Ennakointidialogi tuottaa aineistoa erilaisista
vaihtoehdoista, joilla ongelmat voitaisiin ratkaista. Lopputuloksena voi
olla parempi yhteistyö toimijoiden kesken. (1)
Tapasin huhtikuussa vanhan työkaverini emeritusprofessori Tom-Erik Arnkilin keskuskirjasto Oodissa Helsingissä. Kävimme kahden tunnin dialogin Tomin vuosikymmeniä kehittämästä ennakointidialogista. Pohjaksi keskustelulle luin läpi ”Ennakointidialogin vetäjän käsikirjan” vuodelta 2020. (2).
Aluksi Tom kertoi minulle, mikä ero on dialogissa ja debatissa. Dialogissa kuunnellaan, mitä toisella on sanottavanaan aiheesta. Siinä ei etsitä yhteisymmärrystä, vaan mahdollistetaan (jopa toivotaan) erilaisten näkemysten esiinnousua ja rikastetaan käsityksiä. Debatissa puolestaan on kyse eräänlaisesta näkemysten kilpailusta, jossa paras argumentti voittaa. Mielestäni meillä oli oikein hyvä kahden tunnin dialogi.
Sopii sekä yksilöiden että organisaatioiden käyttöön
”Ennakointidialogi kehitettiin mm. sosiaali-, terveys- ja koulutoimessa kohdattuihin tilanteisiin, joissa perheillä oli useita palvelutarpeita ja auttajia eri sektoreilta mutta toimien integraatio oli heikkoa ja yhteistyö jumissa”, Tom kertoi.
Haluttiin selkeyttää ja saada asiakkaan ja perheen huolet esille eri näkökulmista. Tomin mielestä pitää käyttää termiä ”huoli” eikä ”ongelma”. On oleellista, että kartoitetaan ensin kunkin osallisen subjektiiviset huolet tilanteeseen liittyen. Huoli on mahdollista jaotella kolmeen tasoon: pieni huoli, harmaan vyöhykkeen huoli ja suuri huoli. Mutta voi olla myös niin, ettei loppujen lopuksi ole huolta lainkaan. Pienet huolet voidaan selättää omin toimin. Harmaalla vyöhykkeellä huoli kasvaa ja luottamus omiin mahdollisuuksiin heikkenee. Suuri huoli näkyy selkeästi monenlaisina vaaratilanteina. Omat keinot ovat lopussa.
Ennakointidialogissa suunnataan tulevaisuuteen eri lähtökohdista kokoontuneella ryhmällä. Tämä menetelmä ei ole yksinäistä puuhaa. Se vaatii toimiakseen ulkoisen fasilitaattoriparin. Toinen haastattelee, toinen kirjaa. Tomin perusohje on: ”Älä koeta toimia verkostokonsulttina omassa asiassasi, sillä se vie sinut hankalaan kaksoisrooliin yhtäältä muka ulkopuolisena dialogin vetäjänä ja toisaalta ilmiselvästi ’sisäpuolisena’ osallisena.”
Tom totesi, että tämä henkilötasolla tapahtuva huolten perkaaminen sopii mainiosti myös toimijoiden huoliin organisaatioissa. Itse asiassa tuli mieleeni, että vuosia sitten Tom veljensä kanssa veti silloisessa organisaatiossani ilmenneiden huolten ennakointidialogin. Fasilitaattorin tehtävänä on pelkästään esittää ajatuskokeita virittäviä kysymyksiä ja kuunnella. ”Älä ohjaa, älä neuvo. Älä yritä muuttaa ketään. Toista sanasta sanaan, mitä kukin osallistuja sanoo.”
Dialogi tuo esiin uusia näkökulmia
Ennakointidialogi etenee kohden tulevaisuutta aikaloikan
avulla. Fasilitaattorin johdolla sovitaan, kuinka pitkä loikka otetaan. Jos
huoli on akuutti kriisi, aikaperspektiivi supistuu eikä aikaloikka tai
ennakointidialogi toimi. Muuten loikka voidaan sopia ja määritellä tarkkaan
kalenteripäiväksi vaikkapa vuosi eteenpäin. Fasilitaattori siirtää koko ryhmän
ajatuksissaan vuoden eteenpäin ja kysyy kultakin henkilöltä erikseen:
1. asiat ovat paremmin: mikä sinua ilahduttaa erityisesti?
2. mitä teit, että asiat menivät parempaan suuntaan? Kuka auttoi sinua tässä ja
miten?
3. Mistä olit huolissasi ”silloin vuosi sitten” ja mikä sai huolesi vähenemään?
Ja sitten ”palataan” nykyisyyteen ja pohditaan yhdessä askeleita hyvään
tulevaisuuteen: kuka tekee mitä ja kenen kanssa seuraavaksi.
Ennakointidialogi tuottaa konkreettisia keinoja ongelmien ratkaisemiseksi. Dialogin seurauksena syntyy sellaisia näkökohtia, joita perinteisin toimintatavoin ei tulisi mieleenkään. Lopputuloksena voi olla parempi yhteistyö toimijoiden kesken ja tilanteen parempi hallinta.
Kysyin Tomilta vielä tarkemmin, miksi ulkoista konsulttia tarvitaan? Hän höllensi hieman vaatimusta kertomalla, että kirjaava fasilitaattori voi olla organisaatiosta. Tärkeätä on, että kunkin osallistujan mielipide kirjataan julkisiin muistiinpanoihin (esim. valkotaululle tai fläpille) ja toimitetaan kaikille. Kun huolet kasvavat, ulkoinen apu on tervetullutta. Tom korosti, että tämän menetelmän hallinta edellyttää opiskelua, jatkuvaa koettelua käytännössä ja kokemusten reflektointia yhdessä. Fasilitaattorin tehtävä on herkkää puuhaa.
Jälkikirjoitus 21.6.2025: Voisiko ennakointidialogia soveltaa hyvinvointialueilla?
Aivan toisessa asiayhteydessä keksin, että Tomin menetelmää voitaisiin käyttää kolmella tasolla: mikro (ei mikroaaltouuni) eli henkilötasolla, meso eli väli- tai keskivaihetasolla (ei tarkoita slangisanaa mesota, meluta), makro eli koko ilmiö yhteiskunnan tasolla (ei tässä yhteydessä tarkoiteta tapahtumasarjoja tai mikrotietokoneen makroja).
- Mikrotasolla on kyse kansalaisen, asiakkaan, potilaan oman pärjäämisen kartoitusta eli huolten kartoitusta; ymmärrän sen myös vuorovaikutuksena ammattihenkilön (-auttajan) kanssa; ammattihenkilö voi olla esimerkiksi lääkäri, hoitaja, sosiaalityöntekijä, terapeutti. Tämä taso on hyvin kuvattu Tomin perusmallissa yllä.
- Mesotasolla on kyse yhteisöistä, ryhmistä, tiimeistä, toimintayksiköistä jolloin haetaan esille koko ryhmällä huolet. Tähän tasoon kytkisin mukaan välineeksi "tilannehuoneen", jossa yhdistyvät henkilöiden huolikokemukset ryhmän toimintaa kuvaaviin tietovarantoihin (määrälliset ja laadulliset).
- Makrotasoja on mielestäni kaksi: hyvinvointialue ja valtio. Hyvinvointialue toimii kahteen suuntaan - oma alue palvelutuotantoineen ja valtion ohjausvallan kanssa. Tilannehuone tässäkin yhteydessä on kelpo apuneuvo. Näen osana ongelmanratkaisuprosessia. Kehittelin tuota menettelytapaa kirjassani Hyvinvointi- ja terveyshyöty vuonna 2021. (3)
Kaikilla tasoilla toimitaan nostamalla esille erilaisia näkökulmia. Toimiva tilannehuone meso- ja makrotasoilla yhdistää toiminnan ja sen toimivuuden edellyksenä olevat voimavarat mukaan lukien talouden. Käyttäisin kaikilla kolmella tasolla ennakointidialogia ja tilannehuonetta. Henkilötasolla on jokapäivaisen pärjäämisen huolia, jotka helpoimmillaan on ratkaistavissa itse, vaikeimmillaan ammattiapu on tuiki tarpeellinen (pääministerin sanoin välttämätön). Ryhmätasolla soten huolet liittyvät siihen, miten voidaan yhdistää kysyntä, tarve ja tarjonta ottamalla huomioon käytettävissä olevat voimavarat. Makrotasolla ollaan samanlaisissa vaikeuksissa.
Ajankohtainen tilanne hyvinvointialueilla ovat alijäämät ja niiden vaikeuksien voittaminen. Valtiolla on käytössä viime kädessä arviointimenettely sekä vihoviimeisessä kädessä alueiden yhdistäminen. Tässäkin olisi oivallinen apuneuvo käyttää ennakointidialogia. Sen avulla päästäisiin käsiksi ns. juurisyihin ja saataisiin aikaan tasavertainen vuoropuhelu valtion ja alueen välillä Jo nyt on monissa keskusteluissa pohdittu, onko raharesurssien kohdentaminen tapahtunut oikeudenmukaisesti vai onko jopa onnistuttu hyväksikäyttämään systeemin "porsaanreikiä". Luin tuoreen mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomista 23.6.2025: Jari Kankaanpää (Seinäjoki, varavaltuutettu, ylilääkäri) otsikoi mielipiteensä seuraavasti:"Hyvinvointialueilla jaetaan rahaa sattumanvaraisesti". Jari nostaa esille rahanjaon pohjana olevan tietovarannon, erityisesti diagnoosit: "Nykyinen tietopohja ei mittaa sairautta - se mittaa järjestelmän suorituskykyä ja menneitä resursseja. Pahimmillaan rahoitusmalli kannustaa optimoimaan järjestelmää, ei hoitamaan potilaita." ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011312762.html). Linkki avautuu vain HS:n tilaajille.
Viitteet
(1) Olli Nylander:Dialogi ennakointidialogista (menetelmän isän Tom- Erik Arnkilin haastettelu), Tietoasiantuntijalehti 2-3. 2025, ss. 44-45; tälle jutulle ei ole sähköistä linkkiä, monelle muulle ennakointijutulle se löytyy osoitteesta: https://www.tietojohtaminen.com/tietoasiantuntija-2-32025
(2) Tom-Erki Arnkil: Kunnioittava ja toivoa herättävä kohtaaminen. Ennakointidialogin vetäjien käsikirja; https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-495-0
(3) Olli Nylander: Hyvinvointi- ja terveyshyöty - ajopuusta aktiiviksi, BOD 2021, ss.13, 21, 242-248; ks. myös tilannehuoneesta blogikirjoitukseni 2021:Tilannehuone ei saa olla erillinen saareke. https://ollintuumailut.blogspot.com/2021/10/tilannehuone-ei-saa-olla-erillinen.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti