkin on, että työyhteisöissä ei ole tartuttu kaikkiin tällaisiin haasteisiin. Kohtaamispaikkana työpaikka ontuu kovasti verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. En usko, että vielä oltaisiin hybridityövaiheessa. Ihmiset ovat oppineet pandemia-ajasta etätyömoodin ja toteuttavat sitä ellei johto rakenna uusia toimintaperiaatteita hybridityön perustalle. Työvälineiden osalta on totuttu nyt käyttämään digitaalisia kokousvälineitä. Etätyö ottaa huomioon työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ainakin periaatteessa. Laajemmin on kuitenkin selkeä eriarvoisuus olemassa eri ammattien ja työyhteisöjen välillä. Kaikissa työtehtävissä ei edelleenkään ole mahdollista etätyö tai hybridityö. 

Näyttää siltä, että toimistotilojen tarve tulee jatkossa vähenemään ellei hybridimallia saada vietyä läpi eri työyhteisöissä. Ehkä tarvitaan myös toimistoillekin uutta ilmettä. Hybridityömallihan tarkoittaa sitä, että työtiloja ei yksittäinen työntekijä tarvitse joka päivä. Mitähän tuollainen uusi kohtaamispaikka sitten työtilana tarkoittaakaan? Turhista neliöistä halutaan luopua eli säästää pysyviä kustannuksia. Suomessa valtiokin on herännyt muuttuviin tilatarpeisiin. Ei riitä, että suositaan avotilaratkaisua. Puhutaan työtilojen evoluutiosta avotoimistoista monitilaympäristöihin yhteisiin työympäristöoihin. Evoluution viimeisessä vaiheessa valtio pyrkii virastorajat ylittäviin työtilaratkaisuihin. Mutta kyllä nykyään yksityiselläkin puolella rakennetaan samalla evoluutioperiaatteella tiloja. On kuitenkin vielä kiinnitettävä huomiota tilojen sisustukseen uusien haasteiden edessä.

Palaan vielä yhteen ruotsalaiseen Kontorskraft:n suositukseen, jossa vaiheistetaan etätyön edellytysten rakentaminen neljään vaiheeseen (4):

• Vaihe 1: Varmista, että yritykselläsi on oikeat viestintävälineet. Etätiimeille on tärkeää, että he pystyvät helposti kommunikoimaan keskenään sekä tekstin että videokokousten kautta.
• vaihe 2: Viestintä ei tarkoita vain chat-toimintoja tai muuta vastaavaa. Hyvän etäyhteistyön todellinen ydin perustuu yhteiseen suunnitteluun ja jatkuvaan työtovereiden aikataulujen ja tehtävien kanssa seuraamiseen. Varmista siis myös, että yrityksellä on hyvät suunnittelutyökalut, jotka voidaan jakaa koko organisaation kanssa.
• Vaihe 3: Varmista, että kaikilla eri ryhmillä on vesitiivis rakenne. Minimoi mahdollisten kysymysmerkkien määrä siitä, missä asioiden pitäisi olla tai miten pitäisi edetä suoritettaessa tiettyä tehtävää selkeällä projektisuunnittelulla. Selkeä rakenne, jossa kaikki noudattavat samaa kaavaa, vähentää stressiä sekä johdossa että työntekijöissä.
• Vaihe 4: Varmista, että yrityksesi tiedot ovat suojassa, vaikka käytössä olisi enemmän yksityisiä laitteita ja työntekijät ovat yhteydessä erilaisiin (joskus jopa julkisiin) Wi-Fi-verkkoihin.

Ovat nämä neljä vaihetta hyviä periaatteita, joiden huomioon ottaminen on tarpeellista. Helppoa on jättää kukin henkilö oman onnensa varaan. Vaikka viestintävälineet ovat viimeisin päälle kunnossa, yhteydenotto nopeasti ad hoc saattaa olla vaivan ja uskalluksen takana. 

Somekeskustelua aiheesta. Kokoan tähän tiivistelmänä keskustelua ilman nimiä. Ensimmäisenä siteeraan ystäväni antamaa vinkkiä LinkedInistä aivan toiselta puolelta. Kieli on englantia, josta olen valikoituja virkkeitä kääntänyt. Ko. jutun otsikko on I Love Remote Working - rakastan etätyötä. Loput ovat suomenkielisiä kommentteja FB:stä ja LinkedInistä.

• Olen huomannut, että etätyö tarjoaa syviä, aitoja yhteyksiä, mahdollisuuden edistää oppimista ja kasvua, itsenäisyyttä ja vastuullisuutta sekä parempaa työn ja yksityiselämän tasapainoa. Ryhmäkulttuuri ja ihmissuhteet kukoistavat.  Korostamme työmme tuotoksia, emme panoksia. Emme välitä missä teemme työtä tai milloin teemme työtä tai miten teemme työn. Keskitymme pieneen joukkoon tiettyjä tavoitteita, jotka meidän on saavutettava viikoittain, kuukausittain ja neljännesvuosittain. Sen jälkeen mitataan, kuinka hyvin suoriuduimme näissä virstanpylväissä. Voin sanoa suurella luottamuksella ja arvostuksella tiimiäni kohtaan, että se toimii. Keskittyminen vain tärkeisiin asioihin ja terveellisempien tapojen kannustaminen, kuten enemmän aikaa perheen kanssa, matkustaminen, ystävien tapaaminen ja elämästä nauttiminen, vaikuttaa. Jos et voi saada näitä asioita, mitä järkeä on tehdä niin kovasti töitä?
• Sellaista sentimenttiä on, että työntekijät halutaan takaisin karsinaan niinkuin porsaat, joille vapaus ei sovi.
• Pohdintaan olisi hyvä ottaa myös eriarvoisuuden näkökulmasta neuroepätyypilliset työntekijät. Esimerkiksi ADHD-piirteisille avokonttorit ovat kauhunpaikka. Heidän kohdallaan etätöissä tehokkuus yleensä kasvaa huimasti, mikäli henkilö on omalla alallaan ja tekee sitä mikä häntä oikeasti kiinnostaa. Hyperfokusoitumiseen taipuvana, siinä tosin on riski uupumiseen, mikäli ao. työntekijä ei tätä tunnista ja ole oppinut itselleen sopivia toimintamalleja. 
• Henkilökohtaisesti on kivempi tehdä sekä itsenäistä työtä että yhteistyötä etänä. Koen kaikkein tehokkaimmaksi etätyön. Silloin kun itse keskitty johonkin juttuun, ei ole häiriötä. ja kun on keskustelun aika, sille ei ole esteitä. Rusinat on molemmista pullista.
• Oma kokemukseni on, että etätyö on tehostanut omaa itsenäistä työtä, mutta yhteistyölle on käynyt aivan päinvastoin. Toinen kommentoija jatkaa: Samoilla kokemuksilla, palavereiden väliset pätkät paahdetaan oman tehtävän parissa, tiukat Teams-aikataulut keskittävät huomion usein kunnianhimoisiin agendoihin, yhteistyötä rakentava vapaa keskustelu jää pääosin toteutumatta.
• 
  Päivitys 7.1.2023: The Economist, Maailma 2023, Uutta opittavaa 2023: https://nakoislehti.hs.fi/219140db-2cbb-41c0-8f28-c5260c8ad04c/86
  
• "Tuottavuusharha: Onko etätyö läsnäolotyötä tuottavampaa? Perustana Microsoftin kysely: 87% sanoi, että tuottavuus kotona oli parempaa kuin toimistolla. Kuitenkin päälliköistä 12 % uskoi tiimiensä tuottavuuteen kotona. Tuloksena on "tuottavuusharha", joka koskee sekä työntekijöitä että esihenkilöitä. Työntekijät pelkäävät leimaantuvansa pinnareiksi ja päälliköt, että työntekijät pinnaavat. Tästä taas voi seurata "tuottavuusnäytelmä", kun työntekijät haluavat todistaa, kuinka tuottavia he ovat etänä."
• "Donitsivaikutus: Työntekijät siirtyvät pois kaupunkien keskustoista. Kaupunkien ympärillä sijaitsevien kiinteistöjen arvo nousee renkaan muotoisella alueella. Toimitilojen kehittäjät toivovat puolestaan, että ihmiset saataisiin houkuteltua takaisin keskustaan erityisen upeilla toimistoilla. Heitä kiinnostaa enemmän munkki-ilmiö, jossa on hilloa keskellä."

Viitteet

(1) Dagens Industri 5.12.2022 avasi keskustelun BCG:n raportista.

(2) Mikko Puttonen (HS 28.12.2922):  Ulkonäkö vaikuttaa arvo­sanoihin – hyvännäköisten nais­opiskelijoiden tulokset heikkenivät etä­opetuksessa. Siirtyminen etäopetukseen tarjosi tilaisuuden tarkkailla ulkonäön vaikutusta, koska naamakertoimella oletettavasti on merkitystä lähiopetuksessa.https://www.hs.fi/tiede/art-2000009236348.html

(3) NR 20 | SUSANNA ALLSTRIN, JONAS GRAFSTRÖM, CHARLOTTA STERN & LINDA WEIDENSTEDT 12 punkter om distansarbete efter Covid-19, RATIO 2022; rapport-20-12-punkter-web.pdf (ratio.se)

(4) www.kontorskraft.se