Sotetekoja luottamuksen vahvistamiseksi, osa 3

Luottamus horjuu. Tähän asti esittämäni soteen vaikuttavat teot (7 kpl) ovat mahdollisia tehdä nykyisen valtio-hyvinvointialue-palveluntuottajat - rakenteen puitteissa. Oleellista on, että vallitsee luottamuksen ilmapiiri eri osapuolten kesken. Maailmanparannuksen päivien soten välitilinpäätöksen seminaarissa 27.9.2026 oli kaksi puheenvuoroa, jotka horjuttivat tuota luottamusta. Kolmas koski rahoituksen laskentamallia, jossa myös luottamus näytti horjuvan monin tavoin. Alla tiivistin kaksi ensimmäistä piheenvuoroa. https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/10/sote-uudistuksen-valitilinpaatos-mita.html).

• Matias Lehtisen puheenvuorossa kerrottiin ennakkotietoja kansalaiskyselystä. Tein tästä seuraavan yhteenvedon. Hyvinvointialueilla kansalaisen etäisyys palveluista ja myös vallankäytöstä kasvaa verrattuna kuntapohjaiseen järjestelmään. Kansalaiset kokevat, että sekä julkiset palvelut että lähidemokratia rapautuvat hyvinvointialueilla. Kuntalaiset  kokevat itsensä laiminlyödyiksi. Päätökset koetaan arjessa ja palvelutarpeista etäisiksi. Jos ennakkotietoihin on luottamista, niin kansalaiset eivät luota myöskään hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Konkreettinen tausta on hyvinvointialueiden säästöissä keskittyminen läpipalveluiden (erityisesti terveysasemat) alasajoon. Se on alueuudistuksen vastainen tapahtumaketju. 
• Teppo Krögerin esitys koski vanhusten palveluita. Tepon mukaan vanhustenhuollossa ei varauduttu vanhusten jo käynnissä olevaan nopeaan ikääntymiseen. Vanhuspalvelusta muodostui keskeinen resurssien leikkauksen kohde. Erityisesti ympärivuorokautista hoitoa vähennettiin ja uskottiin kotipalvelun ja yhteisöasumisen olevan muutoksen avain. Lopputuloksena oli kotihoidon ja omaishoidon kriisiytyminen. Näin väestön luottamus vanhuspalveluihin heikentyi, omaisten hoivakuorma kasvoi ja hoivaköyhyys muodostui perus- ja ihmisoikeusrikkomukseksi. 

 Luota tulevaan! VM:n syksyn 2026 virkamiespuheenvuoro otsikolla "Luota tulevaan". https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-595-7 

•  Luotan tulevaan, jos kaikki suuret uudistushankkeet läpivalaistaan, onko niillä vaikuttavuutta ihmisten pärjäämiseen ja voimavarojen säästämiseen. Ja vielä on varmistettava, että niistä ei synny negatiivisia sivuvaikutuksia ihmisten pärjäämiselle tai odottamattomia (tunnistamattomia) kustannuksia valtiolle ja/tai hyvinvointialueille. Avaan alla osaa VM:n raportista koskien SOTEa ja hyvinvointialueita. 

Hyvinvointialueiden lukumäärän laskemisen (21+1, 11, 6+1. 5, 1) avulla saataisiin aikaan palvelujen, erityisesti sairaalapalveluiden keskittäminen, jonka seurauksena toiminnan tehokkuus ja vaikuttavuus kasvaisi, mutta myös saataisiin aikaan säästöjä. Ajatustapa on erikoissairaanhoitokeskeinen eikä tue lähipalvelujen kehittämistä lainkaan. Ehdotusta on heti kritisoitu monin tavoin kentällä - mm. otsikolla "hyvinvointialueet eivät tarvitse karttaharjoituksia" (HS-mielipide 30.9.2026 / Santeri Seppälä, Eloisa). Kaikille malleille on ensinnäkin tehtävä vaikuttavuuden arviointi kansalaisen, palveluorganisaatioiden ja valtion kannalta. Toiseksi kaikki mallit tulee tuon arvion perusteella verrata keskenään. Nykytilaan verrattuna kaikki mallit tuottaisivat ylimääräisiä kustannuksia palkkaharmonisaatiosta ja tietojärjestelmien yhteensovittamisesta. Muutos tuottaa myös aikaviiveen, jotta saadaan aikaan toiminnallinen tasapaino palvelujen tarpeen, kysynnän ja tarjonnan välille.

• 21+1 perustuu siihen, että alueille on annettava vielä aikaa ja muutos tuottaisi suuret ylimääräiset menot. 
• 11 perustuu siihen, että pienimmät, kantokyvyltään heikoimmat yhdistettäisiin karttaharjoituksen perusteella läheiseen alueeseen.
• 6+1 tarkoittaa sitä, että Helsinki pidetään edelleen omana alueena. Loput alueet jaetaan karttaharjoituksen perusteella vahvimpien nykyalueiden keskuskaupunkien perusteella (Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Kuopio, Oulu - tai Espoo-Vantaa yhdessä ja Jyväskylä tilalla)
• 5 tarkoittaa yliopistosairaaloiden ympärille muodostettavia alueita ( Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio, Oulu). 
• 1 alue tarkoittaa joko suoraa valtion 100 % omistusta tai valtion ohjauksessa olevaa yhtä hyvinvointialuetta. Mutta se voi tarkoittaa myös sairaaloiden erikoissairaanhoidon keskittämistä valtiolle Norjan mallin mukaan. Ollin, Kauko Koivuniemen ja Mikko Nenosen yhden alueen osuuskuntamallia ei ole poliittisesti tai virkamieslähtöisesti esitetty. (Mallin perustelut voi lukea kirjastamme "Sote 3.0 - kohti sotgen uutta kulttuuria", BOD 2025, ss.150-162)  VM:n ja meidän mallin ero on omistuksessa ja valtion ohjauksessa. Osuuskuntamalli perustuu sopimusohjaukseen. 

Rahoituslaskentamalli on uudistamisen tarpeessa. Sen kannalla ovat kaikki osapuolet: vm, stm, hyvinvointialueet. Nyt laskentamalli on terveydenhuoltokeskeinen, diagnoosikeskeinen eikä lainkaan kannustava. Rahoitusmallin uudistaminen ja alueiden määrän supistaminen on ollut myös kriitiikin kohteena - mm. otsikolla "hyvinvointialueiden rahoituksen mittatikku on vino" (HS-mielipide 4.10.2026/ Sally Leskinen, Kaisa Heino, Juuso Tamminen / Etelä-Karjalan Hyvinvointialue). Tein rahoituslaskentamallista ja sen uudistustarpeista analyysin ja ehdotuksen helmikuussa 2026: https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/02/hyvinvointialueiden-rahoitusmalli-ja.html. VAKE: toimitusjohtaja Timo Aronkytö avaa omaa ehdotustaan rahoitusmalliksi puheenvuoro-blogissa Uudessa Suomessa 21.10.2026 otsikolla "Raha seuraa diagnoosia, vaikka sen pitäisi seurata ihmistä." Timon otsikot kirjoitukseen ovat seuraavat: "Tarvitsemme tarveperusteisen demokgrafisen mallin. Rahan pitää seurata asukasta, ei vanhentunutta rekisteritietoa. Rahan pitää seurata ihmistä. Mukana pitää seurata myös ihmisen todellinen palvelutarve." 

 https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timo-aronkyto/raha-seuraa-diagnoosia-vaikka-sen-pitaisi-seurata-ihmista/

 

Tekoälyn mahdollisuuksiin luottaa VM. Kokeilin tekoälyä sen ensimmäisellä välineellä (ChatGPT). Pyysin kertomaan, mitä tarkoittaa vaikuttavuus. Ihan käypä vastaus tuli, kun tunsin asian perinjuurin. Olen seurannut tekoälyn teknistä kehitystä sekä siihen liittyvää kriittistä keskustelua. Oleellista on, että väline ei karkaa käsistä. Tekoälyagentteja ei saa päästää mellastamaan data-informaatio-varastossa, jonka sisältö ei ole hallinnassa. Päätökset tekee viime kädessä ihminen, ei kone. Käytän itse vain omia tekstejä. Kun teen havainnekuvia, minulla on tarkka oma käsikirjoitus. Silti yleensä vasta toisella tai kolmanella korjauskerralla tulos tyydytti minua. Luotan tekoälyyn, jos tunnen perusteellisesti aineiston enkä hyväksy ilman tarkkaa läpikäyntiä ja kommentointia lopputulosta. Tekoälyn rooliin osana pärjäämisen alustaa otan vielä kantaa sarjani osassa 5.

 

Palvelulupaus. VM nostaa esille yhtenäisen tarpeen palvelulupauksesta. On mietittävä uusiksi ydintehtävät ja palveluiden tuottamistapa. Tässä VM haluaa avointa keskustelua ja linjaamista, mitä palveluita ja etuuksia julkinen sektori ei enää jatkossa tarjoa. Ei yritetä tehdä kaikkea.  VM:n mielestä ei ole kyse hyvinvointialueen alasajosta.  Kun pärjääminen on omalla agendallani (ja myös ystävieni Kauko Koivuniemen ja Mikko Nenosen agendalla), on palvelulupaus helppo määritellä visiona tarjota kansalaiselle pärjäämisvarannon ylläpitämiseksi pärjäämislisä. (ks. Nylander, Koivuniemi, Nenonen: Sote 3.0, BOD 2025 ja Nylander: Kohti ihmislähtöistä sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä (BOD 2026).   

 

Asiakasmaksut. VM kaavailee maksujen korottamista kansalaisten omavastuun lisäämiseksi. Hoivavastuun kasvattaminen voisi tapahtua VM:n ajatustavassa ottamalla huomioon varallisuus. Kaikkiaan asiakasmaksujen osuus sosiaali- ja terveydenhuollon menoista on noin 6 %. Maksujen kasvattaminen pitäisi olla todella merkittävä, jotta sillä olisi merkitystä säästämiseen. Palveluittain maksujen erot ovat kuitenkin suuria: perusterveydenhuolto 3-7%, erikoissairaanhoito 2-5 %, pitkäaikaishoito ja palveluasuminen 15-40%. Orpon hallituksen aikana poliklinikkamaksut ovat kasvaneet 90%, päiväkirurgia lähes 90%, terveyskeskusmaksut 74%. Kasvu kotitalouksittain on  ollut keskimäärin 70%. Maksut ovat verrattuna muihin Pohjoismaihin korkeimmat. Tähän asti tehtyjen maksujen korottamisesta on tehty kantelu oikeusasiamiehelle perusteena perustuslain vastainen toiminta. Toisena ääripäänä ovat HS-mielipiteessä Mika Seppälä ja Kalevi Salonen esittäneet 19.10.2026 maksujen sijaan maksuttomuutta. Perusterveydenhuollossa voisi toteutua oikea-aikaisuus hoitoon pääsyssä nykytilaa paremmin, vähentää päivystyskäyntejä, vähentää sairauspoissaoloja, vähentää erikoissairaanhoidon käyttöa ja ajautumista tökyvyttömyyseläkkeelle. 

 

VM väistää monet huolet sotepalveluissa. VM ei ole erityisemmin ottanut kantaa yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen jatkuvaan lisääntymiseen ja osuuden kasvuun sotepalvelujen kokonaisuudesta. Lisääntymiseen liittyy myös voimakas keskittyminen, kun suuryritykset ovat ostaneet pois pieniä yrityksiä (hoivakodit, terveysasemat). Samalla nämä yritykset ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen. Osittain on ajauduttu kohden määräävää markkina-asemaa. Toisaalta suuryritysten kasvun rinnalla mikroyritykset ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi. Sotemarkkinat ovat myös muuttuneet. Järjestöjen tuottamat palvelut ovat vähentyneet. Yksityisten terveysvakuutusten määrä on kasvanut merkittävästi. Vakuutuksia on yli 1 miljoona kappaletta ja vuosittainen kasvu on 10000-20000. (https://www.finanssiala.fi/uutiset/sairauskuluvakuutettujen-maara-reippaassa-kasvussa). Kela korvaa osan yksityisistä lääkäripalveluita, hammashoidon palveluista ja fysioterapiapalveluista. Lisäksi Kela korvaa määräaikaisen valinnanvapauskokeiluun  yli 65-vuotiaille tarjottavat yleislääkäripalvelut. Ennakko-oletusten mukaan käyttäjäkunta on ollut suurelta osin hyväosaisia. Työterveydenhuolto tuottaa sairaanhoitopalveluita työantajien kanssa tehtyjen sopimusten perusteella työntekijöille. Palveluiden piirissä on noin 2 miljoonaa työntekijää ja sairaanhoitopalveluita on vuositasolla käytetty noin 4 miljoonaa. (https://tilastojulkaisut.tietotarjotin.fi/tyoterveyshuolto/2024/). Työikäisille palvelu on merkittävä välittömine mahdollisuuksineen päästä palveluiden piiriin. Vastaavasti muilla kansalaisilla on vaikeuksia päästä perusterveydenhuollon palvelujen piiriin.  Puolet ikääntyneiden ihmisten palveluasumisesta on yksityisten tuottamaa. Lastensuojelussa ostopalvelujen osuus on ollut yli 70%. Tosin alueet ovat tavoitelleet omavaraistusta. 

 

Yksityisten ja julkisten palveluiden erillisyydellä on merkitystä myös sotepalveluiden kokonaisvaikuttavuuteen kansalaisten kannalta vinouttavasti. Sote-palveluiden kokonaisuuden hallinta ei ole kenenkään käsissä - ei varsinkaan hyvinvointialueiden. Hyvinvointivaltion näkökulmasta palvelulupaus ja sen hallittavuus kärsii. Yksityisten ja julkisten palveluiden eroa kuvastaa tuore uutinen Terveystalosta (HS 21.102026 "Terveystalolta tulosvaroitus"). "Työterveyshuolloettvien määrä laskee, asiakasyritykset ovat varovaisia tekemään sopimuksia ja ylähengitystieinfektioita oli tavanomaista vähemmän. Kysynnän kehitys oli heikkoa." Vastaavasti julkisella puolella kysyntä ei ole heikkoa, mutta käytettävissä olevat voimavarat rajaavat palvelujen tarjontaa. 

 

Rahoituslaskentamallin uudistamisen sekä asiakasmaksujen uudistamisen rinnalle pitäisi kaivaa uudelleen esille toistakymmentä vuotta sitten aloitettu monikanavaisen rahoitusjärjestelmän uudistaminen. Se on nyt soteteko 9!  

 

Sotetekoja 9: monikanavaisesta rahoitusjärjestelmästä kannustavaan yksikanavaiseen järjestelmään. Vuosikausia on yritetty päästä eroon tästä suomalaisesta erikoisuudesta, monikavavaisesta rahoitusjärjestelmästä. THL tuotti aikanaan 2014 edelleenkin relevantin raportin "sosiaali- ja terveydenhuollon keskeiset rahavirrat. (https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-236-). Olisi vihdoinkin  aika saada lainsäädäntöuudistus! 

1. Nykytila: Monikanavainen sekavuus ja osaoptimointi

• Pirstaleiset rahavirrat: Rahoitus kulkee lukuisia eri reittejä (Kela-korvaukset, työterveyshuolto, yksityiset sairauskuluvakuutukset ja julkiset budjetit), minkä vuoksi sote-palvelujen kokonaisuuden hallinta ei ole kenenkään käsissä.
• Monikanavaisuus ja rahoituksen eri reitit vaikuttavat suoraan sosiaalihuoltoon, jossa ostopalvelujen ja yksityisten tuottajien osuus on erittäin suuri (esim. lastensuojelussa ostopalvelut yli 70 % ja ikääntyneiden palveluasumisessa puolet). Tosin moni hyvinvointialue on luopunut ostopalveluista tai ainakin osasta niitä viimeisten vuosien aikana. 
• Osaoptimoinnin loukku: Paloittain rakentunut järjestelmä luo järjestäjille ja tuottajille epäsuotuisia kannusteita optimoida vain omaa pientä sektoriaan, mikä heikentää koko soten kokonaistaloudellista tehokkuutta ja yhteiskunnallista kokonaisetua.

2. Tavoitetila: Kannustava yksikanavainen järjestelmä

• Lainsäädäntöuudistus ja rahavirtojen kokoaminen: Monikanavuudesta luovutaan lainsäädäntöuudistuksella ja soten rahavirrat kootaan yhteen selkeään, läpinäkyvään ja hallittavaan rahoituskanavaan.
• Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon integraatio: Yksikanavaisuus purkaa raja-aitoja sosiaali- ja terveyspalvelujen väliltä, jolloin rahoitus ei ohjaa siiloutumiseen vaan kannustaa ennakoivaan toimintaan ja ihmisen kokonaisvaltaiseen pärjäämiseen.
• Läpinäkyvät kannusteet ja tietopohja: Uudistus tekee rahoitusmekanismeista läpinäkyviä ja edellyttää nykyistä tarkempaa tietoa rahavirroista, mikä maksimoi palveluiden kokonaisvaikuttavuuden ja yhdenvertaisen hoitoon ja huolenpitoon pääsyn.

3. Uhat ja mahdollisuudet

• uhat: työterveydenhuolto työantajien ja työntekijöiden yhteinen intressi ja siinä toimiva kokonaisuus; Kela-korvaukset ja yksityinen terveydenhuolto uhan alainen erityinen oikeus
• mahdollisuudet: omalääkäri-omahoitoajamalli edellyttää kattavaa toteuttamista, jolloin työterveydenhuollon sairaanhoitopalvelut integroitava tavalla tai toisella yhteen perusterveydenhuollon kanssa.

---

Vaikuttavia sotetekoja - taustaa sekä tulevaisuutta, osa 2

Kirjoitussarjassani vaikuttavia sotetekoja kerron nyt taustaa seitsemälle ehdottamalleni soteteolle ja avaan lyhyesti sotetekoa 8.  

Kirjoitussarjani 1-osassa (yllä olevan kuvassa vasemman puoleinen yläkuva) päädyin seitsemän kohdan sotetekojen listaan (ks. laajemmin: https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/10/soteen-vaikuttavia-sotetekoja-pikaisten.htm). 

1. Valtion ja hyvinvointialueiden on yhdessä määriteltävä, mikä on hyvinvointialueiden missio, visio, strategia ja palvelulupaus, jolla tasapainotetaan palvelujen ja hoidon tarve, kysyntä ja tarjonta.
2. Lainsäädännön valmistelussa on tehtävä vaikuttavuusanalyysi ottamalla huomioon myös herkkyysanalyysi eli miten tulokset muuttuvat, jos keskeisiä oletuksia muutetaan.
3. Uudistusten ja toimintatapojen lähtökohtana on kansalaisen, asiakkaan, potilaan sekä ammattiauttajan välinen luottamuksellinen suhde
4. Digitalisaation tuominen osaksi palveluiden tuottamista on oltava harkittu, jolloin vaihtoehdot ovat digitalisointi, läsnäolopalvelu tai niiden kombinaatio.
5. Sotetekona on jatkuva hukkajahti, jolla etsitään vähähyötyisiä hoitoja sekä niiden vaihtoehtoja, mutta myös muita vähähyötyisiä toimintoja - kuten osa kirjaamiskäytännöistä.
6. Sotetekona on nostettava keskiöön ennakointi ja riskianalyysi niin kansalaisen kuin organisaation kannalta. (Yllä olevassa kuvassa vasemman alakulman kuva: pärjääminen oppimisen näkökulmasta)
7. Otetaan käyttöön ns. suljetun silmukan menetelmälllä rakennettu pärjäämisen oppimisen malli sekä ongelmanratkaisumalli. (Yllä olevassa kuvassa vasemman alakulman sekä oikean yläkulman kuvat). 

 Tiivistän tässä osiossa vielä keskeiset seitsemän kohdan lähtökohtani. 

Vaikuttavuuden käsitteistä. Perustana on vaikuttavuuden käsite ja sen rinnakkaiskäsitteet.  Vaikuttavuus jaetaan kanteen alakäsitteeseen: kokeellinen vaikuttavuus ja arkivaikuttavuus. Kokeellinen on vaikuttavuuden tutkimista ja arkivaikuttavuus on tutkimustulosten soveltamista arjessa. Vertaiskontrolloitu tutkimus on tutkimusasetelma, jossa havainnoidaan lähtökohtaisesti mahdollisimman samankaltaisia potilaita/asiakkaita, pyritään saattamaan vertailtavat tutkittavat tilastollisesti vertailukelpoisiksi ja arvioidaan ryhmien välistä interventioiden vaikuttavuutta, turvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta. Vaikuttavuus heikkenee, kun käytetään vähähyötyisiä hoitomuotoja. Vaikuttavuus myös heikkenee, jos joudutaan alihoitoon. Ylihoito johtaa puolestaan kustannusvaikuttavuuden heikkenemiseen. Kun on kyse sosiaali- ja terveydenhuollosta, ei riitä tavoitella pelkästään terveyshyötyjä, vaan myös yleiseen hyvinvointiin liittyviä hyötyjä. Siksi kannattaa ottaa käyttöön pärjäämisen käsite. Se kattaa terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen kanssakäymisen  edellytykset. Käsitteet on kuvattu Martti Kekomäen kirjassa "Etiikasta ekonomiaan ja takaisin" (2019) (https://ollintuumailut.blogspot.com/2019/11/etiikkaa-ja-ekonomiaa-arvioita.html). Myös Antti Malmivaaran kirja avaa ennen muuta tutkimusnäkökulmaa vaikuttavuudesta.(https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/01/sotepalvelujen-vaikuttavuus-uuden.html). Kun vaikuttavuuteen kytketään näyttöön perustuva tutkimus, on tavoitteena saada aikaan toimintaa, päätöksiä ja hoitoa parhaan luotettava tiedon avulla. Tavoitteena on luopua luottamasta pelkkään perinteeseen, uskomuksiin ja sattumanvaraisuuksiin. Esimerkiksi uusien lääkkeiden tutkimus, kehittäminen ja tuotantoon saattaminen vaatii vaikuttavuustutkimusta sekä viranomaisen hyväksyntää ennen käyttöönottoa. Lääkkeissä on tarkkaan ilmoitettava sivuvaikutukset, joiden havaitseminen perustuu tutkimukseen. Toisaalta on osoittautunut merkittäväksi ongelmaksi lääkkeiden määrääminen ottamatta huomioon potilaan olemassa olevaa lääkelistaa.  Se on uhka koko lääkelistan ajautumiseen monien kielteisten sivuvaikutusten syyksi. Lääkkeiden myöntämisen ja käytön hallinta on yhteispeliä lääkärien, hoitajien ja potilaiden (asukkaiden) kesken. Yhteispelillä ja lääkelistojen karsimisella on myös mahdollista saada kustannussäästöjä aikaan. Tutustuttuani Kauko Koivuniemeen sain aimo annoksen lähtökohtia pärjäämisen ilosanoman kehittämiseen. Käsitteistöön tulivat mukaan: pärjäämisvaranto, pärjäämisvaje, pärjäämislisä, ja vaikutuksen rinnakkaiskäsitteeksi "jälki". Kirjassani "Hyvinvointi- ja terveyshyöty"(BOD 202, s. 312) kehitin rinnakkain kolmea näkökulmaa: ongelmanratkaisumalli (ks. yllä oikean ylänurkan kuva), hyvinvointi- ja terveyshyöty, vaikuttavuus ja vaikutus.  Myös "arvon" tuottaminen palvelussa asiakkaalle on samaa käsiteperhettä. Yhteistyömme tuotti 2023 10-osaisen blogisarjan "me pärjäämme". (https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/08/). 

"Hukkajahdin" käynnisti Vaikuttavuusseura 2020-luvun alkupuolella. Ensin haettiin terveydenhuollon hukkaa, sitten hoitotyön hukkaa ja lopulta myös sosiaalihuollon hukkaa. Löydettiin monenlaista hukkaa ja parhaat löydökset seura palkitsi. Puhutaankin vähähyötyisestä hoidosta, mutta myös muusta vähähyötyisestä tai tehottomasti toteutetusta toiminnasta kuten kirjaamiskäytännöistä. Vähähyötyisyyttä on tutkittu maailmalla ja Suomessa. Vuonna 2023 käsiini sattui Rachelle Bucbinderin ja Ian Harrisin teos Hippocrasy - How Doctors are betraying their oath" (Newsouth 2021). Tein kirjasta blogikirjjoituksen: https://ollintuumailut.blogspot.com/2023/03/tekopyhyytta-vai-teennaista.html. Teos on lääkärikeskeinen kriittinen kuvaus Hippokrateen valan toteuttamisesta lääkärin todellisessa työssä, jossa kohdataan mm. ylidiagnosointia, ylitutkintaa, ylihoitoa, turhia toimenpiteitä, jopa haitallisia toimia potilaan kannalta tai ongelmien medikalisointia. Puolestaan tuore artikkeli Economist-lehdessä 9.2026 avaa kirurgiaa maailmanlaajuisesti. Kyse on siinä vakaasta uskosta kaikkeen kirurgiaan ja kirurgeihin. Usko kattaa myös potilaat, jotka vaativat ennen kirurgista operaatiota kuin vaihtoehtona konservatiivista hoitoa.  Jotkut laajasti käytetyt kirurgiset toimenpiteet aiheuttavat vaikutuksia, jotka eivät juuri eroa lumelääkkeestä tai ei-kirurgisesta hoidosta, kuten fysioterapiasta. Pahinta on, että jotkut leikkaukset voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. (https://www.economist.com/science-and-technology/2026/09/23/many-surgical-interventions-are-little-better-than-placebo

Sosiaalihuolto ja vaikuttavuus: sosiaalipalvelut, sosiaalityö. Vaikuttavuudesta puhutaan vähän sosiaalihuollossa. Mutta vaikuttavuudesta myös puhutaan vähän ihmisten, kansalaisten, asiakkaiden, potilaiden kokemusten kannalta. Antti Malmivaara puhuu arkivaikuttavuudesta ja Martti Kekomäki ihmisten pärjäämisestä. Mutta molemmat käsitteet mainiosti myös sosiaalihuoltoon. Sosiaalihuollossa on tähän asti ollut vaikuttavuustutkimus ja kehittämistyö melko vähäistä. Tutkimusta on tehty erityisesti 3X10D-elämäntilannemittarin pohjalta. (ks. https://zekkipro.fi/julkaisut/). Vähäinen tutkimustoiminta selvisi minulle 9.9.2024 pidetyssä kansallisessa vaikuttavuusseminaarissa. Sosiaalihuollon tutkijat kertoivat tuolloin seuraavaa: Sosiaalipalveluista puuttuu alan tutkimus. Tai tutkimus on laadullista, josta on vaikea saada aikaan apua palveluiden vaikuttavuuteen. Pitäisi pystyä osoittamaan vertaistutkimusten avulla toimenpiteiden vaikuttavuus, kuten terveydenhuollossa tehdään. Ongelmana sosiaalipalveluissa on tutkimusympäristön moninaisuus ja vaikeudet löytää mitattavissa olevat vaikutusketjut. Taustalla on ollut myös tällaisen määrällisen tutkimussuunnan vastustus, koska sosiaalipalvelut ovat kukin inhimillisen vuorovaikutuksen tuloksia. Pitäisi tukeutua ns. ohjelmateoriaan eli, miten ja miksi jokin interventio, ohjelma tai politiikkatoimi tuottaa toivotut tulokset. Sen mukaan on mahdollista oppia tiettyjä taitoja, jotka on kyettävä siirtämään toimintaan. (https://ollintuumailut.blogspot.com/2024/09/puoliannosta-vaikuttavuusseminaaria.html). 

Sosiaalihuollon vaikuttavuuden ydin. Löysin syksyllä 2026 tuoreen artikkelikokonaisuuden, jonka perusteella voi tiivistää sosiaalihuollon vaikuttavuuden ytimen. (https://research.tuni.fi/transform/mita-vaikuttavuus-ja-vaikuttavuusperusteisuus-tarkoittaa-sosiaalipalveluissa/). Sosiaalihuollon vaikuttavuuden ytimessä on asiakkaan arjen sujuvuus, elämänhallinta, turvallisuus, toimintakyky ja toiveikkuus. Vaikuttavuus syntyy ihmisen ja ammattilaisen välisessä vuorovaikutuksessa sekä arjen voimavarojen vahvistumisessa. Asiakkaan oma kokemus ja arjen pärjääminen on nostettava vaikuttavuuden arvioinnin ytimeen. Tähän ei auta pelkkä suoritemittareihin tuijottaminen. Olen nyt toiveikas, että sosiaalihuollossakin vaikuttavuusajattelu saa jalansijaa tutkimuksessa, kehittämisessä ja soveltamisessa arjen vuorovaikutteiseen työhön. Toiveikkuutta lisäsi, kun tapasin eräässä tilaisuudessa 10.10.2026 ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan. Hän oli myös edelleen huolissaan sosiaalihuollon asemasta ja korosti sitä, että sosiaalihuollon tulisi olla ennakoivan ajatusmallin ytimessä. Aulikki kehoitti myös sosiaalihuollon ammattilaisia aktivoitumaan.Tutkimustoiminnasta Aulikki kertoi, että hän oli aikanaan perustamassa Helsingin kaupungille kansainvälisen verkoston sekä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan yhteyteen sosiaalityön käytännön tutkimuksen yksikön (HPRC = Helsinki Practice Research Centre). Se toimii edelleen. (ks.https://www.helsinki.fi/fi/verkostot/helsinki-practice-research-centre).  Talentia on tehnyt esityksen 2026 T&K-malliksi: "Sosiaalihuollon palveluiden vaikuttavuuden kehittäminen edellyttää T&K-rakenteita ja riittäviä resursseja. Jotta vaikuttavuutta voidaan osoittaa, tarvitaan huomattavasti enemmän rahoitusta sekä tutkimukseen että kehittämiseen. Lisäksi tarvitaan kansalliset vaikuttavuuden määritelmät ja mittarit. Vain tutkimuksen pohjalta voidaan tehdä suosituksia." (https://www.talentia.fi/nain-vaikutamme/talentia-vaikuttaa-tutkimus-ja-kehittamistoimintaan/)

Lastensuojelun vaikuttavuus ja kannusteet. Viimeisin löydökseni liittyy sosiaalihuoltoon, erityisesti lastensuojeluun. Se nousi esille HS:n pääkirjoituksesta 12.10.2026 otsikolla "Julkinen sektori kaipaa parempia kannusteita". Kirjoituksen perustana on Jussi Pyykösen EVA:lle tekemä raportti "Kannusteet päin seiniä". Lastensuojelussa on satojen miljoonien eurojen säästöpotentiaali". (EVA-analyysi 173, 7.10.2026; https://www.eva.fi/blog/2026/10/07/kannusteet-pain-seinia/). Pyykönen kritisoi nykyjärjestelmää, joka "kannustaa" (tai ohjaa) lastensuojelussa käyttämään raskaita laitoshoidon palveluja. Tavoitteeksi hän esittää hyvinvointialueille tarveperusteista menokehystä. Alue saisi pitää säästöjen käytöstä, jos säästöt on onnistuttu toteuttamaan vähentämällä raskasta laitoshoitoa ja lykkäämällä ympärivuorokautisen hoivan tarvetta. Pyykösen mielestä tilanne on nyt Suomessa surkea. Erot muihin pohjoismaihin ovat suuret. Taustana ovat yleensä muut ongelmat, kuten perheenjäsenten mielenterveys ja päihdeongelmat. Mittarina kaikkeen tällaiseen pitäisi olla käyntien, hoitopäivien sijasta, vähenevätkö oireet, vahvistuuko toimintakyky, palaako ihminen opintoihin tai työhön ja väheneekö raskaiden palveluiden tarve. Pyykönen esittää neljä "rakenteellista" ratkaisumallia: 1. Osa hyvinvointialueen rahoituksesta pitää tulla tuottavuushyödystä, 2. lainsäädännön avulla tulee antaa alueille enemmän liikkumavaraa palvelujen järjestämisessä, 3. On puututtava tuotantorakenteen jäykkyyksiin, 4. johtaminen: henkilöstö palkitaan raskaiden palveluiden tarpeen vähentämisestä. 

8. Soteteko: Tiedonhallinta ja pärjäämisalusta.  Kaikki soten ongelmat ja vaikuttavat soteteot edellyttävät kattavia yhteen toimivia tietovarantoja ja tiedonhallintaa. Pärjäämisen alustan tulisi olla tiedonhallinnan tavoite kansallisesti sekä vaikuttavuuden ja vaikutuksen datan, informaation ja tiedon alusta. Se sisältäisi myös tekoälyn hyödyntämisen laadukkaan ja kattavan datan, informaation ja tiedon avulla. Alla oleva kuvio tiivistää pärjäämisen alustan kolmeen pääkerrokseen: pohjakerros (datalähteet), keskikerros (älykäs alusta), yläkerros (roolitetut käyttöliittymät).  Nykytilanne ei vastaa lainkaan alla olevaa kuviota. Tiedonhallinta on siiloutunut eikä kaikki data, informaatio ja tieto kulje lainkaan vapaasti toimijoilta toisille. Vaihtoehtona on vuorovaikutteinen ekosysteemi. Myös datassa on katvealueita. Tiedonhallinnan vaikuttavuus ei ole kohdallaan. Huono esimerkki tästä on 12.10.26 MOT-ohjelmassa raportoitu ennakkotieto syövänhoidon hoitoviiveistä alkaen potilaan hakeutumisesta perusterveydenhuoltoon ja siitä eteenpäin erikoissairaanhoitoon. (https://yle.fi/a/74-2024273).  Kokonaisuutena asia on ollut esillä ensi kertaa vakavasti käynnistettäessä kansallisen hoitotakuun kehittäminen noin 20 vuotta sitten! Tätä kaikkea olen avaunnut kirjassani "Kohti ihmislähtöistä sote - ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026, ss. 150-175).  Soteteko 10 avaa alustaratkaisun, tiedonhallinnan vaatimukset ja yhteydet tekoälyyn. 

 

Soteen vaikuttavia sotetekoja - pikaisten säästöjen hakeminen ei välttämättä tuo vaikuttavia tekoja, osa 1

Vaikuttavuuden aikaansaanti hoitoon ja palveluihin on nyt keksitty olevan yksi tie miljardisäästöjen aikaansaamiseen. Vaikuttavien sotetekoja on kuitenkin käytävä läpi moneen suutaan katselemalla. Heti lukijoille ilmoitan, että kannatan lämpimästi hoidon tai hoitojen positiivisia vaikutuksia tai vaikuttavuutta. Mutta epäilen todella, onko tästä ajatusmallista kustannussäästöjen aikaansaajaksi. Yllä oleva kuva avaa asian moninaisuutta, sotkuisuutta, jopa pirullisuutta. Tein sen yhteistyössä tekoälyn kanssa. Keskiössä on pärjääjä arjessa ja ympärillä on hänen pärjäämiseensä vaikuttavia tekijöitä. Tein sotetekojen listan, jonka taustana on monet pohdintani ja perehtymisine aiheeseen. Osassa 2 avaan pointtilistan taustalla olevia lähteitä ja ajatusmalleja sekäö pohdin - luotanko tulevaan!

Mitä ihmeen sotetekoja minulla on listalla ja löytyykö niistä hyötyjä kansalaiselle, asiakkaalle, potilaalle, entä hyvinvointialueille kulujen säästöpotentiaalia?

• 1. Aivan aluksi pitäisi valtion ja hyvinvointialueiden määritellä yhdessä, mikä on se hyvinvointialueiden missio, visio, strategia ja palvelulupaus, jolla tasapainotetaan palvelujen ja hoidon tarve, kysyntä ja tarjonta. STM:n PALKO on valmistellut palveluvalikoiman lainsäädäntöä, mutta näkökulma ainakin alkuvaiheessa on ollut pelkästään terveydenhuolto.(ks. https://stm.fi/sosiaalihuollon-ja-terveydenhuollon-palveluvalikoima). Tämän jälkeen voidaan rakentaa muutosohjelma, jossa määritellään palvelun / hoidon painopisteet, karsitaan vähähyötyiset rönsyt pois ja rakennetaan kustannustehokkaat palveluprosessit. Tätä kokonaisuutta pohdin  kirjassani "Kohti ihmislähtöistä sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026). Mutta löysin myös oivan esimerkin Tietojohtamisen verkostopäivien alustuksista 27.9.2026: Esimerkiksi VAKEssa osana muutosohjelmaa oli prosessien läpikäynti laajan tutkimus- ja tilastomateriaalin sekä kokemusasiantuntijuuden avulla. Kim Korvanen esitteli kolme tapausesimerkkiä tähän: 1 -tapaus tuotantatapa-analyysi:datan keruusta välivaiheiden jälkeen toimenpiteiden toteutukseen. 2-tapaus rekrytoidaan lisää ja korvataan rekrytoinneilla ostopalveluita, 3-tapaus toiminnan tarkastelu palveluketjutasolla.(ks.https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/09/tietojohtamisen-verkostopaivat-2026.html). 
• 2. Toinen soteteko liittyy lainsäädännön valmisteluun. Jo vuosia eli vaalikausien yli on lainvalmistelussa pidetty kohtuutonta kiirettä ja saatu aikaan osittain "sutta ja sekundaa". Osittain aikaansaannokset saattavat olla myös poliittista tarkoituksenmukaisuutta. Löysin kansalaisaloitteen, joka nostaa esille lainvalmistelun vaikuttavuuden. Valmisteluprosessin pitää olla koko etenemistien aikana avointa. On julkistettava vaikuttavuuden laskentamalli, lähtödata, oletukset, herkkyysanalyysi (Miten tulokset muuttuvat jos keskeisiä oletuksia muutetaan?) ja tehtävä yleistajuinen tiivistelmä. (https://www.kansalaisaloite.fi/fi/). Valmisteluprosessiin on voitava kansalaisten vaikuttaa avoimen valmistelualustan avulla jatkuvasti. 
• 3. Kolmas tärkeä lähtökohta on potilaan/ asiakkaan ja ammattiauttajan luottamuksellinen suhde. On varmistettava, että vallitsee molemminpuolinen tietämys ja tunne, miksi yhteistyö on tarpeen, mikä on asiakkaan / potilaan hoitohistoria ja laajempi pärjäämisvajeiden historia. Tällaisessa suhteessa tunnistetaan riskit ja toisaalta halutaan yhdessä välttää ns. pyöröovisyndrooma. STM:n asiantuntija puhuu "sähläyksestä" ja vierittää syyn potilaalle. Kannattaa asiantuntijan katsoa tässä myös peiliin. Kustannussäästöjä ei välttämättä tule heti, mutta oletettavasti riskien välttämisessä viiveellä.
• 4. Neljäs tärkeä tekijä on digitalisaation tuominen palveluihin ja hoitoon. Digikontaktit eivät kritiikittä tuo ilman muuta vaikuttavuutta, hyötyä tai säästöjä. Pikemminkin kontaktissa voi jäädä syrjään monet todelliset ongelmat, jotka sitten kiertyvät kalliimpaan hoidon tarpeeseen tai yleensä kansalaisen tyytymättömyyteen saadusta palvelusta. Onkin vielä kerran käytävä läpi ammattihenkilöiden kesken, minkälaiset ongelmat voidaan "pääsääntöisesti" ratkaista digipalveluilla ja mitä ongelmia ei pidä missään tapauksessa hoitaa digipalveluilla. On luotava  Käypä digihoito-suositus sotepalveluista ja palveluiden välisestä integraatiosta.  Ehkä suosituksen perusteella voidaan tehdä jonkinlaisia arvioita kustannussäästöistä. Niin ja toisin päin digikontaktit voivat myös johtaa ns. turhiin lähetteisiin tai jopa kansalaisen heitteillejättöön, vaikka läsnäolopalveluilla ongelmat olisi voitu ratkaista. 
• 5. Viidentenä sotetekona tulevat mieleen vähähyötyiset hoidot. Ne on tunnistettava toiminnan arjessa sekä tutkimuksellisin keinoin. On samalla löydettävä vähähyötyisille toiminnoille vaihtoehtoisia toimintatapoja niin sosiaali- kuin terveydenhuollossakin. Terveydenhuollossa esimerkiksi vähähyötyiset operaatiot voitaisiin korvata konservatiivisilla hoitomenetelmillä kuten lääkehoito ja erilaiset terapiat.  Samalla pitää monipuolisen kustannus-vaikuttavuusanalyysin avulla arvioida, mitä säästöjä vaihtoehtoisen hoitomuodot saavat aikaan välittömästi ja pidemmällä aikavälillä. Säästöt ja hyödyt on tunnistettava niin kansalaisen kuin organisaation kannalta. 
• 6. Kuudentena sotetekoina ovat ennakointi ja riskit kansalaisen ja organisaation kannalta. Kannattaa hakea välittömiä ja pidemmän aikavälin säästöjä ennakointimenetelmien ja riskianalyysin avulla. Monesti palvelujen ja hoidon alikäytöstä seuraa myöhemmin kallista palveluiden käyttöä, jopa ylikäyttöä. Asiakasryhmät (segmentit) auttavat ennakkotoimien kohdentamisessa.  
• 7. Seitsemäntenä  sotetekona tulisi ottaa käytäntöön ns. suljetun silmukan menetelmällä rakennettu pärjäämislisä oppimisen näkökulmasta. Kannattaa oppivan organisaation menetelmien avulla yhdistää prosessit keskenään ja tehostaa niin asiakkaan /potilaan kuin organisaationkin kannalta toimintaa. Kehitin mallin yhdessä Kauko Koivuniemen kanssa monien yhteisten keskustelujen sekä kokemustemme perusteella. Kuva on alla ja nimetty: "Pärjäämislisä oppimisen nökökulmsta". Vaikutus on pärjäämislisän tuottamista ihmiselle. Vaikuttavuus sen mahdollistamista. Viisaasti toteutettuna päätösten ja toimeenpanojen vaikuttavuutta koetellaan jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Parhaiten se onnistuu ns. suljetun silmukan menetelmällä. (ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/08/mekanismi-realismi-miten-toimii.html). 

Sote-uudistuksen välitilinpäätös - mitä johtopäätöksiä? - maailmanparannuspäivät 27.9.2026

Kiitos päivien järjestäjille ja kahdelle yhdistykselle: Vapaus valita toisin ry sekä DSL:n opintokeskus, että järjestettiin tilaisuus sote-uudistuksen välitilinpäätöksestä johtopäätöksineen. On hienoa, että sote ymmärretään myös sosiaalihuolloksi mukaan lukien ikääntyneiden palvelut. Surullisena kuuntelin Ylen aamun 2.10.2026 jälkiviisaiden puhetta, jossa yksi viisaista puhui vain terveydenhuollosta sotessa. Tämä väärinkäsitys on ollut vallalla niin poliitikkojen kuin median puheissa, mutta myös osassa virkamiesten ulostuloja. Toivon, että Yle, muu media sekä vaikuttajat ml. Annika Saarikko lukisivat tämän kirjoituksen.Sen ytimessä on kolme hienoa alustusta tutkija Matias Lehtiseltä, professori Teppo Krögeriltä ja aluevaltuutettu Olli Savelalta. Puhetta johti sosiaalityöntekijä, Helsingin sotepe-lautakunnan jäsen Nina Austero. 

Matias Lehtisen otsikko oli "Sote ja etäisyyden politiikka, lähipalveluiden merkitys hyvinvointialueilla". Hyvinvointialueilla kansalaisen etäisyys palveluista ja myös vallankäytöstä kasvaa verrattuna kuntapohjaiseen järjestelmään. Kansalaiset kokevat, että sekä julkiset palvelut että lähidemokratia rapautuvat hyvinvointialueilla. Kuntalaiset  kokevat itsensä laiminlyödyiksi. Päätökset koetaan arjessa ja palvelutarpeista etäisiksi. Kansalaisten kokemukset perustuivat neljän kunnan kyselyyn (Savonlinna, Savo, Pyhäjärvi, Kemijärvi). Päivystyspalvelut etääntyvät ja yleinen turvallisuuskokemus kärsii. Valtion korostunut rooli raha-ohjauksen muodossa myös etäännyttää kansalaisia lähidemokratiasta. Myös metropolialueiden ja reuna-alueiden erot korostuvat. Lähipalvelut viedään pois eikä paikallisilla kansalaisilla ole mitään vaikutusmahdollisuuksia. Hyvinvointivaltio koetaan katoavana "luonnonvarana". Ja palvelujen keskittämisen vastustajat koetaan hankalina tapauksina. Myös kunnallinen päätöksenteko sekä aluevaltuuston ja -hallituksen päätöksenteko koetaan ristiriitaisena, koska valta keskittyy valtiolle (erityisesti VM:n virkamiehille). Alueiden toiminta koetaan epäoikeudenmukaiseksi, jossa suuret organisaatiot hallitsevat ja virkamiesvaltakin korostuu. Kansalaisten luottamus on kateissa.

Teppo Krögerin  otsikko oli "sotelupaukset ja perusoikeudet  - ikääntyneiden näkökulma". Teppo valoitti ikääntyneiden tilannetta ennen soteuudistusta. Tilanne on ollut heikko jopa 90-luvun lamasta lähtien. Kehitys on ollut hidasta ja terveydenhuoltopainotteista. Vanhuspalvelulaki vuodelta 2012 oli pettymys. Rahoitus on verrattuna muihin pohjoismaihin 1,5-1,8 miljardia alijäämäinen. Soteuudistuksen myötä palveluiden saatavuus laski edelleen. Voidaan Tepon mielestä puhua hoivaköyhyydestä. Soteuudistuksen tavoitteena oli "isommat hartiat". Tämä tarkoitti kustannusten kasvupaineen vähentämistä, terveyserojen tasaamista, alueellista tasa-arvoa, peruspalvelujen eli perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen vahvistamista. Keinoina olivat uuden aluehallintotason perustaminen, kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen  nollaaminen, rahoituksen täysi valtiollistaminen, keskushallinnon tiukan kontrollin palauttaminen. Keinot olivat kansainvälisesti ainutlaatuisia erityisesti sosiaalihuollossa. Myös rahoituksen keskittäminen valtiolle oli harvinainen ratkaisu. Keskushallinnon tiukka kontrolli oli paluu 1980-luvulle. (Tuon ajan muistan hyvin sen aikaisten työtehtävieni vuoksi Tampereella), Tuloksena oli kustannusten nopea kasvu, VM:n muodostuminen "sote-ministeriöksi", hyvinvointialueiden autonomia jäi nimelliseksi, peruspalvelujen kehttämisen sijasta niiden rajut karsinnat alkoivat. Vanhustenhuollossa ei varauduttu vanhusten jo käynnissä olevaan nopeaan ikääntymiseen. Vanhuspalvelusta muodostui keskeinen resurssien leikkauksen kohde. Erityisesti ympärivuorokautista hoitoa vähennettiin ja uskottiin kotipalvelun ja yhteisöasumisen olevan muutoksen avain. Lopputuloksena oli kotihoidon ja omaishoidon kriisiytyminen. Näin väestön luottamus vanhuspalveluihin heikentyi, omaisten hoivakuorma kasvoi ja hoivaköyhyys muodostui perus- ja ihmisoikeusrikkomukseksi. 

Olli Savelan otsikko oli "Miksi sotepalveluihin ei riitä rahaa?" (Ennen eläköitymistään Savela oli töissä Tilastokeskuksessa).  Savela esitteli oman laskelmansa jälkirahoituksesta. (ks. alla oleva taulukko). Sillä paikataan vain vinoumia koko maan tasolla, mutta menettely tapahtuu vanhan rahoitusmallin mukaan. Näin alueelliset vinoumat eivät korjaannu. Menettelytapa johtaa entisestään suurempaan alueellisten erojen kasvuun. Pitäisi kehittää mahdollisimman pian rahoitusmallin väliratkaisu, joka loiventaisi alueellisia eroja. Eikä indeksileikkauksia saisi tehdä, oli Savelan tiukka kanta. 

Savelan mielestä rahoitusmalli ei toimi. Se on epäonnistunut.  Pitäisi rahoitusratkaisu rakentaa hänen mielestään alueellisen demokratian ja verotusoikeuden varaan. Hänellä oli oma malli, jonka siteeraamista en lähde tekemään perustuen pelkästään puheesta kirjaamiini muistiinpanoihin.

Keskustelussa otettiin kantaa mm. palvelumaksuihin. Ne ovat kasvaneet merkittävästi ja aiheuttavat myös eriarvoisuuden lisääntymistä kansalaisryhmien kesken. Kun samaan aikaan on tehty muita leikkauksia kohdistuen ennen muuta köyhiin, palvelumaksut vain lisäävät tätä eriarvoisuuskehitystä. 28.9.2026 ilmestyneessä Helsingin Sanomissa oli pääkirjoitussivun otsikko "Suomalaisten ostovoimaan repesi kuilu". Ostovoima kasvoi ylimmässä tuloryhmässä vuosina 2023-2026 +10,8% ja alimmassa tuloryhmässä ostovoima laski -5,4%. Näin on nyt tapahtunut kuulemma ensi kertaa. Aikaisemmin alimmassa tuloryhmässä ostovoima on vähintäänkin pysynyt ennallaan. 

Keskustelussa tuli esille myös hyvinvointialueiden lukumäärä. Varsin yleinen käsitys on, että niitä on liikaa. Vuoden alkupuolella eräässä selvityksessä todettiin, että terveydenhuollossa alueita voisi olla Eurooppalaisittain paljon vähemmän. Niin on Suomessakin pitkin soteuudistuksen eri tuotantokausia kiistelty, kuinka paljon niitä alueita saisi/voisi olla. Mutta meidän nykyjärjestelmämme ei ole eurooppalainen. Muualla (ks edellä Kröger) sosiaalihuoltoa ei ole kytketty hallinnollisesti terveydenhuoltoon. 

Näinä aikoina kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Tämän olen kokenut myös eläkeläisenä. Julkaisin tammikuussa kirjan "Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä" (BOD 2026). Analyysini ja ratkaisuehdotukseni eivät ole ristiriidassa tämän session alustajien ja keskustelijoiden kanssa. On ihan ajankohtaista luettavaa edelleen.