THL:n 10 keinoa vahvistaa luottamusta ja sotejärjestelmän kestävyyttä - toivoa herättävä lista

THL: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa tulee keskittyä nyt palveluihin ja luottamuksen rakentamiseen. THL:n 10-kohdan ehdotus on monin tavoin tasapainoinen kokonaisuus. (1) Edellisessä blogikirjoituksessani puolustin sosiaalihuollon asemaa. (Ks. https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/06/sosiaalihuolto-nostettava.html). YLEn aamutelevision uutisessa 25.6.26 kuitenkin kerrottiin, että kyse on terveydenhuoltoon liittyvästä kannanotosta. Se oli virheellinen uutinen. Media, uutisten laatijat ja suuri osa katselijoista ja kuulijoista eivät tätä virhettä huomaa. Kyse on harhasta. Kun riittävän usein ja riittävän monella äänellä toistetaan, että sotepe on vain terveydenhuoltoa, siitä tulee eräänlainen virheellinen, harhainen"fakta". THL:n kymmenen kohdan lista koskee sotepe:a eli terveydenhuollon lisäksi sosiaalihuoltoa ja pelastustointa. Tosin pelastustoimi ja sen suhde muihin toimintoihin jää kyllä vähälle huomiolle keinovalikoimassa.  En toista koko THL:n muistion koko sisältöä vaan avaan otsikoita THL:n diasarjalla. Lisään kunkin keinon kohdalle oman kommenttini otsikolla ON-kommentti.  

1. Päättäjien on sitouduttava kehittämään sotejärjestelmää parlamentaarisesti koko hallituskauden ajan.  • Sote-järjestelmän uudistamisen keskeiset linjaukset rakenteista, rahoituksesta, priorisoinnista ja ohjauksesta tehdään koko hallituskauden ajan parlamentaarisessa työryhmässä. • Parlamentaarisen ryhmän työ perustuu tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden arvioihin järjestelmän haasteista ja niiden ratkaisuvaihtoehdoista.

• ON-kommentti: Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, on saatava aikaan muutos  keskuskustelukulttuurissa mukaan lukien luottamus eri osapuolten näkemyksiin. Poliittisessa keskustelussa polarisaation poistamiseen tarvitaan ns. vihajarru (2). Asiantuntijoiden näkemykset voivat olla liian erikoistumisen sijasta kokonaisuuksia ymmärtäviä ja asiantuntijoita pitäisi ylipäätänsä kuunnella (3). Tarvitaan työryhmän toiminnalle pelisäännöt. (Ks. myös työryhmän haasteista blogikirjoitukseni https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/parlamentaarinen-tyoryhma.html)

2. Järjestelmän suunnasta on tehtävä selkeä valinta. Tulevalla hallituskaudella tulee linjata, mihin suuntaan järjestelmää kehitetään: vahvistetaanko hyvinvointialueiden itsehallintoa vai siirrytäänkö kohti kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kokonaisuutta. • Linjaus ohjaa hyvinvointialueiden rahoitusmallin, aluejaon, palveluverkon (ml. erikoissairaanhoito ja sosiaalihuollon erityispalvelut) sekä alueiden välisen yhteistyön kehittämistä. • Samalla on arvioitava, mitkä palvelut hyötyvät alueellisesta tai kansallisesta keskittämisestä ja mitä on tarkoituksenmukaista tuottaa hajautetusti lähellä ihmisiä.

• ON-kommentti: hyvät periaatteet. 

3. Sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden merkitystä on vahvistettava sotejärjestelmän ohjauksessa.  Valtakunnallisten sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden merkitystä on vahvistettava talouspoliittisten tavoitteiden rinnalla. Samalla on kehitettävä sisällöllisten tavoitteiden mittaamista ja uusia mittareita. • Perustuslaki edellyttää, että julkisen vallan on turvattava väestölle riittävät
sosiaali- ja terveyspalvelut. Palveluiden riittävyys on määriteltävä nykyistä selkeämmin. • Kerran hallituskaudessa on toteutettava sosiaali- ja terveydenhuollon laaja kansallinen arviointi yhtenäisen kansallisen arviointikehikon pohjalta ja kattaen myös hyvinvointialueille rinnakkaiset järjestelmät.

• ON-kommentti: Periaatteet ovat hyviä. Olen sotekirjassani (4) ehdottanut pärjäämisen tuloskorttimallia, jossa jokerikorttina on kokonaisvaikuttavuus ja heti seuraavana asiakkuus sekä niiden jälkeen talous- ja voimavarat, työkyky, uudistumiskyky sekä palveluprosessit ja palvelurakenteet. Ytimessä on visio eli palvelulupaus - kansalaisen pärjäämislisä. (ks. sotekirjani sivut 104-118). 

4. Rahoitusmallin kehittäminen on aloitettava määrittelemällä mallin tavoitteet ja niiden painotukset.  Rahoitusmallille asetetut tavoitteet ja järjestelmän suunta määrittävät sitä,
miten rahoitusmallia tulee uudistaa. Kaikkia tavoitteita ei voida saavuttaa samanaikaisesti, joten tarvitaan poliittinen linjaus siitä, mikä on ensisijaista. • Rahoitusmallia on kehitettävä tutkimusperusteisesti. • Hyvinvointialueiden verotusoikeuden eri vaihtoehtoja tulee selvittää osana
rahoitusmallin tulevaisuuden suunnan arviointia, jos järjestelmää kehitetään alueiden itsehallintoa vahvistavaan suuntaan.

• ON-kommentti: THL on tehnyt rahoitusratkaisuihin liittyen ehdotuksia 11.5.2026 (5). Rahoitusmallien eri vaihtoehtoihin on kytkettävä tutkimusperusteisuuden lisäksi tietotarpeet (tietopuutteet ja niiden korjaaminen) ja kytkentä ohjaus- ja johtamisjärjestelmään. (ks. myös pohdintani blogissani https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/sote-rahoitus-puhuttaa-ongelma-ei-ole.html  ja osallisuusmediassa https://www.osallisuusmedia.fi/hyvinvointialueiden-ohjausmalli-uudistettava/). 

5. Sotejärjestelmän ohjaamisen tietopohjaa on kehitettävä.  Sote-järjestelmän tietopohjan vahvistamista ja laadun kehittämistä on jatkettava tiedon tuotannon kaikissa vaiheissa. • Laadun ja vaikuttavuuden mittareita on kehitettävä tutkimukseen, jotta niitä voidaan käyttää järjestelmän ohjauksessa. • Laatu- ja vaikuttavuusmittareiden mahdollisuuksia korvata esimerkiksi erilaisia määräaikoja tai mitoituksia tulee arvioida järjestelmän ohjauksen välineinä.

• ON-kommentti: Hyviä periaatteita. Mukaan on ehdottomasti saatava asiakkaiden kokemuksiin liittyvät tietotarpeet. Annettujen palvelujen vaikuttavuus palvelun kohteena olevan henkilön kannalta on oltava kiinteä osa tietopohjaa. Toinen keskeinen asia on palveluita ja etuuksia koskevien tietojen integrointitarve. Keskeisiä toimijoita tässä olisivat THL, hyvinvointialueet ja Kela. Hyödyntäjiä olisivat suoraan hyvinvointialueet.

6. Julkisen perusterveydenhuollon vahvistamiseksi on aloitettava uudistusohjelma. Hyvinvointialueiden vastuulla olevien perusterveydenhuollon palvelujen saatavuutta on parannettava mahdollistamalla niiden monipuolisempi palvelutuotanto. • Perusterveydenhuollon nykyisten toimintamallien vaikuttavuudesta ja ihmislähtöisyydestä on tehtävä kattava selvitys. Tämä koskee esimerkiksi hoidon tarpeen arviointia, ammattilaisten työnjakoa ja digipalveluja. • Malleja hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi on kehitettävä edelleen. Samalla on kehitettävä myös moniammatillisia toimintatapoja sekä väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. • On arvioitava mahdollisuuksia vahvistaa hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevaa perusterveydenhuoltoa kohdentamalla julkista rahoitusta rinnakkaisista järjestelmistä hyvinvointialueille.

• ON-kommentti: Perusterveydenhuoltoon liittyvät oleellisesti sosiaalihuollon lähipalvelut, erityisesti sosiaalityöntekijöiden työpanos. Edelliseen soteuudistuksen tuotantokauteen liittyi hanke: "tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus". Se on kokonaan unohdettu, vaikka hanke sisälsi myös laajat kokeilut. Tiivistin hankkeen ongelmanratkaisumallini avulla sotekirjaani (sivut 130-133). Lisäksi työterveydenhuollon roolin vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ei kosketella keinon esittelyssä, vaikka THL:n pääjohtajakin on ottanut aiheeseen tiukkaa kantaa. 

7. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittelyä tulee jatkaa.  Palveluiden ja toiminnan vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointi- ja tutkimusosaamista sekä tähän varattua resursointia on vahvistettava kansallisesti niin sosiaali- kuin terveydenhuollossa. • Suomeen on perustettava kansallinen toimija, jolla on riittävä osaaminen arvioida ja linjata poliittisesti määriteltyjen
periaatteiden mukaisesti, mitkä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kuuluvat julkiseen palveluvalikoimaan. • Julkista palveluvalikoimaa koskevia linjauksia on noudatettava kaikissa palveluissa, joita rahoitetaan julkisin varoin. 

• ON-kommentti: Jos saataisiin yhteisymmärrys palveluvalikoimasta, se voitaisiin liittää visoinnissa osaksi palvelulupausta. (Ks. myös omia pohdintojani palveluvalikoimasta sotekirjassani, s.81-83). 

8. Terveyttä ja hyvinvointia on vahvistettava kaikissa elämänvaiheissa. Koko maassa ja kaikissa elämänvaiheissa on otettava käyttöön näyttöön perustuvia ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen toimintamalleja (esim. Finger- elintapaohjaus). • Ikääntyneiden palveluiden saatavuudelle ja laadulle on määriteltävä kansalliset tavoitteet ja kansallinen seuranta- ja raportointijärjestelmä. Seurannassa on painotettava erityisesti palveluiden lopputuloksia. • Omaisilla on merkittävä rooli iäkkäiden ihmisten hoivan tuottajina, mutta he eivät korvaa sote-ammattilaisten tuottamia palveluja. Omaishoidontuen saamisen kriteereitä tulee yhtenäistää ja omaishoitajien jaksamisen tukea vahvistaa. 

• ON-kommentti: Olemme kolme konkaria ( Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen ja minä, ks. viite 6) nostaneet yleiskäsitteeksi pärjäämisen, joka on enemmän kuin pelkästään toimintakyky, terveys tai selviytyminen. Käsite sopii hyvinvointialueen koko tehtäväkenttään. Toinen kommenttini: Palveluiden, kustannusten ja itsemääräämisoikeuden kannalta muistisairaiden palvelutarpeet on nostettava keskiöön. Muistisairaalta puuttuvat sairautensa vuoksi itsemääräyksen edellytykset. Ja kolmas kommenttini: Suuret ikäluokat muodostavat tilapäisen suuren palvelutarpeen, joka poistuu ikäluokkien siirtyessä ajasta iäisyyteen. 

9. Julkista taloutta ei tule enää sopeuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon tasasuuruisia asiakasmaksuja korottamalla.  Seurantavastuu asiakasmaksujen maksukaton täyttymisestä tulee säätää hyvinvointialueille. Samalla on valmisteltava siirtymistä kansalliseen seurantaan. • Toimeentulotuen ja asiakasmaksujen alentamismenettelyn rooleja on selkeytettävä. Maksualennuksen tarjoaminen tasasuuruisissa maksuissa voisi olla alueille velvoittavaa, ei vapaaehtoista. • Ympärivuorokautisessa hoivassa asiakkaan maksukyvyn suojaa on vahvistettava niin, että myös esim. lääkärikäyntien maksut vähennettäisiin tuloista ennen vähimmäiskäyttövaran laskemista. • Pitkäaikaishoivassa tulisi selvittää asiakasmaksun perusteena olevan tulokäsitteen laajentamista sekä asiakkaan varallisuuden huomioimista. 

• ON-kommentti: Hyvät periaatteet asiakasmaksujen osalta. 9-kohtaa pitäisi laajentaa koskemaan myös verotus- ja etuusratkaisuihin, joissa varmistettaisiin, että päätökset eivät kohdistu heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. (ns. köyhyysjarru, viite 7 ). Kaikkien kansallisten uudistusehdotusten pitäisi kulkea läpi vaikuttavuusarvioinnin eli mihin muihin palveluihin tai etuuksien uudistuksella on vaikutusta. Ja edelleen jatkaa vaikuttavuusketjun arviointia kansalaisiin saakka. Näin on jätetty tekemättä viime aikoina joko kiireessä, vahingossa tai tarkoituksella. 

10. Hyvinvointialueiden järjestämisosaamista on vahvistettava. Tulevalla hallituskaudella on
selvitettävä hyvinvointialueiden järjestämis- ja johtamisosaamisen sekä sotepe-integraation toimivuuden kehittämistarpeet etenkin ikääntyvän väestön näkökulmasta. • Lisäksi on selvitettävä, miten hyvinvointialueet ohjaavat palvelutuotantoa (sekä omaa että yksityisiltä palveluntuottajilta hankimaansa) sekä millaisia kannustimia tuottajille on asetettu esimerkiksi toivottujen lopputulosten
saamiseksi.

• ON-kommentti: Sotepe-integraation vaatimus koskee kaikkia ikäryhmiä ja kaikkia ongelmaryhmiä. Erityisen haasteen aiheuttavat moniongelmaiset-monisairaat ihmiset. Nykyisin heidän hoidon vastuu on hajaantunut ja itseasiassa "atomina" maailmalla. Johtamisessa tulisi ottaa käyttöön sopimusohjausmalli. Olen sitä "tyrkyttänyt" kaikissa mahdollisissa paikoissa. Se malli on ongelmallinen, koska ihanteellisesti toteutettuna se mahdollistaa eri osapuolten välisen vuorovaikutuksen nykyisen keskitetyn ohjausmallin sijaan. (ks. kirjani sivut 145-149). 

Jotain 10-kohdan listasta jäi puuttumaan, kiinteä vuorovaikutus kansalaiseen, asiakkaaseen, potilaaseen ja eri osapuolten vaikutusmahdollisuudet 10-kohdan esitysten realististen vaihtoehtojen rakentamiseen. Keskitetty VM-vetoinen voimavaraohjaus pitää korvata vuorovaikutteisella sopimusmallilla. Hyvinvointialueilla tai niitä mahdollisesti korvaavilla järjestäjäorganisaatioilla pitää myös olla omaa vaikutusvaltaa demokratiavajeen taltuttamiseksi.  Johanna Vuorelma avaa aihetta hyvin tuoreessa artikkelissaan nostamalla esille etäisyyden merkityksen (kognitiivinen, moraalinen, deomkraattinen, kielellinen, affektiivinen eli tunteisiin liittyvä etäisyys). (8).  Kansalaisen näkökulmasta hyvinvointialue on lisännyt etäisyyttä päätöksentekoon verrattuna entiseen hallintorakenteeseen. 

 Viitteet

 (1) THL: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa tulee keskittyä nyt palveluihin ja luottamuksen rakentamiseen; Julkaisuajankohta 25.6.2026; https://thl.fi/-/thl-sosiaali-ja-terveydenhuollon-uudistamisessa-tulee-keskittya-nyt-palveluihin-ja-luottamuksen-rakentamiseen-#toimiva-sote-jarjestelma-vahvistaa-yhteiskunnallista-luottamusta

(2) Janne Saarikivi: Velkajarrun sijasta Suomi tarvitsee vihajarrua, HS 18.6.2026;  https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000012083808.html

 

(3) Silva Virtanen:  Professori pelkää, että asiantuntijat ovat kadottaneet kyvyn käydä keskustelua, HS 16.6.2026; https://www.hs.fi/suomi/art-2000012034507.html

 

(4) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026

 

(5)  THL:n ehdotuksia sote-rahoitusmallin kehittämiseksi Linkki toiselle sivustolleAvautuu uudessa välilehdessäAvautuu uudessa välilehdessä

 

(6) Olli Nylander, Kauko Koivuniemi, Mikko Nenonen: Sote 3.0 - kohti Soten uutta kulttuuria, BOD 2024/2025; ks. myös viite 2 Nylander 2026

(7)  Markku Ojanen: Suomi tarvitsee köyhyysjarrun: On kohtuutonta, että juuri nyt taloudellisten ongelmiensa kanssa kamppailevat joutuvat odottamaan epämääräisiä parempia vuosia, joita ei ehkä tulekaan, HS mielipide 10.1.2026   

 

(8) Johanna Vuorelma: Etäisyys ja demokratia suomalaisessa hyvinvointivaltiossa 2020-luvulla teoksessa Marja Heikkilä etc.: Hyvinvointialueuudistuksen arviointia sosiaalihuollon näkökulmasta, Jyväskylä 2026; https://www.jyu.fi/fi/uutinen/hyvinvointialueuudistuksen-arviointia-sosiaalihuollon-nakokulmasta                   

Sosiaalihuolto nostettava hyvinvointialueilla toiminnan keskiöön

Sosiaalihuolto osana hyvinvointialueiden tehtäviä on ainutlaatuinen hallinnollinen ratkaisu. Edellinen kuntaperustainen ratkaisu oli puolestaan varsin yleinen. Kuntien tehtävät ja sosiaalihuolto linkittyivät monin tavoin yhteen. Uudistuksen perusteita ei ole tutkittu tai edes kunnolla pohdittu. Sosiaalihuollon osuus sotekustannuksista on merkittävä,  45%. Myös asiakasmäärinä sosiaalihuolto on todella suuri 720000 asiakasta eli 13% väestöstä. (1)

Olli ja Elli 19.3.2026

Kävin keskustelun Elli Aaltosen  kanssa sosiaalihuollosta kirjani "Kohti ihmislähtöistä Sotea- ihminen pärjääminen keskiössä" 19.3.2926 2026. (2) Nostimme esille viisi kysymystä ja niihin omat ratkaisuehdotuksemme.

1. Pärjäämisen käsitemaailma sopii hyvin sosiaalihuoltoon, mutta myös sosiaalihuollon ja terveydenhuollon integraatioon. Sosiaalihuolto kattaa sosiaalityön ohella, lastensuojelun, vammaispalvelut, vanhusten palvelut sekä Kelan etuuspalvelut. Kaikkia näitä yhdistää pärjäämisen käsite, joka on enemmän kuin toimintakyky ja sietokyky. Pärjääminen perustuu myös riittäviin taloudellisiin voimavaroihin, turvallisuuden tunteeseen, mielekkääseen tekemiseen sekä toimivaan vuorovaikutukseen lähipiirin ja ympäristön kanssa.
2. Sosiaalihuolto on keskeinen osa SOTEPE-kokonaisuutta eli hyvinvointialueiden tehtäviä. Nostamme ohjaamisen ja johtamisen ytimeen kokonaisvaikuttavuuden, joka koostuu viidestä osatekijästä: asiakkuus, talous ja voimavarat, työkyky, uudistamiskyky sekä palveluprosessit ja palvelurakenteet.
3. Sosiaalihuolto on nostettava SOTEPE:n johtamisen ytimeen kaikilla tasoilla. Siihen liittyy alan asiantuntijoiden sekä asiakkaiden aito kuuleminen, osallistaminen - siis valtion puolella erityisesti STM, myös VM, hyvinvointialueet sekä yhteistyötahoina kunnat ja kolmas sektori.
4. Asiakasnäkökulma on niin sosiaalihuollossa kuin koko SOTEPE:ssa on toiminnan keskiössä. Sosiaalihuollon uudistaminen ei saa ajautua entisaikojen siiloihin, vaan siilot ylittävä integraatio on keskeinen voima, jolla saadaan vuorovaikutuksellisesti hallintaan kaikki asiakasryhmät.
5. Soteintegraation vahvistamista tarvitaan ja samalla vahvempaa sosiaalihuollon asiantuntijuuden näkyvyyttä läpi koko SOTEPEn aina ennalta ehkäisystä ja riskien hallinnasta palveluihin, niiden järjestämiseen ja valtion kumppanuuteen mahdollistajana.  Sosiaalihuollon tiedonhallinta on avain soteintegraatioon.

Alkukesästä tarttui käsiini mielenkiintoisia julkaisuja sosiaalihuollon tilasta hyvinvointialueilla. (3). Kävin rinnakkain läpi löytämiini julkaisuihin liittyvät artikkelit. Niiden perusteella tein yhteenvedon, joka muistuttaa kovasti Ellin ja minun asialistaa. Nostin artikkeleista esille ongelmat ja niihin ehdotetut ratkaisut.

1. Rakenteellinen asema ja "terveydenhuoltovetoisuus". Ongelmat: Sosiaalihuolto on jäänyt hyvinvointialueilla terveydenhuoltovetoisen ja hierarkkisen järjestelmän puristuksiin, mikä johtuu osin siitä, että alueet perustettiin vanhojen sairaanhoitopiirien pohjalle. Voimakas keskittäminen ja "suuruuden ekonomia" etäännyttävät johdon asukkaiden arjesta ja ammattilaisten työstä. Sote-integraation tavoitteista huolimatta palvelujen siiloutuminen on paikoin jopa jyrkentynyt. Ratkaisut: Sosiaalihuolto on nostettava päätöksenteossa tasavertaiseksi terveydenhuollon rinnalle. Hallinnossa tulisi siirtyä kohti hajautetumpaa päätöksentekoa ja vaalia paikallisia verkostoja. Ehdotetaan neliportaista palvelumallia, joka painottaa paikallisyhteisöjen tukea ja ammatillisia lähipalveluja ennen keskitettyjä erikoistason palveluja.(1-porras: tuki paikallisyhteisöjen omaehtoiselle huolenpidolla;  2-porras: ensisijaiset ennaltaehkäisevät ammatilliset lähipalvelut; 3-porras: toissijaisesta tarvittavat ammatilliset palvelut;4-porras: harvoin tarvittavat erityistason keskitetyt palvelut.
2. Tietojärjestelmät, käsitteistö ja osaaminen. Ongelmat: Sosiaalihuollon tietojärjestelmät ovat hajanaisia, eivätkä ne keskustele keskenään, mikä vaikeuttaa tiedolla johtamista ja lisää työn kuormitusta. Aikuissosiaalityön käsitteistö on verkkosivustoilla hyvin kirjavaa ja järjestelmälähtöistä, mikä heikentää palvelujen löydettävyyttä ja asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Sosiaalihuollosta puuttuu systemaattista vaikuttavuustietoa, minkä vuoksi resursseja saatetaan leikata vääristä paikoista. Ratkaisut: Käsitteistö tulisi yhdenmukaistaa valtakunnallisesti ja verkkosivuja kehittää käyttäjälähtöisesti. Tekoälyratkaisut on integroitava sujuvasti perusjärjestelmiin ja koulutettava uudenlaisia osaajia, jotka ymmärtävät tiedon hyödyntämistä sosiaalihuollon kentällä. Työikäisten palveluissa tulisi ottaa käyttöön AVAIN-mittari tavoitteiden ja vaikuttavuuden seuraamiseksi. 
3. Rahoitus ja vaikuttavuuden arviointi. Ongelmat: Hyvinvointialueiden rahoitusmalli nojaa liikaa sairastavuustietoihin, eikä se huomioi sosiaalisia tarpeita, kuten köyhyyttä tai työttömyyttä. Sosiaalipalvelujen keskittäminen säästösyistä siirtää kustannuksia asiakkaille ilman todellista tuotannollista hyötyä. Ratkaisut: Rahoitusmallia on muutettava siten, että se kannustaa ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen myös sosiaalihuollossa. On kehitettävä sosiaalihuollon omia, vaikuttavuutta kuvaavia mittareita ("sosiaali-Hilmo") rahoituksen perusteeksi. Esimerkkinä mittareista on AVAIN-mittari, jota on kehitetty jo vuosia. Sen käyttöönotto kattavasti hyvinvointialueilla ei käy ilmi artikkeleista. Mittari keskittyy myös yhteen sosiaalihuollon osa-alueeseen, aikuisssosiaalityöhön.  (ON-huomautus 23.6.26 ja mittarin kuvaus, viite 4). 
4. Erityisryhmät: iäkkäät, lapset ja perheet. Ongelmat: Iäkkäiden palveluissa hoivaköyhyys kasvaa resurssien niukkuuden vuoksi samalla kun tarve lisääntyy. Lastensuojelussa talouden tasapainottaminen ohjaa myöntämään apua vain kriisitilanteissa, jolloin varhainen tuki laiminlyödään ja ammattilaisten eettinen kuormitus kasva. Ratkaisut: Vahvistetaan gerontologista sosiaalityötä ja kehitetään uusia palveluinnovaatioita, kuten yhteisöllistä asumista ja perhehoitoa. Lastensuojelun painopiste on siirrettävä takaisin ennaltaehkäisyyn ja perheiden arjen tukeen siellä, missä he asuvat.
5. Demokratia ja yhteisöllisyys. Ongelmat: Keskittäminen on luonnut kielellistä ja affektiivista etäisyyttä kansalaisten ja päättäjien välille, mikä murentaa luottamusta hyvinvointivaltioon. Paikallisten kohtaamispaikkojen lakkauttaminen näivyttää yhteisöllisyyttä. Ratkaisut: Hyödynnetään yhteiskehittämistä asukkaiden ja järjestöjen kanssa (relationaalinen hyvinvointimalli). Demokratian vahvistamiseksi tulisi ottaa käyttöön osallistavia kansalaispaneeleita. Etäisyyden politiikka on nähtävä osana yhteiskunnallista turvallisuutta.

 Muutama jälkihuomio molempien listojen perusteella.

• Sosiaalihuolto on jatkuvasti syrjityssä ja syrjäytyneessä asemassa SOTEPEn  kehittämisessä ja uutisoinnissa. Tästä löysin  nopeasti kaksi esimerkkiä. Esimerkki 1: Olin kuultavana erään puolueen parlamenttiryhmän valmistelukokouksessa koskien parlamentaarista työryhmää. Yritin haastaa ja esittää näkökulmia sosiaalihuollonkin kannalta, mutta keskiössä oli terveydenhuolto ja siihen liittyvät rahoitusmallin yksityiskohdat.(5). Esimerkki 2: Jälleen muutama päivä sitten YLEn 1:n puoli yhdeksän uutisissa oli esillä uudet hyvinvointialueiden arviointimenettelyt, jotka uutisoitiin terveydenhuollon arviointina. Tai 25.6.26 YLE 1:n aamutv:n uutisissa kerrottiin THL:n uusista ehdotuksista terveydenhuollossa, vaikka kyse oli sosiaali- ja terveydenhuollosta. (Palaan THL:n ehdotuksiin sewuraavassa blogimkirjoituksessani.) 
• Siiloutuminen koskee myös sosiaalihuollon omaa toimintaa. Vammaispalvelut, lastensuojelu, ikääntyneiden palvelut, sosiaalityö ovat kaikki erillisissä siiloissaan, vaikka sosiaalihuollon ydin koskee kaikkia näitä siiloja. Myös sosiaalihuollon tiedon hallinta koskee kaikkia, mutta on ratkaistu erillisinä toimintoina - kuten vaikkapa asiakassuunnitelma. 
• Hienosti aineistossa tehdään analyysiä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon eroista ja yhtäläisyyksistä. Vähemmän kuitenkin kohdistetaan ns. harmaalle alueelle eli ihmisryhmiin, jotka ovat moniongelmaisia ja paljon erilaisia palveluita tarvitsevia. Niin sosiaalihuollon kuin moniongelmaisten asiakkaiden kannalta on tarpeen rakentaa tiedonhallintaa yhdessä palveluiden ja etuuksien järjestelmien kesken eli linjalla STM-THL-hyvinvointialueet-Kela. 
• Rahoitusmalli ja sosiaalihuollon tietojärjestelmät eivät kulje lainkaan "yhtä jalkaa". Myös sosiaalihuollon julkaisuaineistosta jää kuva siitä, onko kaikilla alan ihmisillä käsitystä, mitä tietoa on olemassa, missä on tietovajetta ja mikä on tietojen laatu. Eikä ole täyttä käsitystä, mitä pitää sisällään sosiaalihuollon hoitoilmoitus. THL:stä löytyisi tähän asiantuntemusta vaikka kuinka. (Sosiaalihuollon tilastojen yhdyshenkilöt ovat THL:ssä Martta Forssell ja Riikka Väyrynen). 
• Tietojärjestelmien käytettävyys on ongelma, joka koskee sekä sosiaalihuoltoa että terveydenhuoltoa samoin kuin ammattihenkilöitä, kansalaisia, asiakkaita ja potilaita. Kun tehdään viimeisen päälle käytettävyyttä edistäviä järjestelmiä, varmistetaan ratkaisut käyttötapausten avulla sekä käytettävyystutkimuksin. On myös niin, että digiosaaminen ei ole pelkästään ikääntyneiden ihmisten ongelma. Osaamiseen ja digipalveluiden käyttöön liittyy ihmisten koulutuspohja, asema yhteiskunnassa jne. Hyväosaiset pärjäävät paremmin digiasioissa kuin huono-osaiset.  

Viitteet

(1) Sosiaalihuolto THL:n kerääminä ja raportoimina lukuina (Martta Forsell), https://thl.fi/data-ja-tilastot/sosiaalihuolto#sosiaalihuollossa-720-000-asiakasta; Martta Forsell: Sosiaalihuollon kustannukset 2024: syvällisempi katsaus sosiaali- ja terveyspalvelujen talous 2024 -tilaston tietoihin; https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-692-9

(2) Olli Nylander: Kohti ihmislähtöistä Sotea - ihminen pärjäämisen keskiössä, BOD 2026

(3) Läpikäydyt julkaisut sosiaalihuollon tilasta hyvinvointialueilla kesällä 2026:

• Sirpa Saario: Aikuisssosiaalityön kirjava käsitteistö hyvinvointialueiden verkkosivustoilla; Vol 34 Nro 2 (2026): Janus 34 (2); https://journal.fi/janus
• Maija Komonen: Hajanaiset järjestelmät haastavat sosiaalihuollon kehittämistä, Talentia-lehti 9.6.2026;  https://www.talentia.fi/talentia-lehti/hajanaiset-jarjestelmat-haastavat-sosiaalihuollon-kehittamista/
• Marja Heikkilä, Minna Kivipelto, Risto Kortelainen, Marjo Kuronen, Aila-Leena Matthies, Maija Mänttäri-van der Kuip, Mikko Mäntysaari, Johanna Vuorelma: Hyvinvointialueiden arviointia sosiaalihuollon näkökulmasta, JYU reports 100,m Jyväskylä 2026;  https://www.jyu.fi/fi/uutinen/hyvinvointialueuudistuksen-arviointia-sosiaalihuollon-nakokulmasta

(4) Niina Tanner, Minna Kivipelto: AVAIN-mittarin käyttö aikuissosiaalityössä, THL-ohjaus 3/2022; https://www.julkari.fi/bitstreams/f0df1049-8532-4c10-9354-b2f3d3c2631b/download 

(5) Olli Nylander: Parlamentaarinen työryhmä hyvinvointialueiden tilannekuvan ja tulevaisuuden muodostajaksi - saadaankohan sopua aikaan?

https://ollintuumailut.blogspot.com/2026/05/parlamentaarinen-tyoryhma.html

Elimistön viisaus - arvio Giulia Endersin kirjasta

 Saksalainen alkuperäisteos on nimetty yksinkertaisesti Organisch, mutta kääntäminen suomeksi on sitten toinen juttu. Elimistö on valittu ydinkäännökseksi ja viisaus on suomalaisen kustantantajan lisäys. Lääketieteessä keskeinen lähtökohta on ihmisen anatomia. Ihmistä "palotellaan" ulkoisella katseella ja ehkä patologin toimin ruumiinavauksessa. Giulia Enders on lääkäri ja kirjailija. Hän analysoi kirjassaan elimistöä omana sisäisen vuorovaikutuksen systeeminä. Sen osat ovat: keuhkot, immuunijärjestelmä, iho, lihakset, aivot. 

Oman lukukokemukseni perusteella voin tiivistää, että ilman keuhkoja emme eläisi ja aivot ovat elimistön sisäisen tiedostamattoman ja tietoisen ohjauksen keskiössä. Jos ihmisen anatomia on "pyhitetty" osaksi lääketiedettä, niin Endersin elimistönäkökulma perustuu monen tieteenalan tähän astisiin tuloksiin sekä inhimilliseen kokemusmaailmaan. Kirja on jotenkin erikoinen. Se ei ole tieteellinen julkaisu, vaikka lähdeluettelo on liki 20 sivua. Se ei ole opas ihmisen käyttäytymiseen, vaikka suosituksia on pitkin matkaa. Se on ihmisen elimistön sisäinen analyysi, jossa kirjoittaja nostaa esille elimistön oman systeemisen ohjausmekanismin, mutta myös ongelmat mekanismin toiminnassa. Se nostaa esille, miten ihmisen omat valinnat ja tietoinen toiminta voi vaikuttaa elimistön toimintaan ja miten vaikutusmahdollisuuksia ei ole. Seuraavassa avaa tiiviisti omia havaintojani ja tulkintojani elimistön systeemistä. 

Keuhkot. Happi on keuhkojen toimintamahdollisuuksien ehto. Jos ei sitä olisi, ei olisi inhimillistä toimintaa maailmassa. Keuhkot ovat ihmisen hengityksen välineet hankkia happea. Jos keuhkot eivät toimi, ei toimi hengityskään. Hengittäminen puolestaan toimii, jos ilma on riittävän happirikasta. Ilmansaasteet ovat uhka happirikkaalle ilmalle. Jos ihminen hengittää haitta-aineita, ne voivat päätyä vereen saakka ja siis ihmisen verenkiertoon. Se ei ole hyvä asia ollenkaan. 

Immuunijärjestelmä on turvallisuusjärjestelmä, joka pyörittää immuunisoluja veressä. Verenkiertoa pumppaa sydän. Elimistön solut kohtaavat viruksia ja bakteereja. Sopivassa suhteessa ne ovat välttämätön osa immuunijärjestelmää. Immuunisolut ovat itseoppinut järjestelmä, johon ei nykyteknologialla millään tekoäly yllä.  Taudin aiheuttajia voivat olla haitalliset bakteerit, mutta nekin voivat käyttäytyä kahdella tapaa joko tekemällä itsensä harmittomiksi tai sitten ei. Bakteeri tai jokin muu tekijä voi luoda myrkyllisen aineen elimistöön eli toksiinin. Nykyaikainen lääketiede "hanskaa" pääosan näistä myrkyistä. Niin ei ole ennen ollut. Mutta kyllä Endersin mukaan myös me itse voimme aiheuttaa tauteja toiminnallamme. Ja toisaalta voimme ennaltaehkäistä niitä esimerkiksi rokotuksin. 

Ihon ulkoinen kerros eli orvaskesi koostuu kuolleista soluista. Ne kovettuvat ja antavat ulkoisen suojan ihmiselle. Heti puolen millin päässä on verinahka. Endersin mukaan verinahassa on touhukas meno. Veri sykkii suonissa jne.Verinahka on sidekudos elimistön sisämaailman kanssa. Haava voi syntyä, kun ulkoinen isku puhkaisee nämä kerrokset. Haavan parantamiseen on sitten olemassa monenlaisia ohjeita, joita myös Enders esittelee. Aurinko on uhka iholle. Enders perustelee: "Aurinkoa koskee vähän sama periaate kuin ihmissuhteita: ne voivat vahingoittaa meitä, korventaakin, mutta silti saamme niistä energiaa ja elinvoimaa." Ihmisten välisellä ihokosketuksella on monet positiiviset, mutta myös negatiiviset vaikutukset. "Kun kaksi ihmistä koskettaa toisiaan, heidän välilleen muodostuu yhteys. Se ei ole pelkkä korulause, vaan tarkkaan määritelty ja mitattavissa oleva ilmiö nimeltään interpersonaalinen synkronia." Voi olla kyse myös sosiaalisesta yksinäisyydestä, jossa kosketukset voivat johtaa ihmisen pelokkuuteen, epäluuloisuuteen, stressaantumiseen, uniongelmiin, impulsiivisiin käytösmalleihin ja masennukseen.

Lihakset Enders jaottelee kolmeen kategoriaan käskynantajan mukaan eli liikettä ohjaavan aivoalueen perusteella: 1. tiedostamattomat eli tahdosta riippumattomat lihakset, Ne tarvitsetsevat 99 prosenttia vähemmän energiaa verrattuna tahdosta riippuviin lihaksiin. 2. Tahdosta riippuvat lihakset ovat tehokkaita, koska ulkomaailma sitä vaatii jatkuvasti. Tahdonalaiset lihakset tottelevat alistuneesti käskyjä, mutta pyrkivät asettamaan myös rajoja välttäen vaarallisia ääritilanteita. 3. Kolmas kategoria ovat lihaksia, joiden kanssa voi keskustella ja niiden kestävyyttä koetella (esim. sydänlihas). Lihaksia pitää rentouttaa, mutta rentoutuessaankin lihakset ovat aktiivisia. Lihasten selittämättömien voimien syynä on tuoreen tutkimuksen (2015) mukaan titiini. Aikaisemmin tyydyttiin toteamaan, että lihakset voivat olla vahvoja tai heikkoja. "Titiini on proteiinijousi, kierteinen kuin puhelinlanka. Kun hermo aktivoi liihaksen, titiini näyttää kykynsä. Yhtäkkiä se kiertyy tiukasti solun ympärille ja näyttää aivan jouselta." Enders tarttuu myös urheilun vaikutuksiin terveyteen. Yltäkylläisyys on petollista. Hormoneja eritetään ylenmäärin ja ravintovarastot pursuavat yli äyräiden. Endersin mielestä tutkimukset eivät osoita, että liikunta laihduttaisi. Enders toteaa: "Liikuntaa ei tarvitse mitata metreinä tai kiloina. Usein kyse on pelkästä liikkumisen ilon löytämisestä."

Aivot voidaan jakaa kolmeen osaan: 1. elintärkeät perustoiminnot (esim. hengitys, sydämenlyönnit), 2. tunteet (esim. rakkaus, viha, ilo, rentoutuminen), 3. ajatteleminen ja tietoisuus (esim. katsomukset, epäilykset, tulevaisuuden suunnitelmat). Aivot muovautuvat elämän loppuun saakka. Aivojen eri osat tekevät jatkuvasti tiivistä yhteistyötä keskenään. Aivoilla on myös ylisukupolvista yhteiseloa. Unella on monta merkitystä. Hereillä ollessamme ajatteleminen on keskiössä, mutta unessa ei. Unella on tärkeä osa aivojen kunnon ylläpidossa. Tärkeätä on, että ihmisellä on sopiva määrä unta (6-8 tuntia), joka on kevyttä, keskisyvää ja syvää unta. Ajatteleminen ja tietoisuus ovat kuitenkin ajankohtaisin ja uusin osa aivojen toimintaa. Enders viittaa tässä Hans Moravecin paradoksiin, joka sai alkunsa vuonna 1970 tekoälyyn ja robotiikkaan erikoistuneen ryhmän havainnoista. "Paradoksi selittää muun muassa, miksi meillä ei ole vieläkään koneita, jotka liikkuisivat yhtä harmonisesti ja sulavasti kuin ihmiset: Jos älykkyys määritellään tulokseen tarvittavien ajatusvaiheiden lukumääräksi (tai laskun välivaiheeksi), niin pelkkä kengännauhojen solmiminen päihittää ylivoimaisesti shakin maailmanmestaruuden voittamisen." Motivaatiosta ja palkitsemisjärjestelmästä Enders nostaa esille "palkitsemissolut" ja dopamiinin. Se on keskeinen aivojen välittäjäaine, jolla on tärkeä rooli  muun muassa motivaatiossa, oppimisessa, muistissa ja motoriikassa. Suurin osa dopamiinista erittyy ennen palkintoa ja erittyminen lakkaa juuri, kun tavoitteeseen on päästy. Enders näkee dopamiinissa paljon ongelmia. Kaikki ei suju optimaalisesti. Riippuvuus (kuten alkoholiriippuvuus) on myös osa dopamiinin vaikutusaluetta. Endersin mukaan palkitsemissoluja ei jätetä enää nykyään koskaan samalla tavalla yksin harhailemaan kuin riippuvuuden tunnistamisen alkuaikoina. Parhaassa tapauksessa tukea saadaan joka suunnalta. 

Kirja päättyy seuraavasti: "Elimistö ei koskaan tarjoa meille vastausta kaikkeen, emmekä milloinkaan saa unohtaa sitä kokonaan vastauksistamme. "

Suosittelen luettavaksi, mutta lukukokemus vaatii erityistä keskittymistä. Asiaa tulee paljon ja eri asioiden yhteydet ovat keskeistä sanomaa.