Potilastietojärjestelmille jälleen välttävä arvosana, päivitys 12.2.2015

Päivitys 12.2.2015: Mm. LinkedInissä on aiheesta käyty keskustelua aina tähän päivään saakka. Pyysin vielä tiivistä ehdotusta, mitä pitäisi tehdä arvosanan nostamiseksi. Koko asia pitää liittää "liiketoiminnan" (siis julkisella puolella palvelutoiminnan) kehittämiseen. IT on ymmärrettävä strategisena voimavarana. Taustalla on hiljakkoin tehty laajaan IT-barometriaineistoon perustuva analyysi. (ks. alla päivitykset 12.2.15 ja 1.2.15 /Tomi Dahlbergin kommentit sekä viite 6 : IT-barometri ).


"Vastajulkaistussa tutkimuksessa lääkärit antavat potilastietojärjestelmille kouluarvosanaksi 6,6. Lääkärien käyttäjäkokemuksissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosien aikana." (1) Lääkäriliiton, THL:n ja Aalto-yliopiston yhteisessä tutkimuksessa tehtiin nyt uudelleen tutkimus lääkärien suhtautumisesta olemassa oleviin potilastietojärjestelmiin. (Edellinen v. 2010). Tulos oli masentava. Muutosta ei aikaisempaan tutkimukseen ollut. Tutkimus osoittaa, että potilastietojärjestelmien kehittäminen ja uudistaminen on tosi hidas prosessi. Neljässä vuodessa ei ole näkynyt valoa tunnelin päässä. Tutkimus osoittaa myös sen, että lääkärit huolimatta merkittävästä asemastaan terveydenhuoltojärjestelmässä eivät ole kyenneet edistämään asiaa. Neljän vuoden takainen kritiikki pätee edelleen. Muutkaan kentän johtavat tahot eivät ole reagoineet jo aikaisemmin havaittuun masentavaan tulokseen. Aikaisemman tutkimuksen tapaan potilastietojärjestelmien käytettävyyttä on arvioitu erityisesti lääkärien perinteisiin työtapoihin perustuen. Kommentoin jo edellistä tutkimusta ja toivoin, että kiinnitettäisiin jatkossa huomiota myös työprosesseihin ja niiden uudistamiseen. Tässäkään asiassa ei ole mielestäni edistytty. (2) Tutkimuasetelma jättää käsittelemättä kokonaan potilaiden näkökulman potilastietojärjestelmiin. Viime vuonna virolainen Madis Tiik kritisoi voimakkaasti suomalaisia potilastietojärjestelmiä mm. tämän potilasnäkökulman sivuuttamisesta. Kirjoitin tästä blogikirjoituksen ja seurasin tiiviisti päivittämällä aiheesta käytyä keskustelua. (3).

Potilastietojärjestelmissä puhuttaa edelleen tiedon laatu, luotettavuus, ajantasaisuus. Potilastietojärjestelmä voi sinänsä olla syyllinen hoitovirheeseen, jos koodattu tieto näyttäytyy virheellisenä viestinä eteenpäin. Lääketieto on hyvä esimerkki tiedon virheellisyydestä. Tämä virhemahdollisuus teknisenä virheenä korostuu, kun lääketiedot siirretään sähköisesti eteenpäin. Laatuvirheet voivat johtua täysin inhimillisistä tekijöistä, mutta myös potilastietojärjestelmän rakenteellisista heikkouksista. Uusimmissa kehitteillä olevissa potilastietojärjestelmissä lääketieto on erityinen huomion kohde. (4)      Virheiden minimointi on mahdollista kehittämällä tietojärjestelmiin erilaisia apuneuvoja. Minimissään apuneuvot estävät mahdottoman tiedon koodaamisen. Maksimissaan apuneuvot voivat olla ns. päätöksen tukijärjestelmiä. (5) Kattavasti tällaisia järjestelmiä ei ole nykyisissä suomalaisissa potilastietojärjestelmissä. Puhutaan myös rakenteisesta ja rakenteistamattomasta tiedosta. Rakenteista tietoa ovat erilaiset koodit, luokitukset. Rakenteistamatonta tietoa on vapaa teksti. On oletettavaa, että vapaasta tekstistä ei päästä eroon potilastietojärjestelmissä. Tekstien ymmärrettävyyttä ja käsitteellistä vertailtavuutta voidaan kuitenkin kehittää aimo askelin. (6) Potilaan kannalta teksti on vielä tänä päivänä vaikeasti ymmärrettävä - joskus jopa suorastaan tragikoomista.  (7)

Päivitys 26.1.2015: Toisaalla FB:ssä kysytään, onkohan asialle tehty jotain? Vastaan: Olin mukana ensimmäisen tutkimuksen julkistamistilaisuudessa, jossa haettiin eri osapuolten kesken toimenpiteitä asialle. En päässyt tähän viimeiseen julkistustilaisuuteen, mutta sielläkin käsittääkseni pohdittiin asiaa. STM:n strategioissahan tämä asia on nostettu esille. Pääkaupunkiseudulla ja HUS:ssa kokonaisratkaisua haetaan Apottihankkeen kautta. Uusi potilasjärjestelmien sukupolvi saattaa aikanaan tuoda apua.
Päivitys 27.1.2015: Käytettävyysasiantuntija Timo Jokela kommentoi toisaalla LinkedInissä asiaa näin: 

Timo Jokela

Usability and UX professional

"On mielenkiintoista nähdä myöhemmin, miten käytettävyys otettiin huomioon Apotin tarjouspyynnössä. Sen näkee sitten, kun tarjouspyyntö tulee julkiseksi.
Se, mitä asiasta kerrottu etukäteen (esim. joissakin Apotin esityksissä), niin vaikuttaa että toimitaan niin kuin on toimittu ennenkin. Siis tavoilla jotka eivät ole toimineet:
* käytettävyys vertailukriteerinä (eikä pakollisina vaatimuksena)
* pisteytystä teetetty käyttäjäraadeilla
* käytetty pisteytyskyselyä (SUS), joka on tarkoitettu käyttäjäkokemuksen arviointiin
* tehty vertailevia käytettävyystestejä demoilla
Nämä siis epävirallista tietoa, kun tarjouspyyntöä ei ole vielä nähtävillä.
Joka tapauksessa, jos näin on todella toimittu, niin on enemmän tai vähemmän sattumaa, minkä tasoinen tuleva järjestelmä tulee olemaan käytettävyydeltään.
PS. Kirjoitin tästä Hesariin jo vuonna 2012, viitaten nimenomaa Apottiin: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1341031828126"

Päivitys 28.1.2015: Tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä Suomen Lääkäriliitosta kommentoi blogikirjoitustani seuraavasti:

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tietojärjestelmiä tai uusia toiminnallisuuksia käyttöönotettaessa tulisi pohtia myös työtapoja ja työnkulkuja. Tämä on edellytyksenä myös toiminnan tehostamiselle/ tuottavuuskehitykselle. Ilmeisestikin tätä tehdään varsin vähän. Itse näen tämän nimenomaan johtamiskysymyksenä. Tietojärjestelmien vaativuusmäärittelyiden yhteydessä tulisi kirjata myös tavoitteet toiminnan tehostamiselle, tai ainakin suunta mihin pyritään. Minua yllättää se, että varsin vähän tietojärjestelmiin kirjattuja tietoja käytetään toiminnan suunnittelussa tai ohjaamisessa.

Kehitystä on myös tapahtunut ja siinä näkyy/kuuluu myös kliinistä potilastyötä tekevien ääni (esim. yhteenvetonäkymien yleistyminen/kehittyminen, lääkityksen interaktiotarkistukset jne). Nämähän ovat juuri käytännön lääkärintyötä tukevia ominaisuuksia. Itse olen mietiskellyt, että kuinka suuri osa tietojärjestelmiin kohdistetuista moitteista koskee itse asiassa kankeita työnkulkuja ja prosesseja.

Toteat, että ”Tutkimuasetelma jättää käsittelemättä kokonaan potilaiden näkökulman potilastietojärjestelmiin.” Tämä on aivan totta, mutta tätäkin tehdään osana laajempaa hanketta, ks tarkemmin:  Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmä­palveluiden seuranta ja arviointi

Päivitys 12.2.2015: Linkedinissä on käyty pitkä keskustelu aiheesta. Houkuttelin vielä keskustelijoita tiivistämään, mitä pitäisi tehdä, jotta arvosanaa saataisiin nostettua. Tomi Dahlberg tarttui asiaan ja tiivisti asian. Tomi kommentoi asiaa myös mm. 1.2.15, jonka kopioin tähän jo aikaisemmin.

• 
  

  Tomi
  Tomi Dahlberg

  Senior Researcher (part time) at Turku School of Economics

  Miten saada arvosana paremmaksi.
  
  Olen jo viitannut IT-barometritutkimukseen.Sen tulokset ovat olleet johdonmukaisesti samanlaisia vuodesta toiseen. Organisaatioista 10-20 % on kyvykkäitä IT:n johtamisessa ja soveltamisessa. Osaamishaaste koskee muita kuin IT-ammattilaisia.
  
  Tämän vuoden IT-barometriin laadimme sen tulosten perusteella 6 kohdan ohjelman IT:n johtamis- ja soveltamisosaamisen kehittämiseksi. Lainaan sen tähän:
  
  1. Ymmärrä IT:n merkitys organisaatiosi liiketoiminnalle ja ryhdy johtamaan ja kehittämään sitä liiketoiminnan strategisena voimavarana
  
  2. Linjaa yhteen liiketoiminta ja IT sekä sovi IT:n hallintaa ja johtamista koskevat selkeät vastuut asettaen niille mitattavissa olevat tavoitteet. Seuraa tavoitteiden toteutumista
  
  3. Ennen IT-ratkaisuja ja –hankintoja aseta niille liiketoimintaan sidotut mitattavissa olevat tavoitteet. Seuraa tavoitteiden toteutumista hankinnan ajan ja sen jälkeen
  
  4. Ryhdy johtamaan liiketoimintaan liitettyä IT:tä kokonaisuutena, käytännönläheisen kokonaisarkkitehtuurin avulla
  
  5. Ryhdy ajoittamaan ja toteuttamaan IT-investointeja liiketoimintasi kehittämisen osana ja toteuta niitä johdonmukaisesti yli taloussyklien
  
  6. Pohdi uusien teknologioiden merkitystä ja käyttöä liiketoiminnassasi ja muuta pohdinnan tulokset konkreettisiksi ja tavoitteellisiksi toimenpiteiksi ja ohjelmiksi
  
  IT-barometriaineistolle tehdyn tilastonanalyysin mukaan kuuden kohdan ohjelmassa mainituilla tekijöillä on suurimmaksi osaksi yli 99.99 % prosentin todennäköisyydellä yhteys IT:n tuottamiin liiketoiminnallisiin hyötyihin, projektien onnistumiseen, tiedon laatuun ja muihin IT:n tuottamiiin hyötyihin. Julkinen raportti ja kalvosarjahan löytyvät TIVIAn sivuilta ja maaliskuusta alkaen myös ResearchGatesta minun nimelläni.
  
  Yksityiskohtaiset raportit ovat yhteensä lähes 250 sivuisia sisältäen tilastoanalyysit. Ne osoittavat myös, että hyviä IT:n johtamisen käytäntöjä noudattavat organisaatiot käyttävät keskimäärin vähemmän rahaa IT:hen ja saavat merkittävästi enemmän taloudellisia ja muita hyötyjä IT:stä

Päivitys 1.2.2015: Tomi Dahlbergilla on pitkä kommentti LinkedInissä:

• Palaan Ollin alkuperäiseen välttävä arvosana tekstiin. Julkistimme 30.1.2015 TIVIAn 7. IT-barometrin (2014) tuloksen. Yksi noin 250 kysymyksestä on kouluarvosana IT:n soveltamiselle vastaajan organisaatiossa. Keskiarvo oli 7.6. Arvosana on pysytellyt 7.5 lähellä kaikki vuodet paria heikompaa arvoa lukuunottamatta. Vastaajissa liene lääkäreitä, mutta jokunen shp:n johtaja ja tietohallintojohtaja. Kaikkiaan IT-barometri osoitti jälleen kerran etteivät IT:n soveltamisen ja johtamisen kyvyt ole kohentuneet Suomessa - nyt siis 7 vuoden aikana. Kolmen 36 tunnusluvusta lasketun indeksin arvot ovat 96, 98 ja 101, kun perusarvo vuodelta 2008 on 100. Lisäksi barometri todistaa monesta näkökulmasta, että enintään 10-20 % suomalsista organisaatioista on kyvykkäitä IT:n soveltajia ja johtajia.
  
  Tietojärjestelmillä käsitellään tietoja ja niillä on erilaisia käyttäjäryhmiä. Kuten keskustelussa on todettu niitä ovat lääkärien ja hoitohenkilökunnan lisäksi ainakin potilaat/kansalaiset, heidän omaishoitajansa, viranomaiset ja tutkijat. Potilastietojen hyvä laatu ja käyttökelpoisuus ovat erittäin haastavia tavoitteita, koska käyttäjien odotukset ovat hyvin erilaisia yleisellä tasolla ja kussakin käyttötilanteessa erikseen. Tietotarpeet poikkevat toisistaan valtavasti erilaisissa käyttötilanteissa. Tämä vaikuttaa myös siihen millaisten tietojen syöttämistä potilaista pidetään tärkeänä - ja minkä tietojen oikeellisuuteen kiinnitetään siten huomiota. Tähän lisään vielä sen, että sama toiminto voidaan tehdä hyvin eri tavoin kahdessa tai useammassa saman organisaation pisteessä, vaikkapa HUS:iin kuuluvilla terveysasemilla. Kun sitten kaikki erilailla syötetyt, käsitellyt ja ylläpidetyt potilastiedot kootaan yhteen järjestelmään on mataforaa lainatakseni omenoiden ja appelsiinien soppa valmis, vaikka käytössä olisi yhteinäinen tietomalli.
  
  Samalla foorumilla on käyty keskustelua tietojen kertasyötöstä ja sivuttu samoja asioita. Potilastietojen kuten muittenkin tietojen korkean laadun toteuttamisen lähtölkohtana on - oman käsitykseni mukaan - tiedon kontekstuaalisuuden ymmärtäminen. Samalla tämä tarkoittaa tiedon yksikäsitteisyyden oletuksen hylkäämistä. Ehkä potilaan nimeä, sotua yms. lukuunottamatta, ei siis ole olemassa joukkoa potilastiedon attribuutteja ja käsitteitä, jotka ovat universaalisti totta ja samaa tarkoittavia vaan ne riippuvat kulloisestakin tiedon käyttötilanteesta. Yksikäsitteisyys oletuksella päädytään umpikujaan.
  
  Mainitsemassani keskustelussa on esitetty monenlaisia omasta mielestäni toimivia ajatuksia siitä, miten kontekstuaalisuus saadaan aikaan. Seuraavassa pari esimerkkiä ääripäistä. Pyrittäessa yhteen potilastietojärjestelmään, vaikkapa Apottiin, potilastietojen osana tulee olla metatieto tiedon käyttötilanteesta. Toisessa ääripäässä rekisterit voidaan pitää hajallaan ja luoda rekisteri, joka tuntee potilastiedojen sijainnin. Tiedot kootaan yhteen tämän rekisterin avulla mukaan lukien kunkin rekisterin metatiedot. Käytännöllisimmät ratkaisut ovat jossain ääripäiden välissä. Tärkeintä on metatieto.
  
  Yritän lopuksi havainnollistaa yllä olevan. Olemme tutkineet KanTa tiedon laatua. Yhtenäisimpänä KanTatietojen attribuuttina pidän potilaan kuumemittauksen tulosta, joka ilmaistaan celcius asteina. Kun kokoamme yhteen kaikki potilaan, vaikkapa 10, KanTasta löytyvää kuumemittaustulosta, onko tieto luotettavaa ja laadukasta? EI! Emme nimittäin tiedä millä laitteella mittaukset on tehty, mistä ruumiinosaasta, millä menetelmällä (joissankin lisätään automaattisesti 1 celcius), oliko kysy ensimittauksesta ja vai uusintamittauksesta, millainen lääkitys potilaalla oli, oliko mittaus tehty lepotilassa vai rasituksessa, oliko mittaus tehty seisaallaan, istuen vai makuuasennossa, … Kokonaiskuvan muodostamiseen vaikkapa potilaan tilasta tarvitaan metatietoa kontekstista. 

  
  

  Ja tässä on kommenttini Tomille:
  

  Olen pitkälti Tomin kanssa samoilla linjoilla. Terveydenhuollossa on kuitenkin mahdollisuuksia yksikäsitteisyyden lisäämiseen. Sitä ei mielestäni voi hylätä tavoitteena, koska nimenomaan terveydenhuollossa mittaaminen on mitä ilmeisimmin eräs keskeinen osa hoitoprosessia. Metatietojen osalta olen samoilla linjoilla. Kuitenkin siinäkin osiossa on saavutettava yhteinen ymmärrys. Muuten tuo osio ei auta juurikaan - ainakaan kaikkia käyttäjäryhmiä.

Viitteet

(1) Potilastietojärjestelmiä koskeva Lääkäriliiton, THL:n ja Aaltoyliopiston tutkimus 2015
Vastajulkaistussa tutkimuksessa lääkärit antavat potilastietojärjestelmille kouluarvosanaksi 6,6. Lääkärien käyttäjäkokemuksissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta viime vuosien aikana.

---

"Valtakunnalliseen tutkimukseen osallistuneista lääkäreistä joka viides antoi käyttämälleen potilastietojärjestelmälle arvosanan 4 tai 5. Kiitettäviä arvosanoja annettiin 6 %. Sairaaloiden lääkärit suhtautuvat tietojärjestelmiin kriittisimmin.
Sairaaloiden lääkäreistä yli 40 % koki järjestelmän virheellisen toiminnan olleen yhteydessä potilaalle aiheutuvaan haittatapahtumaan. Aihe vaatii lisätutkimusta.
Yksi tutkimuksessa havaittu ongelma liittyy tiedonkulun hitauteen organisaatioiden välillä. Kolme neljästä lääkäristä koki toisessa organisaatiossa kirjatun potilastiedon saamiseen kuluvan liikaa aikaa.
Aluetietojärjestelmien käyttö tiedonvälityksessä on yleistynyt merkittävästi. Terveyskeskuksen lääkäreistä kolme neljästä ja lähes puolet sairaaloiden lääkäreistä käyttää pääasiallisesti aluetietojärjestelmää tai vastaavaa, kun he hakivat potilastietoja toisesta organisaatiosta. Vastaavat osuudet olivat neljä vuotta aikaisemmin 56 % terveyskeskuksen lääkäreillä ja 29 % sairaaloiden lääkäreillä. Lääkärit määrittelivät aluetietojärjestelmien yhdeksi keskeisimmistä kehityskohteista.
Potilaan hyvän hoidon edellytyksenä on luotettavan tiedon saatavuus. Terveystiedon saatavuus on mahdollista, kun terveydenhuolto käyttää kertaalleen kirjattua, yhdenmukaista terveystietoa kattavasti valtakunnallisen Potilastiedon arkiston avulla.
Alueellinen yhteistyö tulee suunnata esimerkiksi tietojärjestelmien käytettävyyden parantamiseen. On tärkeää, että tietyllä alueella saman järjestelmän käyttäjät jatkosuunnittelevat  järjestelmän käytettävyyttä yhdessä, eivätkä kukin omassa organisaatiossaan.
Tutkimuksen tuloksissa oli nähtävissä myös myönteistä kehitystä. Lääkärin työtä helpottavat yhteenvetonäkymät olivat yleistyneet ja lääkärit olivat niihin myös aikaisempaa tyytyväisempiä. Samoin lääkitysten yhteisvaikutustarkistus ja sähköinen lääkemääräys koettiin hyviksi uusiksi ominaisuuksiksi. Toisaalta sähköistä lääkemääräystä koskevissa arvioissa oli eroja eri tuotemerkkien välillä.
Yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa
Toimimattomat tietojärjestelmät rasittavat terveydenhuollon rajallisia resursseja ja ne tulevat terveydenhuollolle kalliiksi.  Potilastietojärjestelmien käytettävyydessä on edelleen ongelmia, jotka haittaavat lääkärien jokapäiväistä työtä ja vaarantavat potilasturvallisuutta.
Järjestelmäkehityksessä käyttäjäkokemukset on huomioitava aiempaa paremmin. Kehittämistyössä on panostettava erityisesti järjestelmien vakauden ja nopeuden parantamiseen sekä tiedonkulkuun eri organisaatioiden välillä.  Myös sote-uudistus edellyttää moitteettomasti toimivia potilastietojärjestelmiä.
Lääkäriliiton, Oulun yliopiston, Aalto-yliopiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemä yhteistutkimus selvitti lääkärien kokemuksia potilastietojärjestelmien käytöstä ja käytettävyydestä. Tiedot kerättiin sähköisenä kyselytutkimuksena alkuvuodesta 2014. Tutkimukseen vastasi 3 781 potilastyössä olevaa lääkäriä. Vastaava tutkimus tehtiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010."
http://www.laakariliitto.fi/tutkimus/
Tietojärjestelmiä on myös jatkuvasti arvosteltu siitä, että ne vievät aikaa pois potilastyöstä. http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show%2Fnews_id%3D15312%2Ftype%3D1

(2) Kommentoin vuoden 2010 tutkimusta 2012 blogissani mm. seuraavasti. Tämä kommentti pätee edelleen: Lääkärit vastasivat kyselyyn yksilöinä eikä osana työyhteisöä. Kuitenkin tietojärjestelmät on rakennettu koko toimintayksikön tarpeisiin. Kyselyn piilo-oletus on lääkärien työn pitäminen sinänsä oikein järjestettynä niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Järjestetty ja järjestelmällinen tieto tuo kuitenkin merkittävät muutoksen mahdollisuudet työprosesseihin.  Kuitenkin esimerkiksi sanelun digitalisointi nostetaan positiiviseksi tutkimustulokseksi. Vaihtoehtoinen kehittämistapa on mallintaa  vanhat työkäytännöt. Luodaan niistä työyhteisön kannalta toimivimmat uudet käytännöt. Tämän päälle rakennetaan sitten tietojärjestelmät toteuttamaan kaikkien primaarikäyttäjien tarpeita. Tällaisella periaatteella nykyään rakennetaan tietojärjestelmiä yhteistyössä tilaajan ja tuottajan kanssa. Nykyiset potilastietojärjestelmät ovat syntyneet historiallisesti eri aikoina erilaisista intresseistä. Erikoissairaanhoidolla ja perusterveydenhuollolla on selvästi toisistaan poikkeava järjestelmähistoria. Erikoissairaanhoidossa on tietojärjestelmien avulla automatisoitu potilashallinnon asiat (tulo, lähtö, maksatus ja vastaavat) sekä sairaanhoidollisten palvelujen osiot (kuten laboratorio ja kuvantaminen). Viimeisenä on aloitettu varsinaisten potilasasiakirjojen sähköistäminen. Perusterveydenhuollossa on rakennettu astetta kokonaisvaltaisempia järjestelmiä heti täyttämään sekä potilashallinnon, sairaanhoidollisten palvelujen että potilasasiakirjojen sähköistämistä.  Osana toimittajien ja tilaajien sopimuskäytäntöä on kussakin tuotemerkissäkin omat paikalliset sovellukset. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/02/potilastietojarjestelmien.html 

Potilastietojärjestelmien historiasta teimme kesällä Mikko Nenosen kanssa yhteisen blogikirjoituksen: Lyhyen historiallisen analyysimme tuloksena totesimme lopuksi seuraavaa: "Hoitotapahtuman dokumentointi on vain yksi tietojärjestelmän käyttötarkoitus. Nykyaikainen tietojärjestelmä sallii kaikki ajateltavissa olevat käyttötarkoitukset, joita ovat kliinisen hoitotyön lisäksi prosessin ohjaus kaikilla tasoilla vastaanottohuoneesta kansliapäällikön työpöydälle sekä työn laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden seurantaan. Tällainen tietojärjestelmäarkkitehtuuri mahdollistaa potilaan vapaan liikkuvuuden sekä sote-alueelle toiminnan kokonaisoptimoinnin." http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/07/kihveli-soikoon-terveydenhuollon.html

(3) Madis Tiikin pohdinnat Ollin tuumailujen kohteena:  "Terveydenhuollon kellareissa elää vielä hirmuliskoja. Ne ovat suljettuja potilastietojärjestelmiä, joiden palvelimet pidetään tietoturvan nimissä omissa käsissä."...Ja tuuletus jatkuu: "Lääkärit ovat ottaneet kannan, että koska he tietävät enemmän, heillä on oikeus monopolisoida tietoa. En käsitä tällaista. Se on täysin ristiriidassa avoimuuden ja ihmisen valinnanavapauden periaatteiden kanssa."   Kommentoin blogissani tätä Madisin väittämää: Ei-lääkärinä joudun olemaan Madisin kanssa samaa mieltä. Toisaalta ei auta pelkkä monopolin rikkominen. On saatava tilalle luotettava, laadukas vuorovaikutteinen tiedonhallinta. Muuten erilaiset uskomukset ja jopa virheellinen tieto kääntyvät tosiasiassa potilasta vastaan. Miksi ei edelleen voitaisi korostaa "agenttisuhdetta". Lääkäri ja muukin ammattiauttaja on potilaan agentti. Näin myös potilasta koskeva tieto syntyy tuon agenttisuhteen kautta. Agentilla on tiedot, taidot ja teknologia tuoda mukaan tietoa, jota potilaalla ei ole. Potilaalla on puolestaan tuntemus, ymmärrys siitä, mitä omassa kehossa on vinksallaan.   http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/08/madis-tiikin-terveydenhuollon-it.html

(4) Jari Forsström, 20.1.2015, 14:00: Mitä lääkäri haluaa lääkitykseltä? (Mediuutiset):
"Lääkelista / lääkitystieto: Potilaan voimassa olevan kokonaislääkityksen tulee olla helposti hahmotettavissa. Näin virhetulkintojen mahdollisuus vähenee ja potilasturvallisuus paranee. Samalla päästään tilanteeseen, jossa jokainen ohjelmistoa käyttävä lääkäri myös voi täydentää tiedot ajan tasalle.
Kansallinen yhteensopivuus: Potilaan lääkelistan on oltava kunnossa ja ajan tasalla. Lääkitystietoja voidaan hyödyntää täysipainoisesti potilastiedon arkiston ja sähköisen reseptin kanssa. Tiedot Suomessa myynnissä olevista lääkkeistä hintoineen ja lähdetietoineen tulee päivittyä kahden viikon välein.
Potilasturvallisuus: Järjestelmän täytyy osata varoittaa interaktioista eli näyttää selkeästi riski- ja indikaatiotiedot. Tätä edesauttaa selkeä ja yhdenmukainen tapa hallita lääkitystietoja.
Helppokäyttöisyys: Järjestelmän pitää tukea lääkemääräyksen kirjoittamista esimerkiksi linkittymällä indikaatioiden tietokantaan. Etenemisen pitää olla loogista ja turhista klikkauksista tulee päästä eroon. Näin reseptien kirjoittaminen nopeutuu ja niiden tekstin laatu paranee. Lääkityksen hallinnassa on pyrittävä siihen, että lääketiedon muutoksissa lääkärillä on aina näytöllä nähtävissä potilaan kokonaislääkitys." http://www.mediuutiset.fi/kumppaniblogi/tieto/mita+laakari+haluaa+laakitykselta/a1043583

(5) Duodecim on kehittänyt vuosia päätöksen tukijärjestelmiä. STM:n sotetieto hyötykäyttöön -strategiassa on tämä nostettu myös esille. http://www.duodecim.fi/web/kotisivut/verkko-ja-mobiili/-/naytasivu/82983/95122/P%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksentuki%20EBMeDS.html

(6) Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen on ollut esillä vuosikausia. Aiheesta on tehty tuore tutkimus vuonna 2014. Hannele Hyppönen, Riikka Vuokko, Persephone Doubi, Päivi Mäkelä-Bengts: Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen - Menetelmät, arviointikäytännöt ja vaikutukset, THL-raportti 31/2014. Ohessa on keskeiset suositukset.

"Kiteytys rakenteistamisen menetelmäsuosituksista:
•Rakenteiden yhdenmukainen käyttö edellyttää riittävää koulutusta ja johdon

tukea.

•Rakenteita ja potilastietojärjestelmiä tulisi kehittää vuorovaikutuksessa

 huomioiden terveydenhuollon toimintaprosessit.

•Eri käyttäjien tarpeet on huomioitava rakenteiden kehitystyössä.

•Valtakunnallisella tasolla tarkasteltuna eri ammattiryhmien kirjaamiseen

käytettävien rakenteiden tulee olla yhteentoimivia.

•Kertomustietoa kirjataan jatkossakin rakenteisesti ja vapaana tekstinä.

•Rakenteistamisesta saatavia hyötyjä kirjaajan työn tukena ja toisiokäytössä

tulisi arvioida laajemmin suomalaisissa järjestelmissä ja valtakunnallisissa

tietojärjestelmäpalveluissa.

Kiteytys rakenteistamisen arviointisuosituksista:

•Valtakunnallisten tietojärjestelmäpalveluiden tarjoaman tiedon laadun sys-

temaattinen arviointi- ja seurantatyö pitää aloittaa.

•Valtakunnallisesti yhtenäisiksi määriteltyjä rakenteita tulisi auditoida.

•Potilastietojärjestelmien ja rakenteisen kirjaamisen käytettävyyden arvioin-

tia ja seurantaa tulee kehittää valtakunnallisen tason arviointina.

•Rakenteisen tiedon käytön ja vaikutusten rekisteriperusteiseen seurantaan

terveydenhuollossa tulee panostaa."
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125442/URN_ISBN_978-952-302-381-9.pdf?sequence=1

(7) Potilaskertomuksen tekstin ymmärrettävyys: Kirjoitin taannoin omista kokemuksistani useankin blogikirjoituksen. Tunnisteella "Olli potilaana" voi kokemuksiani tutkailla. Potilaskertomuksen ymmärrettävyyteen viittasin kirjoituksessani "Pieni on kaunista", josta on tässä kopioitu pieni ote:

Käsin kirjoitetut paperit olivat pääosassa. Samoin käytetty kieli vastasi Baabelin talon kielikuvia. En nyt halua tässä avata leikkauskertomusta, mutta onnistuneen leikkauksen jälkeen sen lukeminen tuntui todella hauskalta. Tässä alku ja loppu: Standardiportit, sisään Hassonilla....Napaportit kiinni faskiasta..., keskiportin aukkoihin laitetaan... upotettuja knoppeja, paikkaus kiinnitysliimalla. Lateraaliset aukot kiinnitetään liimalla. Kertomuksesta voidaan kutenkin aistia, että teknologia ja käden taidot ovat kiinteästi toisiinsa nivottuja. Samoin tekstistä käy ilmi, että monet perusratkaisut ovat koeteltuja. Näin riskit on minimoitu. Myös lopputuloksessa on otettu huomioon nopea haavojen parantuminen.  http://ollintuumailut.blogspot.fi/2012/02/pieni-on-kaunista-ollin-kokemus.html Päivitys 13.2.2015: Potilas pääsee katsomaan omia potilaskertomustietojaan. http://yle.fi/uutiset/mita_laakari_sinusta_kirjoitti_nyt_paaset_helpommin_tutkimaan_omia_potilastietojasi/7803406 (6) Tivia: IT-barometri 2014, julkaistu 30.1.2015:   http://tivia.fi/sites/tivia.fi/files/tivia/Julkaisut/tutkimukset/IT-barometri/ITBarometri_2014_29.1.2015_julkinen_versio_.pdf

Turistina Floridassa - mallia soterintamalle?, päivitys 2.4.2015

Turistina Floridassa voi pohdiskella sote- ja it-asioita. Olisikohan opittavaa tänne meille? Vai onko tämä Florida poikkeus osavaltioiden kaartissa?

Viite 2

Elintavat. Turistin silmin näyttää todella siltä, että valloissa on lihavia ihmisiä. Uskomattoman lihavia ihmisiä oli liikkeellä. (1) Pikaruoalla ja roskaruoalla lienee suuri osa tätä lihavuusbuumia. Jopa ravintoloihin on iskostunut tällaisten ruokien tarjoilu. Floridassa pitäisi olla hedelmiä ja vihanneksia mielin määrin, mutta ruokapaikoista niitä saa hakemalla hakea. Pohdiskelin aihetta pirullisena ongelmana taannoin. Oivallinen kirja aiheesta on "Läski maailma". (2) Totesin siinä mm.:  Yksilötasolla riskit tunnistetaan yleisesti mutta ajatellaan vältyttävän riskeiltä omassa elämässä. Jokaisella on vapaus toimia omien mieltymystensä mukaan. Yhteiskunnallisesti elintapariskit realisoituvat kasautuvina ongelmina, jotka ilmentyvät sairauksina ja huono-osaisuutena - syrjäytymisenä sekä kustannuksina meille kaikille. http://ollintuumailut.blogspot.fi/2014/02/pirulliset-ongelmat-sotessa-ei-helppoja.html

Vanhusten hoito ja eläkeläisyys. Vapaaehtoistyö lienee melkoisen yleistä ja saattaa olla monelta osin julkisen tai yksityisen palvelun rinnalla merkittävääkin. Vapaaehtoisia eläkeläisiä oli siellä sun täällä töissä kuten erilaisissa museoissa. Vanhusten palveluasemisessa saattaisi olla meillä opittavaa. Vapaaehtoistyö ja erilaiset lahjoitukset pitävät yllä monia palvelukoteja. Tuon toiminnan kautta tulee sellaista oma-aloitteista toimintaa mukaan, mikä joskus byrokraattisessa suomalaisessa vanhustenhuollossa puuttuu. Ja näin saadaan alennettua asukkaiden kustannusrasitusta. Kävimme oheisessa suomalaisten palvelukeskuksessa, joka edelleen oli varsin moderni (vuosimallia 1973). Rivitalomaisessa kokonaisuudessa oli saman katon alla palveluasumista ja hoivakotitoimintaa. (ks. oheinen kuva). (3)

Obama Care puhuttaa valloissa kaikilla tasoilla. Presidentinvaalikamppanja on aluillaan ja jo kovimmat republikaaniehdokkaat aikovat ratsastaa tiukoilla Obama Caren vastaisilla ajatuksilla. Selkoa en vastustajien tavoitteista saanut. Oliko vain nykytilan puolustusta. Obama Care kuitenkin  etenee, mutta vaivalloisesti. Jokaisen osavaltion on hyväksyttävä omassa päätöksentekoelimessään tämä uudistus. On runsaasti osavaltioita, jotka eivät ole sitä tehneet. On myös osavaltioita, joissa on toteutettu aikaisemmin Obaman uudistusta vastaava uudistus.  Toisaalta juttuja nykyjärjestelmästä kuunnellessa, Obama Care lienee muitenkin valloille järkevä etenemistie.http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain_terveydenhuoltouudistus#Sis.C3.A4lt.C3.B6
Päivitys 15.2.2015: HS:n taloustoimituksen juttu USAn onnistuneesta elvytyksestä siteeraamalla talousasiantuntija Jared Bernsteinia puuttuu myös Obama careen seuravasti:
"Bernsteinin mielestä yleinen sairausvakuutus, jotka Yhdysvalloissa kutsutaan nimellä Obamacare, tukki suuren menoaukon. Oikeisto on tästä aivan eri mieltä.
The Washington Post -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Bernstein selitti asian näin: jos nälkäinen menee kauppaan, häntä ei ole pakko ruokkia, mutta ensiavussa sairas on pakko hoitaa. Siksi valtiolla on erityisvastuu terveydenhoidosta.
Bernsteinin mukaan Obamacare uudisti järjestelmän niin, että sairausvakuutuksen kautta valtio tukee välillisesti yksityislääkäreitä. Tämä taas johtaa siihen, että valtio valvoo palveluiden laatua ja palkitsee tehokkuudesta.
"Kongressin budjettitoimiston mukaan terveydenhoitouudistus pienentää budjettivajetta, ei kasvata sitä. Lisäksi kymmenen miljoonaa amerikkalaista lisää sai uudistuksen ansiosta sairausvakuutuksen", Bernstein sanoo."http://www.hs.fi/talous/a1423887824757

IT- ihmetyttää. Luulisi, että valloista löytyisi turistinakin oivallisia tuomisia Suomeen. Mikähän nyt olisi? Lentokenttien turvatarkastukset? Omituinen yhdistelmä tekniikkaa ja manuaalista paperimaailmaa. Orlandon Epcot Center? Siellähän pitäisi majailla viimeisin tekniikka. Epcot kaipaa digitaalista päivitystä 2010-luvulle. Epcotin pikapassi voisi kuitenkin olla oivallinen keksintö siirtää sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tekniikkaahan käytetään jo Suomessakin monella tavalla. Pikapassin voisi saada sellaiset henkilöt, jotka tarvitsevat säännöllisesti sote-palveluja. Ovat siis riippuvaisia ulkoisesta avusta. Epcotissa pikapassilla ohitettiin pitkät jonot. Terveydenhuollossahan eriarvoistavana pikapassina oli aikoinaan erikoismaksuluokka, joka poistui vähin äänin hoitotakuun voimaan tulon myötä. Pikapassia voitaisiin jotenkin hyödyntää myös päivystyksessä, mutta edellytyksenä olisi kuitenkin päivystyksen prosessien uudistaminen. (nyt 5-10 tunnin odotukset ovat kestämättömiä). Pikapassin voisi tietysti integroida osaksi jotain yleisempää korttia erityisominaisuutena.

Turistin havainto on, että haasteita soten ympärillä on valloissakin runsaasti. Poliittinen päätöksentekokoneisto on vaikeuksissa USAssa myös tällaisten suurten uudistusten kanssa. IT-järjestelmät toiminnan ohjausjärjestelminä ovat mitä ilmeisin haaste. Obama Caressakin tuo asia tuottaa vaikeuksia. Muualta yhteiskunnasta hyvien toimintakäytäntöjen siirtäminen sote-alueelle on haaste. Niin ja ihmisten kokemukset ovat myös monenlaisia olemassa olevasta järjestelmästä - usein hyvinkin ristikkäisiä riippuen ongelmasta ja onnesta. Entä löytyisikö USAsta julkisen ja yksityisen omistuksen rinnalle kolmas omistusmuoto, joka toimisi erityisesti vanhusten palveluissa. Paikallisuus, yhteisöllisyys ja vapaaehtoistyön systemaattinen mukaan tuominen voisivat tarjota vaihtoehdon. Olisiko osuuskuntamuoto sopiva ? (4)

Turistin jatkohavainto/pikapassi: Niin eipä pikapassia tarvita, jos voidaan taata välitön hoitoon pääsy kaikille. FB:n kautta tuli linkki Brittien järjestelmään, jossa primaarihoitoon pääsy turvataan kahdessa päivässä. http://blogs.bmj.com/bmjopen/2015/01/12/few-uk-family-doctors-seem-to-be-treating-obesityoverweight-appropriately/?utm_content=bufferaee29&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

Päivitys 27.1.2015: Amerikan nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä vs. Suomen vastaava. Onko se nyt ihan näin kuin oheisessa linkissä olevassa kirjoituksessa todetaan? http://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/amerikan-malliin-suomenkin-terveydenhuollossa/?utm_content=buffer2503e&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer#.VMdlkmMiz3X

Päivitys 23.2.2015 /Obama Care/ FB-vinkki Jouni Laurilalta:

"Massachusetts oli kokeilu alue Obama Carelle ja tasa-arvo on lähtenyt paranemaan kuten tutkimus osoittaa.
Suomi on ollut samalla tasolla kuin USA.
Suomi alkaa jäädä jälkeen USA:ta kuten näkyy. Eikä poliitikkoja eikä valtaosaa kansaa asia näytä kiinnostavan."
"Expansion of insurance coverage in Massachusetts’ in 2006-07, there was a narrowing of racial/ethnic disparities " http://buff.ly/1Bb3hlj

Massachusetts health reform and disparities in joint replacement use: difference in differences...

Päivitys 2.4.2015: Lääkärilehti 1.4.2015: Työikäisten lihavuuden kasvu näyttää taittuneen. "Suomalaisten miesten ja naisten keskimääräinen painoindeksin nousu, ylipainoisten ja lihavien osuuden kasvu sekä vyötärölihavuuden yleistyminen näyttävät hidastuneen tai jopa pysähtyneen. Suomi on ensimmäisiä maita, jotka ovat raportoineet tämän tyyppisestä kansanterveyden kannalta edullisesta muutoksesta."
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=15626/news_db=web_lehti2009/type=1/ref=rss&utm_content=bufferb7c3e&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer 

Viitteet

(1) Päivitys 19.1.2015/ lihavuus (obesity) : Toisaalla FB:ssa Jouni Laurila kommentoi havaintointojani Floridan lihavuudesta. Hänen mukaansa Florida on itse asiassa muihin osavaltioihin nähden vähemmän lihavien osavaltio. Suomi on tilastojen mukaan jopa edellä lihavuudessa Floridaa ja kymmenen lihavimman OECD-maan joukossa. Niin ehdinköhän turistina havainnoida ympäristöä eri tavoin kuin täällä kotomaassa, jossa enimmän aikaa ihmiset kulkevat lihavuudelta suojaavissa vaatteissa. Osuinko omaan nilkkaani turistianalyysissäni? Tiivistän tässä Jounin pohdintaa asiasta:
"Floridassa on hoikat ja terveet ihmiset, stereotypiä jota täällä kerrotaan totuuna ei pidä paikkaansa.... Lihavat ovat muualla...Terveyden kannalta minusta siellä on ongelma tuo autokultuuri, kunnollisia jalkakäytäviä ei ole kuten Euroopassa. Lisäksi siellä on niin kuuma, ettei päivällä juuri jaksakaan kävellä ulkona. Siihen ei auta nastakengät eikä mikään mukaan. Pitää olla ilmastoidussa tilassa. Illalla yöllä ja aamulla on miellyttävä ilma ulkoilla." 
Jouni linkkasi muutamaan tilastolähteeseen ja totesi:  Ei Florida kovin paljoa eroa Suomesta. Luulen että jakauma vain erilainen. Todella lihavia on USA:ssa enemmän, semmoisia jotka eivät mahdu tavalliselle tuolille. Suomi on kymmenen lihavimman maan joukossa OECD:ssä."
- http://www.cdc.gov/obesity/data/prevalence-maps.html 
- http://www.cdc.gov/obesity/data/prevalence-maps.html

- http://www.cdc.gov/obesity/data/prevalence-maps.html

- http://www.findikaattori.fi/en/62

- Findicator.fi - Obesity

- http://www.slideshare.net/.../top-10-obese-countries-in...

- Top 10 Obese Countries in the World

Obesity is a growing problem that became a global concern. It took the shape of an epidemic in most...

slideshare.net

(2) Barry Popkin: Läski maailma. Like-kustannus 2011:  Mistä ylipaino johtuu? Ovatko syynä virvoitusjuomat, pikaruoka, liikunnan puute vai elintarviketeollisuuden epäeettisyys tuotantoketjussa? Ravitsemustaloustieteen professori Popkin tarkastelee elintasossa sekä elämäntavoissa tapahtuneita muutoksia ja osoittaa, että nykyiset ravintotottumuksemme ovat törmäyskurssilla evoluution kanssa. Liikalihavuuden ja kuolemaan johtavien kroonisten sairauksien yhteys ei ole välttämättä seurausta vain yksilön huonoista ravintovalinnoista. Pikemminkin se on seurausta kehittyneen, globaalin ja ylikansallisten yritysten hallitseman maailman tavasta ohjata jokapäiväistä elämäämme. Popkin paljastaa tehotuotetun ravintoketjun kuolleet kulmat, valmisruokamarkkinoita hallitsevien ketjujen pimeät puolet ja elintarvikelainsäädännön porsaanreiät lihavuuskriisin taustalla.Teokseen on sisällytetty myös suomalaisten lihavuutta käsittelevä luku, jonka on kirjoittanut lääkäri ja kansanterveyden asiantuntija Pekka Puska.


(3) Päivitys 19.1.2015/vapaaehtoistyö:  Lukijani puuttui tuohon vapaaehtoistyön asemaan. Tässä on ote kommentista, joka on kokonaan julkaistuna tässä blogikirjoituksessa: "Seniorit työntekijöinä USAssa eivät ole pelkästään hyväntekeväisyyttä tai vapaaehtoisuutta, vaan monelle myös pakko, jotta voisi turvata oman toimeentulonsa. USAssa on aivan erilainen eläkekäytäntö kuin meille."

(4) Päivitys 19.1.2015/ osuuskunta:  Erkki Saarinen kirjoitti blogikirjoituksen, jossa hän ehdotti vaihtoehtoisia organisointimalleja julkisiin palveluihin. http://www.kokeneet.fi/nakemyksia Kysyin Erkiltä LinkedInissä: 

Voitaisiinko pohtia tuota osuuskunta-ajatusta myös sotepalveluihin yksityisen ja julkisen palvelun väliin. Tuli jotain tällaista mieleen, kun palailin Floridasta turistilomalta ja katselin paikallista vanhustenhuoltoa hyvin pinnallisesti.

Erkki Saarinen

Yrittäjä at www.kokeneet.fi

"Ilman muuta. Minusta osuuskunta yritysmuotona sopii erityisen hyvin palveluihin, joissa tilaajana on julkinen sektori, ja jos palvelut eivät vaadi suuria alkupääomia.
Myönnän, että nyt pelkistän ja yksinkertaistan:
Osuuskunnan jäseninä ovat yleensä ihmiset, jotka myös tuottavat osuuskunnan palvelut, paikallisesti, pitkäjänteiseen toimintaan pyrkien ja laatuun panostaen, jotta kilpailussa pärjätään. Tavoitteena ei ole voiton maksimointi, vaan huolehtia osuuskunnan ja sen jäsenten työstä ja taloudesta."

ICT-säästöt - populistista politiikkaa, päivitys 19.1.2015

Rinne: Säästöjä voidaan tehdä ICT-puolella

Ministeri Antti Rinne: Säästöjä voidaan tehdä ICT-puolella. (1) Rinne perustaa kommenttinsa tuoreisiin tietoihin valtionhallinnon sisältä ICT-menoista. Eri ministeriöillä on samanlaisia ja rinnakkaisia hankkeita mm. sähköisessä asioinnissa. Paljon menee rahaa hänen mukaansa myös ohjelmistojen käyttömaksuihin. Hänen mukaansa valtion ICT-menot ovat noin 4% kaikista valtion menoista. Rinne kaipaa tukea valtion ICT-johtajalle myös poliitikoilta. LinkedInin puolella on aiheesta käyty ja käydään 3.1.2015 tilanteen mukaan aktiivista keskustelua. Löysin tuosta keskustelusta OECD:n tilaston ICT-menoista (tosin vanhaa tietoa, Suomi 2011 ja muut vertailumaat 2008-2011). (2) Suomen tilanne tuon vertailutiedon mukaan oli alle 2%. Uusi Seelanti oli kärjessä ja Saksa hännillä. OECD:n tilasto ja myös Rinteen tiedot osoittavat, että vertailukelpoisten ICT-menotietojen saanti on vaikeata niin Suomessa kuin muissakin maissa. Ei voi olla totta, että Saksa on hännillä tuossa kv-vertailussa. Oletettavasti Saksan luvuista puuttuu jotain keskeistä (ehkä mukana on vain keskushallinto, Saksassahan on pitkälle viety aluehallinto?).

Valtion ICT-menojen laskeminen vaikeaa. Vaikeuden tekee valtion hallinnon rakenne ja johtamisjärjestelmä. ICT on ollut vuosikausia osa valtion itsenäisten tulosjohdettujen virastojen toimintaa. Näin myös ICT-kustannukset on integroitu osaksi kutakin virastoa ko. viraston oman toimintalogiikan mukaisesti. Rinne viittaa tuoreeseen selvitykseen valtion ICT-menoista. Tuoreus on totta, mutta tietojen vertailukelpoisuus on haaste. Itse asiassa saatuja tietoja vasta "tongitaan". On muistettava, että ICT-menoja on montaa sorttia. Raakana yleistyksenä voidaan sanoa, että on 1) ylläpitomenoja: a) kiinteitä vuosittaisia, b) hälytyksiin, ongelmiin perustuvia ylläpitomenoja; 2) ylläpitoon liittyviä pienkehitysmenoja, 3) vanhojen järjestelmien toiminnallisuutta lisääviä kehittämismenoja, 3) vanhan infrastruktuurin ylläpito- ja kehittämismenoja: palvelimet, tietokoneet, kännykät, monitoimilaitteet, 4) ylläpidosta vastaavan henkilöstön palkkakustannukset, 5) uudistamiseen liittyvät rakentamiskustannukset: a) kilpailutetun toimittajan kustannukset, b) omat kehittämiskustannukset. Ylijohtaja Timo Valli kommentoi LinkedInissä Rinteen julkaisemia kustannustietoja tiivistetysti seuraavasti perustaen tietonsa keväällä 2014 kerättyihin tietoihin: Aika hämmentävää uutisointia. Voimakkaasti hajautetussa valtionhallinnossa tarvitaan tiukkaa ICT-hankkeiden hallintaa, mutta tässä jutussa ja vertailuissa ovat menneet sekaisin hankesalkun kokonaisarvo (1100 miljoonaa euroa), jossa on siis monivuotisten hankkeiden kokonaiskustannukset ja varsinaiset vuosittaiset ICT- ja muut kustannukset. Valtion ICT-toiminnan kokonaismenot olivat vuonna 2013 yhteensä noin 744 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 vertailukelpoiset menot olivat noin 756 miljoonaa euroa eli menot vähenivät 12 miljoonaa euroa (-1,6 %). Kuntien vastaava vuosikustannusten määrä vuodelta 2013 oli 831 miljoonaa euroa. https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/076_ict/20140520Tietoj/name.jsp
Ollaanko siis lähempänä 2%:ia kuin 4%:ia ICT-menoissa suhteessa valtion kokonaismenoihin.

ICT- kustannukset - suora kustannussäästö vai investoinnin kautta ydintoimintojen säästöt. Mielestäni tätä ICT-kustannusta pitäisi tarkastelle useasta näkökulmasta. 1) Miten ICT:n avulla voidaan tehostaa ydintoimintaa. 2) Miten ICT:n uudisinvestointien avulla voidaan tehostaa ydintoimintaa. 3) Miten tietojärjestelmiä voidaan uusia tehokkaasti käyttämällä hyväksi kokonaisarkkitehtuuria ja näin yhteentoimivia järjestelmiä yli vanhojen "siilorajojen". 4) Miten sovitetaan yhteen digitalisaation avulla toiminnan tehostaminen ja tietoturvariskien minimointi. 5) Miten ratkaistaan ikääntyvien järjestelmien elinkaareen liittyvät kustannusongelmat vs. uudistaminen.  Kun eletään sopimusyhteiskunnassa, ei voida noin vain sanoa irti vanhoja sopimuksia eri toimittajien kanssa. Tarvitaan systemaattinen yhteinen etenemispolku. Luulen, että valtion ICT-toimen ytimessä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka vanhoja ja missä elinkaaren vaikeessa valtion eri tietojärjestelmät ovat. Samoin saattaa olla vaillinaista tietoa siitä, miten kriittisiä eri tietojärjestelmät ovat kunkin viraston toiminnalle. Edelleen voi olla epäselvää, minkälaiset uudistamisen resurssit siiloutuneessa tilassa olevat virastot omaavat (eurot sekä osaamisen määrä ja laatu). Näin Rinteen toivoma pelkkä valtion ICT-johtajan tukeminen ei auta. Tarvitaan konsernityyppistä ICT-johtamista. Nythän peli on avattu kolmella tavalla: 1. Valtori vastaa jatkossa toimialariippumattomista ICT-palveluista, 2. koko valtionhallinnon läpi viedään kokonaisarkkitehtuurin ilosanomaa, 3. erityisessä valvonnassa ovat yli miljoonan ja yli 5 miljoonan hankkeet.


Hankintalainsäädäntö rajoittaa omalta osaltaan yhtenäistä konsernityyppistä ICT-toimintojen kehittämistä. Hankintarajat ovat ahtaat ja rajat ylittävät hankkeet on kilpailutettava varsin byrokraattisin menettelyin. Kilpailuttaja on kahden tulen välissä - markkinaoikeus ja VTV. Näin kaikenlainen ketjuttaminen on "väärää" hankintapolitiikkaa. Tiedostamatonkin "suosiminen" voi johtaa markkinaoikeuteen, joka positiivisimmillaan hidastaa hanketta ja luo erilaisia riskejä. Negatiivisimmillaan pistää hankkeen uusiksi. VTV puolestaan positiivisimmillaan tuo ryhtiä hankintoihin, mutta negatiivisimmillaan lisää byrokratiaa ja tekee hankintatoimesta juristivetoisen operaation. Kuitenkaan hankintalainsäädännön tiukan toteuttamisen avulla ei välttämättä saada ennalta arvaamatonta, uudenlaista toteutusta aikaan. Olen seurannut Apotti-hanketta sen alkumetreiltä lähtien. Näyttää siltä, että hanke saadaan kilpailutettua hankintalainsäädännön puitteissa erinomaisesti juridiselta kannalta. Oletettavasti lopputulos tulee olemaan kaksi vuotta sitten ennakoitu monoliittinen ratkaisu, jossa on nyt 50%:n todennäköisyys myös ennakoidusta toimittajavalinnasta. (3) Olen edelleen sitä mieltä, että hankintalainsäädäntöä pitää läpivalaista. Ehkä tuleva hankintadirektiivi tuo jotain valoa asiaan - toivottavasti ei lisää ongelmia. Myös VTV:n pitäisi koota havainnot ja tehdä ehdotukset niin lainsäädännön kuin erilaisten toimintakäytäntöjenkin uudistamiseen. Niin miten sitten saataisiin aikaan sellaista hankintaoppia, jolla voitaisiin päästä toimittajariippumattomaan tilaan?

ICT on nähtävä investointina tulevaisuuteen. Niin digitalisaation avulla voidaan tehostaa, uudistaa valtionhallintoa. Tarvitaan vain ehdottomasti toimintaa uudistava lähtökohta koko jutulle. Koko valtion ICT-uudistaminen pitäisi olla kokonaisarkkitehtuuriin perustuvin toimintaperiaattein uudistuksen alla. Pekka Saarinen ehdottaa LinkedInissä, että valtionhallinto ottaisi käyttöön avoimet ICT-standardit. Hyvä ajatus. (4) Ehdotin eräässä FB-keskustelussa 2.1.2014 seuraavaa: Niin pitäisikö purkaa palasiin kaikki sosiaali- ja tervydenhuollon prosessit. Katsoa, miten ne voitaisiin virtaviivaistaa. Tehdä vertailu vastaaviin prosesseihin muilla aloilla. Hakea geneerisiä IT-sovelluksia muilta aloilta ja sovittaa niitä sotemaailmaan. Edelleen varmaan pitäisi systemaattisesti luokitella (niin tehdäänkin) data sen arkaluontoisuuden perusteella. Sotedata vaatii erityistä tietoturvaa, mutta mikä osa sotedatasta ja kuinka erityistä. Mutta on muillakin elämänalueilla samantyyppisiä vaatimuksia, joiden mukaisia ratkaisuja voitaisiin hyödyntää sote-järjestelmissä. Tämä liittyi keskustelussa linkitettyyn artikkeliin, jonka sanomaa voitaisiin kyllä hyödyntää yleensä valtion hallinnon ICT:ssä eikä pelkästään kommentoimassani soteyhteydessä. http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMp1203102#t=article



Populistista politiikkaa. Rinteen säästöehdotus on mielestäni populistista politiikkaa, jolla siirretään valtion talouden ongelmien painopiste valtion sisälle. Vastaavalla tavalla aikaisemmin pääministeri puuttui alkoholimainonta-asiaan. Syyt työnnettiin virkamiesten niskoille. Valtion hallintoa voidaan uusia monin tavoin. Uudistaminen edellyttää myös toimia poliitikoilta. Muuten tämä ICT:n uudistava voima saattaa myös pysähtyä alkuunsa kaikenlaisiin lainsäädännöllisiin esteisiin. Pelkkä ICT-kustannusten karsiminen on ministeriltä helppo juttu, kunhan VM:ssä on "oikea" kustannustieto virastoittain. Sen sijaan virastoissa ICT-kustannusten karsiminen ei ole helppo juttu, koska ICT-järjestelmät (ikääntyneetkin sellaiset) ovat ydinprosesseja tukevia ja useimmiten välttämättömiä toiminnan osia.  Niin ja lopuksi. Mitä pidemmälle digitalisoimme valtion toimintoja, sitä enemmän joudumme panostamaan tietoturvaan. Asialla on kaksi puolta: 1.  inhimillinen panostus vaatii osaamista, ymmärrystä ja eettistä näkemystä, 2. tietoturva vaatii turvallisia tietojärjestelmiä, mikä on jatkuvaa riskien minimointia ja rahakasta puuhaa. 


Päivitys 5.1.2015: LinkedInin puolella käydään aiheesta edelleen keskustelua myös riippumatta tästä blogikirjotuituksestani. Samoin FB:n puolella on aihe esillä. Kopioin tähän Karri Vainion kommentin blogikirjoitukseeni:

Karri Vainio

Senior Adviser at Association of Finnish Local and Regional Authorities (Kuntaliitto)

Vaikka taloussanomien luvut ovat pielessä ja tekstissä asiavirheitä, eivät kaikki avainviestit ole kuitenkaan tuulesta temmattuja. Valtionhallinnossa, MYÖS sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla (kuten kuntasektorilla), on viimeaikaisista korjaavista toimenpiteistä huolimatta yhä paljon sellaista päällekkäistä kehittämistyötä ja rakenteita joita tulisi kriittisesti tarkastella.
Kuten toteat, ei tavoitteena pidä olla ”nettosäästäminen” eikä välineenä juustohöylä vaan enemmänkin tähtäimessä tulisi olla panosten (ja osaamisen) uudelleenkohdentaminen sellaiseen kohteisiin joissa "tuotto" (tuottavuus/vaikuttavuushyötyinä mitattuna) on riittävä ja saavutettavissa.
Myös Sote-tietostrategian toimeenpanovaiheessa edellytetään ”resurssiallokaatio”- tarkastelua, jotta linjatut kehittämistoimenpiteet voidaan rahoittaa ja niiden toimeenpanoon varmistaa riittävä osaaminen. Tilanteessa jossa kokonaismenoja ei voida todennäköisesti merkittävästi (ainakaan pysyvästi) kasvattaa edellytetään samanaikaisia toimenpiteitä myös ”säästöpuolella”; esim. nykyisen tekemisen rationalisointia joka tarkoittaa varmasti myös monista omista ”lempilapsista” tai ”lypsylehmistä” luopumista, sekä tekemisen ja osaamisen keskittämistä. Sekä valtionhallinnossa että sote-kentän puolella.
Ps. Hankintalaissa on toki viilattavaa, mutta sitä tai VTV:tä ei ”konsernityyppisen IT-toiminnan” jarrumieheksi kyllä kannata ristiä. Enemmän kyse on johtamisen onnistumisesta, joka ICT-kontekstissa on sangan haastavaa valtionhallinnossa (tai laajennettuna julkisessa hallinnossa), jota ei itseään johdeta konsernityyppisesti (mm. siiloutunut, tulosohjaukseen perustuva ministeriö- ja virastorakenne). Eipä taideta toimialariippumattomien ICT-palveluiden keskittämisellä ja kokonaisarkkitehtuurin ilosanoman levittämisellä tässä pelkästään tulevina vuosina pärjätä ☺

Päivitys 5.1.2015/ Ollin kommentti FB:ssä: Kommentoin FB:ssä aihetta, kuka karsii investoinneista. Mielestäni Rinteen kannanotto koskee myös investointeja. Tässä kommenttini:
En mene enää omaan kirjoitukseeni, mutta lähteenäni olen käyttänyt Antti Rinteen julkisia kommentteja Taloussanomissa ja nyt viimeisimmät ovat Iltasanomissa. Jos ICT-menoja karsitaan, helpoiten karsinnan kohteena ovat tietysti uusinvestoinnit. Olemassa olevan infran kustannusten karsinta on pitkäjänteinen tehtävä, koska ICT on kytketty olemassa olevaan toimintaan ja sopimuksiin IT-ohjelmistotalojen kanssa.http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1420424121324.html?pos=ok-nln


Päivitys 5.1.2015 jatkoa/ LinkedIn: Antti Kaipainen kommentoi. Olen Antin kanssa samoilla linjoilla.

Antti Kaipainen

ICT-project coordinator, IS-designer

Sanoisin, että vihdoinkin päästään asiaan. Olen myös tuonut esiin omissa puheenvuoroissani, että julkisella puolella on meidän nyt hypättävä kuskin paikalle ICT-toimittajiin nähden ja pyrittävä tekemään työtämme ilman poliittisia tarkoitusperiä. Se ei tarkoita, että emme voisi välittää heille viestiä avoimesti ja kuulla heitä. Päällekkäisyyksiä on, ja niiden tunnustaminen on ensi askel asioiden saattamiseksi oikealle uralle. Päätöksentekijöiden tulee myös vaatia meiltä ratkaisuja ja vastapainoksi tarvitsemme heiltä mandaatin ja päätökset. Mitä hankintalakiin tulee niin sen muuttaminen jossain vaiheessa tulenee ajankohtaiseksi - tai ainakin pitäisi. En ole juurikaan kuullut kenenkään nykyjärjestelmää kehuvan. Maailma on muuttunut lain alkuajoista ja nyt esim. jos soteen siirrytään niin ei järjestelmiä voida enää hankkia pätkäsopimuksilla muutamiksi vuosiksi eteen päin. Pikemminkin isojen systeemien osalta olisi mentävä elinkaarimalli ajatteluun esim. neuvottelumenettelyllä ja samalla huolehtia riittävät SLA:t ja niiden sanktiointi. Kansallisen KA-työn näen erittäin tärkeänä ensi askeleena sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla parempaan lopputulokseen. Kannatan sotea ja toivon lain hyväksymistä, vaikka alkuperäisestä ajatuksesta onkin lienee tultu jonkin verran taaksepäin kompromissien kautta. ICT tulee olemaan mahdollistaja mutta toiminnallinen malli on oltava ensin selvillä. Jos sotea ei jostain syystä syntyisi niin asiat ovat mahdollista toteuttaa yhdessä myös silloin mutta ei siis lakiin perustuen. Valtiovarainministerin kuuluttamat ICT säästöt ovat saatavilla mutta ei nykyisellä meiningillä. Lopuksi: Marraskuun Tietoviikossa oli Anna-Maija Karjalaisen haastattelu. Mielestäni jutussa oli juuri se mitä nyt tarvitaan. Jutun henki oli mielestäni lähellä omaa ajatusmaailmaani ja oli parasta luettavaa pitkään aikaan alan lehdissä. Toivon, että Karjalaiselle annetaan mahdollisuus onnistua ja hän onnistuu.

Päivitys 19.1.2015: Ministeri Risikko valtion IT-hankkeista (Tivi)
"Valtiovarainministeriöllä on jatkossa enemmän valtaa muiden ministeriöiden it-hankkeisiin", sanoo liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko. Vuoden alusta ministeriöille tuli velvollisuus arvioida yli viiden miljoonan arvoiset it-hankkeet yhdessä valtiovarainministeriön kanssa.
"Tarkoitus on, että vähät rahat menevät oikeaan paikkaan. Ei tätä luotu muodon vuoksi”, Risikko sanoo.
Jos hankkeissa on huomautettavaa, hän uskoo muiden ministeriöiden haluavan toimia yhteistyössä asian korjaamiseksi. Mikäli syntyisi riita, sen ratkaiseminen menisi hallituksen pöydälle.
Ministeriöiden it-hankkeet on kerätty ensimmäistä kertaa hankesalkkuun, jossa niitä seurataan jatkossa.
"Törmättiin siihen, että hankkeissa ei ole tarpeeksi tehty vaikutusarviointia. Se voi olla hiljaista tietoa, mutta sitä ei ole kirjattu ylös. Tätä nyt tehostetaan", Risikko sanoo.
http://www.tivi.fi/kaikki_uutiset/valtio+kiristaa+ithankkeiden+kuria++quotvahat+rahat+oikeaan+paikkaanquot/a1042502

Viitteet

(1) Antti Rinteen kannanotto:  Yle-uutinen 1.1.2015: SDP.n puheenjohtaja Antti Rinne ei usko, että pelkästään säästöillä ja leikkauksilla saadaan talous nousuun.
– Jotta tässä saadaan aikaan talouskasvua, pitää syntyä työpaikkoja ja kaikille työikäisille töitä. Toki meidän täytyy pitää jatkuvaa menokuria. Säästöjä voidaan tehdä esimerkiksi ICT-puolella, sanoo puheenjohtaja Antti Rinne (sd.). Taloussanomissa Rinteen kannanottoa lisää:
-Selvityspyyntö lähti elokuussa ja nyt luvut ovat Rinteen pöydällä. Valtio panee it-hankkeisiin ja tietokoneohjelmistojen käyttömaksuihin hurjan summan, yhteensä noin kaksi miljardia euroa vuodessa. 
– Meillä on reilun miljardin euron edestä it-hankkeita, esimerkiksi sähköisen asioinnin parantamiseksi. Eri ministeriöillä on samanlaisia hankkeita käynnissä. Minkä takia tarvitaan 15 eri hanketta, kun voisi luoda yhden hankkeen valtionhallintoon? Hankkeitten kokonaissumma on 1,1 miljardia, ja tässä ovat mukana vain yli miljoonan euron hankkeet!
– Ja samaan aikaan kun käytämme it-hankkeisiin yli miljardi euroa, käytämme lisäksi ohjelmistojen käyttömaksuihin 750 miljoonaa euroa, Rinne kertoi.
Kun summat ja it-hankkeet ovat levällään eri ministeriöissä ja ministeriöiden omalla vastuulla, kokonaissummaa on ollut vaikea hahmottaa. Pari miljardia euroa tietokoneohjelmiin on nelisen prosenttia valtion budjetista.
– Siellä on paljon tehostamista, ja kukaan ei kärsisi, paitsi ne firmat, jotka rahastavat näillä hankkeilla. Päinvastoin, palvelu parantuisi. Jonkun täytyisi ottaa tässä johtajuus. Meillä on uusi valtion tietohallintopäällikkö, mutta hän tarvitsee tukea poliitikoilta.
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/12/31/rinne-tolkkua-jattimaisiin-it-kuluihin/201417759/12?&ref=MC

(2) OECD-tilasto ICT-kustannuksista eräissä vertailumaissa: Sources: OECD Survey of ICT expenditures, 2010-11; OECD National Accounts Statistics (database).    
 
Central government ICT spending

Central government ICT spending is the share of total central government budgets dedicated to ICTs (e.g. investments in hardware and software, running costs of IT infrastructures, salaries for ICT specialists and training). Governments look to the use of technology, and especially the Internet, as a lever for more efficient internal operations, greater public service quality, and better and more open policy making.

The expectations to deliver policy-relevant results are also high because spending on ICTs is considerable. Examples of the absolute amounts spent illustrate why it is important to understand underlying patterns and to optimise the use of ICTs: USD 75 billion at central government in the United States; USD 10 billion in the United Kingdom; between USD 4 billion and 5 billion in Canada, France and Australia. Some ICT spending volumes can represent over 2% of a central government's budget. However, it would not be correct to interpret high or low shares of ICT expenditure as an indication of prioritisation, performance or efficiency. Important context factors need to be considered, although their role is not yet entirely clear. The countries where central governments spend more than 1.5% of their budget on ICT include both highly centralised countries (New Zealand, Finland) and federal countries (the United States, Canada, Switzerland), as well as both large and small countries measured by population.

The absolute size of the public administration can also influence spending patterns. Governments in Slovenia and Estonia have similar employment numbers and spend a similar amount on ICT capital and operations per employee; Italy, Spain and Germany have larger public administrations and spend more on ICT per employee (around USD 3 000-4 000 PPP). The United States stand out with an average ICT spend per employee of over USD 26 000 PPP, followed by Switzerland, the United Kingdom, Korea and Australia.

At the same time, the size of public administration does not explain everything. Central governments in Australia and Korea have similar sizes too, but spend around three times more on ICT per employee than those in Chile or Finland. France and the United States have high central government employment volumes compared to the sample, but the United States spends a significantly higher amount on ICTs per employee. One could expect economies of scale to reduce the average spending per employee in larger administrations; at the same time, larger administrations have potentially higher complexities in implementing public policies, which would reduce economies of scale.

Some countries have used dedicated ICT spending reviews to better understand spending patterns, consider domestic context factors and improve returns on government ICT use.

More detailed information on ICT spending, including comparisons of disaggregated data, could help improve ICT expenditure decisions. Analysis of such data could illustrate how individual ICT spending categories develop over time, e.g. public employment costs compared to outsourcing; how central government ICT spending interacts with spending at local levels where most public services are delivered; or how the use of technology supports the attainment of policy objectives in areas like health care, education or justice.                              

Total ICT expenditures include capital, operating and human resources expenditures except for those countries where HR expenditures are not available: Austria, Belgium, Estonia, Germany, Iceland, Slovenia, Switzerland and the United Kingdom. Data for Australia, Austria, Germany, Italy, Korea, Spain, and Switzerland and Portugal are for 2010. Data for Belgium and Slovenia are for 2009. Data for France, Iceland, New Zealand and the United Kingdom are for 2008. Chile provided detailed ICT spending data but is not displayed due to missing central government expenditures.                                    
                                   
Country    Year    Value                           
New Zealand    2008    2,14                           
United States    2011    1,91                           
Canada    2011    1,89                           
Finland    2011    1,72                           
Switzerland    2010    1,57                           
Netherlands    2011    1,38                           
Australia    2010    1,27                           
Mexico    2011    1,07                           
Estonia    2011    1,05                           
Korea    2010    0,98                           
United Kingdom    2008    0,94                           
Iceland    2008    0,88                           
Spain    2010    0,86                           
France    2008    0,78                           
Slovenia    2009    0,73                           
Portugal    2010    0,63                           
Belgium    2009    0,56                           
Austria    2010    0,47                           
Italy    2010    0,46                           
Germany    2010    0,33                           
ICT spending data is available in 21 countries and covers capital, operating and human resources expenditures. Data comes from an OECD survey of government ICT expenditures conducted in 2010 and 2011 with central government officials in the OECD Network on E-government. Additional data was extracted from publicly available official data sources. This is the first time that data collection and harmonisation was undertaken for such a large number of countries. Data presented here are therefore preliminary and pending further harmonisation.
 http://www.oecd-ilibrary.org/sites/gov_glance-2013-en/03/12/index.html?contentType=%2fns%2fChapter%2c%2fns%2fStatisticalPublication&itemId=%2fcontent%2fchapter%2fgov_glance-2013-25-en&mimeType=text%2fhtml&containerItemId=%2fcontent%2fserial%2f22214399&accessItemIds=

(3) Apotin taivalta olen seurannut blogikirjoituksissani. Tässä on vanha blogikirjoitus, johon olen tehnyt viimeisen päivityksen 5.1.2015: http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/12/apotin-kandidaatit-selville-5122013.html
Päivitys 5.1.2015: CGI on valittanut markkinaoikeuteen. EPICä on CGI:n mielestä suosittu mm.  antamalla mahdollisuus tuoda mukaan sosiaalihuoltoon kehiteillä oleva järjestelmäosuus. Tilanne tiivistyy ja on ajatumassa ennustamaani lopputulokseen. http://www.tivi.fi/uutisia/outo+tilanne+apottikisaaja+valitti+markkinaoikeuteen/a1040088

(4) Valtionhallintoon avoimet ICT-standardit:

Pekka Saarinen Systems Designer at National Land Survey of Finland

Milloin valtionhallintomme ottaa käyttöön avoimet ICT-standardit? Se olisi tehokas ja selkeä työkalu lisätä ohjelmistoalan kilpailua sekä aloittaa toimittajaloukkujen purkaminen myös Suomessa. Tähän ongelmaan on meillä kiinnitetty häviävän vähän huomiota, vaikka samanaikaisesti julkiseen hallintoon kohdistuu merkittäviä säästötavoitteita.
Oheisessa artikkelissa Ison-Britannian valtion CTO Magnus Falk kertoo ODF-standardin käyttöönotosta. Falkin mukaan IT-osastoilla on vaikeuksia ymmärtää toimittajaloukkujen laajuutta ja seurauksia. Isossa-Britanniassa toimittajaloukkujen purkamisen merkitys on ymmärretty - poliitikkoja myöten.
https://joinup.ec.europa.eu/community/osor/news/deputy-cto-uk-odf-%E2%80%98big-change%E2%80%99