VM haamudiagnoosien kimpussa, päivitys 15.10.2025 kommentteja

 "Haamudiagnooseista" puhuminen liittyy HS:n uutiskirjoitukseen 10.10.2025 / toimittaja Aino Heikkonen. Erityinen huomio on jutussa (THL:n saamien tietojen perusteella) sairausryhmässä hengityselinten krooninen toimintavajaus. Koko maahan verrattuna Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella diagnoosiryhmän kasvu ollut täysin poikkeuksellinen verrattuna muuhun Suomeen. 

Taustalla on diagnoositietojen merkitys rahoitusmallissa, jossa valtio jakaa käytettävissä olevat eurot rahoitusmallin mukaisessa suhteessa alueille. Kannusteena on siis löytää mallista mahdollisia porsaanreikiä - kuten "haamudiagnooseja", joilla voitaisiin nostaa oma alue muiden edelle ja näin saada ennakoitua suurempi euromäärä käyttöön. https://www.hs.fi/paivanlehti/10102025/art-2000011545540.html Kirjoituksessa käydään läpi myös eräiden muiden alueiden daignooseissa vastaavia ongelmia suuntaan jos toiseen. Kyse on tiedonhallinnan kokonaisuudesta aina diagnoosien määrittelystä edeten erilaisten tiedonsiirtovaiheiden jälkeen THL:ään rekisteritiedoksi. 

Tiivistetysti voin pitkällä kokemuksellani sanoa, että jokaisessa tiedon muodostamisen ja jalostamisen prosessin vaiheessa on mahdollista syntyä virheellistä tietoa. Hoitoilmoitusjärjestelmän alkuaikoina tehtiin vertaileva tutkimus sairauskertomustietojen ja sen aikaiseen poistoilmoitusrekisteriin ilmoitettujen tietojen välillä. Tutkimuksessa löydettiin eroja. Hoitotakuun valmistelussa aikanaan pyrittiin suoriin tiedonsiirtoihin sairaaloista Stakesiin. Hanke jouduttiin keskeyttämään kiireiden vuoksi ja sen vuoksi, että oli tosi vaikea saada annettujen tietojen ja todellisuuden välille yhdenpitävyys. Diagnooseja oli annettu, mutta osittain sairaalajärjestelmässä ei ollut kaikilta osin tehty uloskirjauksia. Kuitenkin todellisuudessa maksutietojen ja sairauskertomustietojen osalta ko. potilaat oli uloskirjattu. 

Ja vielä on käsittelemättä diagnoosien määrittelyn perimmäinen ominaisuus: yli-tai alidiagnosointi tai ylipäätänsä diagnoosin määrittelyvaikeudet. Rahoitusmalli näyttää kannustavan ylidiagnosointiin. On monia ongelmia, joita voidaan ns. medikalisoida. Alidiagnosointi puolestaan voi syntyä siitä, että potilasta ei kunnolla joko osata tai välitetä tutkia. Esimerkkejä löytyy niin yli- kuin alidiagnosoinnista. Kirjoitin osana elämäkertaani 29 tarinaa, josta tarina nro 12 oli nimeltään diagnoosien maailma. (Olli Nylander: Lauttasaaresta SOTEmaailmaan, BOD 2022, ss. 276-293). Vuoteen 2022 mennessä ei diagnooseja ollut vielä sotkettu rahoitusmalliin. Toki yrityksiä vuosien varrella oli diagnoosien kytkemistä tuotteistukseen osana ns. DRG-järjestelmää. Yhteisymmärrystä sairaanhoitopiirien kesken ei tästä syntynyt. Jotka ottivat DRG-järjestelmän jollain tavoin käyttöön, saivat siitä oivallisen kannusteen parantaa myös diagnoosien oikeellisuutta, tiedon laatua. Kerroin kirjassani myös hoidon haittavaikutusten kirjaamisesta. Olivat ymmärrettävistä syistä alidiagnosoituja. Olin mukana työryhmässä, joka yritti saada aikaan parannuksen. Tämä oli vuonna 2007. Tietääkseni alidiagnosointi on tältä osin edelleen todellisuutta. 

Jälkeenpäin olen ehdottanut jo eläkkeellä ollessani joissakin kirjoituksissani, että THL:n hoitoilmoitusjärjestelmä ja KELAn kantajärjestelmä pitäisi yhdistää. Näin syntyisi samoista tiedoista yksi tietovirta, jossa sairauskertomustietojen perusteella syntyisi hoitoilmoitustiedot siltä osin, kun tiedoissa on päällekkäisyyksiä. 

Diagnoositiedotkin on monopolisoitu VM:n vastuulle. Se on kummallista. HS:n kirjoituksissa ei esiinny lainkaan STM:ää, vaikka se "muodollisesti" on koko SOTEn sisältövastuullinen ministeriö. Diagnoosien merkitys mallissa ylikorostuu ottaen huomioon, että diagnoosilla on keskeinen asema erikoissairaanhoidossa, vähäisempi asema perusterveydenhuollossa eikä minkäänlaista asemaa sosiaalihuollossa.  

Kirjoitin samasta asiasta heinakuussa 2025. https://ollintuumailut.blogspot.com/2025/07/hyvinvointialueiden-rahoitusperiaatetta.html. Tässä on tuon ajan pointtilistani. 

• Nykyinen laskentamalli perustuu THL:ssä pitkään kehitettyyn terveydenhuollon ja siihen kytkeytyvään vanhustenhuollon tarvepohjaiseen indeksiin (kertoimeen). (3) Pekan tavoin olen sitä mieltä, että tällainen monimutkainen indeksi ei avaudu kenellekään. Indeksi ei ole kannuste hyvinvointialuetta todellisiin uudistuksiin, vaan pikemminkin keinotteluun indeksin tarvitsemien tietojen keruussa. Neurologian ylilääkäri Jari Kankaanpää kärjistää asian seuraavasti mielipidekirjoituksessaan (HS 23.6.2025): "Hyvinvointialueille jaetaan rahaa sattumanvaraisesti. Jos tietopohja vuotaa, vuotaa myös oikeudenmukaisuus. Nykyisellään malli ei ole neutraali rahoitusmekanismi vaan teknokraattinen sattumakone." VM ja THL vastasivat 8.7.2025: Rahoituksesta noin 80 prosenttia kohdennetaan alueille tarvekertoimilla, jotka kuvaavat kunkin alueen väestön palvelutarvetta suhteessa maan keskimääräiseen tarpeeseen. Lisäksi vastauksessa todettiin, että mallia kehitetään jatkuvasti ottamalla huomioon myös saadut palautteet. 
• Diagnoosien  keskeinen merkitystä tarvekertoimessa pohditaan HS:n uutisessa 4.7.2025 "Noin 80 prosenttia hyvinvointialueiden rahoituksesta perustuu siihen, mitä sairauksia ja kuinka paljon paljon suomalaiset sairastavat."  Diagnoosi pätee melkoisen hyvin erikoissairaanhoitoon. Sen rooli on keskeinen potilaan diagnosoinnissa ja sairauksien parantamisessa. Erikoissairaanhoidon osuus sotesta lienee rahassa mitattuna noin  kolmannes. Diagnoosin roolia on vuosikausia yritetty tuoda keskeiseksi osaksi perusterveydenhuoltoa. Siinä on ollut monia vaikeuksia johtuen ongelmien moninaisuudesta. Siksi onkin joko sivuutettu koko diagnoosi (esim. keksimällä jokin sopiva) tai käyttämällä hyväksi perusterveydenhuoltoon luotuja omia luokituksia.Perusterveydenhuollon osuus rahoituksen kokonaisuudesta lienee noin kolmannes. Ja lopuksi tunnettua on myös, että jatkuvasti tapahtuu ylidiagnosointia ja myös alidiagnosointia niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Viimeinen kolmannes on sosiaalihuolto, jossa diagnoosilla ei ole mitään merkitystä ja sijaa. 
• Erikoissairaanhoito painottuu tarveindeksissä perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuolroon verrattuna.  Se ei painota ennaltaehkäisyn, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimia. Näin on ymmärrettävää, että juhlapuheista huolimatta esimerkiksi perusterveydenhuoltoa ei edistetä vaan alasajetaan. On myös ymmärrettävää, että sosiaalihuolto jää myös syrjään kehittämisestä ellei jotain dramaattista tule esille kuten vaikkapa vanhusten palveluissa tai lastensuojelussa. Tämän kirjoituksen jälkeen THL:n julkistamassa sosiaalihuollon tilastossa sosiaalihuollon kustannukset ovat noin 45%. Loput kustannukset ovat ESH:n ja PTH: kustannuksia. 
• SOTE tarkoittaa sosiaalihuoltoa, terveydenhuoltoa ja niiden integraatiota. Tunnettu Oulun tutkimuksiin perustuva luku on, että moniongelmaiset asiakkaat aiheuttavat liki 80% kustannuksista. Rahanjaon perustana oleva indeksi ei nosta tätä tosiasiaa esille. 

Rahoitusmalli kaipaa uudistusta. Kaikki alan asiantuntijat ja harrastajat  tunnistavat tiedon laadun ongelmat, tietojen manipuloinnin ongelmat sekä puutteet todellisten kannusteiden aikaansaannissa. Mielestäni rahoitusmallin tulisi olla vuorovaikutteinen VM:n-STM:n ja alueiden kesken. Vuorovaikutus tarkoittaisi sitä, että kunkin alueen kanssa pitäisi tehdä toiminta- ja rahoitussopimus, joka perustuu osin kaikkien osapuolten yhdessä hyväksymään tilannetietoon sekä yhteisesti esiin nostettuihin tavoitteisiin ja niiden saavuttamisen haasteisiin. Toiminnan tavoitteet ja rahoituksen tavoitteet pitäisi kytkeä yhteen toimintalähtöisesti. Nyt tilanne on toinen. Olemme tätä näkäkulmaa myös nostaneet esille kolmen konkarin (Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen)  kirjassa SOTE 3.0 - kohti SOTEn uutta kulttuuria. Kansalaisnäkökulmasta ja kansalaisten pärjäämisestä pitäisi lähteä liikkeelle, ei organisaatioista.  

Päivitys 15.10.2025: Kommentteja FB:stä ja Linkedinistä: Mikko Rotonen, Janne Pitkänen, Juha Muinonen, Kristiina Patja, Tuula Kuparinen, Päivi Pynnönen, Nea Korhonen

Mikko Rotonen:  Onhan se erikoista, että tietyillä alueilla tulee näitä diagnoosipurskeita. Kun THL tuotti NordDRG-tuottavuusvertailuja, niin PPSHP pumppasi kaikki potilaiden aiempien vuosien hoitojaksojen päädiagnoosit vertailuvuoden uusien hoitojaksojen sivudiagnooseiksi. Kyllä NordDRG casemix nousi kaikken muiden yliopistosairaaloiden korkeimmaksi ja hetkellinen johto oli saatu. Aivan kuten nytkin ilmeni Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ylidiagnosointia. DRG järjestelmän yhteydessä sillä oli oma termi eli DRG creeping.

Yksityissektorilla diagnoosi tulee aina, kun sen perusteella potilas saa korvausta. Se, että onko diagnoosi oikea onkin jo toinen juttu. Usein unohtuu se, että samalla diagnoosilla voi olla erilaisia hoitomuotoja ja niillä on erilaiset kustannukset. Esim. Syöpää voi hoitaa leikkaustoimenpiteellä, sädetyksellä ja lääkehoidolla. Kaikilla on eri kustannus ja hoitojen vaikuttavuus vaihtelee. Edullisinta on olla hoitamatta, jos pelkkä diagnoosi riittää rahoituksen saamiseksi hyvinvointialueelle.

Diagnooseihin liittyy erilaisia vinouma kuten dataan yleensäkin. Kannattaa hyödyntää ISO 5259 1-6 standardeja, jotka on julkaistu niin analytiiikkaan kuin tekoälyn datan laadun arviointiin. Tekoälyasetuksen artikla 10 käsittelee datan laatua ja uusi EHDS sisältää myös datan laatumerkinnät.

Jos ja kun Suomen terveydenhuollossa haetaan niin datan kuin tekoälyn johtajuutta, niin molempien tarvitsema polttoaine ei voi olla väärennettyä, vaan luotettavaa ja mahdollisimman vinoutumatonta.

 

Kyllähän ilmeisesti lääkintöhallitus ja myöhemmin STAKES ja nykyisin THL on ohjeistanut hoitoilmoitustietojen kirjausta jo 1970-luvulta. Kun nykyinen kansainvälinen ICD-10 tautiluokitus ja pohjoismainen toimenpideluokitus (NCSP) otettiin käyttöön 1990-luvun puolessa välissä niin koulutusta annettiin sairaanhoitopiireille ja muille palveluntuottajilta. NordDRG korosti sekä päädiagnoosin ja hoitoon vaikuttavien sivudiagnoosien kirjaimista samoin kuin tehtyjen toimenpiteiden. Yhdistämällä hoidon päädiagnoosiin pysyvät diagnoosit ja muut sivudiagnoosit huomioiden, ikä, sukupuoli ja tehdyt toimenpiteet, saatiin muodostettua kansainvälisesti yleisimmin käytetyn palvelujen tuotteistuksen eli DRG-ryhmä. DRG toi laadunvalvontaa ja kontrollia lisää kirjaamiseen ja vaikutti tuloihin.

HUSissa kirjauspuutteet on raportoitu avoimesti osana johdon raportointia vuosikymmeniä ja päästy yli 99 %:n diagnoosien kirjauskattavuuteen.

Lääketieteellisistä kirjauksista yleensä vastaa johtajaylilääkäri, ainakin HUSissa.

HUS on hyödyntänyt ISO 8000-8 datan laadunhallinnan prosesseja datan osalta ja se antaa hyvän lähtökohdan terveysdatan hallintaa yhdessä ISO 5259 1-6 standardien kanssa.

Standardit käyttöön ja prosessit kuntoon, niin datasta on aidosti hyötyä.

 

Janne Pitkänen:  Kyllähän tuo diagnoosimäärän kasvu ajoittuu hyvinvointialueiden perustamiseen, mutta voisi ihan yhtä lailla selittyä koronaan liittyvillä hengitysvaikeuksilla, joita vaan olisi diagnosoitu systemaattisesti muista alueista poikkeavalla tavalla. Joka tapauksessa tietty ihan merkityksellinen asia selvitettäväksi, vaikkei välttämättä ole tarkoituksellista diagoositietojen vääristelyä rahan perässä.

 

Juha Muinonen:  Diagnoosi on itse asiassa moniulotteinen ja vaativa tieto. On esimerkiksi kliiniset diagnoosit, erotusdiagnoosit, laboratoriodiagnoosit, patologiset diagnoosit, psykiatrian diagnoosit, hoitotyön diagnoosit (näitä minullakin tulee parin viikon välein, kun järjestelmässä on tekninen haaste). Todennäköisesti lisäksi hoitoon hakeutumisen syy/diagnoosi, ja pää/sivu/pysyvät diagnoosit. Ja samoihin ongelmiin (esim muistiongelma) voi olla yksi tai useampia yhtäaikaisia syitä (esim verisuonimuutokset aivoissa tai alzheimer tyyppiset muutokset). En ihmettele lainkaan, että syntyy erilaisia lähestymistapoja asioiden kirjaamiseen, kun on vielä lukuisia erilaisia tietojärjestelmiä. Usein eteenpäin raportoidaan lain vaatmalla terminologialla tieto, joka taas on hoidon kannalta tarkemmalla tasolla kirjattuna. Sitten tiedon jalostaminen toimijalta viranomaisten suuntaan on pitkä ja monimutkainen putki ja on useita mahdollisuuksia syntyä virheitä tiedon prosessoinnin aikana. Tätä kokonaisuutta tulee meidän parantaa.Ja paras tapa on lähteä remontin tekoon sieltä lähtötiedoista - kirjataan ne täsmällisesti ja rakenteisena. Rakenteisuutta saadaan lisää, kun käytetään de facto parasta terminologiaa (Snomed Ct) mahdollisimman laajasti.

 

Kristiina Patja:  

Ylipäätään pitäisi ymmärtää, että diagnoosi ei ole saavutus, tulos, hoito tai tuote. Sillä monia eri vaiheita, merkityksiä ja tarpeita, joten niiden käyttäminen rahavirran ohjaukseen lähtökohtaisesti ongelma. Siksi kehitettiin hoitoon liittyviä elämänlaatua mittaavia menetelmiä vuosikymmeniä sitten, sama DG ja sama hoito voi johtaa ihan erilaiseen lopputulemana monesta syystä. 

Tähän vastasi Tuula Kupari:  Pitäisi painottaa enemmän ennaltaehkäisyä, jottei tulisi diagnooseja kirjattavaksi. Ja Tuula kommenttiin vastasi Kristiina: Kyllä, meillä on väestöaineistoja sitä varten olemassa, minusta tulisi maksaa terveyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun paranemisesta alueella väestöryhmissä, erityisesti heikommin pärjäävien osalta. Ja vielä Kristiinalta linkki pitkään kirjoitukseensa otsikolla "Saisinko diagnoosin tai pari, kiitos": https://kristiinapatja.wordpress.com/2025/10/15/saisinko-diagnoosin-tai-pari-kiitos/

.

Päivi Pynnönen: Asiaa sivuten Karolinska -sairaalasta on tehty dokumentti (SVT) aiheesta miten rahoitusta pystyttiin nostamaan. Sairaaloilla on kiinteä sekä toimintapohjainen rahoitus. Karolinskan rahoitukseen vaikutti mm osastohoidot. Ensiavusta potilas vietiin osastolle, ja vuorokauden kuluttua kotiutus vaikka kunto oli heikko. Tämä potilaskierto oli rahakasta toimintaa. Asiaan on ilmeisesti tullut muutos, kiitos median julkisen ilmiannon.

 

Nea Korhonen: No, siellähän oli myös tietojärjestelmävika.