Tarastin ontuva ja repivä digiloikka, päivitys 2.2.2016

YLEn kuva: Lauri Tarasti ja  ministeri  Anu Vehviläinen

Sotkua pukkaa taas sote-uudistukseen. Hallituksen nimittämä selvitysmies sai rajoitetun tehtävän jakaa alueellisia tehtäviä uusiksi koskematta soteen ja valtion keskushallintoon. Kun ministeri Lauri Tarasti vielä tarkensi fokusta siihen, että uusia virastoja ei perusteta, ontuva digiloikka oli valmis. Digitalisaatio on kaikkien huulilla ja tiedetään, että toimintaa muutetaan digitalisaation apuna käyttäen. Rohkeimmat toteavat, että kyse on oleellisesta muutoksesta, joka ei ole aikaisemmin tullut edes mieleen. Tarasti sai kiireellisen aikataulun tehtävälleen ja runsaasti apuja eri ministeriöiltä. (1)

Ontuva digiloikka. Tarastin noin 50 sivun ehdotus sisältää paljon aineistoa varsinaisen soten ulkopuolelta. ELYt Tarasti on valmis pistämään lihoiksi jakamalla tehtävät jäljelle jäävien virastojen ja uuden maakuntahallinnon kesken. Mutta aluehallintovirastot (AVIt) Tarasti jättää rauhaan. Ne ovat hänen mielestään monialaisen hallintokulttuurin ilmentymä. Tarasti liimaa mukaan ministeriöiden papereista digitalisaatioasioita. Sen sijaan hän ei näe mitään erityistä toiminnallista tarvetta puuttua aluehallintoon tältä kanalta. Jo valtion hallinnossakin on nähty digitalisaation pakot ja mahdollisuudet. Kannetun postin palvelut vähenevät dramaattisesti digitalisaation myötä. Kelan etuuskäsittelyssä on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana dramaattinen digitalisaatio. Aluepisteitä pidetään pystyssä mm. käsittelemällä pohjoisessa etelän asioita eli jakamalla työtä toimipisteiden kesken uusin perustein. Jo nyt soten lupakäsittely voitaisiin keskittää valtaosin sähköiseen moodiin, jolloin alueellisilla toimipisteillä on rajallinen rooli. Yrityksen toimivat yhä kattavammin (ei nyt vielä kaikilta osin globaalisti), mutta kuitenkin kansallisesti. Kansalaiset itse haluavat yhä enemmän toimia sähköisten välineiden avulla. Myös erilaiset valitukset, kantelut ovat usein luonteeltaan kansallisia, ainakin lakiperusta on sitä. Osa kanteluista voitaisiin korvata suorilla yhteydenotoilla palvelujen tuottajille. Kansalaisten ja yritysten yhdenvertainen kohtelu ontuu, kun johtava teema on alue eikä asia. Jo nyt aluehallintovirastojen tehtävistä merkittävä osa on luonteeltaan valtakunnallisia, joita sitten jaetaan virastojen kesken joko sovussa tai kilpaillen. Aluehallintovirastojen kesken on oleelllinen eriarvoisuus niiden koossa ja väestöpohjassa. Myös virastojen resurssit poikkeavat toisistaan. (Tarasti ehdottaa yhdelle virastoista rooliksi "päävirasto".) Soten kannalta merkittävän lisäongelman muodostaa lupa- ja valvontatehtävien jakaantuminen keskusvirastojen ja aluehallinnon kesken.

Paula Risikko huolissaan (YLEn kuva)

Repivä digiloikka. Tarastin digiloikka on repivä kolmella tapaa. Se repii erilleen keskushallinnon virastot ja aluehallinnon - huono juttu. Se repii erilleen sote-uudistuksen ja kaiken muun aluehallintouudistuksen - huono juttu. Se repii erilleen hallituksen ja lainvalmistelijoiden aikeet ja mahdollisuudet saada aikaan lopultakin soteuudistuksen. Siksi on minunkin yhdyttävä kokoomuslaisen Paula Risikon huoleen siitä, että jälleen käy sotelle ohraisesti - jääkö sote maakuntauudistuksen varjoon tai massiivisen kiireellä tehtävän kokonaisuudistuksen varjoon. (2)

Rajoitettu uudistus tarpeen. Nyt pitäisi tehdä sotelähtöinen uudistus, jossa IT:stä lainatuin termein olisi avoimet rajapinnat liittää muita tehtäviä myöhemmin mukaan kokonaisuuteen. Haasteet tiedetään tässäkin asiassa: rahoitusuudistus, valinnanvapaus ja vielä ne maakuntien määrät. Mitä ilmeisimmin olisi nyt ensin ratkaistava maakuntien ja rahoitusuudistuksen välinen suhde sekä maakuntien järkevä määrä. Tuo kolmas tekijä - valinnanvapaus - on edelleen arvaamaton kolmas tekijä, kun vielä pitäisi varmistaa kustannusten pysyminen aisoissa ja palvelujen saanti yhdenvertaisesti. Jos nämä yhtälöt saadaan ratkaistua, voidaan myöhemmin palata soten ulkopuolisiin alueellisiin/maakunnallisiin haasteisiin. Tarastin raportista ottaisin kyllä käsittelyyn soten lupa- ja valvontatehtävät. (ks. myös päivitys 2.2.2016). STM:n ehdotus yhdestä lupa- ja valvontavirastosta olisi ratkaisu tähän. Sille voitaisiin rajallisesti luoda vanhoja aluetoimipisteitä hyödyntäen alueellista toimintaa, kunhan toimintojen tehokkuus, kattavuus ja yhdenvertaisuus ratkaistaan ensin hyödyntämällä digitalisaation mahdollisuuksia. Sotemaailma on kaikilla mittareilla suurin haaste - myös digitalisaation osalta. Jos tuo uudistus jotenkin halutaan saada maaliin, on nyt kiireellä tehtävä rajauksia ja sote-ehtoisia ratkaisuja. Monelta osin pidetään Suomea digitalisaation kärkikaartiin kuuluvana. Kuitenkin nyt huoli on hajanaisessa tiedonhallinnassa, jota STM:n virkamiehet urakalla pyrkivät saamaan hallintaan. Työsarka on mittava - sen tietävät erittäin hyvin valmisteluun osallistuvat virkamiehet ja muut asiantuntijat.Tiedonhallinnan uudistus palvelee valtion ohjausta, valvontaa ja suunnittelua sekä maakuntien vastaavia tehtäviä.

Päivitys 31.1.2016: Tarasti jätti tarkastelunsa ulkopuolelle kysymyksen rahoituksesta ja esim. maakuntaverosta. Tämäkin näyttää olevan edelleen suuri haaste. Pääministerillä ei ollut pääministerin haastettalutunnilla mitään uutta. Kokoomuslaiset poliitikot haastavat asiassa, joten onko tässä seuraava repivä kuvio myös soten kannalta. http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/sote_kok-Maakuntavero-45969

Päivitys 2.2.2016: Lupa-asioiden käsittely on hyvä esimerkki nykyisestä tilanteesta ja ristivedosta, miten asiat pitäisi jatkossa hoitaa. (Teksti on kopioitu M-Brain Mediaseurannasta) 

"Aluehallintovirastojen esityksen mukaan ministeriöiden tulisi käynnistää EU-direktiivien ja lainsäädännön soveltamisen arviointi säätelyn keventämiseksi. Virastojen juuri valmistuneessa raportissa arvioidaan kriittisesti myös avien omia toimintatapoja. Virastot katsovat, että lupa- ja valvontajärjestelmässä on liikaa toimijoita ja tasoja, mikä tekee kokonaisuuden asiakkaalle epäselväksi. Avien alueellinen lupa ja Valviran valtakunnallinen lupa asettavat erikokoiset toimijat eriarvoiseen asemaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Virastojen mukaan Valviran tehtäväksi voitaisiinkin rajata valtakunnalliset valvontaohjelmat, kansainväliset asiat, erityisosaamisen, ammatin harjoittamisen valvonnan sekä avien toiminnan tarpeellisen koordinoinnin. Luvitusta ja operatiivista valvontaa toteutettaisiin sen sijaan aluehallintovirastoissa."

Media:  Aamuset, Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehti, Verkkouutiset




Viitteet

(1) Lauri Tarasti: Valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistaminen lukuunottamatta soteuudistusta, 2016
http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tarasti-esittaa-suuria-muutoksia-aluehallintoon

(2) Paula Risikko huolissaan soteuudistuksesta:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1453967634858?jako=a1e3aaf0df250c86cf4f305bdc77f836&ref=fb-share
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/kokoomus-ja-keskusta-ajautumassa-taas-ilmiriitaan-pelastetaan-edes-sote/?shared=308489-75972a83-4 

Terveysdigissäkin asiakasnäkökulma keskeistä, päivitys 4.2.2016

Kuva YLEn uutisesta / THL:n digitutkimus 2014, viite 1

"Suomessa käytetään melko vähän sosiaali- ja terveydehuollon sähköisiä palveluja. Asiakaslähtöisyys ja käyttäjäystävällisyys eivät toteudukaan tietojärjestelmissä vielä riittävästi. Aikaa ja rahaa säästyisi paljon, jos yhä useampi ihminen hyödyntäisi sähköistä asiointia terveydenhuollossa." 
Näin uutisoitiin THL:n tutkimus tieto- ja viestintäteknologian käytöstä terveydenhuollossa vuonna 2014. (1). 

THL:n selvitys 2015, viite 1

THL:n digitalisaatioselvitys. Aktiivista käyttöä rajoittaa sähköisten palveluiden käytettävyys, ehkä myös usko niihin. Oheinen YLE:n kuvakin todistaa, että henkilökohtainen kontakti on monen mielestä se "oikea tapa" hoitaa omia terveysongelmiaan. Toisaalta tutkimuksen  perusteella suomalainen terveydenhuolto on pitkälle digitalisoitunut. Valtaosin asioita hoidetaan, tutkitaan, diagnosoidaan ja terveysongelmia korjataan käyttämällä hyväksi sähköisiä menettelytapoja/innovaatioita. Silmiin pistävää tutkimuksessa on, että väestöpohjaltaan pienessä maassa kukkiin monenlaiset tietojärjestelmät. Kaikilta osin ne eivät ole toisiinsa yhteen sopivia, vaikka tältäkin osin kehitystä on vuosien varrella tapahtunut. Myös kansalaisille tarjotaan jo monenlaisia palveluita lähtien itsenäisestä omien terveystietojen mittaamisesta ja kirjaamisesta, sähköiseen ajanvaraukseen, tutkimus- ja hoitopalautteiden sähköiseen katselumahdollisuuteen. Myös sähköinen vuorovaikutteinen potilas - ammattilaissuhde on monessa paikassa edennyt. Hieman tutkimuksen pohjalta jäi oudoksuttamaan, että ammattilaiset eivät ole kattavasti lähteneet hyödyntämään erilaisia päätöksenteon tukijärjestelmiä. 

Nopeus, nopeus, nopeus. Tämä muoti toistaa sama sana kolmeen kertaan liittyy myös keskeiseen digitalisaation haasteeseen. Sähköisten palvelujen ja apuvälineiden on toimittava nopeasti ja se on käytettävyyden keskeisin ominaisuus. No ei se ole ainoa autuaaksi tekevä tavoite. Sähköisen palvelun on oltava myös helppokäyttöinen ja luotettava. Lääkärit ovat antaneet arvosanoja tietojärjestelmille muutaman vuoden välein ja tulos on ollut  välttävä, 6-. Nämä kaikki kolme tekijää ovat tökkineet: nopeus, käytettävyys ja luotettavuus. Nyt käydään somessa aktiivista keskustelua ereseptistä. Se on upea sähköinen palvelu, jonka kattavuuskin alkaa olla yli 90%. Eräät sovelluksen  lääkäreille ovat kuitenkin jatkuvan kritiikin alla. Kansalaisilta ei liene kysytty heidän (meidän) näkemyksiä sähköisistä palveluista. Oma kokemukseni on, että yksityissektorilla ajanvarauspalvelut ovat pidemmälle kehittyneitä. Työterveydenhuolto on oivallinen esimerkki. Saat valita nopeasti ja helposti palvelun. Saat myös tutkimustulokset nopeasti käyttöösi. Sen sijaan kaikilta osin ei vielä toimi tiedon siirto yksityisen ja julkisen palvelujen tuottajan välillä. Ei tosin aina tiedonsiirto kulje julkisellakaan puolella. Luotettavuus on tietysti myös kaksipiippuinen juttu. Se voi kuvata teknistä luotettavuutta, mutta myös sisällöllistä sellaista. Mitä monimutkaisempia digitaalisia toimintoja tuodaan hoitoprosessiin mukaan, sitä herkemmäksi ja keskeísemmäksi tekijäksi tulee luotettavuus. 

Yhteen toimivuus ja integraatio. Yhteentoimivuudella on myös tekninen ja sisällöllinen näkäkulmansa. Sisällöllisesti yhteen toimivuuden pitää olla saumaton erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon omissa prosesseissa. (2) Haasteita on edelleen, koska varsinkin erikoissairaanhoidossa on kymmeniä järjestelmiä, joiden pitää toimia yhteen. Perusterveydenhuollossa on vähemmän ja vielä vähemmän sosiaalihuollossa. Astetta vaativampi yhteen toimivuus on, että saman organisaation tai tulevaisuudessa itsehallintoalueen/maakunnan sisällä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintojen pitää sointua yhteen niin sisällöllisesti kuin teknisestikin. Ja sitten kolmannen asteen yhteen toimivuus on yli organisaatiorajojen  mukaan lukien yhteentoimivuus yksityisen ja julkisen palvelujen tuottajan välillä. Haasteet voidaan karkeasti jakaa kahteen koriin: 1) tietojärjestelmien väliset avoimet rajapinnat: tekninen avoimuus ja toiminnallinen avoimuus sekä näihin vaatimuksiin liittyvä tekninen ja toiminnallinen tietoturva, 2) tiedon sisällön yhteentoimivuus ja luotettavuus - yhtenäiset määritykset, luokitukset, tietostandardit. (3)

Toiminnalliset haasteet. Sote-uudistus mahdollistaa ja samalla sekoittaa tilanteen. Edessä on erittäin pitkä ja kallis tietojärjestelmien uudistusprosessi. Jos 2019 pitää aloittaa uusi uljas sote, ei tietojärjestelmien osalta olla millään läheskään valmiita. Sosiaalihuolto on digitalisaatiossa tällä hetkellä jälkijunassa. Josko tämä integraatio tuo sen samalle viivalle? Perusterveydenhuolto on digitalisoitunut, mutta yhteen toimivuuden linkit sosiaalihuoltoon ja erikoissairaanhoitoon ovat monelta osin auki. Kun vielä pistetään samaan maakuntaan eri organisaatiot omine perinnejärjestelmineen, on työsarka melkoinen. Valtion ohjaus ja maakunnan päätöksentekorooli ovat nyt avainasioita. Mikä tulee olemaan sitten perustettavan hankintayksikön rooli tässä yhteensovittamis- ja uudistamisprosessissa?

Apotti ja UNA. (4) Saamani ajankohtaisen tiedon perusteella Apotti- hanke ja UNA-hanke keskustelevat keskenään. Hienoa. Apotti on nyt oma yrityksensä, jonka osakkaita ovat jotkut Uudenmaan kunnat sekä HUS. Joukosta puuttuu mm. Espoo. UNA on kattavampi yhteenliittymä. Se sisältää lähes kaikki muut maakunnat paitsi Uudenmaan. Apotti odottaa kädet syyhyten markkinaoikeuden armahtavaa päätöstä. UNA puolestaan valmistelee kevään 2016 aikana määritystyön loppuun, jonka jälkeen lienee vuoro kilpailutukselle. Kumpikin hanke vannoo soten nimeen eli kummallakin on integroitu sosiaalihuolto ja terveydenhuolto yhteen järjestelmäkokonaisuuteen. Apotti on julkistanut määritystyönsä tulokset. Vielä on tehtävää, miten eri maakunnat järjestäytyvät eri hankekokonaisuuksien ympärille. Miten saadaan hankkeiden kehittämispolut sovitettua yhteen ja nykytilan kanssa. Ja vielä yhteen sovittaminen tulee tapahtua suhteessa Kanta- ja Kansa-järjestelmien kanssa. 

Kansalainen digiviidakossa. Vielä ollaan digitalisaation välitilassa. Osa palveluista on mitä suurimmassa määrin analogista, henkilöiden välistä vuorovaikutusta. Osa on vielä paperimuotoista tai paperia jäljittävää digitalisaatiota. Me kansalaisetkin olemme erilaisilla digivalmiuksilla varustettuja. Osa on täysin ulkopuolella tämän, osa tekee kaikkensa sopeutuakseen digiaikaan, osalla on suvereeni suhde digimaailmaan. (5) Mitä enemmän etenemme digimaailmaan, sitä enemmän tulee esille epäilykset tiedon luotettavuudesta, tiedon säilymisestä hallinnassa ja turvassa. Pilvipalveluista puhuminen ei ole enää pelkkää puhetta vaan reaalimaailmaa. Minne tiedot kulkeutuvat, ovatko ne turvassa, eivätkä yllättäen häviä taivaisiin. Innokkaimmat ditalistit näkevät jopa vallankumouksellisen muutoksen kansalaisen ja ammattilaisen välillä. Kansalaiselle pitäisi syntyä tulevaisuudessa itsenäinen sosiaali- ja terveystietojen maailma. Näin tarvittaisiin tietyltä osin ammattilaista vain konsultiksi, mentoriksi. Ei nyt sentään kaikilta osin (vrt operaatiot jne). Tässä uudistuksen maailmassa tarvittaisiin kansalaisraadit ammattilaisten rinnalle kehittämään toimintoja.

Päivitys 26.1.2016: Tivin uutisvirrassa 26.1.2016 haastatellaan terveyskeskuslääkäriä, joka kritisoi oikein kunnolla nykyisiä terveyskeskusten tietojärjestelmiä. Kattavuutta siis on, mutta ovatko nykyiset käytössä olevat tietojärjestelmät aikansa eläneitä. http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/terveyskeskuksien-tietojarjestelmat-ovat-aivan-aataminaikaisia-erityisesti-miehet-vaarassa-6247750?utm_content=bufferabe55&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

Päivitys 4.2.2016: LinkedInin puolella kommentoidaan kansalaisnäkökulmaa:

Hannu Laesvuori Jonkinlaisia kansalaisraateja voisi varmaan käyttää enemmän, mutta näiden käyttötapaa pitäisi miettiä huolellisesti ja lisäksi käyttää aikaa raadin perehdyttämiseen. Muuten riski lienee että saatu input ei tue vaan voi olla jopa ristiriidassa tavoiteltavien kustannussäästöjen kanssa. 

Olli Nylander Joo. kansalaisraadit ovat selkeästi ongelma. Yritin pohtia, miten kansalais- asiakasnäkökulma saataisiin aidosti mukaan kehitystyöhön. Sote on niin vahvasti ammattilaislähtöinen toimiala! 

Jari Smedberg Vaatii syvempää analyysia iskulauseiden ja kokeilukulttuurin sijaan:
Ensimmäinen askel olisi erotella käyttäjä-, asiakas- ja kansalaisnäkokulmat. Seuraavaksi ymmärrettävä valta-asetelmat, joita tuotetaan (tahtomatta) epätasapainoa palvelukohtaamisessa (organisaatio-työntekijä-asiakas/kansalainen). Kun edellistä tarkastelee vielä palvelulogiikan kehyksessä, niin silloin fokus terävöitynee.

Viitteet

(1) Terveydenhuollon digitalisaatioselvitys: Jarmo Reponen, Maarit Kangas, Päivi Hämäläinen, Niina Keränen: Tieto- ja viestintäteknologian käyttö terveydenhuollossa vuonna 2014. Tilanne ja kehityksen suunta. THL. raportti 12/2015
https://www.thl.fi/fi/-/sahkoiset-sote-palvelut-onnistuvat-vain-toimintaa-muuttamalla?redirect=https%3A%2F%2Fwww.thl.fi%2Ffi%2Fetusivu%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_tcsSJTqcGl0N&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-2-1-3&p_p_col_pos=1&p_p_col_count=2
- YLEn uutinen aiheesta:
http://yle.fi/uutiset/suomalaiset_karsastavat_sahkoisia_terveyspalveluja__niilla_saastaisi_aikaa_ja_rahaa/8592425

(2) Sosiaalihuollosta on tehty vastaava selvitys vuoden 2014 tietoihin perustuen. Tein tuon selvityksen pohjalta blogikirjoituksen. Haastoin siinä myös tätä integraatioasiaa väittämällä, että sosiaalihuollossa on omia erityisyyksiä verrattuna terveydenhuoltoon. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/01/sahkoiset-sosiaalipalvelut-syrjitty.html

(3) Avoimista rajapinnoista tein blogijutun v. 2014. Aiheesta käytiin runsaasti keskustelua erityisesti LinkedInissä.  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/avoin-rajapinta-sote-uudistuksen-itn-ja.html

(4) Apotti ja UNA: http://www.hel.fi/hki/apotti/fi/Etusivu; http://www.kunnat.net/fi/palvelualueet/projektit/akusti/akustiprojektit/una/Sivut/default.aspx
- Apotista olen kirjoittanut moneen otteeseen ja päivittänyt tilannetta: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/apotin-kandidaatit-selville-5122013.html

(5) Käytettävyyteen liittyen tein kirjoituksen Tietoasiantuntijalehden 2015 viimeiseen numeroon:
 http://ollintuumailut.blogspot.fi/2016/01/sahkoisten-palvelujen-kaytettavyys-on.html


THL:ssä on meneillään toimintakykyyn liittyvä käytettävyystutkimus. Taustana on ICF- kansainvälinen toimintakykyluokitus. Nimi: "Asiakaslähtöinen ICF-pohjainen mobiili arviointityökalu (mICF) - käytettävyystutkimus. Tutkitaan kansainväliseen ICF-luokitukseen pohjautuvan, demovaiheen mobiilisovelluksen (PoC, Proof of Concept) soveltuvuutta ja käyttökokemusta toimintakyvyn arviointiin. Tavoitteena on:
1. Suunnitella ja kehittää ketterien menetelmien avulla mICF-arviointityökalun demovaiheen (proof-of concept, PoC) mobiilikäyttöliittymä ICF-pohjaiseen toimintakyvyn arviointiin, eli asiakkaan toimintakyvyn vahvuuksien, ongelmien ja niihin liittyvien tekijöiden kuvaamiseen sekä yhteismitallistamiseen.
2. Testata ja mitata asiakaslähtöisesti mICF-arviointityökalun käytettävyyttä, esteettömyyttä ja hyväksyttävyyttä tutkimuksen aikaisista eri kehitysversioista, ensin käyttäjillä, joilla on fyysisiä toimintarajoitteita ja kun mICF on riittävän valmis käytettäväksi, osana kuntoutusprosessia vaikeavammaisilla henkilöillä, kuten lyhytkasvuisilla aikuisilla, lapsilla ja heidän vanhemmillaan.
3. Arvioida mICF:n vaikuttavuutta KELAn hoitoonohjauksen prosesseissa, tiedon laatua sekä miten mICF tuottamat asiakaslähtöiset toimintakykyprofiilit tukevat asiakkaiden voimaantumista ja ammattilaisten päätöksentekoa tavoitteiden asettelussa ja palveluiden suunnittelussa.

https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/hankkeet/33355

Sähköiset SOsiaalipalvelut - syrjitty agenda, päivitys 24.1.2016

TIVI-lehti, tammikuu 2016: Sovellus hoitaa sinua-artikkelin kuva (3)

"Vaikeat sanat pilaavat kaiken." Näin otsikoi pääkirjoitussivulla 17.1.2016 HS:n toimittaja Tuomas Niskakangas. Hänen mielestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kuuluu näihin vaikeisiin sanoihin. Lyhenne SOTE on myös tylsä. Parempi olisi puhua "terveysuudistuksesta". Sanoilla on kuitenkin myös tarkoitus. Valitettavasti niin poliitikot, media kuin osa sote-uudistuksen valmistelukoneistosta on unohtanut tyystin sanan sosiaalihuolto tai sosiaalipalvelut. Ei ole kyse terveysuudistuksesta pelkästään.

On se kumma, että sosiaalihuolto on kaikessa se reppana, hiukan syrjään työnnetty, joka käyttää halpiskamaa eikä vaadi pontevasti uutta ja ehtaa. Miksi sosiaalihuolto ei voisi olla tiennäyttäjä digitalisaatioprosessissa? Nyt se on perässähiihtäjä. Kuitenkin Suomi on on digiajan etulinjassa. Verkot toimii, tietokoneita on kaikilla, kännyköitä on tuplamäärin asukasta kohden ja älykännykät alkavat olla kaikkien käsissä.

Kummasteluni jatkuu. Viisi vuotta sitten vietiin läpi kansallinen TIKESOS-hanke v.2012. (1) Seurasin hanketta läheltä. Hankkeen operatiiviset vastuuhenkilöt tekivät aivan loistavaa työtä. Sosiaalihuollon digitalisoinnille luotiin systemaattinen, rakenteellinen perusta. Kun päästiin ns. asiaan, rahat loppuivat. Junassa sosiaalihuolto laitettiin perävaunuun ja terveydenhuolto heti veturin jälkeen. Kun terveydenhuollon valtakunnalliset kuviot ovat venyneet, ei sosiaalihuollossa ole päästy vauhtiin vasta kuin aivan viime vuosina. Valtakunnallisesti on lopultakin edetty eReseptin osalta ja Kantapalveluissa. Sosiaalihuolto on toki herätetty henkiin ja nyt panostusta jatketaan. Lopputulos on näkyvissä vuonna 2024. Jos kaikki menee aikataulussa, voin päästä asiakkaana hyötymään tästä uudistuksesta.

Ja vielä ihmettelyä. Sosiaali- ja terveydenhuollossa puhutaan jatkuvasti integraatiosta ja hoitoketjuista jne. ikään kuin kaikki sosiaalihuolto olisi ketjutettu ja riippuvainen terveydenhuollosta. Toki integraation tarpeita löytyy hoiva-alalla, erityisesti vanhustenhuollossa. Kuitenkin toiminta-ajatus, toimintamalli sosiaalihuollossa ja terveydenhuollossa on merkittävästi toisistaan poikkeava. Terveydenhuollossa lääkärin rooli päätöksenteossa on keskeinen. (Terveydenhuoltolaki, §57: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 ). Sosiaalihuollossa päätökset tehdään hallinnollisina päätöksinä. (Sosiaalihuoltolaki §45,http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301). Terveydenhuollossa päätöksentekoprosessiin ja koko hoitoprosessiin liittyvät oleellisesti erikseen tehtävät tutkimukset sekä operaatiot. Sosiaalihuollossa ei tällaisia tutkimuksia tehdä, vaan siellä noudatetaan omaa menettelytapaansa.

Sosaialihuollon palvelut erilaisia kuin terveydenhuollossa.Seuraava lista sosiaalihuollosta osoittaa, mistä siinä on kyse. Kyse on etuuksien jaosta (erit. toimeentulotuki), neuvontapalveluista, interventioista (kuten lastensuojelu) ja erilaisista sosiaalipalveluista. Sosiaalihuollon kenttä on asiakaskunnaltaan monelta osin perin juurin erilainen kuin terveydenhuollon kenttä. Toimeentulotuki on siirtymässä kunnilta Kelan vastuulle.Sosiaalihuollon palvelutehtävät ovat seuraavat ( viitteen 2, s. 118):

• adoptioneuvonta
• kasvatus- ja perheneuvonta (ml. perheasioiden sovittelu)
• kotipalvelut
• lastensuojelu
• lastenvalvojen tehtävät
• omaishoidon tuki
• pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tukeminen
• päihdehuolto
• sosiaaliasiamiestoiminta
• sosiaalipäivystys
• sosiaalityö aikuis- ja vanuspalveluissa
• sosiaalinen luototus
• toimeentulotuki
• vammaispalvelut ja kehitysvammaisten erityishuolto
• vanhusten laitos- ja asumispalvelut.

Digipalvelujen kartoitus. (2) Osana ns. Steps-hanketta on kartoitettu sosiaalihuollon digipalvelujen kattavuus. Kyselyn tulokset koskevat vuoden 2014 tilannetta. Kansalaisen kannalta sosiaalihuolto ja sosiaalipalvelut ovat varsin puutteellisesti ja vaihtelevasti esille netissä. Kunnalliset palvelujen tuottajat ovat yksityisiä paremmin esillä. Anonyymiä verkkoneuvontaa on tarjolla vähän. "Eri asiakasryhmille suunnattuja sähköisiä palveluita, kuten sähköistä hakemista palveluun ja videoneuvottelua tai etäpalvelua asiakkaan ja työntekijän välillä tarjoaa alle puolet tai vielä harvempi kuntaorganisaatioista ja yksityisistä organisaatioista vielä tätäkin harvempi. Osa organisaatioista ei järjestä tai tarjoa mitään edellä mainituista sähköisistä palveluista." (s. 6). Kartoituksen perusteella asiakastietojärjestelmien digitalisaation aste on varsin kattava, mutta puuttuvia palasiakin on. Erillisiä järjestelmiä on runsaasti (yli 50 kpl). Mobiilipohjaisia järjestelmiä on vähemmän. Tietojen siirron tekniset mahdollisuudet vaihtelevat. Tosin lainsäädäntökin estää osittain tiedonsiirtoa sosiaali- ja terveydenhuollon sisällä. Olemassa olevia perusrekistereitä (VTJ, verotus jne) käytetään vaihtelevasti. Verotietojen käyttö on vähäistä - kummallista. Rakenteisten tietojen käyttö ei ole kattavaa, vaikka työtä valtakunnallisesti on tehty - eli mahdollisuuksia olisi. Tietojen käyttömahdollisuuksia rajoittaa, jos ne ovat standardoimattomia ja paljolti tekstimuotoista tietoa.

Tarvitaan sosiaalihuollon innovaatioita. Ensimmäinen kuva ja tämä oheinen kuva ovat Tivi-lehden artikkelista "Sovellus hoitaa sinua". (3).  Juttu on innostava terveydenhuollon kannalta. Potilastiedot ovat minun. Mittaan itse terveyttäni kaikenlaisilla APS:eilla, jotka voin ladata älykännykkääni. Voin jopa osittain korvata lääkäripalvelut itsediagnosoinnilla jne. Tällaista innovaatiota tarjoaa lehden artikkeli. Jotenkin tämä on kaukana sosiaalihuollon ytimestä. Kannattaako perässä hiihtää terveydenhuoltoa. Pitäisi pikemminkin rakentaa sosiaalihuollon ytimestä lähteviä digi-innovaatioita. Mitenhän sellainen sovellus hoitaisi minua? Sosiaalihuollossa voitaisiin kiinnittää vaikkapa huomiota seuraaviin juttuihin Sote hyötykäyttöön jaotuksella:

• Kansalainen: kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshoito saman valtakunnallisen palvelujen varaus- ja arviointisysteemiin; nyt palveluvaaka (https://www.palveluvaaka.fi/) hyvä alku, mutta ei kata kaikkia palveluita - tarvitaan kansallinen kattava sotepalvelurekisteri; se voidaan avata avoimeksi dataksi ja houkutella yksityisiä tahoja tekemään sovelluksia; neuvontapalvelut kattaviksi ja anonymisaation mahdollisuus - kriisipalvelut erityisesti (4)
• ammattilainen: kotipalvelun mobiilisovellus (on jo testikäytössä olevia ratkaisuja), ammattilaistiedon standardointi ja sen helppo siirrettävyys asiakastietojärjestelmiin (suurta vaihtelua olemassa), ammattilaisten välinen tiedonvaihto (esim. sosiaalityöntekijä - poliisi; sosiaalityöntekijä - lääkäri tai sairaanhoitaja jne.; osittain hallinnollis-juridisia esteitä); ammattilainen ja asiakas (tiedon avaamisen haastavuus toista luokkaa kuin terveydenhuollossa)
• palvelujärjestelmä: toiminnanohjausjärjestelmä sosiaalihuoltoon mutta tarvitaanko yhtä yhteistä järjestelmää terveydenhuollon kanssa vai riittääkö tiedonvaihto avoimin rajapinnoin; taannoin esitin, että sosiaalihuoltoon tehtäisiin yksi valtakunnallinen ja kunnallinen järjestelmä - rahaa olisi säästynyt runsaasti ja nykytekniikalla olisi saatu hoidettua tiedon vaihto ja toisaalta tiedon rajaamiskysymykset
• infostruktuuri: kokonaisarkkitehtuuri ja standardit sekä määritykset ovat olemassa; tarvitaan tehokas toteutus; siksi hajanainen kuntakohtainen ratkaisu on tiensä päässä; vielä olisi mahdollista rakentaa Kansa-ratkaisun kylkeen sosiaalihuollon kokonaisjärjestelmä. 

Sosiaalihuollon haasteet ovat sen yhteiskunnallisessa roolissa. Sosiaalihuollon ongelmat ovat moninaisia. Niiden rajaaminen johonkin sähköiseen tuotteeseen rajaa aina myös koko ongelman käsittelyä. On myös haasteellista löytää busines-kysyntää johtuen asiakkaan asemasta, roolista ja motivaatiosta. Tein jutun aikanaan lastensuojelusta, joka omalta osaltaan kuvaa komplisoitua tilannetta. (5). 

Päivitys 17.1.2016: Päivi Voutilainen vastaa ja kysyy FB:n puolella: "Ihan näin mustavalkoisena en asiaa näe. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvin erilaisia, myös niiden tietopohja. Sillä on vaikutuksensa. Monesti kaipaan sosiaalihuollon osalta kehiin reippaita avauksia, että miten. Kun niin paljon on juuti tuollaista toteamistyyppistä, että nyt ne tallaa meitin. Vailla niitä ehdotuksia. Miten tulkitsen tuota sähköistä tilannetta kirjoituksessasi - onko kyse vain rahasta?"
Vastasin, että tarvitaan sosiaalihuollon ammattilaisten ja diginörttien innovatiivista yhteistyötä. 

Päivitys 17.1.2016: Mikko Huovila kommentoi FB:n puolella:

"Oikein hyvä, että joku nostaa esiin näitä sosiaalihuollon asioitakin. Kunnissa panostukset sosiaalihuollon tiedonhallintaan on kyllä varsin pientä. Laskeskelin kerran muutaman kunnan osalta, että mitä käyttävät sosiaalihuollon toimintamenoista ICT:hen. Kyseisissä kunnissa panostukset oli luokkaa 0,3-0,7 %. Helsingissä päästään noin 1 %. Vastaavassti koko soten osalta summa on n. 2 % ja yksittäisissä sairaanhoitopiireissä voi olla jopa 4-5 %.
Valtakunnallisessa kehityksessä Tikesoksen jälkeen on jääty silloin tehdyistä aikataulusuunnitelmista jo pari-kolme vuotta. Kantan myöhästyneet käyttöönotot ovat jättäneet Kansan odottamaan omaa aikaansa, vaikka valmius valtakunnalliseen läpivientiin määritysten puolelta olisi ollut jo varsin hyvä. Osittain kyse on myös rahasta, mutta priorisointi on ollut enemmän THL:n sisällä tehtyä.
Yksi mahdollinen selitys kuntien pieniin panostuksiin on kuitenkin se, että Kansaa varten tehty työ on ostettu kentällä kohtuullisen hyvin ja kun tiedetään sen tuovan uudistuksia, niin nyt väliaikaina ei juuri ole mitään uutta kehitetty. 
Yksi asia tuntuu olevan vaikea monen terveydenhuollon ICT-kehittäjän hahmottaa on, se että sosiaalihuoltoon kuuluu olennaisesti hallintomenettely ja palvelut perustuvat viranomaispäätöksiin. Itse palvelun toteuttaminenhan on sitten pitkälti samanlaista "tosiasiallista hallintotoimintaa" mitä terveydenhuoltokin. Kun puhutaan sote-integraation toteuttamisesta ICT:n avulla, niin pitkältihän nuo toiminnalliset integraatioasiat toteutuvat sitten niissä varsinaisissa palveluissa. Siellä on varmasti paikka yhteisille suunnitelmille, kertomuksille jne. Se ei kuitenkaan poista sitä, että sosiaalihuollon palveluissa aina on ensin tuo hallintoasian käsittely. Tässä on varsin olennainen luonne-ero terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä ja kun nyt tehdään sote-uudistusta "täydellisen integraation" idealla, niin keskeisin kysymys on minusta siinä, että miten tämä eroavuus tullaan huomioimaan ja ratkaisemaan ja mikä tulee lopulta olemaan sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain suhde."

Päivitys 18.1.2016: Mikael af Hällström kommentoi LinkedInin puolella seuraavasti: "Kuvittelisin että digitalisaation yksi merkittävimmistä tavoitteista koko julkisella sektorilla on toiminnan optimaalisen automaatiotason saavuttaminen. Sosiaalipuolella ymmärtäisin tämän siten, että ei-harkinnanvaraisten etuuksien myöntäminen olisi täysin automatisoitavissa, kun taas harkinnanvaraisten etuuksien myöntämiseen voitaisiin kehittää harkintaa harjoittavan virkahenkilön tueksi erilaisia automatisoituja tiedon keräämis- ja analysointivälineitä, ehkä jopa päätöksentekoa avustavia sovelluksia (työnimellä "sääntökoneet"). Oli päätöksentekijä sitten kone tai ihminen, yksittäisen päätöksen tueksi pitäisi pystyä keräämään mahdollisimman paljon siihen vaikuttavaa dataa sekä prosessioida se mahdollisimman valmiiksi päätöksentekoa tukevaksi informaatioksi, tästä kai "digitalisaatiossa" pohjimmiltaan tulisi olla kyse. Ei niitä normeja tarvitse edes purkaa, jos ne vain ovat loogisia ja ristiriidattomia :-)"
Vastasin Mikaelille seuraavasti: 
Itse asiassa toimeentulotuen siirto kunnista Kelalle on osittain perusteltavissa tällä mainitsemallasi automatisaatio-argumentilla. Toisaalta odottaisin myös sosiaalihuollon ammattilaisilta uutta otetta oman toiminnan arviointiinsa. Se oli myös yksi pointtini tuossa kirjoituksessani. 

Päivitys 24.1.2016: Heidi Anttila vinkkasi LinkedInin puolella ICF-pohjaisesta käytettävyystutkimuksesta, jota hän vetää THL:ssä. Projektin tavoitteet ovat seuraavat:
1. Suunnitella ja kehittää ketterien menetelmien avulla mICF-arviointityökalun demovaiheen (proof-of concept, PoC) mobiilikäyttöliittymä ICF-pohjaiseen toimintakyvyn arviointiin, eli asiakkaan toimintakyvyn vahvuuksien, ongelmien ja niihin liittyvien tekijöiden kuvaamiseen sekä yhteismitallistamiseen. 
2. Testata ja mitata asiakaslähtöisesti mICF-arviointityökalun käytettävyyttä, esteettömyyttä ja hyväksyttävyyttä tutkimuksen aikaisista eri kehitysversioista, ensin käyttäjillä, joilla on fyysisiä toimintarajoitteita ja kun mICF on riittävän valmis käytettäväksi, osana kuntoutusprosessia vaikeavammaisilla henkilöillä, kuten lyhytkasvuisilla aikuisilla, lapsilla ja heidän vanhemmillaan.
3. Arvioida mICF:n vaikuttavuutta KELAn hoitoonohjauksen prosesseissa, tiedon laatua sekä miten mICF tuottamat asiakaslähtöiset toimintakykyprofiilit tukevat asiakkaiden voimaantumista ja ammattilaisten päätöksentekoa tavoitteiden asettelussa ja palveluiden suunnittelussa.
 https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/hankkeet/33355

Viitteet

(1) Tikesos-hanke: 
"Tikesos-arkistossa on keskeiset sosiaalihuollon valtakunnalliseen tiedonhallintaan liittyvät taustaselvitykset ja muuta merkittävää aineistoa. Ne julkaistiin hankekaudella vuosina 2005-2011 ja Tikesos-viimeistelyt -projektissa vuonna 2012. Näitä aineistoja hyödynnetään kansallisessa kehittämisessä soveltuvin osin. Sivustolta löytyviä aineistoja ei päivitetä."

https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/aineistot/tikesos-arkisto

(2) Jarmo Kärki, Miia Ryhänen: Tieto- ja viestintäteknologian käyttö sosiaalihuollossa vuonna 2014, THL. Raportti 20/2015; http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-593-6 
- Tein aikaisempaan selvitykseen perustuen jutun 2012: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/05/sosiaalihuollolla-suuret-haasteet-tieto.html

(3) Sanna Leskinen: Sovellus hoitaa sinua, TIVI-lehti, tammikuu 2016, ss. 16-23

(4) Vanhuspalvelujen kannalta kirjoitin aiheesta kokemusperäisen jutun v. 2012:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/11/arjen-asiantuntijoille-apua.html

(5) Lastensuojelu:
http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/08/lastensuojelu-kasvava-ongelma.html

Onko Suomessa INE-syndrooma?, päivitys 4.5.2019

INE-syndrooma löytyy kirjasta "Riskitietoisuus - miten hyviä päätöksiä tehdään" (Gerd Gigerenzer 2015, suomennos Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita). Pyysin arvioitavaksi tuon kirjan sen mainostekstin siivittämänä. "Suuraineiston ja supertietokoneiden aikaikaudella uskomme, että osaamme ennustaa tulevaisuutta tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. ... Enemmän informaatiota ei aina johda parempaan päätöksentekoon. Oikeastaan yhä monimutkaisemmaksi käyvässä elämässämme se johtaa huonoihin päätöksiin. Hämmästyttävästi tosimaailmassa parhaat tulokset saadaan usein yksinkertaisilla menetelmillä, jotka perustuvat informaation karsimiseen ja vaistoon." Ennen kuin paneudun INE-syndroomaan, selvitän itselleni ja lukijoilleni, mistä tässä kirjassa on kyse.

Riskitietoisuus. Jokainen meistä oppii käsittelemään riskiä ja epävarmuutta. Gigerenzerin mielestä itse asiassa asiantuntijat ovat tässä osa ongelmaa, ei ratkaisua. (s.25). Riskejä on monenlaisia. Tunnettu, yksinkertainen riski voidaan laskea matemaattisena todennäköisyytenä. Tällä todennäköisyydellä on kolmet kasvot: 1. laskemisen helppous, 2. fysikaalisen rakenteen symmetrisyys, standardiominaisuus, 3. luotettavuus. Näitä kolmea ominaisuutta hyödynnetään esimerkiksi peliautomaateissa tai vaikkapa nopan heitossa mutta myös vakuutuslaskennassa ja sateen ennustamisessa. Sen sijaan monimutkainen riski johtaa monimutkaisiin laskelmiin ja niiden tulkintoihin. Vaikka tiedon käsittely, laskentateho ovat kasvaneet merkittävästi, silti monimutkaisissa riskeissä jää paljon arvailujen varaan. Tämän vuoksi Gigerenzer näkeekin asian aivan toisin. Monimutkaisiin riskeihin käytetään yksinkertaisia intuitiivisia ratkaisuja. Intuitio on nyrkkisääntö (heuristiikka), joka "1. ilmaantuu nopeasti tietoisuuteen, 2. jonka taustalla olevista syistä emme ole täysin tietoisia, vaikka 3. se on niin vahva, että se johtaa toimintaan." (s.40).

Gigerenzer 2015: s. 43; varmuusharhat

Epävarmuus ja riski - näitä ei saa sekoittaa toisiinsa. "Epävarmuutta on niin paljon, että elämässä on vähän tilanteita, joissa riski voidaan laskea tarkasti." (s. 42). Varmuus tarkoittaa nollariskiä, joka on harhainen käsitys. Käsitys perustuu siihen, että esim. teknologia tai jotkin testit ovat erehtymättömiä. Epävarmuutta voidaan myös hallita laskemalla riski. Kyse on ns. kalkkunaharhasta. ( s.47-48; s.239).
"Kalkkunaharha on uskomus, että riski voidaan laskea, kun niin ei ole. Riski voidaan laskea, kun kolme ehtoa toteutuu: 1. pieni epävarmuus: maailma on vakaa ja ennustettava, 2. vähän vaihtoehtoja: ei monia arvioitavia riskitekiköitä ja 3. arvioiden tekemiseksi on suuri määrä informaatiota."

Gigerenzer 2015: s.183:  luonnollliset frekvensst

INE-syndrooma kohdistuu ennen muuta terveydenhuoltoon ja lääkärien päätöksentekoon. "Nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä tikittää kolme aikapommia, jotka uhkaavat heikentää luottamusta siihen. Lääkärit eivät tee parastaan potilailleen, koska he: 1. harjoittavat defensiivistä lääketiedettä (Itsepuolustus), 2. eivät ymmärrä terveystilastoja (numerotaidottomuus) ja 3. tavoittelevat voittoa hyvyyden asemesta (eturistiriita)." (s. 189). Ensimmäinen kirjain I tarkoittaa itsepuolustusta ja se perustuu defensiiviseen päätöksentekoon. Sen räikein muoto on päättämättömyys, viivyttely tai vastuun välttely. Lääkärin työssä defensiivinen päätöksenteko ilmenee määräämällä testejä tai hoitoja, joihin ei ole kliinistä tarvetta tai jotka saattavat vahingoittaa potilasta. Defensiivisiä keinoja voivat olla myös määrätä tarvetta enemmän lääkkeitä tai siirtää potilaita toisille erikoislääkäreille tarpeettomasti, ehdotetaan jotain hoitoja tai tutkimuksia diagnoosin vahvistamiseksi. Gigerenzerin mielestä taustalla on oikeudenkäynnin pelko. Tämä pelko liittyy ennen muuta vakuutuspohjaisiin terveydenhuoltojärjestelmiin (kuten USA). Numerotaidottomuus (N) liittyy harhaisiin käsityksiin epävarmuudesta ja riskeistä. Numerotaidottomuus liittyy myös prosentti- ja absoluuttisten lukujen lukutaitoon. Gigerenzer suosittelee todennäköisyyslukujen (prosentit) rinnalla käytettäväksi luonnollisia frekvenssejä, jolloin todellisten lukujen avulla voidaan ymmärrettävästi tehdä päätöksentekoa auttavia laskelmia. E tarkoittaa eturistiriitaa suoranaista luvuilla hämäämistä joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Tiedostetun hämäämisen taustalla voi olla voiton tavoittelu. Tiedostamattoman hämäyksen taustalla voi puolestaan olla uskomus. Molemmat hämäykset saattavat olla toisiaan tukevia.

Gigerenzerin opinto- ohjelma. INE-syndrooman ehkäisemiseen Gigerenzer tarjoaa koulutusta. Opinto-ohjelmassa on kolme aihetta ja kolme taitojen luokkaa. Kolme aihetta ovat terveystaitoisuus, rahataitoisuus, digitaalinen riskipätevyys. Kolme taitoa ovat tilastollinen ajattelu, nyrkkisäännöt, riskin psykologia. "Tilastollinen ajattelu perustuu kvantitatiiviseen lukutaitoon, kuten siihen, että ymmärtää sateen todennäköisyyden, sen että nyrkkisäännöt liittyvät hyvien päätösten tekemiseen epävarmassa maailmassa ja että riskin psykologia liittyy emotionaalisiin ja sosiaalisiin voimiin, jotka ohjaavat käyttäytymistämme yksilöinä ja ryhminä." (s. 258-259).

Onko Suomessa INE-syndrooma? Gigerenzerin teos tarjoaa runsaasti esimerkkejä aiheesta perustuen lähinnä USAssa ja Saksassa tehtyihin tutkimuksiin ja hänen omakohtaisiin havaintoihin. Vakuutuspohjainen järjestelmä ruokkii mitä ilmeisimmin INE-syndroomaa. Se selitys siis ei kaikilta osin päde Suomessa. Yksityisessä terveydenhuollossa ja erityisesti työterveyshuollossa sen sijaan monelta osin pätee vastuun siirto ja diagnoosin varmistaminen lisätutkimuksin. Tähän liittyy myös mitä ilmeisimmin tuo taloudellinen intressi. Julkisessa terveydenhuollossa tilanne voi ääripäässä olla päinvastainen. Taloudellinen säästö ajaa tutkimusten priorisointiin - turhien tutkimusten välttelyyn. Suomessakin keskustellaan jatkuvasti erilaisista seulonnoista ja niiden merkityksestä. Tässä asiassa Gigerenzerillä on runsaasti esimerkkejä erityisesti syöpäsairauksiin liittyen. Puhuttaessa terveydenhuollon kustannusten säästöistä pitäisi avata keskustelu mahdollisesta INE-syndroomasta ja sen vastalääkkeistä. INE-syndroomaan liittyy myös vastuun siirto yleislääkäriltä erikoislääkärille. Tässä onkin sitten kyse ammatitaidosta ja siitä, milloin tyydytään omaan ammattitaitoon ja ongelman lukutaitoon sekä intuitiiviseen päätökseen. Esimerkkejä on olemassa molempiin suuntiin: kevyisiin omiin ratkaisuihin tai jatkuviin päätöksenteon siirtoihin omalta kontolta tutkimuksiin ja muille asiantuntijoille.

https://www.innokyla.fi/web/verkosto463737

Sotetieto hyötykäyttöön - strategia ja sen toteutusohjelma pureutuu osittain aiheeseen, mutta tämän ohjelman "lääkkeitä" ei ole systemaattisesti peilattu INE-syndroomaan ja sen ehkäisyyn. Kyse on päätöksen/päätöksenteon tukijärjestelmien kehittämisestä. Kyse on myös luottamuksesta tukijärjestelmiin sekä tietysti päätöksentekijöihin. Kannattaa tutustua tähän "Riskitietoisuus"-teokseen, vaikka esimerkit eivät kaikilta osin ole Suomen oloihin sopivia.





Päivitys 10.1.2016: Dr Jouni Laurila kommentoi FB:n puolella seuraavasti:

"Lyhyesti näihin: "Lääkärit eivät tee parastaan potilailleen, koska he: 1. harjoittavat defensiivistä lääketiedettä (Itsepuolustus), 2. eivät ymmärrä terveystilastoja (numerotaidottomuus) ja 3. tavoittelevat voittoa hyvyyden asemesta (eturistiriita)."

1. Ei ole kovin suuri ongelma vielä Suomessa mutta tulee kasvamaan. Syynä median tapa syyllistää ja kansainvälinen malli. (Olen työskennellyt myös muissa maissa)

2. Sitä varten on tohtorit ja muut tiedettä tehneet eli numerot osaavat. Jakaantuvatko oikein eri paikkoihin, on hyvä kysymys. Tai kulkeeko tieto oikeassa järjestyksessä, yliopistosta periferiaan.

3. Julkisessa ei koske lääkäriä, mutta organisaatiota helposti kyllä. Erilaiset säästöt, kuten jonojen pidentäminen ja näin pahempi sairastuminen niillä jotka tarvitsevat nopean ja oikean hoidon.

Vai mitä sanotte näihin lyhyihin kantoihin."

Päivitys 16.1.2016: Mikko Paunio FB:n puolella kommentoi seuraavasti: "Ihan hyvä mutta vahvasti USA vaikutteinen kuten itsekin totesit. Luin tätä kirjallisuutta paljon kymmenisen vuotta sitten kun selvittelin työkseni päätöksenteon ongelmia kun tukeudutaan varovaisuusperiaatteeseen. Defencive medicine johtuu malpractice syytteiden uhasta ja näin potilaiden säteilyannokset ovat Suomeen nähden moninkertaiset."
Päivitys 17.1.2015:  Jouko Tuomisto FB:n puolella kommentoi:  "David Kahneman, Amos Tversky ja Paul Slovic ovat tutkineet riskinoton psykologiaa yhdessä ja erikseen vuosikymmeniä. Kahnemanin kirjassa Thinking, fast and slow on herkullista kuvausta siitä, kuinka intuitio (mutu, system 1) on yleisin päätöksentekomekanismimme, koska harkintaan ja matematiikkaan perustuva päätöksentekomekanismi (system 2) on laiska. Päätöksentekoa voidaan kouluttaa, mutta yleisesti ottaen Kahneman on aika pessimistinen suurempien muutosten suhteen. Daniel Kahnemanin Thinking, fast and slow ilmestyi 2011 ja sen on suomentanut Kimmo Pietiläinen 2012 (Terra Cognita). "

Päivitys 26.1.2016: Jouko Tuomisto esitteli FB:n puolella tähänkin aiheeseen liittyvän mielenkiintoisen tutkimuksen: 

Newyorkilaiset tutkijat ovat selvittäneet erehtymisen vaikutusta seuraavan yritykseen ongelmien ratkaisemisessa. Erehtyminen hidastaa harkintaa (mikä näky myös aivojen reaktioissa), millä ilmeisesti pyritään ajan antamiseksi lisäinformaation hankkimiseen. Samalla kuitenkin osoittautuu, että uusi informaatio ei ole enää yhtä hyvää kuin alkuperäinen. Tämä vähentää sen käyttöarvoa ja seuraavassa ratkaisussa erehtyminen on jotakuinkin yhtä todennäköistä kuin ensimmäisessäkin. ADHD-ja skitsofreniapotilailla hidastumista ei tapahdu. Siksi tutkijat arvelevat olevansa keskeisten päätöksenteon mekanismien äärellä. http://www.alnmag.com/…/study-explains-why-mistakes-slow-us…Study Explains Why Mistakes Slow Us Down, But Not Necessarily for the Better

Taking more time to make decisions after a mistake arises from a mixture of adaptive neural…

alnmag.com

Päivitys 4.5.2019: Jouni Laurila nostaa esille systemaattisen laatutyön siteeraamalla tuoretta USA.laista tutkimusta.: 
 

DrJouni Laurila Laatutyöskentely vähensi turhia tutkimuksia
Helena Liira

Laatutyöskentely vähensi turhia tutkimuksiaKuva 1 / 1
Yhdysvalloissa terveydenhuoltoon käytetään 3 300 miljardia dollaria vuodessa, lähes 18 % kansantuotteesta. On arvioitu, että summasta 10–30 % kuluu hyödyttömään toimintaan, esimerkiksi tarpeettomiin tutkimuksiin, kuten ennen kaihileikkausta rutiininomaisesti otettaviin thoraxröntgenkuviin, laboratoriokokeisiin ja EKG-tutkimuksiin.

Los Angelesissa turhiin tutkimuksiin puututtiin laatutyöskentelyn avulla. Vertailussa oli kaksi yliopistosairaalaa, joista toisessa sairaanhoitaja sai 10 kuukauden pituisen koulutuksen laatutyöhön. Hän etsi ensin sairauskertomuksista tiedon preoperatiivisten tutkimusten yleisyydestä, esitti sen jälkeen tiedot silmätautien ja anestesiologian klinikan johdolle saadakseen tuen muutokselle, koulutti nuorempia lääkäreitä, joiden vastuulla tutkimusten määrääminen oli, sekä ohjeisti hoitajia lopettamaan rutiininomaisten preoperatiivisten käyntien ohjelmoinnin. Laatuhoitaja käytti tähän noin 20 % työajastaan. Hänen tukenaan toimi moniammatillinen tiimi, joka toisti viestiä eri ammattiryhmille.

Puoli vuotta hankkeen jälkeen preoperatiiviset käynnit olivat vähentyneet 93 %:sta 24 %:iin, kun verrokkisairaalassa ne lisääntyivät 89 %:sta 91 %:iin. Thoraxkuvaukset, laboratoriokokeet ja EKG:t vähenivät interventiosairaalassa samansuuntaisesti ja pysyivät ennallaan verrokkisairaalassa. Aineisto käsitti noin tuhat kaihileikkauspotilasta.

Lue myös
Kiireettömien EKG-tutkimusten määrä terveyskeskuksissa vaihtelee huomattavasti
Terveyskeskusten EKG-tutkimuksissa suuret erot
Käytännön­läheistä kliinistä radiologiaa
Seurannassa havaittiin, että osa potilaista kuitenkin hyötyi preoperatiivisesta käynnistä, kun esimerkiksi leikkaukseen valmistautuminen onnistui paremmin. Laatutyöskentelyä tarkennettiin, ja vuoden seurannan jälkeen potilaista taas 67 % kävi valmistelukäynnillä. Thoraxkuvausten (12 %), laboratoriokokeiden (28 %) ja EKG-rekisteröintien (11 %) käyttö pysyi vähäisenä.

Tutkijoiden päätelmänä on, että kapitaatiopohjaisessa järjestelmässä laatutyöskentelyn avulla voidaan järkevöittää käytäntöjä ja säästää kustannuksissa. Laskutukseen perustuvassa järjestelmässä preoperatiivisten tutkimusten vähentämiseen ei ehkä ole mielenkiintoa.

Mafi J, Godoy-Travieso P, Wei M ym. Evaluation of an intervention to reduce low-value preoperative care for patients undergoing cataract surgery at a safety-net health system. JAMA Intern Med, verkossa ensin 25.3.2019. doi:10.1001/jamainternmed.2018.8358